perjantai 6. joulukuuta 2019

Etsintäkuulutus: Joulukalenterit 2019!

Olen tässä koettanut viime sunnuntaista asti etsiskellä virtuaalisia joulukalentereita, mutta onko tosiaan niin, että tänä vuonna kalentereita ei ole vai enkö vain löydä?

Adinassa on jälleen perinteinen joulukalenteri, johon lupaan yrittää tänä vuonna osallistua edes jonakin päivänä. Samaa taisin luvata viime vuonnakin - huonolla menestyksellä. Uusi yritys siis jälleen!

Uutena tuttavuutena foorumilta löytyi Sierran joulukalenteri, jossa on tarjolla yksi uusi kasvatti joka päivä. Idea on mielestäni tosi kiva juuri tuollaiselle monen rodun tallille! "Yksi welshkasvatti joka päivä" ei ehkä toimisi. Meinasin jo yhden tarjouksenkin Sierran joulukalenterikasvateista tehdä, mutta hevonen ehti mennä nenäni alta ennen kuin ehdin ajatuksista tekoihin. Seuraan siis tiiviisti josko tulisi muita kivoja kasvatteja vastaan.

Kaikki virtuaaliset joulukalenterit saa ilmiantaa alla!

lauantai 30. marraskuuta 2019

Shoppailua!

En ole harrastanut pikseliponeja kovinkaan aktiivisesti viime kesänä ja tänä syksynä, ja varsinkin nyt marraskuu on ollut aivan täysi pohjanoteeraus mitä harrastusaktiivisuuteen tulee. Olen silti ehtinyt jossain välissä ostella varsin paljonkin uusia hevosia niin Moana part bredsiin kuin - uskokaa tai älkää, Juksulaankin. Ja koska shoppailun tuloksia on aina kiva esitellä, tässä lyhyet esittelyt uusista tulokkaista!

wpb-ori Grimaldo ei ollut ensisijainen valintani, mutta kun elen ei voinut myydä oriin emää, piti tyytyä poikaan. Suvullisesti Grido on ikivanha varsinkin isänsä puolelta. Poniprosentti on makuuni hieman suuri, mutta sen saa jälkipolvissa alas nopeasti, joten no worries. Kiva yleisponiori, jolle löytynee morsioita sekä este- että kouluponien joukosta.

Kurjenpesän historian ensimmäiseen wpb-kasvattiin, Crane Chernavaan, rakastuin heti. Tamman isä on upeaakin upeampi ja emänisää olen kaivannut ponieni sukuihin jo jonkin aikaa, joten suvullisesti Cherna on aika nappivalinta. Moanan kouluponilinjat on rakennettu aika pitkälti puoliveristen ja cobien varaan eli Cherna jatkaa samalla linjalla. Tamma sopii joukkoon erinomaisesti ja sille on jo kaksi sulhoakin valittuna.

Minulla olleet Jannican kasvatit olivat molemmat kuolleet pois vanhuuttaan, joten oli aika hankkia pari uutta. Adinan ystäväpäivän myynnistä löytyi (aika paljon ystävänpäivän jälkeen) wB-tamma A.D. Guenevere ja wpb-ori A.D. Tribble Shake. Guenevere on kolmipolvisen ja Moanassa entuudestaan tuntemattoman suvun omaava tamma, josta tulee varmasti tärkeä siitostamma. Trippi taasen tarttui haaviin lähinnä, koska minulla oli juuri tuonsukuiselle oriille sopivat kuvat varastossa. Kyllä Tripillekin käyttöä löytyy ja oriille onkin jo yksi varsa ehtinyt syntyä.

wpb-ori Fern Captain tuli Moanaan jo alkuvuodesta. Tykästyin oriin emään ja pyysin siitä birdieltä tilausvarsan fwb-oriista. Capu tuli vahvistamaan Moanan kouluponilaumaa, mihin joukkoon se erilaisen sukunsa ansiosta sopii oikein hyvin.

Täysverisille on aina käyttöä ja ihan varsinkin silloin jos kyseinen täysverinen on vaikkapa jo kantakirjattu. Englantilaisori First Legion oli Breakilla myynnissä ja pakkohan tämä ilmestys oli omiin nimiin saada. Käyttöä oriille varmasti löytyy, sekä Juksulassa, että Moana part bredsissa welsh-leidien sulhona.

Ionicin kasvatti, ox-ori Yaron Negat oli myöskin Breakilla myynnissä ja rakastuin oriiseen heti. En tiedä miksi, jokin hevosessa vain kolahti ja kovaa, joten saatava se oli. Yaro on puhdasta venäläistä linjaa ja oriilla onkin tarkoitus astuttaa jokunen meidän venäläistammoista. Siitoskäyttöä löytyy varmasti myös Moanan puolelta.

xx-tamma Nouvion Miss Peaches piti saada hevoslistoille ihan jo nimensäkin takia! Tamma on kyllä muutenkin kiva. Sukua löytyy 2 polvea eli se sopii Juksulan tämän hetkiseen täysverikantaan kuin nenä päähän. Meillä ei myöskään ole turhan montaa kimoa täysveristä, joten silläkin Peaches on tervetullut väripilkku laumaan.

xx-tamma Blingbling Ring tuli vähän niin kuin kaupan päällisinä, sillä tamma ei mitenkään erityisesti kutsunut minua. Ringin kasvatit ovat kuitenkin olleet virtuaalisen täysverijalostuksen yksi viime vuosien kulmakivistä (ainakin minun mielestäni), eikä enempää ringiläisiä varmaan ole tulossa, sillä talli on käsittääkseni lopettanut, joten pitihän Juksulaan vielä yksi ringiläinen saada.

