keskiviikko 30. tammikuuta 2019

Vuoden ensimmäiset palkitut

Aloitin alkuvuoteni ahkerana, kun ilmoitin hevosiani mukaan peräti neljän laitoksen tilaisuuksiin mukaan. Helmikuun alussa olenkin sitten reissussa sopivasti koko ensimmäisen viikon, joten katsotaan ehdinkö puskea heppojani mukaan yhtään mihinkään.

Urakka alkoi welshien rotulaatuarvostelusta, jonne ilmoitin tällä kertaa "vain" viisi ponia mukaan, vaikka enemmänkin olisin voinut tuomarioikeuksien takia laittaa. Mukana oli aika hyvin valmisteltuja poneja sekä yksi, johon en oikein saanut panostetuksi yhtään. Kun ei joku inspiroi niin se ei inspiroi. Pencalow Laramie, Winna B, Moana's Bisquit ja Brunnby Poesi saivat vahvat kakkoset hyvillä pisteillä. Pencalow Julius haki melkeinpä tarkoituksella kolmannen palkinnon, mutta palkinto se on sekin.

KERJL:n tilaisuuteen löytyi pitkästä aikaa kolme valmista ponia. Upeat pisteet sieltä tulikin! Sir Kick-a-lot MPB ja Wings of Love MPB nappasivat hienosti kumpikin ensimmäisen palkinnon. Honeythief MPB jäi vain 2,5 pisteen päähän ykkösestä, mutta hyvä palkinto se on kakkonenkin.

Minulla oli hieman vaikeuksia löytää sopivia poneja ERJL:n tilaisuuteen vietäväksi, mutta viisi ponia sitten kuitenkin löytyi. Bug Bites You MPB ja Lil' Diva MPB palkittiin ihan ansaitusti ensimmäisillä palkinnoilla. Bugi sai muuten aivan käsittämättömän upeat 109 pistettä! Moana's Odin sen sijaan jäi yhden pisteen päähän ykköspalkinnosta ja sai tyytyä toiseen palkintoon. Myönnän, että harmittaa! Yleensä en jää harmittelemaan palkintoja, mutta yhden pisteen päähän jääminen aina nyppii. Koulupainotteinen Sumusilmun Fatima ja Moanan pikakasvatti Sneaky Squeky MPB palkittiin kolmannella palkinnolla.

Uskokaa tai älkää, vihdoin muistin ilmoittaa hevosia myös KRJL:ään arvosteltavaksi! Ja kyllä kannatti, sillä Suellen MPB, Katniss MPB ja Cherry Champagne MPB palkittiin ensimmäisillä palkinnoilla! Ei hullummin esteponikasvattajalta. Veronique MPB sai kouluratsastuksessa kilpailemattoman isänsä ja vain yhden jälkeläisensä takia kolmospalkinnon, mutta esteponille se on ihan kelpo palkinto sekin. Tilaisuudessa oli muuten mukana myös Disalle myyty kasvattini Moana's Anwar, joka myös sai kolmannen palkinnon.

Kuten huomaatte, Juksulan hevoset loistavat jälleen kerran poissaolollaan. Juksulan homehtuminen jatkuu. Homeremonttia suunnittelen kunhan joskus joudan.

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Moanan Hall of Fame

Vaikka kasvattelenkin omaksi ilokseni ja pääasiassa omaan käyttööni, on jokunen Moanan welshkasvatti tässä vuosien varrella eksynyt tallin ulkopuolellekin muiden käsiin. En kyttää mitä kasvateillani tehdään, mutta aina silloin tällöin käyn kasvattilistaa läpi ja katson mitä kasvateilleni kuuluu. On aina yhtä suuri ilo huomata, että kasvatillani on jotain tehty! Erityisesti mieltä lämmittää jos kasvattini on päässyt laajemminkin jatkamaan sukuaan tai menestynyt laatuarvosteluissa tai näyttelyissä.

