Esittelyssä 6-polvinen kasvatti sukutauluineen

Moana part breds on kasvattanut virtuaalisia welsh part bredeja vuoden 2012 alusta alkaen - siis varsin komeat 14 oikeaa vuotta. Viime vuonna eräs merkkipaalu ylittyi, kun talliin syntyi ensimmäinen omista ori- ja tammalinjoista kasvatettu, 6-polvisen suvun omaava wpb-kasvatti eli tamma

Bombastic Side Eye MPB !

Nimi on taattua MPB-laatua ja soveltuisi paremmin ehkä ravihevoselle tai jollekin amerikkalaiselle lännenhevoselle, mutta tällä kertaa se nyt on welshillä. Tammasta tuli nimensä, hauskojen kuviensa ja ihanan sukunsa kanssa aivan super kiva kokonaisuus ja "Tiktok" nouseekin varmasti yhdeksi tulevaisuuden lempiponikseni.

Olen koonnut Tiktokin koko 6-polvisen suvun omalle sivulleen eli tänne. Kaikki 6-polvisen suvun 126 hevosta ovat oikeasti olleet virtuaalimaailmassa. Sukutaulun ulkopuolelle ei enää jää virtuaalimaailmassa olleita hevosia eikä suvussa kertaannu yksikään nimi.

Tamman isälinja menee Juksulassa asuneeseen omaan tuontiponiini, welshmountainori Avoir Mauvais Caractere'en. Isälinjan ensimmäinen suvullinen poni on juksulalainen Juksulan Avoir March, oma kasvattini siis, vaikkakaan ei moanalainen. Ori tosin asui ja vaikutti virtuaalisen elämänsä ajan Moanassa. Kolmas ori isälinjassa onkin sitten jo moanalainen Valentinus MPB. Emälinja sen sijaan on kokonaan moanalainen. Kantaemänä on oma tuontitamma, suvuton welsh part bred Sunny Skip Bunny ja emälinja jatkuu Moanan kasvatteina aina itse Tiktokiin saakka. Tiktok tulee tietenkin tulevaisuudessa itsekin jatkamaan tammalinjaa.

Kuudennen polven 64:stä esivanhemmasta 15 on ollut minun omistuksessani, eli vaikka suorat isä- ja emälinjat ovatkin omaa kasvatustani, näkyy tamman suvussa monen muunkin virtuaaliharrastajan kädenjälki. Itse asiassa sukutaulusta suurempi osa on muiden kuin minun kasvatteja! Moanan kasvatteja (MPB tai Moana's) on suvussa 24 kappaletta eli suvullisista polvista (1-5) laskettuna noin 39 %. Kun kaikki omat kasvattini, eli myös juksulalaiset (2 kpl), lasketaan mukaan, on omaa kasvatusta sukutaulusta edelleen vain 42 %. Jos laskin oikein, löytyy suvusta itseni lisäksi 19 eri virtuaaliharrastajan kasvatteja. Osa kasvattajista löytyy sukutaulusta useamman eri kasvattajanimen, tallin ja/tai jopa kasvattirodun voimin.

Kiitos kaikille Tiktokin sukutaulun rakentamiseen (tietämättään) osallistuneille!

Moana part bredsin vuoden 2024 kasvattiyhteenveto

Parempi tosi myöhään kuin ei milloinkaan - eikö niin? Moana part bredsin vuoden 2024 kasvattilista on vihdoin siinä kunnossa, että se on aika sulkea ja ynnätä vuoden luvut yhteen. Tässä vaiheessa vuotta olisi tietysti hyvä olla jo kiivaasti kuluvan vuoden kasvattien kimpussa, mutta onpa sitä oltu listan kanssa myöhässä ennenkin...

Vuonna 2024 rikottiin aiempia ennätyksiä (muunkin kuin kasvattilistan sulkemisen viivästymisen suhteen): kasvatteja syntyi nimittäin peräti 74 kappaletta, mikä on enemmän kuin aikaisempi ennätys 60 kasvattia (vuonna 2023). Syntyneistä kasvateista peräti 60 oli welsh part bredeja - jos vuosi 2023 oli puhtaiden sektioiden vuosi, oli vuosi 2024 ehdottomasti siis part bredien. A-sektion varsoja syntyi vuonna 2024 seitsemän kappaletta ja B-sektiota viisi. C- ja D-sektioita ei syntynyt viime vuonna lainkaan.

Alla olevassa kuvassa on esitetty eri sektioiden kasvattien määrät vuosilta 2012-2024. Welsh part bredien osuus on tietenkin aina ollut suurin, mutta useampana vuonna nousussa olleet A- ja B-sektioiden kasvattien määrät melkeimpä romahtivat edellisvuodesta.

Viime vuosi oli sukupuolijakauman osalta poikkeuksellisen tasainen, sillä sekä oreja että tammoja syntyi 37 kappaletta. Enpä muista, että näin olisi aikaisemmin käynyt! Yleensä kasvattilista on ollut tammavoittoinen. Part bredeissa oli pieni tammavoitto, kun tammoja syntyi 33 ja oreja 27. A-sektiossa mentiin sen sijaan orilinjalla viidellä orikasvatilla ja vain kahdella tammalla. Samoin B-sektiossa syntyi kolme oria ja kaksi tammaa.

Pois Moanasta myytiin vuonna 2024 vain kaksi A-sektion varsaa, joten tilausvarsojen määrä ei selitä ennätyssuurta kasvattien määrää. Vuonna 2024 syntyi paljon lyhytsukuisia part bredeja Moanan omista puhtaiden sektioiden poneista yhdistettynä ulkopuolisiin (pääasiassa juksulalaisiin) täysverisiin, mikä nosti part bredien määrää. Kasvatin myös tallin kouluponien määrää ja sitä varten tein paljon uusia yhdistelmiä.

Ulkopuolinen isä oli yhdeksällä varsalla, mutta näistä oreista vain yksi oli aidosti ulkopuolinen ja loput juksulalaisia täysverisiä ja yksi trakehner. Lisäksi seitsemän juksulalaista täysveritammaa löytyy kasvattilistalta emän sarakkeesta - näistä muuten kolme oli Yemenen kasvatteja! Edellisvuonna vieraiden isäoriiden määrä oli suurin piirtein sama (10 kpl), mutta ulkopuolisia emiä ei edellisvuonna ollut lainkaan eli siinä oli selkeä nousu.

Vuoden 2024 kasvattilistan sulkeuduttua moanalaisten welsh part bredien määrä on saatu uudelle satalukemalle, sillä nyt part bredeja on syntynyt jo 404 kappaletta. Kokonaisuudessaan vuosien 2012-2024 kasvattilista sekä numeronippelitiedot löytyvät täältä.

Seuraavaksi vuoden 2025 kasvattien kimppuun - vihdoin ja viimein. Tänä vuonna ei varmasti rikota ennätyksiä, mutta pidetään kuitenkin lippu salossa.

Historiani arabialaisten kanssa ja al Jux -arabit

Minulla on koko virtuaaliharrastukseni ajan, eli sieltä vuoden 2001 tienoilta saakka, ollut aina jossakin tallissa se kiintiöarabialainen. Aikoinaan yksi ensimmäisistä virtuaalisista hoitohevosistanikin oli arabi (Suosikkipikselit: Moonlight's Fireingmoon). Silti en ole koskaan varsinaisesti harrastanut tai kasvattanut arabialaisia täysverisiä, vaikka niitä on saattanut tallista löytyä useampikin kerrallaan - kunnes viime vuonna totesin, että aika "kasvattamiselta" tämä minusta jo näyttää.

Minulla ei ole aavistustakaan, mikä on ollut ensimmäinen virtuaalinen arabianhevoseni. Vuosina 2001-2002 minulla oli useita lyhytikäisiä Expage-talleja ja olen varsin varma, että jossain niistä on arabeja vilahtanut. Vuonna 2002 minulla oli Ninan talli, jossa muistan olleen kimon Legenda-nimisen tamman. Olen aika varma, että Legenda oli arabialainen täysverinen, mutta varmaksi en voi sanoa. Edellä esitelty arabiori Moonlight's  Fireingmoon on myös siirtynyt omistukseeni vuoden 2002 aikana, joten viimeistään se on ollut ensimmäinen arabialaiseni. Uskoisin, että minulla on kuitenkin joku keksitty arabi ollut ennen Fireingmoonia, oli se sitten Legenda tai joku muu.

Ensimmäinen varma arabikasvattini on syntynyt 3.12.2003. Arabiori RB's George ox oli rekisteröimätön ja sen Expagessa olleet sivut ovat luonnollisesti kadonneet. Varsan isä oli edellä linkitetty Moonlight's Fireingmoon, jonka Oocitiesissa säilyneille sivuille George on merkitty. Varsan emä oli Georgiana ox, josta ei ole nimen lisäksi muuta tietoa. Varsa syntyi Talli Rainbow'ssa, jossa muistelen olleen useampiakin arabeja, mutta en muista syntyikö tallilla muita arabikasvatteja kuin George. Talli Rainbow'n sivut olivat Expagessa ja tallin olemassaoloaika muutoinkin lyhyt, joten ainoa lähde ovat hatarat muistikuvani. Sellainen kutina minulla on, että tuskin Talli Rainbow'ssa on sen enempää varsoja syntynyt, sillä tuohon aikaan tallinpitoni oli pääasiassa uusien hevosten keksimistä ja tallien luomista, ei juurikaan kasvattamista tai muuta pitkäjänteisempää harrastamista.

Vuosina 2005-2009 minulla oli vähän joka rotua sisältänyt ja kasvattanut sekametelisoppa Talli Light Dragon, mutta minulla ei ole harmainta muistikuvaa oliko LD:ssä arabeja. Moonlight's Fireingmoon oli siellä ainakin jonkin aikaa, mutta se sai tänä aikana ratsuponi- ja muita risteytysjälkeläisiä. VRL:n rekisteri ei löydä minulta yhtään LD:n aikaista arabialaista, joten voi olla ettei minulla toden totta ollut LD:ssä Kuun lisäksi muita arabeja. Toki minulla oli LD:n rinnalla pari muutakin tallia ja siittola Cipofüzosta (2006-2007) minulla on vahva muistikuva rautiaasta arabitammasta, jolla olen kilpaillut suunnitus- ja matkaratsastuksessa... Mitään todisteita en netin syövereistä muistikuvalleni tosin löytänyt.

Edellä mainittu Moonlight's Fireingmoon pysyi omistuksessani ja seurasi mukanani tallilta toiselle, mutta seuraava varma jälki uusista arabeista on vasta loppuvuodesta 2008, jolloin olen hankkinut arabitamma El Delilah PS:n. Delilah tuli alunperin Juksulaan, jossa se myös vuosia asui, mutta sen (kadonneet) muistosivut ovat lyhytikäisen ratsastuskouluni Ratsastuskoulu Fektasin alla. Juksulassa Delilah sai vuonna 2011 puhtaan arabivarsan Juksulan Dahlian, joka onkin seuraava varma arabikasvattini sitten vuoden 2003 Georgen! Dahlia asustelee edelleen Juksulassa. Jälkeläisiä sillä ei vielä(kään) ole, mutta varmasti jossain kohden tulee olemaan.

