Virtuaalitallin päivittäminen

Puolisoni uteli tuossa yksi päivä mitä teen koneella. Vastasin päivittäväni virtuaalitalliani, mikä poiki tarkentavia kysymyksiä. Niin, mitä se virtuaalitallin päivittäminen sitten oikein on? Mihin kaikki netissä harrastuksen parissa käytetty aika oikeastaan uppoaa? Tämä kirjoitus menee ehkä hieman todennäköisen lukijakuntani ohi, sillä epäilen, ettei lukijoina ole yhtäkään sellaista, joka ei tietäisi mitä virtuaalitallin pyörittäminen pitää sisällään. Kirjoittelen aiheesta nyt kuitenkin, kun kerta aloin sitä itse pohdiskella.

Työ virtuaalitallin parissa ei pääty siihen, että saa tallin sivut julkaisukuntoon ja esittelee ne foorumilla kaikelle virtuaalikansalle. Ehei, siitä se homma oikeastaan vasta alkaa. Se, mitä tallin päivittämiseen ja ajantasalla pitämiseen konkreettisesti kuuluu, riippuu hyvin paljon tallista ja sen toiminnasta ja tavoitteista. Tarinatallin päivittäminen on hyvin erilaista kuin kilpailuihin tai kasvatukseen orientoituneen paikan.

Moana part breds keskittyy vahvasti ponien kasvattamiseen ja siellä isoimman osan ajasta viekin kasvattien suunnittelu, ponimateriaalin läpikäyminen ja sivujen tekeminen kasvateille. Yhdistelmien suunnitteluun voisi käyttää aivan loputtomasti aikaa! Sivujen tekeminenkään ei ole mikään pikkujuttu, jos meinaa kerralla saada sivut asialliseen kuntoon. Moanassa tämä tarkoittaa perustietojen ja sukutaulun lisäksi sopivan kuvan etsimistä, luonteen kirjoittamista tai ainakin parin ponia kuvaavan adjektiivin keksimistä ja syntymästä kertovan päiväkirjamerkinnän tarinointia. Unohtamatta kasvatin lisäämistä kasvattilistaan, vanhempiensa sivuille ja hevoslistaukseen, sekä rekisterihakemuksen naputtelua VRL:ään Joskus katsoin kellosta, että käytän keskimäärin tunnin verran aikaa yhden kasvatin sivuihin. Siinä se aika kuluukin joutuisasti, varsinkin jos tekee vielä parille ostoponillekin sivut samalla kaavalla.

Toinen iso aikasyöppö Moanassa on ponien kilpailukalenterit. Olen melko ahkera kilpailija ja ponini kilpailevat isolla joukolla ja monessa lajissa, joten läpikäytäviä kutsuja on käytännössä jatkuvasti suosikeissa odottamassa vuoroaan. Pyrin pitämään kaiken mahdollisimman hyvin ajantasalla, jottei tule kilpailtua ns. turhia sijoituksia. Kilpailukutsujen ja sijoitusten läpikäynti ja päivittäminen kunkin ponin omaan kilpailukalenteriin on hidasta ja aikaavievää käsityötä. En ole keksinyt tähän puuhaan mitään helpompaa tai nopeampaa tapaa, kun kuitenkin haluan sen elämääkin pidemmän ja epärealistisen sijoituslistauksen kunkin ponin omilla sivuilla pitää. Ei auta kuin purra hammasta ja pakertaa tämän aikasyöpön kanssa, kunnes päätän vähentää (tai lopettaa) kilpailemista tai saan itseni ylipuhuttua siirtämään Moanan ponit kilpailemaan porrastettuja.

Kilpailuiden pitäminen vie vain vähän aikaa verrattuna ponien sivujen tekemiseen ja kilpailukalentereiden päivittämiseen. Tekee kutsun (siis copypasteaa parilla pikkumuutoksella sen edellisen kisan kutsun), lisää sen VRL:ään, kopioi osallistujat sähköpostista, arpoo tulokset, lisää tulokset sivuille ja lähettää ne lopulta vielä arkistoitavaksi. Osa aika tylsää hommaa, mutta ihan hirveästi aikaa se ei vie.

Oma lukunsa on tekstien kirjoittaminen aka ponien valmistelu laatuarvosteluihin. Luonteen pyrin jokaiselle kirjoittamaan jo sivuja tehdessäni, mutta yleensä ainakin muutama päiväkirjamerkintä pitää raapustaa ennen kuin ponia kannattaa ilmoittaa arvosteltavaksi. Isossa kuvassa tekstien kirjoittaminen ei kuitenkaan vie paljoa aikaa. Tallin teksteihinkään ei tarvitse juurikaan koskea, mitä nyt joskus vähän huvikseni viilailen jotakin lausetta. Tekstien täysremontti onkin sitten asia erikseen.