Vuoden 2013 loppukesästä syntynyt Adealaide MPB on kiva yhdistelmä este- ja koulusukua. Isänä sillä on Kidan kasvattama ja minun omistamani, edesmennyt Cullenton's Ikaros ja emänä Violan kasvatti Violan Jolie, joka oli yksi ensimmäisistä Moanan wpb:eista. Uppe on tehnyt Adealaiden kanssa loistavaa työtä niin kilpailu- kuin kasvatuspuolellakin. Tamma on jo palkittu YLA1 ja KRJ-I  -palkinnoilla ja se on kuulemma suuntaamassa vielä esteratsastuksen laatuarvosteluunkin. Lisäksi Adealaidella on peräti viisi varsaa ja se onkin jälkeläispalkittu VWY-C-arvonimellä. Tammalla on jo yksi pojanpoikakin ja lisää varmasti tulossa, sillä tamman jälkikasvua on asumassa aktiivisten harrastajien talleissa.

wA-tamma Moana's Nevada syntyi syksyllä 2013 ja alunperin se oli tarkoitus jättää kotiin. Eräs aloitteleva welshkasvattaja kuitenkin teki tammasta tarjouksen ja myin sen hänelle. Hän katosi aika pian, jolloin tarjosin Nevadaa suoraan Ompulle Coedwig Welshiin. Ehdottomasti yksi parhaista kaupoistani ikinä! Tamma on kilpaillut ja se on palkittu YLA2 ja VWY-II -palkinnoin. Jälkikasvua Nevadalla on neljä, jotka tosin kaikki ovat oreja, eli tammalinjaa ponista ei ole enää jäljellä. Tamman jälkeläiset ovat palkittuja ja komeita ja niitä löytyy aktiivisten welshkasvattajien hoivista, eli ne tulevat vielä varmasti jatkamaan sukuaan. Jokunen lapsenlapsi Nevadalta jo löytyykin. Nevadan suvun jatkuminen on itselleni tärkeää erityisesti tamman eei:n LD's Las Mountainsin takia, joka on ensimmäinen welshkasvattini ikinä.

Loppuvuoden 2013 kasvatti Moana's Taryn päätyi elenille, liekö peräti ihan tilausvarsana. Ori on kyllä kivasti valjakkoajossa kilpaillut ja lisäksi VWY-palkittu, mutta erityisen iloinen tämän ponin kohdalla olen sen runsaasti jälkeläismäärästä: peräti yhdeksän varsaa! Nykyään tuollainen on oikea harvinaisuus, varsinkin kun kaikki eivät ole elenin omia kasvatteja, vaan oriilla on ollut kysyntää muuallakin. Tarynilla on jo kourallinen lapsenlapsia ja esimerkiksi elenillä on siitä kolmipolvisen suvun omaava, todella kiva tamma, jossa hän on yhdistänyt uudempaa sukua vanhempiin linjoihin.

Cruella De Vil MPB lähti danille Paraatiponeihin tilausvarsana alkuvuonna 2014. Ihan kauhean kovaa jalostuskäyttöä ei tammalla ole ollut, mutta yksi varsa löytyy. Tykkään kuitenkin kovasti siitä, millaisen persoonan dani on tammasta tehnyt. Ja näin himokisaajana arvostan kyllä myös tamman ERJ-I ja VWY-II -palkintoja.

Moana's May Queen oli myös tilausvarsa, tosin Jannicalle Adinaan. Emänä May Queenilla on Moanan ensimmäinen wA-tamma Goldwood's Honey Bonnie, joka on yksi tallin tärkeimmistä kantatamoista. En tiedä löytyisikö May Queenille jotkin päivitetymmät sivut jostakin, mutta ainakin näiden sivujen mukaan poni on vain vähän kilpaillut. Sen sijaan jälkikasvua siltä löytyy! May Queenillä on viisi varsaa, jotka ovat varsin ahkerasti jatkaneet sukuaa. Tammalla on jo jopa lapsenlapsenlapsiakin! Parhaimmillaan May Queen löytyy siis kolmannesta polvesta. Nostan hattua!

