sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Viikonloppuharrastajan marinaa

Reilu vuosi sitten kerroin siirtymisestäni IRL-kiireiden takia viikonloppuharrastajaksi. Ajankäytön muuttumisen takia jouduin opettelemaan uuden tavan harrastaa ja vuoden takaisessa kirjoituksessa olenkin varsin positiivisella mielellä uuden harrastustapani suhteen. Mutta miltä tuntuu nyt, kun viikonloppuharrastamista on takana yli vuosi?

Viikolla suorastaan kihisen halusta päästä pikseliponeilemaan. Kesken palaverin saatan alkaa haaveilla uusien eläinten keksimisestä Moana farmille. Raporttia kirjoittaessa mieleen tulee loistava aihe päiväkirjamerkinnälle tai asiakaskäynnillä pääkoppaani alkaa muodostua luonne uudelle kasvatille. Sitten koittaa viikonloppu ja kaikenlaisen perinteisen viikonlopputohinan ohessa sitä pääsisi  vihdoin istahtamaan koneelle. Pikseliponeilutuokio odottaa! Mutta mistä ihmeestä sitä oikein aloittaisi? Mitä viikon aikana virtuaalimaailmassa onkaan tapahtunut? Lauantai menee sen miettimiseen, että mitä sitä oikeastaan pitäisi tehdä, ja sitten sunnuntai siihen, että miettii mistä aloittaa. Yhtäkkiä onkin sunnuntai-ilta, enkä ole saanut tehtyä mitään virtuaalijuttuja.

Viime aikoina tämä vain viikonloppuisin harrastaminen on tökkinyt ihan huolella. Lauantaisin istahdan koneelle ja olen aivan pyörällä päästäni mistä aloittaa. Luen sähköpostit, selaan foorumia ja yritän muistella, että mihin jäin edellisenä viikonloppuna. Sunnuntaina saatan sitten hyvällä tuurilla jo saada jotain tehdyksi, kun ensin olen käyttänyt lauantain koneajan epämääräiseen haahuiluun. Ne viikonloput ovat helppoja, jolloin on laatuarvostelutuomarointeja tai muita vastuutehtäviä - niiden jälkeen ei yleensä enää jää aikaa omille hevosille, joten ei tarvitse muistella mitä niiden kanssa edes pitäisi tehdä.

Varsinainen ongelma ei tässä ehkä ole ajanpuute vaan enemminkin sen vähäisen ajan käyttäinen tehokkaasti. Aikaisemmin harrastin vähän mutta usein - en tarvinnut muistilappuja tai muita, koska harrastin käytännössä joka päivä ja muistin helposti mihin olin edellisenä päivänä jäänyt. Nyt olen yrittänyt opetella erilaisten muistilistojen käyttöön, mutta olen siinä edelleen aika surkea. Ongelmia aiheuttavat erityisesti usein tehtävät ja paljon aikaa vievät asiat, kuten kilpailukalenterien päivitykset. On paljon helpompi tarttua puuhaan, jonka tietää saavansa valmiiksi käytettävissä olevassa ajassa, kuin hommaan, jonka tietää jo jäävän kesken. Ja jos se muistilista on pitkä kuin nälkävuosi (kuten usein on), ei tee mieli oikein tarttua mihinkään.

Tämä nyt oli tällainen valituspläjäys tähän sunnuntai-iltaan. Jos ei muutamaa kilpailuosallistumista ja sähköposteihin vastaamista lasketa, en ole koko viikonloppuna saanut tehtyä mitään virtuaaliharrastukseni eteen, mutta sen sijaan koko viikon haaveilin milloin mistäkin pikseliponeihin liittyvästä. Miten ihmeessä halu upota virtuaalimaailmaan iskee juuri töissä?

lauantai 14. syyskuuta 2019

Entiset tallini osa 4. Siittola Cipofüzo

Minulla on ollut virtuaalitalleja tauotta vuodesta 2001, joten joukkoon on mahtunut yksi jos toinenkin viritelmä. Tässä "Entiset tallini"-postaussarjassa kaivan esille vanhoja tallejani ja kasaan kunkin tallin elinkaaren omaan postaukseensa. Aivan kaikista virtuaalihistoriani talleista ei varmasti esittelyä tule, sillä varsinkin lyhytikäiset tallit ovat itseltänikin jo unohtuneet. Sarjaan kuuluvat postaukset löytyvät tunnisteella Entiset tallini -sarja.