Siinä missä Moana syö aikaa aivan tolkuttomasti, Juksulan päivittämisen olen tehnyt mahdollisimman helpoksi. Juksulan hevoset kilpailevat VRL:n porrastetuissa kilpailuissa, joten kilpailukalenteriksi riittää linkki hevosen rekisterisivulle. Kilpaileminen tai kilpailulistan ylläpitäminen eivät vie paljoa mitään aikaa, kiitos Karuksen ja VRL:n valmiin kilpailulistan. Juksulan kasvatuskin on niin retuperällä, että kasvattien sivujen tekemiseen käytetty aika on viime aikoina (tai vuosina...) ollut minimaalinen. Ostohevosien sivuihin olen käyttänyt jonkin verran aikaa ja hevoslistauksen läpikäyntiin hieman enemmän. Jos ajatustyö laskettaisiin "päivittämiseksi", olisi Juksulaan käyttämäni aika katsottava moninkertaiseksi. Oikeasti Juksulaan pitäisi laittaa paljon enemmän aikaa, jotta tallia voisi kutsua mitenkään nykyhetkeen sijoittuvaksi.

Jos siis puhun virtuaalitallin päivittämisestä, mitä suurimmalla todennäköisyydellä askartelen kilpailukalentereiden tai kasvattien sivujen kimpussa. Tai sitten vain surffaan pitkin nettiä ja väitän itselleni etsiväni kasvateille kuvia, vaikka todellisuudessa vain nautin hienoista heppakuvista.

Mutua osallistumiskäyttäytymisestä

Pitkästä aikaa järjestin lähes samaan aikaan ERJ:n alaiset kilpailut lähes samoin luokin sekä Juksulassa että Moanassa. Juksulassa kutsuryppääseen kuului kymmenen kutsua, joissa kussakin neljä luokkaa (80cm, 110cm, 120cm ja 130cm). Moanan ryppäässä oli vain viisi kutsua, mutta jokaisessa kuusi luokkaa (korkeuksilla 110cm, 120cm ja 130cm, joita kaikkia kaksi luokkaa per kutsu). 

Juksulan kilpailuiden VIP ei ole aivan vielä ohitse, mutta voin jo nyt sanoa, että Juksulan kymmenen kutsun ryppääseen on tullut selvästi enemmän osallistumisviestejä kuin Moanan viiden kutsun pakettiin, vaikka luokat ovat lähes samat.  Erityisesti 110cm-luokkaan on tullut useammilta eri ihmisiltä osallistumista (120-130cm eivät ole mitään suosittuja luokkia muutenkaan). Huomionarvoista on myös se, että Moanan kilpailuita olen mainostanut Keskustan foorumilla, kun taas Juksulan kilpailut ovat olleet vain VRL:n kilpailukalenterissa.

Tämä on toki vain mutua, mutta se ainakin on yleisessä tiedossa, että yhden kutsun kilpailuihin tulee aina todella vähän osallistujia. Mutta, että vielä viiden kutsunkin ryppäitä jätetään välistä? Vaikka vielä VRL:n kilpailukalenterin lisätieto-kohtaan laitoin maininnan tuplaluokista, eli jos haluaa kilpailuttaa hevostaan 120cm-tasolla, saisi sille silti kymmenen starttia ko. ryppäästä (vrt. Juksulan kilpailut, kymmenen kutsua mutta vain yksi 120cm-tason luokka per kutsu).

Seuraavaksi taidankin järjestää täsmälleen samat luokat, täsmälleen samoina päivinä ja täsmälleen samana päivänä julkaistuna Juksulassa ja Moanassa. Osoittautuuko mutu todeksi vai vain harhaluuloksi?

Pitkästä aikaa laukkauutisia

Olen viimeksi tammikuussa kertonut laukkahevosteni (ja -ponien) kuulumisia, joten nyt lienee aika mainita niistä jotakin. Olen viime aikoina keskittynyt enemmän laukkaponeihin ja toistaiseksi viimeisin laukkahevoseni siirtyi eilen eläkkeelle.

Oma kasvattini Juksulan Carma xx aloitti uransa vanhempiensa jalanjäljissä risuesteillä mutta siirtyi maaliskuussa sileille kun juoksu ei oikein kulkenut. Sileällä Carma juoksikin jonkin sortin prosentit (21%/68%). Eilisen G2-voittonsa ansiosta Carma saa lopettaa uransa tähän, sillä suhteutetun arvonnan takia sitä ei kannata ilmoittaa arvokilpailuihin. Carmalla tosin on hankittuna osallistumisoikeus Breeders' Cup Marathoniin, joten saatan ehkä muuttaa mieltäni.

Sileänjuoksijat Juksulan Guerrilla xx ja Juksulan Chaos xx lopettivat molemmat uransa maaliskuun puolivälin tienoilla. Kummallakin olisi vaikka mitä kvaaleja hankittuna vaikka mihin tämän CAS-vuoden arvokilpailuihin, mutta molempien prosentit ovat sellaiset, että en taida viitsiä ilmoittaa niitä edes lähtöjen täytteeksi. Guerrilla ja Chaos ovat jo siirtyneet kilpailemaan porrastettuja kilpailuita kenttäratsastuksessa.