Paraatiponeihin värkättiin uusi tilausvarsa alkuvuodesta 2015, tällä kertaa wB-ori Moana's Osiris. Tykästyin oriiseen heti ja melkein jo harmitti, että olin mennyt moisen herkun myymään! Osiris on kilpaillut porrastetuissa, mutta se ei ole kiertänyt laatuarvosteluita. Sen sijaan jälkikasvua löytyy tältäkin herralta. Neljästä varsasta puolet on oreja ja puolet tammoja. Osirista on mukavasti käytetty eri kasvattajien tammoille ja sen varsat ovat myös levinneet usealle eri omistajalle. Vielä en lapsenlapsia oriille löytänyt, mutta vihjeitä tulevista sellaisista löytyi kyllä! Itseänikin kutkuttaisi jostakin Osiriksen jälkeläisestä napata varsa itselle - sen verran vielä Osiriksen (nykyään ruuna) perään haikailen!

Konstantin MPB on vuoden 2015 tilausvarsa Jannicalle Adinaan. Konsta on muuten samasta isästä kuin ensimmäisenä esitelty Adealaide! Emänä Konstalla on yksi suosikkitammoistani, Anna Karenina MPB. Konsta ei ole sivujensa mukaan juurikaan meritoitunut ratsastuskilpailuissa (joskin pari kertaa olen hoksannut oriin ainakin KERJ-kilpailuiden tuloslistoilla), mutta sitäkin enemmän näyttelykehissä. Komea musta ori on kantakirjattu toisella palkinnolla ja lisäksi saavuttanut champion-arvonimen sekä perinteisissä NJ-näyttelyissä, että VSN:n alaisista näyttelyistä. Konstalla on lisäksi yksi orivarsa, joka ei tosin näytä olevan aktiivisen harrastajan omistuksessa.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, oman esittelynsä ansaitsee wB-ori Moana's Anwar. Ori lähti tilausvarsana Disalle Glenwood Welshiin kesällä 2016. Oriin isä ja emä ovat molemmat ihan superkivoja ja olin itsekin ajatellut ne joskus yhdistää, mutta Disa ehti ehdottaa sitä ensin. Anwarin 2-polvinen suku on mielestäni upea! Ori on meritoitunut kilpakentillä ja se on palkittu ERJ-I-palkinnolla. Jälkeläisiä oriilla on nyt neljä ja se on edelleen jalostuskäytössä. Lapsenlapsia ei Anwarille ole vielä syntynyt, mutta oriin kaikki varsat ovat aktiivisilla harrastajilla, joten taitaa olla vain ajankysymys milloin seuraava sukupolvi syntyy.

Yritän aina sopivissa tilanteissa kiittää ahkeria kasvattieni omistajia, mutta vielä yleisesti ja yhteisesti kiitos kaikille! Myös niille, joiden omistuksessa olevaa kasvattiani ei tässä kirjoituksessa esitetty.

lauantai 19. tammikuuta 2019

Mikä virtuaalimaailmassa kiehtoo?

Keskustassa keskusteltiin jälleen virtuaalimaailman lamasta tuossa alkuviikosta. Kuten ennenkin, keskustelussa ei tullut esiin mitään konkreettista tai loistavaa ideaa, joka voisi tuoda uusia harrastajia tämän perinteisen virtuaaliharrastuksen pariin (ei niin, että itselläni olisi jotain ideoita). Sen sijaan porukka innostui kertomaan omia mietteitään siitä miksi harrastavat virtuaalihevosia ja mikä tässä harrastuksessa itse kutakin viehättää. Mielenkiintoisia vastauksia ja kävin itsekin aiheesta suppeasti topikiin kommentoimassa.

Keskusteluun tulleista vastauksista käy hyvin ilmi yksi virtuaalimaailman ehdottomista vahvuuksista: tätä voi harrastaa niin monella eri tavalla. Voi tavoitella kilpailuita ja laatuarvosteluita, voi kasvattaa isolla volyymilla tai vain parilla hevosella, voi harrastaa realistisesti tai täysin vailla rajoja, voi olla omassa kuplassaan tai hakeutua mukaan eri yhteisöihin. Harrastustapoja virtuaalitallien joukosta löytyy aivan yhtä paljon kuin harrastajiakin. Se on ehdottomasti yksi tämän perinteisen virtuaaliharrastuksen vahvuuksista, sillä keskustelussakin esiin tulleet instagram-tallit eivät (käsittääkseni) mahdollista yhtä laajaa palettia eri harrastustavoissa.

