torstai 29. joulukuuta 2022

Vuoden 2022 top5 blogikirjoitukset

Olen viimeksi listannut vuoden omasta mielestäni parhaita blogikirjoituksia alkuvuodesta 2021, jolloin valitsin vuoden 2020 top3-blogipostausta. Tuolloin murehdin, että en voi valita viittä kirjoitusta, koska se olisi neljäsosa koko vuoden postauksista, mutta valitsin kuitenkin vuodelta kolme mielestäni esiinnoston arvoista tekstiä. Vuonna 2021 ei 18 kirjoituksen joukosta edes top3:sta saanut nostettua esiin, mutta pian päättyvältä vuodelta 2022 löysin kuin löysinkin oman topvitoseni.

1. Virtuaalihevosen "hyvä kuva": syyskuussa kirjoitettu varsin viaton kirjoitus, joka taisi toimia katalyyttinä (tai yhtenä sellaisena) Keskustassa hetken aikaa velloneelle eettisyys-keskustelulle. En ehtinyt sitä itse seurata, vaan kuulin asiasta jälkeenpäin, mutta ilmeisesti keskustelu meni hieman rumaksi, kun topakin poistui nopeasti. Tämä oli Bloggerin tarjoamien tilastojen valossa myös vuoden (ja ehkä jopa koko blogin historian) katselluin teksti.

2. Welsh part bredien rekisteröintidatan pyörittelyä: ei ehkä mikään kirjoitustaidon riemuvoitto, mutta minusta hauska teksti, joka oli erityisen hauska kasata. Olen pienesti tykästynyt kaikkeen datan ja tilastojen pyörittelyyn sekä excelin käyttöön ja lisäksi oli mielenkiintoista selvittää Moanan merkitystä virtuaalisiin welsh part bredeihin (merkitys pienehkö eli hyvä reality check). Tämä pitää ehdottomasti jossain kohden myös päivittää tämän vuoden osalta!

3. Tasainen vai epätasainen suku?: teksti, joka kommenttien määrän sekä katselukertojen perusteella kiinnosti muitakin kuin minua.

4. Kaikuja suomenhevoskasvatuksestani: tätä oli minusta todella kiva kirjoittaa. Sain suorastaan hukkua bittiavaruuden pölyisiin arkistoihin ja Googlen syövereihin. Minulle oikea nostalgiapläjäys ja kirvoitti myös erilaisia ideoita jatko-osista.

5. Rakennetuomaroinnista ja VSN:n pisteytyksestä luopumisesta: hevosten rakenteet, niin IRL kuin URL, ovat lähellä sydäntäni, joten kerta olen rakennetuomaroinnista kirjoittanut, niin kyllähän tekstin paikka topvitosessa on. Harmittelen edelleen vähän tuosta pisteyttämisestä luopumista, mutta ymmärrän toki myös muutoksen hyödyt.

Mikä oli sinun suosikkisi Nintsun pikselipulinoiden vuoden 2022 teksteistä?

maanantai 26. joulukuuta 2022

Loppuvuoden palkinnot

Loppuvuonna kunnostauduin Juksulan hevosten kanssa ja se näkyi myös laatuarvosteluosallistumisissa, sillä muutamaankin laatuarvostelutilaisuuteen eksyi juksulalaisia hevosia mukaan!

Lokakuun Esteratsastusjaoksen tilaisuudesta kotiin viemisiksi saatiin koko palkintoskaala, kun Partner in Crime MPB ylsi ensimmäiselle palkinnolle, Nightmare in Hell MPB ja Almost Famous MPB toiselle palkinnolle ja Whiskey in Jar MPB jäi kolmosen puolelle. Kaikki oriit saivat heikot jälkeläispisteet, mutta Partner in Crime paikkasi peräti kolmella cup-sijoituksellaan sekä täysillä vanhempien meriittipisteillä. Myös marraskuun tilaisuudesta saatiin kaikkia palkintoja. Trolldale MPB ylsi juuri ja juuri ykkösen puolelle. Siskonsa Loveholic MPB sai toisen palkinnon kuten myös A-ori Moana's Ghostbuster. Toinen A-ori Moana's Llacheu sai kolmosen, koska sekä sen vanhemmat että ainoa jälkeläinen ovat kilpailleet esteillä vain vähän ja pisteet molemmista osioista jäivät mataliksi. Joulukuussa ERJL:ssä mukana onkin neljä juksulalaista: täysveriset Raising Dragon Ring xx, Nouvion Miss Peaches ja Juksulan Guerrilla xx sekä trakitamma Rapidash Hexen. Laskelmieni mukaan kakkosta ja kolmosta tiedossa.

Kenttäratsastusjaoksen lokakuun tilaisuudessa oli mukana kolme moanalaista, joista jokainen sai eri palkinnon. Parten in Crime MPB ylsi hyvin ensimmäiselle palkinnolle, Trolldalelle selvä kakkonen ja Loveholic MPB jäi niukasti kolmannelle palkinnolle. Marraskuussa tuli hieman kiirus ja ehdin valmistella vain kaksi hevosta tilaisuuteen ja nekin huonosti eli kolmoset Supermodel MPB:lle ja juksulalaiselle Raising Dragon Ring:lle. Raising Dragon ei tosin jäänyt kuin puolen pisteen päähän kakkosesta, joten nyt hieman harmittaa, etten laiskana jaksanut kirjoittaa oriille kunnollista päiväkirjaa...

Valjakkoajojaoksen lokakuun tilaisuuteen ilmoitin mukaan kolme suvultaan ja jälkeläisiltään lajilaatuarvosteluun vaillinaista ponia, mikä johtikin kolmeen kolmospalkintoon. Kolmoset siis estesukuiselle Moana's Hulabaloolle ja jälkeläisnäytöttömille Moana's Ghostbusterille ja Moana's Llacheulle.

Lokakuussa en mahtunut Kouluratsastusjaoksen tilaisuuteen mukaan, mutta marraskuussa koulupainotteinen Crane Chernava kävi hakemassa toisen palkinnon kohtuullisin pistein ja moniottelija What a Shame MPB kolmannen palkinnon ja komean nollan jälkeläispisteistä. Joulukuun tilaisuudessa on meiltä mukana kaksi yleispainotteista oria, Mainly Awesome MPB ja Nelson MPB, jälkeläisnäytöttöminä kolmospalkintoja hakemassa.

Marraskuussa oli myös welshien rotulaatuarvostelun tilaisuuden vuoro. Minulta oli mukana tuomarioikeuksien täydet seitsemän ponia ja tasainen kakkosrivi sieltä odotusten mukaan tulikin. Trolldalen yhteispisteet olivat 46, mikä on ihan kiva, ja Well Dusted MPB sai luonteestaan seitsemän pistettä, mikä on oikein hyvä tulos. Supermodel MPB sai suvustaan 6,5 pistettä, mikä on aika keskiverto, mutta olisin sille itse antanut hieman enemmän, kun huomioi tamman sukutaulun 10. polveen asti ulottuvasta "hännästä" saamat lisäpisteet (3,5 p).

Sain Ponikantakirjan marraskuun tilaisuuteen viimein rivini kasaan ja viisi ponia mukaan tilaisuuteen. Olin harvinaisen paljon eri mieltä pisteistä tällä kertaa, mutta kaikille ilmoittamilleni tuli kuitenkin joku palkinto mukaan eli kaikki hyvin siltä osin. Ihana Hartwig's Jaxx ja Moana's Draugluin saivat toiset palkinnot ja Czarina MPB:lle, Maldwyn Blaithniddille ja Brunnby Knuckleheddille kolmoset. Knucklen palkinnosta olen iloisesti yllättänyt, koska minusta kuvan ponissa ei ole muuta hyvää kuin pää ja leimat, mutta en valita! Joulukuussa ponikantakirjan tilaisuuteen saivat osallistua myös kelvottomat mukaan, joten katsotaan mitä palkintoja sieltä on luvassa vai onko mitään!

Joulukuussa sattui sellainen joulunihme, että ilmoitin hevosia Hevoskantakirjan tilaisuuteen mukaan! En nyt rehellisesti edes muista milloin viimeksi olisin kyseisen laitoksen palveluita käyttänyt. Ktk-kelpoisia oli tosin vain vuono-ori Juksulan Tarzan, jolle povaan vahvaa kakkosta. Kelvottomia minulla on mukana arabitammat Patrycja MJA ox ja Khalilah Zaira BLS ja ikivanha fwb-kasvattini LD Pretorián, joiden palkintoja en tiedä arvuutella. Kakkosia ehkä ja Zairalle kolmonen?

Ensivuonna jatkan samalla linjalla eli ilmoitan puolivalmiitakin hevosia tilaisuuksiin, jotta saan paisuneita laatuarvostelujonojani tyhjennettyä. Kolmosia ja nippanappa kakkosia tiedossa siis.

tiistai 6. joulukuuta 2022

Kaikuja suomenhevoskasvatuksestani

Itsenäisyyspäivän kunniaksi sopii kaivella vanhoja muistoja virtuaalisista suomenhevoskasvateistani - kyllä! Minäkin olen joskus kyseisen kansallisrodun kanssa virtuaalimaailmassa puljannut. Oikeassa maailmassa suomenhevonen on lempirotuni ja kaikki omat hevoseni ovat olleet juuri suomenhevosia. Virtuaalimaailmassa rotu ei sen sijaan ole koskaan erityisemmin sykäyttänyt, useastakin syystä.

Virtuaalimaailmassa olen silti kasvattanut suomenhevosia. En koskaan kovin tavoitteellisesti tai pitkäjänteisesti, mutta useamman kasvatin olen bittiavaruuteen keksinyt. Harmillisesti suokkikasvatusajoistani on niin kauan, että suurin osa todistusaineistosta sekä minun muistijäljistäni on jo kadonnut. Onneksi on VRL:on rekisteri! Tämän postauksen listaus ei siis ole täydellinen, vaan perustuu pelkästään VRL:n rekisterin tietoihin.

Olen kasvattanut suomenhevosia ainakin kuudessa eri tallissa: Myrskyluodon tallissa, Dragon Stablessa, Talli Light Dragonissa, Siittola Cipofüzossa, Yksityistalli Adlerissa ja vielä nykyisinkin pystyssä olevassa Juksulassa. Lisäksi olin jonkin aikaa toisena omistajana suomenhevosia kasvattaneessa Hunajapurossa, joten sitäkin kautta olen sotkeutunut suomenhevosiin. Hunajapuroa en kuitenkaan koskaan oikein tuntenut omakseni, joten jätetään se pois tästä tekstistä. Myös Bellisentessä, jossa olin hetken aikaa kolmantena omistajana, syntyi (rekisterin mukaan) yksi suomenhevoskasvatti.

Myrskyluodon tallissa (n. 2004) on vanhan geocitiesin sivun mukaan syntynyt ainakin kaksi suomenhevosvarsaa, mutta rekisteriin tai jatkojalostukseen niistä ei ole päätynyt kumpikaan. Dragon Stable, Siittola Cipofüzo ja Yksityistalli Adler olivat nekin lyhyitä projekteja, joista ei paljoa tarinoita jäänyt, varsinkaan suomenhevosten saralla, kerrottavaksi. Yllättäen silti useampi näiden tallien kasvatti on sukupolven tai kaksi jättänyt jälkikasvua virtuaalimaailmaan, mutta kaikkien jäljet katkeavat vuosien 2009-2010 tienoille, joten nykypäivän suvuissa näitä ei enää näy.

Light Dragonissa sh-kasvatteja on rekisterissä kasvattajanimillä LD ja LD'n, josta ensimmäinen on peräti rekisteröity alunperin suomenhevosilla ja jälkimmäistä ei ole rekisteröity lainkaan. Rekisterin eri lähteistä kasaamalla saan LD:n aikaisia rekisteröityjä sh-kasvatteja 11 kappaletta, mutta määrä on todennäköisesti suurempi, sillä tuohon aikaan en rekisteröinyt kaikkia omia hevosiani, enkä vaatinut kasvattieni rekisteröintiä myöskään muilta. Rekisteröidyistä kasvateista useampi on saanut varsan tai useamman, mutta suurimman osan sukulinja katkeaa sukupolven tai toisen jälkeen. Ei kuitenkaan kaikilla, sillä LD'n Tähtisydän näkyy tyttärensä LD Patukan kautta Ryövärintytär-tamman suvussa. Ko. tamma asustaa Miltsulla Breawassa, joka on aktiivisessa toiminnassa. Myös LD Hissukan tytär Teriina on saanut jälkeläisen, Korpin Kentaurin, vuonna 2021 ja oriin omistaja näyttäisi olevan Keskustassa aktiivinen, joten ehkä suku jatkuu jonakin päivänä. Jos kerta LD:läisiä suomenhevosia näkyy nykypäivänä kahtakin eri kautta ilman omaa myötävaikutustani, niin aika hyvin, eikö?

