Suunnitelmallista kasvatustyötä - tai sitten ei

Moana part bredsin toiminta-sivulla esittelen tallin kasvatustavoitteita ja kehun Moanan harjoittavan suunnitelmallista kasvatusta omia isä- ja emälinjoja vaalien. Tallin yhteentoista toimintavuoteen mahtuu kuitenkin kasvatuksen suhteen myös linjauksia, jotka myöhemmin olen todennut huonoksi ideaksi ja perunut parhaani mukaan.

1. Luovu kaikista suvuttomista poneista ja keskity vain suvullisiin/pitkäsukuisiin.

Joskus vuonna 2014 keksin, että pienennän tallin ponimäärää sillä, että keskityn vain suvullisiin poneihin, enkä keksi itse tai hanki muilta enää lainkaan suvuttomia hevosia, vaan uutta verta halutessani ostan muilta valmiiksi suvullisia poneja. Tavoite oli luopua (=tehdä jokaisella varsa ja sitten muistosivut) kaikista suvuttomista poneista vuoden 2015 loppuun mennessä. Aika nopeasti tajusin tämän huonoksi ideaksi tämän kokoluokan kasvattajana ja suvuttomien määrä kääntyi parin hiljaisemman vuoden jälkeen nousuun 2017-2018 tienoilla. Tällä hetkellä Moanassa onkin noin 30 suvutonta ponia ja lisäksi olen parin viime vuoden aikana keksinyt Juksulaan aika reilun määrän suvuttomia täysverisiä eli uusia wpb-sukuja on luvassa.

2. Luovu kaikista muista sektioista paitsi part bredeista.

Moanassa ei alunperin edes pitänyt kasvattaa mitään muuta kuin welsh part bredeja. Ensin puhtaita sektioita syntyi vain sivutuotteena, mutta sitten aloin kasvattaa niitä muutaman isä- ja emälinjan kautta suunnitelmallisemmin. Kuitenkin jo 2015-2016 suvuttomien ulosheiton tiimellyksessä yritin sitkeästi luopua myös kaikista puhtaista sektioista. Ajatus oli yhdistää puhtaat ponit part bredeihin tai täysverisiin ja jatkaa niitä muutamaa tärkeää puhtaiden sektioiden isä- ja emälinjaa part bredeinä. Vuonna 2016 Moanassa syntyikin ennätysvähän puhtaiden sektioiden edustajia, mutta jo seuraavana vuonna 2017 tämä suunnitelma oli todettu mahdottomaksi (koska A- ja B-ponien kuvia on niin hyvin saatavilla ja ne on niin nättejä) ja A- ja B-sektioiden kasvattimäärät tuplautuivat edelliseen vuoteen nähden.

3. Lopeta welsh mountainien kasvatus kokonaan.

Siinä missä B-poneista olen yrittänyt pyristellä eroon vain kerran (kts. ed. kohta), mounteista olen yrittänyt luopua pitkin Moanan historian ja olen "mounttiongelmaani" vuonna 2018 blogissa avannutkin. Huvittavinta muuten on, että vaikka olen ahkerasti ja useaan otteeseen yrittänyt lopettaa mountainkasvatuksen, on A-poneja syntynyt enemmän kuin B-sektion kasvatteja (2012-2021: A: 52, B: 46, 2022 varsat vielä puuttuu). Nykyään olen luovuttanut kokonaan tämän suunnitelman suhteen ja A-ponit ovat ja pysyvät Moanan kasvatussuunnitelmissa, mutta yritän silti pitää niiden määrän tallissa kohtuullisena (tätä kirjoittaessa 43 kpl, en kyllä tiedä onko tämä kuinka kohtuullinen määrä!).

4. Jätä vain yksi varsa kotiin per poni.

Moanan kasvatuksen huippuvuoden 2016 jälkeen vähän säikähdin kasvanutta ponimäärää ja keksin ponimäärän pienentämiseksi jättää jokaisesta ponista vain yhden varsan kotiin (pl. ne aivan lempparit). Säilytettävää isä- tai emälinjaa edustaneista poneista kotiin jäi tietenkin ori- tai tammavarsa eli linjan jatkaja ja muut ponit vain tukivat tätä tavoitetta. Tätä suunnitelmaa noudatin, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta, parin vuoden ajan, kunnes tulin tilanteeseen, jossa säilytettävien linjojen edustajille alkoi olla vaikea löytää partnereita, kun talliin ei enää syntynyt kuin niitä haluttujen linjojen edustajia ja vain halutun linjan edistämistä auttavassa sukupuolessa. Nykyään olen heittänyt tällä suunnitelmalla vesilintua ja ponit saavat sen verran jälkeläisiä kuin se kasvatuksen kokonaisuuden kannalta on tarpeellista.

