perjantai 20. tammikuuta 2023

Käyttöluokkien tuomarointi

Käyttöluokat (ridden, driven ja nykyään myös halter) ovat Virtuaalisten Show-näyttelyiden erikoisuus ja itse tuomaroin erityisen mielläni juuri käyttöluokkia. VSN:llä ei tällä hetkellä ole varsinaista ylläpitoa ja laitoksen sivuilla olevat säännöt ja tuomarointiohjeet ovat minusta vanhentuneet sekä osittain hieman puutteelliset. Tässä tekstissä kerron mihin itse käyttöluokkia tuomaroidessani kiinnitän huomiota ja miten itse tulkitsen VSN:n käyttöluokkien tuomarointiohjeistusta. Tämä ei ole opas käyttöluokkien tuomarointiin ja olen luonnollisesti valmis muuttamaan käytäntöjäni ja tulkintojani jos tai kun VSN:n ohjeita päivitetään. Myös enemmän kuin mielelläni ottaisin muiden käyttöluokkia tuomaroivien mielipiteitä ja kommentteja vastaan!

Säännöt-sivun mukaan Ridden ja Driven luokkiin osallistumisoikeus on kouluratsastus-, valjakkoajo- tai näyttelyiden käyttöluokkakuvilla. Sääntöjen mukaan luokissa kuvan tulee olla sivulta otettu, mutta tuomarointi-sivulle listatuissa hylkäyssyissä ei ole mainintaa hylkäyksestä kuvakulman takia, joten olen itse vain heitellyt edestä tai erittäin etuviistosta olevat kuvat pois palkinnoilta. Halter-luokkaan saa osallistua millä tahansa muulla liikekuvalla. Itse tulkitsen tämän niin, että esimerkiksi paikallaan ratsastaja selässä seisovan hevosen kuvilla luokkaan ei saisi osallistua. Halter-luokissa ei säännöissä ole kerrottu pitääkö kuvan olla sivulta otettu vai ei, ja olen nähnyt halter-luokissa jopa luokkavoittajalla suoraan edestä otetun kuvan.

Ridden- ja driven-luokissa jokainen osallistuja arvosteltaisiin ideaalitilanteessa kolmesta kuvasta: käynti-, ravi- ja laukkakuvasta. Aika harvalla olen nähnyt kuvaa kaikista askellajeista, mutta näppituntumalla ravi- ja laukkakuvat löytyvät useilta osallistujilta. VSN:n tuomarointiohjeistuksen mukaan hevonen pitäisi siis arvostella useammasta kuvasta, jos siltä galleriassaan kuvat eri askellajeista löytyy (tai näin minä sen tulkitsen). Tässä VSN:n (ridden ja driven) käyttöluokat poikkeavat liikekuvia palkitsevasta Performance Studbookista, jossa palkitaan yhden, omistajan valitseman kuvan perusteella. Halter-luokissa ei VSN:n ohjeistuksessa ole asiasta mainintaa, mutta oletan, että arvostelu tapahtuu yhdestä kuvasta. Itse valitsen mielestäni parhaan halter-luokkaan sopivan kuvan ja suoritan arvostelun siitä.

VSN:n sivuilla on kerrottu osa-alueet, mitä ridden- ja driven-luokissa tulisi huomioida: yleisvaikutelma (mm. leimat, lihas- ja lihavuuskunto, yleisolemus), tyyli (mm. siisteys, mahdollisimman vähät varusteet) sekä askellajit (käynti, ravi, laukka). Ohjeistus on minusta peräisin ajalta, jolloin joka osuudesta (5) annettiin pisteet, eikä sitä ole ehkä päivitetty ihan kaikilta osin pisteettömään aikaan. Minusta siitä on pisteytyksen poistamisen yhteydessä ehkä myös pudonnut joitakin osia pois (ehkä askellajien arvostelusta?), mutta voin muistaa väärinkin. Halter-luokkien ohjeistus on ylimalkaisempi, mutta huomiota tulisi kiinnittää leimoihin, yleisvaikutelmaan ja hevosen liikkumiseen tehtävässä, jota se kuvassa suorittaa.

Käytännössä ridden/driven luokissa menestyy minulla parhaiten hevonen, jolla on kuvia useammasta askellajista samassa varustuksessa ja kuvat riittävästi sivusta otettuna. Se liikkuu/näyttää kaikissa kuvissa hyvältä (ja tämä onkin aika kirjava käsite), tasapainoiselta ja etu- ja takaosa ovat liikkeessä samaa paria. Ei ole selkeästi lihava, laiha tai lihakseton ja näyttää sekä rotunsa että sukupuolensa edustajalta. Pintelit, suojat tai apuohjat ovat sallittuja, mutta omassa tuomaroinnissani tällaisilla varustettu hevonen tipahtaa yleensä sijan tai pari alaspäin (koska tyyli-kohdan ohjeistus). Askellajien laatua on vaikea arvioida valokuvasta, mutta askellajin pitää olla selvästi  tunnistettava (joskus näkee esimerkiksi kuvia, mistä ei ole ihan varma mennäänkö ravia tai laukkaa - tämä on tietenkin iso virhe) ja hevosen näyttää siltä, että se ei kippaa etupainoisena turvalleen. Kuvan askelvaihe vaikuttaa ainakin omalla kohdallani aika paljon askellajien arviointiin, mutta kun valokuvasta voi arvostella vain sen kuvanottohetken niin eipä sille mahda mitään. Kaikki askelvaiheet eivät vain ole yhtä edustavia.

Halter-luokissa huomaan suosivani muita kuin hyppykuvia, koska koen hyppykuvien arvostelun hankalaksi. En ole IRL kovinkaan esteihminen, mutta sen verran tiedän, että jalkojen asennon pitäisi olla mahdollisimman symmetrinen, jotta hevonen rasittuu ponnistuksessa ja alastulossa tasapuolisesti. Katson siis hyppykuvista paljon jalkojen symmetriaa, koska en muuta tiedä. Varustuksessa suosin tehtävään sopivia varusteita, eikä esimerkiksi estekuvassa olevat suojat ole miinustekijä (vrt. ridden). Ohjeistuksessa tähän ei oteta kantaa, kuten ei tyyliin muutoinkaan, ilmeisesti sitä ei halter-luokissa arvostella. Muutoin tuomaroimissani halter-luokissa pärjäävät hyvät leimat ja yleisvaikutelman (ryhti, lihavuus- ja lihaskunto jne.) omaavat hevoset, mutta liikkumisen arvostelu riippuu aina kuvasta. Hypyissä jalat samaa paria, liikkeessä etu- ja takaosa samaa paria sekä liikkuva eläin on tasapainoisen ja reippaan näköinen.

Käyttöluokkien tuomarointi on minusta sekä helpompaa että vaikeampaa kuin rakenneluokkien. Rakenteen ymmärtämiseen ja arvosteluun on (IRL-)oppaita netti pullollaan, joten apua ja hyviä havainnollistavia kuvia eri rakennevirheistä löytyy oppimisen ja arvostelun tueksi. Käyttöluokissa taas rakennetta ei tarvitse niinkään miettiä, vaan pääpaino on leimoissa ja yleisvaikutelmassa, jotka ovat hyvinkin subjetiivisia näkemyksiä ja mielipiteitä ihan oikean maailmankin tuomarien keskuudessa. Sen sijaan liikkumisen arviointi valokuvasta on omasta mielestäni hankalampaa kuin perinteinen rakennearvostelu.