Juksulassa on syntynyt kaksi suomenhevoskasvattia, Juksulan Jonninjoutava ja Juksulan Kultainen, molemmat vuonna 2009 ja molemmilla oli eminään LD:n kasvatit. Molemmat päätyivät muille omistajille ja ovat sittemmin kadonneet ilman jälkikasvua. Lievästi kyllä polttelisi napata kumpikin tamma itselle tätä sukua jatkamaan... Molemmillahan on emänemänään Kirottu Ensirakkaus, jonka olen esitellyt Suosikkipikselinäni aika tarkkaan vuosi sitten, ja olisihan tuota LD-sukua (sekä Juksulan heppoista suomenhevoskasvatusta) kiva tuoda omallakin panoksella nykypäivään. Harkitsen vakavasti!

Hyvää itsenäisyyspäivää blogin lukijoille!


Myrskyluodon talli, 3 kpl:
  • ML Junnu, 2004 (rekisteröimätön, isä)
  • ML Junni, 2004 (rekisteröimätön, isä)
  • ML Tulinen Tähdenlento, 2004 (rekisteröimätön, emä)

Dragon Stable, 2 kpl:

Talli Light Dragon, 12 kpl:

Siittola Cipofüzo, 2 kpl:

Yksityistalli Adler, 3 kpl:

Juksula, 2 kpl

sunnuntai 27. marraskuuta 2022

Poimintoja Juksulan hevosista

Jatketaan vielä Juksula-teemalla! Tänä viikonloppuna en juurikaan ole ehtinyt harrastaa virtuaalihevosia, mutta olen parina viime viikkona käynyt Juksulan hevosia läpi ja listannut niitä. Olen ihan ihastellut miten kivoja hevosia minulla siellä onkaan pölyttymässä. Tässä muutamia poimintoja vanhemmista hevosista itselleni muistutukseksi ja ehkä teidän lukijoidenkin iloksi.

ox-ori Juksulan Farao ox: 2-polvisen suvun omaava domestic-ori, jonka isälinja menee yhteen suosikkioriiseeni Faquab al Qadariin. Harvinaisuutena, että oriilla on itseottamani valokuva, jolla se on vieläpä kantakirjattu! Vielä ilman jälkeläisiä (eihän tämä ole syntynyt kuin vasta vuonna 2016), mutta tulee varmasti joskus jatkamaan orilinjaansa. Enemmän kuin mielellään tarjolla tammoille, jos jota kuta kiinnostaa! Suku on kokonaan juksulalaista ja harvinainen tallin ulkopuolella.

ox-tamma Juksulan Bibi ox: 2-polvisen suvun omaava domestic-tamma, jonka suku on oikea painotusten sekasotku. Hirveän kiva tamma, miksi ihmeessä tällä ei ole jo kymmentä varsaa?! Molempien vanhempiensa ainoa jälkeläinen. Emän vanhemmista on varsat sekä Juksulassa että Moanassa, mutta silti Bibillä olisi käyttöä kummassakin tallissa.

ox-tamma Hanida Rewa ox: ostotamma, josta tykkäsin heti ostaessani todella paljon. Yksi arabijälkeläinen ja toinen varsa Moanassa eli siitoskäytölle tuskin on enää tarvetta, mutta houkuttaisi valmistella muutamaan laatuarvosteluun kuitenkin, joten en raaski vielä muistosivuja tammalle tehdä.

ox-tamma Khalilah Zaira ox: ikivanha arabitamma Bellisentestä, jossa olin yhtenä omistajana joskus 2009-2011. Nostalgiasyistä tamman aikoinaan ostinkin. Vanhahkosukuinen Zaira odottaa, että saan aiemmin esitellylle Faraolle keksittyä pojan, josta sitten tulee Zairan sulhanen.

xx-ori Juksulan Chaos xx: peruja Juksulan laukkahevosbuumista 2017-2019 ja vanhempina onkin itse tuomani laukkatäykkärit. Tämä oli laukkaharrastukseni aikaan yksi suosikeistani ja seurasin sen uraa mielenkiinnolla, mikä näkyykin muutamana päiväkirjamerkintänä kilpailuiden seuraamisesta. Sittemmin Chaos on ekä vähän jäänyt, eikä sillä vieläkään ole yhtään varsaa, mutta minulle tässä hevosessa on Sitä Jotain.

xx-ori Raising Dragon Ring xx: yksi ehdottomista suosikeistani. 2-polvinen Special Ringin kasvatti, kenttä- ja estesuku ja isälinja menee Rainmakeriin. Drakella on jo neljä jälkeläistä, kaikki eri roduista (wpb, fwb, trak, xx), mutta xx-orivarsa vielä puuttuu! Ori on myös ilmoitettu jo KERJ:n marraskuun tilaisuuteen ja se on myös omassa jonossani odottamassa ERJ:n seuraavaa tilaisuutta.

x-tamma Nirvana B': kuuluu joukkoon "ai mulla on tämmöinenkin!". Miten olen voinut unohtaa näin kivan tamman? Laukkasukuinen, eikä suvultaan nyt ehkä kaikista ihmeellisin, mutta minulle tässä on taas Sitä Jotain. Ehkä se on tuo valokuvien persoonallisen oloinen hevonen? Tamma on ikivanha ja unohdettu (=varsaton), mutta nyt se on palautettu mieleen ja toivottavasti tilanne pian korjaantuu.

x-tamma Sokerikuun Slytherin: ihana pitkäsukuinen anglotamma. Tämäkin on seissyt Juksulassa jo yli viisi vuotta, enkä ole tehnyt sen kanssa porrastetuissa kilpailemisen lisäksi mitään. Osittain tosin siitä syystä, että tamman ostaessani se oli selkeästi pitkäsukuisempi kuin muut täysveriseni, mutta nythän tammalle alkaa olla jo melkein yhtä pitkäsukuisia kavereita tallissa. Moanaankin tätä voisi ajatella.

fwb-ori Juksulan Lafayette: vuonna 2012 (kymmenen vuotta sitten!) syntynyt Juksulan kasvatti. Muistan vieläkin kuinka jännitin tämän isän ostotarjouksen läpimenoa! Roxbury oli silloin minulle jotain niin hienoa ja Bomber Roxista oli muitakin tarjokkaita - voi sitä iloa, kun Kida päätyi myymään oriin minulle! Emänä onkin juksulalainen trakitamma. Lanttu on minusta aivan superkiva, mutta en näköjään kymmenessä vuodessakaan ole saanut oriin kanssa aikaiseksi oikein mitään.

hann-tamma Juksulan Cindy: Juksulan ensimmäinen ja ainoa hannover-kasvatti. Olin rehellisesti sanottuna unohtanut jo koko hevosen, mutta onpa tämä kiva. 3-polvisessa suvussa on Skurvash vahvasti edustettuna. Pitänee etsiä tälle jostain puhdas hannover-ori sulhoksi.

eest-ori Juksulan Moritz: minulla on aina ollut pehmeä kohta eestinhevosille. Mortilla on isänään aikoinaan yksi lempihevosistani Golden Horsen eestinhevoskasvatti Kullan Mihkel ja emänsä puolelta Mortti on kokonaan juksulalainen. Mortilla on ollut kysyntää Juksulan ulkopuolella ja oriilla onkin kaksi jälkeläistä, joista toinen on jatkanut sukuaankin. Kotiin Juksulaan pitäisi oriista vielä varsa jättää.

bydj-ori Priton Shaco: en tee yhtään mitään bydjonnyillä, mutta silti minulla on Shaco. Minusta tämä on ihan hirveän kiva. Pitänee tehdä joku rbsh-varsa tällä, täykkäreitä kun löytyy tallista, mutta toista bydjonnyitä ei.

she-tamma Mayson's Haleigh: minä todella omistan myös yhden shetlanninponin! Valokuvien poni on minusta aivan ihana. Pullaa olen viime aikoina vähän mietiskellytkin, kun haluaisin kovasti siitä raviponin itselleni. Pitää ehkä aktivoitua tämän suhteen. Shetlanninponeissa on jotain nostalgista, kun niiden kanssa joskus kauan kauan sitten LD:n aikoihin puuhasin enemmänkin.

nsh-tamma Sierra Dreamcatcher: edellisessäkin postauksessa Cathya jo esittelin, mutta minusta tamma on vain niin kiva. En tiedä mitä teen national show horsella, mutta onhan tallissa iso joukko arabeja tämän kaveriksi.

Hevosia Juksulassa on tänään VRL:n rekisterin mukaan 121 kappaletta ja minusta kaikki tallissa asuvat on nyt rekisteröity. Juksulassa on 21 eri rotua, joista eniten yksilöitä on arabeissa (32 kpl) ja englantilaisissa täysverisissä (26 kpl). Yksittäisiä hevosia on roduista criollo, eestinhevonen, bydjonnyi, lipizza, national show horse, norjan vuonohevonen, oldenburg, amerikanponi ja shetlanninponi.

lauantai 12. marraskuuta 2022

Siis mikä Juksula?

Tämä blogi on hyvin Moana-painotteinen, koska Moanan kanssa tulee puuhattua eniten. Siellä on "systeemi", asiat suurin piirtein järjestyksessä ja hommat rullaavat eteenpäin. Mutta on minulla toinenkin talli, lähinnä vuositavoitteiden yhteydessä esillä vilahtava Juksula. Nyt olen parina päivänä hyörinyt Juksulan kimpussa ja onpa se ollutkin mukavaa vaihtelua! Minullahan on siellä vaikka mitä ihania hevosia, jotka olen lähes unohtanut omistavani.

Olen perustanut Juksulan esiasteen "Nintsun yksityiset" vuonna 2006. Alunperin tallissa oli tarkoitus olla muutama reaaliajassa ikääntyvä silmäterä tarinointia varten, mutta tapojeni mukaan homma räjähti käsiin, ja vuonna 2007 hevosia oli jo yli 30 ja nimi vaihtunut pientalli Juksulaan. Pientalli-etuliitekin tipahti jossain kohden pois ja tällä hetkellä tätä kirjoittaessa Juksulassa on rekisteröityjä hevosia tismalleen 130 kappaletta - tosin tiedän, että tallissa on ainakin muutama (tai ehkä useampikin) rekisteröimätön hevonen... Villi veikkaus, että todellinen hevosmäärä on lähempänä 140:tä ja tallin sivuilla oleva hevoslistaushan ei sitten ole edes sinne päinkään ajantasalla.

Alkuaikoina tallissa oli pientä hoitajatoimintaa sekä muiden harrastajien yksityishevosten majoitusta omieni rinnalla. Tarinoin Juksulassa aikoinaan hyvinkin paljon sekä itsekseni että muiden harrastajien kanssa. Minulla on hämäriä muistikuvia jopa valmennusringin pyörittämisestä tai ainakin jostain sellaisesta viritelmästä. Yksittäisiä varsoja tallin hevosista on syntynyt aina, ensimmäinen vuonna 2007, mutta jossain vaiheessa kasvattaminen alkoi taas kiinnostaa enemmän, ja lopulta tallissa olikin kohtuullisen tavoitteellista (joskin ajallisesti ja suvullisesti melko lyhyeksi jäänyttä) trakehner-kasvatusta. Juksulan hevoset ovat kilpailleet ja kiertäneet laatuarvosteluita välillä enemmän ja välillä vähemmän aktiivisesti. Välissä Juksula oli myös melkein vakavasti otettava laukkatallikin, kun tallissa yhtäkkiä oli iso kasa laukkaponeja eri roduista sekä laukkapainotteisia arabialaisia.

Perustettuani Moana part bredsin alkuvuonna 2012, jäi Juksula vähän lapsipuolen asemaan. Viime vuosien ajanpuutteen takia tämä on vain entisestään korostunut. Moanan alkuvuosina ajattelin itseasiassa lopettaa ja sulkea Juksulan kokonaan - tarkoitus oli yhdistää Juksulan puoliveriset ja täysveriset Moanan welsheihin ja sitten kadottaa Juksula virtuaaliselta maailmankartalta. Lopulta olin kuitenkin liian nostalginen, enkä voinutkaan luopua Juksulasta ja sen kirjavasta hevosjoukosta.