Ponipallerosta Veeralta hankin ox-tamma PP’s Visceran. Ihastuin tamman lempinimeen "Vissy", ja sopiva luonnetekstikin neidille alkoi luonnostua päässäni kuin itsestään, joten karsinapaikka Juksulasta löytyi vaivatta. Vissyllä on 3 polvea sukua, jota Juksulassa ei ennestään ole, joten tamma on tervetullut morsian tallin domesticeille.

Uusimpana tulokkaana on criollo-ori Hormigón Armado eli Aimo. Westernhevonen on ollut ostoslistalla jo pitkään, joten miksikäs ei criolloa. En ole tainnut koko pitkän virtuaaliharrastukseni aikana omistaa ainuttakaan criolloa, joten olihan se jo aikakin korjata tämä vääryys. Jos joku kaipaa criollosulhasta tammalleen niin nykäiskää hihasta! Muuten joudun varmaan hankkimaan itse rotutoverin Aimolle kaveriksi, sen verran kasvattaja taidan olla.

sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Vihdoin ja viimein Moanan CAS56 kasvatit

CAS-vuosi vaihtui jo yli kuukausi sitten, mutta minkäs teet, kun kiirettä on pitänyt! CAS-vuodelle 56 oli alunperin suunniteltuna muistaakseni kuusi varsaa, mutta syksyn kiireideni takia, varsoja syntyi lopulta vain kolme. Meinasin ensin jättää ne kokonaan esittelemättä, mutta kun ovat mielestäni kuitenkin niin kivoja, joten esitellään kolmikko nyt kuitenkin. Kaikki kolme ovat mountaineja ja jäivät kotiin. Varsoista kaksi on tammoja ja yksi ori.

Moana's Summer Trick on päistärikön welsh mountain tammalinjamme uusin edustaja. En oikeastaan ollut ajatellut jatkaa tätä tammalinjaa puhtaana welshlinjana ollenkaan, vaan linjan oli tarkoitus jatkua wpb-linjana. Lopulta en kuitenkaan malttanut lopettaa puhdasta welshlinjaa tästä, joten niin sai alkunsa Tikru. Suku tällä on mielestäni mahtava ja emänisää lukuunottamatta omaa kasvatustani. Kuvan ponin on vain erittäin hyvällä mielikuvituksella ymmärrettävissä voikonpäistäriköksi, mutta ei niitä aitoja päistärikköjä joka oksalla istu, eli menköön nyt. Saa nähdä saako Tikru itse aikanaan puhtaan welsh-varsan tammalinjansa jatkajaksi vai ei.

Tämän CAS-vuoden ehdoton suosikkini on syötävän suloinen Moana's Lili Cain! Tamman isänä on Tuulian omistama Rhediad Caer Llion, joka on suvultaan täysin erisukuinen verrattuna meidän muihin mountainponeihimme eli sopivia sulhoja Lilille pitäisi olla jo kotitallissa sitten tulevaisuudessa, kun ei tuota emän sukuakaan ole meillä kuin emä itse. Lilin kuvien löytäminen oli työn ja tuskan takana, ja sain selata kuvalupiani kyllä pidemmän kaavan kautta löytääkseni sopivat kuvat. Ei ehkä mikään rakennekukkanen, mutta silti todella söpö! Suku on kiva, vaikka en sitä oman kasvatustyöni tulokseksi voikaan sanoa. Luonteestakin tuli oikeinkin kelvollinen, joten Lili on ihan täysi paketti!

Vuoden ainoana oriina syntyi Moana's Llacheu eli Late. Late on kaksipolvinen ori, jonka suku on kokonaan omaa kasvatustani. Suku nyt ei ole mitenkään hirveän suuria tunteita herättävä, mutta tykästyin Laten luonteeseen ja tykkäsin myös kirjoittaa sitä. Oriille valikoitui mielestäni luonteeseen ja sukuun sopiva kuva, joten kokonaisuutena Late on onnistunut. Late on täysin erisukuinen meidän muihin mountaineihin nähden, joten morsiamia oriille on omassa tallissa jonoksi asti. Jalostuksellisesti siis hyvinkin arvokas kasvatti.

sunnuntai 10. marraskuuta 2019

Moanan ponien säkäkorkeudet

Olen joskus ammoisina aikoina kirjoittanut Moana part bredsin toiminta-sivulle tallin welsh part bredien kasvatustavoitteksi "jalostaa lahjakkaita kilpaponeja, jotka ovat kooltaan nippanappa ponirajojen sisäpuolella ja joiden welshprosentti on 50 prosentin korvilla". En tänä viikonloppuna oikein (taaskaan) saanut tehtyä mitään järkevää, joten aloin huvikseni selailla Moanan poneja ja päätin sitten extempore katsoa kuinka hyvin olen oikeastaan tuohon säkäkorkeustavoitteeseen osunut.

