perjantai 8. kesäkuuta 2018

Moanan viime CAS-vuoden kasvatit

Jälkijunassa jatketaan, kun en ihan ehtinyt saada sivuja valmiiksi ennen kuin CAS-vuosi vaihtui. Eihän parhaimpia paloja voi kuitenkaan jättää esittelemättä, joten parempi myöhään kuin ei milloinkaan! CAS50 Moanaan syntyi 12 varsaa, joista kahdeksan oritta ja neljä tammoja. Varsoista kolme on B-sektion poneja ja loput part bredeja. 

Wpb-ori No Pain No Gain MPB on koko paketti: erikoinen väri, hauska nimi, sympaattinen kuva, kelpo luonne, isälinja omaa kasvatusta ja emä yksi lemppareistani. Eihän tästä voi kun tykätä!

Täydet neljä polvea sukua omaava Moongold MPB eli Onni on ihana sekin. Tälläkin isälinja on omaa kasvatustani ja emänä on ostoponi, Disan kasvattama, Sjöbackas Audrina. Tuskailin pitkään Onnin kuvien kanssa, koska halusin oriista kimon tai rautiaan, enkä löytänyt sopivia. Lopulta hoksasin nuo ruunikon ponin kuvat, jotka loppujen lopuksi sopivat oriille oikein hyvin!

Wpb-ori Terminator MPB:sta tuli puolivahingossa ihan superkiva! Jotenkin Terryssä mätsää kaikki: nimi, kuva, luonne ja suku. Ehdoton plussa on myös se, ettei ori ole sukua yhdellekään muulle tallistamme löytyvälle ponille eli morsiamia löytyy jonoksi asti.

Belle Fleur MPB:n isälinja on yksi ehdottomista suosikeistani! Emälinjakin on kyllä tosi kiva ja menee Moanan ensimmäiseen wpb-tammaan Violan Jolieen. Fleurilla on myös omaa silmääni miellyttävä kuva eikä luonteestakaan tullut yhtään hullumpi. Oikein kiva paketti siis tämäkin ja tulee varmasti jatkamaan emälinjaansa tyttärellä jonain päivänä.

Suloistakin suloisempi Poechino MPB on uusi vahvistus pieneen kouluponikantaamme. Oriin kaksipolvinen suku on meidän tallissa ihan uusi, joten morsiamista ei Poellakaan ole pulaa. Ponin kuva on mielestäni aivan ihana, vaikken olekaan ihan vakuuttunut kuvan ponin orileimasta. Luonnetta oriilla ei vielä ole, mutta mielessäni olen jo hahmotellut ponille oikein kivan ja vekkulin persoonallisuuden!

Tämän CAS-vuoden kasvattijoukossa on myös jopa kaksi tilausvarsaa! Knockturn Poniesiin indylle lähti meiltä kaksi B-sektion ponia. Ori Moana's Rhodri ja tamma Moana's Moonbeam ovatkin muuten aikas ihania. Ilokseni indy valitsi tilausvarsojensa vanhemmiksi B-poneja, joilla kaikilla oli vain yksi varsa ennestään eikä suunnitelmissa lisää. Hienoa, että ponini kiinnostavat muitakin!

lauantai 2. kesäkuuta 2018

Toukokuun palkitut hieman jälkijunassa

Toukokuun lopusta tuli työrintamalla sen verran myrskyisä, että en ole ehtinyt, saatika jaksanut, ajatella mitään pikseliponeihin viittaavaakaan, oikeassakin maailmassa on ollut riittävästi kestämistä. Kuun alussa olin kuitenkin ahkerasti ilmoitellut hevosiani laatuarvosteluihin ja palkintojakin on ropissut oikein urakalla!

Minulta oli pitkästä aikaa hevosia mukana KRJL:n tilaisuudessa toukokuussa. Pitääpä ilmoittaa sinne ponskeja useamminkin, sillä suureksi hämmästyksekseni sieltä tuli komea ykkösrivi! Blackwoods Hemingway, Balthazar MPB, Dazzling Heartqueen MPB ja Anna Karenina MPB palkittiin kaikki siis ensimmäisellä palkinnolla. Vau!

VWYL:n viimeisessä tilaisuudessa ennen kesätaukoa oli minulta mukana viisi welshiä. Ginger Candy MPB palkittiin toisella palkinnolla huikeilla rakennepisteillä (8/10p!). Samoin Fourth Ophelia MPB ja Busy Walter MPB saivat kakkosen. Balthazar MPB ja That's Evil MPB jäivät nippanappa kolmospalkinnon puolelle.

