perjantai 10. tammikuuta 2020

Jos nyt kuitenkin ihan vain pari tavoitetta

Vaikkei historiani uudenvuodenlupausten/-tavoitteiden kanssa olekaan kovinkaan ruusuinen, listaan nyt kuitenkin ihan muutaman tavoitteen tälle uudelle vuodelle 2020. Tällä kertaa puhun sitkeästi vain tavoitteista, koska lupausten rikkominen on ikävää. Tavoitteisiin taas on vain tavoitteena päästä, mutta jos ei onnistu niin voi yrittää myöhemmin uudestaan.

Moana part breds
  • pidä kasvattilista CAS-vuosittain ajan tasalla
  • pidä ponien kisakalenterit CAS-vuosittain ajan tasalla (=kalentereiden päivitys min. 4krt/vuodessa)
  • yksi viiden kutsun kilpailurypäs joka kuukausi
  • luetteloi tärkeät, säilytettävät ori- ja tammalinjat
  • ensimmäinen pitkäsukuinen (yli 4-polv.) kasvatti, jonka isä- tai emälinja on kokonaan Moanan omaa kasvatusta
  • älä päästä ponimäärää yli 300


Juksula
  • tee lista tallin vaatimista päivitystoimenpiteistä ja seuraa listaa
  • hanki ne työhevoset!!
  • järjestä vähintään yhdet WRJ- ja TYH-kilpailut
  • välillä voisi vaikka kasvattaakin jotain eli (ainakin) suunnittele uusia juksulalaisia


Moana farm
  • hyödynnä maatilaa ponien päiväkirjamerkinnöissä
  • hanki aasi, muuli/muuliaasi ja karjahevonen


Blogi
  • vuoden 2020 top5 (tietysti!)
  • vähennä "hillopurkkiotsikoiden" käyttöä
  • kommentoi muiden blogikirjoituksiin aina, kun mahdollista ja keksit kommentoitavaa


Saas nähdä kunka näiden tavoitteiden tällä kertaa käy!

maanantai 6. tammikuuta 2020

Lempilapsi Moana part breds 8v

Kenellekään blogia seuranneelle ei varmasti ole jäänyt epäselväksi, että Moana part breds on talleistani aktiivisin, suosikkini kun on. Tänään tuon tallin perustamisesta on tullut kuluneeksi kahdeksan vuotta! Nykyään ei kahdeksan vuoden ikäinen talli ole enää mikään superharvinaisuus, kuten vaikkapa vielä 10-15 vuotta sitten. Tuntuu, että harrastajien keski-iän kasvaessa kasvaa myös tallien keski-ikä. Olen silti iloinen ja ylpeäkin, että lempilapseni on päässyt jo alakoululaisen ikään.

Moanan syntymäpäivien kunniaksi alla muutama excel-käppyrä kuluneen kahdeksan vuoden luvuista.

Moanan ensisijainen toimintamuoto on welshien kasvatus, eli tässä tärkein käppyrä, mitä tallista voi vain tehdä. Poismyytyjä kasvatteja voisi olla isompikin osuus syntyneistä varsoista, mutta kuitenkin ihan kiva määrä on saanut kodin Moanan ulkopuolelta (ainakin, kun huomioidaan kuinka laiska myyjä ja markkinoija olen). Vuoden 2019 kasvattimääristä puuttuu vielä viimeisen CAS-vuoden (CAS57 päättyy 19.1.) varsat, joita tulee näillä näkymin olemaan 4-6 kpl eli yli kolmenkymmenen kasvatin päästiin viime vuonnakin.

Moanan hevosmäärä on moninkertaistunut sitten tallin aloitettua toimintansa. Vuoden 2012 lopussa poneja oli vaivaiset 32 kappaletta, kun tänään poneja oli tasan 280! Vuosien 2013-2015 hevosmäärät ovat laskennallisia arvioita, muut lukemat on otettu vuosittain VRL:n rekisteristä eli pieniä heittoja todellisuuteen nähden voi olla sinne tänne rekisterin välillä hieman päivittämättömien tietojen takia. Hevosmäärän kasvu on viime vuosina tasaantunut, johtuen hevoskannan vanhenemisesta eli nykyään muistosivujen ja uusien syntyvien kasvattien määrät alkavat olla jotakuinkin tasapainossa.

Kilpailuiden järjestäminen on aina ollut lähellä sydäntäni, mutta ei niin paljon kuin kasvattaminen. Aika kivasti Moanassa on kuitenkin viime vuosina kilpailuita pidetty ja varsinkin 5 kutsun kuukausitavoite on toiminut loistavasti. Tarkoitus on, ettei vuosien 2014-2016 "lamavuosiin" kilpailuiden järjestämisen osalta enää päädytä.

