sunnuntai 22. marraskuuta 2020

Monttubileet!

Joku vuosi takaperin kirjoittelin ajatuksiani ikääntymisestä ja sen hyvistä ja huonoista puolista. Yksi hyvistä (ja samalla ehkä huonoistakin) puolista on hevosten "pakollinen" vaihtuvuus, kun vanhempia "pitää" laittaa pois niiden saavutettua kunnioitettavan vanhuusiän sillä valitulla ikääntymisellä. Mikään pakkohan näin ei virtuaalimaailmassa olisi tehdä, mutta ainakin itselleni on helpompi siirtää suosikkiponikin muistojen kirjoihin, kun sille on kertynyt ikää. Pysyy hevosmäärä kurissa ja paletti hallinnassa, voi keskittyä paremmin niihin nuorempiin poneihin eikä sivuille jää roikkumaan ylimääräisiä ja tarpeettomia yksilöitä.

Otin tälle viikolle tavoitteeksi tehdä muistosivut isolle joukolle Moanan vanhempia poneja. Minun käyttämäni CAS-ikääntyminen on melko hidas ja yhdessä oikeassa vuodessa on noin neljä virtuaalista vuotta. Siksi noin puolen vuoden on-off-taukoni aikana ei ehtinyt tapahtua mitään ikäkriisikatastrofia, vaan nämä ponit olivat monttulistalla jo ennen taukoakin.

Moanassa on sen kahdeksan toimintavuoden aikana lopetettu 123 ponia. Näiden keskimääräinen ikä CAS-vuosissa on 23,3 vuotta eli oikeassa elämässä 5 vuotta 5 kuukautta. Orien keski-ikä on 23,1 CAS-vuotta eli 5,3 vuotta ja tammojen hieman pidempi 23,5 CAS-vuotta eli 5,4 vuotta. Keskimäärin oriit siis elävät Moanassa kuukauden lyhyempään kuin tammat. Kuolleita tammoja on jonkin verran enemmän kuin oriita (73 kpl vs. 50 kpl), sillä olen käyttänyt kasvatuksessa paljon Juksulan täysverioriita ja puhtaissa sektioissa jonkin verran ulkopuolisia oreja, jolloin oriiden määrä omassa tallissa on koko ajan ollut hieman tammoja pienempi.

Vanhin Moanassa kuollut poni on ollut 38-vuotias (wpb-ori Verdejo Sauvignon Blanc). Ylipäänsä yli 30-vuotiaiksi eläneitä on vain viisi, joista yksi on ori (edellä esitelty Veeti) ja neljä tammaa. Nuorin poni on lopetettu 15-vuotiaana. Alle 20-vuotiaana kuolleita on kuusi, joista neljä oria ja kaksi tammoja. Ylivoimaisesti suurin osa, yli 90 %, Moanan poneista on siis kuollut 20-29-vuotiaana. Kuoliniän kanssa on vahva korrelaatio suosion kanssa: mitä enemmän "lempiponi", sen pidempi elämä. Nuorena kuolleet ovat kaikki olleet osastoa "ei inspiroi".

Milloin poni sitten on valmis muistosivuihin siirtymiseen? Pelkkä ikä ei riitä syyksi, mutta se kyllä usein vauhdittaa asioita. Yleensä kun ponini tulee yli 20-vuotiaaksi (ja kun ensin hoksaan, että oho, tuo on jo noin vanha), alan pohtia sen tulevaisuutta ja tavoitteita. Vieläkö aion viedä sen johonkin laatuarvosteluun? Haluanko siitä vielä yhden varsan? Jos vastaus on ei, siirrän ponin mielessäni monttulistalle ja loppuelämän pituuden määrittää sen jälkeen lähinnä viitseliäisyyteni muistosivujen kanssa. Jos vastaus on kyllä, alan toteuttaa säntillisemmin ponille suunnittelemiani asioita, kuten sitä laatuarvosteluun ilmoittamista tai vielä yhden varsan teettämistä. Kun laatisreissu tai varsa on tehty, teen yleensä muistosivut samalla, kun päivitän palkinnon/varsan sivuille. Sitten on tietysti ne suosikit, joille ei oikeasti ole enää mitään käyttöä tai tavoitteita, mutta joita ei silti vain raaskisi lopettaa. Silloin käy kuten vaikka Veetille ja virtuaalinen elämä vain jatkuu ja jatkuu.

Vaikka kirjoitan ponien vaihtuvuudesta ja ponin poistamisesta tavoitteiden täyttymisen jälkeen, ei tätä varmaan silti voi oikein liukuhihnatoiminnaksi sanoa, kun keskimäärin jokainen poni pyörii tallissa sen viitisen vuotta. Tällaisella vilkaalla mielikuvituksella varustetulle harrastajalle se on viisi vuotta keksiä mielessään (kirjoittamattomia) tarinoita ponin edesottamuksista aina sivuja päivittäessään. Viidessä vuodessa ehtii hyvin "oppia tuntemaan" sen vähemmänkin lempiponin.

lauantai 21. marraskuuta 2020

Kasvatushaaveita

 Virtuaaliharrastukseni on hyvin vahvasti kallellaan kasvatuspuolelle. Sydämeni ei syki mitenkään poikkeuksellisen kovasti welshponeille, joten aina välillä (tai oikeastaan aika usein) sitä tulee mietittyä, että mitä kaikkea muuta sitä voisi kasvattaa!

1. Gotlanninrussit

Älkää kysykö miksi, mutta haluaisin aivan hirveästi kasvattaa Juksulassa gotlanninrusseja. Eikä tämä ole hetken mielijohde, vaan jo pidempään kutkutellut ajatus! Mikä on vähän outoa, koska en ole virtuaalisesti enkä oikeassakaan elämässä ollut juurikaan tekemisissä russponien kanssa. Nimeäisin kasvattini suomalaisittain taivutetulla kasvattajaliitteellä Juksulan ja ruotsinkielisellä sanalla tai nimellä. Ponit olisivat kivoja monitoimiponeja, sellaisia kuin russit usein taitavat oikeassakin maailmassa olla. Yhdet ravikisat silloin, estekisat tuolloin ja kouluradallakin ehtii pyörähtää - kaikki matalilla ja helpoilla tasoilla toki. Ja näyttelyt! Minun russit olisivat urheiluharrastustensa ohella näyttelyponeja ja kaikilla olisi tietysti nätit rakennekuvat.