Nykyään Juksula lähinnä on, eikä tallilla ole selkeää visiota tai tavoitetta. Juksula on vähän sellainen vanha jäänne, tuttu ja turvallinen parisuhde, josta ei vain uskalla luopua. Ehkä tallin tärkeimmäksi tehtäväksi voisi sanoa täysveristen pitämisen Moanan welsh part bred -jalostusta varten, mutta toisaalta en tiedä mitä british spotted pony -lauma tai esimerkiksi national show horse, criollo ja budjonnyi tätä tehtävää palvelevat. Juksulassa asuukin vähän sitä sun tätä, heräteostoksia, jotka eivät mitenkään löytäisi paikkaansa Moanasta. Hevoset kilpailevat kohtuullisen aktiivisesti porrastetuissa kilpailuissa kukin painotuslajissaan. Lisäksi sen verran olen sielultani kasvattaja, että jokainen hevonen tulee ainakin yhden jälkeläisen saamaan, ja siksi Juksulan kasvattilista onkin melkoinen sekasotku. Sieltä löytyy kaikenlaista aina shetlanninponista arabialaiseen ja ties mitä risteytyksiä ja tilastohevosia.

Juksulan tulevaisuus on todennäköisesti sama kuin sen nykyhetki: talli on ja pysyy, mutta paljoa mitään ei tapahdu. Minulla on siellä kyllä niin kivoja hevosia, että jos aikaa olisi harrastaa enemmän, nostaisin Juksulan takaisin entiseen loistoonsa, mutta tässä tilanteessa talli saa tyytyä muruihin.

lauantai 22. lokakuuta 2022

Syyssateen lisäksi palkintosadetta

Olen tässä edellisen palkinto-hehkutukseni jälkeen jatkanut laatuarvosteluiden suhteen samalla linjalla eli aivan liian pitkiä jonoja purkaakseni, ilmoittanut aina kaikki kynnelle kykenevät ponit mukaan, vaikka sitten puolivalmiina. Mutta on silti muutama ykkönenkin tarttunut poneille matkaan!

Elokuussa laatuarvostelurupeaman aloitti welshien rotulaatuarvostelu, jonne raahasin tuttuun tapaan tuomarioikeuksieni ansiosta seitsemän (tällä kertaa) hyvin valmisteltua welshiä. Kotiin tuomisina oli tasainen rivi kakkospalkintoja. Oma A-kasvattini Purple Clover ilahdutti 48 pisteellään eli poni jäi vain kahden pisteen päähän ykkösestä! Ostoponeille Battleborn Dael, Spy Rewa ja Cedion Teifion olin onnistunut kirjoittamaan tuomaria miellyttävät luonteet - VWYL:ssä luonteesta 7/10 on aina hyvä syy riviin suklaata. Myös oman kasvatin Crazy Yellow Monkeyn 7,5 pistettä suvusta - moanalaisesta sellaisesta, lämmitti mieltä.

Lajilaatuarvosteluissa elokuussa sain moanalaisia mukaan joka lajiin. Kouluratsastusjaoksen arvostelusta Little Tempress MPB haki säälikolmosen ja komean nollan jälkeläispisteistä. Samoin Esteratsastusjaoksen tilaisuus meni Moanan osalta hivenen alavireisesti, kun omat kasvatit Drusilla, Unforgivable ja Prince Charming kipusivat juuri ja juuri kakkosen puolelle ja Mainly Awesome jäi pisteineen kolmannelle palkinnolle. Jälkeläispisteethän ne siellä taas kaiversivat, mutta palkinto kuin palkinto! Kenttäratsastusjaoksen arvostelussa kasvatit Nightmare from Hell ja Whiskey in Jar ylsivät juuri ja juuri toiselle palkinnolle, Little Tempress sitten jo selvemmin kakkoselle ja Drusilla vastasi moanalaisten ainoasta ensimmäisestä palkinnosta. Onneksi sentään Valjakkoajojaoksen elokuun tilaisuudessa moanalaiset loistivat - tilaisuuden kahdeksasta osallistujasta puolet (4 kpl) olivat lähtöisin Moanasta ja tuloksena oli kaksi hyvää kakkospalkintoa ja kaksi ykköstä. Prince Charming ja Summer Madness saivat ensimmäiset palkinnot ja Llegolas toisen, kuten myös Katariinan omistama Moana's Ambrosia.

Syyskuussa oli arvostelurintamalla hiljaista, kun vain Esteratsastusjaos järjesti tilaisuuden. Moanasta oli mukana muutama vähän valmiimpi poni ja kasvateille Smoke on the Water, Nelson ja Cha-cha-cha tulikin ensimmäiset palkinnot tuomisiksi. Koulupainotteinen kasvatti Ellis Bell haki jälkeläisnäytöttömänä kolmannen palkinnon.

Aiemmin tässä lokakuussa sain vihdoin anottua myös pari pitkään roikkunutta Näyttelyjaoksen arvonimeä ja niinpä Moanassa on (tai oikeastaan oli, koska kumpikin sai juuri muistosivunsa) kaksi muotovaliota lisää: ori Shahnameh MPB ja tamma Winchester Lilith.

Lokakuussa moanalaisia on mukana Este- ja Kenttäratsastusjaoksen sekä Valjakkoajojaoksen laatuarvosteluissa sekä marraskuun alussa rotulaatuarvostelussa. Koulupuolelle en nyt lokakuussa mahtunut mukaan, mikä kyllä vähän harmittaa... Pitää olla ensi kuunvaihteessa siis ajoissa liikkeellä, jotta ehtii saada poninsa tilaisuuteen. Myös kantakirjojen osalta pitäisi aktivoitua, sillä talleista löytyisi useampikin tulostensa tai sukunsa perusteella kantakirjakelpoinen yksilö.

sunnuntai 9. lokakuuta 2022

Suosikkipikselit: Moana's Shenanigan

Joskus joistakin virtuaalihevosista vain tulee tärkeämpiä kuin toisista, vaikka jokaisen kohdalla kyse onkin vain mielikuvituksen tuotteista ja kasasta pikseleitä. Silti omia "suosikkipikseleitä" on aina kiva esitellä muille! Omien virtuaalihevossuosikkieni, sekä menneiden että nykyisten lempparien, esittelyt löytyvät blogista tunnisteella Suosikkipikselit-sarja.

Welsh mountain -ori Moana's Shenanigan oli Moana part bredsin kasvatti, jonka isä oli Moanan oma tuontiponi Eiddof Diafoll ja emä A-linjojemme kantatamma Goldwood's Honey Bonnie, jonka olen myös esitellyt suosikkipikselinäni sarjan ensimmäisessä osassa. Nipsu syntyi vuonna 2014 ja sai muistosivunsa eilen - yhteinen virtuaalinen taipaleemme kesti siis yli kahdeksan vuotta (CAS-ikääntymisellä 35 virtuaalista vuotta). Väriltään ori oli voikko isoilla valkoisilla merkeillä ja säkäkorkeutta löytyi kuvitteelliset 118 senttiä. Tykkäsin erityisesti Nipsun kuvista. Kullankeltainen karva, valkoiset jouhet, neljä sukkaa ja läsi vaaleanpunaisella turvalla - ei kai voikko paljoa kauniimpi voisi ollakaan?

Virallisesti Nipsu oli painotukseltaan valjakkoajoponi, mutta valjakkoajon vaikeiden luokkien lisäksi ori kilpaili täydet sijoitukset sekä este- että kouluratsastuksessa. Rakennekuvaa Nipsulla ei ollut, joten näyttelyura jäi tekemättä, mutta lajilaatuarvosteluista Esteratsastusjaoksen ja Kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluista tuli ensimmäiset palkinnot ja Valjakkoajojaoksen arvostelusta kakkonen. Rotulaatuarvostelussa Nipsu jäi 47 pisteellään toiselle palkinnolle, mutta sai täydet kilpailu- ja meriittipisteet. VWY:n jälkeläispalkinnoista Nipsulla on tällä AB-kirjain, mutta ori on yhden VWY-palkitun jälkeläisen päässä parhaasta mahdollisesta jälkeläispalkinnosta eli VWY-A:sta. Sinne tähdätään! Onneksi jälkeläispalkintoa voi korottaa myös ponin kuoleman jälkeen.

Jälkeläisiä Nipsulle ehti ilmaantua kuusi kappaletta, kaksi oria ja neljä tammaa. Käytin Nipsua varsin monipuolisesti ja oriilla onkin sekä puhtaita mountainvarsoja, että yksi part bred -jälkeläinen ja yksi B-sektion varsa. Nipsun varsoista neljä asuu Moanassa, yksi on myyty muualle ja yksi oli tilausvarsa jo valmiiksi. Nipsun leviäminen Moanan ulkopuolelle on jäänyt aika vähäiseksi, sillä toinen sen ulosmyydyistä varsoista ei ole varsonut lainkaan ja toinen on saanut yhden jälkeläisen, joka taas ei ole jatkanut sukuaan ja näyttää unohtuneen. Sen sijaan Moanassa oriilla on oma ja hyvinvoiva isälinja, joka menee tällä hetkellä Nipsun pojanpojanpojassa Moana's Pranksterissa. Toisen poikansa, pb-ori Squeek MPB:n kautta Nipsulla ei ole orilinjaa, mutta pb-suvuissa Nipsu silti poikansa tyttären ja tyttärentyttären kautta näkyy. Moanalaisissa A-poneissa Nipsu on jo kohtuullisen yleinen nimi, sillä sen lisäksi, että oriilla itsellään on useampi kotiin jäänyt A-jälkeläinen, olen käyttänyt sen varsoja ja varsojenvarsoja melko paljon. Vielä Nipsu ei ole sukutauluissa ongelma, enkä kyllä laittaisi pahakseni, vaikka joskus se (vähän kauempana) jonkun kerran kertaantuisikin!

Jo Nipsua tehdessä tiesin, että oriista tulee varmasti yksi lempiponeistani, ja niinhän siitä tulikin. On jännä miten joidenkin virtuaalihevosten, siis täysin mielikuvituksen tuotteiden, kuoppaaminen tuntuu hankalalta, jopa pahalta ja surulliselta, mutta niin vain Nipsun kohdalla muistosivujen tekeminen taas oli vaikeaa. Periaatteessahan virtuaalihevosesta ei edes tarvitsisi luopua - sehän ei oikeasti vanhene ja voi elää ikuisesti. Itse olen kuitenkin sen verran "kasvattaja", että pidän ajatuksesta, että jatkossa virtuaalihevonen "elää" jälkeläistensä ja niiden jälkeläisten kautta. Nipsun oli siis aika antaa tilaa jälkipolvelleen - ehkä sieltä nousee seuraava The Suosikkipikseli.

sunnuntai 11. syyskuuta 2022

Virtuaalihevosen "hyvä kuva"

Kuva, valokuva tai piirretty, on varsin olennainen osa virtuaalihevosta ja väittäisin, että lähes jokaisella virtuaalihevosella on jokin kuva sivuillaan jossain vaiheessa virtuaalista elämäänsä. Omassa harrastuksessani kuva on yksi tärkeimmistä virtuaalihevosen "osista" ja valitsenkin jokaiselle hevoselleni kuvan melko huolellisesti. Joskus kuvan valintaan saattaaa kulua pidempään kuin muihin osa-alueisiin yhteensä!

Kunnossa olevat tekijänoikeusasiat nyt toki ovat itsestään selvyys, mutta sopivan kuvan valinnassa on monta muutakin mutkaa.

1. Oikea (tai oikeasta menevä) sukupuoli, rotu ja väri. Aika itsestään selvyyksiä nämäkin. Kuvan hevosen ei tarvitse oikeasti olla juuri oikeaa sukupuolta ja rotua, mutta sen pitäisi ainakin näyttää siltä, että olisi. Tosin varsinkin erikoisvärien kohdalla saatan joustaa vaikka rotutyypistä aika paljonkin, jos muuten ei sopivaa kuvaa löydy. Eikä se ole varsinkaan ratsastuskuvien kohdalla niin justiinsa onko kuvassa ori vai ruuna, ja joskus ruunan kuva sopii tammallekin ihan hyvin.

2. Kuvan koko ja laatu. Kuvan pitää olla sellainen, että siitä näkeekin jotain ja hyvälaatuisia, järkevästi rajattuja kuvia on mukavampi muutenkin katsella. Liian pieni tai kovin pikselimössöinen kuva kelpaa vain jos kuvan hevonen on jotenkin erityinen, esimerkiksi harvinaisen värinen.

3. Hevosen edustavuus. Kukaan tuskin haluaa omasta hevosestaan epäedustavia kuvia jaettavaksi nettiin, mutta jos sellaisia on tarjolla, en niitä itse halua edes virtuaalihevosilla käyttää. Rakennekuvassa hevosen pitäisi seistä joten kuten järkevästi ja ratsastuskuvassa askel- tai hyppyvaiheen pitäisi olla ainakin kohtuullinen. Kuvan hevosen pitäisi myös olla sen verran puhdas, että värin erottaa. Jokin kuratahra tai takkuinen harja ei haittaa, mutta täysin mutakuorrutettu ei laidunkuvan hevonenkaan voi olla.

