Hyvinhän se vuosi alkoikin...

Oikea elämä ja sen reaaliteetit tulivat tielle, joten hyvässä uskossa tehdyt uuden vuoden tavoitteet saivat pienesti kenkää ennen kuin tätä vuotta oli kuukauttakaan kulunut. Mutta elämä on ja näillä mennään mitä on annettu. Radiohiljaisuutta on todennäköisesti hetken aikaa vielä luvassa.

Onneksi virtuaaliasiani ovat jo valmiiksi niin levällään ja kesken, että lisäkuukausi sinne tai tänne ei haittaa enää yhtikäs mitään. Kestän todella huonosti keskeneräisiä asioita, eikä tämmöinen on-off-harrastaminen sovi minulle yhtään. Se tekee myös tallien ja pikseleiden pariin palaamisen tauon jälkeen hankalaksi, kun se kesken olevien asioiden pino tuntuu niin valtavalta ja ylitsepääsemättömältä. No, se ei (onneksi tai harmiksi) ole tämän päivän asia, vaan mietin sitä sitten joskus toiste.

Ehdin tässä noin nelisen viikkoa olla täysin ulkona virtuaalimaailmasta, ja kun tänään tänne kömmin niin täällähän oli tapahtunut vaikka ja mitä! Keskustasta silmiini osui heti marsupienen viesti, jossa kerrotaan uuden VRL:n sivujen olevan jo siinä vaiheessa, että vanhojen sivujen sulkeminen on jo lähellä (topa)! Itse pidän VRL:n tähän harrastukseen tuomasta yhtenäisyydestä ja yhteisistä "perussäännöistä", joten olen sivuston päivittymistä nykyaikaan seurannut mielenkiinnolla ja odotuksella.

Innokkaana virtuaaliblogien lukijana minulla oli virtuaalitaukoni jäljiltä odottamassa enemmän lukemattomia blogitekstejä kuin pystyin yhdelle iltaa lukemaan. Lisäksi bongasin muutaman uuden bloginkin! Virtuaalivalo ja Väriloisto ovat ihan uusia, tämän vuoden puolella aloittaneita blogeja, joidenka lisäksi törmäsin vanhempaan, viime vuonna naftaliinista kaivettuun Virtuaalimietteitä-blogiin. Varsinkin Virtuaalimietteitä on ollut ihastuttavan aktiivinen nyt alkuvuonna ja kirjoituksen napakoita ja helppoja lukea. Kaikki kolme on lisätty Suosittelen-listaukseen tuonne sivun oikeaan reunaan. Suosittelen!

Seuraavaksi takaisin radiohiljaisuuden pariin.

Joulukalenterilama

Onko todella niin, ettei tänä vuonna virtuaalitalleilla ole omia joulukalentereita? Olen pari päivää yrittänyt Keskustasta bongailla mainoksia ja haullakin koettanut, mutta ei ole tullut yhtään vastaan. Ilmianna alla, jos tiedät jollakin virtuaalitallilla olevan joulukalenterin!

Onneksi sentään parilla blogilla on joulukalenteri, joita seurata. Omassa seurannassa on vanha kunnon Ionicin joulukalenteri, joka on palannut parin vuoden tauon jälkeen. Lisäksi "Seikkailu Saksassa" -blogissa on menossa "Täydellisen joulun metsästys" -niminen tarinallinen joulukalenteri, joka on vienyt minut täysin mukanaan. Suosittelen kaikille lukijoilleni kumpaistakin! Linkit löytyvät tekstikentän oikeasta laidasta Suosittelen-otsikon alta.

P.S. Hyvää itsenäisyyspäivää!

Sittenkin sabinoa

Lokakuu hujahti ohi niin nopeasti, että en yhtään tiedä mihin kaikki aika oikein katosi. Olen varmaan nukkunut koko kuukauden! Tauolta paluu ei siis ehkä sujunut ihan odotetulla tavalla, mutta elämä on.

Kirjautuessani Keskustan foorumille 27 päivän tauon jälkeen, sain ilokseni huomata, että yhdessä vakiostalkkaus-topikissani "Värien ihmemaa" oli keskusteltu sabino-geenistä ja erityisesti sabinon esiintymisestä welsheillä. "Vanhan" tiedon mukaanhan welsheiltä ei ole löytynyt sabino SB1-geeniä, vaikka rodussa esiintyy paljon sabinolle tyypillisiä, suuria ja pitsireunaisia valkoisia merkkejä. Mutta löytyypä kuin löytyykin welsheiltä SB1-geeniä! Lokakuussa 2019 on löydetty SB1-geeni ruunivoikolta D-sektion tammalta. Tammalta löytyi lisäksi dominanttivalkoinen W20-geeni, joten ponin ulkoasu on aika veikeän valkoinen!

