lauantai 30. marraskuuta 2019

Shoppailua!

En ole harrastanut pikseliponeja kovinkaan aktiivisesti viime kesänä ja tänä syksynä, ja varsinkin nyt marraskuu on ollut aivan täysi pohjanoteeraus mitä harrastusaktiivisuuteen tulee. Olen silti ehtinyt jossain välissä ostella varsin paljonkin uusia hevosia niin Moana part bredsiin kuin - uskokaa tai älkää, Juksulaankin. Ja koska shoppailun tuloksia on aina kiva esitellä, tässä lyhyet esittelyt uusista tulokkaista!

wpb-ori Grimaldo ei ollut ensisijainen valintani, mutta kun elen ei voinut myydä oriin emää, piti tyytyä poikaan. Suvullisesti Grido on ikivanha varsinkin isänsä puolelta. Poniprosentti on makuuni hieman suuri, mutta sen saa jälkipolvissa alas nopeasti, joten no worries. Kiva yleisponiori, jolle löytynee morsioita sekä este- että kouluponien joukosta.

Kurjenpesän historian ensimmäiseen wpb-kasvattiin, Crane Chernavaan, rakastuin heti. Tamman isä on upeaakin upeampi ja emänisää olen kaivannut ponieni sukuihin jo jonkin aikaa, joten suvullisesti Cherna on aika nappivalinta. Moanan kouluponilinjat on rakennettu aika pitkälti puoliveristen ja cobien varaan eli Cherna jatkaa samalla linjalla. Tamma sopii joukkoon erinomaisesti ja sille on jo kaksi sulhoakin valittuna.

Minulla olleet Jannican kasvatit olivat molemmat kuolleet pois vanhuuttaan, joten oli aika hankkia pari uutta. Adinan ystäväpäivän myynnistä löytyi (aika paljon ystävänpäivän jälkeen) wB-tamma A.D. Guenevere ja wpb-ori A.D. Tribble Shake. Guenevere on kolmipolvisen ja Moanassa entuudestaan tuntemattoman suvun omaava tamma, josta tulee varmasti tärkeä siitostamma. Trippi taasen tarttui haaviin lähinnä, koska minulla oli juuri tuonsukuiselle oriille sopivat kuvat varastossa. Kyllä Tripillekin käyttöä löytyy ja oriille onkin jo yksi varsa ehtinyt syntyä.

wpb-ori Fern Captain tuli Moanaan jo alkuvuodesta. Tykästyin oriin emään ja pyysin siitä birdieltä tilausvarsan fwb-oriista. Capu tuli vahvistamaan Moanan kouluponilaumaa, mihin joukkoon se erilaisen sukunsa ansiosta sopii oikein hyvin.

Täysverisille on aina käyttöä ja ihan varsinkin silloin jos kyseinen täysverinen on vaikkapa jo kantakirjattu. Englantilaisori First Legion oli Breakilla myynnissä ja pakkohan tämä ilmestys oli omiin nimiin saada. Käyttöä oriille varmasti löytyy, sekä Juksulassa, että Moana part bredsissa welsh-leidien sulhona.

Ionicin kasvatti, ox-ori Yaron Negat oli myöskin Breakilla myynnissä ja rakastuin oriiseen heti. En tiedä miksi, jokin hevosessa vain kolahti ja kovaa, joten saatava se oli. Yaro on puhdasta venäläistä linjaa ja oriilla onkin tarkoitus astuttaa jokunen meidän venäläistammoista. Siitoskäyttöä löytyy varmasti myös Moanan puolelta.

xx-tamma Nouvion Miss Peaches piti saada hevoslistoille ihan jo nimensäkin takia! Tamma on kyllä muutenkin kiva. Sukua löytyy 2 polvea eli se sopii Juksulan tämän hetkiseen täysverikantaan kuin nenä päähän. Meillä ei myöskään ole turhan montaa kimoa täysveristä, joten silläkin Peaches on tervetullut väripilkku laumaan.

xx-tamma Blingbling Ring tuli vähän niin kuin kaupan päällisinä, sillä tamma ei mitenkään erityisesti kutsunut minua. Ringin kasvatit ovat kuitenkin olleet virtuaalisen täysverijalostuksen yksi viime vuosien kulmakivistä (ainakin minun mielestäni), eikä enempää ringiläisiä varmaan ole tulossa, sillä talli on käsittääkseni lopettanut, joten pitihän Juksulaan vielä yksi ringiläinen saada.

