sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Viikonloppuharrastajan marinaa

Reilu vuosi sitten kerroin siirtymisestäni IRL-kiireiden takia viikonloppuharrastajaksi. Ajankäytön muuttumisen takia jouduin opettelemaan uuden tavan harrastaa ja vuoden takaisessa kirjoituksessa olenkin varsin positiivisella mielellä uuden harrastustapani suhteen. Mutta miltä tuntuu nyt, kun viikonloppuharrastamista on takana yli vuosi?

Viikolla suorastaan kihisen halusta päästä pikseliponeilemaan. Kesken palaverin saatan alkaa haaveilla uusien eläinten keksimisestä Moana farmille. Raporttia kirjoittaessa mieleen tulee loistava aihe päiväkirjamerkinnälle tai asiakaskäynnillä pääkoppaani alkaa muodostua luonne uudelle kasvatille. Sitten koittaa viikonloppu ja kaikenlaisen perinteisen viikonlopputohinan ohessa sitä pääsisi  vihdoin istahtamaan koneelle. Pikseliponeilutuokio odottaa! Mutta mistä ihmeestä sitä oikein aloittaisi? Mitä viikon aikana virtuaalimaailmassa onkaan tapahtunut? Lauantai menee sen miettimiseen, että mitä sitä oikeastaan pitäisi tehdä, ja sitten sunnuntai siihen, että miettii mistä aloittaa. Yhtäkkiä onkin sunnuntai-ilta, enkä ole saanut tehtyä mitään virtuaalijuttuja.

Viime aikoina tämä vain viikonloppuisin harrastaminen on tökkinyt ihan huolella. Lauantaisin istahdan koneelle ja olen aivan pyörällä päästäni mistä aloittaa. Luen sähköpostit, selaan foorumia ja yritän muistella, että mihin jäin edellisenä viikonloppuna. Sunnuntaina saatan sitten hyvällä tuurilla jo saada jotain tehdyksi, kun ensin olen käyttänyt lauantain koneajan epämääräiseen haahuiluun. Ne viikonloput ovat helppoja, jolloin on laatuarvostelutuomarointeja tai muita vastuutehtäviä - niiden jälkeen ei yleensä enää jää aikaa omille hevosille, joten ei tarvitse muistella mitä niiden kanssa edes pitäisi tehdä.

Varsinainen ongelma ei tässä ehkä ole ajanpuute vaan enemminkin sen vähäisen ajan käyttäinen tehokkaasti. Aikaisemmin harrastin vähän mutta usein - en tarvinnut muistilappuja tai muita, koska harrastin käytännössä joka päivä ja muistin helposti mihin olin edellisenä päivänä jäänyt. Nyt olen yrittänyt opetella erilaisten muistilistojen käyttöön, mutta olen siinä edelleen aika surkea. Ongelmia aiheuttavat erityisesti usein tehtävät ja paljon aikaa vievät asiat, kuten kilpailukalenterien päivitykset. On paljon helpompi tarttua puuhaan, jonka tietää saavansa valmiiksi käytettävissä olevassa ajassa, kuin hommaan, jonka tietää jo jäävän kesken. Ja jos se muistilista on pitkä kuin nälkävuosi (kuten usein on), ei tee mieli oikein tarttua mihinkään.

Tämä nyt oli tällainen valituspläjäys tähän sunnuntai-iltaan. Jos ei muutamaa kilpailuosallistumista ja sähköposteihin vastaamista lasketa, en ole koko viikonloppuna saanut tehtyä mitään virtuaaliharrastukseni eteen, mutta sen sijaan koko viikon haaveilin milloin mistäkin pikseliponeihin liittyvästä. Miten ihmeessä halu upota virtuaalimaailmaan iskee juuri töissä?

lauantai 14. syyskuuta 2019

Entiset tallini osa 4. Siittola Cipofüzo

Minulla on ollut virtuaalitalleja tauotta vuodesta 2001, joten joukkoon on mahtunut yksi jos toinenkin viritelmä. Tässä "Entiset tallini"-postaussarjassa kaivan esille vanhoja tallejani ja kasaan kunkin tallin elinkaaren omaan postaukseensa. Aivan kaikista virtuaalihistoriani talleista ei varmasti esittelyä tule, sillä varsinkin lyhytikäiset tallit ovat itseltänikin jo unohtuneet. Sarjaan kuuluvat postaukset löytyvät tunnisteella Entiset tallini -sarja.

Siittola Cipofüzo pähkinänkuoressa:
  • perustettu syyskuussa 2006
  • kasvatti kabardiininhevosia ja russian based sport horseja kasvattiliitteellä Cipo's
  • muita rotuja syntyi takaliitteellä Ü
  • lisäksi myös ahkera kilpailuiden järjestäjä
  • freewebs on poistanut tallin tunnuksen, mutta etusivu on säilynyt web archivessa
  • talli löytyy rekisteröitynä VRL:osta
  • hyvin lyhyen aikaa kesällä 2007 tallilla oli myös toinen omistaja Heidii.
  • sulautui uudelleen perustettuun Talli Light Dragoniin eli lopetti toimintansa loppukesästä tai alkusyksystä 2007
Kasvattaminen ja omat kasvatuslinjat alkoivat kiinnostaa minua toden teolla joskus kesällä 2006. Olinhan kasvattanut jo useampia hevosia Talli Light Dragonissa, mutta mistään omien linjojen luomisesta ei voinut puhua. Sen sijaan, että olisin alkanut kehittää LD:n kasvatustoimintaa, perustin ihan uuden tallin; siittola Cipofüzon. Cipofüzon syntykertomus moninaisine (heheh) käänteineen on kuvattu web archivessa säilyneellä etusivulla, mutta tiivistetysti sanottakoon, että hevoset.comin virtuaalihevospalstalla pidetyillä gallupeilla oli tallin varhaisvaiheissa iso rooli. Taisi olla aika tavallista siihen aikaan valita kasvatusrotu/ulkoasu/tallinimi/joku muu foorumilla järjestetyllä äänestyksellä, jos oikein muistan.