2. Arabialaiset täysveriset, egyptiläinen ja venäläinen verilinja

Juksulassa olen vähän arabeja kasvatellutkin ja koko virtuaaliharrastukseni ajan on arabikasvatteja nimeni alle putkahdellut silloin tällöin. Jos minulla olisi ihan hirveästi aikaa ja arabikuvia, perehtyisin tosissani virtuaalisten arabien sukuihin ja kantahevosiin, hankkisin valtavan lauman sekä muiden vanhempia kasvatteja että omia tuontihevosia, ja alkaisin kasvattaa isolla volyymilla egyptiläisiä ja venäläisiä arabeja. Pääasiassa arabini olisivat (ja ovat nytkin) aika sekalaista seurakuntaa mitä käyttöön tulee, joukossa olisi niin ratsuja, näyttelyhevosia kuin laukkaajiakin ja todennäköisesti sekoittelisin eri lajien hevosia iloisesti keskenään. Jos ihan tosissani kasvattaisin arabeja, keksisin egyptiläisillä ja venäläisille omat kasvattajanimet, egyptiläisille jokin kiva arbiankielinen (tai siltä kuulostava) liite ja venäläisille jokin venäjänkieleen viittaava.

3. Työhevoset

Olisi niin kiva kasvattajaa jotakin työhevosrotua (ei shire tai clydesdale)! Kilpailla ahkerasti työhevoskilpailuissa ja kuvitella pyrkivänsä kasvattamaan aina vain vahvempia ja hyväluonteisempia työhevosia. Ehkä jopa vähän eri linjoja ja sukuja käyttöajoon painottuneisiin ja vetoon ja kyntöön painottuneisiin! Työhevosrodulla ei varsinaisesti olisi ihan hirveän suurta merkitystä, kunhan näyttää "tietyllä tavalla" näyttävältä, eikä ole kovin suuria tupsuja jaloissa.

4. Quarterit

Quartereissa kiehtoo värikirjo. Ei tarvitsisi tyytyä perusrautiaaseen vaan saatavilla on aikalailla kaikkea mitä hevosista löytyy (pl. kirjava)! Shampanjaväreihin en ole päässyt muissa harrastamissani roduissa tutustumaan, joten se väri olisi varmaankin aika vahvasti quarter-laumassani edustettuna. Kuviakin tuntuu ainakin flickirissä löytävän melkein riesaksi asti, kun kyse on yhdestä Yhdysvaltojen suosituimmasta rodusta. Lännenratsastus on myös aina ollut sellainen "olisi kiva opetella" (sekä oikeassa elämässä että virtuaalisessa), joten siksikin westernhevosten virtuaalinen kasvattaminen olisi hauskaa ja mielenkiintoista.

5. Ravihevoset

Tai ehkä tarkemmin lämminverinen ravihevonen. Rotuna lämminverinen ei ole mikään intohimo, mutta jokin ennätysten, voitto- ja totoprosenttien ja voittosumman vahtaamisessa kiehtoo. Yksittäisiä ravihevosia, lähinnä tosin suomenhevosia ja poneja, minulla on ollut pitkän virtuaaliharrastukseni aikana aina yksi silloin ja toinen tällöin, mutta minua kiehtoisi nimenomaan isommalla ravihevosporukalla harrastaminen ja ravihevosten kasvattaminen realistisella ajatuksella hyvin pärjänneistä isistä ja yrittää koota sitä hyvää ja menestyksekästä emälinjaa. Ravihevosten kanssa puljaaminen tosin kosahtaa samaan kuin aikoinaan laukkahevosten ja -ponienkin: laukka- ja ravitulosten seuraamiseen ja järkevään starttien suunnitteluun menee aikaa ja se vaatii niin paljon enemmän "hereillä" olemista kuin ratsukilpailuissa kilpaileminen. Käytännössähän kunkin starttihevosen kisakalenterin on jatkuvasti oltava ajantasalla, jotta hevosen saa ilmoitettua sille oikeisiin ja ennätykseltään sopiviin lähtöihin (ei tule onnistumaan, terveisin kisakalenterit päivitetty edellisen kerran alkuvuodesta).

6. Knabstrupit

Juksulassa on pienehkö lauma knabbeja, mutta halajaisin niitä lisää ja paljon. Jostain syystä pidän pilkullisista hevosista ja ihan erityisesti selkeäpilkkuisista leopardeista. Knabstrupeissa tosin hiertää ihan hivenen se, että rakenteeltaan modernien ja ratsuhevostyyppisten knabbien kuvia ei (ainakaan minun etsintöjeni perusteella) ole aivan hirveästi ja juuri sen tyyppisiä pilkullisia hevosia haluaisin kasvattaa.

Ja monta, monta muuta haavetta. Ainakin toistaiseksi isomman mittakaavan kasvattaminen pitää rajoittaa welshponeihin mutta jos joskus welshit alkavat kyllästyttää niin seuraavat ideat ovat kyllä jo tulilla.

sunnuntai 1. marraskuuta 2020

Sittenkin sabinoa

Lokakuu hujahti ohi niin nopeasti, että en yhtään tiedä mihin kaikki aika oikein katosi. Olen varmaan nukkunut koko kuukauden! Tauolta paluu ei siis ehkä sujunut ihan odotetulla tavalla, mutta elämä on.