Pääasiassa meillä ponien säkäkorkeus "periytyy" keskiarvona kahdelta ensimmäiseltä sukupolvelta niin, että emälinjan (siis emän ja emänemän) säkäkorkeus lasketaan mukaan tuplana. Esimerkiksi jos isä on säkäkorkeudeltaan 120 cm, isänisä 121 cm, isänemä 122 cm, emä 123 cm, emänisä 124 cm ja emänemä 125cm, olisi jälkeläisen säkäkorkeus tällä laskutavalla 123 cm ((120+121+122+123*2+124+125*2)/8=122,875). Aivan orjallisesti en tällä tavoin laskettua säkäkorkeutta noudata, mutta se antaa hyvän "lähtönumeron" säkäkorkeudelle. Numerosta voi sitten vähentää tai lisätä senttejä, esimerkiksi jotta poni sopisi valokuviensa ponin kokoon. Lisäksi orivarsoille heitän lähes automaationa sentin pari lisää säkäkorkeutta, kuin laskenta antaisi. Pääasiassa myös välttelen kuin ruttoa vanhempien keskiarvosäkäkorkeutta, eli vaikkapa 120- ja 124-senttisistä vanhemmista ei minulla lähes koskaan tule 122-senttistä varsaa. Jos säkäkorkeus määräytyisi aina suvun keskiarvona, olisivat kaikki kasvatit lopulta samankorkuisia.

Eli minkäs kokoisia poneja meiltä sitten löytyy? Welsh mountainien tulee olla alle 122 senttiä korkeita ja meiltä löytyykin varsin laajalla skaalalla erikorkuisia mountaineja. Pienin on vain 111 cm korkea, suurimmat 121 cm. Tasan 122-senttistä ei näköjään tällä hetkellä ole tallissa ainuttakaan. Eniten, 9 kpl, on 118 senttiä korkeita A-sektion poneja. B-sektion ponien säkäkorkeuden tulee olla alle 137 senttiä ja jälleen meillä on aikalailla koko skaala käytössä, kun poniemme säkäkorkeudet vaihtelevat 125-136 cm välillä. B-sektiossa suosituin säkäkorkeus on 130 cm, jonka kokoisia on kahdeksan ponia. A-ponien säkäkorkeuden keskiarvo on 117 cm ja B-ponien 131 cm. 


Paljon mielenkiintoisempi on part bredien säkäkorkeusjakauma. Pienimmät wpb:t ovat vain 124-senttisiä, kun tämän hetken suurin yksilö on 157 cm. Eniten on kasvatustavoitteemme mukaisesti 147 (18 kpl) ja 148 (21 kpl) senttiä korkeita poneja. Poneiksi ylikorkeitakin (sk yli 148 cm) on vielä 12 kpl (6 %). Welsh part bredien säkäkorkeuden keskiarvo on 142 cm, mikä mielestäni saisi olla kasvatustavoitteiden valossa hieman suurempi. Matalaa keskiarvoa selittää säkäkorkeusjakauman alkaminen kovin pienistä poneista. Olen käyttänyt paljon welsh A- ja B-tammoja wpb-jalostuksessa, joten koska emälinjan painotus säkäkorkeuden periytymisessä on minun systeemissäni suurempi, on jälkikasvukin pienempää pienistä ponitammoista kuin olisi hevostammoista. Pikkuhiljaa se siitä kuitenkin nousee ja kasvaa!

Joskus tekee ihan hyvää käydä hevoskatrastaan läpi ja katsoa yksilöiden sijaan laumaa yleisemmin. Seuraavaksi saamattoman viikonlopun projektiksi voisikin ottaa ne poniprosentit!

sunnuntai 27. lokakuuta 2019

Mitä muut virtuaaliharrastajat haluavat lukea?

Aloitin virtuaaliaiheisen blogin kirjoittamisen puhtaasti siitä syystä, että saan kirjoittaa ylös kaiken sen virtuaalihössötyksen, jota en raaski kaataa tärkeimmän kuuntelijani eli poikaystäväni niskaan. Alusta saakka tämä blogi on ollut minulle paikka, jonne tarinoida milloin mitäkin virtuaaliaiheista on mieleeni juolahtanut, enkä ole ajatellutkaan kuka näitä oikein minun lisäkseni lukee vai lukeeko kukaan. Olen ilmeisesti tässä harrastuksessa sen verran omaan napaani tuijottelija, etten ole koskaan sen suuremmin tullut ajatelleeksi, että minkäköhänlaisia tekstejä muut harrastajat oikeastaan edes haluavat lukea.

Suureksi ilokseni törmäsin perjantaina Keskustassa serenan aloittamaan topikiin, jossa hän kyselee kirjoitusaiheita uutta virtuaaliblogia varten. Mahtavaa, virtuaaliaiheisia blogeja ei todellakaan ole liikaa! Odotan jo innolla uusien blogitekstien julkaisua. Myös serenan saamat vastaukset muita harrastajia kiinnostaviin kirjoitusaiheisiin ovat mielestäni mielenkiintoisia, vaikkei vastauksia nyt niin kovin montaa (vielä) ole tullutkaan.

Vastausten perusteella VRL ja siitä kertovat erilaiset pohdinnat tuntuisivat kiinnostavan monia lukijaehdokkaita. Se ei ehkä ole kovin yllättävää, sillä onhan VRL hevosvirtuaalimaailman kattojärjestönä aina ajankohtainen aihe. Varsinkin nykyään, kun laitoksen tulevaisuus on niin epävarmaa. Minuakin kiinnostaisi lukea muiden harrastajien ajatuksia VRL:stä ja esimerkiksi sen tarpeellisuudesta kunkin harrastajan harrastukselle. VRL ja sen toiminnot ja alaiset laitokset ovatkin aihe, mistä löytyisi vaikka ja mitä kirjoitettavaa varmaan itse kullekin.