Tuon aikainen IRL hoitohevoseni oli puoliksi kabardiini ja kiinnostukseni rotuun syntyikin sitä kautta. Jotenkin myös brandenburgit liittyivät kasvatusrodun valintaan, mutta en muista lainkaan, että miten. Olisinko ihaillut jonkun brandenburg-kasvattajan kasvatustyötä ja pyrkimystä rodun yleistämiseen virtuaalimaailmassa? Kasvatusrotua valittaessa taisin haluta aloittaa täysin "puhtaalta pöydältä" ja siksikin valitsin superharvinaisen rodun. Russian-based sport horset taas tulivat mukaan vähän niin kuin kaupan päällisinä, koska olen aina tykännyt kaikista risteytysroduista ja kabardiineista sai niin näppärästi jalostettua rbsh:eja.

Cipofüzon kasvatustyö jäi loppujen lopuksi aika laihaksi. Minusta ei todellakaan ollut harvinaisen rodun keulakuvaksi ja suosioon nostajaksi kuten olin kuvitellut. Yritin myös kasvattaa yksinäni aivan liian pienellä tuontihevosmäärällä - jos oikein muistan niin Cipossa taisi olla vain muutama ori ja viisi tai kuusi tammaa. Eihän sillä määrällä pääse juuri ensimmäistä polvea pidemmälle! Kuten tästä huomaa, en todellakaan ollut ymmärtänyt mitä harvinaisen rodun pitkäjänteinen kasvattaminen vaati. VRL:oon on rekisteröity yhteensä 16 Cipon kasvattia ja hatarin muistikuvin sanoisin, ettei määrä ole kovin pahasti alakanttiin. Tuosta 16:sta vain kuusi on kabardiineja ja kaksi rbsh:eja - loput ovat rodultaan shetlanninponeja (3 kpl), suomenhevosia (2 kpl), vuonohevosia (2 kpl) ja puoliverisiä (1 kpl).

Tallin panos virtuaalimaailman kabardiinikantaan jäi aika surkeaksi. Pari kabardiinia sain kuitenkin myytyä muualle ja toinen niistä, Cipo's Unbeatable, on saanut puhtaan kabardiinivarsan vuonna 2014. Kyseinen varsa ei tosin näytä olevan enää aktiivinen, joten sekin sukulinja on ainakin toistaiseksi päättynyt. Itselleni jääneistä kabardiinikasvateista ei koskaan tullut mitään, vaan taisin aika pian Cipon lopettamisen jälkeen hävittää kaikki bittiavaruuteen.

Muiden rotujen kohdalla Cipon työ oli hieman onnistuneempi. Omia linjoja ei tullut luotua, mutta yksittäisiä, edelleen suvuissa esiintyviä hevosia kylläkin! Shetlanninponiori Tittelintuure Ü päätyi jokusen mutkan kautta indylle ja on saanut kolme varsaa vuosina 2016-2019. Kaksi varsoista näyttäisi olevan edelleen aktiivisia eli Tittelintuuren sukulinja saattaa vielä jatkua. Yleislaatuarvostelussakin palkittu fwb-tamma Ionata Ü:n poika Juksulan Lorenzo on minulla edelleen Juksulassa ja tulee joku kaunis päivä saamaan jälkikasvua. Ja vuonohevoskasvatuksessa sitä vasta onnistuinkin! Ori Detonators Ü syntyi minun omistamasta tammasta ja lainaorista ja päätyi mairelle. Oriin tyttären Detornators Lilodiinan kautta sukujatkuu tähän päivään - kaukaisimmillaan Cipon kasvatti näyttäisi olevan oriilla Orange Wood's Flipperillä, jolla Detonatorst Ü on kuudennessa polvessa! Flipper vaikuttaisi olevan aktiivinen eli tiedä vaikka se aikanaan jatkaisi sukuaan.

Kasvatuksen lisäksi järjestin Cipofüzossa paljon kilpailuita. Googlen antaa hakutuloksina aimo kasan VRER:n alaisia ravikilpailukutsuja, suunnistusratsastusta, valjakkoajoa, esteitä... Cipofüzo oli ensimmäinen tallini missä järjestin aktiivisesti kilpailuita. Myös tallin hevoset kilpailivat melko järjestelmällisesti ja säännöllisesti, mikä sekin oli itselleni tuohon aikaan uutta.

Cipofüzon olemassa oloa leimasivat erinäiset "remonttitauot". Ulkoasua vaihdoin useampaankin kertaan tallin lyhyen elämän aikana ja pienikin tekstipäivitys taisi tuoda tallin etusivulle remontti-ilmoituksen. Google-löytöjen perusteella Cipolla oli myös hetken aikaa toinen omistaja, Heidii., mutta rehellisesti sanottuna en muista siitä mitään. Todennäköisesti olin hakenut toista omistajaa hevoset.comissa, kun harvinaisen rodun kasvatus oli alkanut tuntua liian yksinäiseltä. En kuitenkaan muista, että olisin varsinaisesti pitänyt tallia Heidiin kanssa, eli ehkä emme lopulta päässeet yksimielisyyteen tallinpidosta tai sitten vain muistini on pettänyt.

Loppujen lopuksi Cipofüzon tarina jäi alle vuoden mittaiseksi, joka tosin oli siihen virtuaalimaailman aikaan jo ihan kohtuullisen pitkäikäinen talli. Perustin aikaisemman tallini Talli Light Dragonin uudelleen kesällä 2007 ja sulautin pikkuhiljaa Cipofüzon vähin äänin LD:hen. Vaikkei Ciposta tullut pitkää ja menestyksekästä tarinaa, jätti talli aika isonkin jäljen virtuaaliharrastukseeni. Cipo oli ensimmäinen "vakavampi" kasvatuskokeiluni ja huomasin todella pitäväni siitä. Ymmärsin myös nopeasti kasvatusrotuvalintani olleen väärä, ja opin, ettei mikään superharvinainen rotu sovi minulle. Cipofüzo syntyi aikana, jolloin todella hain virtuaaliharrastukseni suuntaa, ja vaikkei talli pitkäikäinen ollutkaan, se ehti näyttää minulle intoni virtuaalista hevoskasvatusta kohtaan.

perjantai 30. elokuuta 2019

Kesällä palkittuja

Alkukesästä tosiaan taas aktivoiduin hiljaisemman kauden jälkeen laatuarvosteluiden parissa ja heinä- ja elokuussa hevosiani, tai oikeastaan Moanan poneja, näkyi vaikka missä kissanristiäisissä laitosten kesätauoista huolimatta. Menestystäkin saatiin!