Aloinkin pohdiskella vähän syvemmin sitä, että miksi itse harrastan virtuaalihevosia. Minulla on ollut oma suomenhevonen/-hevosia jo yli kymmenen vuotta. Käyn tallilla päivittäin tai jopa useammankin kerran päivässä. Treenaan ja valmentaudun kahdessa lajissa (este- ja kouluratsastus) ja ajoittain myös kilpailen varsin ahkerasti. Olen myös työskennellyt eri talleilla ja elättänyt itseni hevosalalla. Miksi siis vielä lisäksi virtuaalihevoset? Hevosharrastukseni oikeassa elämässä on jo niin mittava ja aikaavievä, että enkö saa sillä täyteen hevostelun tarpeeni?

Minulle virtuaalihevostelussa on erityisesti kyse mielikuvituksesta, ja mielikuvitus ja internet luovat yhdessä rajattomasti mahdollisuuksia. Netissä voin tavallaan toteuttaa niitä epärealistisia haaveita, joihin minulla ei oikeassa elämässä olisi koskaan mitään mahdollisuuksia: talli Uusi-Seelannissa ja toinen Saksassa, kolmesataapäinen hevoslauma, kasvatusta, omia sukulinjoja ja niin edelleen. Vaikka joskus saisin oikeassa elämässä rahat kasaan tammani astuttamiseen, jäisi se siihen yhteen varsaan, joten mistään kasvatustoiminnasta ei olisi kyse. Kolmensadan hevosen omistaminen olisi oikeassa elämässä täysi mahdottomuus, enkä usko, että esimerkiksi Uusi-Seelantiin muuttokaan mikään pikkujuttu olisi toteuttaa. Puskatalleja, ratsastusta ja suomalaista hevoskulttuuria saan aivan riittävästi oikeassa elämässä, enkä tarvitse niitä enää kuvitteellisessa maailmassani. Sen sijaan isolla volyymilla laatuponien kasvattaminen on asia, mitä en oikeassa elämässä voisi koskaan saada.

Harrastukseni keskiössä on siis mielikuvitus. Itse asiassa suurin osa pikseliponeilun herättämästä mielikuvien tulvasta ei edes tule muiden harrastajien nähtäville, vaan iso osa pysyy oman pääni sisällä. Esimerkiksi jostakin hevosesta minulla saattaa olla korvieni välissä tuhansia "sivuja" tekstiä ja tietoa, mutta sivuille päätyy vain perusluonne tiivistetyssä muodossa. Sillä on kuitenkin rajansa kuinka paljon tekstiä ja kuvia sivuille voi laittaa, joten tämä kirjoittamaton osa harrastusta on minulle todella tärkeä. 

Myös visuaalisuus on virtuaaliharrastuksessani minulle tärkeää. Sivujen ja erityisesti hevosten kuvien pitää näyttää hyvältä omaan silmääni. Iso osa harrastustani onkin selailla muiden talleja, ulkoasuja, esittelyitä, ja hevoslistauksia, sekä toki katsella omiakin aikaansaannoksiani kriittisellä silmällä. Kauniit kuvat, sievät ulkoasut ja mukavat tekstit tuottavat jo itsessään minulle mielihyvää. Saman tunteen saisin varmaan selailemalla kuvia kauniista maisemista tai katselemalla kissavideoita, mutta virtuaaliharrastuksessa sekin puoli hoituu näppärästi (katselen kyllä silti aika paljon maisemakuvia, koska kauneutta ei koskaan voi elämässä olla liikaa).