Kirjautuessani Keskustan foorumille 27 päivän tauon jälkeen, sain ilokseni huomata, että yhdessä vakiostalkkaus-topikissani "Värien ihmemaa" oli keskusteltu sabino-geenistä ja erityisesti sabinon esiintymisestä welsheillä. "Vanhan" tiedon mukaanhan welsheiltä ei ole löytynyt sabino SB1-geeniä, vaikka rodussa esiintyy paljon sabinolle tyypillisiä, suuria ja pitsireunaisia valkoisia merkkejä. Mutta löytyypä kuin löytyykin welsheiltä SB1-geeniä! Lokakuussa 2019 on löydetty SB1-geeni ruunivoikolta D-sektion tammalta. Tammalta löytyi lisäksi dominanttivalkoinen W20-geeni, joten ponin ulkoasu on aika veikeän valkoinen!

Minä olen Moanan alkuajoista saakka merkinnyt kaikki isoja valkoisia merkkejä omaavat ponini sabinoiksi, vaikka olen ollut tietoinen ettei SB-geeniä welsheiltä ollut (vielä) löytynyt. Halusin jotenkin nostaa isot merkit perustiedoissa esiin ponin värin kohdalla ja sabino tuntui siihen parhaalta vaihtoehdolta. Kun toinen harrastaja lukee esimerkiksi kuvattomilta muistosivuilta ponin väriksi "rautias sabino", kertoo se varmasti perusharrastajalle enemmän kuin "rautias dominanttivalkoinen" saatika pelkkä "rautias". Mietin myös vaihtoehtoa "rautias isoin merkein", mutta se taas ei vain kuulostanut mielestäni hyvältä, joten päädyin sabinoon.

Todennäköisesti sabino (tai ainakin juuri SB1) on welsheillä melko harvinainen eikä selitä kaikkia sabinolta näyttäviä kuvioita. Jos geeni olisi welsheissä kovin yleinen, oltaisiin se varmasti löydetty aikaisemmin, koska sabinokuvioita rodussa on kuitenkin paljon. Minä aion kuitenkin edelleen pitää ponieni värit kohtuullisen yksinkertaisina ja merkitä kaikki isomerkkiset ponit sabinoiksi sotkematta sekaan vaikkapa dominanttivalkoista. Kasvattieni omistajat voivat sitten itse miettiä kuinka haluavat "sabinoihin" vanhempiin suhtautua, mutta ainakin nyt on todistettu, että welshin nimittäminen sabinoksi ei ole täysin epärealistista.

Lisää isoista merkeistä ja (Sirpan sanoin) suuresta sabino-sekaannuksesta voi lukea edellä mainitusta Keskustan topikista (uusimmat sabino-keskustelut sivulla 141) ja Ionicin blogista Suuri sabino-sekaannus osa 1 ja osa 2.

sunnuntai 27. syyskuuta 2020

Moanassa tauon aikana syntyneet kasvatit

Ennen taukoa olin suunnitellut ja tehnytkin valmiiksi kasan kasvatteja Moanaan CAS-vuosille 59 ja 60. Nämä ovat vielä esittelemättä, joten hoidetaanpa tämä pois alta. CAS59 syntyi komeat 14 varsaa ja tänään loppuvana CAS60 vain kolme kasvattia. CAS60 tiputin kaikki suunnitellut mutta vielä nimettömät ja sivuttomat seuraavalle, huomenna alkavalle vuodelle, jotta eivät jää turhaan roikkumaan.

Viime vuoden varsoista ehdottomat suosikkini ovat wA-ori Moana's Llionel, wB-ori Moana's Draugluin ja wpb-tamma After Work Candy MPB. Draugluin ei ole moanasukuista nähnytkään, vaan vain sen vanhemmat ovat Moanan kasvatteja, mutta suku on muuten tosi kiva. Lisäksi pidän oriin nimestä ja hieman meidän valtavirrasta poikkeavasta, laiskan leppoisasta luonteesta. Llionelin kuva on mielestäni aivan syötävän suloinen, vaikkei oriista sen myötä kantakirjaponia tulekaan. Oriin suku on meidän mountainkantaan nähden varsin eri sukuinen, joten myös siitosoriina Llionelilla on paikkansa. After Work Candyn nimestä pidän kovasti ja sukutaulussa on useampia lempiponejani niin isän kuin emänkin puolella, joten lemmikin paikka on Affellekin taattu! Tulevaisuuden sulho saattaa kyllä olla haasteellista löytää Affelle, sillä kuten sanottu - lempiponeja (=paljon siitoksessa käytettyjä poneja) suku täynnä...

Muitakin herkullisia ja esittelemisen arvoisia neljäntoista ponin joukosta tietysti löytyy. Suvullisesti herkullinen on varsinkin wA-tamma Moana's Sunny Smooth, jonka isä on supervanhaa sukua elenin arkistoista ja emälinja meidän ensimmäisiä wA-linjoja. Welsh part bredit Freedomholic MPB ja Miss Marzipan MPB ovat molemmat kivoja ja (ainakin osin) vierassukuisia muihin poneihin nähden, ja tiedän, että minulla oli ennen taukoa näille jotain astutussuunnitelmia jo (astutus keskenään?), mutta en vain muista mitä! Ihana wpb-tamma Future Star MPB on yhden lempiemälinjani uusin edustaja ja aivan super edustaja onkin. Suku, kuva, luonne, nimi - juuri semmoinen kokonaisuus, minkä tammasta halusinkin luoda.

Tänään loppuvana CAS-vuonna syntyi tosiaan nyt vain kolme varsaa, kun ennen taukoa nimettömiksi ja sivuttomiksi jääneet siirsin seuraavalle vuodelle. wB-tamma Moana's Prima Donna on vähän "hätävaravarsa" ja repäisinkin sille isän vasta, kun sivut oli jo tehty, mutta tamma on täysin erisukuinen kaikkiin meidän muihin poneihin nähden, joten se on arvokas siitosponi tulevaisuudessa (joskin olen tykästynyt sen emään kovasti, joten voinee olla, että Donnalle on sisaruksia jossain kohti tiedossa). wpb-ori Verwonderlijk MPB ei nyt heti noussut miksikään suosikiksi vaikka ihan kelpo poni onkin, mutta tammavarsojen tulevaksi isäksi se onkin kasvatettu, joten paikkansa se on silläkin. Tamma Pretty Perfect MPB on sen sijaan ollut suunnitelmissa jo vuosia ja aivan herkullisen ihana siitä tulikin! Kaikki mätsää nelipolvista sukua myöten, joten eiköhän tällekin ole lempiponin paikka pedattuna.