Moana's Tamarisk kävi heinäkuussa uusimassa kolmospalkintonsa VVJL:n tilaisuudessa. Palkinto nousikin odotetusti pykälän verran eli nyt Tammy on palkittu VVJ-II-palkinnolla. Parempaan ei tammalla mahdollisuuksia ole, sillä sen isä ei ole kilpaillut valjakkoajoa lainkaan. Tammyn jälkeen muita valjakkoajoponeja ei nyt laatuarvosteluvalmiina olekaan eli hetkeen ei meitä taida tilaisuuksissa näkyä ellen ihan väärin muista.

Heinäkuun KERJL:n tilaisuudessa oli meiltä kolme ponia mukana, joista What the Hell MPB nappasi hieman odottamatta ykköspalkinnon ja vielä aika huikeilla 107 pisteellä! Sen sijaan vahvemmin kenttäsukuiset ponit Bad Brian MPB ja Lil' Diva MPB saivat tyytyä kakkospalkintoihin keskeneräisten jälkeläisnäyttöjensä takia.

Heinäkuun rotulaatuarvosteluun puskin taas mukaan niin monta ponia kuin vain kehtasin! Bug Bites You MPB vastasi koko tilaisuuden huonoimmista pisteistä ja sai kolmannen palkinnon. Loput yhdeksän poniani palkittiin toisella palkinnolla. Näistä Sjöbackas Audrina sai peräti huimat 9/10 suvustaan!

Aina välillä muistan ilmoittaa KRJL:nkin tilaisuuksiin ponejani mukaan muista laatuarvosteluista poikkeavasta osallistumisajasta huolimatta. Elokuussa muistin! Ostoponi Brunnby Poesi kipusi  pisteineen ensimmäisen palkinnon puolelle. Kouluponi Hope in the Dark MPB pärjäsi loistavasti, mutta sai vain kakkospalkinnon, koska omaa vain yhden jälkeläisen ja sai siksi vain puolet jälkeläispisteistä. Delyth LAC ja Wings of Love MPB saivat kolmoset. Lotta jäi vain puolen pisteen päähän kakkosesta, joten tiedä vaikka käytäisiin se jossain vaiheessa korottamassa.

Elokuussa järjestettiin myös ponikantakirjan tilaisuus, johon ilmoitin maksimimäärän eli viisi ponia mukaan. Upeat mountain-kasvattini Moana's Hulabaloo ja Moana's Purple Clover saivat odotetusti ensimmäiset palkinnot. Tuontiponini Hildesheim Rearmice sai kakkosen ja oma kasvattini Bad Brian MPB kolmosen. Moana's Peanut Butter jakoi tuomareiden mielipiteitä ja jäi lopulta nippanappa ilman palkintoa 58 pisteellään.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä ponit pyörähtivät elokuussa ERJL:n tilaisuudessa. Komeat ykköspalkinnot oreille Dirty Daydream MPB ja Touchdown MPB. Ginger Candy MPB ja Moana's Summer Madness jäivät hiuksen hienosti pisteineen kakkospalkinnon puolelle, kun taas Veronique MPB sai selvän toisen palkinnon esteillä kilpailemattoman isänsä takia. Suvuton ja hieman valmistelematon Draycott Savanne sai odotetusti kolmannen palkinnon ja matkaa sen turvin ikivihreille.

sunnuntai 18. elokuuta 2019

Virtuaaliset vastuutehtävät

Virtuaalimaailma pyörii vapaaehtoisvoimin. Jaokset, yhdistykset, jopa VRL toimivat kaikki ilman korvausta työtä tekevien harrastajien panoksella. Jotkut uhraavat aikaa "yhteisen hyvän" eteen enemmän, toiset vähemmän, ja sitten on se joukko, joka ei osallistu lainkaan (mitenkään heitä siitä syyttämättä!). TK:n kirjoitus Kahdeksan vuotta ARJ:ta inspiroi minua pohtimaan omaa panostani sen kuuluisan "yhteisen hyvän" eteen.

Lähes parikymmenvuotisen virtuaaliharrastukseni aikana olen ehtinyt toimia jos jossakin vapaaehtoisessa vastuutehtävässä. Ensimmäinen muistamani vastuutehtävä taisi olla Maastoestejaoksen rankingin sekä kilpailukalenterin ylläpito joskus vuoden 2006 tienoilla. Sen jälkeen olen ehtinyt olla Ponilaukkajaoksen ja sen laatuarvostelun ylläpitäjä (2010-2015), pitää hetken Virtuaalista Match Show -yhdistystä (vuonna 2012?), toimia näyttelytuomarina, (tällä hetkellä VSN:ssä vuodesta 2013 alkaen), tuomarina useissa eri laatuarvosteluissa, VRL:n hevosrekisterin hyväksyjänä (aloittaen heti piparitauon loppumisen jälkeen) ja nyt viimeisimpänä Virtuaalisen welsh yhdistyksen ja rotulaatuarvostelun ylläpitäjänä.

Aika pitkä lista, vai mitä? Vaikka olen toiminut useissa vapaaehtoisissa vastuutehtävissä virtuaalimaailmassa, ja vaikka toimin niistä osassa edelleen, en oikeastaan koskaan ole halunnut niitä. Ihannetilanteessa harrastelisin pikseliponeja miten haluaisin ja käyttäisin rajallisen aikani tietokoneella vain itseäni ja omia tallejani varten. Varsinkin nyt viime vuosina, kun vapaa-aikani on työelämään siirtymisen ja opiskelijaelämän loppumisen takia selvästi enemmän kortilla kuin ennen, en haluaisi harrastukseeni ainuttakaan aikaavievää vastuutehtävää. Saan kantaa vastuuta aivan riittävästi jo IRL, en tarvitsisi sitä vielä virtuaalisestikin.