Juksulassa kiintiöarabin virkaa alkoi vuoden 2010 lopusta toimittaa myös suvuton Faquab al Qatar, joka aikanaan oli yksi lempihevosistani. Vuoden 2011 alussa olen myöd rekisteröinyt arabioriin SA Al-Chakirin, jonka olen oletettavasti hankkinut laukkahevoseksi alunperin Chigeon Poniesiin, josta se siirtyi Chigeonin lopettaessa ilmeisesti yksityiseksi jonnekin. Osoite sillä on ollut Juksulan vanhalla webs-tunnuksella alakansiossa. Chakir on googlen perusteella kilpaillut laukoissa harvakseltaan vuosina 2011-2012, mutta sen jälkeen ori jäi pitkäksi aikaa unohduksiin. VRL-tunnustani siivotessa pari vuotta sitten törmäsin siihen uudelleen ja nyt TO DO -listalla onkin jo pidempään ollut oriille toimivien sivujen teko. Jälkeläisiä Chakirilla ei ole, mutta suku on kyllä sellainen, että sitä kelpaisi jatkaa.

Kun perustin Moana part bredsin vuoden 2012 alussa, alkoivat arabialaiset kiinnostaa vähän eri tavalla. Moanaa varten hankin Juksulaan useammankin arabin, joita käytin kuitenkin vain welsh part bred -jalostuksessa, eikä niistä jäänyt puhtaita arabijälkeläisiä. Vuosina 2013-2014 innostui taas enemmän laukkakilpailuista ja hankin kasan suvuttomia laukka-arabeja. Niistä laukka-arabeista piti tietenkin sitten tehdä jälkikasvua (mm. täällä) että sai lisää laukka-arabeja. Vaikka laukkahevosharrastus sitten kuitenkin taas jäi, olen jatkanut (erittäin hitaasti mutta melko varmasti) arabilinjojeni kasvattelua. 

Viime vuoteen saakka olen kasvattanut (hitaasti, kuten sanottu) arabialaisiani Juksulan yleiskasvattajanimen eli Juksulan-etuliitteen alla. Sehän istuu arabialaisiin nimiin kuin nenä päähän, eikös? Pohdin ja pyörittelin pitkään sopivampaa kasvattajanimeä arabeille ja päädyin lopulta takaliitteeseen "al Jux". Ei ehkä täydellinen, mutta kai sentään himpun verran parempi kuin "Juksulan". Viime vuonna ehti syntyä jo viisi al Jux -arabia ja tälle vuodelle haaveilen toki lisää - yhtään astutusta en tosin ole vielä suunnitellut, mutta eihän tässä ole vasta kuin puolet vuodesta jo mennytkään. Hidasta harrastamista ja niin edelleen... Kuitenkin 22 (rekisteröidyllä) arabikasvatilla rotu on Juksulan toiseksi suurin kasvattirotu, kun ohi menee vain trakehner (31 kpl). Jos kasvatteihin lasketaan myös rekisteröimättömät laukkahevoset, taitaa arabialainen täysverinen olla Juksulan historian suurin kasvattirotu! Rekisteröityjä arabeja minulla on omistuksessani rekisterin mukaan tällä hetkellä 34 kappaletta eli yli viideosa Juksulan hevosista - kohtuullinen määrä siis jo.

Mutta niin, kiintiörodusta viralliseksi kasvatusroduksi. Annoin pikkusormen ja meni koko käsi.

Moanan kouluponien kuulumisia

Kouluponien osuus Moana part bredsin poneista on ollut aika marginaalinen aivan tallin alkuhenkäyksistä alkaen. Ei siis ole yllätys, että nyt sukujen pyöriessä siellä 3-4 polvessa, on seinä uhkaavasti alkanut lähestyä ja keskenään riittävän erisukuisten partnerien löytäminen omasta takaa on käynyt vaikeaksi. Mikään yksittäinen jalostushevonen ei ole noussut suvuissa erityiseksi ongelmaksi.

Puhtaasti koulupainotteisia orilinjoja Moanassa on vain kaksi. Vanhin linja on wpb-oriista Baglor lähtöisin oleva Ba-linja, jonka nuorin edustaja on Bashir MPB. Linja on edistynyt pitkälti ostotammojen varassa ja nyt tavoitteenani onkin itse kasvattaa Bashirille sopiva morsian. Toistaiseksi valmista, suvultaan yli 4-polvista ja Bashirille sopivaa tammaa ei vielä tallista löydy. Hieman uudempaa perua on chino-orilinja, joka syntyi puolivahingossa Poechino MPB-oriista ja jonka uusin jatkaja on ori Nerchino MPB. Myöskään Nerchinolle ei ole suvultaan sopivaa, koulupainotteista tammaa valmiina, ainakaan, jos haluan myös seuraavalle sukupolvelle löytää jostain morsiamen.

Koulupainotteisia tammalinjoja Moanassa on neljä: Maisien linja (uusin vesa 4-polvinen Cherry Blush MPB), hollantilaislinja (4-polvinen Pieternel MPB), Glitter-linja (4-polviset Glitterpoe MPB ja Partyglitter MPB) sekä "in the Dark"-tammalinja (4-polvinen Dawn in the Dark MPB). Osalle tammoista on sopiva ori tallissa ja astutuskin jo suunniteltu, mutta osalle se pitäisi kasvattaa tai etsiä ulkopuolelta.

Koulupainotteista linjojen lisäksi Moanasta löytyy muutamia ori- ja tammalinjoja, jotka ovat pikkuhiljaa sukupolvi sukupolvelta muuttumassa koulupainoitteisiksi. Tallissa on tietenkin myös yleispainotteisia sukuja sekä koulupainotteisia poneja, jotka eivät edusta mitään säilytettävää linjaa tai ovat linjan jatkamiseen väärää sukupuolta, joten ei toki tässä ollut kaikki Moanan kouluponit.

Olen kiinnittänyt kouluponeihin tänä keväänä enemmän huomiota ja katsellut vähän enemmän sillä silmällä myytäviä koulupainotteisia täysverisiä ja welshejä. Uusimpia ostoksia Moanan kouluponiporukkaa vahvistamaan ovat koulupainotteiset mountainit Tirion Wainwright ja Rhedyn Folklore sekä 3-polvinen, aivan ihana wpb-tamma Coeur de Lionne. Mountainit tulevat toimimaan sekä mountain- että pb-jalostuksessa, mutta koulupainoitteista jälkikasvua ne tulevat saamaan vain pb-puolelle. Kummallekin on sopiva täysveripuoliso vielä valitsematta ja mitä tässä Juksulan täysverisiä olen katsellut, pitää ainakin Folklorelle katsella sulhasta muiden hevosista. Lionnelle löytyy sen sijaan sulhanen kotitallista ja isäehdokas toisellekin varsalle on jo mielessä.

Pari viime viikkoa olen myös puuhastellut erityisesti Moanan lyhytsukuisempien kouluponien parissa rakentaen niistä pidempisukuisia Moanan lyhytsukuisista ostoponeista olen kaikki yleispainotteiset valjastanut kouluponijalostukseen ja lisäksi olen käyttänyt ahkerasti Juksulan askellajipainotteisia arabeja Moanan poneille. Muutamia ns. valmiitakin koulupainotteisia täysverisiä on Juksulasta kaivettu palvelukseen, mutta aika vähissä ovat sielläkin koulupainotteiset hevoset.

Kesäkuun alkuun onkin nyt suunniteltu peräti seitsemän koulupainotteista, suvultaan 3-polvista kasvattia, jotka ovat nykyisiin 3-4-polvisiin sukuihin nähden erisukuisia, mutta osittain nyt syntyvät keskenään samansukuisia. Lisäksi muutamia poneja on vielä odottamassa sopivan täysveri- tai puoliverivanhemman löytämistä. Näillä tarpein päästään taas yksi tai kaksi sukupolvea eteenpäin.

Moana part bredsin vuoden 2023 kasvatit

Moana part bredsin kasvattilista vuodelta 2023 on tällä päivämäärällä suljettu ja kaikki syntyneet kasvatit ovat saaneet sivunsa.

Vuonna 2023 Moanassa syntyi 60 uutta kasvattia. Tällä lukemalla rikkoutui vuodelta 2016 peräisin ollut ennätys eli 59 kasvattia vuodessa. Ei ollut tarkoitus, mutta näin vain pääsi käymään! Vuosi 2023 oli selvästi puhtaiden sektioiden vuosi. Part bredeja syntyi tuttuun tapaan eniten, 26 kappaletta, mikä on hieman vähemmän kuin aikaisempina vuosina. Sen sijaan sekä A- että B-sektion kasvattien määrä kasvoi ja mountainien kohdalla tehtiin jopa historian ennätys 13 varsalla (edellinen ennätys v. 2019 9 kpl). Lisäksi C-sektiota syntyi vuosien tauon jälkeen kolme kasvattia. Vuoden suurtapaus oli tietenkin koko Moanan historian ensimmäisten D-sektion kasvattien syntyminen (2 kpl)!

Alla olevassa kuvassa on esitetty eri sektioiden kasvattien määrät vuosilta 2012-2023. Puhtaiden sektioiden määrä on pari viimeistä vuotta ollut lievässä kasvussa, mutta pb:t pitävät vielä pintansa suurimpana ryhmänä.

Vuosi 2023 oli tuttuun tapaan tammapainotteinen, sillä tammavarsoja syntyi peräti 35 ja oreja 25. Ero oli suurin D-sektion kasvateissa, joista molemmat olivat tammoja. Welsh part bredeissa tammoja syntyi peräti 17 ja oreja vain 9. A- ja B-sektioissa sukupuolten väliset suhteet olivat lähes tasan (A o/t: 7/6 ja B o/t: 8/8). C-sektion poneista oreja oli yksi ja tammoja kaksi.

Keskimääräiset suvun pituudet olivat vuonna 2023 hieman paria aikaisempaa vuotta lyhyempiä, kun vuosien 2022-2023 aikana muualta ostetut lyhytsukuiset ponit ovat saaneet jälkikasvua. Kasvatteja syntyi kuitenkin ihan 1-polvisista pitkäsukuisiin.

Ulkopuolinen isä oli peräti kymmenellä varsalla, mutta kaikki emät olivat moanalaisia. Onneksi sentään vieraista isäreista suurin osa oli muita kuin juksulalaisia.

Ennätyssuurta kasvattimäärää selittää osittain poikkeuksellisen suuri pois myytyjen kasvattien määrä. Peräti yhdeksän moanalaista kasvattia sai uuden kodin muualta kuin Moanasta tai Juksulasta. Olin vuoden aikana varsin aktiivinen tarjoamaan tilausvarsoja foorumilla, mikä toikin tulosta ja näkyy myytyjen varsojen määrässä.

500. kasvatin raja on nyt myös mennyt rikki, sillä vuoden 2023 loppuun mennessä Moanassa on syntynyt yhteensä 502 kasvattia. Tästä jatketaan siis seuraavien viidensadan parissa!

Vuosien 2012-2023 kasvattilista sekä numeronippelitiedot löytyvät täältä.

Moanan historian ensimmäiset D-sektion kasvatit

11 ja puoli vuotta siihen meni, mutta saanen esitellä:

Moana part bredsin ensimmäiset welsh D-sektion kasvatit!

Tammikuussa itse keksimistäni tuontihevosista polveutuva tamma Moana's Llesenia on syntynyt oikeastaan jo vappuna, mutta sai valmiit sivunsa tänään. Näyttävä tumma kaunotar, jonka kanssa on tarkoitus kilpailla niin kouluratsastus kuin valjakkoajoa sekä näyttelyiden puolella sekä rakenne- että käyttöluokissa kantakirjausta unohtamatta. Llesenia on sekä Moanan että minun koko virtuaalihistorian ihkaensimmäinen welsh cob -kasvatti.