keskiviikko 23. syyskuuta 2020

Tauolta paluun vaikeus

Kesäkuussa ilmoittelin pienestä tauonpoikasesta, mutta enpä arvannut, että ihan tosissani taukoilen tällä tasolla näinkin pitkään. Olen harrastanut virtuaalihevosia vuodesta 2001 enkä ole oikeastaan koskaan ihan tosissani taukoillut. Aina olen vähän jotain pientä säätöä "taukojeni" aikana tehnyt, mutta tällä kertaa tauko virtuaaliharrastuksesta oli yllättävänkin totaalinen minun mittapuullani. Jopa laatuarvostelutuomaroinnit laitoin jäihin ja ajatukseni viikottaisesta sähköpostien tsekkauksesta jäi ajatukseksi. Harvinaista oli myös se, ettei virtuaaliasiat edes käyneet mielessä!

Nyt olen jo reilun viikon tehnyt jonkin asteista paluuta tämän harrastuksen pariin. Mutta voi jestas kuinka tämä onkin hankalaa! Hommathan tietysti jäivät aika levälleen, kun tauko tuli hieman yllättäen, joten ihan ensimmäisenä olen tässä yrittänyt selvittää, että mistä aloittaa ja ylipäätään mitäköhän tässä on kiireellisintä. Mitä yhdistelmiä olen miettinyt? Onkohan kilpailulista yhtään ajantasalla? Olikohan minulla ajatus kuopata tuo hevonen vai vieläkö sille oli jotain suunnitelmia? Olen aina ollut todella huono pitämään mitään konkreettista "to do"-listaa, vaan luotan hyvin pitkälle muistiini ja satunnaisiin muistilappuihin, joita työpöydälläni seikkailee milloin missäkin. Nyt kolmen kuukauden taukoni aikana sekä muistini että minulla ehkä vielä alkukesästä olleet muistilaput ovat pyyhkiytyneet pois ja kadonneet tuhkana tuuleen.

Olen huono sietämään sekasotkua ja "irtonaisia langanpäitä". Keskeneräiset työt ovat jo itsessään mielestäni todella ärsyttäviä, mutta keskeneräiset työt, joista en oikein edes tiedä mitä niihin oli seuraavaksi tarkoitus tehdä, ovat vielä ärsyttävämpiä. Saatika se fiilis, että tietää niitä keskeneräisiä juttuja olevan vaikka kuinka, mutta ei muista oikein mitä kaikkea on kesken.... Tekisi mieli pyyhkiä vain pöydät puhtaaksi ja aloittaa taas alusta. Aika pöljä ajatus huikean kolmen kuukauden tauon jäljiltä! Mutta minkäs sitä perfektionistiselle luonteelleen mahtaa. En ymmärrä miten joku voi jatkaa tätä harrastusta saman tallin kanssa vaikkapa vuoden tai useamman tauon jälkeen!!

Olen yrittänyt tässä saada itseni uskomaan, ettei tässä oikeasti mistään sekasotkusta ole kyse (koska ei oikeasti ole! kai), mutta kun korvien väli on sellainen kuin on ja tuo IRL-elämäkin on vähän tuiskeessa tässä rinnalla, niin jotenkin kaikki tuntuu hirveän vaikealta. Mutta motivaatio ja innostus harrastukseen on palannut ja virtuaalimaailma putkahtelee taas ajatuksiin pitkin päivää. Eiköhän tämä tästä ala setviytymään ja IRL-elämänkin tuulet pikkuhiljaa tasoittumaan.

Tämä alkoon "virallinen" tauolta paluuilmoitus, joskin harrastukseni on edelleen painottunut viikonloppuihin (:

tiistai 30. kesäkuuta 2020

Pientä taukoilua ja vuositavoitteiden puolivuosikatsastus

Minulla on oikeassa elämässä yllättäen ollut hieman enemmän puuhaa viime kuukausina kuin olin ajetellut, minkä lisäksi IRL-hevosteluni on kokemassa sen verran suuria muutoksia, ettei aikaa ja oikeastaan kovin suurta kiinnostustakaan virtuaalisiin hevosiin ole viime aikoina ollut. Pientä näpertelyä harrastan aina joutessani, päivitän jonkun jälkeläisen vanhempiensa sivuille, ilmottaudun kilpailuihin tai pariin, kirjoitan luonteen tai päiväkirjamerkinnän tai muuta vastaavaa, mutta varsinaista aktiivista harrastamista en viime aikoina enkä tule lähiaikoinakaan harrastamaan. Minut saa kiinni kuitenkin sekä Keskustan foorumilta että sähköpostitse käytännössä normaalisti, joten ihan varsinaisesta totaalitauosta ei tässä ole kyse. Varmaan taas syksymmällä palaan aktiiviseksi viikonloppuharrastajaksi!

Mutta jottei tämä jää pelkäksi "puolitaukoilmoitukseksi", käydäänpä läpi mitä tammikuussa asetetuille tavoitteille nyt kuuluu! Tiivistetysti voin kertoa, että huonoa kuuluu.

