perjantai 14. kesäkuuta 2019

Ensikosketukseni virtuaalimaailmaan

Viime viikolla muistelin ensimmäistä virtuaalihevostani, joten ei liene ihme, että seuraava muisteloni koskee ensimmäistä kohtaamistani virtuaalihevosharrastuksen kanssa. Tämä postaus ei todellakaan ole mikään blogikirjoitusten aatelija, kun vain kirjoittelen muistojani ylös, mutta onneksi omassa blogissa voi kirjoittaa mistä haluaa.

Olen aina tykännyt lukemisesta, joten hevoshulluna tyttönä olin tietysti vaatinut vanhempiani tilaamaan minulle Hevoshullu-lehden, kun aloitin kolmannen luokan koulussa 2001. Lehdessä oli tuolloin (onkohan vieläkin?) ilmoituspalsta, jonne lukijat saattoivat lähettää lyhyitä viestejä. Olikohan peräti oma palsta vihko- ja virtuaalitalleille? No, joka tapauksessa sieltä bongasin parinkin virtuaalitallin mainoksen. Uteliaisuuteni heräsi, vaikka en aiemmin ollut juurikaan ollut kiinnostunut tietokoneista. Kaikki hevosiin liittyvä kuitenkin kiinnosti, joten isältä aloin kinuamaan lupaa tietokoneelle ja nettiin. Tuohon aikaan vanhemmillani oli puhelimeen liitetty netti, eli kun joku oli netissä, ei puhelin toiminut, joten netissä roikkumiseen ei kannustettu. Lopulta sain kuitenkin luvan käyttää tietokonetta (talouden ainoaa) ja nettiä.

Päädyin Ratsastuskoulu Farlotin sivuille ja, kiitos WayBack Machinen: tallin etusivu on edelleen tallessa! Oikea nostalgiapläjäys! Farlot oli ajalleen hyvin tyypillinen talli; paljon värejä, animaatioita ja grafiikkaa, vieraskirjoja, kävijälaskuri. Etusivun mukaan Farlot oli perustettu 15.8.2001 ja muistelisin Hevoshullussa olleen mainoksen olleenkin tallin avajaismainos. En tiedä mikä minua juuri Farlotissa tuolloin viehätti, mutta ihastuin heti ajatukseen virtuaalisista hevosista. Omaa oikeaa hevosta minulle ei oltu suostuttu hankkimaan (ahkerasta kärttämisestä huolimatta) enkä nuoren ikäni takia saanut ratsastuskoulultani hoitohevosta, joten idea "tietokonehevosista" upposi hedelmälliseen maaperään.

2000-luvun alussa virtuaaliharrastus oli nimenomaan hevosten hoitotarinoiden kirjoittelua eikä kilpaileminen tai kasvatus tainneet olla niin iso juttu. Minäkään en tuolloin ollut tippaakaan kiinnostunut kilpailemisesta tai virtuaalihevosten kasvatuksesta, mutta hoitotarinoita hinkusin kirjoittamaan heti jutun juonen ymmärrettyäni. Vihkotalleja olin vähän jo harrastellutkin itsekseni, joten siirtyminen virtuaalimaailmaan oli helppoa. Farlotissa rakastuin syystä X, Y tai Z vuonohevosoriiseen, jonka nimi oli Pogo, ja halusin sen ehdottomasti hoitohevosekseni. Oriilla oli kuitenkin jo hoitaja (tai ehkä jopa kaksi), mutta sitkeästi kärtin hevosta hoidettavakseni. Lopulta (mahdollisesti spämmiini ärtyneinä) minulle tarjottiin hoidettavaksi toista hevosta, josta taisin hieman suuttua jostakin syystä, ja päätinkin perustaa oman tallin omine hevosineni. Siinä ei kauaa minulla nokka tuhissut, kun jo puuhasin sivuja pystyyn expgaessa! Siitä se sitten lähti, eikä loppua ole vielä toistaiseksi näkynyt.

Voi kauhea, kun tästäkin on jo kauan! Lähes 18 vuotta, harrastukseni tulee siis tänä syksynä täysi-ikäiseksi. No, tämä fossiili kiittää ja kuittaa tältä erää! (Plus, luen enemmän kuin mielelläni kuinka muut ovat tämän harrastuksen pariin päätyneet!)

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Ensimmäinen virtuaalihevoseni

Viime elokuussa kirjoittelin ikivanhasta 2000-luvun alussa toimineesta tallistani Ninan tallista. Se sai minut pohtimaan ihka ensimmäistä virtuaalihevostani. Valitettavasti en muista tarkalleen mikä oli ihan ensimmäinen virtuaalihevoseni, sillä harrastukseni alkuaikoja leimasivat useat hyvin lyhytikäiset tallit. En edes muista varmaksi mikä oli ihan ensimmäisen virtuaalitallini nimi.

Ensimmäinen muistamani virtuaalihevoseni on Tähtitar-niminen suomenhevostamma. Itseasiassa Tähtitar ei alunperin edes ollut virtuaalihevonen, vaan schleich-hevosfiguuri, vuonna 2000 ilmestynyt quarterhevonen. Sain lelun samoihin aikoihin, kun päädyin virtuaalihevosten maailmaan eli joskus siinä vuoden 2001 aikana. En tarkalleen muista miten Tähtitar siirtyi oikean elämän leluhevosleikeistäni virtuaalimaailmaan. Minulla oli muitakin schleich-hevosia (parhaimmillaan noin sata), mutta en muista, että olisin muiden hevosfiguurien "henkilöllisyyden" siirtänyt nettiin.

Tähtitar-virtuaalihevosen alkuaikojen osalta minun on luotettava muistiini, sillä 2000-luvun alussa en ollut millään muotoa mukana "järjestäytyneessä" virtuaaliharrastuksessa, minkä lisäksi sivuni olivat expagessa, joka tunnetusti on kadonnut kuin tuhka tuuleen. En voi edes varmaksi sanoa, että milloin Tähtitar on ottanut ensiaskeleensa virtuaalimaailmassa, mutta tamma oli jo vakiinnuttanut paikkansa harrastuksessani Ninan tallin aikoihin (siinä vuoden 2002 syksyn tienoilla), joten uskaltaisin väittää virtuaalisen Tähtitaren saaneen alkunsa vuoden 2001 lopulla tai vuoden 2002 alussa.