Ostin noin miljoona vuotta sitten eleniltä Llygedyn Brithnin, jonka asutin Juksulaan. Nyt tamma sai vihdoin ensimmäisen jälkeläisensä, Moanan kasvattajanimelle syntyneen, suvultaan noin 3-polvisen tamman Moana's Breffnin. Breffnin isä on ruunivoikko, joten käänsin maat ja mannut, jotta löysin tammallekin voikon kuvat. Oikeastaan haaveilin ruunivoikosta, mutta ihastuin näihin kuviin heti ja pakkohan ne oli ottaa käyttöön (ja voikko mikä voikko). Breffnin kanssa on Llesenian tavoin tarkoitus valloittaa koulu- ja valjakkoajokilpailut sekä kiertää näyttelykehiä.

Aika paljon kivoja cob-kuvia on tullut tässä vastaan, joten nämä kaunottaret tuskin jäävät Moanan viimeisiksi cobeiksi.

Moana part bredsin kasvatusvuosi 2022, yhteenveto

Iisakin kirkko on jälleen rakennettu eli Moana part bredsin kasvattilista vuodelta 2022 on valmis ja suljettu. Yli puolivuotta myöhässä, mutta eipä unohdeta vuoden 2020 listaa, jonka sain valmiiksi vasta seuraavan vuoden lokakuussa! Ja taisinpa viime vuonnakin olla sen puolivuotta myöhässä eli rima ei ole kovin korkealla tämän suhteen (saisi kyllä olla).

Vuonna 2022 Moanassa kasvatettiin yhteensä 48 welsiä, joista enemmistö oli tuttuun tapaan part bredeja (29 kpl). B-sektiossa oli hurja nousu, sillä viime vuosi oli sektion osalta ennätysvuosi, kun B-varsoja syntyi 13 kappaletta. Edellisenä vuonna (2021) B-sektiota syntyi kuusi varsaa ja aikaisempi ennätys oli seitsemän (vuosina 2015, 2017 ja 2018). B-poneihin olen viime ja toissavuotena panostanut muun muassa keksimällä useita uusia tuontiponeja, mikä näkyi viime vuoden kasvateissa ja tulee näkymään myös tämän vuoden kasvattilistalla. Viime vuonna mountaineja syntyi kuusi, mikä on aika tavanomainen lukema.

Syntyneistä kasvateista 27 oli tammoja ja 21 oreja, mikä on meillä aika tavallinen suhde. A-sektiossa tosin suhdeluku oli toisinpäin, sillä kuudesta varsasta peräti viisi oli oreja ja vain yksi tamma. B-sektiossa oreja syntyi viisi ja tammoja kahdeksan ja part bredeissa oreja 11 ja tammoja 18.

Ulkopuolisia lainayksilöitä käytin viime vuonna varsin vähän, sillä ulkopuolinen isä oli kolmella varsalla ja ulkopuolinen emä samoin kolmella. Käytetyt "vieraat" tammat olivat kaikki omiani Juksulasta, mutta lainaoriit sentään olivat muilta harrastajilta.

Perinteiseen tapaan vain pari hassua yksilöä on löytänyt kodin Moanan ulkopuolelta, kun vain kolme kasvattia, kaksi part bredia (ori ja tamma) ja yksi B-tamma, ei jäänyt kotiin. Aika vähän olen muutenkin myynyt kasvatteja mihinkään, sillä edellisenä vuonna (2021) maailmalle lähti vain yksi moanalainen. Taidan sanoa tämän joka vuosi, mutta tässä kohtaa voisi ehkä vähän ryhdistäytyä. Milloinkohan olen viimeksi pitänyt ihan oikean kasvattimyynnin? En edes muista. Ehkä 2014?

Mutu-tuntumalla heitettynä keskimääräinen suvunpituus on pidentynyt ja viime vuonna syntyi jo useampi pitkäsukuinen (tasaista sukua viisi polvea tai enemmän). Suvunpituuksia on kuitenkin edelleen laidasta laitaan, aina niistä 1-polvisista alkaen.

Vuoden 2022 loppuun mennessä Moana part bredsissa on syntynyt jo 441 kasvattia. Näistä 316 (72 %) on part bredeja, 58 (13 %) mountaineja, 60 (14 %) B-poneja ja loput 7 (1,5 %) C-sektion poneja. Cobeja (sektio D) ei ole Moanassa ainoatakaan vielä syntynyt, mutta ties vaikka kuluva vuosi muuttaisi tilanteen!

Vuosien 2012-2022 kasvattilista sekä numeronippelitiedot löytyvät täältä.

Kaikuja suomenhevoskasvatuksestani

Itsenäisyyspäivän kunniaksi sopii kaivella vanhoja muistoja virtuaalisista suomenhevoskasvateistani - kyllä! Minäkin olen joskus kyseisen kansallisrodun kanssa virtuaalimaailmassa puljannut. Oikeassa maailmassa suomenhevonen on lempirotuni ja kaikki omat hevoseni ovat olleet juuri suomenhevosia. Virtuaalimaailmassa rotu ei sen sijaan ole koskaan erityisemmin sykäyttänyt, useastakin syystä.

Virtuaalimaailmassa olen silti kasvattanut suomenhevosia. En koskaan kovin tavoitteellisesti tai pitkäjänteisesti, mutta useamman kasvatin olen bittiavaruuteen keksinyt. Harmillisesti suokkikasvatusajoistani on niin kauan, että suurin osa todistusaineistosta sekä minun muistijäljistäni on jo kadonnut. Onneksi on VRL:on rekisteri! Tämän postauksen listaus ei siis ole täydellinen, vaan perustuu pelkästään VRL:n rekisterin tietoihin.

Olen kasvattanut suomenhevosia ainakin kuudessa eri tallissa: Myrskyluodon tallissa, Dragon Stablessa, Talli Light Dragonissa, Siittola Cipofüzossa, Yksityistalli Adlerissa ja vielä nykyisinkin pystyssä olevassa Juksulassa. Lisäksi olin jonkin aikaa toisena omistajana suomenhevosia kasvattaneessa Hunajapurossa, joten sitäkin kautta olen sotkeutunut suomenhevosiin. Hunajapuroa en kuitenkaan koskaan oikein tuntenut omakseni, joten jätetään se pois tästä tekstistä. Myös Bellisentessä, jossa olin hetken aikaa kolmantena omistajana, syntyi (rekisterin mukaan) yksi suomenhevoskasvatti.

Myrskyluodon tallissa (n. 2004) on vanhan geocitiesin sivun mukaan syntynyt ainakin kaksi suomenhevosvarsaa, mutta rekisteriin tai jatkojalostukseen niistä ei ole päätynyt kumpikaan. Dragon Stable, Siittola Cipofüzo ja Yksityistalli Adler olivat nekin lyhyitä projekteja, joista ei paljoa tarinoita jäänyt, varsinkaan suomenhevosten saralla, kerrottavaksi. Yllättäen silti useampi näiden tallien kasvatti on sukupolven tai kaksi jättänyt jälkikasvua virtuaalimaailmaan, mutta kaikkien jäljet katkeavat vuosien 2009-2010 tienoille, joten nykypäivän suvuissa näitä ei enää näy.

Light Dragonissa sh-kasvatteja on rekisterissä kasvattajanimillä LD ja LD'n, josta ensimmäinen on peräti rekisteröity alunperin suomenhevosilla ja jälkimmäistä ei ole rekisteröity lainkaan. Rekisterin eri lähteistä kasaamalla saan LD:n aikaisia rekisteröityjä sh-kasvatteja 11 kappaletta, mutta määrä on todennäköisesti suurempi, sillä tuohon aikaan en rekisteröinyt kaikkia omia hevosiani, enkä vaatinut kasvattieni rekisteröintiä myöskään muilta. Rekisteröidyistä kasvateista useampi on saanut varsan tai useamman, mutta suurimman osan sukulinja katkeaa sukupolven tai toisen jälkeen. Ei kuitenkaan kaikilla, sillä LD'n Tähtisydän näkyy tyttärensä LD Patukan kautta Ryövärintytär-tamman suvussa. Ko. tamma asustaa Miltsulla Breawassa, joka on aktiivisessa toiminnassa. Myös LD Hissukan tytär Teriina on saanut jälkeläisen, Korpin Kentaurin, vuonna 2021 ja oriin omistaja näyttäisi olevan Keskustassa aktiivinen, joten ehkä suku jatkuu jonakin päivänä. Jos kerta LD:läisiä suomenhevosia näkyy nykypäivänä kahtakin eri kautta ilman omaa myötävaikutustani, niin aika hyvin, eikö?

Juksulassa on syntynyt kaksi suomenhevoskasvattia, Juksulan Jonninjoutava ja Juksulan Kultainen, molemmat vuonna 2009 ja molemmilla oli eminään LD:n kasvatit. Molemmat päätyivät muille omistajille ja ovat sittemmin kadonneet ilman jälkikasvua. Lievästi kyllä polttelisi napata kumpikin tamma itselle tätä sukua jatkamaan... Molemmillahan on emänemänään Kirottu Ensirakkaus, jonka olen esitellyt Suosikkipikselinäni aika tarkkaan vuosi sitten, ja olisihan tuota LD-sukua (sekä Juksulan heppoista suomenhevoskasvatusta) kiva tuoda omallakin panoksella nykypäivään. Harkitsen vakavasti!

Hyvää itsenäisyyspäivää blogin lukijoille!

Myrskyluodon talli, 3 kpl:

• ML Junnu, 2004 (rekisteröimätön, isä)
• ML Junni, 2004 (rekisteröimätön, isä)
• ML Tulinen Tähdenlento, 2004 (rekisteröimätön, emä)

Dragon Stable, 2 kpl:

• DS Yön Vampyyri, 2005
• DS Dj Justmare, 2005 (rekisteröimätön, isä)

Talli Light Dragon, 12 kpl:

• LD'n Kullan Kirous, 2006
• LD'n Kurittaja, 2006 (emä DS Yön Vampyyri)
• LD'n Tähtisydän, 2006
• LD'n Tähtisilmä, 2006
• LD Patukka, 2007 (emä LD'n Tähtisydän)
• LD Tinanappi, 2007
• LD Armoton, 2008
• LD Pikku-Hurrikaani, 2008
• LD Runonlaulaja, 2008
• LD Kirouksen Liekki, 2008 (rekisteröimätön, emä)
• LD Hunajainen, 2008
• LD Hissukka, 2008

Siittola Cipofüzo, 2 kpl:

• Velhopolkka Ü, 2007
• Yöpeli Ü, 2007

Yksityistalli Adler, 3 kpl:

• Adler Juomaripoika, 2007
• Adler Leikkityttö, 2007
• Adler Rakkauden Vaientama, 2007

Juksula, 2 kpl

• Juksulan Jonninjoutava, 2009 (emä LD Runonlaulaja)
• Juksulan Kultainen, 2009 (emä LD Hunajainen)

Moana part breds ja vuoden 2021 kasvatit

Tänään suljin Moana part bredsin viime vuoden kasvattilistan. Ollaan toki jo toukokuussa, että hieman myöhässä, mutta jos vuoden 2020 kasvattilistan sulku oli 10 kuukautta myöhässä niin eikös tämä ole jo huomattava parannus!

Vuonna 2021 Moanassa syntyi 36 kasvattia, mikä on täsmälleen sama määrä kuin vuonna 2020. Jälleen varsoista suurin osa oli part bredejä, joita syntyi 28 kappaletta (2020: 24 kpl). Mountaineja syntyi viime vuonna vain kaksi (2020: 7 kpl) ja B-sektion poneja kuusi (2020: 5kpl). Mountainkasvattien määrä on ollut viime vuosina laskeva, kun B-sektion varsojen määrä on noussut jo useampana vuonna. Mountaineista ja niiden kasvatuksesta olen yrittänyt jo vuosia luopua, mutta aina vain palaan uudelleen niiden pariin, joten varmaan jatkossakin jokunen varsa vuosittain niitäkin syntyy. C- sektiota ei ole syntynyt Moanassa enää vuosiin, mutta mainitaan se nyt kuitenkin tässä.