Hyvää kahdeksatta syntymäpäivää Moana part breds <3

keskiviikko 1. tammikuuta 2020

Totuuden hetki: vuoden 2019 rikotut uudenvuodenlupaukset

Hyvää uutta vuotta 2020 kaikille ja olkoon uusi vuosikymmen menestyksekäs itse kullekin!

Vuosi ja vuosikymmen vaihtui ja on aika vilkaista kuinka nyt loppujen lopuksi kävikään itselleni antamieni uudenvuodenlupausten kanssa. Kesäkuussa tehtiin puolivuositsekkaus, jolloin tulos oli 5,5/12. Spoiler alert!: paremmaksi ei ole pistetty.

Moana part breds

  • Ensimmäinen Moanan omasta isä- ja/tai emälinjasta polveutuva kasvatti, jota voi nimittää pitkäsukuiseksi (isä/emälinja yli 4 polvea). - Useita isä- ja emäehdokkaita tällaiselle varsalle jo olisi, mutta sitä yli 4. polvista varsaa en ole saanut vieläkään aikaiseksi. Mutta ensi vuonna! Ihan varmasti!
  • Yksi viiden kutsun kilpailurypäs joka kuukausi. - Maalis-, syys- ja marraskuussa jäi pitämättä. Maaliskuu oli ihan omaa laiskuuttani, syys- ja marraskuu taas IRL-puolella niin kiireisiä, ettei mitään mahdollisuutta. Ryppäitä on kuitenkin pidetty 14 kappaletta eli enemmän kuin tavoitteena ollut 12. Tämä on siis ehdottomasti toteutettu lupaus.
  • Pidä kasvattilista CAS-vuosittain ajantasalla. - Lupaus pidetty!
  • Ikuisuusprojekti nimeltä "maastokartta" valmiiksi. - Ööö, mikä projekti tämä olikaan...? Hyvä jos edes muistan missä koko tiedosto majaileekaan.


Moana farm

  • Hanki muuli, aasi ja karjahevonen. - Muulille ja aasille on kuvat olemassa, mutta mitään sen konkreettisempaa en ole tehnyt. Itselleen pitää kuitenkin olla armollinen, joten sovitaan, että tämä on puoliksi tehty.
  • Säännöllisen epäsäännöllisesti uusia eläimiä joukon jatkoksi. - Ei todellakaan toteutunut. Koko vuonna 2019 farmille ei tullut ainuttakaan uutta eläintä. Kuvia on suosikeissa jonoksi asti.
  • Farmin hyödyntäminen esimerkiksi Moanan ponien päiväkirjamerkinnöissä. - En ymmärrä miksen saanut tätä toteutettua. Yhdestä maastolenkistä farmin läpi saisi helposti päiväkirjamerkinnän jos toisenkin. Olen suorastaan pettynyt itseeni.


Juksula

  • Hoida tallia tänä vuonna paremmin kuin viime vuonna. - Vaikka kehuskelin vuosi sitten, että suunta on vain ylöspäin niin unohdin vaihtoehdon "mikään ei muutu". Alkuvuodesta oli kyllä yritystä ilmassa ja puolivuositsekkauksessa laitoin tämän vihreäksi, joten olisiko tämä nyt puoliksi suoritettu - lepsulla arvostelulla.
  • Hanki se työhevonen ja kokeile työkisoja. - En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.
  • Elvytä laukkapuolta. - Lasketaanko Keskustan laukkatopikin lukeminen?


Blogi

  • "Vuoden 2019 top5" - Onnistui yli odotusten!
  • Kommentoi ahkerammin muiden blogikirjoituksiin. - Vuosi on ollut todella hiljainen blogipuolella. Olen tainnut kommentoida kerran tai kaksi koko vuonna, mutta jos ei ole mitään kommentoitavaa niin ei kai sitä voi kommentoidakaan? Yritystä on ollut, joten olkoon suoritettu.

Tulos 5/12 lepsulla arvostelulla. Huonommin kuin viime vuonna. Pitänee harkita, että teenkö lupauksia vuodelle 2020 lainkaan, vaan puksuttelenko eteenpäin kuten parhaiten taidan.

lauantai 28. joulukuuta 2019

Vuoden 2019 top5 postaukset

Vuosi 2019 lähentelee loppuaan ja tuskin enää mitään mestariteoksia tässä kirjoittelen, joten lienee paikallaan valita oma top5 blogipostausten joukosta. Ennen kuin aloin pohtia vuoden suosikkejani, mietin, etten ole varmaan kirjoittanut yhtään fiksua postausta koko vuonna. Varsinkin kesä ja tämä loppuvuosi on ollut IRL-elämässäni todella kiireinen, mikä on näkynyt myös bloggaustahdissa. Ilokseni sain kuitenkin huomata, että olenhan minä ehtinyt jokusen ajatelmankin tänne kirjoittaa. Jopa niin monta, että piti ihan miettiä mitä top5:een ottaa. Top5 ei siis koostukaan pelkistä oman harrastuksen hehkuttamiskirjoituksista, mikä helpotus!