Minä olen Moanan alkuajoista saakka merkinnyt kaikki isoja valkoisia merkkejä omaavat ponini sabinoiksi, vaikka olen ollut tietoinen ettei SB-geeniä welsheiltä ollut (vielä) löytynyt. Halusin jotenkin nostaa isot merkit perustiedoissa esiin ponin värin kohdalla ja sabino tuntui siihen parhaalta vaihtoehdolta. Kun toinen harrastaja lukee esimerkiksi kuvattomilta muistosivuilta ponin väriksi "rautias sabino", kertoo se varmasti perusharrastajalle enemmän kuin "rautias dominanttivalkoinen" saatika pelkkä "rautias". Mietin myös vaihtoehtoa "rautias isoin merkein", mutta se taas ei vain kuulostanut mielestäni hyvältä, joten päädyin sabinoon.

Todennäköisesti sabino (tai ainakin juuri SB1) on welsheillä melko harvinainen eikä selitä kaikkia sabinolta näyttäviä kuvioita. Jos geeni olisi welsheissä kovin yleinen, oltaisiin se varmasti löydetty aikaisemmin, koska sabinokuvioita rodussa on kuitenkin paljon. Minä aion kuitenkin edelleen pitää ponieni värit kohtuullisen yksinkertaisina ja merkitä kaikki isomerkkiset ponit sabinoiksi sotkematta sekaan vaikkapa dominanttivalkoista. Kasvattieni omistajat voivat sitten itse miettiä kuinka haluavat "sabinoihin" vanhempiin suhtautua, mutta ainakin nyt on todistettu, että welshin nimittäminen sabinoksi ei ole täysin epärealistista.

Lisää isoista merkeistä ja (Sirpan sanoin) suuresta sabino-sekaannuksesta voi lukea edellä mainitusta Keskustan topikista (uusimmat sabino-keskustelut sivulla 141) ja Ionicin blogista Suuri sabino-sekaannus osa 1 ja osa 2.

Nimet ovat makuasia

Taidan olla welshpiireissä kuuluisa ravi- ja laukkahevosten nimillä paiskotuista welsheistäni, joten Sirpan Keskustassa aloittama keskustelu nimihirviöistä osui ja upposi! Sirpa tosin taisi hakea vaikeasti kirjoitettavia nimiä (niitäkin jokunen toki minultakin löytyy), mutta eiköhän nimihirviöiksi lasketa muutoinkin kamalat nimet. Minun nimimakuni virtuaalihevosilla tuntuu olevan varsin outo ja ehkä valtavirrasta (ainakin welshpuolella) poikkeava, joten voin vain arvailla kuinka moni jättää kasvattini ostamatta tai lainaamasta orejani jalostukseen, koska nimi! Varmaan aika moni, heh.

Jos aloitetaan niistä vaikeasti kirjoitettavista. Kymri on näin suomalaisittain aika vaikea kieli ja melkein kaikki kymrinkieliset nimet tuntuvat ainakin itsestäni jossain määrin hankalilta kirjoittaa. Aina jää joku konsonantti puuttumaan! Jo edesmennyt Gwerfyl Cwmfelin taitaa olla kärjessä vaikeimmasta päästä mitä tallistani on kymriä löytynyt, eikä Gwalch Fflamwydden'kään helpoimmasta päästä ole. Muunkielisistä vaikein lienee Rhynchocephala MPB, joka on saanut nimensä erään piileväsuvun latinankielisen nimen mukaan. Jos Sirpan keskustelussa esiin tulleisiin ja vaikeasti kirjoitettaviin nimiin verrataan, eivät nämä kaikista vaikeimpia mahdollisia ole, mutta kiinnitän jonkin verran huomiota nimen kirjoittamisen helppouteen ja monesti jätän kirjoitusasultaan kovin vaikeat nimet käyttämättä. En tykkää myöskään erikoismerkeistä nimissä. Tämä tosin on freewebsin/websin peruja, sillä erikoismerkit tuppasivat siellä muuttumaan kysymysmerkeiksi ellei niitä kirjoittanut koodilla, mihin taas olin kovin laiska ryhtymään.