Ponikantakirjan toukokuun tilaisuudesta saimme kotiin viemisiksi koko palkintokirjon aina ei palkitusta ensimmäiseen palkintoon saakka. Bordeaux MPB sai hienot 80 pistettä ja ensimmäisen palkinnon. Moana's Iarll Rhyfelgar keräsi tuomareilta tasaisen 19-rivin ja sai toisen palkinnon. Edellisellä kerralla palkitsematta jäänyt Lochlain Golden Samara ylsi tällä kertaa kolmospalkinnolle ja Deadly Hallow MPB jäi palkinnotta.

KERJL:n toukokuun tilaisuuteen vein kolme Juksulan täysverikasvattia arvosteltavaksi. Juksulan Ddanielle x ja Juksulan July xx saivat hienosti toiset palkinnot! Juksulan Valerie x ylsi kolmospalkintoon lähes kilpailemattomasta jälkeläisestään huolimatta, eikä se kakkonen kauas jäänyt. Olen siis oikein tyytyväinen tammojeni palkintoihin!

Tuomarioikeuksieni ansiosta toin ERJL:n toukokuun tilaisuuteen jälleen kuusi hevosta ja tälläkin kertaa tuliaisena tuli useampikin ykkönen talliin! Salsatime MPB, Norris ja Oldsfell's Monday Madness palkittiin ensimmäisellä palkinnolla. Juksulan Ddanielle x ja Siarra Moon MPB jäivät niukasti pisteillään kakkospalkinnon puolelle. Juksulan Valerie x palkittiin lähes kilpailemattoman jälkeläisensä takia jälleen kolmannella palkinnolla, mutta palkinto se on sekin!

lauantai 12. toukokuuta 2018

Talli Light Dragonin sivut auki!

Esittelin maaliskuussa ikivanhan tallini Talli Light Dragonin ja valittelin samalla kuinka webs oli poistanut tallin tunnuksen kokonaan. Eilen tein sivuja Moanan uudelle kasvatille, jonka suvusta löytyy vanhoja LD:läisiä. Yllätys oli melkoinen, kun "page not found" olikin muuttunut "site is frozen"-ilmoitukseksi!! Meni puolisen tuntia kun väänsin ja käänsin tunnuksen mahdollisia salasanoja ja sitten oikea löytyi - ping pääsin päivittämään uuden sähköpostiosoitteen tunnuksen tietoihin - ping tunnus oli jälleen auki!

LD:n etusivusta ette paljoa kostu: se sisältää vain teini-ikäisen nolon tunteellisen vuodatuksen tallin lopettamisesta (tunteisiin vetoava lopetusilmoitus oli tuolloin muotia, jos oikein muistan). Olen harmillisesti myös poistanut kaikki muut sivut paitsi etusivun ja hevosten sivuja, joten esimerkiksi kasvattilistaa ei ole enää olemassa. Sen katoaminen harmittaa minua erityisesti! En taatusti muista puoliakaan LD:n aikana kasvattamistani hevosista. Muistan vain, että rotukirjo oli valtava eikä kasvatuksessa ollut juurikaan pitkäjänteisyyttä (pitkiä sukuja, omia linjoja tms.).

Vanhoja hevosten sivuja sentään löytyy. Tunnuksen hevoset-kansiossa on 66 hevosen sivut ja kasvatit-kansiossa seitsemän, ilmeisesti myynnissä olleen kasvatin sivut. Rotuja löytyy vaikka mitä. Aina perinteisistä suomenhevosista ja shetlanninponeista harvinaisempiin rotuihin, kuten kaspianponeihin ja camarguenhevosiin. En näemmä ole ollut turhan tarkka hevosten sivujen päivittämisestä, esimerkiksi jälkeläisiä puuttuu lähes kaikilta vaikka jälkeläinen/jälkeläiset olisivatkin asuneet omassa tallissa. Olen myös harrastanut kuolleiden hevosten sivujen poistamista (todella, todella sääli, mutta esimerkiksi ihka ensimmäisen welshkasvattini vanhemmat olen iloisesti mennyt kadottamaan niiden kuoltua) ja sukutauluun vain ensimmäisen polven linkittämistä vaikka sukua olisi enemmänkin.

Shetlanninponeja on useampia kuin muistin, esimerkiksi LD Goofy on jo toisen polven LD-kasvatti. Suomenhevosiakin, erityisesti suvuttomia ja itse tuotuja, on enemmän kuin muistini kertoi. Suvuttomista suokeista muistin vain Kirottu Ensirakkaus -tamman, josta joskus varmaan kirjoitan Suosikkipikselit-postauksen, sekä Ilmavaaran Loistelias -oriin. Norjanvuonohevoset olivat yhteen väliin kovasti minun mieleeni ja vuoniksia tunnukselta löytyykin kymmenisen kappaletta. Esimerkiksi LD Miranda oli yksi LD:n vuonohevoskasvateista.

