maanantai 29. tammikuuta 2018

Palkintosadetta tammikuussa

Joulukuussa olin patalaiska ilmoittamaan hevosiani minnekään, joten petrasin oikein kunnolla tammikuun tilaisuuksia varten. Ilmoitinkin omistuksessani olevia hevosia kaikkiin mahdollisiin tilaisuuksiin mukaan jos sopiva hevonen vain sattui tallissa olemaan. Paitsi YLA:n tilaisuus jotenkin unohtui välistä, vaikka sinne pari jotakuinkin valmista kaveria löytyisikin. Ehkä ensikuussa!

Muistin tammikuussa jopa osallistua KRJL:n tammikuun tilaisuuteen! KRJL:n osallistumisaika on eri kuin muilla laatuarvosteluilla ja yleensä se siksi unohtuukin. Kouluhevosia minulla on kovin vähän, joten mistään isosta jutusta ei ole kyse. Tällä kertaa ilmoitin kuitenkin mukaan koulupainotteisen Pencalon Avalonin ja yleispainotteisen, oman kasvattini J. Edgar Hoover MPB:n. Pena palkittiin kolmosella vain yhden jälkeläisensä ja hieman kilpailleiden vanhempiensa takia ja Hopo ylsi mukavasti toiseen palkintoon.

ERJL:n tammikuun tilaisuuteen sain mukaan tuomarioikeuksieni ansiosta kuusi hevosta. Anna Karenina MPB nappasi komeasti ykkösen ja Afrodite MPB sekä Fourth Ophelia MPB kakkoset. Blackwoods Hemingway sai kilpailemattoman isänsä takia kolmosen, kun jälkeläispisteetkin jäivät pari pistettä vajaiksi. Juksulaan "hylätty" wpb-kasvattini Crazy Tea Lady MPB kävi hakemassa kolmannen palkinnon emänsä laatuarvostelua varten minimipanostuksella. Suureksi harmikseni Blue-eyed Misty MPB sai myös vain kolmospalkinnon, johtuen kilpailemattomasta emästään ja minun mokastani: unohdin nimittäin päivittää Mistyn toisen varsan sivut eli 10 pistettä jäi kokonaan saamatta! Kyllä harmittaa, kun omasta mokasta jäi palkinto kiinni, eli Misty menee uusimaan palkintonsa pikapuoliin.

KERJL järjesti tammikuussa suurtilaisuuden, jonne tungin mukaan kolme kenttäpainotteista ponia ja yhden yleispainotteisen. Kenttäpainotteiset ponit Lumivuon Ferveren, Gwalch Cherry Berry ja Cherry Champagne MPB palkittiin toisella palkinnolla. Kaikilla on (isoja) puutteita joko vanhempien tai jälkeläisten kilpailutuloksissa, joten olen palkintoihin erittäin tyytyväinen. Yleispainotteinen kasvattini J. Edgar Hoover MPB nappasi tilaisuudesta kolmospalkinnon, joka riittää herralle oikein hyvin.

Tammikuussa sattui sellainen harvinainen juttu, että minulta löytyi peräti kolme kantakirjakelpoista hevosta tammikuun HevosKTK:n tilaisuuteen! Viimeksi olen kyseisen lafkan tilaisuuteen osallistunut ehkä vuonna 2016. Hienosti siellä täykkäreilläni menikin! Laukkaori Psycho Act xx ja oma kasvattini Juksulan Fahir ox saivat kasattua pisteet toiseen palkintoon. Loistavaa! Lisäksi Fahirin poika Juksulan Farao ox sai kolmospalkinnon minun itseni ottamilla, noin kymmenen vuotta vanhoilla kuvilla.

Helmikuun tilaisuuksista jatketaan! KRJL:ään ei taida löytyä valmista hevosta mutta ainakin ERJL:n tuomarietuudet olisi tarkoitus käyttää täysimääräisinä. KERJL, YLA ja kantakirjat katsellaan sitten ajallaan, josko löytyisi sopivia osallistujia.

perjantai 26. tammikuuta 2018

Juksulan laukkauutisia

Juksulan laukkahevosissa on edellisen postauksen jälkeen tapahtunut sukupolven vaihdos ja kilpaileva ikäluokka on edellisen joukkoni jälkikasvua. Menestys on valitettavasti ollut kaikkea muuta paitsi loistavaa mutta onneksi en ole kovin tavoitteellinen laukkahevoskasvattaja. Omien kasvattieni lisäksi olen laajentanut Juksulan laukkaratsuvalikoimaa poneihin, joita hamstrasin urakalla Laukkaurheilukeskuksen Joulutuonnit-listalta.

