Kuulumisia ja kesän palkitut

Heinäkuun kesäloman jälkeen elokuu meni niin yhdessä hujauksessa, että jäi kaikki pikselöinnitkin välistä. En ole lukenut harrastussähköpostejani kuukauteen ja siltä ne näyttivätkin - pahoittelut kaikille tuomarointipyyntöjä lähettäneille! Toisaalta oli iloinen yllätys, että tuomarointipyyntöjä oli tullut neljässä viikossa niin monta, toisaalta taas nolottaa ihan urakalla, että vastausaikani on kaukana VSN:n ohjeistamasta viikosta... Mutta kuusipäiväisten työviikkojen jälkeen mielessä on muuta kuin virtuaaliharrastuksen hoitamista. Syyskuu on töissä vielä samanlainen sesonkikuukausi kuin elokuu, mutta josko sitten taas helpottaisi.

Pikkutauon jälkeen on hyvä katsoa missä mennään laatuarvostelujonojeni parissa, joten tässä seuraa kesän palkitut!

Toisen vuosineljänneksen palkittujen esittelyssä jäi kertomatta Ponikantakirjan kesäkuun tilaisuudesta matkaan poimitut palkinnot. Sain tilaisuuteen mukaan vain kolme ktk-kelvotonta, mutta sentään kaikki saivat palkinnot matkaan. Tuontiponit Bluepond Kings Ghost ja Cora Pearl saivat toiset palkinnot - Coralla olisi minusta ollut rahkeet ykköseenkin, mutta toki se ei kauas jäänytkään. Oma kasvatti Terminator MPB sai odotetusti kolmannen palkinnon hieman vaihtelevalla pisterivillä.

Esteratsastusjaoksen laatuarvostelussa heinäkuussa minulla oli mukana täydet neljä hevosta. Dinosaurus MPB sai ensimmäisen palkinnon kelpo pistein, mutta Miss Universum MPB jäi heikkojen rakennepisteiden sekä vajavaisten jälkeläispisteiden takia vaivaiset 1,5 pistettä kakkosen puolelle. Sen sijaan puolivillaisesti panostettu Claridge Khaled ox yllätti ja jäi samaiset 1,5 pistettä vaille ensimmäisestä palkinnosta! Moana's Little Beautylle sitten kolmospalkinto jälkeläisensä päivittämättömän kilpailukalenterin takia.

Heinäkuussa järjestettiin myös Kouluratsastusjaoksen tilaisuus, jossa minultakin täydet neljä hevosta mukana. Ensimmäiset palkinnot jäivät tällä kertaa saamatta, mutta Claridge Khaled ox yllätti täälläkin jäämällä sen samaiset 1,5 pistettä ykkösestä! Supermodel MPB ja Glittercoffee MPB jäivät jälkeläisnäytöttöminä odotetusti kolmannelle palkinnolle. Illyria MPB sen sijaan jäi nippanappa palkinnotta, koska näppärästi olin linkittänyt sen ainoan kilpailleen jälkeläisen sivut väärin... Tämän mokan takia Illyrian tulos pitänee ehkä käydä uusimassa vielä.

Rotulaatuarvostelun heinäkuun tilaisuuteen osallistuin tuomarioikeuksieni ansiosta seitsemän ponin kera. Tällä kertaa poikettiin hieman tavanomaisesta kakkosrivistä, sillä tuontiponi Brenhines yr Eira sai niukasti kolmannen palkinnon. Moana's Wilde Deenalle olin haaveillut jopa ensimmäistä palkintoa, mutta se jäi lopulta 1,5 pisteen päähän odottamaani heikompien rakennepisteiden takia. Muille sitten odotetut toiset palkinnot.

Performance Studbookin tilaisuuksiin olen ollut hieman laiska ilmottautumaan, mutta heinäkuussa muistin laittaa täydet viisi ponia mukaan. Palkinnot olivat hieman huonompia kuin olin odottanut, mutta kaikki kuitenkin palkittiin. Fake Ramstein MPB vastasi ainoasta kakkospalkinnosta. Kastehelmen Cameron, Elven Maidenhair, Flintheart Gloomgold MPB ja Ffrancessa MPB saivat kolmannet palkinnot. Maidenhair on pärjännyt VSN-näyttelyissä ridden-luokissa loistavasti ja palkittu siellä joka osallistumisella, joten olisin sille ainakin toista palkintoa odottanut. Flint taas olisi omasta mielestäni ollut kakkosen arvoinen, se toki jäi vain yhden pisteen päähän, joten ehkä toisenlaisella tuomarikokoonpanossa kakkonen sieltä olisi tullutkin.

Elokuun Kouluratsastusjaoksen tilaisuus menikin pitkästä aikaa täyteen ja minulta mahtui mukaan vain kolme ponia. Mitään suurta juhlaa ei tilaisuus meidän osalta ollut, vaan matkaan tarttui orille Battleborn Dael vahva toinen palkinto ja omille enemmän esteille kallistuneille kasvateille Spicy-n-Sweet MPB ja Dawnfrost MPB kolmoset.

Samoin Esteratsastusjaoksen elokuun tilaisuus täyttyi ja tänne sain mukaan vain kaksi ponia eli oriin Battleborn Dael ja wpb-tamman Tea is for Hipsters MPB. Tilaisuuden tulokset ovat vielä tätä kirjoittaessa tulematta, mutta molemmilla pitäisi olla rahkeet sinne I-II-palkintojen rajamaille eli saapa nähdä kumman palkinnon puolelle sitten jäävät!

Elokuussa kävi sellainen tilastoharvinaisuus kuin että sain poneja mahtumaan mukaan Ponikantakirjan tilaisuuteen! Sieltä tulikin ilahduttava kakkosrivi kotiin viemisiksi, kun wpb-tammat Tennessee MPB ja Supermoon MPB sekä wA-ori Moana's Wubba Lubba saivat kaikki selvät kakkospalkinnot melkein identtisillä pisteilläkin. Wubba Lubballe olisi yksi tuomari antanut jopa ykkösen, mutta itse olen kolmen muun kanssa samaa mieltä, että kakkosen poni.

Syyskuun tilaisuuksiin lähtee ilmottautumisia matkaan nyt ainakin Este- ja Kouluratsastusjaosten tilaisuuksiin, Ponikantakirjaan sekä rotulaatuarvosteluun.

