lauantai 21. heinäkuuta 2018

Suosikkipikselit: Sultan van del Quinto

Joskus joistakin virtuaalihevosista tulee vain tärkeämpiä kuin toisista vaikka jokaisen kohdalla kyse onkin vain mielikuvituksen tuotteista ja kasasta pikseleitä. Silti omia "suosikkipikseleitä" on aina kiva esitellä muille, joten täältä pesee! Omien virtuaalihevossuosikkieni, sekä menneiden että nykyisten, esittelyt löytyvät tunnisteella Suosikkipikselit-sarja.

Näin hellepäivänä on mukava kaivella vanhoja juttuja ja Sultan van del Quintoa voi hyvällä omatunnolla kutsua vanhaksi jutuksi. Sultan oli suvuton ori ja rodultaan lämminverinen ratsuhevonen, sen tarkemmin kantakirjaa määrittelemättä. Väriltään ori oli tähtipäinen ruunikko, jolta löytyi korkeutta 174 sentin verran. 

Keksin Sultanin itselleni joskus vuonna 2005 alunperin Myrskyluodon tallille. Myrskyluodon aikaiset sivutkin ovat vielä tallessa. Kuten sivuilta voi huomata, on oriin säkäkorkeus ja syntymäpäivä muuttuneet matkan varrella, mutta uskokaa tai älkää, Sultanilla oli nuo samat kuvat koko virtuaalisen taipaleensa ajan! Vilkaiskaapa muuten tuota luonnetta, taattua 12-13-vuotiaan tyttösen laatua! Kaikessa muussa täydellinen ja super-kilparatsu, mutta taluttaessa tallin vaikein hevonen. Hahhah! 

Myrskyluodosta Sultan siirtyi Talli Light Dragoniin vuoden 2005 lopulla. Varmaan noihin aikoihin oriin syntymäaika ja säkäkorkeuskin ovat vaihtuneet VH-rekisterissä oleviin tietoihin. LD:ssä kilpailin Sultanilla ahkerasti ja omassa mielessäni ori olikin ensisijaisesti kilpahevonen. Mielestäni se oli yksi tallini hienoimmista hevosista ja pidin siitä kovasti. LD:stä Sultan siirtyi hetkeksi siittola Cipofüzoon, mutta tuo reissu jäi aika lyhyeksi. Sultan asusti myös yksityishevosena YT Sanattomassa jonkin aikaa vuoden 2006 lopulla ja/tai vuoden 2007 alussa. Tuolta ajalta on olemassa kopio webArchiven arkistossa. Valitettavasti kopiossa ei näy kuvia, ne nimittäin olivat nuo samat kuin oriin ensimmäisillä sivuilla! Huomaa muuten hyvin kuinka kehityin luonteenkirjoittajana, sillä onhan tuo webArchiven kopiossa oleva luonne paljon fiksumpi kuin noilla ensimmäisillä sivuilla oleva.

Sultan oli ensimmäinen "oikea" kilpahevoseni, jolle halusin kerätä pitkän listan kilpailuita sivuille. Muotoonlaitoin kaikki oriin kilpailut ja muistaakseni sillä olikin parhaimmillaan useampi sata kilpailua takanaan. En ollut turhan tarkka kilpailemistani luokista tai lajeista, vaan ori kilpaili vähän joka lajia eikä se tasokaan ollut niin justiinsa. Laatuarvosteluista en tainnut olla tuolloin koskaan kuullutkaan eikä niitä Sultanin kanssa koskaan tavoiteltu saatika saavutettu.

Enkä ollut ainoa, joka tykkäsi Sultanista! Ori sai elonsa aikana peräti 11 jälkeläistä, eikä kaikki edes minun kasvattejani. Muistelisin mainostaneeni oritta pariinkin kertaan hevoset.comin foorumilla ja sitä kautta saaneeni suosikilleni jälkikasvua. Sultan jopa palkittiin VRL:n historian viimeisessä Virtuaalisen Jälkeläisarvostelun tilaisuudessa VJA-B-palkinnolla jälkikasvunsa ansiosta. Näyttää tosin siltä, että melko kunnioitettavasta jälkeläismäärästään huolimatta, oriin sukulinja on jatkunut tähän päivään vain omien hevosteni kautta. Puoliverisissä Sultanista ei ole enää olemassa suoraa isälinjaa, mutta LD:n raunioista pelastamani fwb-tamma LD Pretorian, Sultanin pojantytär, elää ja voi hyvin Juksulassa. Sen sijaan wpb-ori Flintheart Gloomgold MPB on suoraan Sultanin isälinjan jälkeläinen. Flintin isänisä Nery's Voyager oli tilausvarsa minulle omasta Sultanistani ja Nerys Welshin welshtammasta. Flint ja Prenda tulevat varmasti jatkamaan sukuaan, joten ainakaan minun hoivistani ei Sultan sukutauluista katoa! Ja ei sitä tiedä vaikka onnistuisin ujuttamaan oriin nuorempaa polvea muillekin...