4. Kuvan eettisyys ja hevosen ilme. Tästä voisin kirjoittaa kokonaisen oman postauksen. Veri ja muut selvät loukkaantumisen merkit ovat tietysti ehdoton ei. Kiinnitän kuitenkin paljon huomiota myös hevosen ilmeeseen ja jätän muuten hyvänkin kuvan käyttämättä, jos kuvan hevosen ilme on selvä kipuilme tai muuten vain todella kärsivän, pelokkaan tai tyytymättömän näköinen. En myöskään käytä kuvia, joissa hevonen on hypännyt pystyyn ratsastajan kanssa tai vaikkapa kieltäytyy esteelle. Ratsastuskuvissa raakkaan pois kuvat, joissa ratsulla on suu auki ja/tai se kulkee voimakkaasti luotiviivan takana sylkirauhaset ja alakaula pullottaen. Joskus vastaan tulee myös kuvia, joissa ratsastaja on aivan liian suuri ratsulleen, joko pituuden tai painon suhteen, enkä tällaisiakaan kuvia halua käyttää, vaikka ratsu muuten olisi juuri etsimäni. Katson myös kuvan hevosen yleiskuntoa: onko selvästi liian laiha tai todella lihava, onko kaviot aivan sukset ja niin edelleen. Hevosen pitää olla sen näköinen, että se on hoidettu ja ruokittu asianmukaisesti.

5. Hevosen asento ja näkyvyys. Yritän löytää jokaiselle hevoselleni (ainakin) yhden mahdollisimman suoraan sivusta otetun kuvan, jossa näkyy koko hevonen, oli kuva sitten rakenne- tai liikekuva. Pääkuvia harrastan aika vähän tästä syystä. 

Eniten pidän sivusta otetuista, hyvälaatuisista liikekuvista, joissa hevonen liikkuu hyvällä, tyytyväisellä ja iloisella ilmeellä varustettuna ilman ratsastajaa joko vapaana tai narussa esitettynä, ja jos olisi mahdollista, olisi kaikilla hevosillani tällainen kuva. Ratsastuskuvissa ratsastaja vaikuttaa joskus negatiivisesti kuvan yleisvaikutelmaan, mutta käytän silti ratsastuskuvia paljon, koska niitä on monipuolisesti tarjolla (eli voin jättää minusta ns. huonot käyttämättä), ja ne ovat minusta mielenkiintoisempia ja persoonallisempia kuin useimmat rakennekuvat. Rakennekuvat koen nimittäin hieman tylsinä, vaikka ne usein ovatkin edustavia ja siksi mukavia katsella.

Mitä enemmän jollekin hevoselle on kuvissa valinnanvaraa, sen tiukempi eri kriteerien (erityisesti eettisyyden ja hevosen ilmeen) suhteen olen. Taas mitä vähemmän valinnanvaraa (harvinainen rotu, erikoisempi väri), sen enemmän joustan. Ja joskus juuri Sen Oikean kuvan löytäminen on oikein työn ja tuskan takana!

lauantai 6. elokuuta 2022

Rakennetuomaroinnista ja VSN:n pisteytyksestä luopumisesta

Olen tuomaroinut ensimmäiset VSN:n alaiset näyttelyni 3.3.2013 ja siitä saakka tuomaroinut välillä enemmän ja välillä vähemmän. Viime vuonna tuomaroin vain muutaman luokan, mutta tälle vuotta olen jonkin verran aktivoitunut ja tuomaroinut ahkerammin. Tykkään edelleen tuomaroinnista yhtä paljon kuin silloin, kun rakennetuomarina aloitin. On kiva katsella valokuvia eri rotuisista hevosista ja siinä sivussahan ne menevät jonkinmoiseen järjestykseenkin, vaikka en ammattilainen olekaan, vain rakenteesta kiinnostunut harrastaja (myös virtuaalimaailman ulkopuolella). Erirotuisten rakenteita on mielenkiintoista vertailla keskenään, kuten myös eroja saman rodun sisällä, sekä käyttötarkoituksen vaikutusta rakenteeseen.

Avasin tuomarointitapaani tässä huhtikuussa 2018 julkaistussa tekstissä. Sittemmin VSN on luopunut pisteytyksen käytöstä ja siirtynyt enemmän Näyttelyjaoksen suuntaan tuomaroinnissa, joten olen joutunut hieman päivittämään rutiinejani. Tämä kirjoitus saattaa vaikuttaa (alkuun) kritiikiltä VSN:ää kohtaan, mutta ei ole sitä, vaan omaa pohdintaani muutoksen hyvistä ja huonoista puolista, sekä sen vaikutuksesta (omaan) tuomarointiin.

Pisteytyksestä luopuminen rehellisesti sanottuna aluksi harmitti, sillä se oli juuri se syy, miksi olin hakeutunut tuomariksi VSN:ään enkä NJ:hin. Pidin nimenomaan siitä, ettei hevosia vertailtu toisiinsa, vaan jokainen pisteytettiin yksilönä ja järjestys tuli pisteiden perusteella. Pisteytyksen puuttuminen painottaa minusta enemmän hevosen tyyppiä, rotuleimaa ja yleiskuvaa, jolloin selvätkin rakennevirheet, kuten virheet jalka-asennoissa, jäävät pienemmälle huomiolle. VSN:n aikaisemmassa pisteytyksessä jokainen rakenteen kohta (10 kpl) piti arvostella ja pisteyttää erikseen, jolloin tyyppipisteistään komean viitosrivin saanut saattoi pudota palkintosijoilta esimerkiksi huonojen jalkapisteiden takia. Vastaavasti korrektirakenteinen, mutta hieman vaatimattomammilla tyypeillä varustettu hevonen saattoi hyvien runko- (etuosa, runko, takaosa) ja jalkapisteiden ansiosta nousta sijoille. Tämä on toki vain omaa mutuani, mutta jos samaa hevosta kilpailutti ennen sekä NJ:n että VSN:n alaisissa näyttelyissä, se pärjäsi paremmin NJ:ssä jos sillä oli hyvät tyypit ja hyvä seisoma-asento kuvassa, vaikka rakenteessa olisi ollut isojakin puutteita. Taktikoin näin usean hevosen kohdalla, silloin ennen siis, ja riippui hevosen kuvasta ja rakenteesta kumman jaoksen näyttelyissä sitä kannatti kierrättää. Toki kaikilta osiltaan hyvät hevoset pärjäsivät molemmissa.

En ole vielä tuomaroinut ilman pisteystä ainuttakaan sekaluokkaa, mutta voin kuvitella, että "muut hevoset/ponit"-luokat ovat varmasti mielenkiintoisia tuomaroida ilman pisteitä. NJ:ssä niitä on toki tuomaroitu jo koko virtuaalimaailman sivu, mutta kuinka samalla viivalla kokonaisuuden arvostelussa todellisuudessa ovat vaikkapa akhaltek, puoliverinen ja ardenner? En erityisemmin tykännyt sekaluokista pisteiden kanssakaan, mutta silloin jokaisen yksilön pystyi pisteyttämään oman rotunsa edustajana ja verrata pisteitä keskenään, ei varsinaisesti eri rotuisia hevosia. Kokeneemmilla NJ-tuomareilla on tähän varmaan joku tekniikka olemassa ja voi toki olla, että ajattelen tämän vain liian vaikeasti. Sukupuolen kannalta sekaluokissa meinaan ainakin herkästi suosia oriita ellen pidä varaani.

Pisteytyksen puuttuessa myös tuomarierojen syyt jäävät useammin arvoitukseksi. Aikaisemmin pisterivistä saattoi nähdä, että toinen tuomari oli tykännyt vaikkapa rungosta selvästi enemmän kuin toinen, tai joku tuomari oli pudottanut sijoitusta jalka-asentojen takia. Vastaavasti näkyi jos selkeää eroa pisteissä ei ollut, vaan kyse oli pienistä 0,5 pisteen eroista, jotka toistuessaan näkyivät loppupisteissä ja sijoituksessa. Tämä voi kyllä olla asia, jota kukaan muu kuin minä, ei kaipaa. Itse tykkäsin vertailla eri tuomareiden pisteitä ja niiden perusteella muodostunutta järjestystä sekä osallistujana että tuomarina. Pelkän järjestyksen vertailu ei aukea samalla tavalla, vaikka on sekin ihan mukavaa ja teen sitä silloin tällöin ehtiessäni.

Mutta pisteyttämisestä luopuminen kyllä nopeuttaa tuomarointia huomattavasti, sitä ei käy kiistäminen. Aloitan tuomaroinnin kuten ennenkin, avaan kaikki luokan osallistujat kerralla, silmäilen ne läpi ja poistan hylättävät hevoset. Yleensä jo nopealla silmäyksellä porukasta erottuu muutama yleiskuvaltaan selvästi muita parempi sekä selvästi muita huonompi hevonen ja sitten jää se keskimassa. Käyn tarkemmin läpi kunkin "ryhmän" (hyvät, huonot, keskikasti), laitan hevoset ensin ryhmissä järjestykseen ja sitten yhdistän ryhmät tuloksiksi. Vielä järjestyksen läpikäynti, ehkä pieniä muutoksia sijoituksissa, ja tulokset valmiit. Kun jokaista arvostelukohtaa ei tarvitse miettiä erikseen, vaan hevosta voi katsoa enemmän kokonaisuutena, arvosteluun käytettävä aika vähenee selvästi. Halutessaan tuomaroinnista "pääsee eroon" hyvin nopeastikin, kun ei tarvitse jäädä miettimään ovatko nämä etujalat 2,5 vai 3 pisteen arvoiset.

Jos ehdin, käyn ennen tulosten lähetystä järjestyksen vielä tarkemmin läpi, varsinkin palkintoihin (champion ja reserve champion) oikeutetut osallistujat, ja harkitsen ovatko ne oikeasti palkintojen arvoisia eli kantakirjakelpoisia. Jos ei ole kovin kiire, saatan miettiä paljonkin perusteluita miksi joku on parempi kuin joku toinen. Isommissa tai muuten vaikeammissa luokissa olen tarpeen vaatiessa antanut osallistujille pisteitä kolmesta kohdasta (tyyppi, runko, jalat) eli aiempaa suppeammin, saadakseni jotain "kättä pidempää" omaan arvosteluuni (tätä minun pitänee käyttää sekaluokissa, jos joskus sellaisia päädyn tuomaroimaan). Pari kertaa olen myös tsekannut, miten "tuntumalla" ja pisteyttämällä tehdyt järjestykset poikkeavat toisistaan. Onneksi yleensä hyvin vähän, mutta joskus huomaan "tuntumalla" arvostellessa sulkevani silmät erityisesti jalka-asentojen virheiltä, jos hevosella on hyvät tyypit ja ryhti sekä kaunis ylälinja. Tuomarointi on siltikin nopeampaa kuin jokaisen hevosen pisteyttäminen kymmenellä eri arvostelukohdalla.

Nopeuden lisäksi hyvä puoli pisteytyksestä luopumisessa on Show Winner -kehien erillinen tuomarointi. Aikaisemmin SW-kehien järjestys meni luokista saatujen pisteiden perusteella. Tavallaan hyvä juttu sekin ja vähensi tuomarointitarvetta, mutta samalla asetti eri tuomarien tuomaroimat hevoset eri asemaan, koska joka tuomarilla oli hieman oma skaalansa. Yksi saattoi olla todella nihkeä antamaan mistään täyttä viittä pistettä, toinen taas antoi helposti hyvästä vitosta ja huonosta kakkosta, ja kolmas tykkäsi pelata mielummin puolikkailla pisteillä. Jos samaan näyttelyyn sattui sekä tiukkaa skaalaa käyttävä että palkitsevampaa pisteytystä harrastava, valtasivat jälkimmäisen tuomarin tuomaroimat hevoset SW-sijat. Nykyinen tapa, jossa SW-kehä tuomaroidaan puhtaalta pöydältä, on minusta parempi ja oikeudenmukaisempi.