Siittola Cipofüzo pähkinänkuoressa:
  • perustettu syyskuussa 2006
  • kasvatti kabardiininhevosia ja russian based sport horseja kasvattiliitteellä Cipo's
  • muita rotuja syntyi takaliitteellä Ü
  • lisäksi myös ahkera kilpailuiden järjestäjä
  • freewebs on poistanut tallin tunnuksen, mutta etusivu on säilynyt web archivessa
  • talli löytyy rekisteröitynä VRL:osta
  • hyvin lyhyen aikaa kesällä 2007 tallilla oli myös toinen omistaja Heidii.
  • sulautui uudelleen perustettuun Talli Light Dragoniin eli lopetti toimintansa loppukesästä tai alkusyksystä 2007
Kasvattaminen ja omat kasvatuslinjat alkoivat kiinnostaa minua toden teolla joskus kesällä 2006. Olinhan kasvattanut jo useampia hevosia Talli Light Dragonissa, mutta mistään omien linjojen luomisesta ei voinut puhua. Sen sijaan, että olisin alkanut kehittää LD:n kasvatustoimintaa, perustin ihan uuden tallin; siittola Cipofüzon. Cipofüzon syntykertomus moninaisine (heheh) käänteineen on kuvattu web archivessa säilyneellä etusivulla, mutta tiivistetysti sanottakoon, että hevoset.comin virtuaalihevospalstalla pidetyillä gallupeilla oli tallin varhaisvaiheissa iso rooli. Taisi olla aika tavallista siihen aikaan valita kasvatusrotu/ulkoasu/tallinimi/joku muu foorumilla järjestetyllä äänestyksellä, jos oikein muistan.

Tuon aikainen IRL hoitohevoseni oli puoliksi kabardiini ja kiinnostukseni rotuun syntyikin sitä kautta. Jotenkin myös brandenburgit liittyivät kasvatusrodun valintaan, mutta en muista lainkaan, että miten. Olisinko ihaillut jonkun brandenburg-kasvattajan kasvatustyötä ja pyrkimystä rodun yleistämiseen virtuaalimaailmassa? Kasvatusrotua valittaessa taisin haluta aloittaa täysin "puhtaalta pöydältä" ja siksikin valitsin superharvinaisen rodun. Russian-based sport horset taas tulivat mukaan vähän niin kuin kaupan päällisinä, koska olen aina tykännyt kaikista risteytysroduista ja kabardiineista sai niin näppärästi jalostettua rbsh:eja.

Cipofüzon kasvatustyö jäi loppujen lopuksi aika laihaksi. Minusta ei todellakaan ollut harvinaisen rodun keulakuvaksi ja suosioon nostajaksi kuten olin kuvitellut. Yritin myös kasvattaa yksinäni aivan liian pienellä tuontihevosmäärällä - jos oikein muistan niin Cipossa taisi olla vain muutama ori ja viisi tai kuusi tammaa. Eihän sillä määrällä pääse juuri ensimmäistä polvea pidemmälle! Kuten tästä huomaa, en todellakaan ollut ymmärtänyt mitä harvinaisen rodun pitkäjänteinen kasvattaminen vaati. VRL:oon on rekisteröity yhteensä 16 Cipon kasvattia ja hatarin muistikuvin sanoisin, ettei määrä ole kovin pahasti alakanttiin. Tuosta 16:sta vain kuusi on kabardiineja ja kaksi rbsh:eja - loput ovat rodultaan shetlanninponeja (3 kpl), suomenhevosia (2 kpl), vuonohevosia (2 kpl) ja puoliverisiä (1 kpl).

Tallin panos virtuaalimaailman kabardiinikantaan jäi aika surkeaksi. Pari kabardiinia sain kuitenkin myytyä muualle ja toinen niistä, Cipo's Unbeatable, on saanut puhtaan kabardiinivarsan vuonna 2014. Kyseinen varsa ei tosin näytä olevan enää aktiivinen, joten sekin sukulinja on ainakin toistaiseksi päättynyt. Itselleni jääneistä kabardiinikasvateista ei koskaan tullut mitään, vaan taisin aika pian Cipon lopettamisen jälkeen hävittää kaikki bittiavaruuteen.