En muista tarkalleen milloin lopulta merkitsin Sultanin kuolleeksi, sillä sen muistosivut ovat kadonneet (kiitos websin). Luultavasti joskus VRL:n tauon aikana 2009-2010, sillä VRL:ssä ori on merkitty kuolleeksi 4.1.2011. Ori on kuitenkin jäänyt virtuaaliseen sydämeeni yhtenä Suurista Suosikeistani. Eihän tuo näin jälkikäteen katsottuna ole ollut mitenkään ihmeellinen, mutta omassa mielessäni ori oli jostain syystä spesiaali. Ja Sultan on se syy, miksi pidän nykyään kilpailemisesta, sillä ennen oriin keksimistä en juurikaan kilpaillut hevosillani. Kilpailukalenterin kasvattamiseen vain jäi koukkuun!

sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Kesäkuun palkitut

Taas ehti kuukausi vaihtua, mutta en nyt sentään iiiihan mahdottoman myöhässä ole kesäkuun laatuarvostelupalkittujen kanssa! Nämä postaukset tuskin kiinnostavat ketään muuta kuin minua, mutta koska minulla ei ole muutakaan paikkaa missä esitellä ja hehkuttaa hevosiani, teen sen täällä.

KRJL:n tilaisuuteen ilmoitin jälleen neljä hevosta. Tällä kertaa piti tyytyä "vain" yhteen ensimmäiseen palkintoon, kun suloinen wpb-kasvattini Blue-eyed Misty MPB pääsi nippanappa ykköspakinnon rajan yli. Sen sijaan Afrodite MPB jäi puolen pisteen päähän ykkösestä, ARGH! En yleensä harrasta hevosteni viemistä uusinta-arvosteluun, mutta Ditta on ehkä pakko viedä. Blackwoods Antoinette ja Fourth Ophelia MPB saivat kakkoset, joihin olen näiden estepainotteisten tammojen kohdalla enemmän kuin tyytyväinen.

Luulin, ettei KERJL:n kesäkuun tilaisuudesta ole vieläkään tullut tuloksia, kunnes huomasin linkin erilliseen pdf-tiedostoon. Minulta oli mukana vain kaksi Moanan kasvattia, tammat Freakshow MPB ja Miss Venus MPB, jotka molemmat palkittiin ansaitusti ensimmäisellä palkinnolla. Venus sai aivan huikeat pisteet, 107,5 pistettä, mikä taitaa olla omien hevosteni ennätys tästä laatiksesta! KERJL:n jononi on tältä erää tyhjä, eli hetkeen en tämän laitoksen palveluita tarvitse.

Tuomarioikeuksieni ansiosta vein ERJL:n kesäkuun tilaisuuteen jälleen kuusi hevosta. Upeat tammani Katniss MPB ja Crazy Cat Lady MPB saivat ykköset ja vielä todella herkullisilla pisteillä! Kreisi sai peräti 108p, mikä taitaa olla oma ERJL:n ennätykseni. Patriot Act MPB jäi puolen pisteen päähän ensimmäisestä palkinnosta, joten pakkohan tuo on kai uusia. Mukana oli tällä kertaa myös useampi "vaillinainen" hevonen: Suvuton ja heikolla päiväkirjalla varustettu Winna B ja kilpailemattomista emistä olevat Gwalch Cherry Berry ja Lumivuon Ferveren palkittiin kukin toisella palkinnolla.

Pitkästä, pitkästä, pitkästä aikaa ilmoitin ponejani VVJL:n tilaisuuteen! Minulla on valjakkoajoponeja vain vähän ja VVJL:kin on taukoillut, joten edellisen kerran olen tainnut ko. laitosta käyttää noin vuosi sitten. Nyt mukana minulta oli Winna B, Moana's Honey Brianna ja Marshmallow Man MPB, jotka kaikki palkittiin toisella palkinnolla.

perjantai 8. kesäkuuta 2018

Moanan viime CAS-vuoden kasvatit

Jälkijunassa jatketaan, kun en ihan ehtinyt saada sivuja valmiiksi ennen kuin CAS-vuosi vaihtui. Eihän parhaimpia paloja voi kuitenkaan jättää esittelemättä, joten parempi myöhään kuin ei milloinkaan! CAS50 Moanaan syntyi 12 varsaa, joista kahdeksan oritta ja neljä tammoja. Varsoista kolme on B-sektion poneja ja loput part bredeja. 