Onneksi nämä kuitenkin ovat vain virtuaalihevosia ja kyse on mielikuvituksesta. Jos siellä ruudun takana nyt joku pohtii, ettei uskalla ryhtyä kumpaankaan näyttelyjaokseen tuomariksi niin huoli pois. Tekemällä oppii ja silmä harjaantuu, eikä tätä harrastusta muutenkaan pidä ottaa liian vakavasti.

perjantai 6. tammikuuta 2023

Cobien paluu (+ Moana 11v)

Moana part bred täytti tänään jo komeat 11 vuotta. Viime vuonna syntymäpäiviä juhlistettiin isolla kilpailumaratonilla ja tällekin vuodelle piti keksiä jotain erityistä. Mikäs sen erityisempää kuin hankkia muutama welsh cob aka sektio D:n edustaja Moanaan?

Moanassa on itse asiassa aikojen alussa ollut sekä yksi aito cob että muutamia C-sektion poneja. Siitä koko tallin historian ainoasta oikeasta cobista, tamma Gwlanog Eirin Perffaithista, olen rekisterin mukaan luopunut 16.3.2013. Tamma jätti ennen myyntiään Moanaan yhden wpb-varsan, mutta ei lainkaan cob-varsoja. C-sektion varsoja Moanassa on sen sijaan syntynyt yhteensä 7 kappaletta, joista viimeisin vuonna 2018. Moanassa asuneista C-poneista viimeisin, C-ori Moana's Vernon, sai muistosivut vuoden 2021 tammikuussa eli aika tarkkaan kaksi vuotta sitten.

Aivan ilman cobeja (okei, cob-tyypin poneja) en ole aivan kokonaan ollut, sillä Juksulassa asuvat viimeisimmät Moanan C-sektion kasvatit C-tamma Moana's Venice (syntynyt 2016) ja C-tamma Moana's Tiwlip (syntynyt 2018), joista en ole raaskinut luopua, mutta enpä tammoilla ole kyllä kauheasti mitään tehnytkään. Lisäksi hankin noin 1,5 vuotta sitten eleniltä jossain mielenhäiriössä D-sektion tamma Llygedyn Brithnin, joka sekin asuu (ja on tekemättä mitään) Juksulassa. Moana on siis ollut cobiton jo vuosia.

Mutta eipä ole enää! Aloitin pikselöintipäiväni tarjoamalla leahin Moorgatessa kasvattamasta Moorgate Lliliorista, joka sitten muuttikin Moanaan vielä tänään. Olen tammaa useamman kerran käynyt katsomassa, koska tykkään sen sekalaisesta suvusta: siinä on nimittäin viiden eri kasvattajan kasvatteja. Tykkään myös tamman ja sen emälinjan nimistä, joten tänään sitten taivuin mielitekoni edessä. Vielä on vähän epäselvää, että mitä Lliliorilla teen, mutta eiköhän sille jotain keksitä.

Lisäksi keksin tänään Moanaan kaksi D-sektion tuontia: oriin Llosgi Llew ja tamman Llwybr Dolydd. Kirjoitin ihan luonteet ja sukuselvitykset ja kaikki eli ilmeisesti aion näiden kanssa laatuarvosteluihin, koska minä en huvikseni kirjoita kyllä ainuttakaan sukuselvitystä. Kyllähän tämä pahasti näyttää siltä, että Moana part bredsin historian ensimmäinen welsh D -kasvatti saattaa syntyä vielä tänä vuonna! Johan sitä on 11 vuotta odotettukin.

Welsh C ja D -sektiot ovat minulle pitkästä virtuaalisesta historiastani huolimatta melko tuntemattomia. Oman muistini ja VRL:n rekisterin mukaan en ole koskaan ennen Moanaa omistanut yhtäkään C- tai D-sektion ponia. C-sektiota olen tähän hetkeen asti omistanut koko historiani aikana yhteensä 9 kappaletta, joista ensimmäisen olen hankkinut syyskuussa 2012 eli Moanan oltua toiminnassa noin puoli vuotta. D-sektiota olen omistanut vain edellä mainitun, sittemmin myydyn tamman, sekä nyt hankkimani cobit, eli yhteensä kokonaista viisi poniyksilöä, joista yhden olen tosiaan jo myynytkin.

Katsotaan annanko pikkurillin ja cobit vievätkin koko käden.

sunnuntai 1. tammikuuta 2023

Vuosi 2022 pakettiin ja 2023 esiin

Vuosi 2022 on taputeltu ainakin kalenterissa ja uusi vuosi 2023 on jo yli 12 tuntia vanha. Minulla oli pitkä lista tavoitteita kuluneelle vuodelle. Miten niiden loppujen lopuksi sitten kävi?

Moana part breds 5/8

  • korjaa ponien sivujen ulkoasun vika - korjattu.
  • pidä kasvattilista CAS-vuosittain ajantasalla - otin hirmuisen loppukirin ja lähes kaikilla 2022 syntyneillä on (tyhjät, sukutauluttomat, kuvattomat, tekstittömät) sivut ja suurin osa on rekisterissä. CAS-vuosittain en kyllä ole onnistunut tekemään mitään, mutta ehkä tämän puoliksi suoritetuksi voisi kuitata.
  • päivitä ponien kisakalenterit ainakin vuoden 2020 osalta, plussaa jos vuoden 2021 kisatkin saisi muotoonlaitettua! - kaikki muut lajit ovat marras-joulukuussa 2022, paitsi KRJ, jossa menen huhtikuussa 2020. Kuluneena vuonna läpikäytyjä kutsuja on kuitenkin noin 4000 kpl eli minusta tämän voi kuitata suoritetuksi, vaikka täydellisesti ei mennytkään.
  • yksi viiden kutsun kilpailurypäs joka kuukausi - helmi- ja joulukuu jäivät välistä, mutta useampana kuukautena järjestin useamman kuin yhden ryppään ja viiden kutsun kilpailuita tuli pidettyä yhteensä 14 kpl eli enemmän kuin tavoite (12) oli.
  • järjestä ainakin yhdet näyttelyt kummankin jaoksen alla (NJ ja VSN) - tein kutsupohjat kesällä, mutta tuomarien etsintä jäi tekemättä. VSN on tulossa nyt tammikuussa jos viimeinen tuomari kuittaa vielä ok:nsa.
  • kasvata 3-polvinen A- TAI B-sektion ori- JA tammakasvatti, jotka EIvät ole mitään sukua jo Moanassa oleville poneille (ori- ja tammakasvatti voivat olla eri sektiota keskenään) - uusisukuinen, 3-polvinen B-sektion ori syntyy vielä tässä kuussa ja uusisukuisen B-sektion tammavarsan vanhemmat tammi-helmikuussa ja itse 3-polvinen tamma varmaankin huhti-toukokuun tienoilla. Aikataulu vähän venähti, mutta on tämä projekti sen verran pitkällä, että suoritetuksi voi merkitä.
  • ano VWY:n kasvattajapalkintoa - helppo pikkujuttu, mutta edelleen tekemättä. Kierrätetään uudelle vuodelle.
  • pidä ponimäärä alle 300:ssa - VRL ilmoittaa tänään ponimääräksi 380. Miten meni noin niin kuin omasta mielestä? MUTTA itseasiassa tilanne ei ole ihan näin huono tämän tavoitteen suhteen, sillä lähes kaikki kasvatit sekä ostoponit on rekisteröity mutta muistosivujaan odottaa peräti 78 ponia, joista suurin osa on niin vanhoja, että kuolevat takautuvasti vuoden 2022 puolella. Todellisuudessa 300 ponin rajan ylitys on siis pieni.