Lukijat tykkäisivät ilmeisesti myös lukea pohdintoja virtuaalimaailman ajankohtaisten aiheiden ympäriltä. Joo, niin minäkin! Epäaktiivisen aktiivisena viikonloppuharrastajana olen aina niin ulkona niistä ajankohtaisista aiheista, että tarvitsisin jonkun blogin, joka edes kertoisi mitä ne ajankohtaiset aiheet ovat. Virtuaalimaailman vallitsevista trendeistä nyt puhumattakaan! Mikä virtuaalimaailmassa edes on nyt "in"? Vietän selvästi liikaa aikaa omassa harrastuskuplassani ja kokonaan harrastuksen ulkopuolella.

serenan topikiin tuli myös pari "tästä en halua lukea" -vastaus. Vähemmän yllättäen oman tallin kuulumiset, "laatispalkintopostaukset" ja vastaavat, eivät lukijoita kiinnosta. Ymmärrän sen hyvin, koska en itsekään jaksa yleensä lukea muiden "tälle ERJ-II ja tuolle kolmonen". Kirjoitan niitä kyllä itse, heheh, ja hyvä, kun omianikaan jaksan lukea. Ehkä niitä voisi jatkossa tiivistää aina muutaman kuukauden palkintoihin kerrallaan - ihan kokonaan en suostu niistä luopumaan.

Aion jatkossakin kirjoittaa siitä, mikä itselläni sattuu sillä hetkellä olemaan päällimmäisenä mielessä - oli se sitten omien ponieni laatuarvostelumenestys tai syväluotaava analyysi jostakin virtuaalimaailman polttavasta puheenaiheesta (heh, sen päivän kun näkisi, jolloin moisen oikeasti kirjoittaisin!). Otan kyllä mielelläni aihe-ehdotuksia vastaan, sillä eihän sitä tiedä vaikka joku niistä saisi runosuonen laulamaan! Blogi pysyy jatkossakin sivuosassa virtuaaliharrastuksessani - tärkeänä sivuosana, mutta kuitenkin vain siinä.

Pitkää ikää serenan Virtuaalianarkiaa-blogille!

perjantai 25. lokakuuta 2019

Palkintoja syyssateiden keskelle

En syys- ja lokakuussakaan saanut aikaiseksi juuri mitään laatuarvosteluiden suhteen. Syyskuussa onnistuin sentään puskemaan Moanan poneja kahteen eri tilaisuuteen mutta lokakuussa raahauduin poneineni vain rotulaatuarvostelun tilaisuuteen. Enkä olisi varmaan onnistunut ilmoittautumaan siihenkään, ellen sattuisi itse järjestämään kyseisen tilaisuuden. KRJ:n laatis meni taaaaaas sekä syys- että lokakuussa sivusuun, koska huono muisti ja saamattomuus. Kouluponini kuolevat vanhuuteen ennen kuin muistan ilmoittaa ne arvosteltavaksi.

Koska näyttelytulosten läpikäynti on aikas pahasti kesken kesäkuusta alkaen, ilmoitin syyskuun ponikantakirjan tilaisuuteen lähinnä sukunsa puolesta kantakirjakelpoisia poneja. Kiva, tasainen kakkosrivi kasvateilleni Moana's Ghostbuster, Moana's Sunny Gold, Moana's Mervyn ja Moana's Abigail. Mervynin kakkosesta olin aika yllättynyt, sillä poni on mielestäni welshoriiksi aika mitättömän näköinen. Disan kasvatti B-tamma Glenwood Mystical kiipesi pisteineen juuri ensimmäisen palkinnon puolelle. Näyttelyissä tamma ehti kiertää hyvän tovin ennen kantakirjakelpoisuuden saamista, joten olen ykkösestä enemmän kui tyytyväinen. Pitänee kokeilla joskos KTK-I-tittelin myötä näyttelytuomaritkin ponille hieman heltyisivät! Deadly Hallow MPB jäi jälleen ilman palkintoa, vaikka edelleen olen sitä mieltä, että se tyyppinsä ja hienon etuosansa ansiosta ansaitsisi muista puutteistaan huolimatta sen kolmosen.

ERJL:n syyskuun tilaisuuteen kaivelin pölypallojen keskeltä kuusi Moanan ponia. Kaikki olivat jälkeläistensä osalta hieman huonosti valmisteltuja, koska en ole saanut aikaiseksi päivittää puoleen vuoteen ponieni kisakalentereita. Upea Cabernet Sauvignon MPB ylsi kuitenkin ykköspalkinnolle, kuten myös palkintoaan uusinut Patriot Act MPB. Aatu sai muuten koko tilaisuuden parhaat pisteet (109p)! Like this like that MPB, Hermes MPB, Roadrage MPB ja Wings of Love MPB saivat kukin toiset palkinnot vähäisten jälkeläispisteidensä (=laiskan omistajansa) takia.

Osanotto VWY:n lokakuun tilaisuuteen oli taas aika vähäinen, joten seuraava rotulaatuarvostelun tilaisuus menee varmaan jopa ensivuoden alkuun. Itse raahasin paikalle taas yli puolet osallistujista ja yhdeksän ponia. Wilde William MPB toi kotiin sen kiintiökolmosen, saaden 39,5 pistettä eli jääden vain surkean puolen pisteen päähän kakkosesta. Muut saivat odotetusti toiset palkinnot. Tällä kertaa ponini saivat poikkeuksellisen hyvät rakennepisteet, kun joukossa oli useampi 7-8 pistettä rakenteesta saanut. Lisäksi wpb-kasvattini Wicky Witch MPB sai suvustaan hienot 7 pistettä! Omien kasvattien sukupisteet kiinnostavat minua aina ihan erityisesti.