Virtuaali-Tähtitaren ja schleich-Tähtitaren tiedot olivat aluksi täysin samat. Tamma oli syntynyt 80-luvun lopulla (muistelisin hämärästi, että 1988, mutta varmaksi en sano) ja ikääntyi reaalisti. Se oli ex-ravuri, joka oli pärjännytkin raveissa ihan hyvin. Ratsastaessa se oli kovasuinen ja vauhdikas, mutta meni hieman kouluratsastusta ja hyppäsikin hyvin. Suvultaan Tähtitar oli tietenkin keksitty (suvuton). Ninan tallin aikoihin 2002-2003 Tähtitar oli vielä "sama hevonen" sekä virtuaalimaailmassa että schleich-leikeissä ja se mitä tapahtui schleich-Tähtitarelle tapahtui myös virtuaaliselle puoliskolla ja toisin päin. Esimerkiksi, kun schleich-Tähtitar sai varsan, sai myös virtuaali-Tähtitar samannimisen varsan. Jossain vaiheessa virtuaalinen ja leluhevonen erkanivat toisistaan ja alkoivat elää omia elämiänsä.

Kuljetin mukanani Tähtitarta tallilta toiselle. Ninan talli on ensimmäinen talli, jolla varmasti muistan tamman asuneen. Seuraava muistikuvani tammasta on Myrskyluodon tallilta (jos oikein muistan niin 2004) ja sitten Dragon Stablesta (vuonna 2005), minkä jälkeen tamma siirtyi Talli Light Dragoniin, jossa se muistosivujen perusteella on kuollut vuonna 2006. Aikanaan olen myös rekisteröinyt Tähtitaren VRL:n hevosrekisteriin, josta tamma onneksi löytyy vielä tänäkin päivänä. Rekisterin tiedot poikkeavat sekä "alkuperäisen", schleich-hevosfiguuriin pohjautuneen virtuaalihevosen että säilyneiden muistosivujen tiedoista. Vaikea näin pitkän ajan jälkeen enää sanoa mitkä tiedot ovat oikein.

Tähtitar ei juurikaan kilpaillut virtuaalimaailmassa, vaan muistaakseni sen kaikki kilpailutulokset (niin ravit kuin ratsukilpailutkin) olivat keksittyjä. Google ei myöskään antanut ainuttakaan hakutulosta, joten oletettavaa on, ettei Tähtitar itse kilpaillut "oikeasti".

VRL:n hevosrekisterissä tammalla on vain kolme rekisteröityä jälkeläistä, mutta todellisuudessa jälkikasvua oli paljon enemmän. Ninan tallin aikaan tamma sai varsat Tähti-Ilona, Tähti-Hobitti ja Tähti-Majuri. Kaikilla oli esikuvansa schleich-hevosarmeijassani, mutta muistaakseni kaikki olivat ainakin hetken myös Ninan tallin virtuaalisia asukkaita hieman erilaisin tiedoin. Myrskyluodon tallilla Tähtitar sai orivarsan ML Tulinen Tähdenlento (i. Dj Justmare) ja muistaakseni myös toisen varsan, jonka nimeä en nyt millään saa päähäni. Tulisella Tähdenlennolla olen googlettelun perusteella kilpaillut vielä vuonna 2013 sen toimiessa tarinointihevosenani. Dragon Stablessa Tähtitar sai yhden varsan, tamma DS Yön Vampyyrin. DS Yön Vampyyrillekin löytyy googlella kilpailutuloksia vielä vuodelta 2012 ja VRL:n rekisterissä olen merkinnyt sen kuolleeksi vasta 28.9.2014. Talli Light Dragonissa Tähtitar sai ainakin kaksi varsaa, kaksosvarsat LD'n Tähtisydämen ja LD'n Tähtisilmän, jotka molemmat on rekisteröity ja joille molemmille löytyy tuloksia ravikilpailuista ainakin vuosilta 2006-2007. Pidän kuitenkin todennäköisenä, että Tähtitar on tehnyt useammankin varsan LD:ssä.

Tähtitar sai siis melkoisen määrän jälkikasvua, mutta mitenkäs suku on jatkunut tähän päivään? Tähti-Ilona, Tähti-Hobitti ja Tähti-Majuri painuivat pian unholaan, eikä kukaan niistä jatkanut sukuaan. ML Tulinen Tähdenlento sai yhden orivarsan, joka sai nimekseen Lelun Uljas. Myin varsan Kirsikkaiselle Bullerbyn tallille, mutta sivut näyttäisivät kadonneen eikä oriilla varmaan ole jälkeläisiä. DS Yön Vampyyrillä oli orivarsa LD'n Kurittaja, joka ei saanut jälkikasvua. Maisa H.lle myydylle LD'n Tähtisilmälle ei löydy rekisteristä tai googlesta jälkeläisiä. Sen sijaan LD'n Tähtisydän sai omistuksessani kolme varsaa, joista LD Patukka päätyi Sonja P.lle Kultahuiskuun, jossa se sai orivarsan KHn Mainio Pietari. Pietari sai tammavarsan Viuhtiina BRE, jolla on jälkeläiset  ori Syksyn Tomu ja tamma Ryövärintytär. Ryövärintytär on Miltsulla Breawessa, joka on aktiivinen ja toiminnassa, joten voi olla, että Tähtitaren tyttärentyttärenpojantyttärentytär (vau!) vielä jatkaa sukuaan jonain päivänä!

Ensimmäinen muistamani oma virtuaalihevoseni löytyy siis edelleen ainakin yhden aktiivisen nykysuomenhevosen suvusta. Aikas upeaa, vaikka itse sanonkin!

lauantai 8. kesäkuuta 2019

Uudenvuoden tavoitteiden puolivuositsekkaus

Viime viikonloppuna aloin innoissani kaivella esiin tammikuussa julkaisemaani postausta uudenvuoden lupauksistani. Kun aloin käydä niitä läpi, turhaannuin itseeni sen verran, että meinasin ensiksi jättää koko puolivuositsekkauksen tekemättä (kuten viime vuonna, jolloin se tosin johtui kiireisestä kesäkuustani). Muutin kuitenkin mieltäni, joten käydäänpä nämä julkisestikin läpi.

