Poimintoja Juksulan hevosista

Jatketaan vielä Juksula-teemalla! Tänä viikonloppuna en juurikaan ole ehtinyt harrastaa virtuaalihevosia, mutta olen parina viime viikkona käynyt Juksulan hevosia läpi ja listannut niitä. Olen ihan ihastellut miten kivoja hevosia minulla siellä onkaan pölyttymässä. Tässä muutamia poimintoja vanhemmista hevosista itselleni muistutukseksi ja ehkä teidän lukijoidenkin iloksi.

ox-ori Juksulan Farao ox: 2-polvisen suvun omaava domestic-ori, jonka isälinja menee yhteen suosikkioriiseeni Faquab al Qadariin. Harvinaisuutena, että oriilla on itseottamani valokuva, jolla se on vieläpä kantakirjattu! Vielä ilman jälkeläisiä (eihän tämä ole syntynyt kuin vasta vuonna 2016), mutta tulee varmasti joskus jatkamaan orilinjaansa. Enemmän kuin mielellään tarjolla tammoille, jos jota kuta kiinnostaa! Suku on kokonaan juksulalaista ja harvinainen tallin ulkopuolella.

ox-tamma Juksulan Bibi ox: 2-polvisen suvun omaava domestic-tamma, jonka suku on oikea painotusten sekasotku. Hirveän kiva tamma, miksi ihmeessä tällä ei ole jo kymmentä varsaa?! Molempien vanhempiensa ainoa jälkeläinen. Emän vanhemmista on varsat sekä Juksulassa että Moanassa, mutta silti Bibillä olisi käyttöä kummassakin tallissa.

ox-tamma Hanida Rewa ox: ostotamma, josta tykkäsin heti ostaessani todella paljon. Yksi arabijälkeläinen ja toinen varsa Moanassa eli siitoskäytölle tuskin on enää tarvetta, mutta houkuttaisi valmistella muutamaan laatuarvosteluun kuitenkin, joten en raaski vielä muistosivuja tammalle tehdä.

ox-tamma Khalilah Zaira ox: ikivanha arabitamma Bellisentestä, jossa olin yhtenä omistajana joskus 2009-2011. Nostalgiasyistä tamman aikoinaan ostinkin. Vanhahkosukuinen Zaira odottaa, että saan aiemmin esitellylle Faraolle keksittyä pojan, josta sitten tulee Zairan sulhanen.

xx-ori Juksulan Chaos xx: peruja Juksulan laukkahevosbuumista 2017-2019 ja vanhempina onkin itse tuomani laukkatäykkärit. Tämä oli laukkaharrastukseni aikaan yksi suosikeistani ja seurasin sen uraa mielenkiinnolla, mikä näkyykin muutamana päiväkirjamerkintänä kilpailuiden seuraamisesta. Sittemmin Chaos on ekä vähän jäänyt, eikä sillä vieläkään ole yhtään varsaa, mutta minulle tässä hevosessa on Sitä Jotain.

xx-ori Raising Dragon Ring xx: yksi ehdottomista suosikeistani. 2-polvinen Special Ringin kasvatti, kenttä- ja estesuku ja isälinja menee Rainmakeriin. Drakella on jo neljä jälkeläistä, kaikki eri roduista (wpb, fwb, trak, xx), mutta xx-orivarsa vielä puuttuu! Ori on myös ilmoitettu jo KERJ:n marraskuun tilaisuuteen ja se on myös omassa jonossani odottamassa ERJ:n seuraavaa tilaisuutta.

x-tamma Nirvana B': kuuluu joukkoon "ai mulla on tämmöinenkin!". Miten olen voinut unohtaa näin kivan tamman? Laukkasukuinen, eikä suvultaan nyt ehkä kaikista ihmeellisin, mutta minulle tässä on taas Sitä Jotain. Ehkä se on tuo valokuvien persoonallisen oloinen hevonen? Tamma on ikivanha ja unohdettu (=varsaton), mutta nyt se on palautettu mieleen ja toivottavasti tilanne pian korjaantuu.