Moana part bredsin kasvatusvuosi 2022, yhteenveto

Iisakin kirkko on jälleen rakennettu eli Moana part bredsin kasvattilista vuodelta 2022 on valmis ja suljettu. Yli puolivuotta myöhässä, mutta eipä unohdeta vuoden 2020 listaa, jonka sain valmiiksi vasta seuraavan vuoden lokakuussa! Ja taisinpa viime vuonnakin olla sen puolivuotta myöhässä eli rima ei ole kovin korkealla tämän suhteen (saisi kyllä olla).

Vuonna 2022 Moanassa kasvatettiin yhteensä 48 welsiä, joista enemmistö oli tuttuun tapaan part bredeja (29 kpl). B-sektiossa oli hurja nousu, sillä viime vuosi oli sektion osalta ennätysvuosi, kun B-varsoja syntyi 13 kappaletta. Edellisenä vuonna (2021) B-sektiota syntyi kuusi varsaa ja aikaisempi ennätys oli seitsemän (vuosina 2015, 2017 ja 2018). B-poneihin olen viime ja toissavuotena panostanut muun muassa keksimällä useita uusia tuontiponeja, mikä näkyi viime vuoden kasvateissa ja tulee näkymään myös tämän vuoden kasvattilistalla. Viime vuonna mountaineja syntyi kuusi, mikä on aika tavanomainen lukema.

Syntyneistä kasvateista 27 oli tammoja ja 21 oreja, mikä on meillä aika tavallinen suhde. A-sektiossa tosin suhdeluku oli toisinpäin, sillä kuudesta varsasta peräti viisi oli oreja ja vain yksi tamma. B-sektiossa oreja syntyi viisi ja tammoja kahdeksan ja part bredeissa oreja 11 ja tammoja 18.

Ulkopuolisia lainayksilöitä käytin viime vuonna varsin vähän, sillä ulkopuolinen isä oli kolmella varsalla ja ulkopuolinen emä samoin kolmella. Käytetyt "vieraat" tammat olivat kaikki omiani Juksulasta, mutta lainaoriit sentään olivat muilta harrastajilta.

Perinteiseen tapaan vain pari hassua yksilöä on löytänyt kodin Moanan ulkopuolelta, kun vain kolme kasvattia, kaksi part bredia (ori ja tamma) ja yksi B-tamma, ei jäänyt kotiin. Aika vähän olen muutenkin myynyt kasvatteja mihinkään, sillä edellisenä vuonna (2021) maailmalle lähti vain yksi moanalainen. Taidan sanoa tämän joka vuosi, mutta tässä kohtaa voisi ehkä vähän ryhdistäytyä. Milloinkohan olen viimeksi pitänyt ihan oikean kasvattimyynnin? En edes muista. Ehkä 2014?

Mutu-tuntumalla heitettynä keskimääräinen suvunpituus on pidentynyt ja viime vuonna syntyi jo useampi pitkäsukuinen (tasaista sukua viisi polvea tai enemmän). Suvunpituuksia on kuitenkin edelleen laidasta laitaan, aina niistä 1-polvisista alkaen.

Vuoden 2022 loppuun mennessä Moana part bredsissa on syntynyt jo 441 kasvattia. Näistä 316 (72 %) on part bredeja, 58 (13 %) mountaineja, 60 (14 %) B-poneja ja loput 7 (1,5 %) C-sektion poneja. Cobeja (sektio D) ei ole Moanassa ainoatakaan vielä syntynyt, mutta ties vaikka kuluva vuosi muuttaisi tilanteen!

Vuosien 2012-2022 kasvattilista sekä numeronippelitiedot löytyvät täältä.

Toisen vuosineljänneksen palkitut

Otsikko kuulostaa aivan toimiston tulevan yksikköpalaverin asialistan kohdalta, mutta sillä mennään! Siispä toisen vuosineljänneksen, Q2:n, palkitut.

Huhtikuussa minulta oli Esteratsastusjaoksen laatuarvostelussa mukana täydet neljä hevosta, jotka olivat tällä kertaa jälkeläisten osalta hyvin valmisteltuja, mutta teksteistään vähän "siinä ja siinä". Silti yksi ykkönenkin tuli kotiinviemisiksi, kun omakasvatti Chococheese Milkshake MPB ylsi juuri ja juuri ensimmäiselle palkinnolle. Moanalaiset isä ja poika, Vinhan Azzaroo ja Che Guevara MPB, sekä juksulalainen Zidunn Rewa ox saivat toiset palkinnot. Che Guevara olisi varsin pienellä vaivalla ollut nostettavissa ensimmäiselle palkinnolle, mutta en jaksanut kirjoitella sille enempää niin tämä kelpaa.

Kouluratsastusjaoksen huhtikuun tilaisuudessa oli mukana juksulalaisedustus, kun ikivanhat trakehnerini kävivät siellä pyörähtämässä. Sekä Thiago D'orille että Cherry Lips Juxille toiset palkinnot. Thiago olisi yltänyt kohtuullisella vaivalla ykköselle, kun palkinto jäi parin päiväkirjamerkinnän päähän, mutta kirjoitussuoni ei kukkinut, niin tällä mennään. Edistystä jo saada Juksulan hevosia esille!

Kolme moanalaista osallistui huhtikuussa myös Kenttäratsastusjaoksen laatuarvosteluun. Aavistuksen ehkä mollivoittoinen tilaisuus meidän osalta ja keskeneräisiä poneja esillä. Che Guevara MPB ja Bordeaux MPB kirivät kuitenkin pisteineen toisen palkinnon puolelle. Jälkeläisnäytöttömälle kenttäoriille Lust for Blood MPB:lle kolmonen.

Huhtikuussa järjestettiin myös Virtuaalisen Welshyhdistyksen rotulaatuarvostelun tilaisuus, jossa minulta oli tietenkin tuomarin oikeuksilla täydet seitsemän ponia mukana. Kaikki ilmoittamani saivat toiset palkinnot. Iloisina poimintoina voisi nostaa esiin Pumpkin Pie MPB:n sukupisteet (8 p) sekä Sjille MPB:n, Pumpkin Pien ja What Money MPB:n luonnepisteet (7 p). 