Loppujen lopuksi muutos on pieni, mutta tuomareiden työn nopeuttamisen ja siten ehkä uusien tuomareiden saamisen kannalta positiivinen päivitys, sekä itselleni tähän elämäntilanteeseen sopiva keino vapauttaa tuomaroinnista aikaa muulle harrastamiselle. Minulle rakennearvostelu ja kiinnostus rakenteisiin on laajemmin osa hevosharrastusta, joten katson asiaa ehkä hieman eri tavalla ja "vakavammin" kuin keksityt internethevoset tarvitsisivat, enkä siksi välttämättä ole muutoksen suurin kannattaja sen tuomista aikatauluhelpotuksista huolimatta. Pääasia kuitenkin on, että näyttelyihin on tarjolla tuomareita ja osallistujille näyttelyitä. Sitä voi sitten miettiä, että onko virtuaalimaailmassa tarve kahdelle näyttelylaitokselle, joiden arvostelutapa on käytännössä samanlainen, mutta ainakin toistaiseksi osallistujia ja järjestäjiä on riittänyt käsittääkseni molempiin.

tiistai 26. heinäkuuta 2022

Ensimmäisen vuosipuoliskon laatuarvostumenestys

Maaliskuussa aktivoiduin toden teolla taas kantakirjausten ja laatuarvosteluiden suhteen, joten jokunen palkintokin on tästä rupeamasta hevosten sivuille ilmestynyt. Laskin hieman stantardejani ja aika iso osa tässä ensimmäisen vuosipuoliskon aikana arvosteltavana käynyt on saanut nollan jostakin osa-alueesta, yleensä jälkeläisistään. Jos meinaa jotenkin saada tämän tauon aikana syntyneen umpisolmun aukeamaan ja hommat jotenkin ajantasalle niin ei voi jäädä odottelemaan, että vanhat (ikääntymisen mukaan jo noin kolmekymppiset) ponit ovat täysin valmiita ennen arvosteluja. Ja palkinto se on kolmonenkin.

Ponikantakirjassa minulta on tässä alkuvuonna ollut mukana poneja jo aiemmin esitellyn maaliskuun tilaisuuden lisäksi vain kesäkuussa, jonne saivat osallistua myös tulostensa tai sukunsa perusteella kantakirjakelvottomat. Keräsin tällä kertaa harvinaisen monta "ei palkintoa"-tulosta, mikä tietenkin ärsyttää. Ilman palkintoa jäivät vanhempiensa perusteella kelpoinen Moana's Madison sekä "kelvottomat" Pendrych Gwynant ja Wlynt Flynyra. Madisonista en ole hämmästynyt ja sen kirjausyritys nyt olikin vähän jään kokeilemista kepillä. Sen sijaan Pendrych Gwynant'illa on mielestäni niin nätit tyypit, pää ja kaula, että se olisi hieman etuviistosta kuvasta huolimatta minusta ansainnut kolmosen ja paremmasta kuvakulmasta kuvattuna ehkä kakkosenkin. Ei tamma toki kauas palkinnosta jäänyt 59 pisteellään, joten ehkä kokeilen sen kanssa joskus uudelleen näyttelytuloksen turvin. Wlynt Flynyra ei mielestäni ole kovin erikoisen näköinen, mutta samalla kuvalla olen aiemmin yhden kolmospalkinnon hakenut (okei, vuonna 2016, eli varmaan aika erilainen tuomaristo ollut), joten sillekin olin säälikolmosta ajatellut. Tällä kertaa palkinto jäi kuitekin viiden pisteen päähän, joten uudestaan ei kannata kokeilla.

Mutta tuli kesäkuussa niitä palkintojakin! Tuontitamma Missing Melody sai odotetusti ykkösen. Kuvan tamma on kyllä niin sievä, vaikka minusta sen pää ja ilme voisi olla pisaran verran jalompi. Malhnameh MPB:lle tuli kakkonen, vaikka ori hieman jakoikin tuomariston mielipiteitä 2- ja 3-palkintojen välillä. Sitten saatiin vielä liuta kolmospalkintoja, kun sellaisen saivat näyttelytulosten perusteella kelpoiset Chococheese Milkshake MPB ja Loveholic MPB sekä suvun perusteella kelpoinen Moana's Priciau, ja vielä kelvottomat Glanwiriaeth Caradoc ja Moana's Rhidian. Caradocin, Rhidianin ja Priciaun palkinnot hieman huvittavat, itse kun olisin jättänyt kaikki kolme palkinnotta, mutta niiden kohdalla kannatti selvästi kokeilla onneaan. (lisäkommenttina, että arvostan ktk-tuomareiden työtä, enkä missään tapauksessa tarkoita "väärin tuomaroitu"! rakennearvostelu on sekä IRL että URL aina hieman mielipideasia, usein nähdään samat virheet tai hyvät asiat, mutta painotetaan niitä eri tavalla, URL tuomarit eivät lisäksi ole ammattilaisia, kuten en minäkään todellakaan ole, vaan harrastajia, tuon oman mielipiteeni esiin, koska se on minusta mielenkiintoista ja opettaa itseäni seuraavalla kerralla valitsemaan kuvia, joilla todennäköisemmin saa palkinnon)

Esteratsastusjaoksen laatuarvosteluihin olen maaliskuun jälkeen raahannut maksimimäärän (keskeneräisiä) poneja joka tilaisuuteen. Huhtikuussa oli vuorossa joukko suvuttomia poneja. Aerona ja Black Rose saivat kivat kakkoset yli 90:llä pisteellä. Gobaith Meddwl Du jäi pisteineen niukasti kolmosen puolelle. Glanwiriaeth Caradoc oli hakemassa selvää kakkospalkintoa, mutta unohdin päivittää sukuselvityksen nettiin ja kappas vain, kun palkinto jäi saamatta kokonaan... Nykyisillä osallistujarajoituksilla voi olla, ettei Caradoc käy uusimassa tulostaan, vaikka ärsytys on kyllä melkoinen! Oma moka ja siksi niin harmittaakin. Toukokuussa ja kesäkuussa oli vuorossa omia kasvatteja keskeneräisillä tai kokonaan ilman jälkeläisnäyttöjä. Petronellalla ja Little Temptressilla pisteet jäivät juuri kolmosen puolelle. Muilla muut osa-alueet olivat kuitenkin sen verran hyvät, että selvät kakkospalkinnot Misteltoelle, Gaialle sekä What a Shamelle ja nippanappa ykköset Ffantacylle, Breakdownille ja Moana's Wilde Olivialle. Jes!

Kouluratsastusjaoksen tilaisuuksiin olen samaten osallistunut maksimimäärällä poneja. Huhtikuussa suvuton Black Rose ja vanhempiensa puolesta näytötön Sumusilmun Fatima saivat odotetut kolmospalkinnot. Yllättäen yleis/estepainotteinen Moana's Periphery sen sijaan onnistui puolella pisteellä kipuamaan yli 100 pisteen rajan ja sai ensimmäisen palkinnon! Toukokuussa mukana oli hieman koulupainotteisempaa porukkaa ja Ffantacy ja Bastian saivat komeat ykköset. Bastian sai upeat 109 pistettä heikoista (5 p) rakennepisteistään huolimatta! Täysin jälkeläisnäytötön Gaia sai tyytyä kolmoseen. Kesäkuussa koulutamma Deap Sea Pearl ja estepainotteinen Breakdown saivat hienot ykköset ja toinen koulutamma Mirror in the Dark jäi vain puolen pisteen päähän samasta. Harmi, mutta jonoa on sen verran, että jäänee uusimatta.

Toukokuussa ilmoitin todella pitkästä, pitkästä aikaa ponejani myös Valjakkoajojaoksen laatuarvosteluun! Ihana lempparini Moana's Trickster sai kakkospalkinnon ilman jälkeläisnäyttöjä ja tammat Moana's Honey Bunny ja Sunny Day jäivät pisteineen kolmosen puolelle myöskin nollalla jälkeläispisteellä. Juhannuksen sijoitusten keräilyni jäljiltä Trickster ja Honey Bunny saisivat nyt (lähes) täydet jälkeläispisteet, joten kun minulla ei ole jonoa VVJL:uun niin ponit saattavat päästä uusimaan palkintonsa.

Toukokuussa minulta eksyi poneja pitkästä aikaa myös Kenttäratsastusjaoksen laatuarvosteluun. Aika keskeneräistä sakkia ja What a Shame vastasi ainoasta kakkospalkinnosta, kun oli myös ainoa, joka sai edes joitakin jälkeläispisteitä. Siispä kolmoset Breakdownille, Gaialle ja Petronellalle nollalla pisteellä jälkeläisistään. Vaikkei minulla olekaan jonoa KERJL:uun niin kaikki kolmosen saaneet ovat sen verran vanhoja, että taitavat saada muistosivunsa ennen kuin jälkeläisten kisanäytöt on saatu niiden sivuille.

Myös virtuaalinen Welshystävien rotulaatuarvostelun tilaisuus pidettiin toukokuussa ja minulta oli tietysti seitsemän ponia mukana. Suvuttomille poneille, Gobaith Meddwl Dul, Aerona ja Black Rose, kolmoset ja suvullisille, Ivy Blue MPB, Moana's Shenanigan, Fairytale CF ja Moana's Llegolas, kakkoset. Shenaniganilla oli realistiset mahdollisuudet jopa ensimmäiseen palkintoon jos olisin vaihtanut sille paremman kuvan, ja harkitsinkin sitä vakavasti, mutta jotenkin se ei sitten olisi enää ollut Nipsu, joten kelpaa tuo kakkospalkintokin. Ivy sai suvustaan ilahduttavat 7 pistettä, kuten Fairytalekin, mutta Fairytale ei ole oma kasvattini niin sen sukupisteet ei oikeastaan herättäneet mitään tunteita.

Kaikki heinäkuun tilaisuudet jäivät tällä kertaa välistä, koska olin unohtanut laittaa ajastetut osallistumisviestit, enkä alkukuusta ehtinyt lainkaan harrastaa. Elokuussa toivottavasti taas jatketaan palkintojen metsästystä ja jonojen purkua!

torstai 30. kesäkuuta 2022

Vuositavoitteiden puolivälikatsastus

Vuosi on jo yli puolessa, joten on aika katsastaa missä mennään alkuvuodesta tehtyjen uudenvuodentavoitteiden kanssa.

Moana part breds, 3,5/8

  • korjaa ponien sivujen ulkoasun vika - vika ja tarvittava korjaus on tiedossa, ja korjaus päivittyy ponien sivuille pikkuhiljaa
  • pidä kasvattilista CAS-vuosittain ajantasalla (erinomainen tavoite, johon todella haluan pyrkiä) - tämän kanssa olen taas reippaasti jäljessä, kun viimeisin sivullinen kasvatti on syntynyt helmikuussa
  • päivitä ponien kisakalenterit ainakin vuoden 2020 osalta, plussaa jos vuoden 2021 kisatkin saisi muotoonlaitettua! - en ole edennyt vuosittain vaan lajeittain, mutta tällä hetkellä esteiden ja valjakkoajon osalta ollaan jo nykyhetkessä, kentän osalta huhtikuussa 2021, ja vain koulu raahaa edelleen tammikuussa 2020 eli tilanne on lähtötilanteeseen nähden suorastaan loistava!
  • yksi viiden kutsun kilpailurypäs joka kuukausi (lempitavoitteeni!) - helmikuussa jäi pitämättä, mutta muuten on sujunut hyvin
  • järjestä ainakin yhdet näyttelyt kummankin jaoksen alla (NJ ja VSN) - kumpaakin näyttelyä varten on kutsu tehty, mutta tuomarit vielä anomatta ja päivämäärät lyömättä lukkoon
  • kasvata 3-polvinen A- TAI B-sektion ori- JA tammakasvatti, jotka EIvät ole mitään sukua jo Moanassa oleville poneille (ori- ja tammakasvatti voivat olla eri sektiota keskenään) - work in progress! Yksi kolmepolvinen B-sektion varsa on viimeisiä yhdistelmiä vaille valmis.
  • ano VWY:n kasvattajapalkintoa - vaatimukset on tiedossa, mutta siihen se on jämähtänytkin
  • pidä ponimäärä alle 300:ssa - tänään VRL antaa tulokseksi 324 asukasta, että mites tämä nyt näin?