Näköjään siittola Cipofüzon kabardiinitkin olen siirtänyt aikoinaan LD:hen. Züf Bruste oli  aikanaan suosikkiorejani, koska pidin sen kuvasta todella paljon. Siinä oli jokin musta ori, tuskin aito kabardiini, mutta muistaakseni kuitenkin ihan uskottava otus. Sillä kuvalla Puusti ansaitsi irtoSERTinkin! Kabardiinitammoistani Ratdim V oli lempparini. Kuten sen sivuilta voi lukea, Dimma oli Suunnistusratsastusjaoksen rankingissa neljäs vuonna 2006. Olin tuosta saavutuksesta tuolloin todella ylpeä!

Tunnuksen saaminen auki oli kyllä mahtavaa ja samalla oikea sukellus omaan virtuaaliseen historiaani. Aarteitakin löytyi, jopa niin, että harkitsen parin hevosen henkiin herättämistä tai ainakin käyttöä pakasteena. Esimerkiksi fwb-tamma LD Pretórian houkuttaisi herättää kuolleista tuomaan LD:n perintöä Juksulan fwb-linjoihin!

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Kasvatusrodun valinta

Vältelläkseni tylsiä "aikuisten hommia" (kuten pyykkien viikkausta), lueskelin ajankulukseni foorumilta "Miksi juuri tämä rotu" -topikin keskustelua kasvatusroduista. Aika moni tuntuu valinneen kasvatusrotunsa irl-elämän kokemustensa perusteella tai ihan vain koska kyseisen rodun edustajat miellyttävät omaa silmää. Useampi kertoi valinneensa rodun sen alkuperämaan takia eli kiinnostus rotuun on syntynyt kiinnostuksesta rodun kotimaata kohtaan. Minulle ihan uusi näkökulma rodun valintaan! Myös perinteisemmät "hyvin kuvia tarjolla" ja "löytyy kaikilta muiltakin" mainittiin. Syyt rotuvalintoihin siis ovat kirjavat ja yksilölliset eikä ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa valita omaa kasvatusrotuaan tai -rotujaan.

Jos valitsisin virtuaalisen kasvatusrotuni IRL-mieltymysteni perusteella, kasvattaisin suomenhevosia. Minulla on viimeiset 12 vuotta ollut oma IRL suomenhevonen/suomenhevosia enkä ole juuri lainkaan kiinnostunut muista roduista. Kuitenkin virtuaalisesti kiinnostukseni suomenhevosiin on aina ollut täysi nolla. Jokusen yksilön olen puolivahingossa kasvattanut milloin milläkin tallilla mutta esimerkiksi tällä(kään) hetkellä minulla ei ole omistuksessani ainuttakaan virtuaalista suomenhevosta. Yksi syy virtuaalisten suomenhevosten karttamiseeni on kuvat. Seuraan paljon IRL-suomenhevospiirejä, kilpailuita ja näyttelyitä, ja tunnistan suurimman osan kuvissa pyörivistä suomenhevosista, jotenkin kuvat eivät ole siis riittävän "anonyymejä". Lisäksi virtuaalisten suomenhevosharrastajien piirit tuntuvat kovin kilpailuhenkisiltä tai sitten täysin tarinoivilta, enkä oikein istu kumpaakaan lokeroon. Suomenhevoskasvatuksessa ollaan myös todella pitkällä ja 20. polvinen sukutaulu ei ole mikään ihme. Jostain syystä se ahdistaa, tuntuu, että kelkkaan olisi kauhean vaikea hypätä "kesken kaiken" mukaan. IRL-suokit siis riittävät minulle oikein mainiosti.

Vuodesta 2012 olen kasvattanut welshejä Moana part bredsissa, mutta rodun yksilöitä (lähinnä A-sektiosta) minulla on ollut omistuksessani ihan virtuaalihistoriani alkuajoista asti vaikka IRL-kokemukseni welsheistä on minimaalinen. Welshit ovat todella kauniita katsella, joten kuvia on miellyttävä selata sivuilla. Kuvia on myös melko hyvin saatavilla. Welsh part bredit valitsin, koska halusin hyödyntää Juksulan puoliveri- ja täysveritarjontaa  (perimmäisenä ajatuksena oli sekoittaa Juksulan linjat Moanan welsheihin ja sitten sulkea Juksula, mutta eihän moinen suunnitelma tietenkään pitänyt vaan Juksula porskuttaa ja voi hyvin edelleen). Myös se, etten puuhaa rodun kanssa yksin, oli ehdottomasti iso plussa, mutta paremmin welsh-harrastajiin tutustuin vasta jo aloitettuani kasvatuksen. Mukava welshporukka ja toimiva rotuyhdistys rotulaatuarvosteluineen ja muine toimintoineen on silti osoittautunut tärkeäksi silloin, kun kasvatus ei oikein nappaa. Tiivistettynä minulle siis kasvatusrodun valinnassa tärkeintä oli kauniit kuvat ja niiden hyvä saatavuus. 