Miksi sitten olen haalinut itselleni yhtä sun toista tekemistä? Ensinnäkään vapaaehtoisia tekijöitä ei koskaan ole ollut, eikä edelleenkään ole, jonoksi asti. Jos kerran erehtyy johonkin hommaan ryhtymään, saattaa siitä olla todella vaikea päästä eroon ihan vain, koska jatkajaa voi olla todella vaikea löytää. Velvollisuudentunnosta sitä ei kuitenkaan viitsi vain kadota tuuleen. Lisäksi joskus jos tahtoo jonkin laitoksen, jaoksen tai yhdistyksen toimivan ja pysyvän aktiivisena, voi olla ainoa keino ilmottautua itse ylläpitäjäksi tai ainakin apukädeksi. Näin itselleni kävi aikoinaan Ponilaukkajaoksen kanssa ja nyt pari vuotta sitten VWY:n kohdalla - aikaisemmat aktiivihenkilöt alkoivat hiljennellä harrastustaan, joten jos itse mielin käyttää yhdistyksen palveluja, oli hypättävä mukaan remmiin niitä tuottamaan.

Eikä hoitamani vastuutehtävät varsinaisesti mitenkään vastenmielisiä minulle ole. Oikeasti pidän rakennetuomaroinnista (VSN:n tuomarina toimiminen) ja minusta on mukava nähdä hevosia oman "harrastuskuplani" ulkopuolelta (VRL:n hevosrekisteri ja tuomarointitehtävät eri laatuarvosteluissa). Welsh-harrastajat taas ovat tosi mukava ja rento porukka, joten rotulaatuarvostelua ja yhdistystä on hauskaa ylläpitää ja kehittää. Kyse on enemmänkin siitä, että haluaisin käyttää rajallisen aikani vain omiin juttuihini. Lisäksi vastuutehtävien väkisinkin tuomat aikataulut tuntuvat joskus ahdistavilta. Haluaisin harrastaa silloin, kun huvittaa, enkä silloin kun tulokset on saatava valmiiksi ja julkaistuiksi. Olen myös melko vastuuntuntoinen persoona, joten otan minun vastuulleni langenneet tehtävät usein turhankin vakavasti, ja saatan vielä illalla sänkyyn mennessäkin muistella, että lähetinkö nyt varmasti ne jälkeläispisteet eteenpäin.

Vaikka minulla olisi kaikki maailman aika käytettävissäni, en siltikään riemusta kiljuen tarjoutuisi tekemään kaikki mahdollisia vastuutehtäviä mitä virtuaalimaailma tarjoaa. Esimerkiksi jonkin isomman jaoksen tai laatuarvostelun ylläpito olisi minulle aivan liian stressaavaa - tuntisin olevani vastuussa liian suurelle joukolle harrastajia, enkä jaksaisi kuunnella niin monen eri harrastajan mielipiteitä ja toiveita. Jos aikaa olisi loputtomasti, tarjoutuisin todennäköisesti useampaan laatuarvosteluun tuomariksi ja tuomaroisin myös enemmän VSN-näyttelyissä. Muita vastuutehtäviä varmaankin välttelisin entiseen tapaan, jotten joutuisi aikatauluttamaan harrastustani liiaksi tai saisi liikaa vastuuta.

Jokainen vapaaehtoistyöntekijä ansaitsee hatunnoston! Ja nekin, jotka ovat vain hengessä mukana tai osallistuvat tilaisuuksiin, ovat tärkeitä, sillä esimerkiksi laatuarvosteluissa osallistujamäärät jäisivät aika vähäisiksi jos vain tuomarit saisivat osallistua.

tiistai 30. heinäkuuta 2019

Moanan CAS55-kasvatit

Viimeksi olin viikon myöhässä, nyt paransin jo vähän ja olen vain kaksi päivää jäljessä CAS-vuoden vaihtumisesta! Annettakoon se (jälleen) anteeksi, sillä CAS55 Moanassa syntyi 13 varsaa - kuten syntyi edellisenäkin vuotena. En tiedä mistä nämä kaikki varsat tulevat, kun en ollut alunperin suunnitellut kuin kuutta varsaa! Kaikki varsat jäivät vielä kotiinkin. Sukupuolet menivät lähes tasan, kun tammoja syntyi kuusi ja oreja seitsemän. Suurin osa (10 kpl) oli welsh part bredeja, joiden lisäksi joukkoon mahtui kaksi mountainia ja yksi B-sektion poni.

Ihastuin joskus vuosia sitten taffelin laukkaponioriiseen Murderous Bucket of Cheese'en (enkä vähiten nimen takia), josta ehdottomasti halusin varsan. Sitten ori pääsi unohtumaan ja lopulta huomasin harmikseni, että ori oli jo pistetty ikivihreille. Onneksi taffel suostui antamaan oriista "pakastetta". Puhe taisi olla ensin vain yhden tamma astuttamisesta, mutta lopulta meille putkahtikin kolme juusto-varsaa; tamma Cheesecake MPB ja oriit Cheesy Cheese Mouse MPB ja Go for Cheese MPB. Kolmikosta tulikin aika kiva ja näiden myötä olisi kasvatuksessa tarkoitus leikitellä cheese-sanalla tai ruoka-aiheella niin pitkään kuin mielikuvitusta riittää.

Kirjallisuusaiheinen tammalinja sai jatkoa Jane Austinin Ylpeys ja ennakkoluulo -romaanin mukaan nimetystä Elizabeth Bennet MPB:stä. Lizzystä tuli mielestäni hauskan persoonallinen ja sopivalla tavalla epätäydellinen. On tylsää jos kaikki ponit ovat täydellisiä huippuja painotuslajissaan, joten on mukava ujuttaa ponin luonteeseen myös ongelmallisempia ominaisuuksia. Lizzyllä on lisäksi kiva, meidän muista kouluponeista hieman poikkeava, suku, joten eihän tästä auta kuin tykätä.

CAS-vuoden ainoa B-ponikasvatti on tosi söötti Moana's Little Treat. Isänä on welsh-piirien puuhanaisen elenin kasvatti Cedion Teifion ja emänä omaa kasvatustani edustava ja yksi lempiponeistani Moana's Little Beauty. Suku on siis Tealla kohdillaan, mutta suloiset, hieman meidän B-ponikuvien valtavirrasta poikkeavat kuvat sekä herttainen luonne kruunaavat kokonaisuuden. Kiva poni kaiken kaikkiaan ja tulee varmasti jatkamaan tuoretta Little-tammalinjaamme.