Toukokuu oli laatuarvostelurintamalla huono kuukausi, sillä en ilmoittanut ketään minnekään. Kun katsoo tuota jonoani kuhunkin laatuarvosteluun niin olisi ehkä kannattanut toukokuussakin ryhdistäytyä!

Onneksi sentään kesäkuussa otin itseäni taas niskasta kiinni. Esteratsastusjaoksen tilaisuudessa minulta oli maksimi neljä ponia mukana. Upeat esteoriini Bordeaux MPB ja Kerberos MPB saivat ensimmäiset palkinnot. Smelly Cat MPB jäi puolittaisten jälkeläisnäyttöjensä takia juuri ja juuri toiselle palkinnolle. Illyria MPB kokonaan jälkeläisnäytöttömänä sai kolmannen palkinnon.

Kouluratsastusjaoksen kesäkuun tilaisuus oli osaltani harvinaisen hyvä, sillä neljästä ponistani kolme sai ensimmäiset palkinnot! Koulupainotteiset Sjille MPB, Poechino MPB ja Glitterbee MPB palkittiin kaikki ensimmäisellä palkinnolla. Poechinon sisko Love Poetry MPB sai toisen palkinnon.

Kesäkuussa vein myös Kenttäratsastusjaoksen laatuarvosteluun täydet neljä hevosta. Yksi ensimmäinenkin palkinto saatiin kotitalliin, kun kenttäponi Miss Universum MPB ylsi kirkkaasti ykköselle. Smelly Cat MPB ja What Money MPB saivat hyvillä pisteillä toiset palkinnot. Tea is for Hipsters MPB sai kolmannen palkinnon muuten hyvästä valmistelusta huolimatta, sillä tamman kumpikaan vanhempi ei ole kilpaillut kenttää. Mutta palkinto se on kolmonenkin!

Lisäksi minulta on Ponikantakirjan kesäkuun tilaisuudessa kolme ktk-kelvotonta ponia mukana. Ktk-kelpoisia ei tälläkään kertaa minulta ehtinyt tilaisuuteen, kuten ei ehtinyt edellisellä kerralla huhtikuussakaan. Nykyään pitää olla nopea, että ehtii kantakirjaukseen mukaan!

Heinäkuussa osa laatuarvosteluista on kesätauolla, mutta Esteratsastus- ja Kouluratsastusjaosten tilaisuudet järjestetään ja niihin olen ilmoittanut hevosia mukaan. Lisäksi VWY:llä on rotulaatuarvostelun tilaisuus, jossa on ponejani mukana. Heinäkuussa yritän muistaa osallistua myös Performance Studbookin tilaisuuteen, koska olen unohtanut niitä jo kaksi peräkkäin ja tiedän, että minulla on sinne kelvollisia poneja vino pino (kun joku vielä muistaisi, että mitkä). Valjakkoajojaoksen laatuarvostelun osalta pitäisi myös todella ryhdistäytyä, sillä valjakkoponeja on talli täynnä!

Vuoden 2023 tavoitteiden puolivälitsekki

Tammikuussa tuli taas haaveiltua vaikka ja mitä virtuaalisen pääni eteen! Touko- ja kesäkuu ovat virtuaaliharrastuksen osalta menneet hieman matalapaineessa, mutta sellaista se elämä välillä on. Mitä siis kuuluu tavoitteille, kun puoli vuotta tätä vuotta on kulunut?

Moana part breds (& Moana farm), 4,5/9

• pidä kasvattilista CAS-vuosittain ajantasalla - edes vuoden 2022 kasvattilistaa ei ole vielä suljettu eli tästä kohdasta saisi melkein antaa jo miinuspisteitä
• yksi viiden kutsun kilpailurypäs joka kuukausi - huhti- ja toukokuu jäivät välistä, mutta muina kuukausina olen ollut ahkera ja kilpailuita on järjestetty keskimäärin enemmän kuin 5kpl/kuukausi
• ponien kilpailukalenterit: KRJ:n alaiset kilpailut ainakin pari vuotta eteenpäin eli huhtikuuhun 2022, pidä muut lajit mahdollisimman ajantasalla - ERJ ja KERJ ovat ajantasalla, VVJ:ssä mennään tämän vuoden toukokuussa ja KRJ roikkuu edelleen huhtikuussa 2020
• järjestä ainakin yhdet näyttelyt kummankin jaoksen alla (NJ ja VSN) - VSN:t pidin helmikuussa, NJ:n osalta tuomaritilanne näyttää huonolta, mutta voisi sitä ainakin yrittää
• ano VWY:n kasvattajapalkintoa - en muista enää edes niitä vaatimuksia
• pidä ponimäärä noin 300:ssa - 296, kun tämän vuoden kasvateilla ei ole sivuja, eikä niistä ole rekisteröity vielä yhtäkään, mutta rekisterissä alle 300 kuitenkin!
• "kasvatti per kasvattaja" -projekti valmiiksi (tästä lisää myöhemmin!) - edistyy ja loppusuora häämöttää!
• ponilistausten uusiminen - krhm, no tämä on tavoitteena tehdä kesälomalla - ehkä...
• muista Moana farmin olemassaolo erityisesti päiväkirjamerkintöjä kirjoittaessa - aika vähän on tullut kirjoiteltua merkintöjä noin muutenkin, mutta on siellä joku farmi-aiheinenkin ollut

Juksula, 2/5

• kaikille vanhoille hevosille (= yli 5 vuotta tekemättä olleille) vähintään yksi jälkeläinen, jonka jälkeen vanhan hevosen kuoppaus - edistystä on tapahtunut, mutta saisi tapahtua aika paljon enemmän vielä
• ikivanha hevoslistaus ajantasalle - kesälomaa odotellessa
• toteuta pitkäaikainen haave työhevosista! - yksi sugarbush draft-ori Big Boss John HAH tuli hankittua alkuvuodesta, mutta työhevosten osalta olisi muitakin haaveita odottamassa toteutusta
• järjestä ainakin yhdet näyttelyt (NJ tai VSN) - tämän kanssa on kyllä ryhdistäydyttävä! Ehkä VSN arabeille?
• tarjoa oreja sekä tilausvarsoja mahdollisimman aktiivisesti muille harrastajille - tässä olen todella kunnostautunut! Juksulan oriit ovat saaneet sen ansiosta pari morsianta ja pari tilausvarsaakin on saateltu maailmalle.