1. Kasvattajanimi - kasvattajan käyntikortti: kuten heti kirjoituksen alussa totean: rakastan kasvattajanimiä, Aihe on siis itselleni läheinen ja lisäksi teksti on mielestäni kirjoitettu varsin mukavasti omien kokemuksteni ja kasvattajanimieni kautta perustellen. Selvä suosikkini vuoden 2019 kirjoituksista.

2. Ensimmäinen virtuaalihevoseni ja Ensikosketukseni virtuaalimaailmaan: ihanaa nostalgiaa! Täysin omiin muistoihini perustuvaa ajatusvirtaa, mutta henkilökohtaisesti minulle tärkeää muistelointia.

3. Virtuaalitallin päivittäminen: välillä tekee hyvää itsellekin vähän miettiä, että mihin se kaikki virtuaalitalleiluun käytetty aika menee. Tämä on varmaan jälleen teksti, joka ei kiinnosta ketään muuta kuin minua, mutta itse tykkään tästä paljon.

4. Mitä muut virtuaaliharrastajat haluavat lukea?: sinänsä harvinainen teksti tässä blogissa, että olen miettinyt tätä kirjoittaessani muita kuin itseäni (apua, tämä saa minut kuulostamaan todella epämiellyttävältä ihmiseltä!). Kirjoituksena ei mitenkään ihmeellinen, mutta ansaitsee paikkansa top5:sessa poikkeuksellisuutensa takia.

5. Moanan Hall of Fame: omia, muualle myytyjä kasvattejaan ei voi koskaan ihailla liikaa, eikä niiden omistajia kehua turhaan. Moanan kasvattien omistajat ovat tehneet hienoa työtä ja ansaitsevat oman postauksensa.

Muita maininnan arvoisia kirjoituksia ovat ehdottomasti myös esimerkiksi Kun oma kasvatti ei inspiroi ja itsetutkiskelua sisältävä Mikä virtuaalimaailmassa kiehtoo?. Yllättävän monta mielestäni varsin kivan pohdiskelevaa tekstiä olinkin vuoden aikana kirjoittanut - en olisi uskonut, kun itsestä on tuntunut, etten ole ehtinyt keskittyä virtuaalitalleiluun kunnolla pitkään aikaan.

Mikä oli sinun suosikkisi Nintsun pikselipulinoiden kirjoituksista vuodelta 2019?

perjantai 13. joulukuuta 2019

Virtuaalihevosten jälkeläismäärät

Seuraavia kasvatteja pohtiessa ja ulkopuolisia oreja miettiessä, sitä tulee mietittyä kiinnostuksen kohteena kulloinkin olevien hevosten jälkeläismääriä. Vieläkö tälle pitäisi tehdä yksi varsa? Uskaltaakohan tuota oria käyttää, kun sillä on jo viisi varsaa? Mutta mikä edes on sopiva jälkeläismäärä virtuaalihevoselle? Tämä omaa pohdintaani oman harrastukseni pohjalta sisältävä ajatusvirta sivuaa hieman serenan Virtuaalianarkiaa-blogin kirjoitusta Jalostus - oliko ennen kaikki paremmin?.

Oman kasvatukseni koko idea on luoda omia linjoja ja aina vain "isompia" sukutauluja, eli saavuttaa pidempiä ja pidempiä esivanhempien ketjuja. Toinen ohjaava ajatus, mutta ensimmäistä tavoitetta pienempi, on saada niitä omia kasvatteja ujutettua muiden rodun kasvattajien sukutauluihin. Vaikka kuinka se oman kasvatin sukutaulu ilahduttaakin, lämmittää mieltä toisen kasvattajan kasvatin sukutaulussa jossain kolmannessa tai neljännessä (tai kauemmassa!) polvessa oleva oma kasvatti vielä enemmän. Kai jokainen kasvattaja haavailee jättävänsä jälkensä rodun sukuihin vielä oman harrastuksen päättymisen jälkeenkin?

Omassa tallissa omien linjojen kasvatus on helppoa, eikä vaadi itseltä kuin viitseliäisyyttä. Omien linjojen luomiseen ja aina vain pidempien sukutaulujen tekemiseen tarvitaan paljon aloitusmateriaalia eli niitä ns. suvuttomia hevosia, mutta riittää, kunhan kukin saa yhden varsan, joka sitten jatkaa sukua, ja jonka varsa jatkaa sukua ja niin edelleen. Yksi sukua jatkava varsa riittää ja kun se yksi varsa jää omaan talliin, on seuraava sukupolvi aikalailla taattu. Oman kasvatukseni ensimmäinen tavoite, siis pidempien sukujen ja ori- tai tammalinjojen luominen, on helposti hoidettu yhdellä varsalla. Onko siis yksi varsa sopiva jälkeläismäärä?