Muutama (melkein) pitkäsukuiseksikin kelpaava kasvatti syntyi. Näistä ehdottomasti pitää nostaa esiin nelipolvisen suvun omaava wpb-ori D'Arthur MPB. Oriin vanhemmat päätin rehellisesti sanottuna puolessa sekunnissa, mutta näin jälkikäteen ajateltuna tässä on mukava yhdistelmä eri kasvattajien kasvatteja pidemmältä ajanjaksolta ja uutta ja vanhempaa sukua sopivasti sekaisin. Nimen kanssa minulla oli aluksi aika paljonkin vaikeuksia, mutta lopulta varsa sai nimensä Kuningas Arthurin legendan mukaan, kuten isänisänsäkin on saanut. Luonteesta tuli ihan ok, mukava vaihteeksi kirjoittaa vähän rauhallisemman ja hitaammin lämpeävän hevosen luonnetta, kun usein nämä minun welshit tuppaavat olemaan aika kuumia tapauksia. Kuvat sopivat hyvin mielikuvaani oriista, joten kokonaisuus on mielestäni onnistunut.

CAS55 kasvateista ei ehkä noussut ketään ehdotonta suosikkia, vaikkakin monta kivaa ja jalostuksellisesti arvokasta ponia.

lauantai 13. heinäkuuta 2019

Näyttelymenestystä!

En arvosta virtuaalihevosten näyttelymenestystä ihan järin korkealle, koska se ei vaadi muuta kuin riittävän hyvän kuvan löytämisen (itseotetulla kuvalla kyllä sitten enemmän), joka ei toki ole aina läpihuutojuttu, mutta silti. Tästä huolimatta tykkään aivan hirveästi siitä, miltä NJ:n arvonimet sukutauluissa näyttävät. En tiedä miksi, mutta esimerkiksi VIR MVA Ch on mielestäni vain jotenkin niin kivan näköinen ja nimenomaan siellä sukutaulussa.

Pääasiassa käytän ponejani näyttelyissä kantakirjakelpoisuuden hankkimiseksi, mutta muutaman ponin kanssa olen innostunut kiertämään enemmänkin. Vihdoista viimein muistin tehdä arvonimihakemukset ja nyt ne on hyväksyttykin, joten Moana ja Juksula(!!! C-ponit asuvat Juksulassa) saavat toivottaa tervetulleeksi joukon uusia näyttelychampioneja!

Näyttelyjaoksen champion-palkinto (Ch) myönnettiin omille kasvateilleni Snowholic MPB:lle, Moana's Sunny Daylle, Moana's Tricksterille, Moana's Venicelle ja Moana's Corinnalle, sekä ostoponeille Anfarwol Trollynille ja Malissa Dael:lle. Moana's Trickster on metsästänyt puuttuvaa MVA-sertiä muotovalio-arvonimeä varten ikuisuuden, mutta nyt vedän sen kanssa ainakin hetken henkeä siltä osin. Sen sijaan VIR MVA Ch myönnettiin Dramolett MPB:lle, joka myöskin metsästi viimeistä puuttuvaa MVA-sertiä pitkään, Anfarwol Durdurille ja Moana's Purple Cloverille. Purppis keräsi sertit ehkä nopeiten ikinä, sillä tamma sai sertin jokaisesta näyttelystä, johon osallistui. Se tuntui hieman turhan helpolta, enkä siksi osaa juurikaan arvostaa tamman titteliä (paitsi, että se näyttää kivalta!).

Virtuaalisen shownäyttelyjaoksen arvonimet eivät sukutaulussa ole esteettisesti ihan niin hienoja kuin NJ:n (älkää kysykö miksi), mutta kivoja silti. VSN Champion -titteli myönnettiin ostoponille A.D. Dusty Quadrilelle ja omalle (UPEALLE!) kasvatilleni Moana's Unforgivablelle myönnettiin VSN:n korkein mahdollinen arvonimi eli VSN World Champion.

Jotain kiinnostuksestani näyttelyihin ja näyttelyarvonimiin kertonee se, että osa nyt palkituista on kerännyt arvonimiin tarvittavat sertit tai muut palkinnot kasaan jo vuonna 2017. Ehkä seuraava rypäs sitten vuoden 2021 tienoilla?

lauantai 6. heinäkuuta 2019

Kesäkuussa palkitut

Alkuvuodesta laatuarvostelurintamalla oli minun osaltani hiljaisempaa, kun en vain jaksanut/ehtinyt/viitsinyt käydä hevoslistoja läpi (lähes) laatisvalmiiden hevosten toivossa. Ei nyt kesäkuussakaan mitään ryntäystä laatuarvosteluihin minun talleista lähtenyt, mutta muutamat palkinnot käytiin sentään hakemassa!

Virtuaalinen Ponikantakirja piti kesäkuussa suurtilaisuuden, johon sai kantakirjakelpoisten lisäksi ilmoittaa kolme "kelvotonta" ponia. Käytin tämän tietysti hyväkseni ja ilmoitin mukaan maksimimäärän poneja eli viisi kantakirjakelpoista ja kolme kelvotonta. Yksi ykköspalkintokin saatiin matkaan, kun aikaisemmin näyttelyissä voimakkaasti tuomareiden mielipiteitä jakanut Airedale Celsey pokasi komeasti KTK-I-palkinnon huikeilla 83 pisteellä! Muut kantakirjakelpoiset, Caldwell Wanda, Draycott Savanne, Moana's Narcissa ja Pencalow Duinhir, saivat kaikki toiset palkinnot. Narcissa jäi vain himpun päähän ensimmäisestä palkinnosta ja Duinhiriakin yksi tuomari piti parhaimman palkinnon arvoisena. Jokeriponeista ihana ruunivoikko Moana's Bisquit ja mielestäni hauskasti nimetty wpb-kasvattini Made in Spain MPB saivat odotetusti kolmannet palkinnot. Topsham Sundance sai 59 pistettä ja jäi näin nippa nappa palkintojen ulkopuolelle, mikä harmitti minua ehkä puolisekuntia.

ERJ:n kesäkuun tilaisuuteen laitoin mukaan kuusi pitkään lopetuslistalla roikkunutta ponia, jotka kaikki olivat teksteiltään aika keskeneräiset. En antanut sen häiritä, sillä palkinto se on kolmonenkin! Paremminkin valmisteltuja poneja olisi ollut liuta valmiina, mutta nämä ovat odottaneet laatuarvosteluun (ja sen jälkeen ikivihreille) pääsyä jo kauan, joten oli aika saada nämäkin sysättyä pois jonottamasta. Suvuttomat B-ponit Windstone BergeracCaerdydd Macao ja Someone Special saivat toiset palkinnot ja Topsham Sundance, Winchester Lilith ja Airedale Celsey kolmoset. Lilith jäi vain yhden pisteen päähän toisesta palkinnosta (koska puuttuvat päiväkirjamerkinnät), mikä harmitti minua jälleen sen puolisen sekuntia.