Moana farm 0,5/4

  • poista listoilta ei-enää-niin-kiinnostavat eläimet - kesken.
  • hanki ainakin yksi entisiin nähden eri rotuinen nauta - ei.
  • tarkista kaikkien kuvien tekijänoikeusmerkinnät oikeaan muotoon (flickr:stä kopioidut kuvat) - kesken.
  • hyödynnä maatilaa ponien päiväkirjamerkinnöissä vähintään kuusi kertaa (joka toinen kuukausi) vuoden aikana - merkintöjä olen kirjoitellut muutaman (juhannuksena, heh). Ideoita olisi kyllä vaikka kuinka!

Juksula 2,5/4

  • korjaa ulkoasun koodiongelma - tehty! En nyt ihan varmaksi sano, että olenko siirtänyt jokaisesta korjatusta sivusta uuden version nettiin, mutta korjattu on.
  • kaikille vanhoille hevosille (= yli 4 vuotta tekemättä olleille) vähintään yksi jälkeläinen, jonka jälkeen vanhan hevosen kuoppaus - muutama kuoppavarsa on syntynyt, mutta laahaa aika pahasti noin muuten.
  • päivitä vihdoin ja viimein ikivanha hevoslistaus ajantasalle - heh, juu ei.
  • tarjoa Juksulan hevosia jalostukseen ja tilausvarsojen tekoon muillekin, esim. Keskustassa - omaa TJ-topikkia en ole laittanut pystyyn, mutta EJ- ja ostotopik oli. Olen lisäksi tarjonnut useammassa topikissa Juksulan oreja muille eli kyllä tämä minusta on ihan toteutettu kuitenkin.

Bloggaaminen 2,5/4

  • vuoden 2022 top5 ! - tehty! Eikä edes tarvinnut tyytyä ihan surkeimpiin mahdollisiin teksteihin eli olen aika tyytyväinen.
  • vähintään kaksi postausta kuukaudessa, ei laatuvaatimuksia, mutta jotain asiaa kuitenkin - viitenä kuukautena kirjoitin vain yhden kirjoituksen, kahtena kuukautena kolme ja muina pääsin tavoitteeseen, eli kolme tekstiä jäi puuttumaan (21/24), mutta pientä parannusta edelliseen vuoteen kuitenkin.
  • jatka muiden blogien kirjoitusten kommentointia mahdollisimman aktiivisesti - blogirintamalla on ollut hiljaista, mutta olen kommentoinut välillä vähän tikustakin asiaa.
  • kauan mielessä muhineet "hyvä virtuaalihevonen" ja "miksi laatuarvostelut" -postaukset vihdoin ulos - kesällä vähän luonnostelin, mutta siihen se jäi.
Tulos 10,5/20 eli sama kuin puolivuositsekkauksessa juhannuksena. Ei huonoin vuosi tavoitteiden suhteen, mutta ei parhaimmistoakaan. En kuitenkaan lannistu! Erityisen iloinen olen Juksulan uudesta noususta - tai no, ehkei sitä nousuksi voi kutsua, mutta jonkin sortin herääminen kuitenkin. Moana farmille ei ole oikein ollut suurta innostusta eikä oikein aikaakaan, mikä näkyy tavoitteiden suorittamisessa.

Entäs mitäs vuonna 2023? Aika samoilla linjoilla ajattelin jatkaa eli vanhojen tavoitteiden kierrätystä, koska miksikäs sitä pyörää aina uudelleen keksimään?

Moana part breds (& Moana farm)
  • pidä kasvattilista CAS-vuosittain ajantasalla
  • yksi viiden kutsun kilpailurypäs joka kuukausi
  • ponien kilpailukalenterit: KRJ:n alaiset kilpailut ainakin pari vuotta eteenpäin eli huhtikuuhun 2022, pidä muut lajit mahdollisimman ajantasalla
  • järjestä ainakin yhdet näyttelyt kummankin jaoksen alla (NJ ja VSN)
  • ano VWY:n kasvattajapalkintoa
  • pidä ponimäärä noin 300:ssa
  • "kasvatti per kasvattaja" -projekti valmiiksi (tästä lisää myöhemmin!)
  • ponilistausten uusiminen
  • muista Moana farmin olemassaolo erityisesti päiväkirjamerkintöjä kirjoittaessa
Juksula
  • kaikille vanhoille hevosille (= yli 5 vuotta tekemättä olleille) vähintään yksi jälkeläinen, jonka jälkeen vanhan hevosen kuoppaus
  • ikivanha hevoslistaus ajantasalle
  • toteuta pitkäaikainen haave työhevosista!
  • järjestä ainakin yhdet näyttelyt (NJ tai VSN)
  • tarjoa oreja sekä tilausvarsoja mahdollisimman aktiivisesti muille harrastajille
Bloggaaminen
  • vuoden 2023 top5
  • kaksi kirjoitusta per kuukausi, ei laatuvaatimuksia
  • tällä hetkellä Bloggerissa on säilössä kuusi luonnosta, kirjoita näistä ainakin puolet eli kolme valmiiksi tämän vuoden aikana
  • muista kommentoida muiden bloggaajien kirjoituksia aina jotain keksiessäsi
Eiköhän näillä päästä taas vuosi eteenpäin!

Hyvää uutta vuotta 2023 kaikille virtuaaliharrastajille! Olkoon vuosi hyvä niin virtuaalisesti kuin oikeastikin.

torstai 29. joulukuuta 2022

Vuoden 2022 top5 blogikirjoitukset

Olen viimeksi listannut vuoden omasta mielestäni parhaita blogikirjoituksia alkuvuodesta 2021, jolloin valitsin vuoden 2020 top3-blogipostausta. Tuolloin murehdin, että en voi valita viittä kirjoitusta, koska se olisi neljäsosa koko vuoden postauksista, mutta valitsin kuitenkin vuodelta kolme mielestäni esiinnoston arvoista tekstiä. Vuonna 2021 ei 18 kirjoituksen joukosta edes top3:sta saanut nostettua esiin, mutta pian päättyvältä vuodelta 2022 löysin kuin löysinkin oman topvitoseni.