Wpb-ori No Pain No Gain MPB on koko paketti: erikoinen väri, hauska nimi, sympaattinen kuva, kelpo luonne, isälinja omaa kasvatusta ja emä yksi lemppareistani. Eihän tästä voi kun tykätä!

Täydet neljä polvea sukua omaava Moongold MPB eli Onni on ihana sekin. Tälläkin isälinja on omaa kasvatustani ja emänä on ostoponi, Disan kasvattama, Sjöbackas Audrina. Tuskailin pitkään Onnin kuvien kanssa, koska halusin oriista kimon tai rautiaan, enkä löytänyt sopivia. Lopulta hoksasin nuo ruunikon ponin kuvat, jotka loppujen lopuksi sopivat oriille oikein hyvin!

Wpb-ori Terminator MPB:sta tuli puolivahingossa ihan superkiva! Jotenkin Terryssä mätsää kaikki: nimi, kuva, luonne ja suku. Ehdoton plussa on myös se, ettei ori ole sukua yhdellekään muulle tallistamme löytyvälle ponille eli morsiamia löytyy jonoksi asti.

Belle Fleur MPB:n isälinja on yksi ehdottomista suosikeistani! Emälinjakin on kyllä tosi kiva ja menee Moanan ensimmäiseen wpb-tammaan Violan Jolieen. Fleurilla on myös omaa silmääni miellyttävä kuva eikä luonteestakaan tullut yhtään hullumpi. Oikein kiva paketti siis tämäkin ja tulee varmasti jatkamaan emälinjaansa tyttärellä jonain päivänä.

Suloistakin suloisempi Poechino MPB on uusi vahvistus pieneen kouluponikantaamme. Oriin kaksipolvinen suku on meidän tallissa ihan uusi, joten morsiamista ei Poellakaan ole pulaa. Ponin kuva on mielestäni aivan ihana, vaikken olekaan ihan vakuuttunut kuvan ponin orileimasta. Luonnetta oriilla ei vielä ole, mutta mielessäni olen jo hahmotellut ponille oikein kivan ja vekkulin persoonallisuuden!

Tämän CAS-vuoden kasvattijoukossa on myös jopa kaksi tilausvarsaa! Knockturn Poniesiin indylle lähti meiltä kaksi B-sektion ponia. Ori Moana's Rhodri ja tamma Moana's Moonbeam ovatkin muuten aikas ihania. Ilokseni indy valitsi tilausvarsojensa vanhemmiksi B-poneja, joilla kaikilla oli vain yksi varsa ennestään eikä suunnitelmissa lisää. Hienoa, että ponini kiinnostavat muitakin!

lauantai 2. kesäkuuta 2018

Toukokuun palkitut hieman jälkijunassa

Toukokuun lopusta tuli työrintamalla sen verran myrskyisä, että en ole ehtinyt, saatika jaksanut, ajatella mitään pikseliponeihin viittaavaakaan, oikeassakin maailmassa on ollut riittävästi kestämistä. Kuun alussa olin kuitenkin ahkerasti ilmoitellut hevosiani laatuarvosteluihin ja palkintojakin on ropissut oikein urakalla!

Minulta oli pitkästä aikaa hevosia mukana KRJL:n tilaisuudessa toukokuussa. Pitääpä ilmoittaa sinne ponskeja useamminkin, sillä suureksi hämmästyksekseni sieltä tuli komea ykkösrivi! Blackwoods Hemingway, Balthazar MPB, Dazzling Heartqueen MPB ja Anna Karenina MPB palkittiin kaikki siis ensimmäisellä palkinnolla. Vau!

VWYL:n viimeisessä tilaisuudessa ennen kesätaukoa oli minulta mukana viisi welshiä. Ginger Candy MPB palkittiin toisella palkinnolla huikeilla rakennepisteillä (8/10p!). Samoin Fourth Ophelia MPB ja Busy Walter MPB saivat kakkosen. Balthazar MPB ja That's Evil MPB jäivät nippanappa kolmospalkinnon puolelle.

Ponikantakirjan toukokuun tilaisuudesta saimme kotiin viemisiksi koko palkintokirjon aina ei palkitusta ensimmäiseen palkintoon saakka. Bordeaux MPB sai hienot 80 pistettä ja ensimmäisen palkinnon. Moana's Iarll Rhyfelgar keräsi tuomareilta tasaisen 19-rivin ja sai toisen palkinnon. Edellisellä kerralla palkitsematta jäänyt Lochlain Golden Samara ylsi tällä kertaa kolmospalkinnolle ja Deadly Hallow MPB jäi palkinnotta.

KERJL:n toukokuun tilaisuuteen vein kolme Juksulan täysverikasvattia arvosteltavaksi. Juksulan Ddanielle x ja Juksulan July xx saivat hienosti toiset palkinnot! Juksulan Valerie x ylsi kolmospalkintoon lähes kilpailemattomasta jälkeläisestään huolimatta, eikä se kakkonen kauas jäänyt. Olen siis oikein tyytyväinen tammojeni palkintoihin!