Seuraavaksi Moanassa viuhuu viikate, sillä kaikki edellä mainitut suvuttomat ponit ovat lopetusvuorossa. Pitänee samalla vilkaista ponilistoja muutenkin elävien fossiilien varalta...

sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Virtuaalitallin päivittäminen

Puolisoni uteli tuossa yksi päivä mitä teen koneella. Vastasin päivittäväni virtuaalitalliani, mikä poiki tarkentavia kysymyksiä. Niin, mitä se virtuaalitallin päivittäminen sitten oikein on? Mihin kaikki netissä harrastuksen parissa käytetty aika oikeastaan uppoaa? Tämä kirjoitus menee ehkä hieman todennäköisen lukijakuntani ohi, sillä epäilen, ettei lukijoina ole yhtäkään sellaista, joka ei tietäisi mitä virtuaalitallin pyörittäminen pitää sisällään. Kirjoittelen aiheesta nyt kuitenkin, kun kerta aloin sitä itse pohdiskella.

Työ virtuaalitallin parissa ei pääty siihen, että saa tallin sivut julkaisukuntoon ja esittelee ne foorumilla kaikelle virtuaalikansalle. Ehei, siitä se homma oikeastaan vasta alkaa. Se, mitä tallin päivittämiseen ja ajantasalla pitämiseen konkreettisesti kuuluu, riippuu hyvin paljon tallista ja sen toiminnasta ja tavoitteista. Tarinatallin päivittäminen on hyvin erilaista kuin kilpailuihin tai kasvatukseen orientoituneen paikan.

Moana part breds keskittyy vahvasti ponien kasvattamiseen ja siellä isoimman osan ajasta viekin kasvattien suunnittelu, ponimateriaalin läpikäyminen ja sivujen tekeminen kasvateille. Yhdistelmien suunnitteluun voisi käyttää aivan loputtomasti aikaa! Sivujen tekeminenkään ei ole mikään pikkujuttu, jos meinaa kerralla saada sivut asialliseen kuntoon. Moanassa tämä tarkoittaa perustietojen ja sukutaulun lisäksi sopivan kuvan etsimistä, luonteen kirjoittamista tai ainakin parin ponia kuvaavan adjektiivin keksimistä ja syntymästä kertovan päiväkirjamerkinnän tarinointia. Unohtamatta kasvatin lisäämistä kasvattilistaan, vanhempiensa sivuille ja hevoslistaukseen, sekä rekisterihakemuksen naputtelua VRL:ään Joskus katsoin kellosta, että käytän keskimäärin tunnin verran aikaa yhden kasvatin sivuihin. Siinä se aika kuluukin joutuisasti, varsinkin jos tekee vielä parille ostoponillekin sivut samalla kaavalla.

Toinen iso aikasyöppö Moanassa on ponien kilpailukalenterit. Olen melko ahkera kilpailija ja ponini kilpailevat isolla joukolla ja monessa lajissa, joten läpikäytäviä kutsuja on käytännössä jatkuvasti suosikeissa odottamassa vuoroaan. Pyrin pitämään kaiken mahdollisimman hyvin ajantasalla, jottei tule kilpailtua ns. turhia sijoituksia. Kilpailukutsujen ja sijoitusten läpikäynti ja päivittäminen kunkin ponin omaan kilpailukalenteriin on hidasta ja aikaavievää käsityötä. En ole keksinyt tähän puuhaan mitään helpompaa tai nopeampaa tapaa, kun kuitenkin haluan sen elämääkin pidemmän ja epärealistisen sijoituslistauksen kunkin ponin omilla sivuilla pitää. Ei auta kuin purra hammasta ja pakertaa tämän aikasyöpön kanssa, kunnes päätän vähentää (tai lopettaa) kilpailemista tai saan itseni ylipuhuttua siirtämään Moanan ponit kilpailemaan porrastettuja.

Kilpailuiden pitäminen vie vain vähän aikaa verrattuna ponien sivujen tekemiseen ja kilpailukalentereiden päivittämiseen. Tekee kutsun (siis copypasteaa parilla pikkumuutoksella sen edellisen kisan kutsun), lisää sen VRL:ään, kopioi osallistujat sähköpostista, arpoo tulokset, lisää tulokset sivuille ja lähettää ne lopulta vielä arkistoitavaksi. Osa aika tylsää hommaa, mutta ihan hirveästi aikaa se ei vie.

Oma lukunsa on tekstien kirjoittaminen aka ponien valmistelu laatuarvosteluihin. Luonteen pyrin jokaiselle kirjoittamaan jo sivuja tehdessäni, mutta yleensä ainakin muutama päiväkirjamerkintä pitää raapustaa ennen kuin ponia kannattaa ilmoittaa arvosteltavaksi. Isossa kuvassa tekstien kirjoittaminen ei kuitenkaan vie paljoa aikaa. Tallin teksteihinkään ei tarvitse juurikaan koskea, mitä nyt joskus vähän huvikseni viilailen jotakin lausetta. Tekstien täysremontti onkin sitten asia erikseen.

Siinä missä Moana syö aikaa aivan tolkuttomasti, Juksulan päivittämisen olen tehnyt mahdollisimman helpoksi. Juksulan hevoset kilpailevat VRL:n porrastetuissa kilpailuissa, joten kilpailukalenteriksi riittää linkki hevosen rekisterisivulle. Kilpaileminen tai kilpailulistan ylläpitäminen eivät vie paljoa mitään aikaa, kiitos Karuksen ja VRL:n valmiin kilpailulistan. Juksulan kasvatuskin on niin retuperällä, että kasvattien sivujen tekemiseen käytetty aika on viime aikoina (tai vuosina...) ollut minimaalinen. Ostohevosien sivuihin olen käyttänyt jonkin verran aikaa ja hevoslistauksen läpikäyntiin hieman enemmän. Jos ajatustyö laskettaisiin "päivittämiseksi", olisi Juksulaan käyttämäni aika katsottava moninkertaiseksi. Oikeasti Juksulaan pitäisi laittaa paljon enemmän aikaa, jotta tallia voisi kutsua mitenkään nykyhetkeen sijoittuvaksi.