Jos pitäisi siis antaa neuvoja kasvatusrotuaan miettivälle, kehoittaisin ensin miettimään mitkä rodut kiinnostavat ja miksi sekä sitä mitä kasvatusharrastukseltaan haluaa. Jos kaipaa paljon yhteistyötä muiden kasvattajien kanssa, kannattaa kasvatusrotua miettiä aktiivisista rotuporukoista. Jos taas tienraivaajana toimiminen uuden tai harvinaisen rodun kanssa kiinnostaa, voi miettiä harvinaisempaa rotua. Jos oikein helpolla tahtoo kuvien kanssa päästä, niin jokin puoliverikantakirja taitaa olla helpoin valinta siinä suhteessa. Kaikista tärkeintä on löytää se Oma Rotu - vaikka sitten yrityksen ja erehdyksen kautta, jonka kanssa jaksaa puuhata sukupolvesta toiseen.

lauantai 5. toukokuuta 2018

Himoshoppaajan päiväkirja

Joskus iskee kauhea tarve saada uusia hevosia ja silloin tuntuu, että foorumi on täynnä toinen toistaan kivempia myytäviä heppoja! Minulla oli melkoinen ostovimma tuossa maalis-huhtikuun ajan ja paljon uusia tuttavuuksia talliin tiensä löysikin. Osansa sai niin Juksula kuin Moana part bredkin ja VRL:n hevosrekisterin hevosmääräni pomppasi melkein parikymmentä numeroa suuremmaksi.

Moanaan shoppasin lyhytsukuisia welshejä, joiden sukua ei meiltä vielä löydy. HM:n Ramya Ranchilta löytyi kasa yksipolvisia mountaineja: oriit Eirian Hedros ja Taith ja tammat Eirian Lwyn, Haldy ja Myan. Näissä minua erityisesti houkutti sukujen harvinaisuus - kaikki ovat vanhempiensa ainokaisia eli sukua ei löydy muualta. Osa vanhemmista tosin näytti myös olevan myynnissä, joten tilanne saattaa muuttua tulevaisuudessa. HM:ltä löytyi myös danin Paraatiponien kasvatti Buchanan Dawn, joka oli ihan pakko saada jo värinsäkin (ruunivoikonpäistärikkö) takia! Buch on vielä kuvaton mutta en ole luovuttanut etsintäni suhteen! Ne ruunivoikonpäistärikön A-oriin kuvat ovat ihan nurkan takana!

Kida myi foorumilla sopivasti Pencalowin vanhempia kasvatteja, joista bongasin Moanaan uutta B-ponivahvistusta pariskunnan muodossa: Pencalow Dunhair ja Laramie ovat yksipolvisia, estepainotteisia poneja, joiden tavoitteena on jälkikasvun lisäksi kantakirjaus. Pencalowista löytyi myös kiva kouluponi suppeita koulusukujamme avartamaan eli yksipolvinen Pencalow Julius.

Juksulaankin löytyi vaikka mitä uutta! Alegren maaliskuun poistomyynnistä ihastuin CT Moccachinoon vaikka sen koko suku onkin kadonnut. HM:n myydessä uusia, lyhytsukuisia täysverikasvattejaan, nappasin mukaani ruunivoikon(!) tamman Gold Marien. HM:n suurmyynnistä nappasin edellä esitellyn welshlauman lisäksi matkaani kolmipolvisen arabitamman Zayna Ricon sekä kaksipolviset angloarabit ori Narzena B:n ja tamma Nirvana B:n. leahiiilta löytyi yksipolvinen trakehnertamma Lagarde BH, jolleka on sulho vielä mietinnässä. Ehkä pitäisi ostaa yksi hevonen lisää?!

Josko tässä nyt olisi hetkeksi shoppailuinto käytetty. Ainakin sivujen tekeminen ja kuvien etsiminen riittää tältä erää!

maanantai 30. huhtikuuta 2018

Laatuarvosteluhulinaa!

Huhtikuussa minulta oli hevosia mukana ponikantakirjan, ERJ:n laatuarvostelun ja VWY:n rotulaatuarvostelun tilaisuuksissa. Tarkoitus oli ilmottaa poneja myös VVJ:n laatuarvostelun tilaisuuteen mutta enhän minä sitten kuitenkaan muistanut. No, onpahan kasa valmiita valjakkoponeja odottamassa seuraavaa tilaisuutta!