Tykkään lausemaisista nimistä ja siksi aika monella hevosellani onkin pitkä nimi. No Work Before Coffee MPB on aika hyvä esimerkki tästä. Ei ehkä heti nimen perusteella arvaisi welshiksi? Muita pitkähköjä nimiä löytyy vaikkapa Bebble Copple Boulder MPB, Smoke on the Water MPB, Shake Yo' Money Makers ja Tea is for Hipsters MPB. Kolmi- tai neliosainen nimi (plus kasvattajaliite) ei ole minun talleissani mikään poikkeus. Pitkät nimet voivat olla hankalia sekä kirjoituksellisesti että esimerkiksi nimikenttien ja sukutaulujen kanssa, mutta pidän niistä silti.

No entäs ne ravi- ja laukkahevosten nimet? Niitähän löytyy! Ei muuta kuin Moanan ponilistaukset auki ja katsomaan. Ei taida tulla ensimmäisenä welshkasvattaja mieleen? En muista kuka welsh-harrastaja se vuosia, vuosia sitten oli, joka totesi, että saisin mennä kasvattamaan jotain amerikkalaista rotua, kun nimet sopisi paremmin sinne (lisähuomautuksena, että tämä todettiin hyvässä hengessä minulle tulevan tilausvarsan nimeä mietittäessä). Ehkä kaikista "karmeimmasta" päästä voitanee esitellä Cheesy Cheese Mouse MPB ja poikansa Cheese in Mousetrap MPB, joista varsinkin jälkimmäisen nimi on mielestäni aivan ihana. Myös aikaisemmin mainittu Shake Yo' Money Makers on melkoinen nimipaiskaus. Ja siitäkin nimestä pidän ihan erityisesti! Tässä Moanan poneja selatessani huomasin, että tammoillani on selvästi konservatiivisempia ja "valtavirtamaisempia" nimiä kuin oreillani. Ilmeisesti jostain syystä epä-welshmäiset nimet tuntuvat istuvan mielestäni paremmin oreille.

Useissa nimikeskusteluissa nousee "turn offina" kahta eri kieltä yhdistävät nimet. Minä olen kunnostautunut tässä(kin), sillä Juksulassa kasvattajaliitteenä käytetään pääasiassa liitettä Juksulan - ja surutta myös vieraskielisten sanojen ja nimien kanssa. Esimerkiksi arabitamman Juksulan Habibtin nimessä yhdistyvät suomalainen kasvattajaliite ja latinalaisille kirjaimille kirjoitettu arabiankielinen naispuolisen ystävän/läheisen hellittelynimi. Tällä hetkellä Juksulan hevoslistojen kieliyhdistelmät ovat tosin aika kesyjä, sillä aikaisempina vuosina sieltä on löytynyt melkoisia kieliyhdistelmiä. Moanassakin englanninkielisen genetiivin omaava kasvattajanimi on yhdistetty kymriin welshoriin Moana's Iarll Rhyfelgar nimessä. En tiedä kuinka vahvasti nykyään virtuaalimaailmassa karsastetaan tämän tyylisiä nimiä. En kuitenkaan ole ainoa tätä harrastava, vaan welshkasvattajissa on ainakin pari muutakin. Itse jostain syystä tykkään suomenkielisen kasvattajaliitteen yhdistämisestä erityisesti vieraskielisten nimien tai nimimäisten sanojen kanssa.

Nimet ovat todella vahvasti makuasia, mutta mutulla väittäisin suurimman osan harrastajista pitävän hyvin huomiota herättämättömistä ja oikeiden hevosten nimiä mukailevista nimistä. Suomenhevosten nimissä revitellään mielestäni yleisesti ottaen enemmän kuin vaikkapa puoliveri- tai ponipiireissä. Varsinkin welsh-harrastajien keskuudessa welshien nimet ovat usein kymriä ja/tai melko perinteisen kuuloisia. Itse tykkään käyttää hyväkseni virtuaalimaailman vapaita nimeämismahdollisuuksia, jolloin nimetkin saattavat välillä olla aika villejä. Onneksi virtuaalimaailmassa mahtuvat kukoistamaan kaikki!

PS. Tämä postaus on samalla pakollinen karkauspäivän kirjoitus! Seuraava mahdollisuus postauksen julkaisemiseen karkauspäivänä on vasta neljän vuoden päästä, joten pitäähän tämä mahdollisuus käyttää hyväksi.

Etsintäkuulutus: Joulukalenterit 2019!

Olen tässä koettanut viime sunnuntaista asti etsiskellä virtuaalisia joulukalentereita, mutta onko tosiaan niin, että tänä vuonna kalentereita ei ole vai enkö vain löydä?

Adinassa on jälleen perinteinen joulukalenteri, johon lupaan yrittää tänä vuonna osallistua edes jonakin päivänä. Samaa taisin luvata viime vuonnakin - huonolla menestyksellä. Uusi yritys siis jälleen!