Tuomarioikeuksieni ansiosta toin ERJL:n toukokuun tilaisuuteen jälleen kuusi hevosta ja tälläkin kertaa tuliaisena tuli useampikin ykkönen talliin! Salsatime MPB, Norris ja Oldsfell's Monday Madness palkittiin ensimmäisellä palkinnolla. Juksulan Ddanielle x ja Siarra Moon MPB jäivät niukasti pisteillään kakkospalkinnon puolelle. Juksulan Valerie x palkittiin lähes kilpailemattoman jälkeläisensä takia jälleen kolmannella palkinnolla, mutta palkinto se on sekin!

lauantai 12. toukokuuta 2018

Talli Light Dragonin sivut auki!

Esittelin maaliskuussa ikivanhan tallini Talli Light Dragonin ja valittelin samalla kuinka webs oli poistanut tallin tunnuksen kokonaan. Eilen tein sivuja Moanan uudelle kasvatille, jonka suvusta löytyy vanhoja LD:läisiä. Yllätys oli melkoinen, kun "page not found" olikin muuttunut "site is frozen"-ilmoitukseksi!! Meni puolisen tuntia kun väänsin ja käänsin tunnuksen mahdollisia salasanoja ja sitten oikea löytyi - ping pääsin päivittämään uuden sähköpostiosoitteen tunnuksen tietoihin - ping tunnus oli jälleen auki!

LD:n etusivusta ette paljoa kostu: se sisältää vain teini-ikäisen nolon tunteellisen vuodatuksen tallin lopettamisesta (tunteisiin vetoava lopetusilmoitus oli tuolloin muotia, jos oikein muistan). Olen harmillisesti myös poistanut kaikki muut sivut paitsi etusivun ja hevosten sivuja, joten esimerkiksi kasvattilistaa ei ole enää olemassa. Sen katoaminen harmittaa minua erityisesti! En taatusti muista puoliakaan LD:n aikana kasvattamistani hevosista. Muistan vain, että rotukirjo oli valtava eikä kasvatuksessa ollut juurikaan pitkäjänteisyyttä (pitkiä sukuja, omia linjoja tms.).

Vanhoja hevosten sivuja sentään löytyy. Tunnuksen hevoset-kansiossa on 66 hevosen sivut ja kasvatit-kansiossa seitsemän, ilmeisesti myynnissä olleen kasvatin sivut. Rotuja löytyy vaikka mitä. Aina perinteisistä suomenhevosista ja shetlanninponeista harvinaisempiin rotuihin, kuten kaspianponeihin ja camarguenhevosiin. En näemmä ole ollut turhan tarkka hevosten sivujen päivittämisestä, esimerkiksi jälkeläisiä puuttuu lähes kaikilta vaikka jälkeläinen/jälkeläiset olisivatkin asuneet omassa tallissa. Olen myös harrastanut kuolleiden hevosten sivujen poistamista (todella, todella sääli, mutta esimerkiksi ihka ensimmäisen welshkasvattini vanhemmat olen iloisesti mennyt kadottamaan niiden kuoltua) ja sukutauluun vain ensimmäisen polven linkittämistä vaikka sukua olisi enemmänkin.

Shetlanninponeja on useampia kuin muistin, esimerkiksi LD Goofy on jo toisen polven LD-kasvatti. Suomenhevosiakin, erityisesti suvuttomia ja itse tuotuja, on enemmän kuin muistini kertoi. Suvuttomista suokeista muistin vain Kirottu Ensirakkaus -tamman, josta joskus varmaan kirjoitan Suosikkipikselit-postauksen, sekä Ilmavaaran Loistelias -oriin. Norjanvuonohevoset olivat yhteen väliin kovasti minun mieleeni ja vuoniksia tunnukselta löytyykin kymmenisen kappaletta. Esimerkiksi LD Miranda oli yksi LD:n vuonohevoskasvateista.

Näköjään siittola Cipofüzon kabardiinitkin olen siirtänyt aikoinaan LD:hen. Züf Bruste oli  aikanaan suosikkiorejani, koska pidin sen kuvasta todella paljon. Siinä oli jokin musta ori, tuskin aito kabardiini, mutta muistaakseni kuitenkin ihan uskottava otus. Sillä kuvalla Puusti ansaitsi irtoSERTinkin! Kabardiinitammoistani Ratdim V oli lempparini. Kuten sen sivuilta voi lukea, Dimma oli Suunnistusratsastusjaoksen rankingissa neljäs vuonna 2006. Olin tuosta saavutuksesta tuolloin todella ylpeä!

