Tasainen vai epätasainen suku?

Aloitellessani enemmän virtuaalikasvatusta silloin joskus 2003-2004, olivat epätasaiset suvut aika tavallisia. Oli ihan normaalia, että suvuton yhdistettiin pitkäsukuiseen tai että suvultaan keksitylle tammalle keksittiin varsa "ilman" isää. Yleensä hevosen sivuille linkitettiin vain vanhemmat, eikä usean polven sukutaulukot hevosen sivuille olleet yhtä peruskauraa kuin ne nykyään ovat.

En oikein tiedä missä kohtaa muutos tapahtui, mutta jossain vaiheessa tasasukuisuudesta, eli että hevosella oli sekä isän että emän puolella yhtä paljon virtuaalimaailmassa olevia sukulaisia, tuli suorastaan uskonto. Liittyiköhän ilmiö jotenkin koodaustaitojen parantumiseen ja sukutaulukoiden yleistymiseen? Ehkä joku keksi, että sukutaulu on paremman näköinen, kun linkkejä on symmetrisesti saman verran sekä isän että emän puolella. Muistan, että yhdenkin sukupolven heitto jopa jossakin kauemmassa polvessa saattoi tehdä hevosesta suuren yleisön silmissä kelvottoman jatkojalostukseen. Taisin tuolloin pyöriä erityisesti puoliveristen parissa ja minulla oli iloisen paljon epätasaisella suvulla varustettuja hevosia. Heräsin tasaisuustrendiin hieman jälkijunassa ja tarjoamani jalostushevoset saivat aika monet pakit muilta harrastajilta. "Tosi kiva hevonen ja muuten juuri sitä mitä haen, mutta tuo epätasainen suku... Ei kiitos"

Nykyään asenteet ovat mielestäni hieman rennommat, mutta edelleen varsinkin lyhytsukuisten kanssa tasainen suku on kuin kirjoittamaton sääntö. Kun seurailee "etsitään jalostukseen" ja "tarjotaan jalostukseen" -topikkeja Keskustassa, on etsittävän puolison suvunpituus aina mainittu, tai enemmänkin vaadittu, samaksi. Pidempisukuisilla (ja jokainen määrittelee itse, minkä näkee pitkäsukuisena) käytäntö ei selvästi ole yhtä vakiintunut, vaan yleensä pitkäsukuiselle haetaan toista pitkäsukuista partneria tai esimerkiksi yli kolmepolvisen suvun omaavaa mätsiä. Törmäsin tosin vasta topikkiin, jossa parille yleistä rotua olevalle, pitkäsukuiselle tammalle haettiin tasan 5-polvisen suvun omaavaa oria ja toiselle peräti tasan 6-polvista oria, joten ilmeisesti löytyy harrastajia, jotka ovat valmiita näkemään vaivaa varsin pitkäsukuisten kasvattamiseen tasasukuisena.

Itse väittäisin kulkevani melko valtavirrassa, mitä lyhytsukuisiin tulee, sillä ensimmäiset 1-3 polvea tapaan kasvattaa tasasukuisena. Suvuttomalle suvuton kumppani, yksipolviselle toinen yksipolvinen ja kaksipolviselle kaksipolvinen. Teoriassa voisin yhdistää kolmepolvisen suvun omaavan hevosen kaksi- tai kolmepolviseen tai pitkäsukuiseen kumppaniin, mutta käytönnössä olen kasvattanut kolmepolvisista hevosistani lähes täysin vain tasan nelipolvisia kasvatteja. Ainoan keksimäni lähivuosien poikkeuksen tekee viime vuonna syntynyt wpb-ori Jailbreak MPB, jonka isällä on sukua kaksipolvea ja emällä kolme, eli Jailbreakilla on epätasainen 3-4-polvinen suku.

Minulla ei oikeastaan ole mitään epätasaisia sukuja vastaan, mutta lyhytsukuisissa tasapolvisuus on tiukkaan pinttynyt tapa. Osittain samanpituisten sukujen yhdistely johtuu myös tavastani jaotella iso hevoskatraani rodun/sektion ja sukupuolen jälkeen suvunpituuden perusteella ryhmiin - sopivaa partneria etsiessä yksi ensimmäisistä luokittelutavoista on siis samanmittainen suku. Pidän kyllä tasaista sukua sukutaulussa myös epätasaista nätimpänä, koska saman verran linkkejä kummallakin puolella vain jotenkin näyttää paremmalta ja tasapainoisemmalta. En jatkossakaan aio kuitenkaan erityisesti tähdätä tai vaatia lyhytsukuisiltani tasaista sukua, mutta todennäköisesti se silti tulee edelleen olemaan enemmän sääntö kuin poikkeus - ilman mitään kovin järjellistä syytä.