Moana farm, 0,5/4

  • poista listoilta ei-enää-niin-kiinnostavat eläimet - ei ole tapahtunut mitään
  • hanki ainakin yksi entisiin nähden eri rotuinen nauta - hups
  • tarkista kaikkien kuvien tekijänoikeusmerkinnät oikeaan muotoon (flickr:stä kopioidut kuvat) - ai niin tämäkin vielä
  • hyödynnä maatilaa ponien päiväkirjamerkinnöissä vähintään kuusi kertaa (joka toinen kuukausi) vuoden aikana - joka toinen kuukausi ei merkintöjä ole todellakaan tehty, mutta juhannuksena kirjoittelin parille ponille farmi-aiheiset merkinnät

Juksula, 2/4

  • korjaa ulkoasun koodiongelma - vika ja tarvittava korjaus on tässäkin tiedossa, mutta korjausten päätyminen sivuille on hivenen takunnut
  • kaikille vanhoille hevosille (= yli 4 vuotta tekemättä olleille) vähintään yksi jälkeläinen, jonka jälkeen vanhan hevosen kuoppaus - pari tällaista kuoppakasvattia on syntynyt, mutta ehkä vähän nihkeästi lähtenyt projekti käyntiin
  • päivitä vihdoin ja viimein ikivanha hevoslistaus ajantasalle - "to do"-listalla tämä on, mutta vielä tekemättä
  • tarjoa Juksulan hevosia jalostukseen ja tilausvarsojen tekoon muillekin, esim. Keskustassa - ostotopa oli askel oikeaan suuntaan, joten josko syksyllä kehtaisin jo julkisesti tyrkyttää Juksulan asukkeja muillekin

Bloggaaminen, 3/4

  • vuoden 2022 top5 ! (nyt ryhtiä vähän!) - muutama lupaava teksti on suollettu ulos, joten josko tämä tänä vuonna taas toteutuisi?
  • vähintään kaksi postausta kuukaudessa, ei laatuvaatimuksia, mutta jotain asiaa kuitenkin - helmi- ja maaliskuussa jäi yhteen postaukseen, mutta muuten tavoite on täytetty ja toivotaan, että hyvä draivi jatkuu!
  • jatka muiden blogien kirjoitusten kommentointia mahdollisimman aktiivisesti - taitaa kommentit olla laskettavissa yhden käden sormilla, mutta aina kun olen tikusta asiaa keksinyt, olen sen kommentoinut
  • kauan mielessä muhineet "hyvä virtuaalihevonen" ja "miksi laatuarvostelut" -postaukset vihdoin ulos - work in progress! toivottavasti valmistuukin.
Tällä hetkellä mennään suoritusten kanssa noin 9/20. Viime vuonna tähän aikaan tulos oli 8/20 (ja loppuvuodesta 10,5/20), eli suunta on oikea, mutta petrattavaa vielä löytyy. Moana farmille ei ole oikein ollut aikaa eikä innostusta, mutta se on muutenkin enemmänkin hyvänmielen puuhasteluprojekti, joten en sen suhteen ota paineita. Juksulassa hommat ovat hieman ärsyttävästi puolitiessä ja sinnepäin, mutta pienellä panostuksella sielläkin saisin monta pikkuhommaa valmiiksi.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2022

Laiska töitään luettelee

Olen perinteisesti viettänyt juhannukseni kotona ja vältellyt kaikkia mahdollisia sosiaalisia kokoontumisia, joten juhannukseni on jo useana vuonna ollut pyhitetty virtuaaliharrastukselle. Kolme päivää ankaraa pikselöintiä! Melkein kuin parhaina teinivuosina, mutta ei ihan (ilmeisesti aikuisen ihmisen pitää myös laittaa ruokaa, siivota ja leikata nurmikko, vaikka kuinka haluaisi vain pikselöidä koko juhannuksen). Tänä vuonna olin varautunut juhannuksen mielikuvitusharrastusmaratoniini myös etukäteen tekemällä Keskustaan ostotopikin.

Sainkin mukavasti tarjouksia sekä welsheistä että täysverisistä topikin ja chatin kautta, joten löysin uutta verta niin Juksulan täysverilaumaan kuin Moanan welshponien joukkoon. Pidempisukuisten welshien löytäminen osoittautui kuitenkin haasteelliseksi, kun melkein jokaisen hiemankin pidempisukuisen suvussa tuntui useampi tuttu nimi olevan. Ilahduin kuitenkin positiivisesti miten monella löytyi joku minun omistuksessani ollut welshponi tai ihan Moanan kasvatti suvustaan! Tarjotuissa täysverisissä vilahteli tuttuja nimiä vähemmän, mikä ei tosin ole yllättävää, kun omistan muutaman kymmenen täysveristä (xx, x ja ox), versus noin 300 welshponia. Englantilaisissa oriit Rainmaker xx ja Irish Ballet xx tuntuivat kyllä olevan hyvin edustettuina ja kumpaakin minulta löytyy sekä part bredeissa että Juksulan täykkäreissä.

Olen tietenkin kaikista uusista hevosistani ainakin jonkin verran innoissani, enhän muuten olisi niitä hankkinutkaan. Kanssaharrastajilla on niin kivoja hevosia! Uusista ostoksista welsheistä suosikiksi nousi samoin tein wpb-tamma Elven Maidenhair, jolla on kiva nimi, kuva (ja väri!) sekä suku ja luonteenkin onnistuin kirjoittamaan itseäni miellyttävästi. Harvoin 1-polvisen suvun omaavasta, ei-omasta-kasvatista sitä innostuu näin! Arabeista erityisesti ihastuin puolalaistammoihin Eligia MJA ja Patrycja MJA, ja tuleva lempitäysveriseni on vielä matkalla, kun Jennalta Heimdallista olen kysynyt aivan ihanaa xx-tilausvarsaa, jolla olisi sukua neljä polvea ja sieltä löytyisi mm. edellä mainitut Rainmaker ja Irish Ballet, upea tamma Polarfuchs sekä Marinean legenda Wizzerria.

Hankin yhteensä seitsemän uutta welshponia (+yksi yhdistelmä, josta en ole vielä vahvistusta), kolme arabia ja kolme englantilaista täysveristä (+yksi yhdistelmä, jota ei ole vielä vahvistettu) eli josko näillä hetken aikaa taas pärjäisi. Suurin osa uusista hankinnoista on minulle vierailta kasvattajilta eli tuli samalla tuettua vieraita harrastajiakin. Kyllä uudet hevoset saavat sormet syyhyämään ja mietin jo kuumeisesti millaisia yhdistelmiä saankaan näistä aikaan!

Otsikon mukaisesti laiska töitään luettelee, mutta luettelen nyt vähän silti! Ostohevosten sivujen teon lisäksi juhannukseeni kuului harrastusrintamalla seuraavaa:

  • suurprojekti hevosten kilpailukalentereiden päivitys, lähtötilanne oli 2132 läpikäytävää kilpailukutsua, lukema tänä iltana harrastusmaratonin loppumetreillä 1320 kpl eli melkoista edistystä!
  • Moanan ponien päiväkirjojen kirjoittelua, kirjoitettuja merkintöjä 7 kpl yhteensä kuudelle eri ponille
  • kaksi luonnetekstiä
  • muistosivujen tekeminen 30 hevoselle (osa niin ikivanhoja, että piti laittaa kuolemaankin takautuvasti, onneksi se on nykyään VRL:ssä mahdollista)
Ja vielä jäi niin monta hommaa kesken ja tekemättäkin. Minulla oli mukava juhannus, toivottavasti oli myös kaikilla blogin lukijoillakin!

lauantai 11. kesäkuuta 2022

Tasainen vai epätasainen suku?

Aloitellessani enemmän virtuaalikasvatusta silloin joskus 2003-2004, olivat epätasaiset suvut aika tavallisia. Oli ihan normaalia, että suvuton yhdistettiin pitkäsukuiseen tai että suvultaan keksitylle tammalle keksittiin varsa "ilman" isää. Yleensä hevosen sivuille linkitettiin vain vanhemmat, eikä usean polven sukutaulukot hevosen sivuille olleet yhtä peruskauraa kuin ne nykyään ovat.

En oikein tiedä missä kohtaa muutos tapahtui, mutta jossain vaiheessa tasasukuisuudesta, eli että hevosella oli sekä isän että emän puolella yhtä paljon virtuaalimaailmassa olevia sukulaisia, tuli suorastaan uskonto. Liittyiköhän ilmiö jotenkin koodaustaitojen parantumiseen ja sukutaulukoiden yleistymiseen? Ehkä joku keksi, että sukutaulu on paremman näköinen, kun linkkejä on symmetrisesti saman verran sekä isän että emän puolella. Muistan, että yhdenkin sukupolven heitto jopa jossakin kauemmassa polvessa saattoi tehdä hevosesta suuren yleisön silmissä kelvottoman jatkojalostukseen. Taisin tuolloin pyöriä erityisesti puoliveristen parissa ja minulla oli iloisen paljon epätasaisella suvulla varustettuja hevosia. Heräsin tasaisuustrendiin hieman jälkijunassa ja tarjoamani jalostushevoset saivat aika monet pakit muilta harrastajilta. "Tosi kiva hevonen ja muuten juuri sitä mitä haen, mutta tuo epätasainen suku... Ei kiitos"

Nykyään asenteet ovat mielestäni hieman rennommat, mutta edelleen varsinkin lyhytsukuisten kanssa tasainen suku on kuin kirjoittamaton sääntö. Kun seurailee "etsitään jalostukseen" ja "tarjotaan jalostukseen" -topikkeja Keskustassa, on etsittävän puolison suvunpituus aina mainittu, tai enemmänkin vaadittu, samaksi. Pidempisukuisilla (ja jokainen määrittelee itse, minkä näkee pitkäsukuisena) käytäntö ei selvästi ole yhtä vakiintunut, vaan yleensä pitkäsukuiselle haetaan toista pitkäsukuista partneria tai esimerkiksi yli kolmepolvisen suvun omaavaa mätsiä. Törmäsin tosin vasta topikkiin, jossa parille yleistä rotua olevalle, pitkäsukuiselle tammalle haettiin tasan 5-polvisen suvun omaavaa oria ja toiselle peräti tasan 6-polvista oria, joten ilmeisesti löytyy harrastajia, jotka ovat valmiita näkemään vaivaa varsin pitkäsukuisten kasvattamiseen tasasukuisena.

Itse väittäisin kulkevani melko valtavirrassa, mitä lyhytsukuisiin tulee, sillä ensimmäiset 1-3 polvea tapaan kasvattaa tasasukuisena. Suvuttomalle suvuton kumppani, yksipolviselle toinen yksipolvinen ja kaksipolviselle kaksipolvinen. Teoriassa voisin yhdistää kolmepolvisen suvun omaavan hevosen kaksi- tai kolmepolviseen tai pitkäsukuiseen kumppaniin, mutta käytönnössä olen kasvattanut kolmepolvisista hevosistani lähes täysin vain tasan nelipolvisia kasvatteja. Ainoan keksimäni lähivuosien poikkeuksen tekee viime vuonna syntynyt wpb-ori Jailbreak MPB, jonka isällä on sukua kaksipolvea ja emällä kolme, eli Jailbreakilla on epätasainen 3-4-polvinen suku.

Minulla ei oikeastaan ole mitään epätasaisia sukuja vastaan, mutta lyhytsukuisissa tasapolvisuus on tiukkaan pinttynyt tapa. Osittain samanpituisten sukujen yhdistely johtuu myös tavastani jaotella iso hevoskatraani rodun/sektion ja sukupuolen jälkeen suvunpituuden perusteella ryhmiin - sopivaa partneria etsiessä yksi ensimmäisistä luokittelutavoista on siis samanmittainen suku. Pidän kyllä tasaista sukua sukutaulussa myös epätasaista nätimpänä, koska saman verran linkkejä kummallakin puolella vain jotenkin näyttää paremmalta ja tasapainoisemmalta. En jatkossakaan aio kuitenkaan erityisesti tähdätä tai vaatia lyhytsukuisiltani tasaista sukua, mutta todennäköisesti se silti tulee edelleen olemaan enemmän sääntö kuin poikkeus - ilman mitään kovin järjellistä syytä.

Pitkäsukuisten kanssa olen huolettomampi. Kun päästään siihen nelipolviseen kasvattiin, sen voin yhdistää kolmepolviseen tai pidempisukuiseen suuremmin miettimättä. Käytän hevosteni sivuilla kolmepolvista sukutaulua, joten ulkonäköseikkojen takia suvun pituudella tai tasaisuuden ei sen jälkeen ole väliä (vaikka kiven kovaan väitänkin, etten kasvata lyhytsukuisissa tasasukuisia tämän takia, vaan enemmänkin tavan vuoksi). Myös tapani ryhmitellä hevosiani ei estä tai häiritse eripituisten pitkäsukuisten yhdistelyä keskenään, sillä nelipolvisesta alkaen kaikki pitkäsukuiset ovat samassa "luokassa".