Jos haluaa jättää kasvatuksestaan tai jostain tietystä hevosyksilöstä merkkejä laajemmin oman kuplan ulkopuolelle, pitää omia kasvatteja saada myytyä muille harrastajille tai tarjota itsekasvattamiaan oreja muiden käyttöön. Ja tässä kohtaa astuu "määrä korvaa laadun" peliin. Kaikki ulos myydyt kasvatit tai astutettujen tammojen jälkeläiset eivät tule koskaan saamaan jälkikasvua. Harrastaja lopettaa ennen kuin kasvatti ehtii tehdä yhtään jälkeläistä ko. harrastajan tallin ulkopuolelle, sivut katoavat ja puff, jälleen yksi hevosyksilö on hävinnyt bittiavaruuteen. Toisin sanottuna omakasvattamaa jalostusmateriaalia tai sen yhden yksilön jälkeläisiä pitää saada liikkeelle riittävästi, jotta edes yksi tai kaksi yksilöä joskus näkyisi tulevaisuuden sukutauluissa. Jos haluaa jonkin tietyn hevosyksilön yleistyvän, tarvitaan valtavasti jälkeläisiä sille yhdelle hevoselle (ja myös sen jälkeläisille), tai sitten vain todella hyvää tuuria.

Usein näkee rajoitettavan jälkeläismäärää, esimerkiksi oriin astumien ulkopuolisten tammojen muodossa, jottei jokin tietty hevosyksilö yleistyisi populaatiossa liikaa. Itse kerran pari vuotta sitten harmistuin, kun omalle tammalleni käyttämäni ori oli yllättäen saanut yli 10 jälkeläistä ja tuntui tulevan vastaan jokaisessa sukutaulussa. Nyt silloinen harmistukseni naurattaa, sillä kyseisen oriin jälkeläisiä tai edes koko oriin nimeä ei ole enää tullut vastaan oikeastaan missään. Nimen "yleistyminen" oli hetkellistä, sillä sen suorat jälkeläiset eivät juurikaan ole saaneet jälkikasvua, vaan jäivät pääosin unholaan. Viimeistään tästä tapauksesta oppineena, olen tullut siihen tulokseen, että jonkin nimen yleistymistä ei yleisesti ottaen tarvitse pelätä. Lähes aina yleistyminen on lyhytaikaista tai paikallista, eikä pitkässä juoksussa yksilöstä tule todennäköisesti sen yleisempää sukutauluissa kuin mistään muustakaan hevosyksilöstä. Oma lukunsa on toki harvinaiset rodut, joiden harrastajat ja linjat ovat valmiiksi suppeat. Siellä yhden yksilön yleistyminen sukutauluissa näkyisi selvästi jo syntyvien varsojen vähäisen määrän takia ja jälkeläismäärän rajoittaminen siksi järkevää.

Mikä sitten on sopiva jälkeläismäärä virtuaalihevoselle? Mielestäni ehkä jälkeläismäärää tärkempää olisi katsoa niitä jälkeläisiä ja erityisesti sitä millaisilla omistajilla (tai tarkemmin kasvattajilla) varsat ovat. Kolmekin varsaa voi olla paljon, jos kaikki ovat aktiivisilla kasvattajilla ja saavat kaikki vaikkapa kolme omaa jälkeläistä. Verrattuna vaikkapa kymmeneen varsaan, joista vain yksi on aktiivisella kasvattajalla. Jokin yksilö ei voi yleistyä pysyvästi sukutauluissa jos sen jälkeläiset ja jälkeläisenjälkeläiset jne. eivät saa jälkikasvua, joten pelkkää jälkeläisten määrää tuijottamalla ei pääse puusta pitkälle. Olennaisempaa on miten paljon ne jälkeläiset saavat varsoja.

Minun hevosteni jälkeläismäärät ovat pääasiassa pieniä, 1-2 jälkeläistä per hevonen. Vaikka kuinka haluaisin nähdä kasvattejani maailmalla, olen aivan liian laiska myymään niitä kovinkaan ahkerasti, ja siksi suurin osa kasvateistani jää itselleni (ja on alunperinkin suunniteltu niin). Omaan talliin ei taasen kannata ihan hirveää määrää jättää varsoja yhdestä hevosesta, koska paikallisesti (kuten siinä omassa tallissa) jonkin yksilön yleistyminen suvuissa kyllä on helposti toteuttavissa ja tekee jatkojalostuksen vaikeaksi. Ideaalitilanne olisi yksi ori- ja yksi tammavarsa joka hevosesta, mutta koska hevosmääräkin on kiva pitää jotenkin hallinnassa, riittää yksikin jälkeläinen jos ei mitään "ihan pakko saada"-yhdistelmää tule mieleen. Ilman yhtään varsaa ei minulta muistosivuja saa yksikään hevonen (historiassa saattaa olla tähän sääntöön joitakin poikkeuksia).