Pitkäsukuisten kanssa olen huolettomampi. Kun päästään siihen nelipolviseen kasvattiin, sen voin yhdistää kolmepolviseen tai pidempisukuiseen suuremmin miettimättä. Käytän hevosteni sivuilla kolmepolvista sukutaulua, joten ulkonäköseikkojen takia suvun pituudella tai tasaisuuden ei sen jälkeen ole väliä (vaikka kiven kovaan väitänkin, etten kasvata lyhytsukuisissa tasasukuisia tämän takia, vaan enemmänkin tavan vuoksi). Myös tapani ryhmitellä hevosiani ei estä tai häiritse eripituisten pitkäsukuisten yhdistelyä keskenään, sillä nelipolvisesta alkaen kaikki pitkäsukuiset ovat samassa "luokassa".

Sukutaulujen "häntiin" minulla on sen sijaan viha-rakkaus-suhde. Varsinkin vanhasukuisilla hevosilla esiintyy sukutaulussaan häntiä, eli muuten (melko) tasasukuisella hevosella on yhden tai parin esivanhempansa kautta sukulaisia vaikkapa jossakin yli 10. polvessa. Esimerkiksi wpb-oriilla Bashir MPB:llä on melko tasainen 5-6-polvinen suku, mutta sen emänemänisänemänemänisän kautta sukua löytyy jopa 13. polvesta saakka. Tavallaan pidän hännistä, sillä ne tuovat mielestäni sukutauluun tiettyä persoonallisuutta ja usein hännät ovat jotain vanhempaa, nostalgista sukulinjaa. Samalla pitkät hännät ovat kuitenkin myös ärsyttäviä, "poikkeavat linjasta", ja ne on hankala esittää hevosen sivuilla (saatika laajennetussa sukutaulussa) mitenkään järkevästi. Sanotaanko näin, että tieten tahtoen en häntiä harrasta tai jalosta, mutta en niitä kyllä välttelekään.

Vieläkö tasasukuisuus on "in" ja pidätkö siitä itse kynsin hampain kiinni?

Himoshoppaajan päiväkirja

Joskus iskee kauhea tarve saada uusia hevosia ja silloin tuntuu, että foorumi on täynnä toinen toistaan kivempia myytäviä heppoja! Minulla oli melkoinen ostovimma tuossa maalis-huhtikuun ajan ja paljon uusia tuttavuuksia talliin tiensä löysikin. Osansa sai niin Juksula kuin Moana part bredkin ja VRL:n hevosrekisterin hevosmääräni pomppasi melkein parikymmentä numeroa suuremmaksi.

Moanaan shoppasin lyhytsukuisia welshejä, joiden sukua ei meiltä vielä löydy. HM:n Ramya Ranchilta löytyi kasa yksipolvisia mountaineja: oriit Eirian Hedros ja Taith ja tammat Eirian Lwyn, Haldy ja Myan. Näissä minua erityisesti houkutti sukujen harvinaisuus - kaikki ovat vanhempiensa ainokaisia eli sukua ei löydy muualta. Osa vanhemmista tosin näytti myös olevan myynnissä, joten tilanne saattaa muuttua tulevaisuudessa. HM:ltä löytyi myös danin Paraatiponien kasvatti Buchanan Dawn, joka oli ihan pakko saada jo värinsäkin (ruunivoikonpäistärikkö) takia! Buch on vielä kuvaton mutta en ole luovuttanut etsintäni suhteen! Ne ruunivoikonpäistärikön A-oriin kuvat ovat ihan nurkan takana!

Kida myi foorumilla sopivasti Pencalowin vanhempia kasvatteja, joista bongasin Moanaan uutta B-ponivahvistusta pariskunnan muodossa: Pencalow Dunhair ja Laramie ovat yksipolvisia, estepainotteisia poneja, joiden tavoitteena on jälkikasvun lisäksi kantakirjaus. Pencalowista löytyi myös kiva kouluponi suppeita koulusukujamme avartamaan eli yksipolvinen Pencalow Julius.

Juksulaankin löytyi vaikka mitä uutta! Alegren maaliskuun poistomyynnistä ihastuin CT Moccachinoon vaikka sen koko suku onkin kadonnut. HM:n myydessä uusia, lyhytsukuisia täysverikasvattejaan, nappasin mukaani ruunivoikon(!) tamman Gold Marien. HM:n suurmyynnistä nappasin edellä esitellyn welshlauman lisäksi matkaani kolmipolvisen arabitamman Zayna Ricon sekä kaksipolviset angloarabit ori Narzena B:n ja tamma Nirvana B:n. leahiiilta löytyi yksipolvinen trakehnertamma Lagarde BH, jolleka on sulho vielä mietinnässä. Ehkä pitäisi ostaa yksi hevonen lisää?!

