torstai 28. helmikuuta 2019

Helmikuun palkitut

Ehdin kuin ehdinkin alkukuun reissustani huolimatta saamaan joukon hevosia laatuarvosteluihin. Jopa ihan kohtalaisen hyvin valmisteltuina. Hyvä minä!

Kouluratsastusjaoksen tilaisuudessa minulta oli mukana neljä Moanan ponia. Joukon ainoa koulupainotteinen poni, ori Measureless MPB, palkittiin komeasti ensimmäisellä palkinnolla ja aivan superhienoilla 107 pisteellä! Taitaa olla ponieni piste-ennätys kyseisestä laatuarvostelusta. Ja vasta edellisessä blogikirjoituksessani moitin Messiä epäinspiroivaksi! No, sitä se kyllä onkin ja nyt vihreät niityt kutsuvat, kun palkinnot on haettu. Kenttätamma Miss Venus MPB sai toisen palkinnon. Yleispainotteiset oriit Norris ja Patriot Act MPB jäivät kolmannelle palkinnolle. Aatu jäi vain puolen pisteen päähän kakkospalkinnosta! Yleensä en uusi ponieni palkintoja, mutta Aatu on ehkä pakko käyttää uusiksi...

Helmikuussa myös Ponikantakirja palasi kuvioihin alkuvuoden tauoltaan ja minulta oli mukana viisi ponia. Eirian Taith ja Caerdydd Macao palkittiin toisella palkinnolla. Macao jäi vain kahden pisteen päähän ensimmäisestä palkinnosta! Kaksi tuomaria olisi antanut oriille ykkösen, mutta kaksi muuta toisen palkinnon, joten hiuksen hienosti kakkoselle jäätiin. Winna B ja supersöpö Eirian Myan saivat odotetusti kolmoset. Laukkaponikasvattini Chigeon Shamie sai yllättäen ktk-kelpoisuuden voittamalla Adinassa oman VSN-luokkansa, joten pakkohan tamman kanssa oli kokeilla kepillä jäätä kantakirjassakin. Palkinnotta Shamie jäi (kuten olin arvellut), mutta yllättävän lähelle kolmospalkintoa silti päästiin!

Esteratsastusjaoksen tilaisuuteen en meinannut millään ensin löytää valmiita poneja ja meinasi jo paniikki iskeä, kunnes lopulta ilmoitin pikaisesti VIP-yön viimeisinä tunteina neljä suunnilleen valmista oria. Komea rivi ykköspalkintoja sieltä sitten tulikin! Ensimmäiset palkinnot siis oreille Moana's Steele, Bad Brian MPB, Bebble Copple Boulder MPB ja Sir Kick-a-lot MPB.

Helmikuun VWYL:n tilaisuudesta ei ole vielä tuloksia tullut, kun osa pisteistä puuttuu. Siellä on Moanasta mukana kuusi ponia, joille povaan toista palkintoa jokaiselle, joskin pari on hieman siinä rajoilla jäävätkö ihan pikkuisen sitten kuitenkin kolmosen puolelle.

lauantai 9. helmikuuta 2019

Kun oma kasvatti ei inspiroi

Kun kasvattaa isolla volyymilla, joukkoon eksyy aina varsoja, jotka eivät sitten kuitenkaan inspiroi. Varsoja, joihin vain ei syty innostusta, vaikka kuinka olisi suunnitellut suvun, nimen, kuvan ja luonteen viimeisen päälle.

On oikeastaan aika mielenkiintoista, että vaikka kaikki virtuaalihevosen yksittäiset "osaset" (nimi, suku, luonne, kuva) olisivat kivoja, ei sitten yksilöstä vain syystä X tule kivaa ja inspiroivaa kokonaisuutta. Se Jokin vain jää puuttumaan, vaikka kaikkensa tekisi. Mitä tai mikä se Jokin on - sen kuin tietäisi, niin epäinspiroivat kasvatit jäisivät heti unholaan. Yritän aina panostaa jokaiseen kotiin jäävään kasvattiin niin, että se olisi sekä yksilönä, että oman sukunsa ja linjansa edustajana mielenkiintoinen ja itselleni mieluinen. En kuitenkaan aina onnistu tässä, ja Moanan historiassa onkin siksi useita enemmän tai vähemmän tylsiä ja merkityksettömiä kasvatteja. 