PoniKTK:n tilaisuudessa kaikki ilmoittamani ponit pääsivät mukaan jonoponia myöten. Yllätyksiä ei tällä kertaa tullut vaan olin aavistellut kaikkien ponien palkinnot "oikein". Upea Flintheart Gloomgold MPB, jonka isälinja muuten on yksi suosikeistani, sai ykkösen erittäin komeilla 83 pisteellä. Supermodel MPB, Vampire Slayer MPBMoana's Unfair ja Dinosaurus MPB ylsivät kaikki toiseen palkintoon. Hopea-geenistä wpb-tammalinjaani edustava Duchess MPB palkittiin kolmosella.

ERJL:n huhtikuun tilaisuudessa minulla oli tuomarioikeuksieni ansiosta mukana kuusi hyvin valmisteltua ponia. Moana's Shenanigan, Moana's Little Mermaid, Moana's Samba Rythm ja Dazzling Heartqueen MPB saivat kaikki ensimmäisen palkinnon komeilla pisteillä vaikka Samballa ja Dallalla jälkeläispisteet jäivätkin vajaiksi. Busy Walter MPB ja Blackwoods Antoinette saivat kakkosen, lähinnä vähäisten jälkeläispisteiden takia. Kauas ei ykkönen jäänyt kummallakaan, mutta tuskin viitsin kakkosta lähteä uusimaan. Hyvä palkinto sekin.

Huhtikuulle puuhasin jälleen welshien rotulaatuarvostelutilaisuuden ja ilmoitin mukaan viisi ponia, joista neljä on "pikakasvattejani" ja yksi ostoponi. Ponit palkittiinkin yli odotusteni! Snowholic MPB ja French Special MPB saivat kakkosen erityisen hyvien rakennepisteidensä ansiosta. Samoin kakkosen saivat Bitter-n-Sweet MPB ja Huhtalan Sunrise, jotka ylittivät kakkosen rajan komeiden luonnepisteidensä ansiosta. Dewdrop MPB sai kolmospalkinnon.

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Pitkästä aikaa laukkauutisia

Olen viimeksi tammikuussa kertonut laukkahevosteni (ja -ponien) kuulumisia, joten nyt lienee aika mainita niistä jotakin. Olen viime aikoina keskittynyt enemmän laukkaponeihin ja toistaiseksi viimeisin laukkahevoseni siirtyi eilen eläkkeelle.

Oma kasvattini Juksulan Carma xx aloitti uransa vanhempiensa jalanjäljissä risuesteillä mutta siirtyi maaliskuussa sileille kun juoksu ei oikein kulkenut. Sileällä Carma juoksikin jonkin sortin prosentit (21%/68%). Eilisen G2-voittonsa ansiosta Carma saa lopettaa uransa tähän, sillä suhteutetun arvonnan takia sitä ei kannata ilmoittaa arvokilpailuihin. Carmalla tosin on hankittuna osallistumisoikeus Breeders' Cup Marathoniin, joten saatan ehkä muuttaa mieltäni.

Sileänjuoksijat Juksulan Guerrilla xx ja Juksulan Chaos xx lopettivat molemmat uransa maaliskuun puolivälin tienoilla. Kummallakin olisi vaikka mitä kvaaleja hankittuna vaikka mihin tämän CAS-vuoden arvokilpailuihin, mutta molempien prosentit ovat sellaiset, että en taida viitsiä ilmoittaa niitä edes lähtöjen täytteeksi. Guerrilla ja Chaos ovat jo siirtyneet kilpailemaan porrastettuja kilpailuita kenttäratsastuksessa.

Ratsusukuinen Raising Dragon Ring xx käväisi kokeilemassa laukkakilpailuita surkein tuloksin: 16 starttia, vain yksi voitto ja prosentit 6%/44%. Drakesta oli tarkoitus tulla sulhanen Carmalle mutta pitänee harkita hetki. Toki Drakella olisi vielä aikaa kokeilla risuesteitäkin jos vaikka este- ja kenttähevosia vilisevällä sukutaululla osaisi hypätä kovassakin vauhdissa.

Ainoa viimeaikoina juossut arabini Juksulan Habibti ox juoksi viimeisen starttinsa maaliskuun alussa. Ehtipä tamma napata voiton G1-tasoltakin! Tosin Habibtin prosenteilla ei juhlita. Habibtin molemmat vanhemmathan ovat pärjänneet hienosti, joten tamma tulee varmasti saamaan jälkikasvua. Ties vaikka olisi periyttäjä, heh!