Muiden rotujen kohdalla Cipon työ oli hieman onnistuneempi. Omia linjoja ei tullut luotua, mutta yksittäisiä, edelleen suvuissa esiintyviä hevosia kylläkin! Shetlanninponiori Tittelintuure Ü päätyi jokusen mutkan kautta indylle ja on saanut kolme varsaa vuosina 2016-2019. Kaksi varsoista näyttäisi olevan edelleen aktiivisia eli Tittelintuuren sukulinja saattaa vielä jatkua. Yleislaatuarvostelussakin palkittu fwb-tamma Ionata Ü:n poika Juksulan Lorenzo on minulla edelleen Juksulassa ja tulee joku kaunis päivä saamaan jälkikasvua. Ja vuonohevoskasvatuksessa sitä vasta onnistuinkin! Ori Detonators Ü syntyi minun omistamasta tammasta ja lainaorista ja päätyi mairelle. Oriin tyttären Detornators Lilodiinan kautta sukujatkuu tähän päivään - kaukaisimmillaan Cipon kasvatti näyttäisi olevan oriilla Orange Wood's Flipperillä, jolla Detonatorst Ü on kuudennessa polvessa! Flipper vaikuttaisi olevan aktiivinen eli tiedä vaikka se aikanaan jatkaisi sukuaan.

Kasvatuksen lisäksi järjestin Cipofüzossa paljon kilpailuita. Googlen antaa hakutuloksina aimo kasan VRER:n alaisia ravikilpailukutsuja, suunnistusratsastusta, valjakkoajoa, esteitä... Cipofüzo oli ensimmäinen tallini missä järjestin aktiivisesti kilpailuita. Myös tallin hevoset kilpailivat melko järjestelmällisesti ja säännöllisesti, mikä sekin oli itselleni tuohon aikaan uutta.

Cipofüzon olemassa oloa leimasivat erinäiset "remonttitauot". Ulkoasua vaihdoin useampaankin kertaan tallin lyhyen elämän aikana ja pienikin tekstipäivitys taisi tuoda tallin etusivulle remontti-ilmoituksen. Google-löytöjen perusteella Cipolla oli myös hetken aikaa toinen omistaja, Heidii., mutta rehellisesti sanottuna en muista siitä mitään. Todennäköisesti olin hakenut toista omistajaa hevoset.comissa, kun harvinaisen rodun kasvatus oli alkanut tuntua liian yksinäiseltä. En kuitenkaan muista, että olisin varsinaisesti pitänyt tallia Heidiin kanssa, eli ehkä emme lopulta päässeet yksimielisyyteen tallinpidosta tai sitten vain muistini on pettänyt.

Loppujen lopuksi Cipofüzon tarina jäi alle vuoden mittaiseksi, joka tosin oli siihen virtuaalimaailman aikaan jo ihan kohtuullisen pitkäikäinen talli. Perustin aikaisemman tallini Talli Light Dragonin uudelleen kesällä 2007 ja sulautin pikkuhiljaa Cipofüzon vähin äänin LD:hen. Vaikkei Ciposta tullut pitkää ja menestyksekästä tarinaa, jätti talli aika isonkin jäljen virtuaaliharrastukseeni. Cipo oli ensimmäinen "vakavampi" kasvatuskokeiluni ja huomasin todella pitäväni siitä. Ymmärsin myös nopeasti kasvatusrotuvalintani olleen väärä, ja opin, ettei mikään superharvinainen rotu sovi minulle. Cipofüzo syntyi aikana, jolloin todella hain virtuaaliharrastukseni suuntaa, ja vaikkei talli pitkäikäinen ollutkaan, se ehti näyttää minulle intoni virtuaalista hevoskasvatusta kohtaan.

perjantai 30. elokuuta 2019

Kesällä palkittuja

Alkukesästä tosiaan taas aktivoiduin hiljaisemman kauden jälkeen laatuarvosteluiden parissa ja heinä- ja elokuussa hevosiani, tai oikeastaan Moanan poneja, näkyi vaikka missä kissanristiäisissä laitosten kesätauoista huolimatta. Menestystäkin saatiin!