Moana part breds
  • pidä kasvattilista CAS-vuosittain ajan tasalla - toistaiseksi näin todella on! Joskin kuluva CAS-vuosi loppuu tämän viikon sunnuntaina ja kahdeksalle suunnitellulle kasvatille on sivut vielä tekemättä... Mutta vielä ollaan ajan tasalla!
  • pidä ponien kisakalenterit CAS-vuosittain ajan tasalla (=kalentereiden päivitys min. 4krt/vuodessa) - erittäin, erittäin, erittäin punainen. Kisakalentereita ei ole päivitetty tänä vuonna vielä kertaakaan. Tosin huhtikuun jälkeen en ole tainnut kilpaillakaan, joten teoriassa kilpailut ovat päivittämättä vain vuoden ensimmäiseltä neljännekseltä (ja vähän reilu).
  • yksi viiden kutsun kilpailurypäs joka kuukausi - aikaisempina vuosina olen saanut tämän tavoitteen toteutettua hyvin, mutta nyt edellinen rypäs on huhtikuulta.
  • luetteloi tärkeät, säilytettävät ori- ja tammalinjat - tätä hommaa olen aloittanut alkuvuodesta, mutta kesken, sanotaanko silti, että puoliksi suoritettu.
  • ensimmäinen pitkäsukuinen (yli 4-polv.) kasvatti, jonka isä- tai emälinja on kokonaan Moanan omaa kasvatusta - suunniteltu on! Joskin saa nähdä ehtiikö syntyä tämän vuoden puolella.
  • älä päästä ponimäärää yli 300 - tällä päivämäärällä VRL ilmoittaa Moanan ponimääräksi 284, josta tosin puuttuu tänä CAS-vuonna syntyneet/syntyvät varsat, mutta toisaalta siellä on myös muutama muistosivujaan odottava, joten katsotaan tämä tavoite täytetyksi (sähköpostissa odottavia tuontiponeja ei lasketa vielä ponimäärään, eihän?).


Juksula
  • tee lista tallin vaatimista päivitystoimenpiteistä ja seuraa listaa - lista on tehty, uskokaa tai älkää, mutta siitä ei kyllä ole toteutettu edes ensimmäistä kohtaa.
  • hanki ne työhevoset!! - tarvitseeko edes sanoa.
  • järjestä vähintään yhdet WRJ- ja TYH-kilpailut - sama kuin yllä.
  • välillä voisi vaikka kasvattaakin jotain eli (ainakin) suunnittele uusia juksulalaisia - voi huokaus. En taida kehdata antaa itselleni tästä edes puolikasta, vaikka maaliskuussa taisinkin hieman penkoa täysverihevosiani.


Moana farm
  • hyödynnä maatilaa ponien päiväkirjamerkinnöissä - kyllä! Olen kirjoittanut ainakin muutaman maastotarinan hyödyntäen maatilaa miljöönä. Esimerkiksi Samu kävi ihmettelemässä maastolenkin päätteeksi mandariinisorsia ja vuohia.
  • hanki aasi, muuli/muuliaasi ja karjahevonen - en ole saanut vieläkään aikaiseksi haaveilua kummempaa.


Blogi
  • vuoden 2020 top5 (tietysti!) - kirjoitustahti ei ole koko vuonna ollut kovin kummoinen, mutta kyllä tässä varmaan jonkun sortin top5 saadaan vuoden lopussa aikaiseksi. Laadusta en sitten sanokaan mitään.
  • vähennä "hillopurkkiotsikoiden" käyttöä - kuten sanottu, ei tekstejä ole kovinkaan paljoa ilmestynyt, mutta ainakin olen käyttänyt otsikoinnissa hippusen enemmän luovuutta kuin aikaisemmin.
  • kommentoi muiden blogikirjoituksiin aina, kun mahdollista ja keksit kommentoitavaa blogirintamalla on muillakin ollut hiljaista, mutta muutaman kommentin olen vuoden ensimmäisen puoliskon aikana kirjoittanut, joten olkoon vihreä. 
Puolivuosikatsauksen tuloksena 7,5/15 eli komeasti täsmälleen puolet suoritettu. En ota tästä kipinää sen enempää, nyt oikean elämäni tilanne on se mikä on, ja virtuaalielämä saa odottaa parempia aikoja.

torstai 21. toukokuuta 2020

Entiset tallini osa 5. Myrskyluodon talli

Minulla on ollut virtuaalitalleja tauotta vuodesta 2001, joten joukkoon on mahtunut yksi jos toinenkin viritelmä. Tässä "Entiset tallini"-postaussarjassa kaivan esille vanhoja tallejani ja kasaan kunkin tallin elinkaaren omaan postaukseensa. Aivan kaikista virtuaalihistoriani talleista ei varmasti esittelyä tule, sillä varsinkin lyhytikäiset tallit ovat itseltänikin jo unohtuneet. Sarjaan kuuluvat postaukset löytyvät tunnisteella Entiset tallini -sarja.

Myrskyluodon talli pähkinänkuoressa:
  • perustettu alkuvuodesta 2004 tai loppuvuodesta 2003
  • alkuperäisenä perustajana tuolloin Yuna-nimellä kulkenut harrastaja
  • talli siirtyi minun hoiviini muistojeni mukaan kesällä tai syksyllä 2004
  • alkuperäinen toiminta hoitajatoiminta, ei kilpailuita tai suunnitelmallista kasvatusta, myöhemmin pääasiassa sekalaista kasvatusta
  • muutamia kasvatteja ML- ja DS-etuliitteillä
  • sivut olivat Geocitiesissa eikä tallin sivuja ole säilynyt, muutamia hevosten sivuja löytyy vielä Oocitiesista
  • talli lopetti toimintansa syksyllä 2005 koettuaan ensin muutamia nimi- ja toiminnanmuutoksia
Myrskyluodon talli oli nimenä varsin lyhytaikainen, mutta olen niputtanut tallin vaiheet ja nimimuutokset tähän yhteen esittelyyn. Alunperin talli perustettiin nimellä Kirjavan Kissan tila. Tallin perustaja oli Yuna-niminen harrastaja ja minä päädyin Kirjavan Kissan tilalle alunperin hoitajana joskus 2003-2004 vuosien vaihteessa, kun talli oli vasta perustettu. Hoitohevosenani oli  tuolloin suomenhevosori Dj Justmare eli Justus. Erinäisten vaiheiden jälkeen Kirjavasta Kissasta tuli Myrskyluodon talli - käytännössä tallin hevoset ja hoitajat pysyivät samoina, vain nimi ja muistaakseni myös ulkoasu vaihtui. Jatkoin tallilla edelleen hoitajana.