Moana part breds
  • Ensimmäinen Moanan omasta isä- ja/tai emälinjasta polveutuva kasvatti, jota voi nimittää pitkäsukuiseksi (isä/emälinja yli 4 polvea). Tasasukuisuutta ei vaadita. - suunnitteluasteella, mutta ehtinee loppuvuodeksi, koska juuri aikuistuneita tai pian aikuistuvia nelipolvisia on jo useampia.
  • Yksi viiden kutsun kilpailurypäs joka kuukausi. - maaliskuussa jäi pitämättä, mutta muuten menee hyvin.
  • Pidä kasvattilista CAS-vuosittain ajantasalla. - hei, tämä sujuu toistaiseksi hyvin!
  • Ikuisuusprojekti nimeltä "maastokartta" valmiiksi. - koko projekti on suurinpiirtein unohtunut.


Moana farm
  • Hanki muuli, aasi ja karjahevonen. - aasirotuja olen vähän lueskellut, mutta muuten aika retuperällä. Sanotaanko, ettei ihan unohtunut kuitenkaan!
  • Säännöllisen epäsäännöllisesti uusia eläimiä joukon jatkoksi. - joulukuun jälkeen ei ainuttakaan uutta eli huonosti menee. Mutta ehkä vielä pelastettavissa tälle vuodelle "säännöllisen epäsäännöllisesti"-ilmauksen ansiosta?
  • Farmin hyödyntäminen miljöönä Moanan ponien päiväkirjamerkinnöissä. - ei ole tapahtunut muuten kuin ajatuksissani.


Juksula
  • Hoida tallia tänä vuonna paremmin kuin viime vuonna. - olen kyllä ottanut pikkiriikkisen ryhtiliikkeen Juksulan kanssa, joten laitan tämän vihreäksi, vaikkei tallia vieläkään voi sanoa millään tavalla ajantasalla olevaksi.
  • Hanki se työhevonen ja kokeile työkisoja. - hahahah, niin varmaan.
  • Elvytä laukkapuolta. Joko poni- tai hevoslaukoissa. - sama kuin edellisessä.


Blogi
  • "Vuoden 2019 top5" - helmi-huhtikuu oli ehkä vähän epäaktiivisempaa, mutta eiköhän tähän silti päästä tänäkin vuonna.
  • Kommentoi ahkerammin muiden blogikirjoituksiin. - hmm. Tämä onkin hieman vaikea. Lasketaanko parista blogista löytyviä tykkäys- yms. nappeja? Jos ei, niin ei tämän kanssa sitten kauhean hyvin suju. Toisaalta virtuaaliblogien parissa on jopa tavallistakin hiljaisempaa, joten ei kommentoitavia kirjoituksiakaan nyt ihan kauheasti ole ollut. Olen kiltti itselleni ja merkitsen tämän siniseksi.

Tulos 5,5/12. Paremminkin voisi mennä, mutta onhan tässä vuotta puolet vielä jäljellä!

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Moana part bredsin CAS54 kasvatit

Koska Moanan kasvattilistalla mennään (melkein) ajantasalla (viikko sinne tai tänne!), on aika esitellä juuri loppuneen CAS54-vuoden kivoimmat varsat! Kasvatteja syntyi huikeat 13 kappaletta: olin suunnitellut maltillista seitsemän varsan rypästä, mutta sain varsojen sivut valmiiksi jo ennen huhtikuun puoliväliä, joten päätin tehdä niin monta varsaa tälle vuotta kuin ehdin. Ja niitähän sitten tulikin melkein tuplamäärä suunniteltuun nähden. Joukossa on lisäksi aivan ihana tilausvarsa Goldina MPB Upelle Pikkupeltoon, eli 12/13 jäi loppujen lopuksi kotiin. Varsoista tammoja oli kahdeksan ja oreja loput viisi. Welsh part bredejä oli kymmenen kappaletta ja loput kolme olivat A-sektion poneja.

Oikeastaan kaikki CAS54 syntyneet varsat ovat aikas kivoja! Melkein tekee mieli esitellä kaikki kaksitoista kotiin jäävää varsaa, mutta jos nyt kuitenkin poimisi vain muutaman extrakivan (tosin oikeushan määritti juuri vähän aika sitten, että "muutama" voi tarkoittaa mitä vain 99 saakka).

Aloitetaanpa welsh mountainilla, sillä vuoden kasvattirysäyksen aloitti tamma Moana's Sunny Gold, joka jatkaa ihanaa Sunny-tammalinjaani. Goldylle etsin alunperin ruunivoikon tamman kuvaa, mutta juuri täydellistä ei vastaan tullut, joten tammasta tuli sitten kimo. Omaa kasvatusta Goldyssa on oikeastaan vain emälinja, isänpuolen suku on ostoponeja ja emänisä samoin. Kuva, luonne, nimi ja suku muodostavat kuitenkin mielestäni todella mukavan kokonaisuuden, joten Goldy on ehdottomasti esittelyn arvoinen.

No Work Before Coffee MPB on esittelyn arvoinen ihan jo nimensäkin takia. Toffen emä Tea is for Hipsters MPB on yksi ehdottomista suosikkitammoistani, eikä vähiten nimensä ansiosta, joten Toffen kohdalla minulla oli suorastaan paineita keksiä oriille Se Täydellinen Nimi. Sellainen onneksi lopulta työpaikan kahvitauolla putkahti päähän. Kuvat ja luonne mätsäävät mielestäni hyvin yhteen ja kolmipolvinen sukutaulu täynnä lemppariponejani kruunaa kaiken.

Hieman erikoisempaa väriä tarjoilee wpb-ori Death to Hollywood MPB, joka on mustanpäistärikkö. Kuvan poni taitaa oikeasti olla päistärikönkimo, mutta ei anneta sen häiritä. Innostuin oriin nimestä sen verran, että sen pojallekin on jo nimi (ja on muuten jo morsiankin) keksittynä! Lempinimi Woody on myös ihana ja luonteesta tuli juuri sellainen kuin ajattelinkin. Kolmipolvinen suku on kokonaan omia kasvattejani ja isälinja yksi suosikkejani, joten ei tässä ole muita mahdollisuuksia kuin Woodyn nousta lemppareideni joukkoon.