Moana's Tamarisk kävi heinäkuussa uusimassa kolmospalkintonsa VVJL:n tilaisuudessa. Palkinto nousikin odotetusti pykälän verran eli nyt Tammy on palkittu VVJ-II-palkinnolla. Parempaan ei tammalla mahdollisuuksia ole, sillä sen isä ei ole kilpaillut valjakkoajoa lainkaan. Tammyn jälkeen muita valjakkoajoponeja ei nyt laatuarvosteluvalmiina olekaan eli hetkeen ei meitä taida tilaisuuksissa näkyä ellen ihan väärin muista.

Heinäkuun KERJL:n tilaisuudessa oli meiltä kolme ponia mukana, joista What the Hell MPB nappasi hieman odottamatta ykköspalkinnon ja vielä aika huikeilla 107 pisteellä! Sen sijaan vahvemmin kenttäsukuiset ponit Bad Brian MPB ja Lil' Diva MPB saivat tyytyä kakkospalkintoihin keskeneräisten jälkeläisnäyttöjensä takia.

Heinäkuun rotulaatuarvosteluun puskin taas mukaan niin monta ponia kuin vain kehtasin! Bug Bites You MPB vastasi koko tilaisuuden huonoimmista pisteistä ja sai kolmannen palkinnon. Loput yhdeksän poniani palkittiin toisella palkinnolla. Näistä Sjöbackas Audrina sai peräti huimat 9/10 suvustaan!

Aina välillä muistan ilmoittaa KRJL:nkin tilaisuuksiin ponejani mukaan muista laatuarvosteluista poikkeavasta osallistumisajasta huolimatta. Elokuussa muistin! Ostoponi Brunnby Poesi kipusi  pisteineen ensimmäisen palkinnon puolelle. Kouluponi Hope in the Dark MPB pärjäsi loistavasti, mutta sai vain kakkospalkinnon, koska omaa vain yhden jälkeläisen ja sai siksi vain puolet jälkeläispisteistä. Delyth LAC ja Wings of Love MPB saivat kolmoset. Lotta jäi vain puolen pisteen päähän kakkosesta, joten tiedä vaikka käytäisiin se jossain vaiheessa korottamassa.

Elokuussa järjestettiin myös ponikantakirjan tilaisuus, johon ilmoitin maksimimäärän eli viisi ponia mukaan. Upeat mountain-kasvattini Moana's Hulabaloo ja Moana's Purple Clover saivat odotetusti ensimmäiset palkinnot. Tuontiponini Hildesheim Rearmice sai kakkosen ja oma kasvattini Bad Brian MPB kolmosen. Moana's Peanut Butter jakoi tuomareiden mielipiteitä ja jäi lopulta nippanappa ilman palkintoa 58 pisteellään.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä ponit pyörähtivät elokuussa ERJL:n tilaisuudessa. Komeat ykköspalkinnot oreille Dirty Daydream MPB ja Touchdown MPB. Ginger Candy MPB ja Moana's Summer Madness jäivät hiuksen hienosti pisteineen kakkospalkinnon puolelle, kun taas Veronique MPB sai selvän toisen palkinnon esteillä kilpailemattoman isänsä takia. Suvuton ja hieman valmistelematon Draycott Savanne sai odotetusti kolmannen palkinnon ja matkaa sen turvin ikivihreille.

sunnuntai 18. elokuuta 2019

Virtuaaliset vastuutehtävät

Virtuaalimaailma pyörii vapaaehtoisvoimin. Jaokset, yhdistykset, jopa VRL toimivat kaikki ilman korvausta työtä tekevien harrastajien panoksella. Jotkut uhraavat aikaa "yhteisen hyvän" eteen enemmän, toiset vähemmän, ja sitten on se joukko, joka ei osallistu lainkaan (mitenkään heitä siitä syyttämättä!). TK:n kirjoitus Kahdeksan vuotta ARJ:ta inspiroi minua pohtimaan omaa panostani sen kuuluisan "yhteisen hyvän" eteen.