Sen sijaan mitään ylärajaa en ole yhdenkään hevoseni jälkeläismäärälle asettanut. Joskus tarjotessani orejani julkisesti omassa topikissaan jalostukseen, olen saattanut sanoa, että ori astuu vaikka kolme tammaa. Syynä ei ole jälkeläismäärän rajoittaminen, vaan tarkoitus on asettaa jokin takaraja esim. oriin muistosivujen tekemiselle tai vain tilan antamiselle seuraavalle oriille. Lisäksi rajoitan nykyään suvuttomien ja lyhytsukuisten Moanan ponien siitoskäyttöä tallin ulkopuolella. Tällä haluan houkutella mahdollisia oriin käyttäjiä tai varsan ostajia harkitsemaan yhden tai parikin polvea pidemmän sukuista ehdokasta, enkä rajoittaa suvuttomien tai lyhytsukuisten ponieni jälkeläismäärää (vaikkakin se toimii kyllä niinkin).

Summa summarum: älä säikähdä isoa jälkeläismäärää - todennäköisesti sukupolven tai kahden päästä kukaan ei ole enää kyseisestä hevosesta kuullutkaan.

perjantai 6. joulukuuta 2019

Etsintäkuulutus: Joulukalenterit 2019!

Olen tässä koettanut viime sunnuntaista asti etsiskellä virtuaalisia joulukalentereita, mutta onko tosiaan niin, että tänä vuonna kalentereita ei ole vai enkö vain löydä?

Adinassa on jälleen perinteinen joulukalenteri, johon lupaan yrittää tänä vuonna osallistua edes jonakin päivänä. Samaa taisin luvata viime vuonnakin - huonolla menestyksellä. Uusi yritys siis jälleen!

Uutena tuttavuutena foorumilta löytyi Sierran joulukalenteri, jossa on tarjolla yksi uusi kasvatti joka päivä. Idea on mielestäni tosi kiva juuri tuollaiselle monen rodun tallille! "Yksi welshkasvatti joka päivä" ei ehkä toimisi. Meinasin jo yhden tarjouksenkin Sierran joulukalenterikasvateista tehdä, mutta hevonen ehti mennä nenäni alta ennen kuin ehdin ajatuksista tekoihin. Seuraan siis tiiviisti josko tulisi muita kivoja kasvatteja vastaan.

Kaikki virtuaaliset joulukalenterit saa ilmiantaa alla!

lauantai 30. marraskuuta 2019

Shoppailua!

En ole harrastanut pikseliponeja kovinkaan aktiivisesti viime kesänä ja tänä syksynä, ja varsinkin nyt marraskuu on ollut aivan täysi pohjanoteeraus mitä harrastusaktiivisuuteen tulee. Olen silti ehtinyt jossain välissä ostella varsin paljonkin uusia hevosia niin Moana part bredsiin kuin - uskokaa tai älkää, Juksulaankin. Ja koska shoppailun tuloksia on aina kiva esitellä, tässä lyhyet esittelyt uusista tulokkaista!

wpb-ori Grimaldo ei ollut ensisijainen valintani, mutta kun elen ei voinut myydä oriin emää, piti tyytyä poikaan. Suvullisesti Grido on ikivanha varsinkin isänsä puolelta. Poniprosentti on makuuni hieman suuri, mutta sen saa jälkipolvissa alas nopeasti, joten no worries. Kiva yleisponiori, jolle löytynee morsioita sekä este- että kouluponien joukosta.

Kurjenpesän historian ensimmäiseen wpb-kasvattiin, Crane Chernavaan, rakastuin heti. Tamman isä on upeaakin upeampi ja emänisää olen kaivannut ponieni sukuihin jo jonkin aikaa, joten suvullisesti Cherna on aika nappivalinta. Moanan kouluponilinjat on rakennettu aika pitkälti puoliveristen ja cobien varaan eli Cherna jatkaa samalla linjalla. Tamma sopii joukkoon erinomaisesti ja sille on jo kaksi sulhoakin valittuna.

Minulla olleet Jannican kasvatit olivat molemmat kuolleet pois vanhuuttaan, joten oli aika hankkia pari uutta. Adinan ystäväpäivän myynnistä löytyi (aika paljon ystävänpäivän jälkeen) wB-tamma A.D. Guenevere ja wpb-ori A.D. Tribble Shake. Guenevere on kolmipolvisen ja Moanassa entuudestaan tuntemattoman suvun omaava tamma, josta tulee varmasti tärkeä siitostamma. Trippi taasen tarttui haaviin lähinnä, koska minulla oli juuri tuonsukuiselle oriille sopivat kuvat varastossa. Kyllä Tripillekin käyttöä löytyy ja oriille onkin jo yksi varsa ehtinyt syntyä.

wpb-ori Fern Captain tuli Moanaan jo alkuvuodesta. Tykästyin oriin emään ja pyysin siitä birdieltä tilausvarsan fwb-oriista. Capu tuli vahvistamaan Moanan kouluponilaumaa, mihin joukkoon se erilaisen sukunsa ansiosta sopii oikein hyvin.