Vuoden 2021 kasvattilista on Moanan mittakaavassa poikkeuksellisesti oripainotteinen. Edellinen oriiden vuosi oli vuosi 2018, muutoin tammoilla on ollut enemmistö tai sukupuolet ovat olleet tasan. Oreja syntyi viime vuonna 20/36 ja tammoja 16/36, kun vuonna 2020 lukemat olivat tismalleen toisin päin. Part bredeissä oreja oli hieman yli puolet (15/28), B-sektiossa sukupuolet menivät tasan ja A-sektiossa molemmat syntyneet yksilöt olivat oreja.

Tuttuun tapaan myös ulkopuolisia hevosia on jalostuksessa käytetty pienimuotoisesti. Ulkopuolinen isä on viidellä varsalla, joista yksi on B-sektion kasvatti ja loput neljä part bredeja. Kolmella part bred kasvatilla on ulkopuolinen emä, joskin nämä kaikki ovat omia tammojani Juksulasta. Edellisenä vuonna ulkopuolinen isä oli niin ikään viidellä varsalla ja ulkopuolinen emä neljällä (nämäkin neljä Juksulan hevosia).

36:sta varsasta huikea yksi kappale löysi kotinsa muualta kuin Moanasta, kun todella ihana joulukuussa syntynyt Disney It MPB muutti turjakkeelle Blumenfeldiin. Edellisenä vuonna (2020) peräti kahdeksan varsaa myytiin muualle, joten tässä on aika isoa laskua. Toisaalta vuonna 2019 on myöskin vain yksi kasvatti päätynyt muualle. En ole kovin ahkera markkinoimaan moanalaisia, joten jokainen muualle päätynyt kasvatti on voitto.

Yleisin suvun pituus on tällä hetkellä 4-polvinen, mutta loppuvuodesta syntyi useampi 1-polvisen suvun omaava varsa, ja toki joukossa on vähän kaikenlaisia suvun pituuksia. Pisin suku (kun sukutaulujen yksittäiset "hännät" jätetään laskuista) on joulukuussa syntyneellä Bashir MPB:llä, jolla on isän puolelta sukua 5 polvea ja emän puolelta 5-6 polvea. Bashirilla taitaa olla vuoden pisin "häntäkin", kun siltä löytyy yhden linjan kautta sukua 13. polvesta asti.

Vuoden 2021 loppuun mennessä Moanassa on syntynyt yhteensä 392 kasvattia, joista 287 kappaletta (73 %) on pääkasvatusrotua welsh part brediä. Mountaineja on yhteensä 52 kappaletta (13 %) ja B-sektion poneja 46 kappaletta (12 %). Loput 7 varsaa (2 %) ovat C-sektion kasvatteja, sillä ensimmäinen D-sektion moanalainen antaa vielä odottaa itseään.

Vuosien 2012-2021 kasvattilista ja lukumäärätaulukot löytyvät täältä.

Ihmeiden aika ei ole ohi: Moanan vuoden 2020 kasvatit

Nappasin syysflunssan ja työnantajani ohjeistuksen mukaisesti menin koronatestiin sekä sain sairauslomaa testituloksen valmistumiseen saakka. En yleensä iloitsisi sairauslomasta mutta nyt on sanottava, että tulipa ylimääräinen lepopäivä tarpeeseen! Ja koska kalenteri yllättäen tyhjeni, sain viettää koko päivän pikseliponien parissa. Lähes 9 tuntia armotonta pikselöintiä - aivan kuin kultaisina teinivuosina.

Tulostakin tuli, sillä Moana part bredsin vuoden 2020 kaikkien kasvattien sivut ovat vihdoin valmiit ja julkaistu. Muutamia luonteita vielä puuttuu, mutta kaikki kasvatit on vihdoin nimetty, sivutettu ja rekisteröity. Ei tässä olla kuin 10 kuukautta myöhässä, mutta kuka sellaisia muka laskee tai muistaa!

Moanassa syntyi vuonna 2020 yhteensä 36 kasvattia, mikä on yksi vähemmän kuin edellisenä vuonna. Varsoista suurinosa oli welsh part bredeja (24 kpl). Toiseksi eniten oli A-sektion kasvatteja (7 kpl) ja vähiten B-sektiota (5 kpl). Part bredeissa oli pientä laskua edelliseen vuoteen (2019: 26 kpl), kuten myös A-sektiossa (2019: 9 kpl). Sen sijaan B-sektion varsoja syntyi viime vuonna hieman enemmän kuin edellisenä (2019: 2 kpl). C- tai D-sektion varsoja Moanassa ei ole syntynyt viime eikä sitä edellisenä vuonna lainkaan.

Vuoden 2020 kasvattilista on hieman tammapainotteinen, sillä kasvateista 16/36 oli orivarsoja ja loput 20/36 tammoja. Edellisvuonna orivarsoja oli samoin 16 kpl ja tammavarsoja 21 kpl. Kaikissa sektioissa (pb, A ja B) syntyi hieman enemmän tamma- kuin orivarsoja.

Ulkopuolinen isäori oli viidellä kasvatilla ja ulkopuolinen emä neljällä, joskin kaikki liisinkitammat olivat omia tammojani Juksulasta. Ulkopuolisten tammojen käyttö jalostuksessa oli viime vuonna lisääntynyt verrattuna edelliseen vuoteen (2019 ulkopuolisia oreja 5 kpl, tammoja 0 kpl). Moanassa vuonna 2020 syntyneistä varsoista peräti kahdeksan (22 %!) sai omistajan tallin ulkopuolelta, kun edellisvuonna varsoja myytiin pois vain yksi. Minun myynti- ja mainostusaktiivisuudella tämä on loistava tulos!

Sukujen pituuksia en alkanut sen tarkemmin räknäämään, mutta 3-4-polvinen on mutulla se yleisin suvunpituus. Sukuja löytyi kuitenkin viime vuodenkin varsoissa ihan 1-polvisesta pitkäsukuisiin, joilta sukua löytyy yli viisi polvea.

Vuoden 2020 loppuun mennessä Moanassa on syntynyt yhteensä 356 varsaa, joista 259 on welsh part bredeja. Alkaa olla jo ihan kivat lukemat, vaikka itse sanonkin. Kasvattilista ja taulukot löytyvät täältä.

Moanassa tauon aikana syntyneet kasvatit

Ennen taukoa olin suunnitellut ja tehnytkin valmiiksi kasan kasvatteja Moanaan CAS-vuosille 59 ja 60. Nämä ovat vielä esittelemättä, joten hoidetaanpa tämä pois alta. CAS59 syntyi komeat 14 varsaa ja tänään loppuvana CAS60 vain kolme kasvattia. CAS60 tiputin kaikki suunnitellut mutta vielä nimettömät ja sivuttomat seuraavalle, huomenna alkavalle vuodelle, jotta eivät jää turhaan roikkumaan.

Viime vuoden varsoista ehdottomat suosikkini ovat wA-ori Moana's Llionel, wB-ori Moana's Draugluin ja wpb-tamma After Work Candy MPB. Draugluin ei ole moanasukuista nähnytkään, vaan vain sen vanhemmat ovat Moanan kasvatteja, mutta suku on muuten tosi kiva. Lisäksi pidän oriin nimestä ja hieman meidän valtavirrasta poikkeavasta, laiskan leppoisasta luonteesta. Llionelin kuva on mielestäni aivan syötävän suloinen, vaikkei oriista sen myötä kantakirjaponia tulekaan. Oriin suku on meidän mountainkantaan nähden varsin eri sukuinen, joten myös siitosoriina Llionelilla on paikkansa. After Work Candyn nimestä pidän kovasti ja sukutaulussa on useampia lempiponejani niin isän kuin emänkin puolella, joten lemmikin paikka on Affellekin taattu! Tulevaisuuden sulho saattaa kyllä olla haasteellista löytää Affelle, sillä kuten sanottu - lempiponeja (=paljon siitoksessa käytettyjä poneja) suku täynnä...

Muitakin herkullisia ja esittelemisen arvoisia neljäntoista ponin joukosta tietysti löytyy. Suvullisesti herkullinen on varsinkin wA-tamma Moana's Sunny Smooth, jonka isä on supervanhaa sukua elenin arkistoista ja emälinja meidän ensimmäisiä wA-linjoja. Welsh part bredit Freedomholic MPB ja Miss Marzipan MPB ovat molemmat kivoja ja (ainakin osin) vierassukuisia muihin poneihin nähden, ja tiedän, että minulla oli ennen taukoa näille jotain astutussuunnitelmia jo (astutus keskenään?), mutta en vain muista mitä! Ihana wpb-tamma Future Star MPB on yhden lempiemälinjani uusin edustaja ja aivan super edustaja onkin. Suku, kuva, luonne, nimi - juuri semmoinen kokonaisuus, minkä tammasta halusinkin luoda.

Tänään loppuvana CAS-vuonna syntyi tosiaan nyt vain kolme varsaa, kun ennen taukoa nimettömiksi ja sivuttomiksi jääneet siirsin seuraavalle vuodelle. wB-tamma Moana's Prima Donna on vähän "hätävaravarsa" ja repäisinkin sille isän vasta, kun sivut oli jo tehty, mutta tamma on täysin erisukuinen kaikkiin meidän muihin poneihin nähden, joten se on arvokas siitosponi tulevaisuudessa (joskin olen tykästynyt sen emään kovasti, joten voinee olla, että Donnalle on sisaruksia jossain kohti tiedossa). wpb-ori Verwonderlijk MPB ei nyt heti noussut miksikään suosikiksi vaikka ihan kelpo poni onkin, mutta tammavarsojen tulevaksi isäksi se onkin kasvatettu, joten paikkansa se on silläkin. Tamma Pretty Perfect MPB on sen sijaan ollut suunnitelmissa jo vuosia ja aivan herkullisen ihana siitä tulikin! Kaikki mätsää nelipolvista sukua myöten, joten eiköhän tällekin ole lempiponin paikka pedattuna.

Moana part bredsin CAS58 kasvatit ja 100. postaus

En tiedä lukeeko kukaan näitä CAS-vuosikasvattihehkutuksia, mutta minä pidän näistä aivan valtavasti, joten jälleen uutta pukkaa! Uusi CAS-vuosi alkoi tänään ja minä olen hyvin aikataulussa eli valmis viime vuoden kasvattien osalta. Erityisen ihanaa loppuneessa CAS-vuodessa oli peräti kaksi tilausvarsakyselyä, joista poiki yhteensä neljä tilausvarsoina maailmalle lähtenyttä Moana-kasvattia. Vaikka itselleni kasvatankin, on aina yhtä ihanaa, kun myös joku muu tykkää minun poneistani ja haluaa niistä varsan tai jopa varsoja! Tilausvarsojen lisäksi CAS58 syntyi kymmenen kotiin jäävää varsaa eli yhteensä kasvatteja syntyi peräti 14 kappaletta, joissa kahdeksan oritta ja kuusi tammaa.

Kaikki neljä maailmalle lähtenyttä kasvattia olivat kivoista yhdistelmistä ja hienoja muutenkin, mutta Sonjalle Cloudfieldiin matkanneet oriit Lockdown MPB ja Born to be Spy MPB ovat mielestäni niiiin ihania sekä suvun, nimen että kaiken muunkin osalta, että melkein harmittaa luopua niistä! En yhtään hämmästyisi, jos jossain kohtaa kävisin näistä varsoja pyytämässä, vaikka molempien suvut ovat jo hyvin Moanassa edustettuina. Mutta kun nämä kaksi ovat niin kivoja!