Ilmeisesti nimenvaihdoskaan ei auttanut eikä Yunan kiinnostus talliin ja sen hevosiin siitä juurikaan parantunut. Olin tallin aktiivisin hoitaja ja olin tainnut haalia tallilta jo useammankin hoitohevosen, joten Yuna tiedusteli kiinnostustani ottaa talli kontolleni. Todennäköisesti en paljoja harkinnut, vaan vastasin heti myöntävästi ja niinpä minusta tuli Myrskyluodon tallin onnellinen omistaja muistini mukaan joskus kesällä tai syksyllä vuonna 2004.

Myrskyluodon talli on edelleen virtuaaliharrastukseni ainoa talli, jonka olen "perinyt" toiselta harrastajalta. Aluksi olin tallista tietenkin erittäin innoissani ja sulautin silloisen tallini (ehkä Talli Rainbow tai jokin vastaava) Myrskyluodon talliin. Aika nopeasti Myrskyluodon talli alkoi muuttua kasvatuspainotteisemmaksi ja pian nimi vaihtuikin Myrskyluodon siittolaan. Hoitajatoimintakin taisi aikalailla kuihtua samoihin aikoihin vai lopetinko sen tietoisesti kokonaan, mutta ainakaan en muista tallilla juuri hoitajia pyörineen. Kilpailuiden järjestäminen tai hevosten aktiivinen kilpailutus ei ollut missään vaiheessa osa Myrskyluodon toimintaa.

Myrskyluodon talli/siittola ei kuitenkaan alkanut tuntua siltä Omalta Tallilta, vaikka kuinka yritin ja vaikka kuinka olin tallista tykännyt hoitajana ollessani. Suosiolla en tallin kanssa luovuttanut vaan vaihdoin tallin nimen Dragon Stableksi keväällä 2005. Dragon Stablekaan ei oikein ottanut tuulta alleen ja aika pian nimenvaihdoksen jälkeen Myrskyluodon talli / Dragon Stable saateltiin pikselien hautausmaalle. Viimeiset Dragon Stablen kasvatit näyttäisivät syntyneen marraskuussa 2005, jolloin talli on kyllä jo vahvasti ollut toinen jalka haudassa.

Kasvattajanimellä ML varustettuja suomenhevos- ja arabivarsoja syntyi Oocitiesissa säilyneiden hevosten sivujen mukaan vajaat kymmenen kappaletta lokakuun 2004 ja maaliskuun 2005 välisenä aikana. Varsoja voi olla muitakin. Kovin merkittäväksi ei tallin kasvatustyötä voi sanoa, sillä ML-alkuiset kasvattini eivät juuri saaneet jälkikasvua. Poikkeuksen teki suomenhevosori ML Tulinen Tähdenlento, joka sai pojan Lelun Uljas, joka kuitenkin on nykyään kadonnut eikä ilmeisesti saanut jälkeläisiä. Myrskyluodon kasvatit ovatkin hävinneet nykyisten virtuaalihevosten suvuista täysin eikä niille muutamille Dragon Stablen DS-liitteellä syntyneillä käynyt sen paremmin. Tosin aika moni Myrskyluodon (aikuisista, alkuperäisistä) hevosista päätyi tallin lopettamisen jälkeen Talli Light Dragoniin ja sai siellä jälkeläisiä, joista osa ei täysin ole nykyäänkään kadonnut.

Mikä Myrskyluodon tallista sitten teki tämän esittelyn arvoisen? Talli oli toiminnassa minun omistuksessani ehkä vuoden, ei saanut mitään merkittävää aikaan kasvatusrintamalla tai millään muullakaan rintamalla eikä jättänyt virallista jälkeä edes VRL:oon. Olin aloittanut virtuaaliharrastukseni Expagessa, kuten moni muukin uusi harrastaja siihen aikaan. Expagessa ei pystynyt tai tarvinnut käyttää lainkaan koodeja, vaan sivun sai editoitua mieleisekseen Expagen tarjoamilla työkaluilla. Myrskyluodon talli olikin ensimmäinen koodattu tallini ja sen kautta hurahdin koodien mahdollisuuksiin enkä ole palannut "koodittomiin" editoreihin sitten Myrskyluodon. En edelleenkään ole innokas koodaaja ja luomani koodiviritykset ovat usein melko kömpelöitä ja saavat osaavammat lähinnä naureskelemaan. Mutta Myrskyluodon talli oli se porras, jonka kautta ponnistin itsekoodattujen sivujen maailmaan ja sain kipinän opetella edes tämän alkeellisen koodaustaidon, mikä minulla tänä päivänä on. Lisäksi muistan edelleen Kirjavan Kissan tilan ja Myrskyluodon tallin yhtenä parhaana paikkana virtuaalisella hoitajanurallani.

sunnuntai 17. toukokuuta 2020

Hengissä ollaan eli kevään palkitut

Yli kuukauden tahattoman postaustauon jälkeen ajattelin esitellä kevään laatuarvostelu- ja näyttelypalkittuja poninpalleroitani. Edellinen palkintohehkutus näyttäisi olleen helmikuussa eli olen pitänyt lupaukseni ja vähentänyt näitä palkintopostauksia. En tosin ole kovin ahkerasti kierrellyt poneineni laatuarvosteluitakaan, joten...

Maaliskuussa minulla oli hevosia mukana vain Esteratsastusjaoksen laatuarvostelun tilaisuudessa. Upea Moana's Foxhunt sekä wpb-kasvattini Honeythief MPB palkittiin ensimmäisillä palkinnoilla. Buchanan Dawn, Moana's Mererid ja Pencalow Tesla saivat kukin odotetusti toisen palkinnon. Sen sijaan Moana's Hecuba jäi puolentoista pisteen päähän kakkosesta, sen saatua huonommat rakennepisteet kuin olin ajatellut sen saavan. Tulos jäi hieman kaihertamaan, mutta ei niin paljon, että tamma joutuisi uusintakierrokselle.