Täysverisille on aina käyttöä ja ihan varsinkin silloin jos kyseinen täysverinen on vaikkapa jo kantakirjattu. Englantilaisori First Legion oli Breakilla myynnissä ja pakkohan tämä ilmestys oli omiin nimiin saada. Käyttöä oriille varmasti löytyy, sekä Juksulassa, että Moana part bredsissa welsh-leidien sulhona.

Ionicin kasvatti, ox-ori Yaron Negat oli myöskin Breakilla myynnissä ja rakastuin oriiseen heti. En tiedä miksi, jokin hevosessa vain kolahti ja kovaa, joten saatava se oli. Yaro on puhdasta venäläistä linjaa ja oriilla onkin tarkoitus astuttaa jokunen meidän venäläistammoista. Siitoskäyttöä löytyy varmasti myös Moanan puolelta.

xx-tamma Nouvion Miss Peaches piti saada hevoslistoille ihan jo nimensäkin takia! Tamma on kyllä muutenkin kiva. Sukua löytyy 2 polvea eli se sopii Juksulan tämän hetkiseen täysverikantaan kuin nenä päähän. Meillä ei myöskään ole turhan montaa kimoa täysveristä, joten silläkin Peaches on tervetullut väripilkku laumaan.

xx-tamma Blingbling Ring tuli vähän niin kuin kaupan päällisinä, sillä tamma ei mitenkään erityisesti kutsunut minua. Ringin kasvatit ovat kuitenkin olleet virtuaalisen täysverijalostuksen yksi viime vuosien kulmakivistä (ainakin minun mielestäni), eikä enempää ringiläisiä varmaan ole tulossa, sillä talli on käsittääkseni lopettanut, joten pitihän Juksulaan vielä yksi ringiläinen saada.

Ponipallerosta Veeralta hankin ox-tamma PP’s Visceran. Ihastuin tamman lempinimeen "Vissy", ja sopiva luonnetekstikin neidille alkoi luonnostua päässäni kuin itsestään, joten karsinapaikka Juksulasta löytyi vaivatta. Vissyllä on 3 polvea sukua, jota Juksulassa ei ennestään ole, joten tamma on tervetullut morsian tallin domesticeille.

Uusimpana tulokkaana on criollo-ori Hormigón Armado eli Aimo. Westernhevonen on ollut ostoslistalla jo pitkään, joten miksikäs ei criolloa. En ole tainnut koko pitkän virtuaaliharrastukseni aikana omistaa ainuttakaan criolloa, joten olihan se jo aikakin korjata tämä vääryys. Jos joku kaipaa criollosulhasta tammalleen niin nykäiskää hihasta! Muuten joudun varmaan hankkimaan itse rotutoverin Aimolle kaveriksi, sen verran kasvattaja taidan olla.

sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Vihdoin ja viimein Moanan CAS56 kasvatit

CAS-vuosi vaihtui jo yli kuukausi sitten, mutta minkäs teet, kun kiirettä on pitänyt! CAS-vuodelle 56 oli alunperin suunniteltuna muistaakseni kuusi varsaa, mutta syksyn kiireideni takia, varsoja syntyi lopulta vain kolme. Meinasin ensin jättää ne kokonaan esittelemättä, mutta kun ovat mielestäni kuitenkin niin kivoja, joten esitellään kolmikko nyt kuitenkin. Kaikki kolme ovat mountaineja ja jäivät kotiin. Varsoista kaksi on tammoja ja yksi ori.

Moana's Summer Trick on päistärikön welsh mountain tammalinjamme uusin edustaja. En oikeastaan ollut ajatellut jatkaa tätä tammalinjaa puhtaana welshlinjana ollenkaan, vaan linjan oli tarkoitus jatkua wpb-linjana. Lopulta en kuitenkaan malttanut lopettaa puhdasta welshlinjaa tästä, joten niin sai alkunsa Tikru. Suku tällä on mielestäni mahtava ja emänisää lukuunottamatta omaa kasvatustani. Kuvan ponin on vain erittäin hyvällä mielikuvituksella ymmärrettävissä voikonpäistäriköksi, mutta ei niitä aitoja päistärikköjä joka oksalla istu, eli menköön nyt. Saa nähdä saako Tikru itse aikanaan puhtaan welsh-varsan tammalinjansa jatkajaksi vai ei.

Tämän CAS-vuoden ehdoton suosikkini on syötävän suloinen Moana's Lili Cain! Tamman isänä on Tuulian omistama Rhediad Caer Llion, joka on suvultaan täysin erisukuinen verrattuna meidän muihin mountainponeihimme eli sopivia sulhoja Lilille pitäisi olla jo kotitallissa sitten tulevaisuudessa, kun ei tuota emän sukuakaan ole meillä kuin emä itse. Lilin kuvien löytäminen oli työn ja tuskan takana, ja sain selata kuvalupiani kyllä pidemmän kaavan kautta löytääkseni sopivat kuvat. Ei ehkä mikään rakennekukkanen, mutta silti todella söpö! Suku on kiva, vaikka en sitä oman kasvatustyöni tulokseksi voikaan sanoa. Luonteestakin tuli oikeinkin kelvollinen, joten Lili on ihan täysi paketti!