Bloggaaminen, 2,5/4

• vuoden 2023 top5 - pelastettavissa vielä
• kaksi kirjoitusta per kuukausi, ei laatuvaatimuksia - aijai, harvinaisen huonosti on tämän osalta mennyt ja toukokuussa en kirjoittanut ainuttakaan kirjoitusta
• tällä hetkellä Bloggerissa on säilössä kuusi luonnosta, kirjoita näistä ainakin puolet eli kolme valmiiksi tämän vuoden aikana - yksi on saatu ulos (Suunnitelmallista kasvatustyötä - tai sitten ei) ja toinen on pientä hiontaa vaille valmis, eli hyvältä näyttää
• muista kommentoida muiden bloggaajien kirjoituksia aina jotain keksiessäsi - blogirintamalla on ollut hiljaista, mutta kommenttia olen aina muistaessani antanut

Moanan suhteen tilanne on oikeastaan hyvä, eikä blogikaan ole aivan unohdettu, mutta tuttuun tapaan Juksula on jälleen seinäruusuna. 9/18 eli täsmälleen puolivälissä ja paljon on vielä pelastettavissa. Eteenpäin sanoi mummo lumessa!

Summer bucket list eli hengissä ollaan

Kesälomani päivätöistä lähestyy hitaasti mutta varmasti. Kesälomalle on tietenkin paljon virtuaalimaailman ulkopuolisia suunnitelmia, mutta olen myös jättänyt harrastusaikaa pikselöintiä varten. Parina viime kuukautena olen ehtinyt harrastaa vähän kehnonlaisesti, joten tekemistä on kertynyt! Kesäloman lisäksi oma pikselöintilomakin kelpaisi! Sellaista ei valitettavasti ole luvassa, joten tässä kesälomani virtuaalisen puolen summer bucket list:

• KRJ-kilpailuiden muotoonlaitto (tällä hetkellä mennään huhtikuussa 2020 ja kutsuja on jonossa noin 1000 kpl)
• Moana part bredsin kasvattilista vuodelta 2022 pakettiin
• Moanan ponilistauksen uudistaminen
• Juksulan hevoslistauksen suurpäivitys
• Juksulan suvuttomien arabien ja british spotted ponyjen läpikäynti, varsabuumi ja monttubileet niiden osalta
• heinäkuun ylläpito- (VWYL) ja tuomarointihommien (VSN, VWYL) hoitaminen oikeasti ajoissa

Siinä ehkä ne tärkeimmät harrastustavoitteet heinäkuulle. Sivussa toki tarkoitus tehdä myös sitä perusylläpitoa, järjestää kilpailuita, valmistella hevosia laatuarvosteluihin, aloittaa vuoden 2023 kasvattilistan läpikäynti ja niin edelleen. Paineita en kuitenkaan tästä(kään) listasta ota, mutta on ainakin isot suuntaviivat selvillä!

Perinteisesti olen viettänyt juhannuksen pitkän viikonlopun ahkerasti kesämökkejä ja juhannusjuhlia vältellen eli harrastanut pitkän kaavan kautta sekä oikeita että virtuaalisia hevosia. Tänä vuonna juhannus menee kuitenkin osin töissä ja isoilta osin oikealla tallilla "toisissa töissä" tallivuoroja tehden, eli juhannuspikselöinnit jäävät aikaisempia vuosia vähemmälle.

Hyvää juhannusta kaikille lukijoille! Viettäkää itse kukin omannäköisenne juhannus älkääkä hukkuko.

Suunnitelmallista kasvatustyötä - tai sitten ei

Moana part bredsin toiminta-sivulla esittelen tallin kasvatustavoitteita ja kehun Moanan harjoittavan suunnitelmallista kasvatusta omia isä- ja emälinjoja vaalien. Tallin yhteentoista toimintavuoteen mahtuu kuitenkin kasvatuksen suhteen myös linjauksia, jotka myöhemmin olen todennut huonoksi ideaksi ja perunut parhaani mukaan.

1. Luovu kaikista suvuttomista poneista ja keskity vain suvullisiin/pitkäsukuisiin.

Joskus vuonna 2014 keksin, että pienennän tallin ponimäärää sillä, että keskityn vain suvullisiin poneihin, enkä keksi itse tai hanki muilta enää lainkaan suvuttomia hevosia, vaan uutta verta halutessani ostan muilta valmiiksi suvullisia poneja. Tavoite oli luopua (=tehdä jokaisella varsa ja sitten muistosivut) kaikista suvuttomista poneista vuoden 2015 loppuun mennessä. Aika nopeasti tajusin tämän huonoksi ideaksi tämän kokoluokan kasvattajana ja suvuttomien määrä kääntyi parin hiljaisemman vuoden jälkeen nousuun 2017-2018 tienoilla. Tällä hetkellä Moanassa onkin noin 30 suvutonta ponia ja lisäksi olen parin viime vuoden aikana keksinyt Juksulaan aika reilun määrän suvuttomia täysverisiä eli uusia wpb-sukuja on luvassa.

2. Luovu kaikista muista sektioista paitsi part bredeista.

Moanassa ei alunperin edes pitänyt kasvattaa mitään muuta kuin welsh part bredeja. Ensin puhtaita sektioita syntyi vain sivutuotteena, mutta sitten aloin kasvattaa niitä muutaman isä- ja emälinjan kautta suunnitelmallisemmin. Kuitenkin jo 2015-2016 suvuttomien ulosheiton tiimellyksessä yritin sitkeästi luopua myös kaikista puhtaista sektioista. Ajatus oli yhdistää puhtaat ponit part bredeihin tai täysverisiin ja jatkaa niitä muutamaa tärkeää puhtaiden sektioiden isä- ja emälinjaa part bredeinä. Vuonna 2016 Moanassa syntyikin ennätysvähän puhtaiden sektioiden edustajia, mutta jo seuraavana vuonna 2017 tämä suunnitelma oli todettu mahdottomaksi (koska A- ja B-ponien kuvia on niin hyvin saatavilla ja ne on niin nättejä) ja A- ja B-sektioiden kasvattimäärät tuplautuivat edelliseen vuoteen nähden.