En lupaa ottaa itseäni niskasta kiinni laatuarvosteluiden kanssa vielä loppuvuodestakaan, mutta ainahan sitä voi yrittää. ERJL on ilmeisesti tauolla, mutta jos nyt edes pari kouluponia saisi eteenpäin arvosteltavaksi niin pääsisi niistä sitten joskus eroon.

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Viikonloppuharrastajan marinaa

Reilu vuosi sitten kerroin siirtymisestäni IRL-kiireiden takia viikonloppuharrastajaksi. Ajankäytön muuttumisen takia jouduin opettelemaan uuden tavan harrastaa ja vuoden takaisessa kirjoituksessa olenkin varsin positiivisella mielellä uuden harrastustapani suhteen. Mutta miltä tuntuu nyt, kun viikonloppuharrastamista on takana yli vuosi?

Viikolla suorastaan kihisen halusta päästä pikseliponeilemaan. Kesken palaverin saatan alkaa haaveilla uusien eläinten keksimisestä Moana farmille. Raporttia kirjoittaessa mieleen tulee loistava aihe päiväkirjamerkinnälle tai asiakaskäynnillä pääkoppaani alkaa muodostua luonne uudelle kasvatille. Sitten koittaa viikonloppu ja kaikenlaisen perinteisen viikonlopputohinan ohessa sitä pääsisi  vihdoin istahtamaan koneelle. Pikseliponeilutuokio odottaa! Mutta mistä ihmeestä sitä oikein aloittaisi? Mitä viikon aikana virtuaalimaailmassa onkaan tapahtunut? Lauantai menee sen miettimiseen, että mitä sitä oikeastaan pitäisi tehdä, ja sitten sunnuntai siihen, että miettii mistä aloittaa. Yhtäkkiä onkin sunnuntai-ilta, enkä ole saanut tehtyä mitään virtuaalijuttuja.

Viime aikoina tämä vain viikonloppuisin harrastaminen on tökkinyt ihan huolella. Lauantaisin istahdan koneelle ja olen aivan pyörällä päästäni mistä aloittaa. Luen sähköpostit, selaan foorumia ja yritän muistella, että mihin jäin edellisenä viikonloppuna. Sunnuntaina saatan sitten hyvällä tuurilla jo saada jotain tehdyksi, kun ensin olen käyttänyt lauantain koneajan epämääräiseen haahuiluun. Ne viikonloput ovat helppoja, jolloin on laatuarvostelutuomarointeja tai muita vastuutehtäviä - niiden jälkeen ei yleensä enää jää aikaa omille hevosille, joten ei tarvitse muistella mitä niiden kanssa edes pitäisi tehdä.

Varsinainen ongelma ei tässä ehkä ole ajanpuute vaan enemminkin sen vähäisen ajan käyttäinen tehokkaasti. Aikaisemmin harrastin vähän mutta usein - en tarvinnut muistilappuja tai muita, koska harrastin käytännössä joka päivä ja muistin helposti mihin olin edellisenä päivänä jäänyt. Nyt olen yrittänyt opetella erilaisten muistilistojen käyttöön, mutta olen siinä edelleen aika surkea. Ongelmia aiheuttavat erityisesti usein tehtävät ja paljon aikaa vievät asiat, kuten kilpailukalenterien päivitykset. On paljon helpompi tarttua puuhaan, jonka tietää saavansa valmiiksi käytettävissä olevassa ajassa, kuin hommaan, jonka tietää jo jäävän kesken. Ja jos se muistilista on pitkä kuin nälkävuosi (kuten usein on), ei tee mieli oikein tarttua mihinkään.

Tämä nyt oli tällainen valituspläjäys tähän sunnuntai-iltaan. Jos ei muutamaa kilpailuosallistumista ja sähköposteihin vastaamista lasketa, en ole koko viikonloppuna saanut tehtyä mitään virtuaaliharrastukseni eteen, mutta sen sijaan koko viikon haaveilin milloin mistäkin pikseliponeihin liittyvästä. Miten ihmeessä halu upota virtuaalimaailmaan iskee juuri töissä?

lauantai 14. syyskuuta 2019

Entiset tallini osa 4. Siittola Cipofüzo

Minulla on ollut virtuaalitalleja tauotta vuodesta 2001, joten joukkoon on mahtunut yksi jos toinenkin viritelmä. Tässä "Entiset tallini"-postaussarjassa kaivan esille vanhoja tallejani ja kasaan kunkin tallin elinkaaren omaan postaukseensa. Aivan kaikista virtuaalihistoriani talleista ei varmasti esittelyä tule, sillä varsinkin lyhytikäiset tallit ovat itseltänikin jo unohtuneet. Sarjaan kuuluvat postaukset löytyvät tunnisteella Entiset tallini -sarja.

Siittola Cipofüzo pähkinänkuoressa:
  • perustettu syyskuussa 2006
  • kasvatti kabardiininhevosia ja russian based sport horseja kasvattiliitteellä Cipo's
  • muita rotuja syntyi takaliitteellä Ü
  • lisäksi myös ahkera kilpailuiden järjestäjä
  • freewebs on poistanut tallin tunnuksen, mutta etusivu on säilynyt web archivessa
  • talli löytyy rekisteröitynä VRL:osta
  • hyvin lyhyen aikaa kesällä 2007 tallilla oli myös toinen omistaja Heidii.
  • sulautui uudelleen perustettuun Talli Light Dragoniin eli lopetti toimintansa loppukesästä tai alkusyksystä 2007
Kasvattaminen ja omat kasvatuslinjat alkoivat kiinnostaa minua toden teolla joskus kesällä 2006. Olinhan kasvattanut jo useampia hevosia Talli Light Dragonissa, mutta mistään omien linjojen luomisesta ei voinut puhua. Sen sijaan, että olisin alkanut kehittää LD:n kasvatustoimintaa, perustin ihan uuden tallin; siittola Cipofüzon. Cipofüzon syntykertomus moninaisine (heheh) käänteineen on kuvattu web archivessa säilyneellä etusivulla, mutta tiivistetysti sanottakoon, että hevoset.comin virtuaalihevospalstalla pidetyillä gallupeilla oli tallin varhaisvaiheissa iso rooli. Taisi olla aika tavallista siihen aikaan valita kasvatusrotu/ulkoasu/tallinimi/joku muu foorumilla järjestetyllä äänestyksellä, jos oikein muistan.