Wpb-tamma Really s Star MPB on ollut jo todella, todella pitkään suunnitteilla ja näki nyt viimein päivänvalon. Staran emän Smelly Catin saadessa sivunsa puolitoista vuotta sitten, päätin, että se tulee saamaan tammavarsan, jolle tulee läsipäisen Piccola-ponin kuvat. Tässä se läsipäinen jälkikasvu nyt on! Staran kolmepolvinen sukutaulu on kokonaan omia kasvattejani, mutta ei ihan kokonaan Moanan kasvatteja, sillä ie. Juksulan July xx on Juksulasta lähtöisin. Staran suvusta tykkään kovin ja yhdessä nimen, luonteen ja kuvan kanssa muodostuu loistava kokonaisuus virtuaalihevoselle.

Säästin ehdottoman suosikkini viimeiseksi: wpb-ori Barrica Monastrell MPB on vain aivan syötävän upea. Tämä komistus on omasta tuontioriistani Verdejo Sauvignon Blancista alkaneen viini-orilinjan uusin edustaja. Sen kolmipolvinen suku on emänisää lukuunottamatta omaa kasvatustani, joskin suvun tuontihevosista eei. Cayman's Cocoholic ei ole omani vaan Quismat Arabiansin suklaanruskea ori. Barryn suku on kuitenkin mielestäni aivan mahtava ja pidän siitä paljon. Oriille tuli ihan kiva luonnekin ja onhan nuo kuvatkin todella herkulliset. En tiedä miten maltan olla käyttämättä Barrya vähemmälle kuin kymmenelle omalle tammalle!

lauantai 11. toukokuuta 2019

Juksulan täysveriset esiintymässä

Juksulassa on elämää! Tai ainakin oli parin minuutin ajan huhtikuussa... Hevoskantakirja järjesti oman arvosteltutilaisuuden hevosille, joilla ei ollut kantakirjakelpoisuutta. Nappasin heti mahdollisuudesta kiinni ja ilmoitin mukaan maksimimäärän hevosia eli kolme kappaletta. Ja koska kyse on hevoskantakirjasta, piti mukaan ilmoittaa hevosia, eli Juksulan asukassivu auki ja katsomaan sopivia kantakirjakelvottomia rakennekuvallisia!

Esiintymään pääsi kolme täysveristä: englantilaiset täysveriset ori Juksulan Chaos xx ja tamma Neon Rebel xx, sekä venäjänarabiori Juksulan Vasili ox. Kaikille napsahti kolmospalkinto tylsän tasaisilla pisteillä. Harmittelen edelleen, että sekä hevos- että ponikantakirja ovat luopuneet tuomareiden sanallisista kommenteista. Niitä oli mukava lukea ja ne usein selittivät paljon pisteitä ja palkintoja.

Chaos sai paremmat pisteet kuin ajattelin: ori on todella laukkahevostyyppinen, sen jalat ovat kamalat eikä sukupuolileimaa ole nimeksikään, mutta tasaisella 17 pisteen rivillä ori jäi vain kahden pisteen päähän toisesta palkinnosta. Myönnän olevani yllättynyt, mutta ehkä Chaos on arvosteltu laukkahevosena. Neon Rebel on omaan silmääni aika kivannäköinen täysveritamma ja varsinkin laukkahevosena oikein kelvollinen rakenteeltaankin. 69 pistettä on tammalle todella hieno tulos eli vain yksi piste jäi uupumaan korkeammasta palkinnosta.

Vasili taasen on mielestäni niiiin venäläinen (kevyt sellainen tai ehkä puolalainen) kuin vain osaa olla. Tuo kuva olisi varmaan aika sopiva myös itämaiselle terskinhevoselle? Vasili sai kuvalla 67 pistettä eli ihan hyvän saaliin. Epäilen kuitenkin, että sitä on katsottu ns. egyptiläisten lasien läpi ja venäläisestä tyypistä on rokotettu. Kuvan hevonen on korkeajalkainen ja neliömäinen, kuten venäläiset usein. Varsinkin etuosa on mielestäni hyvä (siltä osin mitä harjan alta näkee), runko tosin voisi olla hieman syvempi ja lautanen pidempi. Jalat on järeäluisemmat kuin arabeilla usein eikä pää ole yhtä jalo ja kovera kuin vaikka egyptiläisen linjan edustajilla. Mutta palkinto se on kolmonenkin ja olen siihen ihan tyytyväinen.

Pientä kutinaa on, että Juksulassa saattaisi tässä kesän aikana tapahtua vielä jotain muutakin! Olen saanut aikaiseksi käydä tallin hevosia läpi ja miettiä ihan rehellisesti, että onko millä hevosella enää käyttöä tai ns. säilytysarvoa vai joko olisi aika tehdä sille muistosivut ja siirtyä eteenpäin. Ehkä  tallin homeremontti lähtee tässä vielä käyntiin!

lauantai 4. toukokuuta 2019

Beach Trophy -tulosten arkistointia

Viikko sitten kirjoittelin Entiset tallini -sarjassa laukkaponitallistani Chigeon Poniesista ja mainitsin lyhyesti tallin oman arvokilpailun Beach Trophyn. Googlailu osoitti, että BT:n tulokset eivät ole kokonaan kadonneet websin hävittämien sivujen mukana, sillä Ponilaukkajaoksen kuolleilta sivuilta tulokset vielä löytyivät. Iloinen yllätys! Haluan vielä kasata tulokset omaan blogiinikin, joten tämän postauksen lopusta löytyvät kaikki BT:ssä sen historian aikana sijoittuneet ponit.