Vuoden ainoana oriina syntyi Moana's Llacheu eli Late. Late on kaksipolvinen ori, jonka suku on kokonaan omaa kasvatustani. Suku nyt ei ole mitenkään hirveän suuria tunteita herättävä, mutta tykästyin Laten luonteeseen ja tykkäsin myös kirjoittaa sitä. Oriille valikoitui mielestäni luonteeseen ja sukuun sopiva kuva, joten kokonaisuutena Late on onnistunut. Late on täysin erisukuinen meidän muihin mountaineihin nähden, joten morsiamia oriille on omassa tallissa jonoksi asti. Jalostuksellisesti siis hyvinkin arvokas kasvatti.

sunnuntai 10. marraskuuta 2019

Moanan ponien säkäkorkeudet

Olen joskus ammoisina aikoina kirjoittanut Moana part bredsin toiminta-sivulle tallin welsh part bredien kasvatustavoitteksi "jalostaa lahjakkaita kilpaponeja, jotka ovat kooltaan nippanappa ponirajojen sisäpuolella ja joiden welshprosentti on 50 prosentin korvilla". En tänä viikonloppuna oikein (taaskaan) saanut tehtyä mitään järkevää, joten aloin huvikseni selailla Moanan poneja ja päätin sitten extempore katsoa kuinka hyvin olen oikeastaan tuohon säkäkorkeustavoitteeseen osunut.

Pääasiassa meillä ponien säkäkorkeus "periytyy" keskiarvona kahdelta ensimmäiseltä sukupolvelta niin, että emälinjan (siis emän ja emänemän) säkäkorkeus lasketaan mukaan tuplana. Esimerkiksi jos isä on säkäkorkeudeltaan 120 cm, isänisä 121 cm, isänemä 122 cm, emä 123 cm, emänisä 124 cm ja emänemä 125cm, olisi jälkeläisen säkäkorkeus tällä laskutavalla 123 cm ((120+121+122+123*2+124+125*2)/8=122,875). Aivan orjallisesti en tällä tavoin laskettua säkäkorkeutta noudata, mutta se antaa hyvän "lähtönumeron" säkäkorkeudelle. Numerosta voi sitten vähentää tai lisätä senttejä, esimerkiksi jotta poni sopisi valokuviensa ponin kokoon. Lisäksi orivarsoille heitän lähes automaationa sentin pari lisää säkäkorkeutta, kuin laskenta antaisi. Pääasiassa myös välttelen kuin ruttoa vanhempien keskiarvosäkäkorkeutta, eli vaikkapa 120- ja 124-senttisistä vanhemmista ei minulla lähes koskaan tule 122-senttistä varsaa. Jos säkäkorkeus määräytyisi aina suvun keskiarvona, olisivat kaikki kasvatit lopulta samankorkuisia.

Eli minkäs kokoisia poneja meiltä sitten löytyy? Welsh mountainien tulee olla alle 122 senttiä korkeita ja meiltä löytyykin varsin laajalla skaalalla erikorkuisia mountaineja. Pienin on vain 111 cm korkea, suurimmat 121 cm. Tasan 122-senttistä ei näköjään tällä hetkellä ole tallissa ainuttakaan. Eniten, 9 kpl, on 118 senttiä korkeita A-sektion poneja. B-sektion ponien säkäkorkeuden tulee olla alle 137 senttiä ja jälleen meillä on aikalailla koko skaala käytössä, kun poniemme säkäkorkeudet vaihtelevat 125-136 cm välillä. B-sektiossa suosituin säkäkorkeus on 130 cm, jonka kokoisia on kahdeksan ponia. A-ponien säkäkorkeuden keskiarvo on 117 cm ja B-ponien 131 cm. 


Paljon mielenkiintoisempi on part bredien säkäkorkeusjakauma. Pienimmät wpb:t ovat vain 124-senttisiä, kun tämän hetken suurin yksilö on 157 cm. Eniten on kasvatustavoitteemme mukaisesti 147 (18 kpl) ja 148 (21 kpl) senttiä korkeita poneja. Poneiksi ylikorkeitakin (sk yli 148 cm) on vielä 12 kpl (6 %). Welsh part bredien säkäkorkeuden keskiarvo on 142 cm, mikä mielestäni saisi olla kasvatustavoitteiden valossa hieman suurempi. Matalaa keskiarvoa selittää säkäkorkeusjakauman alkaminen kovin pienistä poneista. Olen käyttänyt paljon welsh A- ja B-tammoja wpb-jalostuksessa, joten koska emälinjan painotus säkäkorkeuden periytymisessä on minun systeemissäni suurempi, on jälkikasvukin pienempää pienistä ponitammoista kuin olisi hevostammoista. Pikkuhiljaa se siitä kuitenkin nousee ja kasvaa!