Sen sijaan yhteisöllisyys tai tarinointi ei enää vuosikausiin ole ollut osa virtuaaliharrastustani. Mitä enemmän vietän aikaani oikealla tallilla, sen vähemmän olen innostunut tallitarinoimisesta netin ihmeellisessä maailmassa. Lisäksi olen aina viihtynyt omassa rauhassani, joten en niin kaipaa yhteisöllisyyttä tai kaveria harrastukseeni. Toki tykkään muidenkin harrastajien, varsinkin welsh-porukan, kanssa jutella, sekä osallistua kilpailuihin, laatuarvosteluihin ja kissanristiäisiin, mutta silti se varsinainen suola tähän harrastukseen tulee muualta. En myöskään ole niin innokas kasvattamaan muille, vaan olen ihan tyytyväinen kasvattieni jäädessä omiin nurkkiini. Myönnän tosin, että jos olisin ainoa kilpailujärjestäjä, voisi innostukseni tähän harrastukseen kokea kovan kolauksen, eli yhteisöllisyyttäkin kaipaan tietyllä tapaa.

Minulle virtuaalimaailma on positiivisessa mielessä pakopaikka tavallisesta elämästä. Ei arkisia huolia, vaan voin mielikuvitukseni avulla tehdä mitä vain. Harrastus tämä on siinä missä moni muukin, eikä yhtään hullumpi harrastus olekaan!

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Moana 7v ja joulukuun palkitut

Moana part breds näki päivänvalon tasan seitsemän vuotta sitten loppiaisena eli 6.1.2012. Sen kunniaksi päivittelin tallin historiakirjoitusta taas yhden vuoden osalta Esittely-sivun alalaitaan. Kannattaa käydä vilkaisemassa jos vuosiluvut kiinnostavat! Aika kauashan Moana on tullut siitä alkuperäisestä realistisuuteen ja tarinointiin keskittyneestä pikkutallista, joka silloin seitsemän vuotta sitten esiteltiin virtuaalimaailmalle. Talli on kehittynyt omia polkujaan ja on kiltisti aina vastannut sitä mitä siltä on omistajakaartin puolelta toivottu. Ei aina tarvitse perustaa uutta tallia, kun suunnitelmat ja kiinnostuksen kohteet muuttuvat!

Hyvää synttäriä rakas talliseni sekä tietysti olkaan taputukset minulle seitsemän vuoden varsin kelvollisesta taipaleesta! Ei Moanasta sen enempää, siirrytäänpä joulukuun laatuarvostelukarkeloihin.

KRJL jäi taas vaihteeksi joulukuussa unohduksiin, mutta ERJL:n joulukuun tilaisuuteen ilmoitin joukon kopukoita arvosteltavaksi. Juksulastakin oli pitkästä aikaa edustusta mukana, kun Juksulan July xx kävi pokaamassa 100,5 pistettä, minkä pitäisi oikeuttaa ensimmäiseen palkintoon. Tuloksissa sille on kuitenkin merkitty ERJ-II, joten laitoin asiasta sähköpostia ylläpitoon. Sovitaan kuitenkin, että ykkönen tuli niin, että paksahti! Moanasta oli mukana suvultaan tai jälkeläisiltään kilpailemattomia tai vähän kilpailleita, joten nippanappa kakkospalkinnon puolelle ylsivät Moana's Periphery, Moana's Pandora ja Moana's Peanut Butter. Kolmannen palkinnon saivat Moana's Eileithyia ja Moana's Cresida.

VVJL:n joulukuun tilaisuudessa Moanaa edusti Moana's Cresida, joka palkittiin toisella palkinnolla. Sinna pärjäsi siis erittäin hienosti, kun otetaan huomioon, ettei tamman vanhemmat ole kilpailleet valjakkoajossa!