1. Virtuaalihevosen "hyvä kuva": syyskuussa kirjoitettu varsin viaton kirjoitus, joka taisi toimia katalyyttinä (tai yhtenä sellaisena) Keskustassa hetken aikaa velloneelle eettisyys-keskustelulle. En ehtinyt sitä itse seurata, vaan kuulin asiasta jälkeenpäin, mutta ilmeisesti keskustelu meni hieman rumaksi, kun topakin poistui nopeasti. Tämä oli Bloggerin tarjoamien tilastojen valossa myös vuoden (ja ehkä jopa koko blogin historian) katselluin teksti.

2. Welsh part bredien rekisteröintidatan pyörittelyä: ei ehkä mikään kirjoitustaidon riemuvoitto, mutta minusta hauska teksti, joka oli erityisen hauska kasata. Olen pienesti tykästynyt kaikkeen datan ja tilastojen pyörittelyyn sekä excelin käyttöön ja lisäksi oli mielenkiintoista selvittää Moanan merkitystä virtuaalisiin welsh part bredeihin (merkitys pienehkö eli hyvä reality check). Tämä pitää ehdottomasti jossain kohden myös päivittää tämän vuoden osalta!

3. Tasainen vai epätasainen suku?: teksti, joka kommenttien määrän sekä katselukertojen perusteella kiinnosti muitakin kuin minua.

4. Kaikuja suomenhevoskasvatuksestani: tätä oli minusta todella kiva kirjoittaa. Sain suorastaan hukkua bittiavaruuden pölyisiin arkistoihin ja Googlen syövereihin. Minulle oikea nostalgiapläjäys ja kirvoitti myös erilaisia ideoita jatko-osista.

5. Rakennetuomaroinnista ja VSN:n pisteytyksestä luopumisesta: hevosten rakenteet, niin IRL kuin URL, ovat lähellä sydäntäni, joten kerta olen rakennetuomaroinnista kirjoittanut, niin kyllähän tekstin paikka topvitosessa on. Harmittelen edelleen vähän tuosta pisteyttämisestä luopumista, mutta ymmärrän toki myös muutoksen hyödyt.

Mikä oli sinun suosikkisi Nintsun pikselipulinoiden vuoden 2022 teksteistä?

maanantai 26. joulukuuta 2022

Loppuvuoden palkinnot

Loppuvuonna kunnostauduin Juksulan hevosten kanssa ja se näkyi myös laatuarvosteluosallistumisissa, sillä muutamaankin laatuarvostelutilaisuuteen eksyi juksulalaisia hevosia mukaan!

Lokakuun Esteratsastusjaoksen tilaisuudesta kotiin viemisiksi saatiin koko palkintoskaala, kun Partner in Crime MPB ylsi ensimmäiselle palkinnolle, Nightmare in Hell MPB ja Almost Famous MPB toiselle palkinnolle ja Whiskey in Jar MPB jäi kolmosen puolelle. Kaikki oriit saivat heikot jälkeläispisteet, mutta Partner in Crime paikkasi peräti kolmella cup-sijoituksellaan sekä täysillä vanhempien meriittipisteillä. Myös marraskuun tilaisuudesta saatiin kaikkia palkintoja. Trolldale MPB ylsi juuri ja juuri ykkösen puolelle. Siskonsa Loveholic MPB sai toisen palkinnon kuten myös A-ori Moana's Ghostbuster. Toinen A-ori Moana's Llacheu sai kolmosen, koska sekä sen vanhemmat että ainoa jälkeläinen ovat kilpailleet esteillä vain vähän ja pisteet molemmista osioista jäivät mataliksi. Joulukuussa ERJL:ssä mukana onkin neljä juksulalaista: täysveriset Raising Dragon Ring xx, Nouvion Miss Peaches ja Juksulan Guerrilla xx sekä trakitamma Rapidash Hexen. Laskelmieni mukaan kakkosta ja kolmosta tiedossa.

Kenttäratsastusjaoksen lokakuun tilaisuudessa oli mukana kolme moanalaista, joista jokainen sai eri palkinnon. Parten in Crime MPB ylsi hyvin ensimmäiselle palkinnolle, Trolldalelle selvä kakkonen ja Loveholic MPB jäi niukasti kolmannelle palkinnolle. Marraskuussa tuli hieman kiirus ja ehdin valmistella vain kaksi hevosta tilaisuuteen ja nekin huonosti eli kolmoset Supermodel MPB:lle ja juksulalaiselle Raising Dragon Ring:lle. Raising Dragon ei tosin jäänyt kuin puolen pisteen päähän kakkosesta, joten nyt hieman harmittaa, etten laiskana jaksanut kirjoittaa oriille kunnollista päiväkirjaa...

Valjakkoajojaoksen lokakuun tilaisuuteen ilmoitin mukaan kolme suvultaan ja jälkeläisiltään lajilaatuarvosteluun vaillinaista ponia, mikä johtikin kolmeen kolmospalkintoon. Kolmoset siis estesukuiselle Moana's Hulabaloolle ja jälkeläisnäytöttömille Moana's Ghostbusterille ja Moana's Llacheulle.

Lokakuussa en mahtunut Kouluratsastusjaoksen tilaisuuteen mukaan, mutta marraskuussa koulupainotteinen Crane Chernava kävi hakemassa toisen palkinnon kohtuullisin pistein ja moniottelija What a Shame MPB kolmannen palkinnon ja komean nollan jälkeläispisteistä. Joulukuun tilaisuudessa on meiltä mukana kaksi yleispainotteista oria, Mainly Awesome MPB ja Nelson MPB, jälkeläisnäytöttöminä kolmospalkintoja hakemassa.

Marraskuussa oli myös welshien rotulaatuarvostelun tilaisuuden vuoro. Minulta oli mukana tuomarioikeuksien täydet seitsemän ponia ja tasainen kakkosrivi sieltä odotusten mukaan tulikin. Trolldalen yhteispisteet olivat 46, mikä on ihan kiva, ja Well Dusted MPB sai luonteestaan seitsemän pistettä, mikä on oikein hyvä tulos. Supermodel MPB sai suvustaan 6,5 pistettä, mikä on aika keskiverto, mutta olisin sille itse antanut hieman enemmän, kun huomioi tamman sukutaulun 10. polveen asti ulottuvasta "hännästä" saamat lisäpisteet (3,5 p).

Sain Ponikantakirjan marraskuun tilaisuuteen viimein rivini kasaan ja viisi ponia mukaan tilaisuuteen. Olin harvinaisen paljon eri mieltä pisteistä tällä kertaa, mutta kaikille ilmoittamilleni tuli kuitenkin joku palkinto mukaan eli kaikki hyvin siltä osin. Ihana Hartwig's Jaxx ja Moana's Draugluin saivat toiset palkinnot ja Czarina MPB:lle, Maldwyn Blaithniddille ja Brunnby Knuckleheddille kolmoset. Knucklen palkinnosta olen iloisesti yllättänyt, koska minusta kuvan ponissa ei ole muuta hyvää kuin pää ja leimat, mutta en valita! Joulukuussa ponikantakirjan tilaisuuteen saivat osallistua myös kelvottomat mukaan, joten katsotaan mitä palkintoja sieltä on luvassa vai onko mitään!