Sukutaulujen "häntiin" minulla on sen sijaan viha-rakkaus-suhde. Varsinkin vanhasukuisilla hevosilla esiintyy sukutaulussaan häntiä, eli muuten (melko) tasasukuisella hevosella on yhden tai parin esivanhempansa kautta sukulaisia vaikkapa jossakin yli 10. polvessa. Esimerkiksi wpb-oriilla Bashir MPB:llä on melko tasainen 5-6-polvinen suku, mutta sen emänemänisänemänemänisän kautta sukua löytyy jopa 13. polvesta saakka. Tavallaan pidän hännistä, sillä ne tuovat mielestäni sukutauluun tiettyä persoonallisuutta ja usein hännät ovat jotain vanhempaa, nostalgista sukulinjaa. Samalla pitkät hännät ovat kuitenkin myös ärsyttäviä, "poikkeavat linjasta", ja ne on hankala esittää hevosen sivuilla (saatika laajennetussa sukutaulussa) mitenkään järkevästi. Sanotaanko näin, että tieten tahtoen en häntiä harrasta tai jalosta, mutta en niitä kyllä välttelekään.

Vieläkö tasasukuisuus on "in" ja pidätkö siitä itse kynsin hampain kiinni?

sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Welsh part bredien rekisteröintidatan pyörittelyä

Moana part breds on useiden satojen ponien määrällään varmasti yksi tämän hetken suurimmista welshtalleista ja ehkä yksi suurimmista tai jopa suurin welsh part bredien kasvattaja. Mutta kuinka iso tekijä Moana (ja minä) oikeastaan on virtuaalisten welsh part bredien joukossa?

Virtuaalisen ratsastajainliiton hevosrekisterissä on tämän päivän tietojen mukaan 1763 welsh part bred -yksilöä, joista tammoja on 982 kpl (eli 55 %), oreja 748 kpl (42 %) ja ruunia 33 kpl (3 %). Tällä päivämäärällä minun omistuksessani on 335 welsh part bredia (sekä elävät että kuolleet) eli noin 19 % kaikista rekisteröidyistä welsh part bredeista. Minusta lähes viidesosa koko rodusta on jo aika hyvin, eikö? Tammoista 174 kpl eli 18 % on omistuksessani ja oreista 161 kpl eli 22 % on tai on ollut minun tallissani. Welsh part bred -ruunia minulla ei ole, joten niistä nolla prosenttia. Toki näissä luvuissa ja osuuksissa on muistettava, että wpb on rekisterissä aika pienehkö rotu, joten vaikkapa suomenhevosen kohdalla 335 yksilöä olisi todella pieni osuus. En siis tiedä kuinka suuresta saavutuksesta 335 wpb-yksilöllä voi kehuskella, mutta rodun sisällä tämä toki on se viidennes.

Jos katsotaan tarkemmin vuositasolla, on minun rekisteröimien tai omistamien welsh part bredien osuus koko vuoden rekisteröidyistä vaihdellut Moanan perustamisen (2012) jälkeen 9 ja 64 % välillä ollen suurin vuonna 2017 (63,9 %) ja pienin 2013 (8,6 %). Moanan kasvattien osuus kunkin vuoden rekisteröidyistä on vuoden 2012 jälkeen vaihdellut 6 ja 61 % väliltä. Kaksi ensimmäistä toimintavuotta osuus oli 6 % ja suurimmillaan kasvattien osuus vuoden rekisteröidyistä on ollut vuonna 2017. Rekisteröityjen kasvattien osuus on pysytellyt aika kivasti yli viidesosassa jo useamman vuoden. Kasvateista on mainittava, että usein loppuvuoden kasvatit tulee rekisteriin vasta seuraavan vuoden puolella, joten määrät poikkeavat keskenään riippuen listataanko syntymävuoden ja rekisteröintivuoden mukaan. Tässä kasvatit on lajiteltu rekisteröintivuoden mukaan.



En tiedä näkyykö VRL:n tilastoissa vuonna 2010 rekisteröityinä kaikki vuonna 2010 ja sitä ennen rekisteröidyt hevoset, mutta welsh part bredien rekisteröintimäärät ovat olleet laskusuunnassa oikeastaan koko saatavilla olevan rekisteröintihistorian ajan, varsinkin vuosina 2014-2019, joten tätä Moana ja minä emme ole pystyneet muuttamaan. Lisäksi alla olevasta kuvaajasta voi huomata, että Moanan kasvattien ja minun rekisteröimien welsh part bredien määrä ei ihan hirveästi ole vaikuttanut kuvaajan muotoon, mutta vähäisen ehkä kuitenkin. Vuonna 2016 moanalaiset ovat hieman loiventaneet sinisen käyrän laskua ja vuoden 2017 nousu ja vuoden 2018 lasku osuvat myös samaan kohtaan.



Mikä erityisesti yllä olevassa käppyrässä minua kiinnostaa, on vuosien 2020 ja 2021 rekisteröintimäärät. Minä vietin Moanan kanssa hieman huonoja vuosia ja minun rekisteröimien welsh part bredien määrät laskivat aikaisemmista. Silti rekisteröityjen welsh part bredien määrät nousivat kumpanakin vuonna! Viime vuonna määrä oli samalla tasolla, kun Moanaan tai minun rekisteröityjen huippuvuonna 2017. Missä ja kenen nämä welsh part bredit ovat?!

Minusta on jo pari vuotta tuntunut, että olen aivan pihalla virtuaalimaailman päivittäisistä asioista, kun harrastan noin 3-5 päivänä kuukaudessa. Siis kuukaudessa. Kun täällä vierailee näinkin harvoin, jää paljon asioita huomaamatta. Kuten se, että vuonna 2020 on rekisteröity neljä uutta kasvattajanimeä welsh part bredeille, vuonna 2021 peräti !! kahdeksan !! ja tänä alkuvuonnakin jo kolme uutta kasvattajanimeä. Siis uusia welsh part bred -kasvattajia! Siis uusia poneja! Vertailun vuoksi vuosien 2010-2019 keskiarvo on 3,1 ja edeltävinä viime vuosina uusia nimiä on rekistetöity vain 1-2 kpl vuosittain. Tokikaan kaikki kasvattajat eivät rekisteröi nimeään tai kasvattavat ilman, joten rekisteri ei kerro kaikkea, mutta hieman suuntaa voi tästä tunnustella. Welsh part bredit taitavat kiinnostaa hieman aikaisempaa enemmän, ehkäpä?

Tällä hetkellä VRL:n rekisterissä on 46 kasvattajanimeä welsh part bredeille ja näistä kaksi (Moana's ja MPB) on Moanan/minun kasvattajanimiä. Näistä jäljelle jäävistä 44:stä kasvattajanimestä minulta löytyy joko suorina kasvatteina tai omistamieni ponien lähisuvussa 23:ää, mutta 21 rekisteröityä kasvattajanimeä jää puuttumaan. Näistä puolet on nimiä, jotka on rekisteröity 2020-2022 eli minulla on selvästi iso aukko sivistyksessä virtuaalisten part bredien uudemmissa kasvattajissa.

Aion ehdottomasti ensinnäkin selvitellä tarkemmin vuosina 2020 ja 2021 rekisteröityneet kasvattajat ja heidän poninsa sopivien jalostuseläinten toivossa. 21 puuttuvasta kasvattajanimestä on ainakin tuoreimmista hankittava edustajat Moanaan! Toisekseen minun on alettava markkinoida Moanaa paremmin, koska kyllähän jokaisella welsh part bred -kasvattajalla pitäisi yksi moanalainen olla, eikö? Kolmanneksi lupaan yrittää pysyä hieman paremmin kärryillä siitä, mitä kasvattirotuni parissa virtuaalimaailmassa tapahtuu!

lauantai 7. toukokuuta 2022

Moana part breds ja vuoden 2021 kasvatit

Tänään suljin Moana part bredsin viime vuoden kasvattilistan. Ollaan toki jo toukokuussa, että hieman myöhässä, mutta jos vuoden 2020 kasvattilistan sulku oli 10 kuukautta myöhässä niin eikös tämä ole jo huomattava parannus!

Vuonna 2021 Moanassa syntyi 36 kasvattia, mikä on täsmälleen sama määrä kuin vuonna 2020. Jälleen varsoista suurin osa oli part bredejä, joita syntyi 28 kappaletta (2020: 24 kpl). Mountaineja syntyi viime vuonna vain kaksi (2020: 7 kpl) ja B-sektion poneja kuusi (2020: 5kpl). Mountainkasvattien määrä on ollut viime vuosina laskeva, kun B-sektion varsojen määrä on noussut jo useampana vuonna. Mountaineista ja niiden kasvatuksesta olen yrittänyt jo vuosia luopua, mutta aina vain palaan uudelleen niiden pariin, joten varmaan jatkossakin jokunen varsa vuosittain niitäkin syntyy. C- sektiota ei ole syntynyt Moanassa enää vuosiin, mutta mainitaan se nyt kuitenkin tässä.

Vuoden 2021 kasvattilista on Moanan mittakaavassa poikkeuksellisesti oripainotteinen. Edellinen oriiden vuosi oli vuosi 2018, muutoin tammoilla on ollut enemmistö tai sukupuolet ovat olleet tasan. Oreja syntyi viime vuonna 20/36 ja tammoja 16/36, kun vuonna 2020 lukemat olivat tismalleen toisin päin. Part bredeissä oreja oli hieman yli puolet (15/28), B-sektiossa sukupuolet menivät tasan ja A-sektiossa molemmat syntyneet yksilöt olivat oreja.

Tuttuun tapaan myös ulkopuolisia hevosia on jalostuksessa käytetty pienimuotoisesti. Ulkopuolinen isä on viidellä varsalla, joista yksi on B-sektion kasvatti ja loput neljä part bredeja. Kolmella part bred kasvatilla on ulkopuolinen emä, joskin nämä kaikki ovat omia tammojani Juksulasta. Edellisenä vuonna ulkopuolinen isä oli niin ikään viidellä varsalla ja ulkopuolinen emä neljällä (nämäkin neljä Juksulan hevosia).

36:sta varsasta huikea yksi kappale löysi kotinsa muualta kuin Moanasta, kun todella ihana joulukuussa syntynyt Disney It MPB muutti turjakkeelle Blumenfeldiin. Edellisenä vuonna (2020) peräti kahdeksan varsaa myytiin muualle, joten tässä on aika isoa laskua. Toisaalta vuonna 2019 on myöskin vain yksi kasvatti päätynyt muualle. En ole kovin ahkera markkinoimaan moanalaisia, joten jokainen muualle päätynyt kasvatti on voitto.

Yleisin suvun pituus on tällä hetkellä 4-polvinen, mutta loppuvuodesta syntyi useampi 1-polvisen suvun omaava varsa, ja toki joukossa on vähän kaikenlaisia suvun pituuksia. Pisin suku (kun sukutaulujen yksittäiset "hännät" jätetään laskuista) on joulukuussa syntyneellä Bashir MPB:llä, jolla on isän puolelta sukua 5 polvea ja emän puolelta 5-6 polvea. Bashirilla taitaa olla vuoden pisin "häntäkin", kun siltä löytyy yhden linjan kautta sukua 13. polvesta asti.

Vuoden 2021 loppuun mennessä Moanassa on syntynyt yhteensä 392 kasvattia, joista 287 kappaletta (73 %) on pääkasvatusrotua welsh part brediä. Mountaineja on yhteensä 52 kappaletta (13 %) ja B-sektion poneja 46 kappaletta (12 %). Loput 7 varsaa (2 %) ovat C-sektion kasvatteja, sillä ensimmäinen D-sektion moanalainen antaa vielä odottaa itseään.

Vuosien 2012-2021 kasvattilista ja lukumäärätaulukot löytyvät täältä.

maanantai 18. huhtikuuta 2022

Pientä shoppailua

Loppuvuodesta sekä tässä alkuvuodesta olen kunnostautunut (virtuaalisilla) hevos- ja ponikaupoilla ja hankkinut uusia kaviokkaita sekä Juksulaan että Moana part bredsiin. Erityisesti olen keskittynyt haalimaan muiden kasvattamia, minulle suvultaan uusia lyhytsukuisia talleihini, mutta olenpa ottanut joukon jatkoksi myös muutaman pidempisukuisen tai tutumpaa sukua edustavan yksilön. Tuontejakin olen sekä ostanut muilta että keksinyt itse, mutta koska en ole uusista tuonneista ihan mahdottoman kiinnostunut, niin jätetään niiden esittely väliin.

