Aloitellessani enemmän virtuaalikasvatusta silloin joskus 2003-2004, olivat epätasaiset suvut aika tavallisia. Oli ihan normaalia, että suvuton yhdistettiin pitkäsukuiseen tai että suvultaan keksitylle tammalle keksittiin varsa "ilman" isää. Yleensä hevosen sivuille linkitettiin vain vanhemmat, eikä usean polven sukutaulukot hevosen sivuille olleet yhtä peruskauraa kuin ne nykyään ovat.
En oikein tiedä missä kohtaa muutos tapahtui, mutta jossain vaiheessa tasasukuisuudesta, eli että hevosella oli sekä isän että emän puolella yhtä paljon virtuaalimaailmassa olevia sukulaisia, tuli suorastaan uskonto. Liittyiköhän ilmiö jotenkin koodaustaitojen parantumiseen ja sukutaulukoiden yleistymiseen? Ehkä joku keksi, että sukutaulu on paremman näköinen, kun linkkejä on symmetrisesti saman verran sekä isän että emän puolella. Muistan, että yhdenkin sukupolven heitto jopa jossakin kauemmassa polvessa saattoi tehdä hevosesta suuren yleisön silmissä kelvottoman jatkojalostukseen. Taisin tuolloin pyöriä erityisesti puoliveristen parissa ja minulla oli iloisen paljon epätasaisella suvulla varustettuja hevosia. Heräsin tasaisuustrendiin hieman jälkijunassa ja tarjoamani jalostushevoset saivat aika monet pakit muilta harrastajilta. "Tosi kiva hevonen ja muuten juuri sitä mitä haen, mutta tuo epätasainen suku... Ei kiitos"
Nykyään asenteet ovat mielestäni hieman rennommat, mutta edelleen varsinkin lyhytsukuisten kanssa tasainen suku on kuin kirjoittamaton sääntö. Kun seurailee "etsitään jalostukseen" ja "tarjotaan jalostukseen" -topikkeja Keskustassa, on etsittävän puolison suvunpituus aina mainittu, tai enemmänkin vaadittu, samaksi. Pidempisukuisilla (ja jokainen määrittelee itse, minkä näkee pitkäsukuisena) käytäntö ei selvästi ole yhtä vakiintunut, vaan yleensä pitkäsukuiselle haetaan toista pitkäsukuista partneria tai esimerkiksi yli kolmepolvisen suvun omaavaa mätsiä. Törmäsin tosin vasta topikkiin, jossa parille yleistä rotua olevalle, pitkäsukuiselle tammalle haettiin tasan 5-polvisen suvun omaavaa oria ja toiselle peräti tasan 6-polvista oria, joten ilmeisesti löytyy harrastajia, jotka ovat valmiita näkemään vaivaa varsin pitkäsukuisten kasvattamiseen tasasukuisena.
Itse väittäisin kulkevani melko valtavirrassa, mitä lyhytsukuisiin tulee, sillä ensimmäiset 1-3 polvea tapaan kasvattaa tasasukuisena. Suvuttomalle suvuton kumppani, yksipolviselle toinen yksipolvinen ja kaksipolviselle kaksipolvinen. Teoriassa voisin yhdistää kolmepolvisen suvun omaavan hevosen kaksi- tai kolmepolviseen tai pitkäsukuiseen kumppaniin, mutta käytönnössä olen kasvattanut kolmepolvisista hevosistani lähes täysin vain tasan nelipolvisia kasvatteja. Ainoan keksimäni lähivuosien poikkeuksen tekee viime vuonna syntynyt wpb-ori Jailbreak MPB, jonka isällä on sukua kaksipolvea ja emällä kolme, eli Jailbreakilla on epätasainen 3-4-polvinen suku.