Tuon aikainen IRL hoitohevoseni oli puoliksi kabardiini ja kiinnostukseni rotuun syntyikin sitä kautta. Jotenkin myös brandenburgit liittyivät kasvatusrodun valintaan, mutta en muista lainkaan, että miten. Olisinko ihaillut jonkun brandenburg-kasvattajan kasvatustyötä ja pyrkimystä rodun yleistämiseen virtuaalimaailmassa? Kasvatusrotua valittaessa taisin haluta aloittaa täysin "puhtaalta pöydältä" ja siksikin valitsin superharvinaisen rodun. Russian-based sport horset taas tulivat mukaan vähän niin kuin kaupan päällisinä, koska olen aina tykännyt kaikista risteytysroduista ja kabardiineista sai niin näppärästi jalostettua rbsh:eja.

Cipofüzon kasvatustyö jäi loppujen lopuksi aika laihaksi. Minusta ei todellakaan ollut harvinaisen rodun keulakuvaksi ja suosioon nostajaksi kuten olin kuvitellut. Yritin myös kasvattaa yksinäni aivan liian pienellä tuontihevosmäärällä - jos oikein muistan niin Cipossa taisi olla vain muutama ori ja viisi tai kuusi tammaa. Eihän sillä määrällä pääse juuri ensimmäistä polvea pidemmälle! Kuten tästä huomaa, en todellakaan ollut ymmärtänyt mitä harvinaisen rodun pitkäjänteinen kasvattaminen vaati. VRL:oon on rekisteröity yhteensä 16 Cipon kasvattia ja hatarin muistikuvin sanoisin, ettei määrä ole kovin pahasti alakanttiin. Tuosta 16:sta vain kuusi on kabardiineja ja kaksi rbsh:eja - loput ovat rodultaan shetlanninponeja (3 kpl), suomenhevosia (2 kpl), vuonohevosia (2 kpl) ja puoliverisiä (1 kpl).

Tallin panos virtuaalimaailman kabardiinikantaan jäi aika surkeaksi. Pari kabardiinia sain kuitenkin myytyä muualle ja toinen niistä, Cipo's Unbeatable, on saanut puhtaan kabardiinivarsan vuonna 2014. Kyseinen varsa ei tosin näytä olevan enää aktiivinen, joten sekin sukulinja on ainakin toistaiseksi päättynyt. Itselleni jääneistä kabardiinikasvateista ei koskaan tullut mitään, vaan taisin aika pian Cipon lopettamisen jälkeen hävittää kaikki bittiavaruuteen.

Muiden rotujen kohdalla Cipon työ oli hieman onnistuneempi. Omia linjoja ei tullut luotua, mutta yksittäisiä, edelleen suvuissa esiintyviä hevosia kylläkin! Shetlanninponiori Tittelintuure Ü päätyi jokusen mutkan kautta indylle ja on saanut kolme varsaa vuosina 2016-2019. Kaksi varsoista näyttäisi olevan edelleen aktiivisia eli Tittelintuuren sukulinja saattaa vielä jatkua. Yleislaatuarvostelussakin palkittu fwb-tamma Ionata Ü:n poika Juksulan Lorenzo on minulla edelleen Juksulassa ja tulee joku kaunis päivä saamaan jälkikasvua. Ja vuonohevoskasvatuksessa sitä vasta onnistuinkin! Ori Detonators Ü syntyi minun omistamasta tammasta ja lainaorista ja päätyi mairelle. Oriin tyttären Detornators Lilodiinan kautta sukujatkuu tähän päivään - kaukaisimmillaan Cipon kasvatti näyttäisi olevan oriilla Orange Wood's Flipperillä, jolla Detonatorst Ü on kuudennessa polvessa! Flipper vaikuttaisi olevan aktiivinen eli tiedä vaikka se aikanaan jatkaisi sukuaan.

Kasvatuksen lisäksi järjestin Cipofüzossa paljon kilpailuita. Googlen antaa hakutuloksina aimo kasan VRER:n alaisia ravikilpailukutsuja, suunnistusratsastusta, valjakkoajoa, esteitä... Cipofüzo oli ensimmäinen tallini missä järjestin aktiivisesti kilpailuita. Myös tallin hevoset kilpailivat melko järjestelmällisesti ja säännöllisesti, mikä sekin oli itselleni tuohon aikaan uutta.

Cipofüzon olemassa oloa leimasivat erinäiset "remonttitauot". Ulkoasua vaihdoin useampaankin kertaan tallin lyhyen elämän aikana ja pienikin tekstipäivitys taisi tuoda tallin etusivulle remontti-ilmoituksen. Google-löytöjen perusteella Cipolla oli myös hetken aikaa toinen omistaja, Heidii., mutta rehellisesti sanottuna en muista siitä mitään. Todennäköisesti olin hakenut toista omistajaa hevoset.comissa, kun harvinaisen rodun kasvatus oli alkanut tuntua liian yksinäiseltä. En kuitenkaan muista, että olisin varsinaisesti pitänyt tallia Heidiin kanssa, eli ehkä emme lopulta päässeet yksimielisyyteen tallinpidosta tai sitten vain muistini on pettänyt.