5. Kasvata vain NWR-kelpoisia welsh part bredeja.

Moanan alkutaipaleella tutustuin NWR-poneihin eli welsh part bredeihin, joissa käytetään vain A ja B sektioita sekä täysverisiä. NWR:t ovat vanhoissa welshpiireissä suositumpia kuin ns. tavalliset part bredit ja hetkeksi minäkin innostuin "tiukemmasta" kasvatuslinjasta joskus vuoden 2015 tienoilla. Tämä jäi kuitenkin aika lyhytaikaiseksi innostukseksi, koska olin ehtinyt jo kehittää muutaman lempilinjan, jotka eivät olleet NWR-kelpoisia. Kasvatuksen vaihtaminen vain NWR-poneihin ei siis onnistunut, koska en näistä muutamasta ei-NWR-kelvollisesta linjasta halunnut luopua. Tästä innostuksesta on kuitenkin muistona edelleen ponienkin sivuilla oleva NWR tai NWR-kelp. merkintä, jos ko. poni on suvultaan NWR-jalostukseen kelpaava. Edelleen suosin kyllä kasvatuksessa NWR-kelpoisia part bredejä, mutta en varsinaisesti tavoittele NWR-kelpoisuutta.

6. Kaikkien part bredien suku pitäisi alkaa puhtaista roduista.

Moanan alkuaikoina toin paljon suvuttomia welsh part bredeja ja aloittelin kasvatusta hyvin pitkälle ns. valmiilla part bredeilla, mutta aika nopeasti vaihdoin taktiikkaa ja halusin aloittaa kasvatuksen "alusta" eli puhtaista sektioista. Vuosien 2015-2020 Moanassa ei tainnut olla yhtään (uutta) suvutonta welsh part bredia, vaan suvuttomat olivat puhtaita sektioita, joihin sitten sekoitin Juksulan täysverisiä tai lainahevosia part bredien saamiseksi. En myöskään ostanut muilta suvuttomista welsh part bredeista polveutuvia kasvatteja (paitsi jotkut "aivan pakko saada"-ostokset). Edelleen suosin part bredien kasvatuksessa ns. alusta lähtemistä, mutta olen hieman löysännyt linjaa. Nykyään hankin muilta aivan sujuvasti suvuttomista wpb:eistä polveutuvia varsoja, jos ne muuten talliin sopivat, ja lisäksi Moanassakin on tätä kirjoittaessa taas muutama suvuton wpb. En ole varsinaisesti missään vaiheessa päättänyt luopua tästä kasvatussuunnitelmasta, mutta jotenkin olen siitä lipsunut enkä ole sitten palannut takaisin ruotuun asian suhteen.

Yhteentoista vuoteen on siis todella mahtunut yhtä ja toista epäonnista suunnitelmaa. En tiedä kuinka suunnitelmalliseksi tätä touhua voi ja edes tarvitsee kutsua, mutta samaan tapaan on tarkoitus vastedeskin jatkaa. Sopivasti suunnittelua ja sopivasti improvisointia!

Alkuvuoden palkitut

Alkuvuodesta olen hieman lipsunut laatuarvosteluihin ilmottautumisen kanssa ja useampi tilaisuus on jäänyt sen takia välistä. Jonoa ja puolivalmiita poneja sen sijaan on edelleen melkein ihan yhtä paljon kuin ennenkin eli ilmoitettavaa kyllä löytyisi ja löytyy vieläkin. Ilahduttavaa kuitenkin, että useamman kuin yhden kerran olen muistanut ilmoittaa mukaan myös Juksulan asukkaita!

Tammikuun ERJL-tilaisuus oli moanalaisille pitkästä aikaa varsin menestyksekäs. Neljästä ilmoittamastani ponista kolme palkittiin ensimmäisellä palkinnolla ja kaikki ihan kunnon pisteillä! Pistekuningatar oli yksi lempiponeistani, hieno Goldie O'Gilt MPB, joka sai 109,5 pistettä, mikä on yksi korkeimmista ERJL:stä saamistani pisteistä, ellei jopa korkein. Ykköset hienoilla pisteillä tuli myös Hiding My Heart MPB:lle ja Bronzesmith MPB:lle. Ostoponi KW Rhew palkittiin kolmosella, kun sen isä ei ole juurikaan kilpaillut ja emän webarchiveen talletut ja linkitetyt sivut eivät arvosteluhetkellä toimineet.

KRJL:n tammikuun tilaisuudessa minulta mahtui mukaan kaksi ponia, joista Goldie O'Gilt MPB sai ensimmäisen palkinnon ja jälkeläisnäytötön Ellis Bell MPB jäi niukasti pisteineen kolmannen palkinnon puolelle.

Tammikuun KERJL:n tilaisuuteen sain valmiiksi pari juksulalaistakin. Minun tilaisuuden ainoan ensimmäisen palkinnon nappasi kuitenkin moanalainen Goldie O'Gilt MPB aivan huippupistein! 110 pistettä taitaa olla ennätykseni KERJL:stä. Juksulan Guerrilla xx jäi pisteen päähän ykkösestä huonon kuvansa takia. Kilpailemattomista vanhemmista polveutuva juksulalainen Nouvion Miss Peachess jäi kolmannelle palkinnolle, kuten myös jälkeläisnäytötön Demelza MPB.