Huhtikuussa muistin viimein ilmoittaa poneja myös KRJ:n laatuarvosteluun mukaan! Lyhensin KRJ-jonoa vanhimmasta päästä ja palkittavaksi pääsikin joukko muinaismuistoja. Ilokseni Zonnentje MPB ja Moana's Tamarisk ylsivät ensimmäisille palkinnoille, Tammy vieläpä huikealla 108 pisteellä. Zonan saavutuksen sen sijaan tekee upeaksi se, että tammalla on vain yksi jälkeläinen, joten se sai vain puolet jälkeläispisteistä ja sai paikata muissa osioissa aika vahvasti. Delicate Ceridwen ja Moana's Cresida saivat rehelliset kakkospalkinnot.

Ponikantakirjan huhtikuun tilaisuuteen sain ujutetuksi mukaan peräti seitsemän ponia. Lisäksi Sonjalle myymäni kasvatit Ffiona MPB ja Lockdown MPB esiintyivät tilaisuudessa. Kotitallista ykkösellä palkittiin upea ori Shahnameh MPB. Oriit My Mocha MPB ja A.D. Tribble Shake saivat toiset palkinnot. Snowholic MPB, Rude Boggart MPB ja Vinhan Azzaroo jäivät pisteineen kolmannen palkinnon puolelle, mikä kahden ensimmäisen kohdalla hieman ihmetyttää, sillä itse näkisin kumpaisenkin kakkosen rakenteina. Azzaroon kohdalla taas olen vain todella iloinen, että ori noine kuvineen sai palkintoa ollenkaan!

Esteratsastusjaoksen huhtikuun tilaisuudessa minulta oli mukana sellainen erikoisuus kuin Juksulan asukas! Ikivanha Cirion Sybaris palkittiin toisella palkinnolla lähes kilpailemattoman jälkeläisensä ja hieman vajaaksi jääneiden päiväkirjamerkintöjensä takia (lue: laiskan omistajansa takia). Kakkoset tuli myös Moanan kasvateille French Special MPB:lle ja Witchy Woman MPB:lle, joka jäi vain yhden pisteen päähän paremmasta palkinnosta. Koulusukuinen Raw Coffee MPB ja jälkeläisnäytötön Kleeves MPB kävivät hakemassa kolmannet palkinnot ennen kuoppaamista. Moanan mainetta ensiluokkaisten esteponien tyysijana piti yllä Pencalow Duinhir, joka palkittiin ensimmäisellä palkinnolla.

Ainoa toukokuun tilaisuus, jossa minulta on ketään mukana, on alkukuusta pidetty welshien rotulaatuarvostelun tilaisuus. Minulta oli tällä kertaa mukana maltillinen viisi ponia, joista kotiintuomisina kakkospalkinnot Pencalow Duinhirille, Moana's Smaugille ja Lil' Diva MPB:lle. Ostoponit Lai'e Marcella ja KW Terrwyn saivat selvät kolmospalkinnot.

Mutta ei tässä vielä kaikki! Kirsikkana kakun päällä esiteltäköön uudet NJ-arvonimien haltijamme. Moana's Narcissa ja tässäkin topassa useaan kertaan mainittu Pencalow Duinhir ovat uusia virtuaalisia muotovalioita (VIR MVA Ch) 11.5. alkaen. Champion-arvonimi sen sijaan myönnettiin B-tamma Pencalow Laramielle ja wpb-tamma Duchess MPB:lle.

maanantai 13. huhtikuuta 2020

Moana part bredsin CAS58 kasvatit ja 100. postaus

En tiedä lukeeko kukaan näitä CAS-vuosikasvattihehkutuksia, mutta minä pidän näistä aivan valtavasti, joten jälleen uutta pukkaa! Uusi CAS-vuosi alkoi tänään ja minä olen hyvin aikataulussa eli valmis viime vuoden kasvattien osalta. Erityisen ihanaa loppuneessa CAS-vuodessa oli peräti kaksi tilausvarsakyselyä, joista poiki yhteensä neljä tilausvarsoina maailmalle lähtenyttä Moana-kasvattia. Vaikka itselleni kasvatankin, on aina yhtä ihanaa, kun myös joku muu tykkää minun poneistani ja haluaa niistä varsan tai jopa varsoja! Tilausvarsojen lisäksi CAS58 syntyi kymmenen kotiin jäävää varsaa eli yhteensä kasvatteja syntyi peräti 14 kappaletta, joissa kahdeksan oritta ja kuusi tammaa.

Kaikki neljä maailmalle lähtenyttä kasvattia olivat kivoista yhdistelmistä ja hienoja muutenkin, mutta Sonjalle Cloudfieldiin matkanneet oriit Lockdown MPB ja Born to be Spy MPB ovat mielestäni niiiin ihania sekä suvun, nimen että kaiken muunkin osalta, että melkein harmittaa luopua niistä! En yhtään hämmästyisi, jos jossain kohtaa kävisin näistä varsoja pyytämässä, vaikka molempien suvut ovat jo hyvin Moanassa edustettuina. Mutta kun nämä kaksi ovat niin kivoja!

Onneksi niitä kivoja varsoja syntyi kotiin jätettäväksikin. Yllättäen CAS-vuoden suosikeikseni nousivat kolmepolviset oriit Hailstorm MPB ja Rhedor The Rhenator MPB. Yllätys tämä oli siksi, että molempien sukuyhdistelmät ovat erittäin pikaisen miettimisen tuloksia. Kolmipolvisia ponejani parittaessani totesin tarvitsevani kipeästi kaksi uutta ja erisukuista wpb-oria ja nopeintenhan sellaiset saa, kun omasta omistuksesta löytyy Moanan wpb-suvuissa tuntemattomia A-poneja sekä täysverisiä. Ja hups vain, niin syntyi kaksi uutta oria. Molempien suvut ovat todella hienot, nimistäkin tuli omaan makuuni sopivat (varsinkin Redon!) ja kuvatkin on kivat. Kaksi todella arvokasta siitosoria tulevaisuudessa ja aivan ihanat ponit muutenkin.