3. Lopeta welsh mountainien kasvatus kokonaan.

Siinä missä B-poneista olen yrittänyt pyristellä eroon vain kerran (kts. ed. kohta), mounteista olen yrittänyt luopua pitkin Moanan historian ja olen "mounttiongelmaani" vuonna 2018 blogissa avannutkin. Huvittavinta muuten on, että vaikka olen ahkerasti ja useaan otteeseen yrittänyt lopettaa mountainkasvatuksen, on A-poneja syntynyt enemmän kuin B-sektion kasvatteja (2012-2021: A: 52, B: 46, 2022 varsat vielä puuttuu). Nykyään olen luovuttanut kokonaan tämän suunnitelman suhteen ja A-ponit ovat ja pysyvät Moanan kasvatussuunnitelmissa, mutta yritän silti pitää niiden määrän tallissa kohtuullisena (tätä kirjoittaessa 43 kpl, en kyllä tiedä onko tämä kuinka kohtuullinen määrä!).

4. Jätä vain yksi varsa kotiin per poni.

Moanan kasvatuksen huippuvuoden 2016 jälkeen vähän säikähdin kasvanutta ponimäärää ja keksin ponimäärän pienentämiseksi jättää jokaisesta ponista vain yhden varsan kotiin (pl. ne aivan lempparit). Säilytettävää isä- tai emälinjaa edustaneista poneista kotiin jäi tietenkin ori- tai tammavarsa eli linjan jatkaja ja muut ponit vain tukivat tätä tavoitetta. Tätä suunnitelmaa noudatin, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta, parin vuoden ajan, kunnes tulin tilanteeseen, jossa säilytettävien linjojen edustajille alkoi olla vaikea löytää partnereita, kun talliin ei enää syntynyt kuin niitä haluttujen linjojen edustajia ja vain halutun linjan edistämistä auttavassa sukupuolessa. Nykyään olen heittänyt tällä suunnitelmalla vesilintua ja ponit saavat sen verran jälkeläisiä kuin se kasvatuksen kokonaisuuden kannalta on tarpeellista.

5. Kasvata vain NWR-kelpoisia welsh part bredeja.

Moanan alkutaipaleella tutustuin NWR-poneihin eli welsh part bredeihin, joissa käytetään vain A ja B sektioita sekä täysverisiä. NWR:t ovat vanhoissa welshpiireissä suositumpia kuin ns. tavalliset part bredit ja hetkeksi minäkin innostuin "tiukemmasta" kasvatuslinjasta joskus vuoden 2015 tienoilla. Tämä jäi kuitenkin aika lyhytaikaiseksi innostukseksi, koska olin ehtinyt jo kehittää muutaman lempilinjan, jotka eivät olleet NWR-kelpoisia. Kasvatuksen vaihtaminen vain NWR-poneihin ei siis onnistunut, koska en näistä muutamasta ei-NWR-kelvollisesta linjasta halunnut luopua. Tästä innostuksesta on kuitenkin muistona edelleen ponienkin sivuilla oleva NWR tai NWR-kelp. merkintä, jos ko. poni on suvultaan NWR-jalostukseen kelpaava. Edelleen suosin kyllä kasvatuksessa NWR-kelpoisia part bredejä, mutta en varsinaisesti tavoittele NWR-kelpoisuutta.

6. Kaikkien part bredien suku pitäisi alkaa puhtaista roduista.

Moanan alkuaikoina toin paljon suvuttomia welsh part bredeja ja aloittelin kasvatusta hyvin pitkälle ns. valmiilla part bredeilla, mutta aika nopeasti vaihdoin taktiikkaa ja halusin aloittaa kasvatuksen "alusta" eli puhtaista sektioista. Vuosien 2015-2020 Moanassa ei tainnut olla yhtään (uutta) suvutonta welsh part bredia, vaan suvuttomat olivat puhtaita sektioita, joihin sitten sekoitin Juksulan täysverisiä tai lainahevosia part bredien saamiseksi. En myöskään ostanut muilta suvuttomista welsh part bredeista polveutuvia kasvatteja (paitsi jotkut "aivan pakko saada"-ostokset). Edelleen suosin part bredien kasvatuksessa ns. alusta lähtemistä, mutta olen hieman löysännyt linjaa. Nykyään hankin muilta aivan sujuvasti suvuttomista wpb:eistä polveutuvia varsoja, jos ne muuten talliin sopivat, ja lisäksi Moanassakin on tätä kirjoittaessa taas muutama suvuton wpb. En ole varsinaisesti missään vaiheessa päättänyt luopua tästä kasvatussuunnitelmasta, mutta jotenkin olen siitä lipsunut enkä ole sitten palannut takaisin ruotuun asian suhteen.

Yhteentoista vuoteen on siis todella mahtunut yhtä ja toista epäonnista suunnitelmaa. En tiedä kuinka suunnitelmalliseksi tätä touhua voi ja edes tarvitsee kutsua, mutta samaan tapaan on tarkoitus vastedeskin jatkaa. Sopivasti suunnittelua ja sopivasti improvisointia!

Alkuvuoden palkitut

Alkuvuodesta olen hieman lipsunut laatuarvosteluihin ilmottautumisen kanssa ja useampi tilaisuus on jäänyt sen takia välistä. Jonoa ja puolivalmiita poneja sen sijaan on edelleen melkein ihan yhtä paljon kuin ennenkin eli ilmoitettavaa kyllä löytyisi ja löytyy vieläkin. Ilahduttavaa kuitenkin, että useamman kuin yhden kerran olen muistanut ilmoittaa mukaan myös Juksulan asukkaita!

Tammikuun ERJL-tilaisuus oli moanalaisille pitkästä aikaa varsin menestyksekäs. Neljästä ilmoittamastani ponista kolme palkittiin ensimmäisellä palkinnolla ja kaikki ihan kunnon pisteillä! Pistekuningatar oli yksi lempiponeistani, hieno Goldie O'Gilt MPB, joka sai 109,5 pistettä, mikä on yksi korkeimmista ERJL:stä saamistani pisteistä, ellei jopa korkein. Ykköset hienoilla pisteillä tuli myös Hiding My Heart MPB:lle ja Bronzesmith MPB:lle. Ostoponi KW Rhew palkittiin kolmosella, kun sen isä ei ole juurikaan kilpaillut ja emän webarchiveen talletut ja linkitetyt sivut eivät arvosteluhetkellä toimineet.