Minulla ei oikeastaan ole mitään epätasaisia sukuja vastaan, mutta lyhytsukuisissa tasapolvisuus on tiukkaan pinttynyt tapa. Osittain samanpituisten sukujen yhdistely johtuu myös tavastani jaotella iso hevoskatraani rodun/sektion ja sukupuolen jälkeen suvunpituuden perusteella ryhmiin - sopivaa partneria etsiessä yksi ensimmäisistä luokittelutavoista on siis samanmittainen suku. Pidän kyllä tasaista sukua sukutaulussa myös epätasaista nätimpänä, koska saman verran linkkejä kummallakin puolella vain jotenkin näyttää paremmalta ja tasapainoisemmalta. En jatkossakaan aio kuitenkaan erityisesti tähdätä tai vaatia lyhytsukuisiltani tasaista sukua, mutta todennäköisesti se silti tulee edelleen olemaan enemmän sääntö kuin poikkeus - ilman mitään kovin järjellistä syytä.
Pitkäsukuisten kanssa olen huolettomampi. Kun päästään siihen nelipolviseen kasvattiin, sen voin yhdistää kolmepolviseen tai pidempisukuiseen suuremmin miettimättä. Käytän hevosteni sivuilla kolmepolvista sukutaulua, joten ulkonäköseikkojen takia suvun pituudella tai tasaisuuden ei sen jälkeen ole väliä (vaikka kiven kovaan väitänkin, etten kasvata lyhytsukuisissa tasasukuisia tämän takia, vaan enemmänkin tavan vuoksi). Myös tapani ryhmitellä hevosiani ei estä tai häiritse eripituisten pitkäsukuisten yhdistelyä keskenään, sillä nelipolvisesta alkaen kaikki pitkäsukuiset ovat samassa "luokassa".
Sukutaulujen "häntiin" minulla on sen sijaan viha-rakkaus-suhde. Varsinkin vanhasukuisilla hevosilla esiintyy sukutaulussaan häntiä, eli muuten (melko) tasasukuisella hevosella on yhden tai parin esivanhempansa kautta sukulaisia vaikkapa jossakin yli 10. polvessa. Esimerkiksi wpb-oriilla Bashir MPB:llä on melko tasainen 5-6-polvinen suku, mutta sen emänemänisänemänemänisän kautta sukua löytyy jopa 13. polvesta saakka. Tavallaan pidän hännistä, sillä ne tuovat mielestäni sukutauluun tiettyä persoonallisuutta ja usein hännät ovat jotain vanhempaa, nostalgista sukulinjaa. Samalla pitkät hännät ovat kuitenkin myös ärsyttäviä, "poikkeavat linjasta", ja ne on hankala esittää hevosen sivuilla (saatika laajennetussa sukutaulussa) mitenkään järkevästi. Sanotaanko näin, että tieten tahtoen en häntiä harrasta tai jalosta, mutta en niitä kyllä välttelekään.
Vieläkö tasasukuisuus on "in" ja pidätkö siitä itse kynsin hampain kiinni?
Itse pyrin tasasukuisuuteen etenkin yleisten rotujen kanssa - myös sen kolmannen sukupolven jälkeen. Oon juuri se tyyppi, joka etsii esimerkiksi viisipolviselle suomenhevostammalle viisipolvista suomenhevosoria. :D Ja etenkin suomenhevosten kanssa haluaisinkin pitää suvut tasaisina mahdollisimman pitkään. Toisaalta, jos muidenkin rotujen kohdalla tulee mahdollisuus yhdistää esimerkiksi kaksi neljäpolvista hevosta keskenään, tartun tuohon tilaisuuteen enemmän kuin mielelläni.