Lähes parikymmenvuotisen virtuaaliharrastukseni aikana olen ehtinyt toimia jos jossakin vapaaehtoisessa vastuutehtävässä. Ensimmäinen muistamani vastuutehtävä taisi olla Maastoestejaoksen rankingin sekä kilpailukalenterin ylläpito joskus vuoden 2006 tienoilla. Sen jälkeen olen ehtinyt olla Ponilaukkajaoksen ja sen laatuarvostelun ylläpitäjä (2010-2015), pitää hetken Virtuaalista Match Show -yhdistystä (vuonna 2012?), toimia näyttelytuomarina, (tällä hetkellä VSN:ssä vuodesta 2013 alkaen), tuomarina useissa eri laatuarvosteluissa, VRL:n hevosrekisterin hyväksyjänä (aloittaen heti piparitauon loppumisen jälkeen) ja nyt viimeisimpänä Virtuaalisen welsh yhdistyksen ja rotulaatuarvostelun ylläpitäjänä.

Aika pitkä lista, vai mitä? Vaikka olen toiminut useissa vapaaehtoisissa vastuutehtävissä virtuaalimaailmassa, ja vaikka toimin niistä osassa edelleen, en oikeastaan koskaan ole halunnut niitä. Ihannetilanteessa harrastelisin pikseliponeja miten haluaisin ja käyttäisin rajallisen aikani tietokoneella vain itseäni ja omia tallejani varten. Varsinkin nyt viime vuosina, kun vapaa-aikani on työelämään siirtymisen ja opiskelijaelämän loppumisen takia selvästi enemmän kortilla kuin ennen, en haluaisi harrastukseeni ainuttakaan aikaavievää vastuutehtävää. Saan kantaa vastuuta aivan riittävästi jo IRL, en tarvitsisi sitä vielä virtuaalisestikin.

Miksi sitten olen haalinut itselleni yhtä sun toista tekemistä? Ensinnäkään vapaaehtoisia tekijöitä ei koskaan ole ollut, eikä edelleenkään ole, jonoksi asti. Jos kerran erehtyy johonkin hommaan ryhtymään, saattaa siitä olla todella vaikea päästä eroon ihan vain, koska jatkajaa voi olla todella vaikea löytää. Velvollisuudentunnosta sitä ei kuitenkaan viitsi vain kadota tuuleen. Lisäksi joskus jos tahtoo jonkin laitoksen, jaoksen tai yhdistyksen toimivan ja pysyvän aktiivisena, voi olla ainoa keino ilmottautua itse ylläpitäjäksi tai ainakin apukädeksi. Näin itselleni kävi aikoinaan Ponilaukkajaoksen kanssa ja nyt pari vuotta sitten VWY:n kohdalla - aikaisemmat aktiivihenkilöt alkoivat hiljennellä harrastustaan, joten jos itse mielin käyttää yhdistyksen palveluja, oli hypättävä mukaan remmiin niitä tuottamaan.

Eikä hoitamani vastuutehtävät varsinaisesti mitenkään vastenmielisiä minulle ole. Oikeasti pidän rakennetuomaroinnista (VSN:n tuomarina toimiminen) ja minusta on mukava nähdä hevosia oman "harrastuskuplani" ulkopuolelta (VRL:n hevosrekisteri ja tuomarointitehtävät eri laatuarvosteluissa). Welsh-harrastajat taas ovat tosi mukava ja rento porukka, joten rotulaatuarvostelua ja yhdistystä on hauskaa ylläpitää ja kehittää. Kyse on enemmänkin siitä, että haluaisin käyttää rajallisen aikani vain omiin juttuihini. Lisäksi vastuutehtävien väkisinkin tuomat aikataulut tuntuvat joskus ahdistavilta. Haluaisin harrastaa silloin, kun huvittaa, enkä silloin kun tulokset on saatava valmiiksi ja julkaistuiksi. Olen myös melko vastuuntuntoinen persoona, joten otan minun vastuulleni langenneet tehtävät usein turhankin vakavasti, ja saatan vielä illalla sänkyyn mennessäkin muistella, että lähetinkö nyt varmasti ne jälkeläispisteet eteenpäin.