Joulukuussa sattui sellainen joulunihme, että ilmoitin hevosia Hevoskantakirjan tilaisuuteen mukaan! En nyt rehellisesti edes muista milloin viimeksi olisin kyseisen laitoksen palveluita käyttänyt. Ktk-kelpoisia oli tosin vain vuono-ori Juksulan Tarzan, jolle povaan vahvaa kakkosta. Kelvottomia minulla on mukana arabitammat Patrycja MJA ox ja Khalilah Zaira BLS ja ikivanha fwb-kasvattini LD Pretorián, joiden palkintoja en tiedä arvuutella. Kakkosia ehkä ja Zairalle kolmonen?

Ensivuonna jatkan samalla linjalla eli ilmoitan puolivalmiitakin hevosia tilaisuuksiin, jotta saan paisuneita laatuarvostelujonojani tyhjennettyä. Kolmosia ja nippanappa kakkosia tiedossa siis.

tiistai 6. joulukuuta 2022

Kaikuja suomenhevoskasvatuksestani

Itsenäisyyspäivän kunniaksi sopii kaivella vanhoja muistoja virtuaalisista suomenhevoskasvateistani - kyllä! Minäkin olen joskus kyseisen kansallisrodun kanssa virtuaalimaailmassa puljannut. Oikeassa maailmassa suomenhevonen on lempirotuni ja kaikki omat hevoseni ovat olleet juuri suomenhevosia. Virtuaalimaailmassa rotu ei sen sijaan ole koskaan erityisemmin sykäyttänyt, useastakin syystä.

Virtuaalimaailmassa olen silti kasvattanut suomenhevosia. En koskaan kovin tavoitteellisesti tai pitkäjänteisesti, mutta useamman kasvatin olen bittiavaruuteen keksinyt. Harmillisesti suokkikasvatusajoistani on niin kauan, että suurin osa todistusaineistosta sekä minun muistijäljistäni on jo kadonnut. Onneksi on VRL:on rekisteri! Tämän postauksen listaus ei siis ole täydellinen, vaan perustuu pelkästään VRL:n rekisterin tietoihin.

Olen kasvattanut suomenhevosia ainakin kuudessa eri tallissa: Myrskyluodon tallissa, Dragon Stablessa, Talli Light Dragonissa, Siittola Cipofüzossa, Yksityistalli Adlerissa ja vielä nykyisinkin pystyssä olevassa Juksulassa. Lisäksi olin jonkin aikaa toisena omistajana suomenhevosia kasvattaneessa Hunajapurossa, joten sitäkin kautta olen sotkeutunut suomenhevosiin. Hunajapuroa en kuitenkaan koskaan oikein tuntenut omakseni, joten jätetään se pois tästä tekstistä. Myös Bellisentessä, jossa olin hetken aikaa kolmantena omistajana, syntyi (rekisterin mukaan) yksi suomenhevoskasvatti.

Myrskyluodon tallissa (n. 2004) on vanhan geocitiesin sivun mukaan syntynyt ainakin kaksi suomenhevosvarsaa, mutta rekisteriin tai jatkojalostukseen niistä ei ole päätynyt kumpikaan. Dragon Stable, Siittola Cipofüzo ja Yksityistalli Adler olivat nekin lyhyitä projekteja, joista ei paljoa tarinoita jäänyt, varsinkaan suomenhevosten saralla, kerrottavaksi. Yllättäen silti useampi näiden tallien kasvatti on sukupolven tai kaksi jättänyt jälkikasvua virtuaalimaailmaan, mutta kaikkien jäljet katkeavat vuosien 2009-2010 tienoille, joten nykypäivän suvuissa näitä ei enää näy.

Light Dragonissa sh-kasvatteja on rekisterissä kasvattajanimillä LD ja LD'n, josta ensimmäinen on peräti rekisteröity alunperin suomenhevosilla ja jälkimmäistä ei ole rekisteröity lainkaan. Rekisterin eri lähteistä kasaamalla saan LD:n aikaisia rekisteröityjä sh-kasvatteja 11 kappaletta, mutta määrä on todennäköisesti suurempi, sillä tuohon aikaan en rekisteröinyt kaikkia omia hevosiani, enkä vaatinut kasvattieni rekisteröintiä myöskään muilta. Rekisteröidyistä kasvateista useampi on saanut varsan tai useamman, mutta suurimman osan sukulinja katkeaa sukupolven tai toisen jälkeen. Ei kuitenkaan kaikilla, sillä LD'n Tähtisydän näkyy tyttärensä LD Patukan kautta Ryövärintytär-tamman suvussa. Ko. tamma asustaa Miltsulla Breawassa, joka on aktiivisessa toiminnassa. Myös LD Hissukan tytär Teriina on saanut jälkeläisen, Korpin Kentaurin, vuonna 2021 ja oriin omistaja näyttäisi olevan Keskustassa aktiivinen, joten ehkä suku jatkuu jonakin päivänä. Jos kerta LD:läisiä suomenhevosia näkyy nykypäivänä kahtakin eri kautta ilman omaa myötävaikutustani, niin aika hyvin, eikö?

Juksulassa on syntynyt kaksi suomenhevoskasvattia, Juksulan Jonninjoutava ja Juksulan Kultainen, molemmat vuonna 2009 ja molemmilla oli eminään LD:n kasvatit. Molemmat päätyivät muille omistajille ja ovat sittemmin kadonneet ilman jälkikasvua. Lievästi kyllä polttelisi napata kumpikin tamma itselle tätä sukua jatkamaan... Molemmillahan on emänemänään Kirottu Ensirakkaus, jonka olen esitellyt Suosikkipikselinäni aika tarkkaan vuosi sitten, ja olisihan tuota LD-sukua (sekä Juksulan heppoista suomenhevoskasvatusta) kiva tuoda omallakin panoksella nykypäivään. Harkitsen vakavasti!

Hyvää itsenäisyyspäivää blogin lukijoille!