Kuten jo mainitsin, olen keskittynyt viime aikoina laukkaponeihin. Innostuin tuossa jokin aika sitten tuomaan ison kasan uusia poneja kun kalenterissa oli tarjolla pelkkiä maiden day -kilpailuita. Ryhmän 1 poneja minulla onkin tällä hetkellä noin 30 ja ryhmän 3 ponejakin pitkälle toistakymmentä, joten on turha käydä kaikkia poneja läpi. Kuten taisin jo tammikuussa harmitella, eivät ponini ole juosseet kovin ihmeellisesti. Kaksi joulukuusta asti minulla ollutta pilkkuponia, Pearson Telynin ja Cil Mabelin, olen saanut juoksutettua G2-tason voittoon mutta kummankin voittoprosentti on 17% eli mistään huippuponeista ei ole kyse.

Laukkahevoset saavat nyt joksikin aikaa jäädä sivuun ja kilpailuttelen tuota ponilaumaani jonkin aikaa. Juksulassa on muuten nyt jo parin kuukauden ajan järjestetty säännöllisesti joka viikko yksi kilpailu sekä ryhmän 1 että ryhmän 3 poneille eli olen kunnostautunut kilpailunjärjestämisenkin puolella! Saanpahan ainakin valita sopivat matkat ja tasot oman ponilaumani tarpeisiin.

torstai 19. huhtikuuta 2018

Onko kasvatustoiminta aloitettava evm sukuisilla?

Eilen illalla kännykällä Keskustaa selatessani eteeni tupsahti kysymys Onko kasvatustoiminta aloitettava evm sukuisilla?. Siinähän alkoi meikäläisen, vannoutuneen pikseliponikasvattajan, aivot hyrrätä ja ennen nukahtamista vedinkin pitkät pohdinnat aiheesta.

Olen virtuaaliharrastukseni aikana kasvattamalla kasvattanut kabardiineja (Siittola Cipofüzo), trakehnereja (Juksula), chincoteaguenponeja (Chigeon Ponies) ja welshejä (Moana part breds) ja aina, ihan joka kerta, olen aloittanut kasvatukseni suvuttomista, yleensä vielä itse keksimistäni, hevosista. En oikeastaan ole koskaan ajatellut asiaa sen enempää, vaan kun olen päättänyt alkaa kasvattaa jotain, olen vain keksinyt kasan hevosia ja aloittanut niistä. 

Itse se asiassa nyt vasta ensimmäistä kertaa aloin oikeasti miettimään miksi olen aloittanut evm-sukuisista. Valmiiksi suvullisilla hevosilla aloittaminen ei ole jostain syystä tullut edes mieleeni. Kabardiinien ja chincoteaguenponien kohdalla valmiiksi suvullisia hevosia ei tietenkään oikeastaan muilla ollutkaan, joten se ei edes olisi ollut vaihtoehto. Sen sijaan trakehnereissa ja welsheissä valinnanvaraa olisi riittänyt vaikka kuinka ja kasvatuksen aloittaminen valmiiksi suvullisista olisi vaatinut vain muutaman ostotarjouksen ja tilausvarsakyselyn kirjoittamista.

Ehkä tärkein syy suvuttomilla aloittamiseen on sen helppous. Keksit lauman hevosia ja alat yhdistellä niitä. Ei tarvitsee opiskella pitkiä, muiden kasvattamia sukuja, tutkia kantahevosia, opetella omien uusien hevostensa sukuja ja tarkkailla ettei samat nimet toistu liian lähellä. Kun aloittaa suvuttomista, ei tarvitse miettiä ensimmäisessä kasvattamassaan polvessa hevosten sukuja lainkaan. Saa ikään kuin pehmeän laskun rodun kasvatukseen ja voi siinä omien suvuttomiensa rinnalle pikkuhiljaa ostella suvullisia hevosia muilta kasvattajilta ilman, että tulee liikaa sukujen opettelua kerralla.

Toinen merkittävä syy suvuttomien hevosten suosimiseen, ainakin omalla kohdallani, on suvuttomien hevosten rentous. Kukaan ei hengitä niskassa, että hevonen saa riittävästi kilpailuita ja jälkeläisiä riittävän nopeasti. Kukaan ei ole moksiskaan vaikka kyllästyisin rotuun heti seuraavalla viikolla ja laittaisin pillit pussiin. Jos rotu ei enää kiinnosta, sen kuin pistää kaikki hevoset kuoppaan tai heittää bittiavaruuteen - suvuttomilla ei ole kasvattajaa vaatimassa minua siitä tilille. Itse keksityt suvuttomat hevoset antavat erinomaisen mahdollisuuden kokeilla uutta rotua ilman paineita pitkäaikaisuudesta tai muista tavoitteista.