Uutena tuttavuutena foorumilta löytyi Sierran joulukalenteri, jossa on tarjolla yksi uusi kasvatti joka päivä. Idea on mielestäni tosi kiva juuri tuollaiselle monen rodun tallille! "Yksi welshkasvatti joka päivä" ei ehkä toimisi. Meinasin jo yhden tarjouksenkin Sierran joulukalenterikasvateista tehdä, mutta hevonen ehti mennä nenäni alta ennen kuin ehdin ajatuksista tekoihin. Seuraan siis tiiviisti josko tulisi muita kivoja kasvatteja vastaan.

Kaikki virtuaaliset joulukalenterit saa ilmiantaa alla!

Mitä muut virtuaaliharrastajat haluavat lukea?

Aloitin virtuaaliaiheisen blogin kirjoittamisen puhtaasti siitä syystä, että saan kirjoittaa ylös kaiken sen virtuaalihössötyksen, jota en raaski kaataa tärkeimmän kuuntelijani eli poikaystäväni niskaan. Alusta saakka tämä blogi on ollut minulle paikka, jonne tarinoida milloin mitäkin virtuaaliaiheista on mieleeni juolahtanut, enkä ole ajatellutkaan kuka näitä oikein minun lisäkseni lukee vai lukeeko kukaan. Olen ilmeisesti tässä harrastuksessa sen verran omaan napaani tuijottelija, etten ole koskaan sen suuremmin tullut ajatelleeksi, että minkäköhänlaisia tekstejä muut harrastajat oikeastaan edes haluavat lukea.

Suureksi ilokseni törmäsin perjantaina Keskustassa serenan aloittamaan topikiin, jossa hän kyselee kirjoitusaiheita uutta virtuaaliblogia varten. Mahtavaa, virtuaaliaiheisia blogeja ei todellakaan ole liikaa! Odotan jo innolla uusien blogitekstien julkaisua. Myös serenan saamat vastaukset muita harrastajia kiinnostaviin kirjoitusaiheisiin ovat mielestäni mielenkiintoisia, vaikkei vastauksia nyt niin kovin montaa (vielä) ole tullutkaan.

Vastausten perusteella VRL ja siitä kertovat erilaiset pohdinnat tuntuisivat kiinnostavan monia lukijaehdokkaita. Se ei ehkä ole kovin yllättävää, sillä onhan VRL hevosvirtuaalimaailman kattojärjestönä aina ajankohtainen aihe. Varsinkin nykyään, kun laitoksen tulevaisuus on niin epävarmaa. Minuakin kiinnostaisi lukea muiden harrastajien ajatuksia VRL:stä ja esimerkiksi sen tarpeellisuudesta kunkin harrastajan harrastukselle. VRL ja sen toiminnot ja alaiset laitokset ovatkin aihe, mistä löytyisi vaikka ja mitä kirjoitettavaa varmaan itse kullekin.

Lukijat tykkäisivät ilmeisesti myös lukea pohdintoja virtuaalimaailman ajankohtaisten aiheiden ympäriltä. Joo, niin minäkin! Epäaktiivisen aktiivisena viikonloppuharrastajana olen aina niin ulkona niistä ajankohtaisista aiheista, että tarvitsisin jonkun blogin, joka edes kertoisi mitä ne ajankohtaiset aiheet ovat. Virtuaalimaailman vallitsevista trendeistä nyt puhumattakaan! Mikä virtuaalimaailmassa edes on nyt "in"? Vietän selvästi liikaa aikaa omassa harrastuskuplassani ja kokonaan harrastuksen ulkopuolella.

serenan topikiin tuli myös pari "tästä en halua lukea" -vastaus. Vähemmän yllättäen oman tallin kuulumiset, "laatispalkintopostaukset" ja vastaavat, eivät lukijoita kiinnosta. Ymmärrän sen hyvin, koska en itsekään jaksa yleensä lukea muiden "tälle ERJ-II ja tuolle kolmonen". Kirjoitan niitä kyllä itse, heheh, ja hyvä, kun omianikaan jaksan lukea. Ehkä niitä voisi jatkossa tiivistää aina muutaman kuukauden palkintoihin kerrallaan - ihan kokonaan en suostu niistä luopumaan.