Tunnuksen saaminen auki oli kyllä mahtavaa ja samalla oikea sukellus omaan virtuaaliseen historiaani. Aarteitakin löytyi, jopa niin, että harkitsen parin hevosen henkiin herättämistä tai ainakin käyttöä pakasteena. Esimerkiksi fwb-tamma LD Pretórian houkuttaisi herättää kuolleista tuomaan LD:n perintöä Juksulan fwb-linjoihin!

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Kasvatusrodun valinta

Vältelläkseni tylsiä "aikuisten hommia" (kuten pyykkien viikkausta), lueskelin ajankulukseni foorumilta "Miksi juuri tämä rotu" -topikin keskustelua kasvatusroduista. Aika moni tuntuu valinneen kasvatusrotunsa irl-elämän kokemustensa perusteella tai ihan vain koska kyseisen rodun edustajat miellyttävät omaa silmää. Useampi kertoi valinneensa rodun sen alkuperämaan takia eli kiinnostus rotuun on syntynyt kiinnostuksesta rodun kotimaata kohtaan. Minulle ihan uusi näkökulma rodun valintaan! Myös perinteisemmät "hyvin kuvia tarjolla" ja "löytyy kaikilta muiltakin" mainittiin. Syyt rotuvalintoihin siis ovat kirjavat ja yksilölliset eikä ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa valita omaa kasvatusrotuaan tai -rotujaan.

Jos valitsisin virtuaalisen kasvatusrotuni IRL-mieltymysteni perusteella, kasvattaisin suomenhevosia. Minulla on viimeiset 12 vuotta ollut oma IRL suomenhevonen/suomenhevosia enkä ole juuri lainkaan kiinnostunut muista roduista. Kuitenkin virtuaalisesti kiinnostukseni suomenhevosiin on aina ollut täysi nolla. Jokusen yksilön olen puolivahingossa kasvattanut milloin milläkin tallilla mutta esimerkiksi tällä(kään) hetkellä minulla ei ole omistuksessani ainuttakaan virtuaalista suomenhevosta. Yksi syy virtuaalisten suomenhevosten karttamiseeni on kuvat. Seuraan paljon IRL-suomenhevospiirejä, kilpailuita ja näyttelyitä, ja tunnistan suurimman osan kuvissa pyörivistä suomenhevosista, jotenkin kuvat eivät ole siis riittävän "anonyymejä". Lisäksi virtuaalisten suomenhevosharrastajien piirit tuntuvat kovin kilpailuhenkisiltä tai sitten täysin tarinoivilta, enkä oikein istu kumpaakaan lokeroon. Suomenhevoskasvatuksessa ollaan myös todella pitkällä ja 20. polvinen sukutaulu ei ole mikään ihme. Jostain syystä se ahdistaa, tuntuu, että kelkkaan olisi kauhean vaikea hypätä "kesken kaiken" mukaan. IRL-suokit siis riittävät minulle oikein mainiosti.

Vuodesta 2012 olen kasvattanut welshejä Moana part bredsissa, mutta rodun yksilöitä (lähinnä A-sektiosta) minulla on ollut omistuksessani ihan virtuaalihistoriani alkuajoista asti vaikka IRL-kokemukseni welsheistä on minimaalinen. Welshit ovat todella kauniita katsella, joten kuvia on miellyttävä selata sivuilla. Kuvia on myös melko hyvin saatavilla. Welsh part bredit valitsin, koska halusin hyödyntää Juksulan puoliveri- ja täysveritarjontaa  (perimmäisenä ajatuksena oli sekoittaa Juksulan linjat Moanan welsheihin ja sitten sulkea Juksula, mutta eihän moinen suunnitelma tietenkään pitänyt vaan Juksula porskuttaa ja voi hyvin edelleen). Myös se, etten puuhaa rodun kanssa yksin, oli ehdottomasti iso plussa, mutta paremmin welsh-harrastajiin tutustuin vasta jo aloitettuani kasvatuksen. Mukava welshporukka ja toimiva rotuyhdistys rotulaatuarvosteluineen ja muine toimintoineen on silti osoittautunut tärkeäksi silloin, kun kasvatus ei oikein nappaa. Tiivistettynä minulle siis kasvatusrodun valinnassa tärkeintä oli kauniit kuvat ja niiden hyvä saatavuus. 