Loppujen lopuksi Cipofüzon tarina jäi alle vuoden mittaiseksi, joka tosin oli siihen virtuaalimaailman aikaan jo ihan kohtuullisen pitkäikäinen talli. Perustin aikaisemman tallini Talli Light Dragonin uudelleen kesällä 2007 ja sulautin pikkuhiljaa Cipofüzon vähin äänin LD:hen. Vaikkei Ciposta tullut pitkää ja menestyksekästä tarinaa, jätti talli aika isonkin jäljen virtuaaliharrastukseeni. Cipo oli ensimmäinen "vakavampi" kasvatuskokeiluni ja huomasin todella pitäväni siitä. Ymmärsin myös nopeasti kasvatusrotuvalintani olleen väärä, ja opin, ettei mikään superharvinainen rotu sovi minulle. Cipofüzo syntyi aikana, jolloin todella hain virtuaaliharrastukseni suuntaa, ja vaikkei talli pitkäikäinen ollutkaan, se ehti näyttää minulle intoni virtuaalista hevoskasvatusta kohtaan.

perjantai 30. elokuuta 2019

Kesällä palkittuja

Alkukesästä tosiaan taas aktivoiduin hiljaisemman kauden jälkeen laatuarvosteluiden parissa ja heinä- ja elokuussa hevosiani, tai oikeastaan Moanan poneja, näkyi vaikka missä kissanristiäisissä laitosten kesätauoista huolimatta. Menestystäkin saatiin!

Moana's Tamarisk kävi heinäkuussa uusimassa kolmospalkintonsa VVJL:n tilaisuudessa. Palkinto nousikin odotetusti pykälän verran eli nyt Tammy on palkittu VVJ-II-palkinnolla. Parempaan ei tammalla mahdollisuuksia ole, sillä sen isä ei ole kilpaillut valjakkoajoa lainkaan. Tammyn jälkeen muita valjakkoajoponeja ei nyt laatuarvosteluvalmiina olekaan eli hetkeen ei meitä taida tilaisuuksissa näkyä ellen ihan väärin muista.

Heinäkuun KERJL:n tilaisuudessa oli meiltä kolme ponia mukana, joista What the Hell MPB nappasi hieman odottamatta ykköspalkinnon ja vielä aika huikeilla 107 pisteellä! Sen sijaan vahvemmin kenttäsukuiset ponit Bad Brian MPB ja Lil' Diva MPB saivat tyytyä kakkospalkintoihin keskeneräisten jälkeläisnäyttöjensä takia.

Heinäkuun rotulaatuarvosteluun puskin taas mukaan niin monta ponia kuin vain kehtasin! Bug Bites You MPB vastasi koko tilaisuuden huonoimmista pisteistä ja sai kolmannen palkinnon. Loput yhdeksän poniani palkittiin toisella palkinnolla. Näistä Sjöbackas Audrina sai peräti huimat 9/10 suvustaan!

Aina välillä muistan ilmoittaa KRJL:nkin tilaisuuksiin ponejani mukaan muista laatuarvosteluista poikkeavasta osallistumisajasta huolimatta. Elokuussa muistin! Ostoponi Brunnby Poesi kipusi  pisteineen ensimmäisen palkinnon puolelle. Kouluponi Hope in the Dark MPB pärjäsi loistavasti, mutta sai vain kakkospalkinnon, koska omaa vain yhden jälkeläisen ja sai siksi vain puolet jälkeläispisteistä. Delyth LAC ja Wings of Love MPB saivat kolmoset. Lotta jäi vain puolen pisteen päähän kakkosesta, joten tiedä vaikka käytäisiin se jossain vaiheessa korottamassa.

Elokuussa järjestettiin myös ponikantakirjan tilaisuus, johon ilmoitin maksimimäärän eli viisi ponia mukaan. Upeat mountain-kasvattini Moana's Hulabaloo ja Moana's Purple Clover saivat odotetusti ensimmäiset palkinnot. Tuontiponini Hildesheim Rearmice sai kakkosen ja oma kasvattini Bad Brian MPB kolmosen. Moana's Peanut Butter jakoi tuomareiden mielipiteitä ja jäi lopulta nippanappa ilman palkintoa 58 pisteellään.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä ponit pyörähtivät elokuussa ERJL:n tilaisuudessa. Komeat ykköspalkinnot oreille Dirty Daydream MPB ja Touchdown MPB. Ginger Candy MPB ja Moana's Summer Madness jäivät hiuksen hienosti pisteineen kakkospalkinnon puolelle, kun taas Veronique MPB sai selvän toisen palkinnon esteillä kilpailemattoman isänsä takia. Suvuton ja hieman valmistelematon Draycott Savanne sai odotetusti kolmannen palkinnon ja matkaa sen turvin ikivihreille.

sunnuntai 18. elokuuta 2019

Virtuaaliset vastuutehtävät

Virtuaalimaailma pyörii vapaaehtoisvoimin. Jaokset, yhdistykset, jopa VRL toimivat kaikki ilman korvausta työtä tekevien harrastajien panoksella. Jotkut uhraavat aikaa "yhteisen hyvän" eteen enemmän, toiset vähemmän, ja sitten on se joukko, joka ei osallistu lainkaan (mitenkään heitä siitä syyttämättä!). TK:n kirjoitus Kahdeksan vuotta ARJ:ta inspiroi minua pohtimaan omaa panostani sen kuuluisan "yhteisen hyvän" eteen.