Myrskyluodon talli, 3 kpl:
  • ML Junnu, 2004 (rekisteröimätön, isä)
  • ML Junni, 2004 (rekisteröimätön, isä)
  • ML Tulinen Tähdenlento, 2004 (rekisteröimätön, emä)

Dragon Stable, 2 kpl:

Talli Light Dragon, 12 kpl:

Siittola Cipofüzo, 2 kpl:

Yksityistalli Adler, 3 kpl:

Juksula, 2 kpl

sunnuntai 27. marraskuuta 2022

Poimintoja Juksulan hevosista

Jatketaan vielä Juksula-teemalla! Tänä viikonloppuna en juurikaan ole ehtinyt harrastaa virtuaalihevosia, mutta olen parina viime viikkona käynyt Juksulan hevosia läpi ja listannut niitä. Olen ihan ihastellut miten kivoja hevosia minulla siellä onkaan pölyttymässä. Tässä muutamia poimintoja vanhemmista hevosista itselleni muistutukseksi ja ehkä teidän lukijoidenkin iloksi.

ox-ori Juksulan Farao ox: 2-polvisen suvun omaava domestic-ori, jonka isälinja menee yhteen suosikkioriiseeni Faquab al Qadariin. Harvinaisuutena, että oriilla on itseottamani valokuva, jolla se on vieläpä kantakirjattu! Vielä ilman jälkeläisiä (eihän tämä ole syntynyt kuin vasta vuonna 2016), mutta tulee varmasti joskus jatkamaan orilinjaansa. Enemmän kuin mielellään tarjolla tammoille, jos jota kuta kiinnostaa! Suku on kokonaan juksulalaista ja harvinainen tallin ulkopuolella.

ox-tamma Juksulan Bibi ox: 2-polvisen suvun omaava domestic-tamma, jonka suku on oikea painotusten sekasotku. Hirveän kiva tamma, miksi ihmeessä tällä ei ole jo kymmentä varsaa?! Molempien vanhempiensa ainoa jälkeläinen. Emän vanhemmista on varsat sekä Juksulassa että Moanassa, mutta silti Bibillä olisi käyttöä kummassakin tallissa.

ox-tamma Hanida Rewa ox: ostotamma, josta tykkäsin heti ostaessani todella paljon. Yksi arabijälkeläinen ja toinen varsa Moanassa eli siitoskäytölle tuskin on enää tarvetta, mutta houkuttaisi valmistella muutamaan laatuarvosteluun kuitenkin, joten en raaski vielä muistosivuja tammalle tehdä.

ox-tamma Khalilah Zaira ox: ikivanha arabitamma Bellisentestä, jossa olin yhtenä omistajana joskus 2009-2011. Nostalgiasyistä tamman aikoinaan ostinkin. Vanhahkosukuinen Zaira odottaa, että saan aiemmin esitellylle Faraolle keksittyä pojan, josta sitten tulee Zairan sulhanen.

xx-ori Juksulan Chaos xx: peruja Juksulan laukkahevosbuumista 2017-2019 ja vanhempina onkin itse tuomani laukkatäykkärit. Tämä oli laukkaharrastukseni aikaan yksi suosikeistani ja seurasin sen uraa mielenkiinnolla, mikä näkyykin muutamana päiväkirjamerkintänä kilpailuiden seuraamisesta. Sittemmin Chaos on ekä vähän jäänyt, eikä sillä vieläkään ole yhtään varsaa, mutta minulle tässä hevosessa on Sitä Jotain.

xx-ori Raising Dragon Ring xx: yksi ehdottomista suosikeistani. 2-polvinen Special Ringin kasvatti, kenttä- ja estesuku ja isälinja menee Rainmakeriin. Drakella on jo neljä jälkeläistä, kaikki eri roduista (wpb, fwb, trak, xx), mutta xx-orivarsa vielä puuttuu! Ori on myös ilmoitettu jo KERJ:n marraskuun tilaisuuteen ja se on myös omassa jonossani odottamassa ERJ:n seuraavaa tilaisuutta.

x-tamma Nirvana B': kuuluu joukkoon "ai mulla on tämmöinenkin!". Miten olen voinut unohtaa näin kivan tamman? Laukkasukuinen, eikä suvultaan nyt ehkä kaikista ihmeellisin, mutta minulle tässä on taas Sitä Jotain. Ehkä se on tuo valokuvien persoonallisen oloinen hevonen? Tamma on ikivanha ja unohdettu (=varsaton), mutta nyt se on palautettu mieleen ja toivottavasti tilanne pian korjaantuu.

x-tamma Sokerikuun Slytherin: ihana pitkäsukuinen anglotamma. Tämäkin on seissyt Juksulassa jo yli viisi vuotta, enkä ole tehnyt sen kanssa porrastetuissa kilpailemisen lisäksi mitään. Osittain tosin siitä syystä, että tamman ostaessani se oli selkeästi pitkäsukuisempi kuin muut täysveriseni, mutta nythän tammalle alkaa olla jo melkein yhtä pitkäsukuisia kavereita tallissa. Moanaankin tätä voisi ajatella.

fwb-ori Juksulan Lafayette: vuonna 2012 (kymmenen vuotta sitten!) syntynyt Juksulan kasvatti. Muistan vieläkin kuinka jännitin tämän isän ostotarjouksen läpimenoa! Roxbury oli silloin minulle jotain niin hienoa ja Bomber Roxista oli muitakin tarjokkaita - voi sitä iloa, kun Kida päätyi myymään oriin minulle! Emänä onkin juksulalainen trakitamma. Lanttu on minusta aivan superkiva, mutta en näköjään kymmenessä vuodessakaan ole saanut oriin kanssa aikaiseksi oikein mitään.

hann-tamma Juksulan Cindy: Juksulan ensimmäinen ja ainoa hannover-kasvatti. Olin rehellisesti sanottuna unohtanut jo koko hevosen, mutta onpa tämä kiva. 3-polvisessa suvussa on Skurvash vahvasti edustettuna. Pitänee etsiä tälle jostain puhdas hannover-ori sulhoksi.

eest-ori Juksulan Moritz: minulla on aina ollut pehmeä kohta eestinhevosille. Mortilla on isänään aikoinaan yksi lempihevosistani Golden Horsen eestinhevoskasvatti Kullan Mihkel ja emänsä puolelta Mortti on kokonaan juksulalainen. Mortilla on ollut kysyntää Juksulan ulkopuolella ja oriilla onkin kaksi jälkeläistä, joista toinen on jatkanut sukuaankin. Kotiin Juksulaan pitäisi oriista vielä varsa jättää.

bydj-ori Priton Shaco: en tee yhtään mitään bydjonnyillä, mutta silti minulla on Shaco. Minusta tämä on ihan hirveän kiva. Pitänee tehdä joku rbsh-varsa tällä, täykkäreitä kun löytyy tallista, mutta toista bydjonnyitä ei.

she-tamma Mayson's Haleigh: minä todella omistan myös yhden shetlanninponin! Valokuvien poni on minusta aivan ihana. Pullaa olen viime aikoina vähän mietiskellytkin, kun haluaisin kovasti siitä raviponin itselleni. Pitää ehkä aktivoitua tämän suhteen. Shetlanninponeissa on jotain nostalgista, kun niiden kanssa joskus kauan kauan sitten LD:n aikoihin puuhasin enemmänkin.

nsh-tamma Sierra Dreamcatcher: edellisessäkin postauksessa Cathya jo esittelin, mutta minusta tamma on vain niin kiva. En tiedä mitä teen national show horsella, mutta onhan tallissa iso joukko arabeja tämän kaveriksi.

Hevosia Juksulassa on tänään VRL:n rekisterin mukaan 121 kappaletta ja minusta kaikki tallissa asuvat on nyt rekisteröity. Juksulassa on 21 eri rotua, joista eniten yksilöitä on arabeissa (32 kpl) ja englantilaisissa täysverisissä (26 kpl). Yksittäisiä hevosia on roduista criollo, eestinhevonen, bydjonnyi, lipizza, national show horse, norjan vuonohevonen, oldenburg, amerikanponi ja shetlanninponi.

lauantai 12. marraskuuta 2022

Siis mikä Juksula?