Jos pitäisi siis antaa neuvoja kasvatusrotuaan miettivälle, kehoittaisin ensin miettimään mitkä rodut kiinnostavat ja miksi sekä sitä mitä kasvatusharrastukseltaan haluaa. Jos kaipaa paljon yhteistyötä muiden kasvattajien kanssa, kannattaa kasvatusrotua miettiä aktiivisista rotuporukoista. Jos taas tienraivaajana toimiminen uuden tai harvinaisen rodun kanssa kiinnostaa, voi miettiä harvinaisempaa rotua. Jos oikein helpolla tahtoo kuvien kanssa päästä, niin jokin puoliverikantakirja taitaa olla helpoin valinta siinä suhteessa. Kaikista tärkeintä on löytää se Oma Rotu - vaikka sitten yrityksen ja erehdyksen kautta, jonka kanssa jaksaa puuhata sukupolvesta toiseen.

lauantai 5. toukokuuta 2018

Himoshoppaajan päiväkirja

Joskus iskee kauhea tarve saada uusia hevosia ja silloin tuntuu, että foorumi on täynnä toinen toistaan kivempia myytäviä heppoja! Minulla oli melkoinen ostovimma tuossa maalis-huhtikuun ajan ja paljon uusia tuttavuuksia talliin tiensä löysikin. Osansa sai niin Juksula kuin Moana part bredkin ja VRL:n hevosrekisterin hevosmääräni pomppasi melkein parikymmentä numeroa suuremmaksi.

Moanaan shoppasin lyhytsukuisia welshejä, joiden sukua ei meiltä vielä löydy. HM:n Ramya Ranchilta löytyi kasa yksipolvisia mountaineja: oriit Eirian Hedros ja Taith ja tammat Eirian Lwyn, Haldy ja Myan. Näissä minua erityisesti houkutti sukujen harvinaisuus - kaikki ovat vanhempiensa ainokaisia eli sukua ei löydy muualta. Osa vanhemmista tosin näytti myös olevan myynnissä, joten tilanne saattaa muuttua tulevaisuudessa. HM:ltä löytyi myös danin Paraatiponien kasvatti Buchanan Dawn, joka oli ihan pakko saada jo värinsäkin (ruunivoikonpäistärikkö) takia! Buch on vielä kuvaton mutta en ole luovuttanut etsintäni suhteen! Ne ruunivoikonpäistärikön A-oriin kuvat ovat ihan nurkan takana!

Kida myi foorumilla sopivasti Pencalowin vanhempia kasvatteja, joista bongasin Moanaan uutta B-ponivahvistusta pariskunnan muodossa: Pencalow Dunhair ja Laramie ovat yksipolvisia, estepainotteisia poneja, joiden tavoitteena on jälkikasvun lisäksi kantakirjaus. Pencalowista löytyi myös kiva kouluponi suppeita koulusukujamme avartamaan eli yksipolvinen Pencalow Julius.

Juksulaankin löytyi vaikka mitä uutta! Alegren maaliskuun poistomyynnistä ihastuin CT Moccachinoon vaikka sen koko suku onkin kadonnut. HM:n myydessä uusia, lyhytsukuisia täysverikasvattejaan, nappasin mukaani ruunivoikon(!) tamman Gold Marien. HM:n suurmyynnistä nappasin edellä esitellyn welshlauman lisäksi matkaani kolmipolvisen arabitamman Zayna Ricon sekä kaksipolviset angloarabit ori Narzena B:n ja tamma Nirvana B:n. leahiiilta löytyi yksipolvinen trakehnertamma Lagarde BH, jolleka on sulho vielä mietinnässä. Ehkä pitäisi ostaa yksi hevonen lisää?!

Josko tässä nyt olisi hetkeksi shoppailuinto käytetty. Ainakin sivujen tekeminen ja kuvien etsiminen riittää tältä erää!

maanantai 30. huhtikuuta 2018

Laatuarvosteluhulinaa!

Huhtikuussa minulta oli hevosia mukana ponikantakirjan, ERJ:n laatuarvostelun ja VWY:n rotulaatuarvostelun tilaisuuksissa. Tarkoitus oli ilmottaa poneja myös VVJ:n laatuarvostelun tilaisuuteen mutta enhän minä sitten kuitenkaan muistanut. No, onpahan kasa valmiita valjakkoponeja odottamassa seuraavaa tilaisuutta!

PoniKTK:n tilaisuudessa kaikki ilmoittamani ponit pääsivät mukaan jonoponia myöten. Yllätyksiä ei tällä kertaa tullut vaan olin aavistellut kaikkien ponien palkinnot "oikein". Upea Flintheart Gloomgold MPB, jonka isälinja muuten on yksi suosikeistani, sai ykkösen erittäin komeilla 83 pisteellä. Supermodel MPB, Vampire Slayer MPBMoana's Unfair ja Dinosaurus MPB ylsivät kaikki toiseen palkintoon. Hopea-geenistä wpb-tammalinjaani edustava Duchess MPB palkittiin kolmosella.