Ponipallerosta Veeralta hankin ox-tamma PP’s Visceran. Ihastuin tamman lempinimeen "Vissy", ja sopiva luonnetekstikin neidille alkoi luonnostua päässäni kuin itsestään, joten karsinapaikka Juksulasta löytyi vaivatta. Vissyllä on 3 polvea sukua, jota Juksulassa ei ennestään ole, joten tamma on tervetullut morsian tallin domesticeille.

Uusimpana tulokkaana on criollo-ori Hormigón Armado eli Aimo. Westernhevonen on ollut ostoslistalla jo pitkään, joten miksikäs ei criolloa. En ole tainnut koko pitkän virtuaaliharrastukseni aikana omistaa ainuttakaan criolloa, joten olihan se jo aikakin korjata tämä vääryys. Jos joku kaipaa criollosulhasta tammalleen niin nykäiskää hihasta! Muuten joudun varmaan hankkimaan itse rotutoverin Aimolle kaveriksi, sen verran kasvattaja taidan olla.

sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Vihdoin ja viimein Moanan CAS56 kasvatit

CAS-vuosi vaihtui jo yli kuukausi sitten, mutta minkäs teet, kun kiirettä on pitänyt! CAS-vuodelle 56 oli alunperin suunniteltuna muistaakseni kuusi varsaa, mutta syksyn kiireideni takia, varsoja syntyi lopulta vain kolme. Meinasin ensin jättää ne kokonaan esittelemättä, mutta kun ovat mielestäni kuitenkin niin kivoja, joten esitellään kolmikko nyt kuitenkin. Kaikki kolme ovat mountaineja ja jäivät kotiin. Varsoista kaksi on tammoja ja yksi ori.

Moana's Summer Trick on päistärikön welsh mountain tammalinjamme uusin edustaja. En oikeastaan ollut ajatellut jatkaa tätä tammalinjaa puhtaana welshlinjana ollenkaan, vaan linjan oli tarkoitus jatkua wpb-linjana. Lopulta en kuitenkaan malttanut lopettaa puhdasta welshlinjaa tästä, joten niin sai alkunsa Tikru. Suku tällä on mielestäni mahtava ja emänisää lukuunottamatta omaa kasvatustani. Kuvan ponin on vain erittäin hyvällä mielikuvituksella ymmärrettävissä voikonpäistäriköksi, mutta ei niitä aitoja päistärikköjä joka oksalla istu, eli menköön nyt. Saa nähdä saako Tikru itse aikanaan puhtaan welsh-varsan tammalinjansa jatkajaksi vai ei.

Tämän CAS-vuoden ehdoton suosikkini on syötävän suloinen Moana's Lili Cain! Tamman isänä on Tuulian omistama Rhediad Caer Llion, joka on suvultaan täysin erisukuinen verrattuna meidän muihin mountainponeihimme eli sopivia sulhoja Lilille pitäisi olla jo kotitallissa sitten tulevaisuudessa, kun ei tuota emän sukuakaan ole meillä kuin emä itse. Lilin kuvien löytäminen oli työn ja tuskan takana, ja sain selata kuvalupiani kyllä pidemmän kaavan kautta löytääkseni sopivat kuvat. Ei ehkä mikään rakennekukkanen, mutta silti todella söpö! Suku on kiva, vaikka en sitä oman kasvatustyöni tulokseksi voikaan sanoa. Luonteestakin tuli oikeinkin kelvollinen, joten Lili on ihan täysi paketti!

Vuoden ainoana oriina syntyi Moana's Llacheu eli Late. Late on kaksipolvinen ori, jonka suku on kokonaan omaa kasvatustani. Suku nyt ei ole mitenkään hirveän suuria tunteita herättävä, mutta tykästyin Laten luonteeseen ja tykkäsin myös kirjoittaa sitä. Oriille valikoitui mielestäni luonteeseen ja sukuun sopiva kuva, joten kokonaisuutena Late on onnistunut. Late on täysin erisukuinen meidän muihin mountaineihin nähden, joten morsiamia oriille on omassa tallissa jonoksi asti. Jalostuksellisesti siis hyvinkin arvokas kasvatti.