KRJL:n tammikuun tilaisuudessa minulta mahtui mukaan kaksi ponia, joista Goldie O'Gilt MPB sai ensimmäisen palkinnon ja jälkeläisnäytötön Ellis Bell MPB jäi niukasti pisteineen kolmannen palkinnon puolelle.

Tammikuun KERJL:n tilaisuuteen sain valmiiksi pari juksulalaistakin. Minun tilaisuuden ainoan ensimmäisen palkinnon nappasi kuitenkin moanalainen Goldie O'Gilt MPB aivan huippupistein! 110 pistettä taitaa olla ennätykseni KERJL:stä. Juksulan Guerrilla xx jäi pisteen päähän ykkösestä huonon kuvansa takia. Kilpailemattomista vanhemmista polveutuva juksulalainen Nouvion Miss Peachess jäi kolmannelle palkinnolle, kuten myös jälkeläisnäytötön Demelza MPB.

Lisäksi tammikuussa minulta oli yksi poni mukana myös VVJL:n tilaisuudessa, josta KW Rhew haki kolmospalkinnon heikoilla rakennepisteillä sekä täysin ilman sukupisteitä, koska sen vanhemmat eivät ole kilpailleet lainkaan valjakkoajossa. Palkinto tuli kuitenkin! Samassa tilaisuudessa oli lisäksi danin omistama, Moanan kasvatti Moana's Mynta, joka palkittiin toisella palkinnolla. Onnea!

Tammikuussa oli vielä rotulaatuarvostelunkin tilaisuus, jossa minulla oli mukana tuomarioikeuksieni kanssa täydet seitsemän ponia. Tasaista kakkosta tuli tällä kertaa kaikille kotiintuomisina. Yhteispisteet ehkä hieman matalampia kuin viimeksi ja varsinkin luonnepisteet tällä kertaa tasaisen keskiverrot 5/10p. Ilonaiheina on kuitenkin Ladybug MPB:n ja Moongold MPB:n hyvät sukupisteet, sillä Ladybug on kokonaan Moanan omaa kasvatusta, kun Moongold on yhdistelmä omaa kasvatusta ja ikivanhoja, pitkiä sukulinjoja.

Helmikuun ERJL-tilaisuuteen ehti mukaan neljä moanalaista. Porukan ainoasta ykkösestä vastasi monitaituri Supermodel MPB ja Saskia Riena ja Spicy-n-Sweet MPB saivat toiset palkinnot. Riinu olisi yltänyt juuri ensimmäisen puolelle, jos sen isän sivuille olisi sijoitusten jaos merkitty. Northern Gold sai kolmosen samasta syystä ja lisäksi tamman jälkeläisnäytöt olivat keskeneräiset.

Helmikuussa KRJL otti vihdoin takaisin käyttöön jonon ja sain neljä ponia tilaisuuteen mukaan. Koulusukuiset Baldwin MPB ja Bacchus MPB saivat ensimmäiset palkinnot aivan asiallisilla pisteriveillä. Prinston MPB:lle kolmonen ilman jälkeläisnäyttöjä, kuten myös kolmonen sekasukuiselle ja koulupuolelle jälkeläisnäytöttömälle Lucky Bean MPB:lle.

ERJL:n maaliskuun tilaisuudessa pitkästä, pitkästä aikaa yksi ponini jäi palkitsematta. Olin epähuomiossa katsonut, että Prinstonin isä olisi kilpaillut KRJ:n lisäksi myös esteitä, mutta eihän se ollutkaan, joten puolikkailla sukupisteillä ja ilman jälkeläispisteitä Prinston jäi ilman palkintoa. Onneksi Moana's Wilde Deena sai odotetusti ensimmäisen palkinnon ja Moana's Hulabaloo ja juksulalainen Hanida Rewa ox toiset palkinnot. Hanida jäi muuten vain parin pisteen päähän ensimmäisestä palkinnosta ja puuttuvat pisteet jäivät roikkumaan tamman huonosta (mutta ihanan persoonallisesta) kuvasta.

Maaliskuussa KERJL:n tilaisuudessa mukana oli kolme moanalaista ja yksi juksulalainen. Upea Kerberos MPB sai ensimmäisen palkinnon ja Hiding My Heart MPB jäi kenttäpuolelle vaillinaisten jälkeläisnäyttöjensä takia juuri ja juuri kakkosen puolelle. Lucky Bean MPB jäi ilman jälkeläispisteitä pisteen päähän toisesta palkinnosta ja Hanida Rewa sai kentässä kilpailemattomien vanhempiensa takia kolmannen palkinnon.

Huhtikuussa olen ilmoittanut hevosia mukaan ERJL:n, KRJL:n ja KERJL:n tilaisuuksiin sekä lisäksi Ponikantakirjan tilaisuuteen. KRJL:ään ilmoitin mukaan vain kaksi juksulalaista trakehneria ja muihin osallistumisrajoitusten puitteissa maksimimäärän hevosia. Katsotaan mahtuivatko kaikki mukaan, sillä jätin osallistumiset tässä kuussa aika viime tinkaan!

Kymmenen vuotta VSN-tuomarointia

Havahduin jokin aika sitten siihen, että ensimmäisistä tuomaroimistani Virtuaalisen Shownäyttelyjaoksen alaisista näyttelyistä on tullut kuluneeksi tasan kymmenen vuotta. Olen tuomarointiharrastukseni alusta saakka koonnut kaikkien tuomaroimieni luokkien tulokset muistioon ja onhan tiedostolle jo kertynytkin pituutta. Jos olen todella muistanut tallentaa kaikki tuomaroimani luokat, olen kymmenessä vuodessa tuomaroinut yhteensä 179 luokkaa. Vuosissa on aika paljon vaihtelua keskenään, joinakin vuosina olen tuomaroinut vain pari luokkaa, toisina taas useita kymmeniä.

Aivan ihka ensimmäinen tuomarointini oli 3.3.2013 Tuiren järjestämissä näyttelyissä Presta Racing Centerissä. Kutsusivu on nykyään kadonnut, mutta tuomaroin näyttelyissä suomenhevosoriiden rakenneluokan, jossa oli kymmenen osallistujaa. Luokan voitti Senin omistama Fiktion Pyökki 39 pisteellä ja luokan viimeinen oli Sniffen omistama Metsäkartanon Ott, joka sai vain 24 pistettä ja maininnan "pää, kaula ja etuosa eva tai osittain eva".