ERJL:n huhtikuun tilaisuudessa minulla oli tuomarioikeuksieni ansiosta mukana kuusi hyvin valmisteltua ponia. Moana's Shenanigan, Moana's Little Mermaid, Moana's Samba Rythm ja Dazzling Heartqueen MPB saivat kaikki ensimmäisen palkinnon komeilla pisteillä vaikka Samballa ja Dallalla jälkeläispisteet jäivätkin vajaiksi. Busy Walter MPB ja Blackwoods Antoinette saivat kakkosen, lähinnä vähäisten jälkeläispisteiden takia. Kauas ei ykkönen jäänyt kummallakaan, mutta tuskin viitsin kakkosta lähteä uusimaan. Hyvä palkinto sekin.

Huhtikuulle puuhasin jälleen welshien rotulaatuarvostelutilaisuuden ja ilmoitin mukaan viisi ponia, joista neljä on "pikakasvattejani" ja yksi ostoponi. Ponit palkittiinkin yli odotusteni! Snowholic MPB ja French Special MPB saivat kakkosen erityisen hyvien rakennepisteidensä ansiosta. Samoin kakkosen saivat Bitter-n-Sweet MPB ja Huhtalan Sunrise, jotka ylittivät kakkosen rajan komeiden luonnepisteidensä ansiosta. Dewdrop MPB sai kolmospalkinnon.

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Pitkästä aikaa laukkauutisia

Olen viimeksi tammikuussa kertonut laukkahevosteni (ja -ponien) kuulumisia, joten nyt lienee aika mainita niistä jotakin. Olen viime aikoina keskittynyt enemmän laukkaponeihin ja toistaiseksi viimeisin laukkahevoseni siirtyi eilen eläkkeelle.

Oma kasvattini Juksulan Carma xx aloitti uransa vanhempiensa jalanjäljissä risuesteillä mutta siirtyi maaliskuussa sileille kun juoksu ei oikein kulkenut. Sileällä Carma juoksikin jonkin sortin prosentit (21%/68%). Eilisen G2-voittonsa ansiosta Carma saa lopettaa uransa tähän, sillä suhteutetun arvonnan takia sitä ei kannata ilmoittaa arvokilpailuihin. Carmalla tosin on hankittuna osallistumisoikeus Breeders' Cup Marathoniin, joten saatan ehkä muuttaa mieltäni.

Sileänjuoksijat Juksulan Guerrilla xx ja Juksulan Chaos xx lopettivat molemmat uransa maaliskuun puolivälin tienoilla. Kummallakin olisi vaikka mitä kvaaleja hankittuna vaikka mihin tämän CAS-vuoden arvokilpailuihin, mutta molempien prosentit ovat sellaiset, että en taida viitsiä ilmoittaa niitä edes lähtöjen täytteeksi. Guerrilla ja Chaos ovat jo siirtyneet kilpailemaan porrastettuja kilpailuita kenttäratsastuksessa.

Ratsusukuinen Raising Dragon Ring xx käväisi kokeilemassa laukkakilpailuita surkein tuloksin: 16 starttia, vain yksi voitto ja prosentit 6%/44%. Drakesta oli tarkoitus tulla sulhanen Carmalle mutta pitänee harkita hetki. Toki Drakella olisi vielä aikaa kokeilla risuesteitäkin jos vaikka este- ja kenttähevosia vilisevällä sukutaululla osaisi hypätä kovassakin vauhdissa.

Ainoa viimeaikoina juossut arabini Juksulan Habibti ox juoksi viimeisen starttinsa maaliskuun alussa. Ehtipä tamma napata voiton G1-tasoltakin! Tosin Habibtin prosenteilla ei juhlita. Habibtin molemmat vanhemmathan ovat pärjänneet hienosti, joten tamma tulee varmasti saamaan jälkikasvua. Ties vaikka olisi periyttäjä, heh!

Kuten jo mainitsin, olen keskittynyt viime aikoina laukkaponeihin. Innostuin tuossa jokin aika sitten tuomaan ison kasan uusia poneja kun kalenterissa oli tarjolla pelkkiä maiden day -kilpailuita. Ryhmän 1 poneja minulla onkin tällä hetkellä noin 30 ja ryhmän 3 ponejakin pitkälle toistakymmentä, joten on turha käydä kaikkia poneja läpi. Kuten taisin jo tammikuussa harmitella, eivät ponini ole juosseet kovin ihmeellisesti. Kaksi joulukuusta asti minulla ollutta pilkkuponia, Pearson Telynin ja Cil Mabelin, olen saanut juoksutettua G2-tason voittoon mutta kummankin voittoprosentti on 17% eli mistään huippuponeista ei ole kyse.