Jos siis puhun virtuaalitallin päivittämisestä, mitä suurimmalla todennäköisyydellä askartelen kilpailukalentereiden tai kasvattien sivujen kimpussa. Tai sitten vain surffaan pitkin nettiä ja väitän itselleni etsiväni kasvateille kuvia, vaikka todellisuudessa vain nautin hienoista heppakuvista.

perjantai 14. kesäkuuta 2019

Ensikosketukseni virtuaalimaailmaan

Viime viikolla muistelin ensimmäistä virtuaalihevostani, joten ei liene ihme, että seuraava muisteloni koskee ensimmäistä kohtaamistani virtuaalihevosharrastuksen kanssa. Tämä postaus ei todellakaan ole mikään blogikirjoitusten aatelija, kun vain kirjoittelen muistojani ylös, mutta onneksi omassa blogissa voi kirjoittaa mistä haluaa.

Olen aina tykännyt lukemisesta, joten hevoshulluna tyttönä olin tietysti vaatinut vanhempiani tilaamaan minulle Hevoshullu-lehden, kun aloitin kolmannen luokan koulussa 2001. Lehdessä oli tuolloin (onkohan vieläkin?) ilmoituspalsta, jonne lukijat saattoivat lähettää lyhyitä viestejä. Olikohan peräti oma palsta vihko- ja virtuaalitalleille? No, joka tapauksessa sieltä bongasin parinkin virtuaalitallin mainoksen. Uteliaisuuteni heräsi, vaikka en aiemmin ollut juurikaan ollut kiinnostunut tietokoneista. Kaikki hevosiin liittyvä kuitenkin kiinnosti, joten isältä aloin kinuamaan lupaa tietokoneelle ja nettiin. Tuohon aikaan vanhemmillani oli puhelimeen liitetty netti, eli kun joku oli netissä, ei puhelin toiminut, joten netissä roikkumiseen ei kannustettu. Lopulta sain kuitenkin luvan käyttää tietokonetta (talouden ainoaa) ja nettiä.

Päädyin Ratsastuskoulu Farlotin sivuille ja, kiitos WayBack Machinen: tallin etusivu on edelleen tallessa! Oikea nostalgiapläjäys! Farlot oli ajalleen hyvin tyypillinen talli; paljon värejä, animaatioita ja grafiikkaa, vieraskirjoja, kävijälaskuri. Etusivun mukaan Farlot oli perustettu 15.8.2001 ja muistelisin Hevoshullussa olleen mainoksen olleenkin tallin avajaismainos. En tiedä mikä minua juuri Farlotissa tuolloin viehätti, mutta ihastuin heti ajatukseen virtuaalisista hevosista. Omaa oikeaa hevosta minulle ei oltu suostuttu hankkimaan (ahkerasta kärttämisestä huolimatta) enkä nuoren ikäni takia saanut ratsastuskoulultani hoitohevosta, joten idea "tietokonehevosista" upposi hedelmälliseen maaperään.

2000-luvun alussa virtuaaliharrastus oli nimenomaan hevosten hoitotarinoiden kirjoittelua eikä kilpaileminen tai kasvatus tainneet olla niin iso juttu. Minäkään en tuolloin ollut tippaakaan kiinnostunut kilpailemisesta tai virtuaalihevosten kasvatuksesta, mutta hoitotarinoita hinkusin kirjoittamaan heti jutun juonen ymmärrettyäni. Vihkotalleja olin vähän jo harrastellutkin itsekseni, joten siirtyminen virtuaalimaailmaan oli helppoa. Farlotissa rakastuin syystä X, Y tai Z vuonohevosoriiseen, jonka nimi oli Pogo, ja halusin sen ehdottomasti hoitohevosekseni. Oriilla oli kuitenkin jo hoitaja (tai ehkä jopa kaksi), mutta sitkeästi kärtin hevosta hoidettavakseni. Lopulta (mahdollisesti spämmiini ärtyneinä) minulle tarjottiin hoidettavaksi toista hevosta, josta taisin hieman suuttua jostakin syystä, ja päätinkin perustaa oman tallin omine hevosineni. Siinä ei kauaa minulla nokka tuhissut, kun jo puuhasin sivuja pystyyn expgaessa! Siitä se sitten lähti, eikä loppua ole vielä toistaiseksi näkynyt.

Voi kauhea, kun tästäkin on jo kauan! Lähes 18 vuotta, harrastukseni tulee siis tänä syksynä täysi-ikäiseksi. No, tämä fossiili kiittää ja kuittaa tältä erää! (Plus, luen enemmän kuin mielelläni kuinka muut ovat tämän harrastuksen pariin päätyneet!)

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Ensimmäinen virtuaalihevoseni

Viime elokuussa kirjoittelin ikivanhasta 2000-luvun alussa toimineesta tallistani Ninan tallista. Se sai minut pohtimaan ihka ensimmäistä virtuaalihevostani. Valitettavasti en muista tarkalleen mikä oli ihan ensimmäinen virtuaalihevoseni, sillä harrastukseni alkuaikoja leimasivat useat hyvin lyhytikäiset tallit. En edes muista varmaksi mikä oli ihan ensimmäisen virtuaalitallini nimi.

Ensimmäinen muistamani virtuaalihevoseni on Tähtitar-niminen suomenhevostamma. Itseasiassa Tähtitar ei alunperin edes ollut virtuaalihevonen, vaan schleich-hevosfiguuri, vuonna 2000 ilmestynyt quarterhevonen. Sain lelun samoihin aikoihin, kun päädyin virtuaalihevosten maailmaan eli joskus siinä vuoden 2001 aikana. En tarkalleen muista miten Tähtitar siirtyi oikean elämän leluhevosleikeistäni virtuaalimaailmaan. Minulla oli muitakin schleich-hevosia (parhaimmillaan noin sata), mutta en muista, että olisin muiden hevosfiguurien "henkilöllisyyden" siirtänyt nettiin.