Lisäksi tammikuussa minulta oli yksi poni mukana myös VVJL:n tilaisuudessa, josta KW Rhew haki kolmospalkinnon heikoilla rakennepisteillä sekä täysin ilman sukupisteitä, koska sen vanhemmat eivät ole kilpailleet lainkaan valjakkoajossa. Palkinto tuli kuitenkin! Samassa tilaisuudessa oli lisäksi danin omistama, Moanan kasvatti Moana's Mynta, joka palkittiin toisella palkinnolla. Onnea!

Tammikuussa oli vielä rotulaatuarvostelunkin tilaisuus, jossa minulla oli mukana tuomarioikeuksieni kanssa täydet seitsemän ponia. Tasaista kakkosta tuli tällä kertaa kaikille kotiintuomisina. Yhteispisteet ehkä hieman matalampia kuin viimeksi ja varsinkin luonnepisteet tällä kertaa tasaisen keskiverrot 5/10p. Ilonaiheina on kuitenkin Ladybug MPB:n ja Moongold MPB:n hyvät sukupisteet, sillä Ladybug on kokonaan Moanan omaa kasvatusta, kun Moongold on yhdistelmä omaa kasvatusta ja ikivanhoja, pitkiä sukulinjoja.

Helmikuun ERJL-tilaisuuteen ehti mukaan neljä moanalaista. Porukan ainoasta ykkösestä vastasi monitaituri Supermodel MPB ja Saskia Riena ja Spicy-n-Sweet MPB saivat toiset palkinnot. Riinu olisi yltänyt juuri ensimmäisen puolelle, jos sen isän sivuille olisi sijoitusten jaos merkitty. Northern Gold sai kolmosen samasta syystä ja lisäksi tamman jälkeläisnäytöt olivat keskeneräiset.

Helmikuussa KRJL otti vihdoin takaisin käyttöön jonon ja sain neljä ponia tilaisuuteen mukaan. Koulusukuiset Baldwin MPB ja Bacchus MPB saivat ensimmäiset palkinnot aivan asiallisilla pisteriveillä. Prinston MPB:lle kolmonen ilman jälkeläisnäyttöjä, kuten myös kolmonen sekasukuiselle ja koulupuolelle jälkeläisnäytöttömälle Lucky Bean MPB:lle.

ERJL:n maaliskuun tilaisuudessa pitkästä, pitkästä aikaa yksi ponini jäi palkitsematta. Olin epähuomiossa katsonut, että Prinstonin isä olisi kilpaillut KRJ:n lisäksi myös esteitä, mutta eihän se ollutkaan, joten puolikkailla sukupisteillä ja ilman jälkeläispisteitä Prinston jäi ilman palkintoa. Onneksi Moana's Wilde Deena sai odotetusti ensimmäisen palkinnon ja Moana's Hulabaloo ja juksulalainen Hanida Rewa ox toiset palkinnot. Hanida jäi muuten vain parin pisteen päähän ensimmäisestä palkinnosta ja puuttuvat pisteet jäivät roikkumaan tamman huonosta (mutta ihanan persoonallisesta) kuvasta.

Maaliskuussa KERJL:n tilaisuudessa mukana oli kolme moanalaista ja yksi juksulalainen. Upea Kerberos MPB sai ensimmäisen palkinnon ja Hiding My Heart MPB jäi kenttäpuolelle vaillinaisten jälkeläisnäyttöjensä takia juuri ja juuri kakkosen puolelle. Lucky Bean MPB jäi ilman jälkeläispisteitä pisteen päähän toisesta palkinnosta ja Hanida Rewa sai kentässä kilpailemattomien vanhempiensa takia kolmannen palkinnon.

Huhtikuussa olen ilmoittanut hevosia mukaan ERJL:n, KRJL:n ja KERJL:n tilaisuuksiin sekä lisäksi Ponikantakirjan tilaisuuteen. KRJL:ään ilmoitin mukaan vain kaksi juksulalaista trakehneria ja muihin osallistumisrajoitusten puitteissa maksimimäärän hevosia. Katsotaan mahtuivatko kaikki mukaan, sillä jätin osallistumiset tässä kuussa aika viime tinkaan!

Kymmenen vuotta VSN-tuomarointia

Havahduin jokin aika sitten siihen, että ensimmäisistä tuomaroimistani Virtuaalisen Shownäyttelyjaoksen alaisista näyttelyistä on tullut kuluneeksi tasan kymmenen vuotta. Olen tuomarointiharrastukseni alusta saakka koonnut kaikkien tuomaroimieni luokkien tulokset muistioon ja onhan tiedostolle jo kertynytkin pituutta. Jos olen todella muistanut tallentaa kaikki tuomaroimani luokat, olen kymmenessä vuodessa tuomaroinut yhteensä 179 luokkaa. Vuosissa on aika paljon vaihtelua keskenään, joinakin vuosina olen tuomaroinut vain pari luokkaa, toisina taas useita kymmeniä.