Aion jatkossakin kirjoittaa siitä, mikä itselläni sattuu sillä hetkellä olemaan päällimmäisenä mielessä - oli se sitten omien ponieni laatuarvostelumenestys tai syväluotaava analyysi jostakin virtuaalimaailman polttavasta puheenaiheesta (heh, sen päivän kun näkisi, jolloin moisen oikeasti kirjoittaisin!). Otan kyllä mielelläni aihe-ehdotuksia vastaan, sillä eihän sitä tiedä vaikka joku niistä saisi runosuonen laulamaan! Blogi pysyy jatkossakin sivuosassa virtuaaliharrastuksessani - tärkeänä sivuosana, mutta kuitenkin vain siinä.

Pitkää ikää serenan Virtuaalianarkiaa-blogille!

Mikä virtuaalimaailmassa kiehtoo?

Keskustassa keskusteltiin jälleen virtuaalimaailman lamasta tuossa alkuviikosta. Kuten ennenkin, keskustelussa ei tullut esiin mitään konkreettista tai loistavaa ideaa, joka voisi tuoda uusia harrastajia tämän perinteisen virtuaaliharrastuksen pariin (ei niin, että itselläni olisi jotain ideoita). Sen sijaan porukka innostui kertomaan omia mietteitään siitä miksi harrastavat virtuaalihevosia ja mikä tässä harrastuksessa itse kutakin viehättää. Mielenkiintoisia vastauksia ja kävin itsekin aiheesta suppeasti topikiin kommentoimassa.

Keskusteluun tulleista vastauksista käy hyvin ilmi yksi virtuaalimaailman ehdottomista vahvuuksista: tätä voi harrastaa niin monella eri tavalla. Voi tavoitella kilpailuita ja laatuarvosteluita, voi kasvattaa isolla volyymilla tai vain parilla hevosella, voi harrastaa realistisesti tai täysin vailla rajoja, voi olla omassa kuplassaan tai hakeutua mukaan eri yhteisöihin. Harrastustapoja virtuaalitallien joukosta löytyy aivan yhtä paljon kuin harrastajiakin. Se on ehdottomasti yksi tämän perinteisen virtuaaliharrastuksen vahvuuksista, sillä keskustelussakin esiin tulleet instagram-tallit eivät (käsittääkseni) mahdollista yhtä laajaa palettia eri harrastustavoissa.

Aloinkin pohdiskella vähän syvemmin sitä, että miksi itse harrastan virtuaalihevosia. Minulla on ollut oma suomenhevonen/-hevosia jo yli kymmenen vuotta. Käyn tallilla päivittäin tai jopa useammankin kerran päivässä. Treenaan ja valmentaudun kahdessa lajissa (este- ja kouluratsastus) ja ajoittain myös kilpailen varsin ahkerasti. Olen myös työskennellyt eri talleilla ja elättänyt itseni hevosalalla. Miksi siis vielä lisäksi virtuaalihevoset? Hevosharrastukseni oikeassa elämässä on jo niin mittava ja aikaavievä, että enkö saa sillä täyteen hevostelun tarpeeni?

Minulle virtuaalihevostelussa on erityisesti kyse mielikuvituksesta, ja mielikuvitus ja internet luovat yhdessä rajattomasti mahdollisuuksia. Netissä voin tavallaan toteuttaa niitä epärealistisia haaveita, joihin minulla ei oikeassa elämässä olisi koskaan mitään mahdollisuuksia: talli Uusi-Seelannissa ja toinen Saksassa, kolmesataapäinen hevoslauma, kasvatusta, omia sukulinjoja ja niin edelleen. Vaikka joskus saisin oikeassa elämässä rahat kasaan tammani astuttamiseen, jäisi se siihen yhteen varsaan, joten mistään kasvatustoiminnasta ei olisi kyse. Kolmensadan hevosen omistaminen olisi oikeassa elämässä täysi mahdottomuus, enkä usko, että esimerkiksi Uusi-Seelantiin muuttokaan mikään pikkujuttu olisi toteuttaa. Puskatalleja, ratsastusta ja suomalaista hevoskulttuuria saan aivan riittävästi oikeassa elämässä, enkä tarvitse niitä enää kuvitteellisessa maailmassani. Sen sijaan isolla volyymilla laatuponien kasvattaminen on asia, mitä en oikeassa elämässä voisi koskaan saada.

Harrastukseni keskiössä on siis mielikuvitus. Itse asiassa suurin osa pikseliponeilun herättämästä mielikuvien tulvasta ei edes tule muiden harrastajien nähtäville, vaan iso osa pysyy oman pääni sisällä. Esimerkiksi jostakin hevosesta minulla saattaa olla korvieni välissä tuhansia "sivuja" tekstiä ja tietoa, mutta sivuille päätyy vain perusluonne tiivistetyssä muodossa. Sillä on kuitenkin rajansa kuinka paljon tekstiä ja kuvia sivuille voi laittaa, joten tämä kirjoittamaton osa harrastusta on minulle todella tärkeä. 