Joskus tekee ihan hyvää käydä hevoskatrastaan läpi ja katsoa yksilöiden sijaan laumaa yleisemmin. Seuraavaksi saamattoman viikonlopun projektiksi voisikin ottaa ne poniprosentit!

sunnuntai 27. lokakuuta 2019

Mitä muut virtuaaliharrastajat haluavat lukea?

Aloitin virtuaaliaiheisen blogin kirjoittamisen puhtaasti siitä syystä, että saan kirjoittaa ylös kaiken sen virtuaalihössötyksen, jota en raaski kaataa tärkeimmän kuuntelijani eli poikaystäväni niskaan. Alusta saakka tämä blogi on ollut minulle paikka, jonne tarinoida milloin mitäkin virtuaaliaiheista on mieleeni juolahtanut, enkä ole ajatellutkaan kuka näitä oikein minun lisäkseni lukee vai lukeeko kukaan. Olen ilmeisesti tässä harrastuksessa sen verran omaan napaani tuijottelija, etten ole koskaan sen suuremmin tullut ajatelleeksi, että minkäköhänlaisia tekstejä muut harrastajat oikeastaan edes haluavat lukea.

Suureksi ilokseni törmäsin perjantaina Keskustassa serenan aloittamaan topikiin, jossa hän kyselee kirjoitusaiheita uutta virtuaaliblogia varten. Mahtavaa, virtuaaliaiheisia blogeja ei todellakaan ole liikaa! Odotan jo innolla uusien blogitekstien julkaisua. Myös serenan saamat vastaukset muita harrastajia kiinnostaviin kirjoitusaiheisiin ovat mielestäni mielenkiintoisia, vaikkei vastauksia nyt niin kovin montaa (vielä) ole tullutkaan.

Vastausten perusteella VRL ja siitä kertovat erilaiset pohdinnat tuntuisivat kiinnostavan monia lukijaehdokkaita. Se ei ehkä ole kovin yllättävää, sillä onhan VRL hevosvirtuaalimaailman kattojärjestönä aina ajankohtainen aihe. Varsinkin nykyään, kun laitoksen tulevaisuus on niin epävarmaa. Minuakin kiinnostaisi lukea muiden harrastajien ajatuksia VRL:stä ja esimerkiksi sen tarpeellisuudesta kunkin harrastajan harrastukselle. VRL ja sen toiminnot ja alaiset laitokset ovatkin aihe, mistä löytyisi vaikka ja mitä kirjoitettavaa varmaan itse kullekin.

Lukijat tykkäisivät ilmeisesti myös lukea pohdintoja virtuaalimaailman ajankohtaisten aiheiden ympäriltä. Joo, niin minäkin! Epäaktiivisen aktiivisena viikonloppuharrastajana olen aina niin ulkona niistä ajankohtaisista aiheista, että tarvitsisin jonkun blogin, joka edes kertoisi mitä ne ajankohtaiset aiheet ovat. Virtuaalimaailman vallitsevista trendeistä nyt puhumattakaan! Mikä virtuaalimaailmassa edes on nyt "in"? Vietän selvästi liikaa aikaa omassa harrastuskuplassani ja kokonaan harrastuksen ulkopuolella.

serenan topikiin tuli myös pari "tästä en halua lukea" -vastaus. Vähemmän yllättäen oman tallin kuulumiset, "laatispalkintopostaukset" ja vastaavat, eivät lukijoita kiinnosta. Ymmärrän sen hyvin, koska en itsekään jaksa yleensä lukea muiden "tälle ERJ-II ja tuolle kolmonen". Kirjoitan niitä kyllä itse, heheh, ja hyvä, kun omianikaan jaksan lukea. Ehkä niitä voisi jatkossa tiivistää aina muutaman kuukauden palkintoihin kerrallaan - ihan kokonaan en suostu niistä luopumaan.

Aion jatkossakin kirjoittaa siitä, mikä itselläni sattuu sillä hetkellä olemaan päällimmäisenä mielessä - oli se sitten omien ponieni laatuarvostelumenestys tai syväluotaava analyysi jostakin virtuaalimaailman polttavasta puheenaiheesta (heh, sen päivän kun näkisi, jolloin moisen oikeasti kirjoittaisin!). Otan kyllä mielelläni aihe-ehdotuksia vastaan, sillä eihän sitä tiedä vaikka joku niistä saisi runosuonen laulamaan! Blogi pysyy jatkossakin sivuosassa virtuaaliharrastuksessani - tärkeänä sivuosana, mutta kuitenkin vain siinä.

Pitkää ikää serenan Virtuaalianarkiaa-blogille!