Onneksi niitä kivoja varsoja syntyi kotiin jätettäväksikin. Yllättäen CAS-vuoden suosikeikseni nousivat kolmepolviset oriit Hailstorm MPB ja Rhedor The Rhenator MPB. Yllätys tämä oli siksi, että molempien sukuyhdistelmät ovat erittäin pikaisen miettimisen tuloksia. Kolmipolvisia ponejani parittaessani totesin tarvitsevani kipeästi kaksi uutta ja erisukuista wpb-oria ja nopeintenhan sellaiset saa, kun omasta omistuksesta löytyy Moanan wpb-suvuissa tuntemattomia A-poneja sekä täysverisiä. Ja hups vain, niin syntyi kaksi uutta oria. Molempien suvut ovat todella hienot, nimistäkin tuli omaan makuuni sopivat (varsinkin Redon!) ja kuvatkin on kivat. Kaksi todella arvokasta siitosoria tulevaisuudessa ja aivan ihanat ponit muutenkin.

Tammoja jäi kotiin CAS58-vuonna neljä kappaletta, jotka ovat kyllä kaikki aika kivoja. Erityisesti A-tamma Moana's Salome on aivan syötävän ihanasta sukuyhdistelmästä ja tammasta tuli ihan kiva paketti muutenkin. Salomesta oli tarkoitus tulla puoliso tuplaL-orilinjan Latelle orilinjan jatkoa varten, mutta nyt kutkuttelee kyllä jo vahvasti tammavarsan(kin) hankkiminen Salomesta. Kolmepolvinen B-tamma Moana's Dusty Paris ei sen sijaan ole Moanan omia sukulinjoja, mutta tamma on silti kaikin puolin todella ihana. Sen suvussa yhdistyy neljän eri kasvattajan kasvatustyö, sillä sukua on niin Paraatiponeista, Vinhakulmasta, Mewianista kuin Adinastakin! Aika herkku, vaikka itse sanonkin.

Viimeisenä esittelyn ansaitsee kolmepolvinen kouluori Checino MPB, joka on sukuyhdistelmästä, jota olen miettinyt aina siitä saakka, kun oriin emän talliini ostin. Welshprosentti on pieni, mutta suku istuu yhteen kuin nenä päähän: isän puolelta keveyttä ja runsasta arabiverta, emänpuolelta laatua puoliveriemänisältä ja näyttävyyttä cob-sukulaisilta. Lisäksi minulla on muutama koulutamma melko korkealla welshprosentilla, joten Keksi sopii niille sulhoksi oikein hyvin. Aivan erisukuinen se ei muuhun ponikantaan nähden ole, mutta ei yleinenkään.

Kai olen tässä harrastuksessa onnistunut, kun nämä virtuaaliset, mielikuvituksen luomat kasvatit saavat minut näin iloiseksi. Tämä oli samalla Nintsun pikselipulinoiden 100. julkaistu kirjoitus!

Moanan CAS57-kasvatit ja vuoden 2019 kasvattiyhteenveto

Uusi CAS-vuosi vaihtuu maanantaina, joten on aika sulkea kasvattilista tältä CAS-vuodelta. Samalla valmistuu myös vuoden 2019 kasvattiyhteenveto.

Moanan CAS57 kasvatit

Moanaan syntyi CAS57 seitsemän varsaa, jotka kaikki jäivät kotiin. Welsh part bredeja varsoista oli viisi, joidenka lisäksi syntyi yksi A- ja yksi B-sektion kasvatti. Varsoista oli neljä tammoja ja loput kolme oreja. Kaikki syntyneet kasvatit olivat suvultaan vähintään kolmepolvisia.

CAS-vuoden ehdoton suosikkini on wpb-tamma Magica De Spell MPB. Ensinnäkin jo nimi on juuri minun makuuni. Ihana voikko tamma on suvultaan kolmepolvinen ja kokonaan omaa kasvatustani. Isänemä on lähtöisin Juksulasta, mutta muutoin suku on moanalainen. Magia on kaunis kuin kuva ja luonteestakin tuli sopivan säpäkkä. Varmasti myös tulevaisuudessa yksi tallini suosikkiponeista!

Voikko ori Moana's Magician olisi yksi lemppareistani ihan jo isolinjansa takia, mutta aika herkullinen tästä A-sektion ponista tuli muutoinkin! Nuo Vikaruksen kuvat ovat olleet jemmassa jo jonkin aikaa vain odottamassa sopivaa ponia ja nyt se sitten osui kohdalle. Luonteesta tuli mielestäni aika veikeä ja oikein sopiva tämän isälinjan edustajalle. Isänpuoleinen suku on moanalainen, emän puolelta tulee ostoponeja sekä ikivanhaa Chigeonin aikaista laukkaponikasvatustani, ja tykkäänkin isälinjan lisäksi suvun monipuolisuudesta.

Viimeisenä esiteltäköön wpb-ori Lion King MPB eli Leo. Ori on suvultaan nelipolvinen, isänsä puolelta vahvasti vierasta verta ja emänpuolelta puhtaasti Moanan kasvatteja. Leossa päätin hieman avartaa kenttäponieni sukuja ripauttamalla sinne koulupuolelle painottunutta verta, joten Moanan kenttäponikantaan verrattuna Leo on emälinjansa osalta melko erisukuinen. Isälinja tulee jo lopettaneesta Lumivuosta. Minulla oli melkoinen tuska löytää sopivan rauhallisen mutta silti kilpaponin näköisen kimon ponioriin kuvat, enkä ole noihinkaan kuviin aivan täysin tyytyväinen mutta mennään näillä nyt. Kokonaisuutena, ja varsinkin suvultaan, Leo on kiva ja esittelynsä ansainnut.

Moanan vuoden 2019 kasvattiyhteenveto

Moanaan syntyi yhteensä 37 varsaa (2018: 52 kpl), joista vain yksi lähti maailmalle (2018: 11 kpl) ja kaikki loput jäivät kotinurkkiin. Tammoja syntyi 21 kpl eli 57 % (2018: 25 kpl / 48 %) ja oreja 16 kpl eli 43 % (2018: 27 kpl / 52 %). Vaikka ainoa muualle myyty oli tammavarsa, jäi viime vuonna kotiin silti melkoinen tammaenemmistö. Jälleen ylivoimaisesti eniten syntyi welsh part bredeja, mutta myös muutama A- ja B-sektion poni. C-sektiosta ei syntynyt viime vuonna ainuttakaan varsaa. Yleisin suvunpituus on viimekin vuonna ollut kolmepolvinen, mutta nelipolvisten määrä on selvästi kasvanut edellisestä vuodesta. Suvunpituudet vaihtelevat edelleen pääasiassa yhden ja neljän polven välillä.

Welsh part bredeja syntyi vuonna 2019 yhteensä 26 kpl eli hieman reilu 70 % (2018: 36 kpl / 70 %). Näistä tammoja oli 16 kpl ja oreja loput 10 kpl. Sukujen pituus on keskimäärin pidentynyt, mutta kasvatteja löytyy edelleen 1-polvisesta aina nelipolviseen ja osasukuisina pidemmällekin. Vain neljällä wpb-varsalla oli ulkopuolinen isä (2018: 8 kpl), ja kaikki varsat syntyivät Moanan omista tammoista (2018: 6 liisinkitammaa). Vuoden ainoa poismyyty varsa oli wpb.

Toiseksi eniten syntyi viimekin vuonna A-sektion poneja, vaikka muka kovasti mietin niiden kasvatuksen lopettamista. A-poneja syntyi 9 kpl (2018: 8 kpl), joista oreja oli viisi ja tammoja neljä.  Joukossa on suvultaan pari 1-polvista kasvattia, yksi 2-polvinen ja loput kuusi ovat 3-polvisia. Kaikki syntyivät omista tammoista, mutta yhdellä oli isänä lainaori.

B-ponien kasvatus koki vuonna 2019 notkahduksen, kun B-sektion poneja syntyi vaivaiset kaksi kappaletta (2018: 7 kpl), yksi ori ja yksi tamma. Molemmat olivat suvultaan kolmepolvisia ja  molempien vanhempina on Moanan omat ponit. B-sektion tilanne Moanassa ei kuitenkaan ole huono, sillä suunniteltuja yhdistelmiä on useita eli eiköhän sektion kasvattimäärä lähde tänä vuonna nousuun!

Vuosien 2012-2019 aikana Moanassa on syntynyt komeat 320 kasvattia. Kasvattilistan kokonaisuudessaan ja syntyneiden kasvattien tilastot taulukkomuodossa voi katsoa täältä.

Virtuaalihevosten jälkeläismäärät

Seuraavia kasvatteja pohtiessa ja ulkopuolisia oreja miettiessä, sitä tulee mietittyä kiinnostuksen kohteena kulloinkin olevien hevosten jälkeläismääriä. Vieläkö tälle pitäisi tehdä yksi varsa? Uskaltaakohan tuota oria käyttää, kun sillä on jo viisi varsaa? Mutta mikä edes on sopiva jälkeläismäärä virtuaalihevoselle? Tämä omaa pohdintaani oman harrastukseni pohjalta sisältävä ajatusvirta sivuaa hieman serenan Virtuaalianarkiaa-blogin kirjoitusta Jalostus - oliko ennen kaikki paremmin?.

Oman kasvatukseni koko idea on luoda omia linjoja ja aina vain "isompia" sukutauluja, eli saavuttaa pidempiä ja pidempiä esivanhempien ketjuja. Toinen ohjaava ajatus, mutta ensimmäistä tavoitetta pienempi, on saada niitä omia kasvatteja ujutettua muiden rodun kasvattajien sukutauluihin. Vaikka kuinka se oman kasvatin sukutaulu ilahduttaakin, lämmittää mieltä toisen kasvattajan kasvatin sukutaulussa jossain kolmannessa tai neljännessä (tai kauemmassa!) polvessa oleva oma kasvatti vielä enemmän. Kai jokainen kasvattaja haavailee jättävänsä jälkensä rodun sukuihin vielä oman harrastuksen päättymisen jälkeenkin?

Omassa tallissa omien linjojen kasvatus on helppoa, eikä vaadi itseltä kuin viitseliäisyyttä. Omien linjojen luomiseen ja aina vain pidempien sukutaulujen tekemiseen tarvitaan paljon aloitusmateriaalia eli niitä ns. suvuttomia hevosia, mutta riittää, kunhan kukin saa yhden varsan, joka sitten jatkaa sukua, ja jonka varsa jatkaa sukua ja niin edelleen. Yksi sukua jatkava varsa riittää ja kun se yksi varsa jää omaan talliin, on seuraava sukupolvi aikalailla taattu. Oman kasvatukseni ensimmäinen tavoite, siis pidempien sukujen ja ori- tai tammalinjojen luominen, on helposti hoidettu yhdellä varsalla. Onko siis yksi varsa sopiva jälkeläismäärä?

Jos haluaa jättää kasvatuksestaan tai jostain tietystä hevosyksilöstä merkkejä laajemmin oman kuplan ulkopuolelle, pitää omia kasvatteja saada myytyä muille harrastajille tai tarjota itsekasvattamiaan oreja muiden käyttöön. Ja tässä kohtaa astuu "määrä korvaa laadun" peliin. Kaikki ulos myydyt kasvatit tai astutettujen tammojen jälkeläiset eivät tule koskaan saamaan jälkikasvua. Harrastaja lopettaa ennen kuin kasvatti ehtii tehdä yhtään jälkeläistä ko. harrastajan tallin ulkopuolelle, sivut katoavat ja puff, jälleen yksi hevosyksilö on hävinnyt bittiavaruuteen. Toisin sanottuna omakasvattamaa jalostusmateriaalia tai sen yhden yksilön jälkeläisiä pitää saada liikkeelle riittävästi, jotta edes yksi tai kaksi yksilöä joskus näkyisi tulevaisuuden sukutauluissa. Jos haluaa jonkin tietyn hevosyksilön yleistyvän, tarvitaan valtavasti jälkeläisiä sille yhdelle hevoselle (ja myös sen jälkeläisille), tai sitten vain todella hyvää tuuria.