Beach Trophy oli kolmipäiväinen, sileällä radalla ja lyhyillä matkoilla juostava, Ponilaukkajaoksen hyväksymä suurkilpailu ryhmä 2 poneille. Se juostiin CAS-vuosittain aina kunkin vuoden lopussa. Jokainen omistaja sai ilmoittaa mukaan muistaakseni kolme ponia, joiden tuli olla voittanut G2-tason. Vähimmäisosallistujamäärä taisi olla viisi tai kuusi ponia, eli kilpailua ei järjestetty vähemmällä osallistujamäärällä ja pari kertaa kilpailu taidettiinkin perua liian vähäisen osallistujamäärän takia. Ponin aikaisemmalla statistiikalla tai vanhempien menestyksellä ei tässä kilpailussa ollut merkitystä, vaan osakilpailuiden tulokset arvottiin tavallisella lyhyellä arvonnalla ja kokonaiskilpailun voittajaksi selviytyi se, jonka sijoitusten summa oli pienin. Tasatilanteissa viimeisen lähdön tulos ratkaisi.

Yhteensä BT järjestettiin seitsemän kertaa. Ensimmäisen kerran CAS15 (13.-15.5.2010) ja viimeisen kerran CAS22. BT oli nimenomaan Chigeon Poniesin oma kilpailu, joten sitä ei järjestetty enää tallin lopetettua toimintansa.

CAS15 (13.-15.5.2010)
1. Drisco von SAY (om. Townsend Acres) - 2. Chigeon Xuanilla (om. Chigeon ponies) - 3. Sarason NL (om. Micram Raceponies)

CAS16 (6.-8.8.2010)
1. Chigeon Faith (om. Chigeon ponies) - 2. Pop Pop (om. Jaya) - 3. Chigeon Xuanilla (om. Chigeon Ponies)

CAS18 (20.-22.1.2011)
1. Bombidom High (om. Deadline) - 2. Gillian R (om. Chigeon ponies) - 3. Chigeon Yvone (om. Chigeon Ponies)

CAS19 (15.-17.4.2011)
1. Hambuz (om. Micram Raceponies) - 2. Amelia for Auro (om. Chigeon ponies) - 3. Qualem for Auro (om. Chigeon ponies)

CAS20 (8.-10.7.2011)
1. Chigeon Taro (om. Chigeon ponies) - 2. B.C. (om. Chigeon ponies) - 3. Quicksilver Sophia (om. Dastik Raceponies)

CAS21 (27.-29.9.2011)
1. Chigeon Xenia (om. Chigeon ponies) - 2. Chigeon Jeremy (om. Chigeon ponies) - 3. Splash Of Keno (om. Micram Raceponies)

CAS22 (20.-22.12.2011)
1. Da'Enriq (om. Micram Raceponies) - 2. Da'lqles (om. Micram Raceponies) - 3. Chigeon Joan (om. Chigeon ponies)

lauantai 27. huhtikuuta 2019

Entiset tallini osa 3. Chigeon Ponies

Minulla on ollut virtuaalitalleja tauotta vuodesta 2001, joten joukkoon on mahtunut yksi jos toinenkin viritelmä. Tässä "Entiset tallini"-postaussarjassa kaivan esille vanhoja tallejani ja kasaan kunkin tallin elinkaaren omaan postaukseensa. Aivan kaikista virtuaalihistoriani talleista ei varmasti esittelyä tule, sillä varsinkin lyhytikäiset tallit ovat itseltänikin jo unohtuneet. Sarjaan kuuluvat postaukset löytyvät tunnisteella Entiset tallini -sarja.

Chigeon ponies pähkinänkuoressa
  • perustettu huhtikuussa 2009
  • kasvatti laukkapainotteisia chincoteaguenponeja, sekä hyvin pienimuotoisesti laukkapainotteisia risteytysponeja ja täysverisiä
  • valittiin PLJ:n gaalaäänestyksessä Vuoden talliksi ja Vuoden valmentajaksi vuonna 2009 ja Vuoden valmentajaksi 2010, Nintsu äänestettiin Vuoden laukkatekijäksi 2010
  • lopettanut kesäkuussa 2011 useamman kuukauden tauon jälkeen
  • yritti uutta tulemista welsh mountainien kanssa kesä-marraskuussa 2013, mikä kuivui pian kasaan
  • sivut ovat kadonneet joskus vuonna 2016 mutta Chigeon oli rekisteröity VRL:oon
Ajauduin puolivahingossa laukkaponien maailmaan joskus vuoden 2009 alkupuolella VRL:n tauon aikoihin. Aloitin kilpailemisen Juksulassa asuneella she-tamma TuuHa's Marciskalla, innostuin ja perustin pikavauhdilla chincoteaguenponeja kasvattavan laukkaponitallin Chigeon Poniesin. Mitään pitkää suunnittelu- tai harkinta-aikaa ei tallin kohdalla käytetty, vaan talli pistettiin pystyyn rehellisesti sanottuna hetken mielijohteesta. Virallisesti Chigeon Ponies taisi avata ovensa huhtikuussa 2009. Harmillisesti webs poisti koko Chigeonin tunnuksen joskus vuoden 2016 aikana, joten koko talli katosi muutamia yksittäisiä, web archiveen tallennettuja poneja lukuunottamatta.

Chigeon Ponies oli Australian puoliaavikolla sijaitseva "pikku" ponitalli, jonka ponimäärä huiteli kahdensadan paikkeilla. Komeita tallirakennuksia tai valkoaitaisia tarhoja ei tallilla ollut, vaan ponit asuivat ympärivuoden isoilla laitumilla laumoissa. Ponit olivat kengättömiä, vähän takkujouhisia ja yksinkertaisesti (mutta riittävästi!) ruokittuja ja saivat elää oikeaa poninelämää. Taustatarinassa tallia haluttiin pyörittää mahdollisimman kustannustehokkaasti ja paikat vähän repsottivat muutenkin. Aluksi tallilla ei ollut edes omaa laukkarataa vaan poneja treenattiin puoliaavikolla, mutta melko pian tallille rakennettiin myös pieni, ponilaukkoihin soveltuva laukkarata.

Ulkoasulla ei Chigeonissa pröystäilty, vaan harmaa-valkoinen-neonvihreä ulkoasu oli muokattu jostakin hyvin yksinkertaisesta valmisulkoasusta. Ulkoasussa ei ollut lainkaan grafiikkaa tai kuvia, ja fontitkin tavallisia, eli hyvin pelkistetyllä linjalla mentiin. Teksteilläkään ei leveilty, vaan tekstit pidettiin lyhyinä ja sivuosassa. Itseasiassa koko talli oli ponien sivuja ja kilpailukutsuja lukuunottamatta mahdutettu yhdelle ainoalle sivulle.