Sileällä kilpailevia englantilaisia täysverisiä minulla on tällä hetkellä kaksi: Juksulan Guerrilla xx ja Juksulan Chaos xx. Guerrillan kilpailukalenteri on oikeastaan ihan hauska: tamma nimittäin on joko voittanut tai ollut ulkona rahasijoilta. Sopii sille suunnittelemaani luonteeseen mutta kovin menestynythän se ei todellakaan ole. Koska prosentit ovat jo surkeat, saa Guerrilla juosta siihen asti, että se vahingossa voittaa G1-tason ja siirtyy sitten kenttähevoseksi. Chaos on sijoittunut puolessa starteistaan mutta voittoja oriilla on vain kaksi. Ori on kuitenkin kvaalannut itsensä Breeder Cupiin, joten yritämme metsästää G1-voiton ennen sitä ja käyttää pojan kvaalit ennen muihin hommiin siirtymistä. Menestystä tosin on turha odotella.

Ainoa risuestehevoseni (missään ryhmässä) on omasta emälinjastani syntynyt Juksulan Carma xx, jonka isä on Laukkaurheilukeskuksen astutuspalvelusta löytämäni, aivan upeilla prosenteilla (55%/100%!!) varustettu Caraway CTB. Valitettavasti Carma ei ole tullut isäänsä, sillä viidentoista startin jälkeen tamman prosentit ovat surkeat 13%/40%. Toistaiseksi Carma kuitenkin jatkaa kilpailemista sinne pariinkymmeneen starttiin asti, kun eihän noita prosentteja pelasta mikään, joten ei sillä ole niin väliä enää.

Juksulan Habibti ox, tämän hetken ainoa laukka-arabini, on erikoistunut viimeisiin sijoihin: yksitoista starttia, joista kahdeksassa se on ollut viimeinen ja kahdessa toiseksi viimeinen. Mikä tuuri! Habille valitsin Laukkaurheilukeskuksen astutuspalvelusta isäoriiksi upeat 73%/100% prosentit omaavan Azhour S:n mutta eipä tullut tytär isäänsä. Emänähän Habilla on huipputammani Hanida Rewa ox, jota ihastelin edellisessä laukkauutispostauksessani häikäisevän menestyksensä takia. Ei ole Haninkaan geenit Habille periytyneet. Habi metsästää vielä G2-voittoa mutta siirtyy sitten siitokseen. Tiedä vaikka tamma osoittautuisi kilpamenestystään paremmaksi siitostammaksi!

Hamstrasin siis joulukuun aikana ison kasan Joulutuonteja. Mukana on vähän erikoisempia rotuja, kuten konik, british spotted pony, kerry bog pony ja eestinhevonen. Menestys on ollut aika huonoa: parhaimmat ovat ehtineet G3-tasolle mutta pääosa junnaa edelleen 10-15 startin jälkeen maidenissa tai allowancessa. Kenelläkään näillä ei ole vielä sivuja Juksulassa, enkä ole varma tulenko niitä koskaan sinne edes siirtämään, joten en käy laukkaponeja läpi yksitellen. Kunhan sanon yleisesti, että paremminkin saisivat juosta!

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Osallistujakato masentaa

Tykkään järjestää kilpailuita. Minusta on mukava miettiä luokkia, osallistujamääriä ja lisäillä osallistujia, sekä arpoa tuloksia ja seurata useamman kutsun ryppäissä kuinka jokin ratsukko järjestelmällisesti menestyy tai häviää. Vilkas mielikuvitukseni muotoilee puolivahingossa tarinoita ratsukon mainiosta vireestä tai joka radalla toistuvasta ongelmasta. Jos aika vain sallisi, järjestäisin varmaan kilpailut kuun joka päivälle tai vaikka useammatkin per päivä!

Koska pidän kilpailuiden järjestämisestä, masentaa oikein kovasti jos kukaan ei osallistu kilpailuihini. Niin kävi Moanan ERJ-kutsuryppään kanssa: isoin luokka oli 15 osallistujaa, joista neljä ratsukkoa olen minä itse. Siis vain 11 muuta ratsukkoa. Pienimmät luokat olivat vain yhdeksän ratsukon kokoisia: ja minä jälleen neljässä ratsukossa mukana. Aika turhauttavaa.

En tiedä mikä mätti. 110cm on yleensä nopeiten täyttyvä esteluokka metrin rinnalla mutta oliko neljä 110cm-luokkaa liikaa? Toisaalta samat ihmiset osallistuivat kaikkiin neljään luokkaan, joten tuskin vaikkapa kaksi 110cm-luokkaa olisi täyttynyt sen enempää kuin nuo neljäkään. 120cm ja 130cm ovat hankalammin täyttyviä luokkia, joten varsinkin 120cm-luokan 15 ratsukkoa on jo kohtalainen osallistujamäärä vaikka muodostankin itse vajaan kolmasosan ko. luokan osallistujista.