Tammoja jäi kotiin CAS58-vuonna neljä kappaletta, jotka ovat kyllä kaikki aika kivoja. Erityisesti A-tamma Moana's Salome on aivan syötävän ihanasta sukuyhdistelmästä ja tammasta tuli ihan kiva paketti muutenkin. Salomesta oli tarkoitus tulla puoliso tuplaL-orilinjan Latelle orilinjan jatkoa varten, mutta nyt kutkuttelee kyllä jo vahvasti tammavarsan(kin) hankkiminen Salomesta. Kolmepolvinen B-tamma Moana's Dusty Paris ei sen sijaan ole Moanan omia sukulinjoja, mutta tamma on silti kaikin puolin todella ihana. Sen suvussa yhdistyy neljän eri kasvattajan kasvatustyö, sillä sukua on niin Paraatiponeista, Vinhakulmasta, Mewianista kuin Adinastakin! Aika herkku, vaikka itse sanonkin.

Viimeisenä esittelyn ansaitsee kolmepolvinen kouluori Checino MPB, joka on sukuyhdistelmästä, jota olen miettinyt aina siitä saakka, kun oriin emän talliini ostin. Welshprosentti on pieni, mutta suku istuu yhteen kuin nenä päähän: isän puolelta keveyttä ja runsasta arabiverta, emänpuolelta laatua puoliveriemänisältä ja näyttävyyttä cob-sukulaisilta. Lisäksi minulla on muutama koulutamma melko korkealla welshprosentilla, joten Keksi sopii niille sulhoksi oikein hyvin. Aivan erisukuinen se ei muuhun ponikantaan nähden ole, mutta ei yleinenkään.

Kai olen tässä harrastuksessa onnistunut, kun nämä virtuaaliset, mielikuvituksen luomat kasvatit saavat minut näin iloiseksi. Tämä oli samalla Nintsun pikselipulinoiden 100. julkaistu kirjoitus!

perjantai 3. huhtikuuta 2020

Tarina nimimerkkini takana

Aina silloin tällöin keskustelufoorumeilla tulee puhetta nimimerkeistä ja tarinat nimimerkkien takana ovat joka kerta yhtä mielenkiintoisia. On myös hauska huomata, että jokin topikissa ihan vieraalla nimellä liikkuva onkin aikaisemmin ollut tuttuakin tutumpi harrastaja! Aikaisempina vuosina nimimerkkien vaihtaminen tuntui olevan muotia ja ht.netin virtuaalipalstalla saattoi etusivulla olla kerralla useampikin "vaihdoin nimimerkkiä: X -> Y!"-topikki. Nykyään nimimerkit taitavat vaihtua vähemmän tai sitten niistä ei enää samalla tavalla ilmoitella foorumeilla.

Minä olen ollut todella laiska ja mielikuvitukseton nimimerkkini kanssa, sillä olen kulkenut nimellä Nintsu jo vuosia. Taisi olla jossakin vuosien 2002-2003 vaihteessa, kun väänsin etunimestäni Nina lempinimen. IRL minua ei ole koskaan kutsuttu millään lempinimellä enkä ole sellaista koskaan kaivannutkaan. Virtuaalimaailmassa taas en osaisi (enää) kulkea omalla Nina-nimelläni.

Virtuaaliharrastukseni alkuaikoina vuonna 2001 minulla oli jonkin sortin fiksaatio sateenkaariin ja ensimmäiset muistamani nimimerkit olivat jonkinlainen väännös sateenkaaresta tai rainbow'sta. Nimimerkki saattoi vaihtua hieman joka kirjoituskerralla, oli SaTeEnKaArI, ~Rainbow~: ja milloin mitäkin ylimääräistä merkkiä ja numeroa edessä ja takana. Yhdellä tallilla muistan olleeni pitkään hoitajana nimimerkillä ~Sateenkaari~ tai jokin siihen suuntaan, mutta muutoin nimimerkin kirjoitusasu saattoi vaihtua joka kerralla sen päivän tuulen mukaisesti.

Vuoden 2002 syksyllä sain muutamia luokkakavereitani innostumaan virtuaaliharrastuksesta ja päätin vaihtaa nimimerkkini etunimekseni, jotta kaverini tunnistaisivat minut. Ei tullut ala-asteikäisen lapsen mieleen, että siellä netissä saattaa olla pari muutakin Ninaa! Ninan tallia pidin Nina-nimimerkillä ja käytin nimeä muutenkin pyöriessäni virtuaalimaailmassa. Välillä käytin nimestä joitakin variaatioita, lisäsin merkkejä tai numeroita nimen eteen tai taakse, mutta muistelisin pääasiassa käyttäneeni Nina-muotoa.

Joskus vuosien 2002-2003 vaihteessa hain hoitajaksi tallille, jonka nimeä en enää muista enkä muista haluamaani hoitohevostakaan. Tallilla oli kuitenkin jo Nina-niminen hoitaja eikä tallin omistaja halunnut tallille kahta samannimistä, ei vaikka olisin laittanut nimeeni lisää merkkejä tai numeroita. Halusin kuitenkin ehdottomasti alkaa hoitamaan juuri tuolla tallilla juuri sitä hevosta, joten väänsin hyvin nopeasti ja enempää harkitsematta Nina-nimestä lempinimen Nintsu. Minua ei koskaan IRL oltu kutsuttu millään lempinimellä enkä muista kuolemaksikaan mistä lempinimen keksin. Olinko lukenut sen jostain vai onnistuinko itse muotoilemaan sen? En muista, mutta niin syntyi Nintsu.

Hetken aikaa käytin Ninaa ja Nintsua rinnakkain. Ainakin Ninan tallia pidin Nina-nimimerkillä vuoden 2003 kevääseen saakka, mutta sen jälkeen olen liikkunut vain nimellä Nintsu. Mitä sitä hyvää nimeä vaihtamaan! Jos rehellisiä ollaan, niin usein on kyllä tullut mieleen uuden nimimerkin keksiminen, mutta toisaalta taas Nintsu on minulle niin vakiintunut nimimerkki, etten tohdi sitä vaihtaa. Eikä ole tullut vielä tähän päivään mennessä toista Nintsua vastaan, joten lienee ihan hyvä ja erottuva nimi siltäkin kantilta.