Chigeon Poniesin toimintaidea oli kasvattaa nopealla kierrolla menestyviä laukkaponeja. Ponit ikääntyivät yhden vuoden joka kuukauden ensimmäinen päivä, siis hieman samoin kuin CAS-ikääntymisessä, ainoastaan noin kolme kertaa nopeammin. Varsoja syntyi joka kuukausi useampi kymmenen, mutta omat sivunsa ne saivat vasta kilpailu-uransa jälkeen - siis jos voitto- ja sijoitusprosentit olivat kelvolliset jatkojalostusta ajatellen. Orivarsat nimettiin samalla alkukirjaimella kuin isänsä ja tammavarsat samalla alkukirjaimella kuin emänsä. Kasvattiroduksi valikoitui lähinnä eksoottisuutensa ja ison värivalikoimansa takia chincoteaguenponi, jota ei virtuaalimaailmassa ollut tuolloin (eikä taida olla nykyäänkään) juuri lainkaan, joten kasvatustoiminta lähti täysin omista tuontiponeista liikkeelle. Ensimmäiset kolmipolviset kasvatit siirtyivät siitoskäyttöön tallin lopettamisen aikoihin. Chigeonin chincoteaguenponikasvatteja ei enää näy sukutauluissa vaan kaikki linjat päättyivät tallin lopettaessa. Sen sijaan yksi Chigeonin täysverikasvatti, angloarabiori Ddacapo Chig, päätyi Juksulaan Chigeonin lopettamisen jälkeen ja on jatkanut siellä sukuaa.

Kasvatuksen ja ponien kilpailutuksen lisäksi Chigeon järjesti myös itse omia laukkakilpailuita. Tavoitteena oli järjestää ainakin yhdet kilpailut joka toinen IRL-viikko. Ponilaukkajaoksen vanhaa kilpailukalenteria tutkiessa voidaan todeta, että vaikka tavoitteeseen ei kyllä ihan aina päästy, oli kilpailutoiminta Chigeonissa kehuttavan aktiivista. Tallilla oli myös oma suurkilpailu, kolmepäiväinen Beach Trophy, joka oli lyhyillä matkoilla, sileällä radalla juostava kilpailu avoinna 2 ryhmän poneille.

Loppujen lopuksi Chigeon Ponies jäi oman kiinnostuksen puutteeni tauolle alkuvuodesta 2011 ja sulki ovensa virallisesti saman vuoden kesäkuussa. Ponilaukkapiirit olivat muutenkin hiljaiset tuohon aikaan ja VRL oli palailemassa takaisin, joten olin motivoituneempi perinteisissä ratsastuksenlajeissa kilpailevia hevosiani kohtaan ja laukkaponit joutuivat paitsioon.

Yritin Chigeon Poniesin kanssa uutta tulemista kesä-marraskuussa 2013. Halusin kasvattaa nopealla tahdilla pidempisukuisia welsh mountaineja Moana part bredsin käyttöön ja ajattelin Chigeonin sopivan siihen hommaan hyvin. Loppujen lopuksi siitä ei tullut mitään vaikka kasan laukkapainotteisia, 1-polvisen suvun omaavia kasvatteja sainkin aikaiseksi. Marraskuussa 2013 Chigeon poistui vähin äänin ponilaukkamaailmasta lopullisesti.

Toisin kuin chincoteaguiden kohdalla, Chigeonin kasvattamia welshejä ja niiden jälkeläisiä löytyy kourallinen muualtakin kuin minun hoteistani! Esimerkiksi mountaintamma Chigeon Sin päätyi danille Paraatiponeihin, ja ko. poni löytyy jo kauempaakin sukutauluista, nimittäin KW Zeralla Chigeon Sin on kolmannessa polvessa! Sonjalla Daelwynissä kasvatetulla ja asuvalla B-ponitamma Frostfall Daelilla on isänään Chigeon Duke. Vionalla Valerassa on siitoskäytössä mountaintamma Chigeon Nerith. Ja tietenkin itsellänikin on pari chigeonilaista jäljellä, ori Chigeon Lucas ja tamma Chigeon Shamie, joista kummastakin on varsa kasvamassa Moanassa. Lisäksi edellä mainitusta Ddacapo Chigistä on Moanassa wpb-tamma Honeythief MPB, jolla on jo kaksi varsaa, ja Juksulassa xx-tamma Juksulan Ddanielle, jolla myös on jälkikasvua. Ihan täysin ei Chigeon Poniesin perintö siis ole kadonnut vaikka talli jälleen onkin kuollut ja kuopattu!

perjantai 19. huhtikuuta 2019

Kasvattajanimi - kasvattajan käyntikortti

Rakastan kasvattajanimiä. Minusta on mukavaa tietää jo heti hevosen nimen luettuani kuka sen on kasvattanut (edellyttäen toki, että tunnistan kasvattajanimen ja osaan yhdistää sen oikeaan kasvattajaan). Pitkissä sukutauluissa nautin erityisesti siitä, että sukutaulun hevoset koostuvat eri kasvattajien kasvateista. Sukutauluissa varsinkin korostuu kasvattajanimen olemassa olon merkitys, sillä sen avulla voi yhdellä silmäyksellä nähdä sukutaulun "kirjavuuden". Aina uusia siitoshevosia ostaessani, mietin miltä kyseisen hevosen oma nimi ja suku tulee sukutauluissa näyttämään.

Omien kasvattieni kohdalla pidän kasvattajanimeä erityisen tärkeänä, enkä ole muistaakseni koskaan virtuaalihistoriani aikana myynyt kasvattiani ilman kasvattajanimeä, vaikka sitä on välillä kysyttykin. Kasvattajanimi on ikään kuin tunnistusleima, jonka kasvattiini lyön. Harva varmasti osaa käyttämäni kasvattajanimet liittää minuun ja talleihini, mutta minulle itselleni on tärkeää, että voin tunnistaa kasvattini heti nähtyäni nimen vaikka kilpailuiden osallistujalistalla. Myönnän, että en muista jok'ikistä kasvattiani pitkän virtuaalihistoriani ajalta. Sen sijaan jokaisen käyttämäni kasvattajanimen muistan, joten kasvattajanimen pitäminen ja liittäminen kasvattien nimeen on kannattanut. Kasvattajan sydäntä ei lämmitä mikään sen enempää, kuin ikivanhan ja täysin itseltä unohtuneen kasvatin hoksaaminen jonkun muun omistaman ja kasvattaman hevosen sukutaulusta!