Usein näkee rajoitettavan jälkeläismäärää, esimerkiksi oriin astumien ulkopuolisten tammojen muodossa, jottei jokin tietty hevosyksilö yleistyisi populaatiossa liikaa. Itse kerran pari vuotta sitten harmistuin, kun omalle tammalleni käyttämäni ori oli yllättäen saanut yli 10 jälkeläistä ja tuntui tulevan vastaan jokaisessa sukutaulussa. Nyt silloinen harmistukseni naurattaa, sillä kyseisen oriin jälkeläisiä tai edes koko oriin nimeä ei ole enää tullut vastaan oikeastaan missään. Nimen "yleistyminen" oli hetkellistä, sillä sen suorat jälkeläiset eivät juurikaan ole saaneet jälkikasvua, vaan jäivät pääosin unholaan. Viimeistään tästä tapauksesta oppineena, olen tullut siihen tulokseen, että jonkin nimen yleistymistä ei yleisesti ottaen tarvitse pelätä. Lähes aina yleistyminen on lyhytaikaista tai paikallista, eikä pitkässä juoksussa yksilöstä tule todennäköisesti sen yleisempää sukutauluissa kuin mistään muustakaan hevosyksilöstä. Oma lukunsa on toki harvinaiset rodut, joiden harrastajat ja linjat ovat valmiiksi suppeat. Siellä yhden yksilön yleistyminen sukutauluissa näkyisi selvästi jo syntyvien varsojen vähäisen määrän takia ja jälkeläismäärän rajoittaminen siksi järkevää.

Mikä sitten on sopiva jälkeläismäärä virtuaalihevoselle? Mielestäni ehkä jälkeläismäärää tärkempää olisi katsoa niitä jälkeläisiä ja erityisesti sitä millaisilla omistajilla (tai tarkemmin kasvattajilla) varsat ovat. Kolmekin varsaa voi olla paljon, jos kaikki ovat aktiivisilla kasvattajilla ja saavat kaikki vaikkapa kolme omaa jälkeläistä. Verrattuna vaikkapa kymmeneen varsaan, joista vain yksi on aktiivisella kasvattajalla. Jokin yksilö ei voi yleistyä pysyvästi sukutauluissa jos sen jälkeläiset ja jälkeläisenjälkeläiset jne. eivät saa jälkikasvua, joten pelkkää jälkeläisten määrää tuijottamalla ei pääse puusta pitkälle. Olennaisempaa on miten paljon ne jälkeläiset saavat varsoja.

Minun hevosteni jälkeläismäärät ovat pääasiassa pieniä, 1-2 jälkeläistä per hevonen. Vaikka kuinka haluaisin nähdä kasvattejani maailmalla, olen aivan liian laiska myymään niitä kovinkaan ahkerasti, ja siksi suurin osa kasvateistani jää itselleni (ja on alunperinkin suunniteltu niin). Omaan talliin ei taasen kannata ihan hirveää määrää jättää varsoja yhdestä hevosesta, koska paikallisesti (kuten siinä omassa tallissa) jonkin yksilön yleistyminen suvuissa kyllä on helposti toteuttavissa ja tekee jatkojalostuksen vaikeaksi. Ideaalitilanne olisi yksi ori- ja yksi tammavarsa joka hevosesta, mutta koska hevosmääräkin on kiva pitää jotenkin hallinnassa, riittää yksikin jälkeläinen jos ei mitään "ihan pakko saada"-yhdistelmää tule mieleen. Ilman yhtään varsaa ei minulta muistosivuja saa yksikään hevonen (historiassa saattaa olla tähän sääntöön joitakin poikkeuksia).

Sen sijaan mitään ylärajaa en ole yhdenkään hevoseni jälkeläismäärälle asettanut. Joskus tarjotessani orejani julkisesti omassa topikissaan jalostukseen, olen saattanut sanoa, että ori astuu vaikka kolme tammaa. Syynä ei ole jälkeläismäärän rajoittaminen, vaan tarkoitus on asettaa jokin takaraja esim. oriin muistosivujen tekemiselle tai vain tilan antamiselle seuraavalle oriille. Lisäksi rajoitan nykyään suvuttomien ja lyhytsukuisten Moanan ponien siitoskäyttöä tallin ulkopuolella. Tällä haluan houkutella mahdollisia oriin käyttäjiä tai varsan ostajia harkitsemaan yhden tai parikin polvea pidemmän sukuista ehdokasta, enkä rajoittaa suvuttomien tai lyhytsukuisten ponieni jälkeläismäärää (vaikkakin se toimii kyllä niinkin).

Summa summarum: älä säikähdä isoa jälkeläismäärää - todennäköisesti sukupolven tai kahden päästä kukaan ei ole enää kyseisestä hevosesta kuullutkaan.

Vihdoin ja viimein Moanan CAS56 kasvatit

CAS-vuosi vaihtui jo yli kuukausi sitten, mutta minkäs teet, kun kiirettä on pitänyt! CAS-vuodelle 56 oli alunperin suunniteltuna muistaakseni kuusi varsaa, mutta syksyn kiireideni takia, varsoja syntyi lopulta vain kolme. Meinasin ensin jättää ne kokonaan esittelemättä, mutta kun ovat mielestäni kuitenkin niin kivoja, joten esitellään kolmikko nyt kuitenkin. Kaikki kolme ovat mountaineja ja jäivät kotiin. Varsoista kaksi on tammoja ja yksi ori.

Moana's Summer Trick on päistärikön welsh mountain tammalinjamme uusin edustaja. En oikeastaan ollut ajatellut jatkaa tätä tammalinjaa puhtaana welshlinjana ollenkaan, vaan linjan oli tarkoitus jatkua wpb-linjana. Lopulta en kuitenkaan malttanut lopettaa puhdasta welshlinjaa tästä, joten niin sai alkunsa Tikru. Suku tällä on mielestäni mahtava ja emänisää lukuunottamatta omaa kasvatustani. Kuvan ponin on vain erittäin hyvällä mielikuvituksella ymmärrettävissä voikonpäistäriköksi, mutta ei niitä aitoja päistärikköjä joka oksalla istu, eli menköön nyt. Saa nähdä saako Tikru itse aikanaan puhtaan welsh-varsan tammalinjansa jatkajaksi vai ei.

Tämän CAS-vuoden ehdoton suosikkini on syötävän suloinen Moana's Lili Cain! Tamman isänä on Tuulian omistama Rhediad Caer Llion, joka on suvultaan täysin erisukuinen verrattuna meidän muihin mountainponeihimme eli sopivia sulhoja Lilille pitäisi olla jo kotitallissa sitten tulevaisuudessa, kun ei tuota emän sukuakaan ole meillä kuin emä itse. Lilin kuvien löytäminen oli työn ja tuskan takana, ja sain selata kuvalupiani kyllä pidemmän kaavan kautta löytääkseni sopivat kuvat. Ei ehkä mikään rakennekukkanen, mutta silti todella söpö! Suku on kiva, vaikka en sitä oman kasvatustyöni tulokseksi voikaan sanoa. Luonteestakin tuli oikeinkin kelvollinen, joten Lili on ihan täysi paketti!

Vuoden ainoana oriina syntyi Moana's Llacheu eli Late. Late on kaksipolvinen ori, jonka suku on kokonaan omaa kasvatustani. Suku nyt ei ole mitenkään hirveän suuria tunteita herättävä, mutta tykästyin Laten luonteeseen ja tykkäsin myös kirjoittaa sitä. Oriille valikoitui mielestäni luonteeseen ja sukuun sopiva kuva, joten kokonaisuutena Late on onnistunut. Late on täysin erisukuinen meidän muihin mountaineihin nähden, joten morsiamia oriille on omassa tallissa jonoksi asti. Jalostuksellisesti siis hyvinkin arvokas kasvatti.

Moanan CAS55-kasvatit

Viimeksi olin viikon myöhässä, nyt paransin jo vähän ja olen vain kaksi päivää jäljessä CAS-vuoden vaihtumisesta! Annettakoon se (jälleen) anteeksi, sillä CAS55 Moanassa syntyi 13 varsaa - kuten syntyi edellisenäkin vuotena. En tiedä mistä nämä kaikki varsat tulevat, kun en ollut alunperin suunnitellut kuin kuutta varsaa! Kaikki varsat jäivät vielä kotiinkin. Sukupuolet menivät lähes tasan, kun tammoja syntyi kuusi ja oreja seitsemän. Suurin osa (10 kpl) oli welsh part bredeja, joiden lisäksi joukkoon mahtui kaksi mountainia ja yksi B-sektion poni.

Ihastuin joskus vuosia sitten taffelin laukkaponioriiseen Murderous Bucket of Cheese'en (enkä vähiten nimen takia), josta ehdottomasti halusin varsan. Sitten ori pääsi unohtumaan ja lopulta huomasin harmikseni, että ori oli jo pistetty ikivihreille. Onneksi taffel suostui antamaan oriista "pakastetta". Puhe taisi olla ensin vain yhden tamma astuttamisesta, mutta lopulta meille putkahtikin kolme juusto-varsaa; tamma Cheesecake MPB ja oriit Cheesy Cheese Mouse MPB ja Go for Cheese MPB. Kolmikosta tulikin aika kiva ja näiden myötä olisi kasvatuksessa tarkoitus leikitellä cheese-sanalla tai ruoka-aiheella niin pitkään kuin mielikuvitusta riittää.

Kirjallisuusaiheinen tammalinja sai jatkoa Jane Austinin Ylpeys ja ennakkoluulo -romaanin mukaan nimetystä Elizabeth Bennet MPB:stä. Lizzystä tuli mielestäni hauskan persoonallinen ja sopivalla tavalla epätäydellinen. On tylsää jos kaikki ponit ovat täydellisiä huippuja painotuslajissaan, joten on mukava ujuttaa ponin luonteeseen myös ongelmallisempia ominaisuuksia. Lizzyllä on lisäksi kiva, meidän muista kouluponeista hieman poikkeava, suku, joten eihän tästä auta kuin tykätä.

CAS-vuoden ainoa B-ponikasvatti on tosi söötti Moana's Little Treat. Isänä on welsh-piirien puuhanaisen elenin kasvatti Cedion Teifion ja emänä omaa kasvatustani edustava ja yksi lempiponeistani Moana's Little Beauty. Suku on siis Tealla kohdillaan, mutta suloiset, hieman meidän B-ponikuvien valtavirrasta poikkeavat kuvat sekä herttainen luonne kruunaavat kokonaisuuden. Kiva poni kaiken kaikkiaan ja tulee varmasti jatkamaan tuoretta Little-tammalinjaamme.

Muutama (melkein) pitkäsukuiseksikin kelpaava kasvatti syntyi. Näistä ehdottomasti pitää nostaa esiin nelipolvisen suvun omaava wpb-ori D'Arthur MPB. Oriin vanhemmat päätin rehellisesti sanottuna puolessa sekunnissa, mutta näin jälkikäteen ajateltuna tässä on mukava yhdistelmä eri kasvattajien kasvatteja pidemmältä ajanjaksolta ja uutta ja vanhempaa sukua sopivasti sekaisin. Nimen kanssa minulla oli aluksi aika paljonkin vaikeuksia, mutta lopulta varsa sai nimensä Kuningas Arthurin legendan mukaan, kuten isänisänsäkin on saanut. Luonteesta tuli ihan ok, mukava vaihteeksi kirjoittaa vähän rauhallisemman ja hitaammin lämpeävän hevosen luonnetta, kun usein nämä minun welshit tuppaavat olemaan aika kuumia tapauksia. Kuvat sopivat hyvin mielikuvaani oriista, joten kokonaisuus on mielestäni onnistunut.