Myös visuaalisuus on virtuaaliharrastuksessani minulle tärkeää. Sivujen ja erityisesti hevosten kuvien pitää näyttää hyvältä omaan silmääni. Iso osa harrastustani onkin selailla muiden talleja, ulkoasuja, esittelyitä, ja hevoslistauksia, sekä toki katsella omiakin aikaansaannoksiani kriittisellä silmällä. Kauniit kuvat, sievät ulkoasut ja mukavat tekstit tuottavat jo itsessään minulle mielihyvää. Saman tunteen saisin varmaan selailemalla kuvia kauniista maisemista tai katselemalla kissavideoita, mutta virtuaaliharrastuksessa sekin puoli hoituu näppärästi (katselen kyllä silti aika paljon maisemakuvia, koska kauneutta ei koskaan voi elämässä olla liikaa).

Sen sijaan yhteisöllisyys tai tarinointi ei enää vuosikausiin ole ollut osa virtuaaliharrastustani. Mitä enemmän vietän aikaani oikealla tallilla, sen vähemmän olen innostunut tallitarinoimisesta netin ihmeellisessä maailmassa. Lisäksi olen aina viihtynyt omassa rauhassani, joten en niin kaipaa yhteisöllisyyttä tai kaveria harrastukseeni. Toki tykkään muidenkin harrastajien, varsinkin welsh-porukan, kanssa jutella, sekä osallistua kilpailuihin, laatuarvosteluihin ja kissanristiäisiin, mutta silti se varsinainen suola tähän harrastukseen tulee muualta. En myöskään ole niin innokas kasvattamaan muille, vaan olen ihan tyytyväinen kasvattieni jäädessä omiin nurkkiini. Myönnän tosin, että jos olisin ainoa kilpailujärjestäjä, voisi innostukseni tähän harrastukseen kokea kovan kolauksen, eli yhteisöllisyyttäkin kaipaan tietyllä tapaa.

Minulle virtuaalimaailma on positiivisessa mielessä pakopaikka tavallisesta elämästä. Ei arkisia huolia, vaan voin mielikuvitukseni avulla tehdä mitä vain. Harrastus tämä on siinä missä moni muukin, eikä yhtään hullumpi harrastus olekaan!

Joulukalentereita!

Olen jouluihminen, tosin melko hiljaisella tavalla. Lasken päiviä jouluun, fiilistelen glögilasin ja piparin kera, poltan kynttilöitä ja ihailen jouluvaloja. Virtuaalimaailmassa joulu ei näy omassa tekemisessäni erityisemmin, en esimerkiksi ole koskaan pitänyt omaa joulukalenteria tai koristellut tallini sivuja jouluaiheisilla kuvilla tai grafiikoilla. Sen sijaan seuraan ahkerasti muiden harrastajien tekemiä joulukalentereita. Tässäpä alla muutama, jotka olen omalle listalleni laittanut!

Alexiinalla on Orange Woodissa usein todella mielenkiintoisia ja aktivoivia tapahtumia. Ehdoton suosikkini hänen tapahtumistaan on virtuaalitallien kuva-arvoitukset, jotka todellakin laittavat aivot raksuttamaan! Nyt Orange Woodista löytyy kuva-arvoituksista koostuva joulukalenteri. Tähän on ihan pakko osallistua!

Piirrostalleilla on useina vuosina ollut todella hienoja joulukalentereita. Toistaiseksi olen bongannut joulukalenterit Hallavan, Dragon Age Estaten ja Auburnin sivuilta. Kaikissa kalentereissa jo etusivu on niin kauniisti tehty, että siinäkin riittää ihailtavaa. Viime vuonna (vai olikohan se toissa vuonna...) muuten seurasin jonkin piirrostallin joulukalenteria, joka oli piirroksiltaan niin upea, että hengästytti. Harmi, kun en nyt muista tallin nimeä! Pitääpä yrittää kaivella vanhoja kirjanmerkkejä sun muita jos vaikka sieltä vielä löytyisi.

Jannicalla on Adinassa jo perinteeksi muodostunut joulukalenteri, jota olen seurannut useampanakin vuonna. Osallistumiseni kalenteriin on tosin ollut nolostuttavan laiskaa, mutta ehkä tänä vuonna...

Muitakin joulukalentereita varmasti on ja osaa en ole vielä edes löytänyt! Erityisesti piirrostallien kalentereita saa ilmiantaa alla.