Mikä sitten on hyvä kasvattajanimi? Siihen on yhtä monta vastausta kuin on kasvattajaa ja hevosenomistajaakin. Itse olen hyvin kaikkiruokainen mitä kasvattajanimiin tulee. Pidän niin genetiivi- kuin nominatiivimuotoisistakin kasvattajanimistä, kirjainyhdistelmistä, taka- ja etuliitteistä. Minulle kelpaa niin suomenkielinen kuin vieraskielinenkin kasvattajanimi. Pääasiassa pidän nimistä, jotka liittyvät kasvattavaan talliin tai kasvattajaan itseensä, mutta sekään ei ole mikään ehdoton vaatimus. Kun oikein aloin miettimään, niin keksin vain yhden sellaisen kasvattajanimen, joka oli niin kamala, etten sitä olisi tallini hevoslistalle halunnut. Joskus aikoinaan (reilu kymmenen vuotta sitten ehkä?) joku yritti kasvattaa muistaakseni jotain harvinaisempaa hevosrotua kasvattajanimellä F*ck tai F*ckin', enkä itse oikein moisesta innostunut, enkä olisi sellaista kasvattia ostanut.

Olen virtuaalihistoriani aikana käyttänyt useita kasvattajanimiä, joista osa on ollut kivoja ja osa vähemmän kivoja. Juksulan nykyinen, kaikille kasvateille käytössä oleva, Juksulan-etuliite on mielestäni mukava sekä suuhun ja talliin sopiva. Vieraskielisiin sanoihin se istuu toki huonosti, mutta toisaalta siihen on helppo liittää vieraskielisiäkin nimiä. Juksulan-tyyppiset nimet ovatkin varsin helppoja kasvattien nimeämisen kannalta ja niistä on helppoa myös tunnistaa kasvattanut talli. Toinen paljon käyttämäni nimityyppi on kirjainyhdistelmät. Ne ovat monikäyttöisiä ja istuvat niin lyhyisiin kuin pitkiinkin hevosennimiin, sekä nimen eteen että taakse. Suosikkini on Talli Light Dragonissa monella rodulla käytössä ollut etuliite LD. Siitä on ollut käytössä myös muoto LD's/LD'n, mutta ahkerimmalla käytöllä, ja myös oma suosikkini, oli LD ilman omistusmuotoja. Moanalla alusta asti welsh part bredeillä käytössä ollut MPB-kirjainliite ei ehkä ole kaikista kauneimmasta päästä, mutta pidän sen sopivuudesta erilaisiin nimiin. Harrastan jonkin verran pitkiä, lausemaisia nimiä, joihin napakka kirjainyhdistelmä ei tuo liikaa lisäpituutta, kuten sanamainen kasvattajanimi toisi.

Toki kasvatushistoriaani mahtuu kasvattajaliitteitä, joista en ole sitten ihan niin paljoa tykännytkään. Esimerkiksi aikoinaan Chigeon Poniesissa kasvatin erittäin pienimuotoisesti laukkaristeytyksiä ja laukkahevosia Chig-takaliitteellä. Jotenkin liite ei sitten niin kauhean hyvin istunut oikein mihinkään nimeen, mutta laiskuuttani en jaksanut keksiä uuttakaan. Myös Juksulassa trakehnereilla käytössä ollut, ja edelleen satunnaisesti käytetty, Jux-takaliite on kokenut hieman saman kohtalon - en ihan täysillä tykkää, mutta en jaksa keksiä uuttakaan.

Kasvattajanimet jakavat harrastajien mielipiteitä ja niin sen pitääkin ja saakin olla. Itse pidän kasvattajanimistä, mutta olen myös ostanut hevosia ilman niitä. Mielestäni kasvattajanimen merkitys korostuu pitkissä sukutauluissa, joissa usein yhdistyy usean kasvattajan kasvatustyö - kasvattajanimien avulla tuo yhteinen työ tulee paremmin ja selvemmin esiin. Toisaalta myös pitkä sukutaulu vain yhden kasvattajan kasvattajanimellä on melkoisen kunnioitusta herättävä näky - siihenkin tarvitaan se kasvattajanimi työnjälkeä korostamaan.

(P.S. Kuten lukijat ovat varmaan huomanneetkin, on blogissa ollut viime aikoina hiljaisempaa. IRL-elämän työkiireistä on harrastus tässä kärsinyt, mutta nyt pitäisi taas hetkeksi helpottaa sillä saralla!)

lauantai 16. maaliskuuta 2019

Moanan vuoden 2018 kasvattiyhteenveto

Vihdoin ja viimein sain viimeisetkin Moanan viime vuoden kasvattien sivut valmiiksi ja saatoin sulkea vuoden 2018 kasvattilistan! Eihän tässä olla kuin kaksi ja puoli kuukautta myöhässä, mutta mitäs pienistä. Viime vuonna olin jo tammikuun alkupäivinä vastaavassa tilanteessa.

Kaiken kaikkiaan Moanassa syntyi viime vuonna yhteensä 52 varsaa (2017: 48 kpl), joista lähti peräti 11 tilausvarsoina maailmalle. Tässä on todella iso kasvu, sillä vuonna 2017 en myynyt ainuttakaan varsaa ulos tallista. Sukupuolijakauma sen sijaan oli tänäkin vuonna lähes tasan: 27 oritta ja 25 tammaa. Sen sijaan tilausvarsoista 7/11 oli oreja ja loput neljä tammoja, toisin sanottuna kotiin jäi tammaenemmistö. Ylivoimaisesti eniten syntyi welsh part bredeja (noin 70 %), mutta lisäksi syntyi jokunen varsa A-, B- ja C-sektioista. Yleisin suvunpituus näyttäisi olleen kolmepolvinen, mutta haarukka vaihtelee yhden ja neljän polven välillä ja joukossa on myös muutama, joiden suku menee osittain hyvinkin pitkälle.