Josko tässä nyt olisi hetkeksi shoppailuinto käytetty. Ainakin sivujen tekeminen ja kuvien etsiminen riittää tältä erää!

Kasvatuksen nopeuttaminen

Usein uudet kasvattajat aloittavat kasvatuksensa suvuttomista hevosista edeten sukupolvi sukupolvelta pidempiin sukuihin. Näin aloitin minäkin welshkasvatukseni vuonna 2012 ja oikeastaan kaikkia muitakin kasvattamiani rotuja olen aloittanut kasvattamaan suvuttomista hevosista. Se on ehkä kaikista helpoin tapa: ei niskaan hengittäviä kasvattajia, ei paineita hevosten pölyyntymisestä, ei tarvitse heti kasvatuksen aluksi alkaa opetella jalostusmateriaalinsa sukuja ja niin edelleen. Sitä paitsi jokaista vähänkään kunnianhimoista kasvattajaa varmasti houkuttaa lähteä kasvattamaan ihan omia linjoja. "Tuoda uutta verta" rodun jalostukseen.

Jos omista suvuttomista linjoistaan jaksaa kasvattaa riittävän pitkälle, joutuu huomaamaan nopeasti, että kaikki tallin hevoset ovat tavalla tai toisella sukua keskenään. Tarvitaan siis jatkuvasti uusia suvuttomia hevosia, joista saa kasvatettua uusia, erisukuisia lyhytsukuisia, joita sitten yhdistellä vanhemman kasvatuksensa tuloksiin. Ja taas kaikki ovat sukua keskenään. Yleisemmissä roduissa on tietysti aina vaihtoehtona ostaa uusia, erilaisista suvuista tulevia hevosia muualta. Mutta entä ne omat isä- ja emälinjat? Tai mitä jos sopivia ostohevosia ei löydykään?

Jossain vaiheessa kasvattaja ajautuu tilanteeseen, jossa talli on täynnä kohtalaisen pitkäsukuisia hevosia, joita ei enää juurikaan voi yhdistellä keskenään. Paitsi jos kasvattaja on ollut fiksu ja tuonut jatkuvasti talliinsa uusia hevosia ja kasvattanut jatkuvasti uusia lyhytsukuisia uusista suvuista. Valitettavasti allekirjoittanut ei ole ollut ihan niin fiksu. Törmäsinkin tuossa viime vuoden puolella siihen, että welshkasvatukseni kolmannen polven kasvatit vielä onnistuvat mutta neljännen polven kasvatit alkavat olla jo kaikki sukua keskenään ja viides polvi onkin jo lähes mahdoton. Olenkin viimeisen puolen vuoden aikana ostellut aika paljon uusia jalostusponeja muualta sekä käyttänyt ulkopuolisia oreja jalostuksessa mutta silti tuntui ettei sekään riitä tai etten löytänyt riittävästi juuri sellaisia poneja, joita omien welshieni sukuihin tahdoin.

Viime syksynä pyörittelin ideaa erillisestä "lyhytsukuisten hautomosta". Halusin kuitenkin, että kaikki welshkasvattini ovat Moanan kasvatusta, joten uuden tallin tekeminen ei ollut vaihtoehto. Lopulta päädyin ikään kuin kompromissiin: suvuttomat ja yksipolviset ponit asuvat Moanassa mutta ikääntyvät merkittävästi nopeammin ja kilpailevat kevyemmin. Näin pääsen 2-polvisiin kasvatteihin omista suvuttomista poneista noin kuukaudessa tai kahdessa entisen vuoden tai kahden sijaan (CAS-ikääntyminen). Nämä "pikakasvatit" ovat kaikin tavoin Moanan kasvatteja, vain nopeammin tuotettuja. Toistaiseksi olen tuonut vain A- ja B-sektion poneja, joista olen kasvattanut welsh part bredeja ulkopuolisten hevosoriiden kanssa. Tavoitteena on, että kunhan kasvatukseni edistyy, siirtyvät myös kaksipolviset ponit nopeautettuun elämänkiertoon.

Onko parin ensimmäisen polven pikakasvatus huijausta? Heikentääkö se jollain tavalla sen kautta syntyneen, hieman pidempisukuisen hevosen arvoa? Mitä muita keinoja kasvatuksen nopeuttamiseen teiltä muilta kasvattajilta löytyy vai kasvatatteko siivosti alusta asti samaan tahtiin ja samoin tavoittein?