sunnuntai 10. marraskuuta 2019

Moanan ponien säkäkorkeudet

Olen joskus ammoisina aikoina kirjoittanut Moana part bredsin toiminta-sivulle tallin welsh part bredien kasvatustavoitteksi "jalostaa lahjakkaita kilpaponeja, jotka ovat kooltaan nippanappa ponirajojen sisäpuolella ja joiden welshprosentti on 50 prosentin korvilla". En tänä viikonloppuna oikein (taaskaan) saanut tehtyä mitään järkevää, joten aloin huvikseni selailla Moanan poneja ja päätin sitten extempore katsoa kuinka hyvin olen oikeastaan tuohon säkäkorkeustavoitteeseen osunut.

Pääasiassa meillä ponien säkäkorkeus "periytyy" keskiarvona kahdelta ensimmäiseltä sukupolvelta niin, että emälinjan (siis emän ja emänemän) säkäkorkeus lasketaan mukaan tuplana. Esimerkiksi jos isä on säkäkorkeudeltaan 120 cm, isänisä 121 cm, isänemä 122 cm, emä 123 cm, emänisä 124 cm ja emänemä 125cm, olisi jälkeläisen säkäkorkeus tällä laskutavalla 123 cm ((120+121+122+123*2+124+125*2)/8=122,875). Aivan orjallisesti en tällä tavoin laskettua säkäkorkeutta noudata, mutta se antaa hyvän "lähtönumeron" säkäkorkeudelle. Numerosta voi sitten vähentää tai lisätä senttejä, esimerkiksi jotta poni sopisi valokuviensa ponin kokoon. Lisäksi orivarsoille heitän lähes automaationa sentin pari lisää säkäkorkeutta, kuin laskenta antaisi. Pääasiassa myös välttelen kuin ruttoa vanhempien keskiarvosäkäkorkeutta, eli vaikkapa 120- ja 124-senttisistä vanhemmista ei minulla lähes koskaan tule 122-senttistä varsaa. Jos säkäkorkeus määräytyisi aina suvun keskiarvona, olisivat kaikki kasvatit lopulta samankorkuisia.

Eli minkäs kokoisia poneja meiltä sitten löytyy? Welsh mountainien tulee olla alle 122 senttiä korkeita ja meiltä löytyykin varsin laajalla skaalalla erikorkuisia mountaineja. Pienin on vain 111 cm korkea, suurimmat 121 cm. Tasan 122-senttistä ei näköjään tällä hetkellä ole tallissa ainuttakaan. Eniten, 9 kpl, on 118 senttiä korkeita A-sektion poneja. B-sektion ponien säkäkorkeuden tulee olla alle 137 senttiä ja jälleen meillä on aikalailla koko skaala käytössä, kun poniemme säkäkorkeudet vaihtelevat 125-136 cm välillä. B-sektiossa suosituin säkäkorkeus on 130 cm, jonka kokoisia on kahdeksan ponia. A-ponien säkäkorkeuden keskiarvo on 117 cm ja B-ponien 131 cm. 


Paljon mielenkiintoisempi on part bredien säkäkorkeusjakauma. Pienimmät wpb:t ovat vain 124-senttisiä, kun tämän hetken suurin yksilö on 157 cm. Eniten on kasvatustavoitteemme mukaisesti 147 (18 kpl) ja 148 (21 kpl) senttiä korkeita poneja. Poneiksi ylikorkeitakin (sk yli 148 cm) on vielä 12 kpl (6 %). Welsh part bredien säkäkorkeuden keskiarvo on 142 cm, mikä mielestäni saisi olla kasvatustavoitteiden valossa hieman suurempi. Matalaa keskiarvoa selittää säkäkorkeusjakauman alkaminen kovin pienistä poneista. Olen käyttänyt paljon welsh A- ja B-tammoja wpb-jalostuksessa, joten koska emälinjan painotus säkäkorkeuden periytymisessä on minun systeemissäni suurempi, on jälkikasvukin pienempää pienistä ponitammoista kuin olisi hevostammoista. Pikkuhiljaa se siitä kuitenkin nousee ja kasvaa!

Joskus tekee ihan hyvää käydä hevoskatrastaan läpi ja katsoa yksilöiden sijaan laumaa yleisemmin. Seuraavaksi saamattoman viikonlopun projektiksi voisikin ottaa ne poniprosentit!