x-tamma Sokerikuun Slytherin: ihana pitkäsukuinen anglotamma. Tämäkin on seissyt Juksulassa jo yli viisi vuotta, enkä ole tehnyt sen kanssa porrastetuissa kilpailemisen lisäksi mitään. Osittain tosin siitä syystä, että tamman ostaessani se oli selkeästi pitkäsukuisempi kuin muut täysveriseni, mutta nythän tammalle alkaa olla jo melkein yhtä pitkäsukuisia kavereita tallissa. Moanaankin tätä voisi ajatella.

fwb-ori Juksulan Lafayette: vuonna 2012 (kymmenen vuotta sitten!) syntynyt Juksulan kasvatti. Muistan vieläkin kuinka jännitin tämän isän ostotarjouksen läpimenoa! Roxbury oli silloin minulle jotain niin hienoa ja Bomber Roxista oli muitakin tarjokkaita - voi sitä iloa, kun Kida päätyi myymään oriin minulle! Emänä onkin juksulalainen trakitamma. Lanttu on minusta aivan superkiva, mutta en näköjään kymmenessä vuodessakaan ole saanut oriin kanssa aikaiseksi oikein mitään.

hann-tamma Juksulan Cindy: Juksulan ensimmäinen ja ainoa hannover-kasvatti. Olin rehellisesti sanottuna unohtanut jo koko hevosen, mutta onpa tämä kiva. 3-polvisessa suvussa on Skurvash vahvasti edustettuna. Pitänee etsiä tälle jostain puhdas hannover-ori sulhoksi.

eest-ori Juksulan Moritz: minulla on aina ollut pehmeä kohta eestinhevosille. Mortilla on isänään aikoinaan yksi lempihevosistani Golden Horsen eestinhevoskasvatti Kullan Mihkel ja emänsä puolelta Mortti on kokonaan juksulalainen. Mortilla on ollut kysyntää Juksulan ulkopuolella ja oriilla onkin kaksi jälkeläistä, joista toinen on jatkanut sukuaankin. Kotiin Juksulaan pitäisi oriista vielä varsa jättää.

bydj-ori Priton Shaco: en tee yhtään mitään bydjonnyillä, mutta silti minulla on Shaco. Minusta tämä on ihan hirveän kiva. Pitänee tehdä joku rbsh-varsa tällä, täykkäreitä kun löytyy tallista, mutta toista bydjonnyitä ei.

she-tamma Mayson's Haleigh: minä todella omistan myös yhden shetlanninponin! Valokuvien poni on minusta aivan ihana. Pullaa olen viime aikoina vähän mietiskellytkin, kun haluaisin kovasti siitä raviponin itselleni. Pitää ehkä aktivoitua tämän suhteen. Shetlanninponeissa on jotain nostalgista, kun niiden kanssa joskus kauan kauan sitten LD:n aikoihin puuhasin enemmänkin.

nsh-tamma Sierra Dreamcatcher: edellisessäkin postauksessa Cathya jo esittelin, mutta minusta tamma on vain niin kiva. En tiedä mitä teen national show horsella, mutta onhan tallissa iso joukko arabeja tämän kaveriksi.

Hevosia Juksulassa on tänään VRL:n rekisterin mukaan 121 kappaletta ja minusta kaikki tallissa asuvat on nyt rekisteröity. Juksulassa on 21 eri rotua, joista eniten yksilöitä on arabeissa (32 kpl) ja englantilaisissa täysverisissä (26 kpl). Yksittäisiä hevosia on roduista criollo, eestinhevonen, bydjonnyi, lipizza, national show horse, norjan vuonohevonen, oldenburg, amerikanponi ja shetlanninponi.

Siis mikä Juksula?

Tämä blogi on hyvin Moana-painotteinen, koska Moanan kanssa tulee puuhattua eniten. Siellä on "systeemi", asiat suurin piirtein järjestyksessä ja hommat rullaavat eteenpäin. Mutta on minulla toinenkin talli, lähinnä vuositavoitteiden yhteydessä esillä vilahtava Juksula. Nyt olen parina päivänä hyörinyt Juksulan kimpussa ja onpa se ollutkin mukavaa vaihtelua! Minullahan on siellä vaikka mitä ihania hevosia, jotka olen lähes unohtanut omistavani.