Ehkä ajoitus oli huono? Laitoin kutsut kalenteriin aamulla, sillä yleensä osallistujat osallistuvat vain kyseisenä päivänä kalenteriin tulleisiin kutsuihin, joten pyrin maksimoimaan osallistujien kiinnostuksen julkaisemalla kutsut heti aamutuimaan. Todennäköisesti päivä, jona kutsut julkaisin, oli huono. Ilmeisesti 30.12 harrastajilla oli muuta tekemistä kuin osallistua kilpailuihin. Toisaalta, mainostin kyllä tyhjyyttään kumisevia luokkia Keskustassa pariinkin otteeseen ja sain sitä kautta pari yksittäistä ratsukkoa kilpailuihin. Ehkä iso osa harrastajista vietti joululomaa eikä ollut kiinnostunut pikseliponien kilpailuista.

En rehellisesti sanottuna tiedä miksi osallistujia oli tällä kertaa näin surkean vähän. Moni tuttu, monella hevosella osallistuva nimi puuttui listoilta jostain syystä. Ehkä he eivät nähneet kutsua tai ehtineet osallistua. No, tämä masentaa hetken mutta seuraavat kilpailut ovat jo suunnitteilla!

tiistai 9. tammikuuta 2018

Lupaavia nuoria kouluponeja Moanassa

Marraskuussa kirjoittelin siitä kuinka ilmoitin ensimmäistä kertaa ponejani mukaan Kouluvarsojen laatuarvosteluun. Nyt tilaisuuden tulokset ovat tulleet!

Ilmoitin meiltä kolme nelivuotiasta omaa wpb-kasvattiani. Valinnanvaraa ei ollut ihan kauheasti, sillä koulusukuisia kouluponeja tai -hevosia minulla on hyvin vähän. Este- ja kenttäpuoli kun on näin virtuaalisesti aina kiinnostanut minua enemmän (IRL olen ihan täysin puskakouluratsastaja). Onneksi kuitenkin muutama koulunuori löytyi niin pääsin tätäkin laitosta testaamaan!

Meidän nuoret oripojat pärjäsivät oikein kelvollisesti. Kaikki kolme, Bacchus MPB, Baldwin MPB ja Prinston MPB saivat KV-II -palkinnon eli olen enemmän kuin tyytyväinen. Mielestäni KV:n pisteytys varsinkin sukupisteiden osalta on tiukempi kuin esteratsastuksen vastaavan laitoksen ja KV ottaa enemmän "tosissaan" varsalaatuarvostelun kuin EV. Aika iso osa pisteistä on tosin KV:ssäkin arvottu eli ei tässä ihan niin vakavia olla kuin aikuisten hevosten laatuarvosteluissa. Kakkonen on silti hyvä palkinto ja kyllä kelpaa merkkailla ponien sivuille!

maanantai 1. tammikuuta 2018

Moanan vuoden 2017 kasvattien yhteenveto

Lupailin pari postausta sitten yhteenvetoa Moana part bredsin vuoden 2017 kasvateista. Täältä pesee!

Welsh part bredeja syntyi yhteensä 37 kappaletta, joista oreja 19 ja tammoja 18 varsaa. Käytimme harvinaisen paljon ulkopuolisia oreja, sillä peräti 16. wpb-kasvatin isä ei ole omistuksessani. Aikaisempina vuosina alle kymmenen varsan isä on minun hevosteni ulkopuolelta eli siinä on ollut isoa kasvua. Sen sijaan määrä laski aika rajustikin viime vuodesta, jolloin wpb-varsoja syntyi meillä peräti 51 kappaletta. Sukujen pituus on keskimäärin pidentynyt, mutta edelleen sukuja löytyy 1-polvisesta aina nelipolviseen.

Welshien B-sektiota syntyi toiseksi eniten eli yhteensä seitsemän varsaa, joista oli oreja kolme ja tammoja neljä kasvattia. Näistä kahden tamman isä on oman tallin ulkopuolelta. B-poneja meillä on yleensä syntynyt vuodessa alle kymmenen eli ei nytkään suurta muutosta mihinkään suuntaan. Sukujen pituukset ovat vielä aika lyhyitä, 1-3-polvisia.

Welsh mountaineja kasvatimme yhteensä vain neljä kappaletta, joista puolet oreja ja puolet tammoja. Kaikki mountit syntyivät omista poneistamme. Viime vuonna syntyneet mountit olivat lyhytsukuisia, 1- tai 2-polvisia.

Yhteensä vuonna 2017 Moanassa syntyi 48 kasvattia. Ylivoimaisesti suurinosa oli welsh part bredeja (77%). Varsojen sukupuolijakauma oli täsmälleen tasan (oreja 24 ja tammoja 24). Suvuista ylivoimaisesti yleisimmät olivat 2- ja 3-polviset suvut, lyhyempiä ja pidempiä sukuja omaavia varsoja syntyi vain muutama kumpaakin.

Yhteensä vuosina 2012-2017 Moanassa on syntynyt huikeat 231 varsaa! Ihan kelpo määrä jo. Moanan kasvattitilastoja voi tarkastella täältä näppärässä taulukkomuodossa, joskin sukupuolia ja suvunpituuksia ei ko. taulukossa ole eritelty.

Hyvää uutta vuotta koko virtuaalikansalle!