Kasvatusrodun valinta

Vältelläkseni tylsiä "aikuisten hommia" (kuten pyykkien viikkausta), lueskelin ajankulukseni foorumilta "Miksi juuri tämä rotu" -topikin keskustelua kasvatusroduista. Aika moni tuntuu valinneen kasvatusrotunsa irl-elämän kokemustensa perusteella tai ihan vain koska kyseisen rodun edustajat miellyttävät omaa silmää. Useampi kertoi valinneensa rodun sen alkuperämaan takia eli kiinnostus rotuun on syntynyt kiinnostuksesta rodun kotimaata kohtaan. Minulle ihan uusi näkökulma rodun valintaan! Myös perinteisemmät "hyvin kuvia tarjolla" ja "löytyy kaikilta muiltakin" mainittiin. Syyt rotuvalintoihin siis ovat kirjavat ja yksilölliset eikä ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa valita omaa kasvatusrotuaan tai -rotujaan.

Jos valitsisin virtuaalisen kasvatusrotuni IRL-mieltymysteni perusteella, kasvattaisin suomenhevosia. Minulla on viimeiset 12 vuotta ollut oma IRL suomenhevonen/suomenhevosia enkä ole juuri lainkaan kiinnostunut muista roduista. Kuitenkin virtuaalisesti kiinnostukseni suomenhevosiin on aina ollut täysi nolla. Jokusen yksilön olen puolivahingossa kasvattanut milloin milläkin tallilla mutta esimerkiksi tällä(kään) hetkellä minulla ei ole omistuksessani ainuttakaan virtuaalista suomenhevosta. Yksi syy virtuaalisten suomenhevosten karttamiseeni on kuvat. Seuraan paljon IRL-suomenhevospiirejä, kilpailuita ja näyttelyitä, ja tunnistan suurimman osan kuvissa pyörivistä suomenhevosista, jotenkin kuvat eivät ole siis riittävän "anonyymejä". Lisäksi virtuaalisten suomenhevosharrastajien piirit tuntuvat kovin kilpailuhenkisiltä tai sitten täysin tarinoivilta, enkä oikein istu kumpaakaan lokeroon. Suomenhevoskasvatuksessa ollaan myös todella pitkällä ja 20. polvinen sukutaulu ei ole mikään ihme. Jostain syystä se ahdistaa, tuntuu, että kelkkaan olisi kauhean vaikea hypätä "kesken kaiken" mukaan. IRL-suokit siis riittävät minulle oikein mainiosti.

Vuodesta 2012 olen kasvattanut welshejä Moana part bredsissa, mutta rodun yksilöitä (lähinnä A-sektiosta) minulla on ollut omistuksessani ihan virtuaalihistoriani alkuajoista asti vaikka IRL-kokemukseni welsheistä on minimaalinen. Welshit ovat todella kauniita katsella, joten kuvia on miellyttävä selata sivuilla. Kuvia on myös melko hyvin saatavilla. Welsh part bredit valitsin, koska halusin hyödyntää Juksulan puoliveri- ja täysveritarjontaa  (perimmäisenä ajatuksena oli sekoittaa Juksulan linjat Moanan welsheihin ja sitten sulkea Juksula, mutta eihän moinen suunnitelma tietenkään pitänyt vaan Juksula porskuttaa ja voi hyvin edelleen). Myös se, etten puuhaa rodun kanssa yksin, oli ehdottomasti iso plussa, mutta paremmin welsh-harrastajiin tutustuin vasta jo aloitettuani kasvatuksen. Mukava welshporukka ja toimiva rotuyhdistys rotulaatuarvosteluineen ja muine toimintoineen on silti osoittautunut tärkeäksi silloin, kun kasvatus ei oikein nappaa. Tiivistettynä minulle siis kasvatusrodun valinnassa tärkeintä oli kauniit kuvat ja niiden hyvä saatavuus. 

Jos pitäisi siis antaa neuvoja kasvatusrotuaan miettivälle, kehoittaisin ensin miettimään mitkä rodut kiinnostavat ja miksi sekä sitä mitä kasvatusharrastukseltaan haluaa. Jos kaipaa paljon yhteistyötä muiden kasvattajien kanssa, kannattaa kasvatusrotua miettiä aktiivisista rotuporukoista. Jos taas tienraivaajana toimiminen uuden tai harvinaisen rodun kanssa kiinnostaa, voi miettiä harvinaisempaa rotua. Jos oikein helpolla tahtoo kuvien kanssa päästä, niin jokin puoliverikantakirja taitaa olla helpoin valinta siinä suhteessa. Kaikista tärkeintä on löytää se Oma Rotu - vaikka sitten yrityksen ja erehdyksen kautta, jonka kanssa jaksaa puuhata sukupolvesta toiseen.