Sattumalta, täsmälleen kymmenen vuotta myöhemmin, 3.3.2023 tuomaroin elenin järjestämät welsh cobeille avoimet näyttelyt Tirion Welsh Poniesissa. Tuomaroin kaikki seitsemän luokkaa, joista kolme luokkaa oli C-D-sektioille avoimia rakenneluokkia ja loput neljä käyttöluokkia. Lisäksi olin näyttelyn päätuomarina ja tuomaroin siten myös Show Winner -kehän.

Vanhoja ja uudempia tuloksia selatessani huomaan, että aikaisemmin oli (ainakin minun kohdallani) tavallista tuomaroida samasta näyttelystä vain pari kolme luokkaa, ei koko näyttelyitä. Sanotaanko jostain 2019-2020 alkaen, olen selvästi useammin tuomaroinut koko näyttelyt kuin vain osan luokista. Olen tuomaroinut luokkia laidasta laitaan, aina shetlanninponeista ja suomenhevosista, puoliverisiin ja harvinaisiin rotuihin. En äkkiseltään keksi, mitä rotua/rotutyyppiä en olisi koskaan tuomaroinut. Listalta löytyy myös niin käyttöluokkia, kasvattajaluokkia kuin rakenneluokkiakin. Ainoa, mitä en ole koskaan tuomaroinut, enkä edelleenkään tuomaroi, ovat piirrettyjen kuvien luokat sekä sekaluokat (luokat, joissa on sekä valokuvallisia että piirretyillä kuvilla olevia hevosia). Lisäksi välttelen nykyään kovin avoimella rajauksella olevia luokkia (esim. "hevosoriit" tai "kaikki harvinaiset rodut").

Alkuaikoina olen kirjoittanut jokaisesta hevosesta pisteiden lisäksi muistiin myös sanallisen arvion, mikä on varmasti ollut opettavaista, mutta myös vienyt paljon aikaa. Vuoden 2015 jälkeen olen jättänyt sanallisen arvion pois ja antanut vain pisteet. Nykyään VSN:ssä ei anneta enää edes pisteitä, mutta merkkailen silti edelleen plussia ja miinuksia sekä joitakin lyhyitä huomautuksia ("erittäin hyvät tyypit", "epäsopusuhtainen") omiin tuloksiini.

Rakenneasiat kiinnostavat edelleen (IRL) ja virtuaalinen tuomarointi on helppoa ja mukavaa, joten ehkä harrastelen sitä seuraavatkin kymmenen vuotta, jos harrastusintoa muuten piisaa.

Pikkuvilkaisu VRL:n rekisteröintidataan vuodelta 2022

Sirpa esitteli blogissaan Virtuaalisen ratsastajainliiton vuoden 2022 hevosten rekisteröintitilastoja ja ilokseni huomasin welsh part bredien olleen viime vuoden 17. suosituin rotu! Sijoitus ei ehkä kuulosta hurjalta, mutta kun huomioi paljonko rekisterissä on rotuja, on sijoitus oikeinkin hyvä. Taputan näin virtuaalisten welshien ystävänä myös Sirpan huomiolle: "Jos kaikkien welsh-sektioiden rekisteröintimäärät laskettaisiin yhteen, ne olisivat kirkkaasti kakkosia.". Hyvä welshit ja welsh-harrastajat!

Welsh part bredeja rekisteröitiin viime vuonna 178 kappaletta, kun edellisenä vuonna sama lukema oli 113. Rodun rekisteröintimäärät ovat olleet nousussa jo pari vuotta vuodesta 2020 alkaen, tosin vuoden 2019 lukema (67 kpl) oli koko rekisteröintihistorian pienin, joten siitä on ollut helppo nousta. Viime vuoden rekisteröintimäärä on silti koko rekisteröintihistorian toiseksi suurin, kun jätetään tilaston vuoden 2010 huomiotta (ko. luvussa on kaikki 2010 tai ennen sitä rekisteröidyt).

Moana part bredsiin rekisteröin viime vuonna 55 welsh part bredia eli hieman alle kolmas osan (noin 30,9 %) koko vuoden part bredien määrästä. Alle vuosi sitten pyörittelin rekisteridataa blogissa ja laskeskelin enemmänkin Moanan osuuksia rekisteröidyistä wpb:eista. Vuonna 2020 ja 2021 Moanaan/minulle rekisteröityjen welsh part bredien osuus kaikista rekisteröidyistä oli siinä 22-23 % tienoilla eli nousua on tehty sekä prosenttiosuudessa että ihan ponien lukumäärässäkin.

Kunhan saan viime vuoden kasvattilistan suljettua, päivitän vielä edellä mainitussa blogipostauksessa esittelemäni käppyrät. Koettakaa kestää tilastofaniuteni!

Käyttöluokkien tuomarointi

Käyttöluokat (ridden, driven ja nykyään myös halter) ovat Virtuaalisten Show-näyttelyiden erikoisuus ja itse tuomaroin erityisen mielläni juuri käyttöluokkia. VSN:llä ei tällä hetkellä ole varsinaista ylläpitoa ja laitoksen sivuilla olevat säännöt ja tuomarointiohjeet ovat minusta vanhentuneet sekä osittain hieman puutteelliset. Tässä tekstissä kerron mihin itse käyttöluokkia tuomaroidessani kiinnitän huomiota ja miten itse tulkitsen VSN:n käyttöluokkien tuomarointiohjeistusta. Tämä ei ole opas käyttöluokkien tuomarointiin ja olen luonnollisesti valmis muuttamaan käytäntöjäni ja tulkintojani jos tai kun VSN:n ohjeita päivitetään. Myös enemmän kuin mielelläni ottaisin muiden käyttöluokkia tuomaroivien mielipiteitä ja kommentteja vastaan!

Säännöt-sivun mukaan Ridden ja Driven luokkiin osallistumisoikeus on kouluratsastus-, valjakkoajo- tai näyttelyiden käyttöluokkakuvilla. Sääntöjen mukaan luokissa kuvan tulee olla sivulta otettu, mutta tuomarointi-sivulle listatuissa hylkäyssyissä ei ole mainintaa hylkäyksestä kuvakulman takia, joten olen itse vain heitellyt edestä tai erittäin etuviistosta olevat kuvat pois palkinnoilta. Halter-luokkaan saa osallistua millä tahansa muulla liikekuvalla. Itse tulkitsen tämän niin, että esimerkiksi paikallaan ratsastaja selässä seisovan hevosen kuvilla luokkaan ei saisi osallistua. Halter-luokissa ei säännöissä ole kerrottu pitääkö kuvan olla sivulta otettu vai ei, ja olen nähnyt halter-luokissa jopa luokkavoittajalla suoraan edestä otetun kuvan.