Aivan ihka ensimmäinen tuomarointini oli 3.3.2013 Tuiren järjestämissä näyttelyissä Presta Racing Centerissä. Kutsusivu on nykyään kadonnut, mutta tuomaroin näyttelyissä suomenhevosoriiden rakenneluokan, jossa oli kymmenen osallistujaa. Luokan voitti Senin omistama Fiktion Pyökki 39 pisteellä ja luokan viimeinen oli Sniffen omistama Metsäkartanon Ott, joka sai vain 24 pistettä ja maininnan "pää, kaula ja etuosa eva tai osittain eva".

Sattumalta, täsmälleen kymmenen vuotta myöhemmin, 3.3.2023 tuomaroin elenin järjestämät welsh cobeille avoimet näyttelyt Tirion Welsh Poniesissa. Tuomaroin kaikki seitsemän luokkaa, joista kolme luokkaa oli C-D-sektioille avoimia rakenneluokkia ja loput neljä käyttöluokkia. Lisäksi olin näyttelyn päätuomarina ja tuomaroin siten myös Show Winner -kehän.

Vanhoja ja uudempia tuloksia selatessani huomaan, että aikaisemmin oli (ainakin minun kohdallani) tavallista tuomaroida samasta näyttelystä vain pari kolme luokkaa, ei koko näyttelyitä. Sanotaanko jostain 2019-2020 alkaen, olen selvästi useammin tuomaroinut koko näyttelyt kuin vain osan luokista. Olen tuomaroinut luokkia laidasta laitaan, aina shetlanninponeista ja suomenhevosista, puoliverisiin ja harvinaisiin rotuihin. En äkkiseltään keksi, mitä rotua/rotutyyppiä en olisi koskaan tuomaroinut. Listalta löytyy myös niin käyttöluokkia, kasvattajaluokkia kuin rakenneluokkiakin. Ainoa, mitä en ole koskaan tuomaroinut, enkä edelleenkään tuomaroi, ovat piirrettyjen kuvien luokat sekä sekaluokat (luokat, joissa on sekä valokuvallisia että piirretyillä kuvilla olevia hevosia). Lisäksi välttelen nykyään kovin avoimella rajauksella olevia luokkia (esim. "hevosoriit" tai "kaikki harvinaiset rodut").

Alkuaikoina olen kirjoittanut jokaisesta hevosesta pisteiden lisäksi muistiin myös sanallisen arvion, mikä on varmasti ollut opettavaista, mutta myös vienyt paljon aikaa. Vuoden 2015 jälkeen olen jättänyt sanallisen arvion pois ja antanut vain pisteet. Nykyään VSN:ssä ei anneta enää edes pisteitä, mutta merkkailen silti edelleen plussia ja miinuksia sekä joitakin lyhyitä huomautuksia ("erittäin hyvät tyypit", "epäsopusuhtainen") omiin tuloksiini.

Rakenneasiat kiinnostavat edelleen (IRL) ja virtuaalinen tuomarointi on helppoa ja mukavaa, joten ehkä harrastelen sitä seuraavatkin kymmenen vuotta, jos harrastusintoa muuten piisaa.

Pikkuvilkaisu VRL:n rekisteröintidataan vuodelta 2022

Sirpa esitteli blogissaan Virtuaalisen ratsastajainliiton vuoden 2022 hevosten rekisteröintitilastoja ja ilokseni huomasin welsh part bredien olleen viime vuoden 17. suosituin rotu! Sijoitus ei ehkä kuulosta hurjalta, mutta kun huomioi paljonko rekisterissä on rotuja, on sijoitus oikeinkin hyvä. Taputan näin virtuaalisten welshien ystävänä myös Sirpan huomiolle: "Jos kaikkien welsh-sektioiden rekisteröintimäärät laskettaisiin yhteen, ne olisivat kirkkaasti kakkosia.". Hyvä welshit ja welsh-harrastajat!

Welsh part bredeja rekisteröitiin viime vuonna 178 kappaletta, kun edellisenä vuonna sama lukema oli 113. Rodun rekisteröintimäärät ovat olleet nousussa jo pari vuotta vuodesta 2020 alkaen, tosin vuoden 2019 lukema (67 kpl) oli koko rekisteröintihistorian pienin, joten siitä on ollut helppo nousta. Viime vuoden rekisteröintimäärä on silti koko rekisteröintihistorian toiseksi suurin, kun jätetään tilaston vuoden 2010 huomiotta (ko. luvussa on kaikki 2010 tai ennen sitä rekisteröidyt).

Moana part bredsiin rekisteröin viime vuonna 55 welsh part bredia eli hieman alle kolmas osan (noin 30,9 %) koko vuoden part bredien määrästä. Alle vuosi sitten pyörittelin rekisteridataa blogissa ja laskeskelin enemmänkin Moanan osuuksia rekisteröidyistä wpb:eista. Vuonna 2020 ja 2021 Moanaan/minulle rekisteröityjen welsh part bredien osuus kaikista rekisteröidyistä oli siinä 22-23 % tienoilla eli nousua on tehty sekä prosenttiosuudessa että ihan ponien lukumäärässäkin.

Kunhan saan viime vuoden kasvattilistan suljettua, päivitän vielä edellä mainitussa blogipostauksessa esittelemäni käppyrät. Koettakaa kestää tilastofaniuteni!