Onko kasvatustoiminta aloitettava evm sukuisilla?

Eilen illalla kännykällä Keskustaa selatessani eteeni tupsahti kysymys Onko kasvatustoiminta aloitettava evm sukuisilla?. Siinähän alkoi meikäläisen, vannoutuneen pikseliponikasvattajan, aivot hyrrätä ja ennen nukahtamista vedinkin pitkät pohdinnat aiheesta.

Olen virtuaaliharrastukseni aikana kasvattamalla kasvattanut kabardiineja (Siittola Cipofüzo), trakehnereja (Juksula), chincoteaguenponeja (Chigeon Ponies) ja welshejä (Moana part breds) ja aina, ihan joka kerta, olen aloittanut kasvatukseni suvuttomista, yleensä vielä itse keksimistäni, hevosista. En oikeastaan ole koskaan ajatellut asiaa sen enempää, vaan kun olen päättänyt alkaa kasvattaa jotain, olen vain keksinyt kasan hevosia ja aloittanut niistä. 

Itse se asiassa nyt vasta ensimmäistä kertaa aloin oikeasti miettimään miksi olen aloittanut evm-sukuisista. Valmiiksi suvullisilla hevosilla aloittaminen ei ole jostain syystä tullut edes mieleeni. Kabardiinien ja chincoteaguenponien kohdalla valmiiksi suvullisia hevosia ei tietenkään oikeastaan muilla ollutkaan, joten se ei edes olisi ollut vaihtoehto. Sen sijaan trakehnereissa ja welsheissä valinnanvaraa olisi riittänyt vaikka kuinka ja kasvatuksen aloittaminen valmiiksi suvullisista olisi vaatinut vain muutaman ostotarjouksen ja tilausvarsakyselyn kirjoittamista.

Ehkä tärkein syy suvuttomilla aloittamiseen on sen helppous. Keksit lauman hevosia ja alat yhdistellä niitä. Ei tarvitsee opiskella pitkiä, muiden kasvattamia sukuja, tutkia kantahevosia, opetella omien uusien hevostensa sukuja ja tarkkailla ettei samat nimet toistu liian lähellä. Kun aloittaa suvuttomista, ei tarvitse miettiä ensimmäisessä kasvattamassaan polvessa hevosten sukuja lainkaan. Saa ikään kuin pehmeän laskun rodun kasvatukseen ja voi siinä omien suvuttomiensa rinnalle pikkuhiljaa ostella suvullisia hevosia muilta kasvattajilta ilman, että tulee liikaa sukujen opettelua kerralla.

Toinen merkittävä syy suvuttomien hevosten suosimiseen, ainakin omalla kohdallani, on suvuttomien hevosten rentous. Kukaan ei hengitä niskassa, että hevonen saa riittävästi kilpailuita ja jälkeläisiä riittävän nopeasti. Kukaan ei ole moksiskaan vaikka kyllästyisin rotuun heti seuraavalla viikolla ja laittaisin pillit pussiin. Jos rotu ei enää kiinnosta, sen kuin pistää kaikki hevoset kuoppaan tai heittää bittiavaruuteen - suvuttomilla ei ole kasvattajaa vaatimassa minua siitä tilille. Itse keksityt suvuttomat hevoset antavat erinomaisen mahdollisuuden kokeilla uutta rotua ilman paineita pitkäaikaisuudesta tai muista tavoitteista.

Onhan se toki mukava katsella vaikkapa tällaista kolmipolvista sukua, jossa jokainen kolmannen polven suvuton hevonen on omassa omistuksessa. Kuitenkin jos meinaa päästä kasvatuksessaan pitkälle, pitää joko tuoda aivan valtava määrä suvuttomia hevosia tai käyttää muiden kasvattamia hevosia jalostukseen. Minusta kasvatuksessa yksi mielenkiintoisimmista asioista on eri kasvattajien sukujen yhdistely. Mitä useampi eri kasvattajanimi pitkässä suvussa näkyy, sen parempi! Mutta omista kantahevosista lähtevissä isä- ja emälinjoissa on kyllä oma taikansa.

Vastauksena otsikon kysymykseen sanoisin kuitenkin, että kasvatustoimintaa ei mielestäni pidä aloittaa evm-hevosilla jos ei sitä itse tahdo. Aivan samalla tavalla se kahden ostohevosen varsa on oman tallin kasvatti kuin kahden suvuttomankin jälkeläinen. Jokainen voi harrastaa tavallaan, se on virtuaalimaailman rikkaus.