Vaikka minulla olisi kaikki maailman aika käytettävissäni, en siltikään riemusta kiljuen tarjoutuisi tekemään kaikki mahdollisia vastuutehtäviä mitä virtuaalimaailma tarjoaa. Esimerkiksi jonkin isomman jaoksen tai laatuarvostelun ylläpito olisi minulle aivan liian stressaavaa - tuntisin olevani vastuussa liian suurelle joukolle harrastajia, enkä jaksaisi kuunnella niin monen eri harrastajan mielipiteitä ja toiveita. Jos aikaa olisi loputtomasti, tarjoutuisin todennäköisesti useampaan laatuarvosteluun tuomariksi ja tuomaroisin myös enemmän VSN-näyttelyissä. Muita vastuutehtäviä varmaankin välttelisin entiseen tapaan, jotten joutuisi aikatauluttamaan harrastustani liiaksi tai saisi liikaa vastuuta.

Jokainen vapaaehtoistyöntekijä ansaitsee hatunnoston! Ja nekin, jotka ovat vain hengessä mukana tai osallistuvat tilaisuuksiin, ovat tärkeitä, sillä esimerkiksi laatuarvosteluissa osallistujamäärät jäisivät aika vähäisiksi jos vain tuomarit saisivat osallistua.

tiistai 30. heinäkuuta 2019

Moanan CAS55-kasvatit

Viimeksi olin viikon myöhässä, nyt paransin jo vähän ja olen vain kaksi päivää jäljessä CAS-vuoden vaihtumisesta! Annettakoon se (jälleen) anteeksi, sillä CAS55 Moanassa syntyi 13 varsaa - kuten syntyi edellisenäkin vuotena. En tiedä mistä nämä kaikki varsat tulevat, kun en ollut alunperin suunnitellut kuin kuutta varsaa! Kaikki varsat jäivät vielä kotiinkin. Sukupuolet menivät lähes tasan, kun tammoja syntyi kuusi ja oreja seitsemän. Suurin osa (10 kpl) oli welsh part bredeja, joiden lisäksi joukkoon mahtui kaksi mountainia ja yksi B-sektion poni.

Ihastuin joskus vuosia sitten taffelin laukkaponioriiseen Murderous Bucket of Cheese'en (enkä vähiten nimen takia), josta ehdottomasti halusin varsan. Sitten ori pääsi unohtumaan ja lopulta huomasin harmikseni, että ori oli jo pistetty ikivihreille. Onneksi taffel suostui antamaan oriista "pakastetta". Puhe taisi olla ensin vain yhden tamma astuttamisesta, mutta lopulta meille putkahtikin kolme juusto-varsaa; tamma Cheesecake MPB ja oriit Cheesy Cheese Mouse MPB ja Go for Cheese MPB. Kolmikosta tulikin aika kiva ja näiden myötä olisi kasvatuksessa tarkoitus leikitellä cheese-sanalla tai ruoka-aiheella niin pitkään kuin mielikuvitusta riittää.

Kirjallisuusaiheinen tammalinja sai jatkoa Jane Austinin Ylpeys ja ennakkoluulo -romaanin mukaan nimetystä Elizabeth Bennet MPB:stä. Lizzystä tuli mielestäni hauskan persoonallinen ja sopivalla tavalla epätäydellinen. On tylsää jos kaikki ponit ovat täydellisiä huippuja painotuslajissaan, joten on mukava ujuttaa ponin luonteeseen myös ongelmallisempia ominaisuuksia. Lizzyllä on lisäksi kiva, meidän muista kouluponeista hieman poikkeava, suku, joten eihän tästä auta kuin tykätä.

CAS-vuoden ainoa B-ponikasvatti on tosi söötti Moana's Little Treat. Isänä on welsh-piirien puuhanaisen elenin kasvatti Cedion Teifion ja emänä omaa kasvatustani edustava ja yksi lempiponeistani Moana's Little Beauty. Suku on siis Tealla kohdillaan, mutta suloiset, hieman meidän B-ponikuvien valtavirrasta poikkeavat kuvat sekä herttainen luonne kruunaavat kokonaisuuden. Kiva poni kaiken kaikkiaan ja tulee varmasti jatkamaan tuoretta Little-tammalinjaamme.