Onhan se toki mukava katsella vaikkapa tällaista kolmipolvista sukua, jossa jokainen kolmannen polven suvuton hevonen on omassa omistuksessa. Kuitenkin jos meinaa päästä kasvatuksessaan pitkälle, pitää joko tuoda aivan valtava määrä suvuttomia hevosia tai käyttää muiden kasvattamia hevosia jalostukseen. Minusta kasvatuksessa yksi mielenkiintoisimmista asioista on eri kasvattajien sukujen yhdistely. Mitä useampi eri kasvattajanimi pitkässä suvussa näkyy, sen parempi! Mutta omista kantahevosista lähtevissä isä- ja emälinjoissa on kyllä oma taikansa.

Vastauksena otsikon kysymykseen sanoisin kuitenkin, että kasvatustoimintaa ei mielestäni pidä aloittaa evm-hevosilla jos ei sitä itse tahdo. Aivan samalla tavalla se kahden ostohevosen varsa on oman tallin kasvatti kuin kahden suvuttomankin jälkeläinen. Jokainen voi harrastaa tavallaan, se on virtuaalimaailman rikkaus.

torstai 12. huhtikuuta 2018

VSN-tuomarointi á la Nintsu

Olen ollut Virtuaalisten Show-näyttelyiden tuomarina alkuvuodesta 2013 alkaen tuomaroiden välillä ahkerammin ja välillä vähän harvemmin. Omien laskelmieni mukaan tuomaroituja luokkia on tässä vuosien mittaan kertynyt hieman alle sata eli jonkin sortin tuntuma ja rutiini tuomarointiin on jo ehtinyt syntyä vaikken yhdistyksen tuotteliain tuomari olekaan. Olen vuosien varrella pohdiskellut tuomarointitapojani paljonkin sekä kokeillut eri tyylejä tuomaroida luokkia. Nyt pari viimeisintä vuotta olen tuomaroinut aina samalla kaavalla ja ajattelin, että tapani tuomaroida saattaisi kiinnostaa muitakin. Ainakin itse kuulisin mielelläni muiden VSN-tuomarien (ja miksei NJ-tuomarienkin!) tuomarointitekniikoista!

Odotan aina näyttelyn järjestäjän ilmoitusta ennen kuin aloitan luokan tuomaroinnin. Ensin klikkaan kaikkien luokkaan osallistuneiden hevosten sivut auki ja rankkaan pois mahdolliset hylättävät hevoset  (eli tarkistan osallistujien rodut, sukupuolet, omistajamerkinnät jne.) sekä silmäilen nopeasti kaikkien kuvat läpi saadakseni yleiskuvan luokasta. Samalla katson onko luokassa sen rotuisia hevosia, että tarvitsen avukseni kyseisen rodun rotumääritelmää. Myös jos en pitkään aikaan ole tuomaroinut kyseistä rotua, kaivan rotumääritelmän esiin ja lukaisen sen läpi ennen tuomaroinnin aloittamista.

Kun hylättävät on tiputettu pois ja rotumääritelmät tarvittaessa luettu, alan pisteyttää hevosia yksitellen. Pisteytän aina suoraan kaikki VSN:ssä pisteytettävät kohdat (rakenneluokissa yleisvaikutelma, rotuleima, sukupuolileima, pää, kaula, etuosa, runko, takaosa, etujalat ja takajalat, käyttöluokissa yleisvaikutelma, tyyli, käynti, ravi ja laukka). Pisteytettyäni yhden hevosen, lasken sen kokonaispisteet ja laitan hevoset samalla pisteiden mukaiseen järjestykseen. Pyrin tekemään tämän ensimmäisen pisteytyskierroksen yhdellä istumalla, jotta linja olisi mahdollisimman yhtenäinen.

Ennen kuin lähetän tulokset näyttelyn järjestäjälle, käyn ne vielä kerran läpi. Parasta jos tässä välissä ehdin tehdä hetken jotakin muuta tai jopa nukkua yön yli. Avaan taas kaikkien luokkaan osallistuneiden hevosten kuvat esille ja silmäilen ne pisterivieni kanssa lävitse. Jos tuomaroisin luokan nyt ensikertaa, antaisinko edelleen saman pisteen tuosta ja tästä arvostelukohdasta? Tässä kohtaa tsekkaan myös aina hevosen omilta sivuilta tai VSN:n tulosarkistosta onko hevosella tuomarointeja aikaisemmin. Katson olenko antanut kovinkin erilaiset pisteet kuin toinen tuomari tai olenko jopa itse joskus tuomaroinut kyseisen hevosen eri tavalla. Jos isoja eroja on, katson kriittisesti omaa pisteriviäni ja mietin voinko seistä sen takana vai pitäisikö jotain muuttaa. Tarkistan myös hevosten pisteiden mukaisen järjestyksen ja mietin onko se mielestäni hyvä. Jos jotkin hevoset ovat samoilla pisteillä, mietin voisiko jommalle kummalle antaa jostakin enemmän tai vähemmän pisteitä. 