Lähes parikymmenvuotisen virtuaaliharrastukseni aikana olen ehtinyt toimia jos jossakin vapaaehtoisessa vastuutehtävässä. Ensimmäinen muistamani vastuutehtävä taisi olla Maastoestejaoksen rankingin sekä kilpailukalenterin ylläpito joskus vuoden 2006 tienoilla. Sen jälkeen olen ehtinyt olla Ponilaukkajaoksen ja sen laatuarvostelun ylläpitäjä (2010-2015), pitää hetken Virtuaalista Match Show -yhdistystä (vuonna 2012?), toimia näyttelytuomarina, (tällä hetkellä VSN:ssä vuodesta 2013 alkaen), tuomarina useissa eri laatuarvosteluissa, VRL:n hevosrekisterin hyväksyjänä (aloittaen heti piparitauon loppumisen jälkeen) ja nyt viimeisimpänä Virtuaalisen welsh yhdistyksen ja rotulaatuarvostelun ylläpitäjänä.

Aika pitkä lista, vai mitä? Vaikka olen toiminut useissa vapaaehtoisissa vastuutehtävissä virtuaalimaailmassa, ja vaikka toimin niistä osassa edelleen, en oikeastaan koskaan ole halunnut niitä. Ihannetilanteessa harrastelisin pikseliponeja miten haluaisin ja käyttäisin rajallisen aikani tietokoneella vain itseäni ja omia tallejani varten. Varsinkin nyt viime vuosina, kun vapaa-aikani on työelämään siirtymisen ja opiskelijaelämän loppumisen takia selvästi enemmän kortilla kuin ennen, en haluaisi harrastukseeni ainuttakaan aikaavievää vastuutehtävää. Saan kantaa vastuuta aivan riittävästi jo IRL, en tarvitsisi sitä vielä virtuaalisestikin.

Miksi sitten olen haalinut itselleni yhtä sun toista tekemistä? Ensinnäkään vapaaehtoisia tekijöitä ei koskaan ole ollut, eikä edelleenkään ole, jonoksi asti. Jos kerran erehtyy johonkin hommaan ryhtymään, saattaa siitä olla todella vaikea päästä eroon ihan vain, koska jatkajaa voi olla todella vaikea löytää. Velvollisuudentunnosta sitä ei kuitenkaan viitsi vain kadota tuuleen. Lisäksi joskus jos tahtoo jonkin laitoksen, jaoksen tai yhdistyksen toimivan ja pysyvän aktiivisena, voi olla ainoa keino ilmottautua itse ylläpitäjäksi tai ainakin apukädeksi. Näin itselleni kävi aikoinaan Ponilaukkajaoksen kanssa ja nyt pari vuotta sitten VWY:n kohdalla - aikaisemmat aktiivihenkilöt alkoivat hiljennellä harrastustaan, joten jos itse mielin käyttää yhdistyksen palveluja, oli hypättävä mukaan remmiin niitä tuottamaan.

Eikä hoitamani vastuutehtävät varsinaisesti mitenkään vastenmielisiä minulle ole. Oikeasti pidän rakennetuomaroinnista (VSN:n tuomarina toimiminen) ja minusta on mukava nähdä hevosia oman "harrastuskuplani" ulkopuolelta (VRL:n hevosrekisteri ja tuomarointitehtävät eri laatuarvosteluissa). Welsh-harrastajat taas ovat tosi mukava ja rento porukka, joten rotulaatuarvostelua ja yhdistystä on hauskaa ylläpitää ja kehittää. Kyse on enemmänkin siitä, että haluaisin käyttää rajallisen aikani vain omiin juttuihini. Lisäksi vastuutehtävien väkisinkin tuomat aikataulut tuntuvat joskus ahdistavilta. Haluaisin harrastaa silloin, kun huvittaa, enkä silloin kun tulokset on saatava valmiiksi ja julkaistuiksi. Olen myös melko vastuuntuntoinen persoona, joten otan minun vastuulleni langenneet tehtävät usein turhankin vakavasti, ja saatan vielä illalla sänkyyn mennessäkin muistella, että lähetinkö nyt varmasti ne jälkeläispisteet eteenpäin.

Vaikka minulla olisi kaikki maailman aika käytettävissäni, en siltikään riemusta kiljuen tarjoutuisi tekemään kaikki mahdollisia vastuutehtäviä mitä virtuaalimaailma tarjoaa. Esimerkiksi jonkin isomman jaoksen tai laatuarvostelun ylläpito olisi minulle aivan liian stressaavaa - tuntisin olevani vastuussa liian suurelle joukolle harrastajia, enkä jaksaisi kuunnella niin monen eri harrastajan mielipiteitä ja toiveita. Jos aikaa olisi loputtomasti, tarjoutuisin todennäköisesti useampaan laatuarvosteluun tuomariksi ja tuomaroisin myös enemmän VSN-näyttelyissä. Muita vastuutehtäviä varmaankin välttelisin entiseen tapaan, jotten joutuisi aikatauluttamaan harrastustani liiaksi tai saisi liikaa vastuuta.

Jokainen vapaaehtoistyöntekijä ansaitsee hatunnoston! Ja nekin, jotka ovat vain hengessä mukana tai osallistuvat tilaisuuksiin, ovat tärkeitä, sillä esimerkiksi laatuarvosteluissa osallistujamäärät jäisivät aika vähäisiksi jos vain tuomarit saisivat osallistua.