Tämä blogi on hyvin Moana-painotteinen, koska Moanan kanssa tulee puuhattua eniten. Siellä on "systeemi", asiat suurin piirtein järjestyksessä ja hommat rullaavat eteenpäin. Mutta on minulla toinenkin talli, lähinnä vuositavoitteiden yhteydessä esillä vilahtava Juksula. Nyt olen parina päivänä hyörinyt Juksulan kimpussa ja onpa se ollutkin mukavaa vaihtelua! Minullahan on siellä vaikka mitä ihania hevosia, jotka olen lähes unohtanut omistavani.

Olen perustanut Juksulan esiasteen "Nintsun yksityiset" vuonna 2006. Alunperin tallissa oli tarkoitus olla muutama reaaliajassa ikääntyvä silmäterä tarinointia varten, mutta tapojeni mukaan homma räjähti käsiin, ja vuonna 2007 hevosia oli jo yli 30 ja nimi vaihtunut pientalli Juksulaan. Pientalli-etuliitekin tipahti jossain kohden pois ja tällä hetkellä tätä kirjoittaessa Juksulassa on rekisteröityjä hevosia tismalleen 130 kappaletta - tosin tiedän, että tallissa on ainakin muutama (tai ehkä useampikin) rekisteröimätön hevonen... Villi veikkaus, että todellinen hevosmäärä on lähempänä 140:tä ja tallin sivuilla oleva hevoslistaushan ei sitten ole edes sinne päinkään ajantasalla.

Alkuaikoina tallissa oli pientä hoitajatoimintaa sekä muiden harrastajien yksityishevosten majoitusta omieni rinnalla. Tarinoin Juksulassa aikoinaan hyvinkin paljon sekä itsekseni että muiden harrastajien kanssa. Minulla on hämäriä muistikuvia jopa valmennusringin pyörittämisestä tai ainakin jostain sellaisesta viritelmästä. Yksittäisiä varsoja tallin hevosista on syntynyt aina, ensimmäinen vuonna 2007, mutta jossain vaiheessa kasvattaminen alkoi taas kiinnostaa enemmän, ja lopulta tallissa olikin kohtuullisen tavoitteellista (joskin ajallisesti ja suvullisesti melko lyhyeksi jäänyttä) trakehner-kasvatusta. Juksulan hevoset ovat kilpailleet ja kiertäneet laatuarvosteluita välillä enemmän ja välillä vähemmän aktiivisesti. Välissä Juksula oli myös melkein vakavasti otettava laukkatallikin, kun tallissa yhtäkkiä oli iso kasa laukkaponeja eri roduista sekä laukkapainotteisia arabialaisia.

Perustettuani Moana part bredsin alkuvuonna 2012, jäi Juksula vähän lapsipuolen asemaan. Viime vuosien ajanpuutteen takia tämä on vain entisestään korostunut. Moanan alkuvuosina ajattelin itseasiassa lopettaa ja sulkea Juksulan kokonaan - tarkoitus oli yhdistää Juksulan puoliveriset ja täysveriset Moanan welsheihin ja sitten kadottaa Juksula virtuaaliselta maailmankartalta. Lopulta olin kuitenkin liian nostalginen, enkä voinutkaan luopua Juksulasta ja sen kirjavasta hevosjoukosta.

Nykyään Juksula lähinnä on, eikä tallilla ole selkeää visiota tai tavoitetta. Juksula on vähän sellainen vanha jäänne, tuttu ja turvallinen parisuhde, josta ei vain uskalla luopua. Ehkä tallin tärkeimmäksi tehtäväksi voisi sanoa täysveristen pitämisen Moanan welsh part bred -jalostusta varten, mutta toisaalta en tiedä mitä british spotted pony -lauma tai esimerkiksi national show horse, criollo ja budjonnyi tätä tehtävää palvelevat. Juksulassa asuukin vähän sitä sun tätä, heräteostoksia, jotka eivät mitenkään löytäisi paikkaansa Moanasta. Hevoset kilpailevat kohtuullisen aktiivisesti porrastetuissa kilpailuissa kukin painotuslajissaan. Lisäksi sen verran olen sielultani kasvattaja, että jokainen hevonen tulee ainakin yhden jälkeläisen saamaan, ja siksi Juksulan kasvattilista onkin melkoinen sekasotku. Sieltä löytyy kaikenlaista aina shetlanninponista arabialaiseen ja ties mitä risteytyksiä ja tilastohevosia.

Juksulan tulevaisuus on todennäköisesti sama kuin sen nykyhetki: talli on ja pysyy, mutta paljoa mitään ei tapahdu. Minulla on siellä kyllä niin kivoja hevosia, että jos aikaa olisi harrastaa enemmän, nostaisin Juksulan takaisin entiseen loistoonsa, mutta tässä tilanteessa talli saa tyytyä muruihin.

lauantai 22. lokakuuta 2022

Syyssateen lisäksi palkintosadetta

Olen tässä edellisen palkinto-hehkutukseni jälkeen jatkanut laatuarvosteluiden suhteen samalla linjalla eli aivan liian pitkiä jonoja purkaakseni, ilmoittanut aina kaikki kynnelle kykenevät ponit mukaan, vaikka sitten puolivalmiina. Mutta on silti muutama ykkönenkin tarttunut poneille matkaan!

Elokuussa laatuarvostelurupeaman aloitti welshien rotulaatuarvostelu, jonne raahasin tuttuun tapaan tuomarioikeuksieni ansiosta seitsemän (tällä kertaa) hyvin valmisteltua welshiä. Kotiin tuomisina oli tasainen rivi kakkospalkintoja. Oma A-kasvattini Purple Clover ilahdutti 48 pisteellään eli poni jäi vain kahden pisteen päähän ykkösestä! Ostoponeille Battleborn Dael, Spy Rewa ja Cedion Teifion olin onnistunut kirjoittamaan tuomaria miellyttävät luonteet - VWYL:ssä luonteesta 7/10 on aina hyvä syy riviin suklaata. Myös oman kasvatin Crazy Yellow Monkeyn 7,5 pistettä suvusta - moanalaisesta sellaisesta, lämmitti mieltä.

Lajilaatuarvosteluissa elokuussa sain moanalaisia mukaan joka lajiin. Kouluratsastusjaoksen arvostelusta Little Tempress MPB haki säälikolmosen ja komean nollan jälkeläispisteistä. Samoin Esteratsastusjaoksen tilaisuus meni Moanan osalta hivenen alavireisesti, kun omat kasvatit Drusilla, Unforgivable ja Prince Charming kipusivat juuri ja juuri kakkosen puolelle ja Mainly Awesome jäi pisteineen kolmannelle palkinnolle. Jälkeläispisteethän ne siellä taas kaiversivat, mutta palkinto kuin palkinto! Kenttäratsastusjaoksen arvostelussa kasvatit Nightmare from Hell ja Whiskey in Jar ylsivät juuri ja juuri toiselle palkinnolle, Little Tempress sitten jo selvemmin kakkoselle ja Drusilla vastasi moanalaisten ainoasta ensimmäisestä palkinnosta. Onneksi sentään Valjakkoajojaoksen elokuun tilaisuudessa moanalaiset loistivat - tilaisuuden kahdeksasta osallistujasta puolet (4 kpl) olivat lähtöisin Moanasta ja tuloksena oli kaksi hyvää kakkospalkintoa ja kaksi ykköstä. Prince Charming ja Summer Madness saivat ensimmäiset palkinnot ja Llegolas toisen, kuten myös Katariinan omistama Moana's Ambrosia.