Käyttöluokkien tuomarointi

Käyttöluokat (ridden, driven ja nykyään myös halter) ovat Virtuaalisten Show-näyttelyiden erikoisuus ja itse tuomaroin erityisen mielläni juuri käyttöluokkia. VSN:llä ei tällä hetkellä ole varsinaista ylläpitoa ja laitoksen sivuilla olevat säännöt ja tuomarointiohjeet ovat minusta vanhentuneet sekä osittain hieman puutteelliset. Tässä tekstissä kerron mihin itse käyttöluokkia tuomaroidessani kiinnitän huomiota ja miten itse tulkitsen VSN:n käyttöluokkien tuomarointiohjeistusta. Tämä ei ole opas käyttöluokkien tuomarointiin ja olen luonnollisesti valmis muuttamaan käytäntöjäni ja tulkintojani jos tai kun VSN:n ohjeita päivitetään. Myös enemmän kuin mielelläni ottaisin muiden käyttöluokkia tuomaroivien mielipiteitä ja kommentteja vastaan!

Säännöt-sivun mukaan Ridden ja Driven luokkiin osallistumisoikeus on kouluratsastus-, valjakkoajo- tai näyttelyiden käyttöluokkakuvilla. Sääntöjen mukaan luokissa kuvan tulee olla sivulta otettu, mutta tuomarointi-sivulle listatuissa hylkäyssyissä ei ole mainintaa hylkäyksestä kuvakulman takia, joten olen itse vain heitellyt edestä tai erittäin etuviistosta olevat kuvat pois palkinnoilta. Halter-luokkaan saa osallistua millä tahansa muulla liikekuvalla. Itse tulkitsen tämän niin, että esimerkiksi paikallaan ratsastaja selässä seisovan hevosen kuvilla luokkaan ei saisi osallistua. Halter-luokissa ei säännöissä ole kerrottu pitääkö kuvan olla sivulta otettu vai ei, ja olen nähnyt halter-luokissa jopa luokkavoittajalla suoraan edestä otetun kuvan.

Ridden- ja driven-luokissa jokainen osallistuja arvosteltaisiin ideaalitilanteessa kolmesta kuvasta: käynti-, ravi- ja laukkakuvasta. Aika harvalla olen nähnyt kuvaa kaikista askellajeista, mutta näppituntumalla ravi- ja laukkakuvat löytyvät useilta osallistujilta. VSN:n tuomarointiohjeistuksen mukaan hevonen pitäisi siis arvostella useammasta kuvasta, jos siltä galleriassaan kuvat eri askellajeista löytyy (tai näin minä sen tulkitsen). Tässä VSN:n (ridden ja driven) käyttöluokat poikkeavat liikekuvia palkitsevasta Performance Studbookista, jossa palkitaan yhden, omistajan valitseman kuvan perusteella. Halter-luokissa ei VSN:n ohjeistuksessa ole asiasta mainintaa, mutta oletan, että arvostelu tapahtuu yhdestä kuvasta. Itse valitsen mielestäni parhaan halter-luokkaan sopivan kuvan ja suoritan arvostelun siitä.

VSN:n sivuilla on kerrottu osa-alueet, mitä ridden- ja driven-luokissa tulisi huomioida: yleisvaikutelma (mm. leimat, lihas- ja lihavuuskunto, yleisolemus), tyyli (mm. siisteys, mahdollisimman vähät varusteet) sekä askellajit (käynti, ravi, laukka). Ohjeistus on minusta peräisin ajalta, jolloin joka osuudesta (5) annettiin pisteet, eikä sitä ole ehkä päivitetty ihan kaikilta osin pisteettömään aikaan. Minusta siitä on pisteytyksen poistamisen yhteydessä ehkä myös pudonnut joitakin osia pois (ehkä askellajien arvostelusta?), mutta voin muistaa väärinkin. Halter-luokkien ohjeistus on ylimalkaisempi, mutta huomiota tulisi kiinnittää leimoihin, yleisvaikutelmaan ja hevosen liikkumiseen tehtävässä, jota se kuvassa suorittaa.

Käytännössä ridden/driven luokissa menestyy minulla parhaiten hevonen, jolla on kuvia useammasta askellajista samassa varustuksessa ja kuvat riittävästi sivusta otettuna. Se liikkuu/näyttää kaikissa kuvissa hyvältä (ja tämä onkin aika kirjava käsite), tasapainoiselta ja etu- ja takaosa ovat liikkeessä samaa paria. Ei ole selkeästi lihava, laiha tai lihakseton ja näyttää sekä rotunsa että sukupuolensa edustajalta. Pintelit, suojat tai apuohjat ovat sallittuja, mutta omassa tuomaroinnissani tällaisilla varustettu hevonen tipahtaa yleensä sijan tai pari alaspäin (koska tyyli-kohdan ohjeistus). Askellajien laatua on vaikea arvioida valokuvasta, mutta askellajin pitää olla selvästi  tunnistettava (joskus näkee esimerkiksi kuvia, mistä ei ole ihan varma mennäänkö ravia tai laukkaa - tämä on tietenkin iso virhe) ja hevosen näyttää siltä, että se ei kippaa etupainoisena turvalleen. Kuvan askelvaihe vaikuttaa ainakin omalla kohdallani aika paljon askellajien arviointiin, mutta kun valokuvasta voi arvostella vain sen kuvanottohetken niin eipä sille mahda mitään. Kaikki askelvaiheet eivät vain ole yhtä edustavia.