Pääkasvatusrotua welsh part bredia syntyi vuoden aikana 36 kappaletta, joista 17 tammaa ja 19 oritta. Varsoista neljä (kaikki oriita) lähti tilausvarsoina maailmalle. Vuonna 2017 syntyi 37 wpb:iä eli määrä pysyi aika samana. Sukujen pituus on edelleen keskimäärin pidentynyt, mutta sukuja löytyy 1-polvisesta aina nelipolviseen ja epätasaisina sukuina hieman pidemmällekin. Kahdeksalla wpb-varsalla oli isänä ulkopuolinen ori, mikä on aika paljon vähemmän kuin edellisenä vuonna (2017: 16 kpl). Sen sijaan liisasin tammoja aika paljon enemmän kuin aiemmin, sillä peräti kuudella varsalla oli emänä liisinkitamma (2017: 0 kpl).

Hieman yllättäen toiseksi eniten syntyi A-sektion varsoja (se siitä mountaineista luopumisesta). A-sektion poneja syntyi yhteensä 8 kpl, joista oreja oli viisi ja tammoja kolme. A-ponikasvattien määrä tuplautui edellisvuodesta (2017: 4 kpl), mutta määrä ei edelleenkään ole valtava. Kaksi orivarsaa olivat tilausvarsoja eli kotiin jäi kuusi kasvattia. Kaikki syntyivät omista poneistamme. Syntyneiden A-sektion kasvattien sukujen pituus oli 2- tai 3-polvea.

Kolmanneksi eniten syntyi viime vuonna B-sektion kasvatteja, joita oli yhteensä 7 kpl, mikä on täsmälleen sama määrä kuin edellisenä vuonna. Näistä oli oreja 3 ja tammoja 4. Syntyneistä varsoista kolme oli tilausvarsoja, eli talliin jäi vain neljä varsaa, joista puolet oreja ja puolet tammoja. Yhdellä tilausvarsalla oli ulkopuolinen isä, muutoin kaikki kasvatit olivat omista poneistamme. Suvut olivat lyhyitä, vain 1- tai 2-polvisia.

Viime vuonna meillä syntyi myös yksi C-sektion kasvatti! Edellisvuonna C-ponivarsoja ei syntynyt ainuttakaan. Moana's Tiwlip oli oma "tilausvarsani" Juksulaan. Kumpa muuten joskus saisi Juksulastakin tällaisen samanlaisen postauksen kirjoitettua. Siellä on sivuttomina kasvatteja vuodesta ööööö... ehkä 2016 alkaen. Sitä kaunista ja epätodennäköistä päivää odotellessa...

Nyt Moanassa on vuosina 2012-2018 syntynyt yhteensä komeat 283 kasvattia! Kuluvallekin vuodelle on paljon kasvatteja suunniteltu eli ei tämä tähän ole jäämässä. Vuosien 2012-2018 kasvattitilastot voi katsoa taulukkomuodossa täältä.

torstai 28. helmikuuta 2019

Helmikuun palkitut

Ehdin kuin ehdinkin alkukuun reissustani huolimatta saamaan joukon hevosia laatuarvosteluihin. Jopa ihan kohtalaisen hyvin valmisteltuina. Hyvä minä!

Kouluratsastusjaoksen tilaisuudessa minulta oli mukana neljä Moanan ponia. Joukon ainoa koulupainotteinen poni, ori Measureless MPB, palkittiin komeasti ensimmäisellä palkinnolla ja aivan superhienoilla 107 pisteellä! Taitaa olla ponieni piste-ennätys kyseisestä laatuarvostelusta. Ja vasta edellisessä blogikirjoituksessani moitin Messiä epäinspiroivaksi! No, sitä se kyllä onkin ja nyt vihreät niityt kutsuvat, kun palkinnot on haettu. Kenttätamma Miss Venus MPB sai toisen palkinnon. Yleispainotteiset oriit Norris ja Patriot Act MPB jäivät kolmannelle palkinnolle. Aatu jäi vain puolen pisteen päähän kakkospalkinnosta! Yleensä en uusi ponieni palkintoja, mutta Aatu on ehkä pakko käyttää uusiksi...

Helmikuussa myös Ponikantakirja palasi kuvioihin alkuvuoden tauoltaan ja minulta oli mukana viisi ponia. Eirian Taith ja Caerdydd Macao palkittiin toisella palkinnolla. Macao jäi vain kahden pisteen päähän ensimmäisestä palkinnosta! Kaksi tuomaria olisi antanut oriille ykkösen, mutta kaksi muuta toisen palkinnon, joten hiuksen hienosti kakkoselle jäätiin. Winna B ja supersöpö Eirian Myan saivat odotetusti kolmoset. Laukkaponikasvattini Chigeon Shamie sai yllättäen ktk-kelpoisuuden voittamalla Adinassa oman VSN-luokkansa, joten pakkohan tamman kanssa oli kokeilla kepillä jäätä kantakirjassakin. Palkinnotta Shamie jäi (kuten olin arvellut), mutta yllättävän lähelle kolmospalkintoa silti päästiin!

Esteratsastusjaoksen tilaisuuteen en meinannut millään ensin löytää valmiita poneja ja meinasi jo paniikki iskeä, kunnes lopulta ilmoitin pikaisesti VIP-yön viimeisinä tunteina neljä suunnilleen valmista oria. Komea rivi ykköspalkintoja sieltä sitten tulikin! Ensimmäiset palkinnot siis oreille Moana's Steele, Bad Brian MPB, Bebble Copple Boulder MPB ja Sir Kick-a-lot MPB.

Helmikuun VWYL:n tilaisuudesta ei ole vielä tuloksia tullut, kun osa pisteistä puuttuu. Siellä on Moanasta mukana kuusi ponia, joille povaan toista palkintoa jokaiselle, joskin pari on hieman siinä rajoilla jäävätkö ihan pikkuisen sitten kuitenkin kolmosen puolelle.