Ponikantakirja järjesti jo aikalailla perinteeksi muodostuneen joulukuun suurtilaisuuden, jonne sai tuoda myös "kelvottomia" poneja, eli poneja, joilla ei ollut suvullisesti tai näyttelytulosten perusteella oikeutta osallistua. Moanasta ilmoitin mukaan kolme ponia, jotka eivät metsästyksestä huolimatta ole keränneet osallistumisoikeutta näyttelyistä. Eirian Lwyn, Eirian Hedros ja Eirian Haldy palkittiin kaikki kolmannella palkinnolla. "Kelvollisista" poneista Keani MPB sai myös kolmosen. Loput kelvolliset ponit Anfarwol Cadwen, Pencalow Laramie ja Winchester Lilith saivat hienot kakkospalkinnot. Kasvi ja Lili olivat jakaneet tuomarien mielipiteitä hieman enemmän, sillä osa tuomareista olisi antanut tammoille ensimmäisen palkintoon oikeuttavat pisteet, mutta kokonaispistemäärä jäi hiuksen hienosti kakkosen puolelle.

tiistai 1. tammikuuta 2019

Uudenvuoden lupauksia tai tavoitteita

Menestyksekästä uutta vuotta 2019 kaikille!

Vuosi on vaihtunut ja nyt on aika suunnata katseet alkaneeseen vuoteen. Sanoi näitä nyt sitten tavoitteiksi tai uudenvuoden lupauksiksi, niin tässäpä listaa mitä meinasin vuonna 2019 virtuaaliharrastukseni kanssa tehdä. Hieman kierrätystä viime vuodelta havaittavissa, mutta mitäs sitä hyviä lupauksia/tavoitteita mihinkään vaihtamaan.

Moana part breds
  • Ensimmäinen Moanan omasta isä- ja/tai emälinjasta polveutuva kasvatti, jota voi nimittää pitkäsukuiseksi (isä/emälinja yli 4 polvea). Tasasukuisuutta ei vaadita.
  • Yksi viiden kutsun kilpailurypäs joka kuukausi.
  • Pidä kasvattilista CAS-vuosittain ajantasalla (eikä kuten nyt...).
  • Ikuisuusprojekti nimeltä "maastokartta" valmiiksi.

Moana farm
  • Hanki muuli, aasi ja karjahevonen.
  • Säännöllisen epäsäännöllisesti uusia eläimiä joukon jatkoksi.
  • Farmia voisi hyödyntää enemmän esimerkiksi Moanan ponien päiväkirjamerkinnöissä.

Juksula (huoh, mistähän sitä tämänkin kanssa oikein aloittaisi...)
  • Hoida tallia tänä vuonna paremmin kuin viime vuonna. Ei kai tässä kyllä suuntakaan voi olla kuin ylöspäin.
  • Hanki se työhevonen ja kokeile työkisoja.
  • Elvytä laukkapuolta. Joko poni- tai hevoslaukoissa.

Blogi
  • "Vuoden 2019 top5" on tietysti tavoitteena, mutta pääasia, että bloggaaminen säilyy kivana lisänä harrastuksessani!
  • Kommentoi ahkerammin muiden blogikirjoituksiin.

Vielä pieni, hiljainen lupaus, jota en oikein saanut muiden otsikoiden alle. Olen viime vuosina kirjoitellut lähinnä virtuaalihevosten äiväkirjamerkintöjä, luonteita ja sukuselvityksiä, ja ihan tykkäänkin niitä kirjoitella ja joskus saan kivan innostuksenkin niistä aikaiseksi. Kuitenkin joulukuussa vihdoin ja viimein sain ihan oikean kirjoitusinspiraation: kirjoitin kolme A4:sta täyteen kuin hurmoksen vallassa niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin iltapuvun valinta. Kirjoitus oli osallistumiskuittaus Zenin vuodenvaihteen gaalailtaan. Pitkästä aikaa tunsin sitä kirjoittamisen paloa! Se tunne, kun sormet suorastaan kutiavat päästäkseen näppäimille, kuinka pää surisee tarinaa, joka vain vaatii päästä ulos, kuinka jalatkaan eivät meinaa mahtua tuoliin, kun pitäisi jo saada mustaa valkoiselle! Tunne on erilainen kuin innostus päiväkirjamerkintöihin, luonteisiin tai sukuselvityksiin, eikä blogitekstien kirjoittaminenkaan (niin paljon kuin siitäkin tykkään) tunnu samalta kuin tarinan kirjoittaminen.

Siksipä viimeisenä lupauksena: kirjoita tarinoita. Mistä aiheesta vain. Anna mielikuvituksen virrata, eläydy ja anna inspiraation viedä.