Halter-luokissa huomaan suosivani muita kuin hyppykuvia, koska koen hyppykuvien arvostelun hankalaksi. En ole IRL kovinkaan esteihminen, mutta sen verran tiedän, että jalkojen asennon pitäisi olla mahdollisimman symmetrinen, jotta hevonen rasittuu ponnistuksessa ja alastulossa tasapuolisesti. Katson siis hyppykuvista paljon jalkojen symmetriaa, koska en muuta tiedä. Varustuksessa suosin tehtävään sopivia varusteita, eikä esimerkiksi estekuvassa olevat suojat ole miinustekijä (vrt. ridden). Ohjeistuksessa tähän ei oteta kantaa, kuten ei tyyliin muutoinkaan, ilmeisesti sitä ei halter-luokissa arvostella. Muutoin tuomaroimissani halter-luokissa pärjäävät hyvät leimat ja yleisvaikutelman (ryhti, lihavuus- ja lihaskunto jne.) omaavat hevoset, mutta liikkumisen arvostelu riippuu aina kuvasta. Hypyissä jalat samaa paria, liikkeessä etu- ja takaosa samaa paria sekä liikkuva eläin on tasapainoisen ja reippaan näköinen.

Käyttöluokkien tuomarointi on minusta sekä helpompaa että vaikeampaa kuin rakenneluokkien. Rakenteen ymmärtämiseen ja arvosteluun on (IRL-)oppaita netti pullollaan, joten apua ja hyviä havainnollistavia kuvia eri rakennevirheistä löytyy oppimisen ja arvostelun tueksi. Käyttöluokissa taas rakennetta ei tarvitse niinkään miettiä, vaan pääpaino on leimoissa ja yleisvaikutelmassa, jotka ovat hyvinkin subjetiivisia näkemyksiä ja mielipiteitä ihan oikean maailmankin tuomarien keskuudessa. Sen sijaan liikkumisen arviointi valokuvasta on omasta mielestäni hankalampaa kuin perinteinen rakennearvostelu.

Onneksi nämä kuitenkin ovat vain virtuaalihevosia ja kyse on mielikuvituksesta. Jos siellä ruudun takana nyt joku pohtii, ettei uskalla ryhtyä kumpaankaan näyttelyjaokseen tuomariksi niin huoli pois. Tekemällä oppii ja silmä harjaantuu, eikä tätä harrastusta muutenkaan pidä ottaa liian vakavasti.

Cobien paluu (+ Moana 11v)

Moana part bred täytti tänään jo komeat 11 vuotta. Viime vuonna syntymäpäiviä juhlistettiin isolla kilpailumaratonilla ja tällekin vuodelle piti keksiä jotain erityistä. Mikäs sen erityisempää kuin hankkia muutama welsh cob aka sektio D:n edustaja Moanaan?

Moanassa on itse asiassa aikojen alussa ollut sekä yksi aito cob että muutamia C-sektion poneja. Siitä koko tallin historian ainoasta oikeasta cobista, tamma Gwlanog Eirin Perffaithista, olen rekisterin mukaan luopunut 16.3.2013. Tamma jätti ennen myyntiään Moanaan yhden wpb-varsan, mutta ei lainkaan cob-varsoja. C-sektion varsoja Moanassa on sen sijaan syntynyt yhteensä 7 kappaletta, joista viimeisin vuonna 2018. Moanassa asuneista C-poneista viimeisin, C-ori Moana's Vernon, sai muistosivut vuoden 2021 tammikuussa eli aika tarkkaan kaksi vuotta sitten.

Aivan ilman cobeja (okei, cob-tyypin poneja) en ole aivan kokonaan ollut, sillä Juksulassa asuvat viimeisimmät Moanan C-sektion kasvatit C-tamma Moana's Venice (syntynyt 2016) ja C-tamma Moana's Tiwlip (syntynyt 2018), joista en ole raaskinut luopua, mutta enpä tammoilla ole kyllä kauheasti mitään tehnytkään. Lisäksi hankin noin 1,5 vuotta sitten eleniltä jossain mielenhäiriössä D-sektion tamma Llygedyn Brithnin, joka sekin asuu (ja on tekemättä mitään) Juksulassa. Moana on siis ollut cobiton jo vuosia.

Mutta eipä ole enää! Aloitin pikselöintipäiväni tarjoamalla leahin Moorgatessa kasvattamasta Moorgate Lliliorista, joka sitten muuttikin Moanaan vielä tänään. Olen tammaa useamman kerran käynyt katsomassa, koska tykkään sen sekalaisesta suvusta: siinä on nimittäin viiden eri kasvattajan kasvatteja. Tykkään myös tamman ja sen emälinjan nimistä, joten tänään sitten taivuin mielitekoni edessä. Vielä on vähän epäselvää, että mitä Lliliorilla teen, mutta eiköhän sille jotain keksitä.