Laukkahevoset saavat nyt joksikin aikaa jäädä sivuun ja kilpailuttelen tuota ponilaumaani jonkin aikaa. Juksulassa on muuten nyt jo parin kuukauden ajan järjestetty säännöllisesti joka viikko yksi kilpailu sekä ryhmän 1 että ryhmän 3 poneille eli olen kunnostautunut kilpailunjärjestämisenkin puolella! Saanpahan ainakin valita sopivat matkat ja tasot oman ponilaumani tarpeisiin.

torstai 19. huhtikuuta 2018

Onko kasvatustoiminta aloitettava evm sukuisilla?

Eilen illalla kännykällä Keskustaa selatessani eteeni tupsahti kysymys Onko kasvatustoiminta aloitettava evm sukuisilla?. Siinähän alkoi meikäläisen, vannoutuneen pikseliponikasvattajan, aivot hyrrätä ja ennen nukahtamista vedinkin pitkät pohdinnat aiheesta.

Olen virtuaaliharrastukseni aikana kasvattamalla kasvattanut kabardiineja (Siittola Cipofüzo), trakehnereja (Juksula), chincoteaguenponeja (Chigeon Ponies) ja welshejä (Moana part breds) ja aina, ihan joka kerta, olen aloittanut kasvatukseni suvuttomista, yleensä vielä itse keksimistäni, hevosista. En oikeastaan ole koskaan ajatellut asiaa sen enempää, vaan kun olen päättänyt alkaa kasvattaa jotain, olen vain keksinyt kasan hevosia ja aloittanut niistä. 

Itse se asiassa nyt vasta ensimmäistä kertaa aloin oikeasti miettimään miksi olen aloittanut evm-sukuisista. Valmiiksi suvullisilla hevosilla aloittaminen ei ole jostain syystä tullut edes mieleeni. Kabardiinien ja chincoteaguenponien kohdalla valmiiksi suvullisia hevosia ei tietenkään oikeastaan muilla ollutkaan, joten se ei edes olisi ollut vaihtoehto. Sen sijaan trakehnereissa ja welsheissä valinnanvaraa olisi riittänyt vaikka kuinka ja kasvatuksen aloittaminen valmiiksi suvullisista olisi vaatinut vain muutaman ostotarjouksen ja tilausvarsakyselyn kirjoittamista.

Ehkä tärkein syy suvuttomilla aloittamiseen on sen helppous. Keksit lauman hevosia ja alat yhdistellä niitä. Ei tarvitsee opiskella pitkiä, muiden kasvattamia sukuja, tutkia kantahevosia, opetella omien uusien hevostensa sukuja ja tarkkailla ettei samat nimet toistu liian lähellä. Kun aloittaa suvuttomista, ei tarvitse miettiä ensimmäisessä kasvattamassaan polvessa hevosten sukuja lainkaan. Saa ikään kuin pehmeän laskun rodun kasvatukseen ja voi siinä omien suvuttomiensa rinnalle pikkuhiljaa ostella suvullisia hevosia muilta kasvattajilta ilman, että tulee liikaa sukujen opettelua kerralla.

Toinen merkittävä syy suvuttomien hevosten suosimiseen, ainakin omalla kohdallani, on suvuttomien hevosten rentous. Kukaan ei hengitä niskassa, että hevonen saa riittävästi kilpailuita ja jälkeläisiä riittävän nopeasti. Kukaan ei ole moksiskaan vaikka kyllästyisin rotuun heti seuraavalla viikolla ja laittaisin pillit pussiin. Jos rotu ei enää kiinnosta, sen kuin pistää kaikki hevoset kuoppaan tai heittää bittiavaruuteen - suvuttomilla ei ole kasvattajaa vaatimassa minua siitä tilille. Itse keksityt suvuttomat hevoset antavat erinomaisen mahdollisuuden kokeilla uutta rotua ilman paineita pitkäaikaisuudesta tai muista tavoitteista.

Onhan se toki mukava katsella vaikkapa tällaista kolmipolvista sukua, jossa jokainen kolmannen polven suvuton hevonen on omassa omistuksessa. Kuitenkin jos meinaa päästä kasvatuksessaan pitkälle, pitää joko tuoda aivan valtava määrä suvuttomia hevosia tai käyttää muiden kasvattamia hevosia jalostukseen. Minusta kasvatuksessa yksi mielenkiintoisimmista asioista on eri kasvattajien sukujen yhdistely. Mitä useampi eri kasvattajanimi pitkässä suvussa näkyy, sen parempi! Mutta omista kantahevosista lähtevissä isä- ja emälinjoissa on kyllä oma taikansa.

Vastauksena otsikon kysymykseen sanoisin kuitenkin, että kasvatustoimintaa ei mielestäni pidä aloittaa evm-hevosilla jos ei sitä itse tahdo. Aivan samalla tavalla se kahden ostohevosen varsa on oman tallin kasvatti kuin kahden suvuttomankin jälkeläinen. Jokainen voi harrastaa tavallaan, se on virtuaalimaailman rikkaus.