Viimeiseksi lasken vielä kaikkien pisteet kerran läpi, merkitsen palkinnot, tallennan tulokset omaan tuomarointitiedostooni ja lähetän tulokset lopulta järjestäjälle. 

Lopuksi haluan korostaa, että tämä on minun tapani tuomaroida eikä suinkaan ainoa oikea tapa. Ja jos lukijoina on muita rakennetuomareita niin kuulen mielelläni teidän ajatuksianne tuomaroinnista! Jossain vaiheessa aion myös kirjoitella mietteitäni rakennearvostelun vaikeudesta ja mielipiteellisyydestä (onkohan tuo edes sana...) sekä tuomarien välisistä eroista, joten kannattaa pysyä kuulolla!

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Suosikkipikselit: Goldwood's Honey Bonnie

Joskus joistakin virtuaalihevosista tulee vain tärkeämpiä kuin toisista vaikka jokaisen kohdalla kyse onkin vain mielikuvituksen tuotteista ja kasasta pikseleitä. Silti omia "suosikkipikseleitä" on aina kiva esitellä muille, joten täältä pesee! Omien virtuaalihevossuosikkieni, sekä menneiden että nykyisten, esittelyt löytyvät tunnisteella Suosikkipikselit-sarja.

Goldwood's Honey Bonnie ei ole ensimmäinen suosikin asemaan noussut virtuaalihevoseni, mutta koska tein tammalle tänään muistosivut, saa se aloittaa tämän sarjan. Keksin Bonnien elokuussa 2011  alunperin Juksulaan. Perustettuani Moana part bredsin siirtyi tamma luonnollisestikin sinne ja on asustellut siellä viimeiset kuusi vuotta. Rodultaan Bonnie oli welsh mountain. Säkäkorkeutta löytyi 120 senttiä ja väriltään tamma oli voikko. Pidin erityisesti Bonnien kuvista, sillä kuvien poni on kermanvärinen voikko vitivalkoisin jouhin - voiko kauniinpaa ollakaan? Myös Bonnien luonne sopi mielestäni sen kuviin erinomaisesti.

Virtuaalisen elämänsä aikana Bonnie ehti kilpailla paljon: 62 sijoitusta esteratsastuksesta, 49 sijoitusta koulukentiltä, 14 sijoitusta kärryjen edessä ja vielä kaksi sijoitusta kenttäkilpailuista. Unohtamatta Bonnien ahkeraa, joskaan ei kovin menestyksekästä, match show -uraa! Koulumenestyksestään tamma palkittiin jopa ensimmäisellä palkinnolla. Esteratsastusjaoksen laatuarvostelusta Bonnie sai toisen palkinnon, kuten myös Yleislaatuarvostelusta ja welshien rotulaatuarvostelusta. Jälkeläisistään Bonnie on palkittu toiseksi parhaimmalla arvonimellä eli VWY-AB:llä.

Bonnie jätti ison jäljen Moanan ponien sukuihin sekä mountainien että part bredien puolella. Minulle kotiin Moanaan jäi Bonniesta kaksi tammaa, mountaintamma Moana's Honey Brianna ja wpb-tamma Bonnie Blue MPB, sekä mountainori Moana's Shenanigan. Lisäksi Bonnien kaksi mountaintammavarsaa on myyty muualle: Moana's May Queen on tehnyt Adinassa jo monta varsaa ja Moana's Hafrina on Susannan luona kantakirjattu kolmannelle palkinnolle. Kaukaisimmillaan Bonnie näyttäisi olevan neljännessä polvessa - vieläpä suoraan emälinjassa! Tammat KW Meggan ja KW Torlan ovat Ompulla Coedwig Welshissä eli ne tulevat varmasti jatkamaan Bonnien sukua vielä pidemmällekin. Omassa kasvatuksessani Bonnie on tällä hetkellä kolmannessa polvessa mutta siihen en toki aio lopettaa! Toivon voivani jonain päivänä tehdä Bonnie-kertauksen/sia, esimerkiksi 5+5 tai vielä kaukaisempia. Siihen on vielä hieman matkaa.

Monessa suhteessa Bonnie oli ensimmäinen. Se oli Moanan ensimmäinen welshmountaintamma. Se oli Moanan ensimmäisen kasvatin emä. Se oli ensimmäinen ykkösellä KRJ:n laatuarvostelussa palkittu virtuaalihevoseni koskaan. Se oli ensimmäinen VWY:n jalostuarvostelussa palkittu ponini ikinä. Bonnie on todellakin ansainnut pikseleilleen paikkansa minun muistoissani.