Syyskuussa oli arvostelurintamalla hiljaista, kun vain Esteratsastusjaos järjesti tilaisuuden. Moanasta oli mukana muutama vähän valmiimpi poni ja kasvateille Smoke on the Water, Nelson ja Cha-cha-cha tulikin ensimmäiset palkinnot tuomisiksi. Koulupainotteinen kasvatti Ellis Bell haki jälkeläisnäytöttömänä kolmannen palkinnon.

Aiemmin tässä lokakuussa sain vihdoin anottua myös pari pitkään roikkunutta Näyttelyjaoksen arvonimeä ja niinpä Moanassa on (tai oikeastaan oli, koska kumpikin sai juuri muistosivunsa) kaksi muotovaliota lisää: ori Shahnameh MPB ja tamma Winchester Lilith.

Lokakuussa moanalaisia on mukana Este- ja Kenttäratsastusjaoksen sekä Valjakkoajojaoksen laatuarvosteluissa sekä marraskuun alussa rotulaatuarvostelussa. Koulupuolelle en nyt lokakuussa mahtunut mukaan, mikä kyllä vähän harmittaa... Pitää olla ensi kuunvaihteessa siis ajoissa liikkeellä, jotta ehtii saada poninsa tilaisuuteen. Myös kantakirjojen osalta pitäisi aktivoitua, sillä talleista löytyisi useampikin tulostensa tai sukunsa perusteella kantakirjakelpoinen yksilö.

sunnuntai 9. lokakuuta 2022

Suosikkipikselit: Moana's Shenanigan

Joskus joistakin virtuaalihevosista vain tulee tärkeämpiä kuin toisista, vaikka jokaisen kohdalla kyse onkin vain mielikuvituksen tuotteista ja kasasta pikseleitä. Silti omia "suosikkipikseleitä" on aina kiva esitellä muille! Omien virtuaalihevossuosikkieni, sekä menneiden että nykyisten lempparien, esittelyt löytyvät blogista tunnisteella Suosikkipikselit-sarja.

Welsh mountain -ori Moana's Shenanigan oli Moana part bredsin kasvatti, jonka isä oli Moanan oma tuontiponi Eiddof Diafoll ja emä A-linjojemme kantatamma Goldwood's Honey Bonnie, jonka olen myös esitellyt suosikkipikselinäni sarjan ensimmäisessä osassa. Nipsu syntyi vuonna 2014 ja sai muistosivunsa eilen - yhteinen virtuaalinen taipaleemme kesti siis yli kahdeksan vuotta (CAS-ikääntymisellä 35 virtuaalista vuotta). Väriltään ori oli voikko isoilla valkoisilla merkeillä ja säkäkorkeutta löytyi kuvitteelliset 118 senttiä. Tykkäsin erityisesti Nipsun kuvista. Kullankeltainen karva, valkoiset jouhet, neljä sukkaa ja läsi vaaleanpunaisella turvalla - ei kai voikko paljoa kauniimpi voisi ollakaan?

Virallisesti Nipsu oli painotukseltaan valjakkoajoponi, mutta valjakkoajon vaikeiden luokkien lisäksi ori kilpaili täydet sijoitukset sekä este- että kouluratsastuksessa. Rakennekuvaa Nipsulla ei ollut, joten näyttelyura jäi tekemättä, mutta lajilaatuarvosteluista Esteratsastusjaoksen ja Kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluista tuli ensimmäiset palkinnot ja Valjakkoajojaoksen arvostelusta kakkonen. Rotulaatuarvostelussa Nipsu jäi 47 pisteellään toiselle palkinnolle, mutta sai täydet kilpailu- ja meriittipisteet. VWY:n jälkeläispalkinnoista Nipsulla on tällä AB-kirjain, mutta ori on yhden VWY-palkitun jälkeläisen päässä parhaasta mahdollisesta jälkeläispalkinnosta eli VWY-A:sta. Sinne tähdätään! Onneksi jälkeläispalkintoa voi korottaa myös ponin kuoleman jälkeen.

Jälkeläisiä Nipsulle ehti ilmaantua kuusi kappaletta, kaksi oria ja neljä tammaa. Käytin Nipsua varsin monipuolisesti ja oriilla onkin sekä puhtaita mountainvarsoja, että yksi part bred -jälkeläinen ja yksi B-sektion varsa. Nipsun varsoista neljä asuu Moanassa, yksi on myyty muualle ja yksi oli tilausvarsa jo valmiiksi. Nipsun leviäminen Moanan ulkopuolelle on jäänyt aika vähäiseksi, sillä toinen sen ulosmyydyistä varsoista ei ole varsonut lainkaan ja toinen on saanut yhden jälkeläisen, joka taas ei ole jatkanut sukuaan ja näyttää unohtuneen. Sen sijaan Moanassa oriilla on oma ja hyvinvoiva isälinja, joka menee tällä hetkellä Nipsun pojanpojanpojassa Moana's Pranksterissa. Toisen poikansa, pb-ori Squeek MPB:n kautta Nipsulla ei ole orilinjaa, mutta pb-suvuissa Nipsu silti poikansa tyttären ja tyttärentyttären kautta näkyy. Moanalaisissa A-poneissa Nipsu on jo kohtuullisen yleinen nimi, sillä sen lisäksi, että oriilla itsellään on useampi kotiin jäänyt A-jälkeläinen, olen käyttänyt sen varsoja ja varsojenvarsoja melko paljon. Vielä Nipsu ei ole sukutauluissa ongelma, enkä kyllä laittaisi pahakseni, vaikka joskus se (vähän kauempana) jonkun kerran kertaantuisikin!

Jo Nipsua tehdessä tiesin, että oriista tulee varmasti yksi lempiponeistani, ja niinhän siitä tulikin. On jännä miten joidenkin virtuaalihevosten, siis täysin mielikuvituksen tuotteiden, kuoppaaminen tuntuu hankalalta, jopa pahalta ja surulliselta, mutta niin vain Nipsun kohdalla muistosivujen tekeminen taas oli vaikeaa. Periaatteessahan virtuaalihevosesta ei edes tarvitsisi luopua - sehän ei oikeasti vanhene ja voi elää ikuisesti. Itse olen kuitenkin sen verran "kasvattaja", että pidän ajatuksesta, että jatkossa virtuaalihevonen "elää" jälkeläistensä ja niiden jälkeläisten kautta. Nipsun oli siis aika antaa tilaa jälkipolvelleen - ehkä sieltä nousee seuraava The Suosikkipikseli.