Olen tuomaroinut ensimmäiset VSN:n alaiset näyttelyni 3.3.2013 ja siitä saakka tuomaroinut välillä enemmän ja välillä vähemmän. Viime vuonna tuomaroin vain muutaman luokan, mutta tälle vuotta olen jonkin verran aktivoitunut ja tuomaroinut ahkerammin. Tykkään edelleen tuomaroinnista yhtä paljon kuin silloin, kun rakennetuomarina aloitin. On kiva katsella valokuvia eri rotuisista hevosista ja siinä sivussahan ne menevät jonkinmoiseen järjestykseenkin, vaikka en ammattilainen olekaan, vain rakenteesta kiinnostunut harrastaja (myös virtuaalimaailman ulkopuolella). Erirotuisten rakenteita on mielenkiintoista vertailla keskenään, kuten myös eroja saman rodun sisällä, sekä käyttötarkoituksen vaikutusta rakenteeseen.
Avasin tuomarointitapaani tässä huhtikuussa 2018 julkaistussa tekstissä. Sittemmin VSN on luopunut pisteytyksen käytöstä ja siirtynyt enemmän Näyttelyjaoksen suuntaan tuomaroinnissa, joten olen joutunut hieman päivittämään rutiinejani. Tämä kirjoitus saattaa vaikuttaa (alkuun) kritiikiltä VSN:ää kohtaan, mutta ei ole sitä, vaan omaa pohdintaani muutoksen hyvistä ja huonoista puolista, sekä sen vaikutuksesta (omaan) tuomarointiin.
Pisteytyksestä luopuminen rehellisesti sanottuna aluksi harmitti, sillä se oli juuri se syy, miksi olin hakeutunut tuomariksi VSN:ään enkä NJ:hin. Pidin nimenomaan siitä, ettei hevosia vertailtu toisiinsa, vaan jokainen pisteytettiin yksilönä ja järjestys tuli pisteiden perusteella. Pisteytyksen puuttuminen painottaa minusta enemmän hevosen tyyppiä, rotuleimaa ja yleiskuvaa, jolloin selvätkin rakennevirheet, kuten virheet jalka-asennoissa, jäävät pienemmälle huomiolle. VSN:n aikaisemmassa pisteytyksessä jokainen rakenteen kohta (10 kpl) piti arvostella ja pisteyttää erikseen, jolloin tyyppipisteistään komean viitosrivin saanut saattoi pudota palkintosijoilta esimerkiksi huonojen jalkapisteiden takia. Vastaavasti korrektirakenteinen, mutta hieman vaatimattomammilla tyypeillä varustettu hevonen saattoi hyvien runko- (etuosa, runko, takaosa) ja jalkapisteiden ansiosta nousta sijoille. Tämä on toki vain omaa mutuani, mutta jos samaa hevosta kilpailutti ennen sekä NJ:n että VSN:n alaisissa näyttelyissä, se pärjäsi paremmin NJ:ssä jos sillä oli hyvät tyypit ja hyvä seisoma-asento kuvassa, vaikka rakenteessa olisi ollut isojakin puutteita. Taktikoin näin usean hevosen kohdalla, silloin ennen siis, ja riippui hevosen kuvasta ja rakenteesta kumman jaoksen näyttelyissä sitä kannatti kierrättää. Toki kaikilta osiltaan hyvät hevoset pärjäsivät molemmissa.
En ole vielä tuomaroinut ilman pisteystä ainuttakaan sekaluokkaa, mutta voin kuvitella, että "muut hevoset/ponit"-luokat ovat varmasti mielenkiintoisia tuomaroida ilman pisteitä. NJ:ssä niitä on toki tuomaroitu jo koko virtuaalimaailman sivu, mutta kuinka samalla viivalla kokonaisuuden arvostelussa todellisuudessa ovat vaikkapa akhaltek, puoliverinen ja ardenner? En erityisemmin tykännyt sekaluokista pisteiden kanssakaan, mutta silloin jokaisen yksilön pystyi pisteyttämään oman rotunsa edustajana ja verrata pisteitä keskenään, ei varsinaisesti eri rotuisia hevosia. Kokeneemmilla NJ-tuomareilla on tähän varmaan joku tekniikka olemassa ja voi toki olla, että ajattelen tämän vain liian vaikeasti. Sukupuolen kannalta sekaluokissa meinaan ainakin herkästi suosia oriita ellen pidä varaani.
Pisteytyksen puuttuessa myös tuomarierojen syyt jäävät useammin arvoitukseksi. Aikaisemmin pisterivistä saattoi nähdä, että toinen tuomari oli tykännyt vaikkapa rungosta selvästi enemmän kuin toinen, tai joku tuomari oli pudottanut sijoitusta jalka-asentojen takia. Vastaavasti näkyi jos selkeää eroa pisteissä ei ollut, vaan kyse oli pienistä 0,5 pisteen eroista, jotka toistuessaan näkyivät loppupisteissä ja sijoituksessa. Tämä voi kyllä olla asia, jota kukaan muu kuin minä, ei kaipaa. Itse tykkäsin vertailla eri tuomareiden pisteitä ja niiden perusteella muodostunutta järjestystä sekä osallistujana että tuomarina. Pelkän järjestyksen vertailu ei aukea samalla tavalla, vaikka on sekin ihan mukavaa ja teen sitä silloin tällöin ehtiessäni.