Ridden- ja driven-luokissa jokainen osallistuja arvosteltaisiin ideaalitilanteessa kolmesta kuvasta: käynti-, ravi- ja laukkakuvasta. Aika harvalla olen nähnyt kuvaa kaikista askellajeista, mutta näppituntumalla ravi- ja laukkakuvat löytyvät useilta osallistujilta. VSN:n tuomarointiohjeistuksen mukaan hevonen pitäisi siis arvostella useammasta kuvasta, jos siltä galleriassaan kuvat eri askellajeista löytyy (tai näin minä sen tulkitsen). Tässä VSN:n (ridden ja driven) käyttöluokat poikkeavat liikekuvia palkitsevasta Performance Studbookista, jossa palkitaan yhden, omistajan valitseman kuvan perusteella. Halter-luokissa ei VSN:n ohjeistuksessa ole asiasta mainintaa, mutta oletan, että arvostelu tapahtuu yhdestä kuvasta. Itse valitsen mielestäni parhaan halter-luokkaan sopivan kuvan ja suoritan arvostelun siitä.

VSN:n sivuilla on kerrottu osa-alueet, mitä ridden- ja driven-luokissa tulisi huomioida: yleisvaikutelma (mm. leimat, lihas- ja lihavuuskunto, yleisolemus), tyyli (mm. siisteys, mahdollisimman vähät varusteet) sekä askellajit (käynti, ravi, laukka). Ohjeistus on minusta peräisin ajalta, jolloin joka osuudesta (5) annettiin pisteet, eikä sitä ole ehkä päivitetty ihan kaikilta osin pisteettömään aikaan. Minusta siitä on pisteytyksen poistamisen yhteydessä ehkä myös pudonnut joitakin osia pois (ehkä askellajien arvostelusta?), mutta voin muistaa väärinkin. Halter-luokkien ohjeistus on ylimalkaisempi, mutta huomiota tulisi kiinnittää leimoihin, yleisvaikutelmaan ja hevosen liikkumiseen tehtävässä, jota se kuvassa suorittaa.

Käytännössä ridden/driven luokissa menestyy minulla parhaiten hevonen, jolla on kuvia useammasta askellajista samassa varustuksessa ja kuvat riittävästi sivusta otettuna. Se liikkuu/näyttää kaikissa kuvissa hyvältä (ja tämä onkin aika kirjava käsite), tasapainoiselta ja etu- ja takaosa ovat liikkeessä samaa paria. Ei ole selkeästi lihava, laiha tai lihakseton ja näyttää sekä rotunsa että sukupuolensa edustajalta. Pintelit, suojat tai apuohjat ovat sallittuja, mutta omassa tuomaroinnissani tällaisilla varustettu hevonen tipahtaa yleensä sijan tai pari alaspäin (koska tyyli-kohdan ohjeistus). Askellajien laatua on vaikea arvioida valokuvasta, mutta askellajin pitää olla selvästi  tunnistettava (joskus näkee esimerkiksi kuvia, mistä ei ole ihan varma mennäänkö ravia tai laukkaa - tämä on tietenkin iso virhe) ja hevosen näyttää siltä, että se ei kippaa etupainoisena turvalleen. Kuvan askelvaihe vaikuttaa ainakin omalla kohdallani aika paljon askellajien arviointiin, mutta kun valokuvasta voi arvostella vain sen kuvanottohetken niin eipä sille mahda mitään. Kaikki askelvaiheet eivät vain ole yhtä edustavia.

Halter-luokissa huomaan suosivani muita kuin hyppykuvia, koska koen hyppykuvien arvostelun hankalaksi. En ole IRL kovinkaan esteihminen, mutta sen verran tiedän, että jalkojen asennon pitäisi olla mahdollisimman symmetrinen, jotta hevonen rasittuu ponnistuksessa ja alastulossa tasapuolisesti. Katson siis hyppykuvista paljon jalkojen symmetriaa, koska en muuta tiedä. Varustuksessa suosin tehtävään sopivia varusteita, eikä esimerkiksi estekuvassa olevat suojat ole miinustekijä (vrt. ridden). Ohjeistuksessa tähän ei oteta kantaa, kuten ei tyyliin muutoinkaan, ilmeisesti sitä ei halter-luokissa arvostella. Muutoin tuomaroimissani halter-luokissa pärjäävät hyvät leimat ja yleisvaikutelman (ryhti, lihavuus- ja lihaskunto jne.) omaavat hevoset, mutta liikkumisen arvostelu riippuu aina kuvasta. Hypyissä jalat samaa paria, liikkeessä etu- ja takaosa samaa paria sekä liikkuva eläin on tasapainoisen ja reippaan näköinen.

Käyttöluokkien tuomarointi on minusta sekä helpompaa että vaikeampaa kuin rakenneluokkien. Rakenteen ymmärtämiseen ja arvosteluun on (IRL-)oppaita netti pullollaan, joten apua ja hyviä havainnollistavia kuvia eri rakennevirheistä löytyy oppimisen ja arvostelun tueksi. Käyttöluokissa taas rakennetta ei tarvitse niinkään miettiä, vaan pääpaino on leimoissa ja yleisvaikutelmassa, jotka ovat hyvinkin subjetiivisia näkemyksiä ja mielipiteitä ihan oikean maailmankin tuomarien keskuudessa. Sen sijaan liikkumisen arviointi valokuvasta on omasta mielestäni hankalampaa kuin perinteinen rakennearvostelu.

Onneksi nämä kuitenkin ovat vain virtuaalihevosia ja kyse on mielikuvituksesta. Jos siellä ruudun takana nyt joku pohtii, ettei uskalla ryhtyä kumpaankaan näyttelyjaokseen tuomariksi niin huoli pois. Tekemällä oppii ja silmä harjaantuu, eikä tätä harrastusta muutenkaan pidä ottaa liian vakavasti.