CAS55 kasvateista ei ehkä noussut ketään ehdotonta suosikkia, vaikkakin monta kivaa ja jalostuksellisesti arvokasta ponia.

Moana part bredsin CAS54 kasvatit

Koska Moanan kasvattilistalla mennään (melkein) ajantasalla (viikko sinne tai tänne!), on aika esitellä juuri loppuneen CAS54-vuoden kivoimmat varsat! Kasvatteja syntyi huikeat 13 kappaletta: olin suunnitellut maltillista seitsemän varsan rypästä, mutta sain varsojen sivut valmiiksi jo ennen huhtikuun puoliväliä, joten päätin tehdä niin monta varsaa tälle vuotta kuin ehdin. Ja niitähän sitten tulikin melkein tuplamäärä suunniteltuun nähden. Joukossa on lisäksi aivan ihana tilausvarsa Goldina MPB Upelle Pikkupeltoon, eli 12/13 jäi loppujen lopuksi kotiin. Varsoista tammoja oli kahdeksan ja oreja loput viisi. Welsh part bredejä oli kymmenen kappaletta ja loput kolme olivat A-sektion poneja.

Oikeastaan kaikki CAS54 syntyneet varsat ovat aikas kivoja! Melkein tekee mieli esitellä kaikki kaksitoista kotiin jäävää varsaa, mutta jos nyt kuitenkin poimisi vain muutaman extrakivan (tosin oikeushan määritti juuri vähän aika sitten, että "muutama" voi tarkoittaa mitä vain 99 saakka).

Aloitetaanpa welsh mountainilla, sillä vuoden kasvattirysäyksen aloitti tamma Moana's Sunny Gold, joka jatkaa ihanaa Sunny-tammalinjaani. Goldylle etsin alunperin ruunivoikon tamman kuvaa, mutta juuri täydellistä ei vastaan tullut, joten tammasta tuli sitten kimo. Omaa kasvatusta Goldyssa on oikeastaan vain emälinja, isänpuolen suku on ostoponeja ja emänisä samoin. Kuva, luonne, nimi ja suku muodostavat kuitenkin mielestäni todella mukavan kokonaisuuden, joten Goldy on ehdottomasti esittelyn arvoinen.

No Work Before Coffee MPB on esittelyn arvoinen ihan jo nimensäkin takia. Toffen emä Tea is for Hipsters MPB on yksi ehdottomista suosikkitammoistani, eikä vähiten nimensä ansiosta, joten Toffen kohdalla minulla oli suorastaan paineita keksiä oriille Se Täydellinen Nimi. Sellainen onneksi lopulta työpaikan kahvitauolla putkahti päähän. Kuvat ja luonne mätsäävät mielestäni hyvin yhteen ja kolmipolvinen sukutaulu täynnä lemppariponejani kruunaa kaiken.

Hieman erikoisempaa väriä tarjoilee wpb-ori Death to Hollywood MPB, joka on mustanpäistärikkö. Kuvan poni taitaa oikeasti olla päistärikönkimo, mutta ei anneta sen häiritä. Innostuin oriin nimestä sen verran, että sen pojallekin on jo nimi (ja on muuten jo morsiankin) keksittynä! Lempinimi Woody on myös ihana ja luonteesta tuli juuri sellainen kuin ajattelinkin. Kolmipolvinen suku on kokonaan omia kasvattejani ja isälinja yksi suosikkejani, joten ei tässä ole muita mahdollisuuksia kuin Woodyn nousta lemppareideni joukkoon.

Wpb-tamma Really s Star MPB on ollut jo todella, todella pitkään suunnitteilla ja näki nyt viimein päivänvalon. Staran emän Smelly Catin saadessa sivunsa puolitoista vuotta sitten, päätin, että se tulee saamaan tammavarsan, jolle tulee läsipäisen Piccola-ponin kuvat. Tässä se läsipäinen jälkikasvu nyt on! Staran kolmepolvinen sukutaulu on kokonaan omia kasvattejani, mutta ei ihan kokonaan Moanan kasvatteja, sillä ie. Juksulan July xx on Juksulasta lähtöisin. Staran suvusta tykkään kovin ja yhdessä nimen, luonteen ja kuvan kanssa muodostuu loistava kokonaisuus virtuaalihevoselle.

Säästin ehdottoman suosikkini viimeiseksi: wpb-ori Barrica Monastrell MPB on vain aivan syötävän upea. Tämä komistus on omasta tuontioriistani Verdejo Sauvignon Blancista alkaneen viini-orilinjan uusin edustaja. Sen kolmipolvinen suku on emänisää lukuunottamatta omaa kasvatustani, joskin suvun tuontihevosista eei. Cayman's Cocoholic ei ole omani vaan Quismat Arabiansin suklaanruskea ori. Barryn suku on kuitenkin mielestäni aivan mahtava ja pidän siitä paljon. Oriille tuli ihan kiva luonnekin ja onhan nuo kuvatkin todella herkulliset. En tiedä miten maltan olla käyttämättä Barrya vähemmälle kuin kymmenelle omalle tammalle!

Moanan vuoden 2018 kasvattiyhteenveto

Vihdoin ja viimein sain viimeisetkin Moanan viime vuoden kasvattien sivut valmiiksi ja saatoin sulkea vuoden 2018 kasvattilistan! Eihän tässä olla kuin kaksi ja puoli kuukautta myöhässä, mutta mitäs pienistä. Viime vuonna olin jo tammikuun alkupäivinä vastaavassa tilanteessa.

Kaiken kaikkiaan Moanassa syntyi viime vuonna yhteensä 52 varsaa (2017: 48 kpl), joista lähti peräti 11 tilausvarsoina maailmalle. Tässä on todella iso kasvu, sillä vuonna 2017 en myynyt ainuttakaan varsaa ulos tallista. Sukupuolijakauma sen sijaan oli tänäkin vuonna lähes tasan: 27 oritta ja 25 tammaa. Sen sijaan tilausvarsoista 7/11 oli oreja ja loput neljä tammoja, toisin sanottuna kotiin jäi tammaenemmistö. Ylivoimaisesti eniten syntyi welsh part bredeja (noin 70 %), mutta lisäksi syntyi jokunen varsa A-, B- ja C-sektioista. Yleisin suvunpituus näyttäisi olleen kolmepolvinen, mutta haarukka vaihtelee yhden ja neljän polven välillä ja joukossa on myös muutama, joiden suku menee osittain hyvinkin pitkälle.

Pääkasvatusrotua welsh part bredia syntyi vuoden aikana 36 kappaletta, joista 17 tammaa ja 19 oritta. Varsoista neljä (kaikki oriita) lähti tilausvarsoina maailmalle. Vuonna 2017 syntyi 37 wpb:iä eli määrä pysyi aika samana. Sukujen pituus on edelleen keskimäärin pidentynyt, mutta sukuja löytyy 1-polvisesta aina nelipolviseen ja epätasaisina sukuina hieman pidemmällekin. Kahdeksalla wpb-varsalla oli isänä ulkopuolinen ori, mikä on aika paljon vähemmän kuin edellisenä vuonna (2017: 16 kpl). Sen sijaan liisasin tammoja aika paljon enemmän kuin aiemmin, sillä peräti kuudella varsalla oli emänä liisinkitamma (2017: 0 kpl).

Hieman yllättäen toiseksi eniten syntyi A-sektion varsoja (se siitä mountaineista luopumisesta). A-sektion poneja syntyi yhteensä 8 kpl, joista oreja oli viisi ja tammoja kolme. A-ponikasvattien määrä tuplautui edellisvuodesta (2017: 4 kpl), mutta määrä ei edelleenkään ole valtava. Kaksi orivarsaa olivat tilausvarsoja eli kotiin jäi kuusi kasvattia. Kaikki syntyivät omista poneistamme. Syntyneiden A-sektion kasvattien sukujen pituus oli 2- tai 3-polvea.

Kolmanneksi eniten syntyi viime vuonna B-sektion kasvatteja, joita oli yhteensä 7 kpl, mikä on täsmälleen sama määrä kuin edellisenä vuonna. Näistä oli oreja 3 ja tammoja 4. Syntyneistä varsoista kolme oli tilausvarsoja, eli talliin jäi vain neljä varsaa, joista puolet oreja ja puolet tammoja. Yhdellä tilausvarsalla oli ulkopuolinen isä, muutoin kaikki kasvatit olivat omista poneistamme. Suvut olivat lyhyitä, vain 1- tai 2-polvisia.

Viime vuonna meillä syntyi myös yksi C-sektion kasvatti! Edellisvuonna C-ponivarsoja ei syntynyt ainuttakaan. Moana's Tiwlip oli oma "tilausvarsani" Juksulaan. Kumpa muuten joskus saisi Juksulastakin tällaisen samanlaisen postauksen kirjoitettua. Siellä on sivuttomina kasvatteja vuodesta ööööö... ehkä 2016 alkaen. Sitä kaunista ja epätodennäköistä päivää odotellessa...

Nyt Moanassa on vuosina 2012-2018 syntynyt yhteensä komeat 283 kasvattia! Kuluvallekin vuodelle on paljon kasvatteja suunniteltu eli ei tämä tähän ole jäämässä. Vuosien 2012-2018 kasvattitilastot voi katsoa taulukkomuodossa täältä.

Kun oma kasvatti ei inspiroi

Kun kasvattaa isolla volyymilla, joukkoon eksyy aina varsoja, jotka eivät sitten kuitenkaan inspiroi. Varsoja, joihin vain ei syty innostusta, vaikka kuinka olisi suunnitellut suvun, nimen, kuvan ja luonteen viimeisen päälle.

On oikeastaan aika mielenkiintoista, että vaikka kaikki virtuaalihevosen yksittäiset "osaset" (nimi, suku, luonne, kuva) olisivat kivoja, ei sitten yksilöstä vain syystä X tule kivaa ja inspiroivaa kokonaisuutta. Se Jokin vain jää puuttumaan, vaikka kaikkensa tekisi. Mitä tai mikä se Jokin on - sen kuin tietäisi, niin epäinspiroivat kasvatit jäisivät heti unholaan. Yritän aina panostaa jokaiseen kotiin jäävään kasvattiin niin, että se olisi sekä yksilönä, että oman sukunsa ja linjansa edustajana mielenkiintoinen ja itselleni mieluinen. En kuitenkaan aina onnistu tässä, ja Moanan historiassa onkin siksi useita enemmän tai vähemmän tylsiä ja merkityksettömiä kasvatteja. 