Ratsusukuinen Raising Dragon Ring xx käväisi kokeilemassa laukkakilpailuita surkein tuloksin: 16 starttia, vain yksi voitto ja prosentit 6%/44%. Drakesta oli tarkoitus tulla sulhanen Carmalle mutta pitänee harkita hetki. Toki Drakella olisi vielä aikaa kokeilla risuesteitäkin jos vaikka este- ja kenttähevosia vilisevällä sukutaululla osaisi hypätä kovassakin vauhdissa.

Ainoa viimeaikoina juossut arabini Juksulan Habibti ox juoksi viimeisen starttinsa maaliskuun alussa. Ehtipä tamma napata voiton G1-tasoltakin! Tosin Habibtin prosenteilla ei juhlita. Habibtin molemmat vanhemmathan ovat pärjänneet hienosti, joten tamma tulee varmasti saamaan jälkikasvua. Ties vaikka olisi periyttäjä, heh!

Kuten jo mainitsin, olen keskittynyt viime aikoina laukkaponeihin. Innostuin tuossa jokin aika sitten tuomaan ison kasan uusia poneja kun kalenterissa oli tarjolla pelkkiä maiden day -kilpailuita. Ryhmän 1 poneja minulla onkin tällä hetkellä noin 30 ja ryhmän 3 ponejakin pitkälle toistakymmentä, joten on turha käydä kaikkia poneja läpi. Kuten taisin jo tammikuussa harmitella, eivät ponini ole juosseet kovin ihmeellisesti. Kaksi joulukuusta asti minulla ollutta pilkkuponia, Pearson Telynin ja Cil Mabelin, olen saanut juoksutettua G2-tason voittoon mutta kummankin voittoprosentti on 17% eli mistään huippuponeista ei ole kyse.

Laukkahevoset saavat nyt joksikin aikaa jäädä sivuun ja kilpailuttelen tuota ponilaumaani jonkin aikaa. Juksulassa on muuten nyt jo parin kuukauden ajan järjestetty säännöllisesti joka viikko yksi kilpailu sekä ryhmän 1 että ryhmän 3 poneille eli olen kunnostautunut kilpailunjärjestämisenkin puolella! Saanpahan ainakin valita sopivat matkat ja tasot oman ponilaumani tarpeisiin.

Osallistujakato masentaa

Tykkään järjestää kilpailuita. Minusta on mukava miettiä luokkia, osallistujamääriä ja lisäillä osallistujia, sekä arpoa tuloksia ja seurata useamman kutsun ryppäissä kuinka jokin ratsukko järjestelmällisesti menestyy tai häviää. Vilkas mielikuvitukseni muotoilee puolivahingossa tarinoita ratsukon mainiosta vireestä tai joka radalla toistuvasta ongelmasta. Jos aika vain sallisi, järjestäisin varmaan kilpailut kuun joka päivälle tai vaikka useammatkin per päivä!

Koska pidän kilpailuiden järjestämisestä, masentaa oikein kovasti jos kukaan ei osallistu kilpailuihini. Niin kävi Moanan ERJ-kutsuryppään kanssa: isoin luokka oli 15 osallistujaa, joista neljä ratsukkoa olen minä itse. Siis vain 11 muuta ratsukkoa. Pienimmät luokat olivat vain yhdeksän ratsukon kokoisia: ja minä jälleen neljässä ratsukossa mukana. Aika turhauttavaa.

En tiedä mikä mätti. 110cm on yleensä nopeiten täyttyvä esteluokka metrin rinnalla mutta oliko neljä 110cm-luokkaa liikaa? Toisaalta samat ihmiset osallistuivat kaikkiin neljään luokkaan, joten tuskin vaikkapa kaksi 110cm-luokkaa olisi täyttynyt sen enempää kuin nuo neljäkään. 120cm ja 130cm ovat hankalammin täyttyviä luokkia, joten varsinkin 120cm-luokan 15 ratsukkoa on jo kohtalainen osallistujamäärä vaikka muodostankin itse vajaan kolmasosan ko. luokan osallistujista.

Ehkä ajoitus oli huono? Laitoin kutsut kalenteriin aamulla, sillä yleensä osallistujat osallistuvat vain kyseisenä päivänä kalenteriin tulleisiin kutsuihin, joten pyrin maksimoimaan osallistujien kiinnostuksen julkaisemalla kutsut heti aamutuimaan. Todennäköisesti päivä, jona kutsut julkaisin, oli huono. Ilmeisesti 30.12 harrastajilla oli muuta tekemistä kuin osallistua kilpailuihin. Toisaalta, mainostin kyllä tyhjyyttään kumisevia luokkia Keskustassa pariinkin otteeseen ja sain sitä kautta pari yksittäistä ratsukkoa kilpailuihin. Ehkä iso osa harrastajista vietti joululomaa eikä ollut kiinnostunut pikseliponien kilpailuista.

En rehellisesti sanottuna tiedä miksi osallistujia oli tällä kertaa näin surkean vähän. Moni tuttu, monella hevosella osallistuva nimi puuttui listoilta jostain syystä. Ehkä he eivät nähneet kutsua tai ehtineet osallistua. No, tämä masentaa hetken mutta seuraavat kilpailut ovat jo suunnitteilla!