Viime lokakuuni tähtihetkiä oli törmätä minulle entuudestaan tuntemattomaan koulupainotteisia welsh part bredeja kasvattavaan talliin Elitehofiin. Vietin suunnilleen kokonaisen illan poneja ihaillen ja lopulta rustasin elämääkin pidemmän sähköpostin tallinpitäjälle JP:lle useampaa tilausvarsaa kinuten. Moanan kouluponilinjat ovat aika pienet muutenkin, joten uusi veri oli enemmän kuin tervetullutta. Elitehof's Kafka, Cicciolina ja Astor sieltä sitten Moanaan muuttivatkin. Varsinkin Cicciolinasta olen todella ihastuksissani! JP:n puhtaita sektioita kasvattavasta ja sittemmin jo toimintansakin lopettaneesta Brighwood Poniesista tilasin myös kolme ponia: B-ponit Felindre Granit ja Love Note sekä A-tamman Felindre Gwenan.

Helmikuussa bongasin vanhasukuisen, vuonna 2013 syntyneen Tuulia T.:n kasvatin wpb-tamma Eiddwen Hadewych'n Keskustan ostotopikista, jossa Tuulia tarjosi kasvattiaan. Onnekseni topan aloittaja ei tammaa halunnut, sillä itse rakastuin siihen välittömästi! Isänisä Lancelot Du Lac'ia meiltä löytyy kouluponien puolelta ja myös kauemmista polvista löytyy pari tuttua welsh- ja arabiyksilöä, mutta kokonaisuutena tamma on suvullisesti mielestäni aivan mieletön. Suku yltää myös pisimmillään jopa 11. sukupolveen asti. En oikein innostu kymrinkielisistä nimistä part bredeilla, mutta tällä suvulla tamma saa kyllä nimensä anteeksi.

Uusimpiin hankintoihin kuuluu myöskin vanhempaa wpb-ponikasvatusta edustava ellenin kasvatti Saskia Danje. Oriin emän suku ei ole minulle aivan täysin tuntematon, mutta isänä on oikeilta saksalaisilta virtuaalitalleilta peräisin oleva Begleiter GN. Minulla ei ole tainnut koskaan olla hevosta, jolla olisi sukua muualta kuin suomalaisilta talleilta, joten tartuin tilaisuuteen. Sivuja tehdessä vastaan tuli iloisia yllätyksiä roppakaupalla, kun googlaus kertoi oriin olevan sekä Champion-palkittu että kantakirjattu. Jonkin sortin sivujakin kadonneille sukulaisille ahkeralla etsimisellä löytyi, vaikka ensin näytti, että lähes koko suku jäisi sivuttomaksi. Elenillä olisi myynnissä tämän emästä tamma eli Danjen sisko, joka houkuttaisi kyllä kovasti, mutta yritän vielä vastustaa kiusausta! (vinkvink, käykää ostamassa pois!)

Juksulaan on tipahdellut lyhytsukuisia täysverisiä tässä loppu- ja alkuvuodesta useampiakin. Viimeisimpiä ovat Zackilta Yemenestä hankitut viisi angloarabia ja kaksi englantilaista täysveristä. Samalla tein pienen uuden aluevaltauksen, sillä hankin muutaman koulupainotteisen täysverisen, joita minulla ei Juksulassa muistini mukaan ole koskaan ollutkaan. Ori Protaw Yemn x ja tammat Srema ja Jelenia ovat siis ensimmäisiä laatuaan. Ori Rybnik Yemn x ja tammat Zielona, Zatora ja Bolesla ovat sitten tutummin estepainotteisia. Nyt minulla on Juksulassa aika kiva kattaus lyhytsukuisia täysverisiä, niin arabeja, englantilaisia kuin anglojakin, eli pitäisi vain alkaa tehtailla täykkärivarsoja. Näiden yemeneläisten anglojen avulla saan toivottavasti myös kauan miettimäni Juksulan angloarabien kasvatuksen oikeasti käyntiin. Ja täykkäreillä on toki käyttöä myös Moanan puolella.

Lisäksi minulla on tällä hetkellä sisässä tarjous parista pidempisukuisesta arabista, jotka todella toivon saavani. Olen myös viime aikoina törmännyt useampaan uuteen welshkasvattajaan, joten haaveilen myös uusien kasvattinimien keräilykierroksesta. Minusta on hauska omistaa mahdollisimman monen eri eri kasvattajan kasvatteja eli ei tämän vuoden shoppailut tähän jää!

lauantai 2. huhtikuuta 2022

Pitkästä aikaa vähän palkintoja!

Olen, hyvin, hyvin hitaasti mutta kuitenkin kohtuullisen varmasti, alkanut saada Moanan ponilaumaa jonkinlaiseen järjestykseen 2020-2021 taukoiluiden jäljiltä, ja olen onnistunut ilmoittamaan poneja muutamiin laatuarvosteluihinkin tässä viimeisen puolen vuoden aikana. Puoli vuotta kuulostaa pitkältä, mutta minun nykyisellä harrastustahdilla se on vain pieni hetkinen!

Marraskuun lopussa tungin jokaisen kynnelle kykenevän welshponini rotulaatuarvostelun tilaisuuteen mukaan ja hyväksi käytin tuomarinoikeuttani täyttää vajaaksi jäänyt tilaisuus. Tilaisuudessa olikin melkoinen määrä minun ponejani ja sopivasti muutama ulkopuolelle myyty Moanan kasvattikin sattui samaan tilaisuuteen mukaan, joten marraskuu oli rotulaatiksessa moana-kuukausi tällä kertaa. Muutama kolmospalkinto ja iso kourallinen kakkosia aika tasaisilla pisteillä. Ilahduttavaa oli Prinston MPB:n 7,5 pistettä sukuosuudesta ja useampi 7/10 luonnepistetulos. Prinstonin kohdalla iloa sukupisteistä laskee hivenen se, että ori on vasta ensimmäisen polven moanalainen, mutta onpahan ainakin kiva yhdistelmä tullut valittua.

Maaliskuussa keräilin pitkästä aikaa viisi ponia mukaan Ponikantakirjan maaliskuun tilaisuuteen. Edellisen kerran taisin kyseisiin kekkereihin osallistua maaliskuussa 2020, että oli se jo aikakin! Menin hieman sieltä mistä aita oli matalin ja ilmoitin mukaan vanhempiensa perusteella kantakirjakelpoisia poneja, sekä jo edellisellä omistajallaan irtosertin keränneen Fairytale CF:n. Faro saikin sitten kolmosen, kuten myös mielestäni aivan ihana Elitehof's Cicciolina. B-oriit Kastehelmen Cameron ja Felindre Granit ylsivät molemmat toiseen palkintoon. Granit jäi vain kahden pisteen päähän ykkösestä ja kaksi tuomaria olikin antanut ykköseen oikeuttavat pisteet. Porukan ainoasta toteutuneesta ykkösestä vastasi mountaintamma Felindre Gwenan.

Esteratsastusjaoksen laatuarvostelut ovat pienentyneet merkittävästi sitten viime kerran, mutta sain kuin sainkin kaksi vaivaista ponia mukaan maaliskuun tilaisuuteen. Kaikin puolin valmis Saskia Neeltje ylsi hienosti ensimmäiselle palkinnolle. Jälkeläisnäytötön Ivy Blue MPB jäi selvästi kolmospalkinnon puolelle, eikä olisi yltänyt kakkoseen edes täydellisellä päiväkirjalla, joten en jää (varsinkaan nykyisillä osallistumisrajoituksilla) palkintoa harmittelemaan.

lauantai 5. maaliskuuta 2022

Ihana kamala sijoitusten metsästys

Kilpailuiden muotoonlaitto ja hevosten kilpailukalentereiden päivittäminen ovat yksi inhokkitehtävistäni virtuaaliharrastuksessani. Se on mekaanista, tylsää, toistavaa työtä, jossa ei pääse käyttämään mielikuvitustaan. Silti kilpailen edelleen ahkerasti perinteisissä kilpailuissa Moanan ponilauman kera. Miksi ihmeessä en ole siirtynyt helppoihin, vaivattomiin ja nopeisiin porrastettuihin kilpailuihin kokonaan? Miksi olen siirtänyt vain Juksulan hevoset niihin?

Kilpailuihin ilmottautuminen on helppoa. Minulla on muistiossa lajeittain ja luokittain valmiissa osallistumismuodossa olevat listat, joista vain nopeasti kopioin osallistujat sähköpostiin luokkaotsikoiden alle ja voilá ponit on ilmoitettu kilpailuihin. Sitten kutsuryppään ensimmäinen kutsu suosikkeihin oikeaan kansioon ja tuloksia odottelemaan. Ihannetapauksessa, kun osallistuminen on ilmestynyt kutsusivulle eli on varmistunut, että olen mahtunut mukaan, "muotoon laitan" kutsuryppään eli teen kutsuista valmiit rimpsut (päivämäärä, järjestyspaikka linkkinä kutsuun, laji/jaos, luokka, sijoitus/osallistujamäärä), jotka joskus sitten päätyvät ponien kisakalentereihin jos sijoitus sieltä jollekin napsahtaa. Tulosten tultua käyn kutsut muistion valmiiden linkkien kautta läpi, naputtelen sijoitukset ja siirrän ne sijoittuneiden ponien kisakalentereihin. Teoriassa kohtuullisen helppoa ja nopeaa - todellisuudessa todella aikaavievää ja tylsää.

Porrastetut ovat niin ihanan helppoja. VRL suodattaa rekisteröidyistä hevosista valmiin listan, kutsuja on kalenterissa pilvin pimein, tulokset tulevat aina ajoissa ja "kisakalenteri" päivittyy hevosen rekisterisivuille ilman pienintäkään vaivannäköä. Valmiit, tasolleen kilpailleet hevoset siirtyvät automaattisesti pois listoilta, joten "ylikisatut" hevosetkin ovat historiaa. Vaikka ponien kanssa kilpaillessa säkäkorkeussäännöt aiheuttavat esteillä ja koulussa harmaita hiuksia, sujuu homma pitkälti kuin itsestään - ja se siinä oikeastaan kiikastaakin. Porrastetut ovat niin helppo ja huomaamaton tapa kilpailla, että sitä tuskin huomaa tai muistaa tehneensä. Yhtäkkiä hevonen vain jo onkin juossut 10-tason läpi ja on valmis 11-tason GP-superkilparatsu. Ei tunnu miltään.

Toisin on, kun hikeä, verta ja kyyneleitä vuodattaen on ensin ilmoittanut poninsa pariin sataan kilpailuun, poiminut lukuisista kutsuista sijoituksia kuin kalleimpia jalokiviä, tallettanut ne ponin sivuille elämääkin pidempään listaan, jota kukaan ei koskaan lue... Ja sitten pääsee siihen tavoitteeseen, 40 sijoitukseen! Tekisi mieli pitää juhlat joka kerta, vaikkei kyse olisi edes lempiponista! Jo sijoitusten kertyminen sijoitus sijoitukselta vapauttaa endorfiineja (ja myös erittäin suuren määrän kirosanoja, turhautumista ja ärsytystä). Pakko se on myöntää, että niin ärsyttävää kuin sijoitusten metsästys onkin, on sen tulos houkuttelevampi kuin porrastettujen hajuttomuus.

Olen tällä hetkellä Moanan ponien kisakalentereiden kanssa menossa (kyllä, olen jopa aloittanut tätä savottaa vähän!) esteiden osalta maaliskuussa 2020, koulun ja valjakkoajon osalta tammikuussa 2020 ja kenttäkilpailuiden osalta vasta joulukuussa 2019. Vaikka touko-marraskuussa 2020 en ole kilpaillut lähes lainkaan, puhutaan silti noin parista tuhannesta läpikäytävästä kilpailukutsusta. Tekisi mieli pyyhkiä kaikki olemattomiin ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Kun tätä työmaata katsoo niin sitä todellakin alkaa miettiä, että oliko ne porrastetut sittenkään niin pliisuja. Mutta ei, saan paljon enemmän mielihyvää siitä, kun Moana's Ghostbuster rikkoo 40 sijoituksen rajapyykin esteratsastuksessa kuin siitä, että Juksulan Cindy siirtyi 10-tasolta tasolle 11 ja on nyt ominaisuuspisteiltään huipputason estekilpuri. Jälkimmäistä en edes huomannut tapahtuneeksi ennen kuin aloin tätä kirjoitusta varten etsiä "tappiin asti" kilpailtua hevosta...

Hei, olen Nintsu ja olen virtuaalinen masokisti. Jatkossakin siis kilpailutan Moanan ponit perinteisissä kilpailuissa, kiroan ja äksyilen itselleni sijoituksia metsästäessäni ja nautin työni tuloksista sen kolme sekuntia, kun siirrän sijoituksia ponien sivuille kalentereihin. Yleensä tykkään tässä harrastuksessa mennä sieltä missä aita on matalin, mutta tässä sijoitus-asiassa näytän etsivän korkeimman seinän, minkä vain löydän.