Lisäksi keksin tänään Moanaan kaksi D-sektion tuontia: oriin Llosgi Llew ja tamman Llwybr Dolydd. Kirjoitin ihan luonteet ja sukuselvitykset ja kaikki eli ilmeisesti aion näiden kanssa laatuarvosteluihin, koska minä en huvikseni kirjoita kyllä ainuttakaan sukuselvitystä. Kyllähän tämä pahasti näyttää siltä, että Moana part bredsin historian ensimmäinen welsh D -kasvatti saattaa syntyä vielä tänä vuonna! Johan sitä on 11 vuotta odotettukin.

Welsh C ja D -sektiot ovat minulle pitkästä virtuaalisesta historiastani huolimatta melko tuntemattomia. Oman muistini ja VRL:n rekisterin mukaan en ole koskaan ennen Moanaa omistanut yhtäkään C- tai D-sektion ponia. C-sektiota olen tähän hetkeen asti omistanut koko historiani aikana yhteensä 9 kappaletta, joista ensimmäisen olen hankkinut syyskuussa 2012 eli Moanan oltua toiminnassa noin puoli vuotta. D-sektiota olen omistanut vain edellä mainitun, sittemmin myydyn tamman, sekä nyt hankkimani cobit, eli yhteensä kokonaista viisi poniyksilöä, joista yhden olen tosiaan jo myynytkin.

Katsotaan annanko pikkurillin ja cobit vievätkin koko käden.

Vuosi 2022 pakettiin ja 2023 esiin

Vuosi 2022 on taputeltu ainakin kalenterissa ja uusi vuosi 2023 on jo yli 12 tuntia vanha. Minulla oli pitkä lista tavoitteita kuluneelle vuodelle. Miten niiden loppujen lopuksi sitten kävi?

Moana part breds 5/8

• korjaa ponien sivujen ulkoasun vika - korjattu.
• pidä kasvattilista CAS-vuosittain ajantasalla - otin hirmuisen loppukirin ja lähes kaikilla 2022 syntyneillä on (tyhjät, sukutauluttomat, kuvattomat, tekstittömät) sivut ja suurin osa on rekisterissä. CAS-vuosittain en kyllä ole onnistunut tekemään mitään, mutta ehkä tämän puoliksi suoritetuksi voisi kuitata.
• päivitä ponien kisakalenterit ainakin vuoden 2020 osalta, plussaa jos vuoden 2021 kisatkin saisi muotoonlaitettua! - kaikki muut lajit ovat marras-joulukuussa 2022, paitsi KRJ, jossa menen huhtikuussa 2020. Kuluneena vuonna läpikäytyjä kutsuja on kuitenkin noin 4000 kpl eli minusta tämän voi kuitata suoritetuksi, vaikka täydellisesti ei mennytkään.
• yksi viiden kutsun kilpailurypäs joka kuukausi - helmi- ja joulukuu jäivät välistä, mutta useampana kuukautena järjestin useamman kuin yhden ryppään ja viiden kutsun kilpailuita tuli pidettyä yhteensä 14 kpl eli enemmän kuin tavoite (12) oli.
• järjestä ainakin yhdet näyttelyt kummankin jaoksen alla (NJ ja VSN) - tein kutsupohjat kesällä, mutta tuomarien etsintä jäi tekemättä. VSN on tulossa nyt tammikuussa jos viimeinen tuomari kuittaa vielä ok:nsa.
• kasvata 3-polvinen A- TAI B-sektion ori- JA tammakasvatti, jotka EIvät ole mitään sukua jo Moanassa oleville poneille (ori- ja tammakasvatti voivat olla eri sektiota keskenään) - uusisukuinen, 3-polvinen B-sektion ori syntyy vielä tässä kuussa ja uusisukuisen B-sektion tammavarsan vanhemmat tammi-helmikuussa ja itse 3-polvinen tamma varmaankin huhti-toukokuun tienoilla. Aikataulu vähän venähti, mutta on tämä projekti sen verran pitkällä, että suoritetuksi voi merkitä.
• ano VWY:n kasvattajapalkintoa - helppo pikkujuttu, mutta edelleen tekemättä. Kierrätetään uudelle vuodelle.
• pidä ponimäärä alle 300:ssa - VRL ilmoittaa tänään ponimääräksi 380. Miten meni noin niin kuin omasta mielestä? MUTTA itseasiassa tilanne ei ole ihan näin huono tämän tavoitteen suhteen, sillä lähes kaikki kasvatit sekä ostoponit on rekisteröity mutta muistosivujaan odottaa peräti 78 ponia, joista suurin osa on niin vanhoja, että kuolevat takautuvasti vuoden 2022 puolella. Todellisuudessa 300 ponin rajan ylitys on siis pieni.