Edes runsas ajankäyttö epäinspiroivaan varsaan ei auta - vaikka olisin viettänyt jopa tunteja kyseistä kasvattia ja sen persoonallisuutta pohtiessani, en vain saa varsasta kiinnostavaa. Esimerkikkinä tästä voisi mainita ori Measureless MPB:n, jonka oli tarkoitus perustaa yhdestä kaikkien aikojen suosikkioriistani Verdejo Sauvignon Blancista koulupainotteinen orilinja. Emäksi valitsin koulutammoistani kaikista kivoimman, Meizoentjen, joten suvultaan Messi oli juuri eikä melkein sitä mitä halusin. Nimeä pohdiskelin pitkään ja hartaasti. Kuvat valitsin huolella ja väriksi tuli tietysti voikko (yksi suosikkiväreistäni). Luonnetta kirjoitin kauan ja hioin vielä pitkään sen jälkeenkin. Teoriassa koko paketin piti olla kunnossa, mutta ori ei vain ole missään vaiheessa ollut oikeasti inspiroiva. Sitkeästi teetin sille kaksi varsaakin, joista oriin Boundless MPB:n oli tarkoitus jatkaa isälinjaa. Bobbysta ei kuitenkaan tullut yhtään sen kivempaa kuin isästäänkään, joten päätin lopettaa orilinjan siihen. Bobby onkin saanut vain yhden tammavarsan (josta sitten tulikin heti yksi suosikkikouluponeistani), eikä enempää ole suunnitteilla.

Silti vähäinenkään ajankäyttö varsaan ei tarkoita, että varsasta tulisi suorilta tylsä tai epäinspiroiva (ei tosin tarkoita sitäkään, että nopeista varsoista tulisi aina kivoja ja inspiroivia). Ori Terminator MPB syntyi hyvin nopeasti ja vähällä vaivalla. Sukuyhdistelmää oli kyllä mietitty tarkemmin, mutta itse oriin muut "osaset" (nimi, kuvat ja luonne) syntyivät pikavauhdilla. Oriin luomiseen sivuntekoineen kaikkineen hukutin tuskin puoltakaan tuntia - ja silti poni on yksi lempiponeistani! Siinä vain on sitä Jotakin, mitä en osaa sanoittaa tai tietoisesti kasvatteihini hakea. "Ihan kivoista" osista kasvoi "tosi kiva" kokonaisuus.

Joskus voi käydä niinkin, että aluksi epäinspiroivasta kasvatista tuleekin ajanmyötä kiva. Esimerkiksi ori Surprisingly MPB ei synnyttyään ollut kovinkaan mielenkiintoinen. En tiedä mikä oriissa mätti, ehkä nimi ei sitten ollutkaan niin kiva kuin olin ajatellut, ja lempinimikin vähän tökki. Luonteesta tuli hieman tylsä ja puhtaan arabin pojalle olisi voinut etsiä sitten kuitenkin vähän jalommat kuvat. Mutta kun aikaa on kulunut, olen vain syystä X, Y ja Z alkanut ihan hulluna tykätä Rinkistä! Jotenkin oriista on vain tullut kiva. Ehkä oriin osaset vain ovat sulautuneet mielessäni paremmin yhteen ja muodostaneet itseäni miellyttävän kokonaisuuden. Nyt, kun tarkemmin ajattelen, on itse asiassa aika usein käynyt niin, että kokoon laitettu kasvatti ei olekaan ensinäkemältä niin kiva, mutta on sitten myöhemmin lunastanutkin paikkansa mielikuvitusmaailmassani. Ehkä omaan mieleeni syntyy ajanmyötä (osittain alitajuista) tarinaa, joka sitten luo epäinspiroivasta tai tylsästä kasvatista paremmin minua miellyttävän kokonaisuuden?

Olen yrittänyt olla aika rento noiden epäinspiroivien kasvattien kanssa. Minun on joka tapauksessa tarkoitus kasvattaa eli edetä sukupolvi sukupolvelta pidempiin sukuihin. Yksi tai kaksikin tylsää esivanhempaa ei vähennä sukutaulun merkittävyyttä lainkaan, joten ne epäinspiroivat varsatkin on ihan hyvä pitää ja käyttää niitä jalostuksessa. Suvuthan on jokaisella kasvatillani tarkkaan mietitty ja se on kasvattaessa tärkeintä. Vain muutaman epäinspiroivan kasvatin olen myynyt pois ja tehnyt tilalle uuden ja inspiroivamman, mutta useimmiten vain sinnittelen tylsänkin kasvatin kanssa eteenpäin ja pistän sitten mananmajoille, kun kyseiselle kasvatille asetetut (matalat) tavoitteet on saavutettu. Ehkä jos olisin ahkerampi hevoskauppias, yrittäisin useammin puskea tylsät kasvatit pois tallista, mutta toisaalta eipä tuolta reilun 300 omistamani hevosen joukossa pari tylsää yksilöäkään haittaa.

Moanan Hall of Fame

Vaikka kasvattelenkin omaksi ilokseni ja pääasiassa omaan käyttööni, on jokunen Moanan welshkasvatti tässä vuosien varrella eksynyt tallin ulkopuolellekin muiden käsiin. En kyttää mitä kasvateillani tehdään, mutta aina silloin tällöin käyn kasvattilistaa läpi ja katson mitä kasvateilleni kuuluu. On aina yhtä suuri ilo huomata, että kasvatillani on jotain tehty! Erityisesti mieltä lämmittää jos kasvattini on päässyt laajemminkin jatkamaan sukuaan tai menestynyt laatuarvosteluissa tai näyttelyissä.

Vuoden 2013 loppukesästä syntynyt Adealaide MPB on kiva yhdistelmä este- ja koulusukua. Isänä sillä on Kidan kasvattama ja minun omistamani, edesmennyt Cullenton's Ikaros ja emänä Violan kasvatti Violan Jolie, joka oli yksi ensimmäisistä Moanan wpb:eista. Uppe on tehnyt Adealaiden kanssa loistavaa työtä niin kilpailu- kuin kasvatuspuolellakin. Tamma on jo palkittu YLA1 ja KRJ-I  -palkinnoilla ja se on kuulemma suuntaamassa vielä esteratsastuksen laatuarvosteluunkin. Lisäksi Adealaidella on peräti viisi varsaa ja se onkin jälkeläispalkittu VWY-C-arvonimellä. Tammalla on jo yksi pojanpoikakin ja lisää varmasti tulossa, sillä tamman jälkikasvua on asumassa aktiivisten harrastajien talleissa.

wA-tamma Moana's Nevada syntyi syksyllä 2013 ja alunperin se oli tarkoitus jättää kotiin. Eräs aloitteleva welshkasvattaja kuitenkin teki tammasta tarjouksen ja myin sen hänelle. Hän katosi aika pian, jolloin tarjosin Nevadaa suoraan Ompulle Coedwig Welshiin. Ehdottomasti yksi parhaista kaupoistani ikinä! Tamma on kilpaillut ja se on palkittu YLA2 ja VWY-II -palkinnoin. Jälkikasvua Nevadalla on neljä, jotka tosin kaikki ovat oreja, eli tammalinjaa ponista ei ole enää jäljellä. Tamman jälkeläiset ovat palkittuja ja komeita ja niitä löytyy aktiivisten welshkasvattajien hoivista, eli ne tulevat vielä varmasti jatkamaan sukuaan. Jokunen lapsenlapsi Nevadalta jo löytyykin. Nevadan suvun jatkuminen on itselleni tärkeää erityisesti tamman eei:n LD's Las Mountainsin takia, joka on ensimmäinen welshkasvattini ikinä.

Loppuvuoden 2013 kasvatti Moana's Taryn päätyi elenille, liekö peräti ihan tilausvarsana. Ori on kyllä kivasti valjakkoajossa kilpaillut ja lisäksi VWY-palkittu, mutta erityisen iloinen tämän ponin kohdalla olen sen runsaasti jälkeläismäärästä: peräti yhdeksän varsaa! Nykyään tuollainen on oikea harvinaisuus, varsinkin kun kaikki eivät ole elenin omia kasvatteja, vaan oriilla on ollut kysyntää muuallakin. Tarynilla on jo kourallinen lapsenlapsia ja esimerkiksi elenillä on siitä kolmipolvisen suvun omaava, todella kiva tamma, jossa hän on yhdistänyt uudempaa sukua vanhempiin linjoihin.

Cruella De Vil MPB lähti danille Paraatiponeihin tilausvarsana alkuvuonna 2014. Ihan kauhean kovaa jalostuskäyttöä ei tammalla ole ollut, mutta yksi varsa löytyy. Tykkään kuitenkin kovasti siitä, millaisen persoonan dani on tammasta tehnyt. Ja näin himokisaajana arvostan kyllä myös tamman ERJ-I ja VWY-II -palkintoja.

Moana's May Queen oli myös tilausvarsa, tosin Jannicalle Adinaan. Emänä May Queenilla on Moanan ensimmäinen wA-tamma Goldwood's Honey Bonnie, joka on yksi tallin tärkeimmistä kantatamoista. En tiedä löytyisikö May Queenille jotkin päivitetymmät sivut jostakin, mutta ainakin näiden sivujen mukaan poni on vain vähän kilpaillut. Sen sijaan jälkikasvua siltä löytyy! May Queenillä on viisi varsaa, jotka ovat varsin ahkerasti jatkaneet sukuaa. Tammalla on jo jopa lapsenlapsenlapsiakin! Parhaimmillaan May Queen löytyy siis kolmannesta polvesta. Nostan hattua!

Paraatiponeihin värkättiin uusi tilausvarsa alkuvuodesta 2015, tällä kertaa wB-ori Moana's Osiris. Tykästyin oriiseen heti ja melkein jo harmitti, että olin mennyt moisen herkun myymään! Osiris on kilpaillut porrastetuissa, mutta se ei ole kiertänyt laatuarvosteluita. Sen sijaan jälkikasvua löytyy tältäkin herralta. Neljästä varsasta puolet on oreja ja puolet tammoja. Osirista on mukavasti käytetty eri kasvattajien tammoille ja sen varsat ovat myös levinneet usealle eri omistajalle. Vielä en lapsenlapsia oriille löytänyt, mutta vihjeitä tulevista sellaisista löytyi kyllä! Itseänikin kutkuttaisi jostakin Osiriksen jälkeläisestä napata varsa itselle - sen verran vielä Osiriksen (nykyään ruuna) perään haikailen!

Konstantin MPB on vuoden 2015 tilausvarsa Jannicalle Adinaan. Konsta on muuten samasta isästä kuin ensimmäisenä esitelty Adealaide! Emänä Konstalla on yksi suosikkitammoistani, Anna Karenina MPB. Konsta ei ole sivujensa mukaan juurikaan meritoitunut ratsastuskilpailuissa (joskin pari kertaa olen hoksannut oriin ainakin KERJ-kilpailuiden tuloslistoilla), mutta sitäkin enemmän näyttelykehissä. Komea musta ori on kantakirjattu toisella palkinnolla ja lisäksi saavuttanut champion-arvonimen sekä perinteisissä NJ-näyttelyissä, että VSN:n alaisista näyttelyistä. Konstalla on lisäksi yksi orivarsa, joka ei tosin näytä olevan aktiivisen harrastajan omistuksessa.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, oman esittelynsä ansaitsee wB-ori Moana's Anwar. Ori lähti tilausvarsana Disalle Glenwood Welshiin kesällä 2016. Oriin isä ja emä ovat molemmat ihan superkivoja ja olin itsekin ajatellut ne joskus yhdistää, mutta Disa ehti ehdottaa sitä ensin. Anwarin 2-polvinen suku on mielestäni upea! Ori on meritoitunut kilpakentillä ja se on palkittu ERJ-I-palkinnolla. Jälkeläisiä oriilla on nyt neljä ja se on edelleen jalostuskäytössä. Lapsenlapsia ei Anwarille ole vielä syntynyt, mutta oriin kaikki varsat ovat aktiivisilla harrastajilla, joten taitaa olla vain ajankysymys milloin seuraava sukupolvi syntyy.

Yritän aina sopivissa tilanteissa kiittää ahkeria kasvattieni omistajia, mutta vielä yleisesti ja yhteisesti kiitos kaikille! Myös niille, joiden omistuksessa olevaa kasvattiani ei tässä kirjoituksessa esitetty.