VastaaPoistaToisaalta en myöskään karsasta epätasaisella suvulla varustettuja hevosia, varsinkaan jos ne muuten ovat mieleeni ja etenkään harvinaisten rotujen kanssa. Ainakaan yleensä. Esimerkiksi nyt jo edesmenneellä Hirttivaaran Kalmankukalla (http://kemikaaliromanssi.net/hirttivaara/h/kalmankukka.htm) oli isän puolelta melko hajanainen suku. Tuonelan Kalmankosketus valikoitui tuolloin Kalmankukan isäksi epätasaisesta suvustaan huolimatta ihan vain painotuksensa vuoksi, sillä vähänkään pidempisukuisia, erisukuisia työsuomenhevosia ei turhan usein vastaan tule. :D Hackneyori Shadrach Verm (http://kemikaaliromanssi.net/rautkymi/h/lv/shadrach.htm) puolestaan on esimerkki lyhyestä epätasaisesta suvusta, sillä orilla on sukua 1-3-polvea.
Nostan kyllä hattua teille, jotka kasvattavat pitkäsukuisiakin tasaisina!
PoistaMie olen samoilla linjoilla siun kanssa, pitkissä suvuissa (mie käsitän suvun pitkäksi kun mennään yli neljänteen polveen) epätasaisuus ei haittaa, ei edes hännät, ellei ne ole ihan älyttömän mittaisia :D Lyhyemmissä suvuissa suosin tasaisuutta ihan vain siitä turhamaisesta syystä että se näyttää taulussa kivemmalta, ja silloinkin vain omien pollejen kanssa. Jos joku tahtoo astuttaa miun 4-polvisella orilla 1-polvisen tammansa, no problem!
VastaaPoistaMinustakin hevonen on pitkäsukuinen, kun sukua on yli neljä polvea. Ja se on jännä miten sukutaulu vain näyttää kivemmalta, kun linkkejä on tasaisesti!
PoistaOlen varsin samoilla linjoilla hoiden havaintojesi kanssa suvun pituuden suosimisesta. Se ei tosiaan silloin ihan alkuvuosina ollut mikään juttu. Ionicistakin löytyi esimerkiksi vanha tekkeori HJS Jacob, jonka isän puolella suku menee paikoin 4. polveen asti ja emä on suvuton. Eikä se silloin kaiketi haitannut, koska tuotakin oria on käytetty jalostuksessa. Tosin se ei liene jättänyt Gin Ahaltekiin asti varsoja, mutta voisin ihan hyvin käyttää tuon pakastetta kyllä nykytammoille. Toki pitkäsukuisille, silloin tuon oriin suvun epätasaisuus vähän "peittyy".
VastaaPoistaMutta kyllä meillä suositaan tasasukuisuutta varsinkin lyhytsukuisten kanssa, ainakin jos on mahdollisuus, Joskus, joidenkin pienten rotujen kanssa täytyy katsoa sormien läpi ja esimerkiksi 1-polvisen tamman astuttaminen 2-polvisella oriilla ei ole ongelma eikä mikään, ainakaan jos vaihtoehtoja ei ole. Isojen rotujen kanssa on helppo olla nirso, pienten rotujen kanssa ei voi.
Ja tunnettuahan on se, että mikä tapahtuu 5. sukupolven jälkeen, niin sitä ei ole meille oikeastaan edes olemassa. Meidän hevosten sukutaulut ovat max. 5-polvisia ja sen kriittisen rajan toisella puolella voi olla mitä vain. Kuten esimerkiksi Grannuke 11 kertaa, muistaisin laskeneeni tämän jonkin ahaltekin suvusta, mutta nyt ei käsitelty linjasiitosta...
Jaakon suku on minusta juuri sellainen kuin muistan useiden sukujen tuohon aikaan olleen. SIlloin tuota ei pidetty mitenkään erikoisena, mutta jo joskus 2007 tienoilla epätasaiset suvut alkoivat (ainakin puoliveripiireissä) olla ihan "out". Muistan, kun yritin myydä vuonna 2007 syntynyttä kasvattiani LD Pretoriaa (https://keppis.net/juksula/hevoset/prenda.html), jolla on sukua 2-6 polvea, ja sain kovasti moitteita epätasaisesta suvusta.
PoistaSukusiitosta virtuaalimaailmassa olen ajatellut myös pohtia omassa harrastuksessani jossakin kohden!