Moana farm 0,5/4

• poista listoilta ei-enää-niin-kiinnostavat eläimet - kesken.
• hanki ainakin yksi entisiin nähden eri rotuinen nauta - ei.
• tarkista kaikkien kuvien tekijänoikeusmerkinnät oikeaan muotoon (flickr:stä kopioidut kuvat) - kesken.
• hyödynnä maatilaa ponien päiväkirjamerkinnöissä vähintään kuusi kertaa (joka toinen kuukausi) vuoden aikana - merkintöjä olen kirjoitellut muutaman (juhannuksena, heh). Ideoita olisi kyllä vaikka kuinka!

Juksula 2,5/4

• korjaa ulkoasun koodiongelma - tehty! En nyt ihan varmaksi sano, että olenko siirtänyt jokaisesta korjatusta sivusta uuden version nettiin, mutta korjattu on.
• kaikille vanhoille hevosille (= yli 4 vuotta tekemättä olleille) vähintään yksi jälkeläinen, jonka jälkeen vanhan hevosen kuoppaus - muutama kuoppavarsa on syntynyt, mutta laahaa aika pahasti noin muuten.
• päivitä vihdoin ja viimein ikivanha hevoslistaus ajantasalle - heh, juu ei.
• tarjoa Juksulan hevosia jalostukseen ja tilausvarsojen tekoon muillekin, esim. Keskustassa - omaa TJ-topikkia en ole laittanut pystyyn, mutta EJ- ja ostotopik oli. Olen lisäksi tarjonnut useammassa topikissa Juksulan oreja muille eli kyllä tämä minusta on ihan toteutettu kuitenkin.

Bloggaaminen 2,5/4

• vuoden 2022 top5 ! - tehty! Eikä edes tarvinnut tyytyä ihan surkeimpiin mahdollisiin teksteihin eli olen aika tyytyväinen.
• vähintään kaksi postausta kuukaudessa, ei laatuvaatimuksia, mutta jotain asiaa kuitenkin - viitenä kuukautena kirjoitin vain yhden kirjoituksen, kahtena kuukautena kolme ja muina pääsin tavoitteeseen, eli kolme tekstiä jäi puuttumaan (21/24), mutta pientä parannusta edelliseen vuoteen kuitenkin.
• jatka muiden blogien kirjoitusten kommentointia mahdollisimman aktiivisesti - blogirintamalla on ollut hiljaista, mutta olen kommentoinut välillä vähän tikustakin asiaa.
• kauan mielessä muhineet "hyvä virtuaalihevonen" ja "miksi laatuarvostelut" -postaukset vihdoin ulos - kesällä vähän luonnostelin, mutta siihen se jäi.

Tulos 10,5/20 eli sama kuin puolivuositsekkauksessa juhannuksena. Ei huonoin vuosi tavoitteiden suhteen, mutta ei parhaimmistoakaan. En kuitenkaan lannistu! Erityisen iloinen olen Juksulan uudesta noususta - tai no, ehkei sitä nousuksi voi kutsua, mutta jonkin sortin herääminen kuitenkin. Moana farmille ei ole oikein ollut suurta innostusta eikä oikein aikaakaan, mikä näkyy tavoitteiden suorittamisessa.

Entäs mitäs vuonna 2023? Aika samoilla linjoilla ajattelin jatkaa eli vanhojen tavoitteiden kierrätystä, koska miksikäs sitä pyörää aina uudelleen keksimään?

Moana part breds (& Moana farm)

• pidä kasvattilista CAS-vuosittain ajantasalla
• yksi viiden kutsun kilpailurypäs joka kuukausi
• ponien kilpailukalenterit: KRJ:n alaiset kilpailut ainakin pari vuotta eteenpäin eli huhtikuuhun 2022, pidä muut lajit mahdollisimman ajantasalla
• järjestä ainakin yhdet näyttelyt kummankin jaoksen alla (NJ ja VSN)
• ano VWY:n kasvattajapalkintoa
• pidä ponimäärä noin 300:ssa
• "kasvatti per kasvattaja" -projekti valmiiksi (tästä lisää myöhemmin!)
• ponilistausten uusiminen
• muista Moana farmin olemassaolo erityisesti päiväkirjamerkintöjä kirjoittaessa

Juksula

• kaikille vanhoille hevosille (= yli 5 vuotta tekemättä olleille) vähintään yksi jälkeläinen, jonka jälkeen vanhan hevosen kuoppaus
• ikivanha hevoslistaus ajantasalle
• toteuta pitkäaikainen haave työhevosista!
• järjestä ainakin yhdet näyttelyt (NJ tai VSN)
• tarjoa oreja sekä tilausvarsoja mahdollisimman aktiivisesti muille harrastajille

Bloggaaminen

• vuoden 2023 top5
• kaksi kirjoitusta per kuukausi, ei laatuvaatimuksia
• tällä hetkellä Bloggerissa on säilössä kuusi luonnosta, kirjoita näistä ainakin puolet eli kolme valmiiksi tämän vuoden aikana
• muista kommentoida muiden bloggaajien kirjoituksia aina jotain keksiessäsi

Eiköhän näillä päästä taas vuosi eteenpäin!

Hyvää uutta vuotta 2023 kaikille virtuaaliharrastajille! Olkoon vuosi hyvä niin virtuaalisesti kuin oikeastikin.