Mutta pisteyttämisestä luopuminen kyllä nopeuttaa tuomarointia huomattavasti, sitä ei käy kiistäminen. Aloitan tuomaroinnin kuten ennenkin, avaan kaikki luokan osallistujat kerralla, silmäilen ne läpi ja poistan hylättävät hevoset. Yleensä jo nopealla silmäyksellä porukasta erottuu muutama yleiskuvaltaan selvästi muita parempi sekä selvästi muita huonompi hevonen ja sitten jää se keskimassa. Käyn tarkemmin läpi kunkin "ryhmän" (hyvät, huonot, keskikasti), laitan hevoset ensin ryhmissä järjestykseen ja sitten yhdistän ryhmät tuloksiksi. Vielä järjestyksen läpikäynti, ehkä pieniä muutoksia sijoituksissa, ja tulokset valmiit. Kun jokaista arvostelukohtaa ei tarvitse miettiä erikseen, vaan hevosta voi katsoa enemmän kokonaisuutena, arvosteluun käytettävä aika vähenee selvästi. Halutessaan tuomaroinnista "pääsee eroon" hyvin nopeastikin, kun ei tarvitse jäädä miettimään ovatko nämä etujalat 2,5 vai 3 pisteen arvoiset.
Jos ehdin, käyn ennen tulosten lähetystä järjestyksen vielä tarkemmin läpi, varsinkin palkintoihin (champion ja reserve champion) oikeutetut osallistujat, ja harkitsen ovatko ne oikeasti palkintojen arvoisia eli kantakirjakelpoisia. Jos ei ole kovin kiire, saatan miettiä paljonkin perusteluita miksi joku on parempi kuin joku toinen. Isommissa tai muuten vaikeammissa luokissa olen tarpeen vaatiessa antanut osallistujille pisteitä kolmesta kohdasta (tyyppi, runko, jalat) eli aiempaa suppeammin, saadakseni jotain "kättä pidempää" omaan arvosteluuni (tätä minun pitänee käyttää sekaluokissa, jos joskus sellaisia päädyn tuomaroimaan). Pari kertaa olen myös tsekannut, miten "tuntumalla" ja pisteyttämällä tehdyt järjestykset poikkeavat toisistaan. Onneksi yleensä hyvin vähän, mutta joskus huomaan "tuntumalla" arvostellessa sulkevani silmät erityisesti jalka-asentojen virheiltä, jos hevosella on hyvät tyypit ja ryhti sekä kaunis ylälinja. Tuomarointi on siltikin nopeampaa kuin jokaisen hevosen pisteyttäminen kymmenellä eri arvostelukohdalla.
Nopeuden lisäksi hyvä puoli pisteytyksestä luopumisessa on Show Winner -kehien erillinen tuomarointi. Aikaisemmin SW-kehien järjestys meni luokista saatujen pisteiden perusteella. Tavallaan hyvä juttu sekin ja vähensi tuomarointitarvetta, mutta samalla asetti eri tuomarien tuomaroimat hevoset eri asemaan, koska joka tuomarilla oli hieman oma skaalansa. Yksi saattoi olla todella nihkeä antamaan mistään täyttä viittä pistettä, toinen taas antoi helposti hyvästä vitosta ja huonosta kakkosta, ja kolmas tykkäsi pelata mielummin puolikkailla pisteillä. Jos samaan näyttelyyn sattui sekä tiukkaa skaalaa käyttävä että palkitsevampaa pisteytystä harrastava, valtasivat jälkimmäisen tuomarin tuomaroimat hevoset SW-sijat. Nykyinen tapa, jossa SW-kehä tuomaroidaan puhtaalta pöydältä, on minusta parempi ja oikeudenmukaisempi.
Loppujen lopuksi muutos on pieni, mutta tuomareiden työn nopeuttamisen ja siten ehkä uusien tuomareiden saamisen kannalta positiivinen päivitys, sekä itselleni tähän elämäntilanteeseen sopiva keino vapauttaa tuomaroinnista aikaa muulle harrastamiselle. Minulle rakennearvostelu ja kiinnostus rakenteisiin on laajemmin osa hevosharrastusta, joten katson asiaa ehkä hieman eri tavalla ja "vakavammin" kuin keksityt internethevoset tarvitsisivat, enkä siksi välttämättä ole muutoksen suurin kannattaja sen tuomista aikatauluhelpotuksista huolimatta. Pääasia kuitenkin on, että näyttelyihin on tarjolla tuomareita ja osallistujille näyttelyitä. Sitä voi sitten miettiä, että onko virtuaalimaailmassa tarve kahdelle näyttelylaitokselle, joiden arvostelutapa on käytännössä samanlainen, mutta ainakin toistaiseksi osallistujia ja järjestäjiä on riittänyt käsittääkseni molempiin.