Edes runsas ajankäyttö epäinspiroivaan varsaan ei auta - vaikka olisin viettänyt jopa tunteja kyseistä kasvattia ja sen persoonallisuutta pohtiessani, en vain saa varsasta kiinnostavaa. Esimerkikkinä tästä voisi mainita ori Measureless MPB:n, jonka oli tarkoitus perustaa yhdestä kaikkien aikojen suosikkioriistani Verdejo Sauvignon Blancista koulupainotteinen orilinja. Emäksi valitsin koulutammoistani kaikista kivoimman, Meizoentjen, joten suvultaan Messi oli juuri eikä melkein sitä mitä halusin. Nimeä pohdiskelin pitkään ja hartaasti. Kuvat valitsin huolella ja väriksi tuli tietysti voikko (yksi suosikkiväreistäni). Luonnetta kirjoitin kauan ja hioin vielä pitkään sen jälkeenkin. Teoriassa koko paketin piti olla kunnossa, mutta ori ei vain ole missään vaiheessa ollut oikeasti inspiroiva. Sitkeästi teetin sille kaksi varsaakin, joista oriin Boundless MPB:n oli tarkoitus jatkaa isälinjaa. Bobbysta ei kuitenkaan tullut yhtään sen kivempaa kuin isästäänkään, joten päätin lopettaa orilinjan siihen. Bobby onkin saanut vain yhden tammavarsan (josta sitten tulikin heti yksi suosikkikouluponeistani), eikä enempää ole suunnitteilla.

Silti vähäinenkään ajankäyttö varsaan ei tarkoita, että varsasta tulisi suorilta tylsä tai epäinspiroiva (ei tosin tarkoita sitäkään, että nopeista varsoista tulisi aina kivoja ja inspiroivia). Ori Terminator MPB syntyi hyvin nopeasti ja vähällä vaivalla. Sukuyhdistelmää oli kyllä mietitty tarkemmin, mutta itse oriin muut "osaset" (nimi, kuvat ja luonne) syntyivät pikavauhdilla. Oriin luomiseen sivuntekoineen kaikkineen hukutin tuskin puoltakaan tuntia - ja silti poni on yksi lempiponeistani! Siinä vain on sitä Jotakin, mitä en osaa sanoittaa tai tietoisesti kasvatteihini hakea. "Ihan kivoista" osista kasvoi "tosi kiva" kokonaisuus.

Joskus voi käydä niinkin, että aluksi epäinspiroivasta kasvatista tuleekin ajanmyötä kiva. Esimerkiksi ori Surprisingly MPB ei synnyttyään ollut kovinkaan mielenkiintoinen. En tiedä mikä oriissa mätti, ehkä nimi ei sitten ollutkaan niin kiva kuin olin ajatellut, ja lempinimikin vähän tökki. Luonteesta tuli hieman tylsä ja puhtaan arabin pojalle olisi voinut etsiä sitten kuitenkin vähän jalommat kuvat. Mutta kun aikaa on kulunut, olen vain syystä X, Y ja Z alkanut ihan hulluna tykätä Rinkistä! Jotenkin oriista on vain tullut kiva. Ehkä oriin osaset vain ovat sulautuneet mielessäni paremmin yhteen ja muodostaneet itseäni miellyttävän kokonaisuuden. Nyt, kun tarkemmin ajattelen, on itse asiassa aika usein käynyt niin, että kokoon laitettu kasvatti ei olekaan ensinäkemältä niin kiva, mutta on sitten myöhemmin lunastanutkin paikkansa mielikuvitusmaailmassani. Ehkä omaan mieleeni syntyy ajanmyötä (osittain alitajuista) tarinaa, joka sitten luo epäinspiroivasta tai tylsästä kasvatista paremmin minua miellyttävän kokonaisuuden?

Olen yrittänyt olla aika rento noiden epäinspiroivien kasvattien kanssa. Minun on joka tapauksessa tarkoitus kasvattaa eli edetä sukupolvi sukupolvelta pidempiin sukuihin. Yksi tai kaksikin tylsää esivanhempaa ei vähennä sukutaulun merkittävyyttä lainkaan, joten ne epäinspiroivat varsatkin on ihan hyvä pitää ja käyttää niitä jalostuksessa. Suvuthan on jokaisella kasvatillani tarkkaan mietitty ja se on kasvattaessa tärkeintä. Vain muutaman epäinspiroivan kasvatin olen myynyt pois ja tehnyt tilalle uuden ja inspiroivamman, mutta useimmiten vain sinnittelen tylsänkin kasvatin kanssa eteenpäin ja pistän sitten mananmajoille, kun kyseiselle kasvatille asetetut (matalat) tavoitteet on saavutettu. Ehkä jos olisin ahkerampi hevoskauppias, yrittäisin useammin puskea tylsät kasvatit pois tallista, mutta toisaalta eipä tuolta reilun 300 omistamani hevosen joukossa pari tylsää yksilöäkään haittaa.