Olen perustanut Juksulan esiasteen "Nintsun yksityiset" vuonna 2006. Alunperin tallissa oli tarkoitus olla muutama reaaliajassa ikääntyvä silmäterä tarinointia varten, mutta tapojeni mukaan homma räjähti käsiin, ja vuonna 2007 hevosia oli jo yli 30 ja nimi vaihtunut pientalli Juksulaan. Pientalli-etuliitekin tipahti jossain kohden pois ja tällä hetkellä tätä kirjoittaessa Juksulassa on rekisteröityjä hevosia tismalleen 130 kappaletta - tosin tiedän, että tallissa on ainakin muutama (tai ehkä useampikin) rekisteröimätön hevonen... Villi veikkaus, että todellinen hevosmäärä on lähempänä 140:tä ja tallin sivuilla oleva hevoslistaushan ei sitten ole edes sinne päinkään ajantasalla.

Alkuaikoina tallissa oli pientä hoitajatoimintaa sekä muiden harrastajien yksityishevosten majoitusta omieni rinnalla. Tarinoin Juksulassa aikoinaan hyvinkin paljon sekä itsekseni että muiden harrastajien kanssa. Minulla on hämäriä muistikuvia jopa valmennusringin pyörittämisestä tai ainakin jostain sellaisesta viritelmästä. Yksittäisiä varsoja tallin hevosista on syntynyt aina, ensimmäinen vuonna 2007, mutta jossain vaiheessa kasvattaminen alkoi taas kiinnostaa enemmän, ja lopulta tallissa olikin kohtuullisen tavoitteellista (joskin ajallisesti ja suvullisesti melko lyhyeksi jäänyttä) trakehner-kasvatusta. Juksulan hevoset ovat kilpailleet ja kiertäneet laatuarvosteluita välillä enemmän ja välillä vähemmän aktiivisesti. Välissä Juksula oli myös melkein vakavasti otettava laukkatallikin, kun tallissa yhtäkkiä oli iso kasa laukkaponeja eri roduista sekä laukkapainotteisia arabialaisia.

Perustettuani Moana part bredsin alkuvuonna 2012, jäi Juksula vähän lapsipuolen asemaan. Viime vuosien ajanpuutteen takia tämä on vain entisestään korostunut. Moanan alkuvuosina ajattelin itseasiassa lopettaa ja sulkea Juksulan kokonaan - tarkoitus oli yhdistää Juksulan puoliveriset ja täysveriset Moanan welsheihin ja sitten kadottaa Juksula virtuaaliselta maailmankartalta. Lopulta olin kuitenkin liian nostalginen, enkä voinutkaan luopua Juksulasta ja sen kirjavasta hevosjoukosta.

Nykyään Juksula lähinnä on, eikä tallilla ole selkeää visiota tai tavoitetta. Juksula on vähän sellainen vanha jäänne, tuttu ja turvallinen parisuhde, josta ei vain uskalla luopua. Ehkä tallin tärkeimmäksi tehtäväksi voisi sanoa täysveristen pitämisen Moanan welsh part bred -jalostusta varten, mutta toisaalta en tiedä mitä british spotted pony -lauma tai esimerkiksi national show horse, criollo ja budjonnyi tätä tehtävää palvelevat. Juksulassa asuukin vähän sitä sun tätä, heräteostoksia, jotka eivät mitenkään löytäisi paikkaansa Moanasta. Hevoset kilpailevat kohtuullisen aktiivisesti porrastetuissa kilpailuissa kukin painotuslajissaan. Lisäksi sen verran olen sielultani kasvattaja, että jokainen hevonen tulee ainakin yhden jälkeläisen saamaan, ja siksi Juksulan kasvattilista onkin melkoinen sekasotku. Sieltä löytyy kaikenlaista aina shetlanninponista arabialaiseen ja ties mitä risteytyksiä ja tilastohevosia.

Juksulan tulevaisuus on todennäköisesti sama kuin sen nykyhetki: talli on ja pysyy, mutta paljoa mitään ei tapahdu. Minulla on siellä kyllä niin kivoja hevosia, että jos aikaa olisi harrastaa enemmän, nostaisin Juksulan takaisin entiseen loistoonsa, mutta tässä tilanteessa talli saa tyytyä muruihin.