Tähtitar-virtuaalihevosen alkuaikojen osalta minun on luotettava muistiini, sillä 2000-luvun alussa en ollut millään muotoa mukana "järjestäytyneessä" virtuaaliharrastuksessa, minkä lisäksi sivuni olivat expagessa, joka tunnetusti on kadonnut kuin tuhka tuuleen. En voi edes varmaksi sanoa, että milloin Tähtitar on ottanut ensiaskeleensa virtuaalimaailmassa, mutta tamma oli jo vakiinnuttanut paikkansa harrastuksessani Ninan tallin aikoihin (siinä vuoden 2002 syksyn tienoilla), joten uskaltaisin väittää virtuaalisen Tähtitaren saaneen alkunsa vuoden 2001 lopulla tai vuoden 2002 alussa.

Virtuaali-Tähtitaren ja schleich-Tähtitaren tiedot olivat aluksi täysin samat. Tamma oli syntynyt 80-luvun lopulla (muistelisin hämärästi, että 1988, mutta varmaksi en sano) ja ikääntyi reaalisti. Se oli ex-ravuri, joka oli pärjännytkin raveissa ihan hyvin. Ratsastaessa se oli kovasuinen ja vauhdikas, mutta meni hieman kouluratsastusta ja hyppäsikin hyvin. Suvultaan Tähtitar oli tietenkin keksitty (suvuton). Ninan tallin aikoihin 2002-2003 Tähtitar oli vielä "sama hevonen" sekä virtuaalimaailmassa että schleich-leikeissä ja se mitä tapahtui schleich-Tähtitarelle tapahtui myös virtuaaliselle puoliskolla ja toisin päin. Esimerkiksi, kun schleich-Tähtitar sai varsan, sai myös virtuaali-Tähtitar samannimisen varsan. Jossain vaiheessa virtuaalinen ja leluhevonen erkanivat toisistaan ja alkoivat elää omia elämiänsä.

Kuljetin mukanani Tähtitarta tallilta toiselle. Ninan talli on ensimmäinen talli, jolla varmasti muistan tamman asuneen. Seuraava muistikuvani tammasta on Myrskyluodon tallilta (jos oikein muistan niin 2004) ja sitten Dragon Stablesta (vuonna 2005), minkä jälkeen tamma siirtyi Talli Light Dragoniin, jossa se muistosivujen perusteella on kuollut vuonna 2006. Aikanaan olen myös rekisteröinyt Tähtitaren VRL:n hevosrekisteriin, josta tamma onneksi löytyy vielä tänäkin päivänä. Rekisterin tiedot poikkeavat sekä "alkuperäisen", schleich-hevosfiguuriin pohjautuneen virtuaalihevosen että säilyneiden muistosivujen tiedoista. Vaikea näin pitkän ajan jälkeen enää sanoa mitkä tiedot ovat oikein.

Tähtitar ei juurikaan kilpaillut virtuaalimaailmassa, vaan muistaakseni sen kaikki kilpailutulokset (niin ravit kuin ratsukilpailutkin) olivat keksittyjä. Google ei myöskään antanut ainuttakaan hakutulosta, joten oletettavaa on, ettei Tähtitar itse kilpaillut "oikeasti".

VRL:n hevosrekisterissä tammalla on vain kolme rekisteröityä jälkeläistä, mutta todellisuudessa jälkikasvua oli paljon enemmän. Ninan tallin aikaan tamma sai varsat Tähti-Ilona, Tähti-Hobitti ja Tähti-Majuri. Kaikilla oli esikuvansa schleich-hevosarmeijassani, mutta muistaakseni kaikki olivat ainakin hetken myös Ninan tallin virtuaalisia asukkaita hieman erilaisin tiedoin. Myrskyluodon tallilla Tähtitar sai orivarsan ML Tulinen Tähdenlento (i. Dj Justmare) ja muistaakseni myös toisen varsan, jonka nimeä en nyt millään saa päähäni. Tulisella Tähdenlennolla olen googlettelun perusteella kilpaillut vielä vuonna 2013 sen toimiessa tarinointihevosenani. Dragon Stablessa Tähtitar sai yhden varsan, tamma DS Yön Vampyyrin. DS Yön Vampyyrillekin löytyy googlella kilpailutuloksia vielä vuodelta 2012 ja VRL:n rekisterissä olen merkinnyt sen kuolleeksi vasta 28.9.2014. Talli Light Dragonissa Tähtitar sai ainakin kaksi varsaa, kaksosvarsat LD'n Tähtisydämen ja LD'n Tähtisilmän, jotka molemmat on rekisteröity ja joille molemmille löytyy tuloksia ravikilpailuista ainakin vuosilta 2006-2007. Pidän kuitenkin todennäköisenä, että Tähtitar on tehnyt useammankin varsan LD:ssä.

Tähtitar sai siis melkoisen määrän jälkikasvua, mutta mitenkäs suku on jatkunut tähän päivään? Tähti-Ilona, Tähti-Hobitti ja Tähti-Majuri painuivat pian unholaan, eikä kukaan niistä jatkanut sukuaan. ML Tulinen Tähdenlento sai yhden orivarsan, joka sai nimekseen Lelun Uljas. Myin varsan Kirsikkaiselle Bullerbyn tallille, mutta sivut näyttäisivät kadonneen eikä oriilla varmaan ole jälkeläisiä. DS Yön Vampyyrillä oli orivarsa LD'n Kurittaja, joka ei saanut jälkikasvua. Maisa H.lle myydylle LD'n Tähtisilmälle ei löydy rekisteristä tai googlesta jälkeläisiä. Sen sijaan LD'n Tähtisydän sai omistuksessani kolme varsaa, joista LD Patukka päätyi Sonja P.lle Kultahuiskuun, jossa se sai orivarsan KHn Mainio Pietari. Pietari sai tammavarsan Viuhtiina BRE, jolla on jälkeläiset  ori Syksyn Tomu ja tamma Ryövärintytär. Ryövärintytär on Miltsulla Breawessa, joka on aktiivinen ja toiminnassa, joten voi olla, että Tähtitaren tyttärentyttärenpojantyttärentytär (vau!) vielä jatkaa sukuaan jonain päivänä!

Ensimmäinen muistamani oma virtuaalihevoseni löytyy siis edelleen ainakin yhden aktiivisen nykysuomenhevosen suvusta. Aikas upeaa, vaikka itse sanonkin!