Muutama (melkein) pitkäsukuiseksikin kelpaava kasvatti syntyi. Näistä ehdottomasti pitää nostaa esiin nelipolvisen suvun omaava wpb-ori D'Arthur MPB. Oriin vanhemmat päätin rehellisesti sanottuna puolessa sekunnissa, mutta näin jälkikäteen ajateltuna tässä on mukava yhdistelmä eri kasvattajien kasvatteja pidemmältä ajanjaksolta ja uutta ja vanhempaa sukua sopivasti sekaisin. Nimen kanssa minulla oli aluksi aika paljonkin vaikeuksia, mutta lopulta varsa sai nimensä Kuningas Arthurin legendan mukaan, kuten isänisänsäkin on saanut. Luonteesta tuli ihan ok, mukava vaihteeksi kirjoittaa vähän rauhallisemman ja hitaammin lämpeävän hevosen luonnetta, kun usein nämä minun welshit tuppaavat olemaan aika kuumia tapauksia. Kuvat sopivat hyvin mielikuvaani oriista, joten kokonaisuus on mielestäni onnistunut.

CAS55 kasvateista ei ehkä noussut ketään ehdotonta suosikkia, vaikkakin monta kivaa ja jalostuksellisesti arvokasta ponia.

lauantai 13. heinäkuuta 2019

Näyttelymenestystä!

En arvosta virtuaalihevosten näyttelymenestystä ihan järin korkealle, koska se ei vaadi muuta kuin riittävän hyvän kuvan löytämisen (itseotetulla kuvalla kyllä sitten enemmän), joka ei toki ole aina läpihuutojuttu, mutta silti. Tästä huolimatta tykkään aivan hirveästi siitä, miltä NJ:n arvonimet sukutauluissa näyttävät. En tiedä miksi, mutta esimerkiksi VIR MVA Ch on mielestäni vain jotenkin niin kivan näköinen ja nimenomaan siellä sukutaulussa.

Pääasiassa käytän ponejani näyttelyissä kantakirjakelpoisuuden hankkimiseksi, mutta muutaman ponin kanssa olen innostunut kiertämään enemmänkin. Vihdoista viimein muistin tehdä arvonimihakemukset ja nyt ne on hyväksyttykin, joten Moana ja Juksula(!!! C-ponit asuvat Juksulassa) saavat toivottaa tervetulleeksi joukon uusia näyttelychampioneja!

Näyttelyjaoksen champion-palkinto (Ch) myönnettiin omille kasvateilleni Snowholic MPB:lle, Moana's Sunny Daylle, Moana's Tricksterille, Moana's Venicelle ja Moana's Corinnalle, sekä ostoponeille Anfarwol Trollynille ja Malissa Dael:lle. Moana's Trickster on metsästänyt puuttuvaa MVA-sertiä muotovalio-arvonimeä varten ikuisuuden, mutta nyt vedän sen kanssa ainakin hetken henkeä siltä osin. Sen sijaan VIR MVA Ch myönnettiin Dramolett MPB:lle, joka myöskin metsästi viimeistä puuttuvaa MVA-sertiä pitkään, Anfarwol Durdurille ja Moana's Purple Cloverille. Purppis keräsi sertit ehkä nopeiten ikinä, sillä tamma sai sertin jokaisesta näyttelystä, johon osallistui. Se tuntui hieman turhan helpolta, enkä siksi osaa juurikaan arvostaa tamman titteliä (paitsi, että se näyttää kivalta!).

Virtuaalisen shownäyttelyjaoksen arvonimet eivät sukutaulussa ole esteettisesti ihan niin hienoja kuin NJ:n (älkää kysykö miksi), mutta kivoja silti. VSN Champion -titteli myönnettiin ostoponille A.D. Dusty Quadrilelle ja omalle (UPEALLE!) kasvatilleni Moana's Unforgivablelle myönnettiin VSN:n korkein mahdollinen arvonimi eli VSN World Champion.

Jotain kiinnostuksestani näyttelyihin ja näyttelyarvonimiin kertonee se, että osa nyt palkituista on kerännyt arvonimiin tarvittavat sertit tai muut palkinnot kasaan jo vuonna 2017. Ehkä seuraava rypäs sitten vuoden 2021 tienoilla?

lauantai 6. heinäkuuta 2019

Kesäkuussa palkitut

Alkuvuodesta laatuarvostelurintamalla oli minun osaltani hiljaisempaa, kun en vain jaksanut/ehtinyt/viitsinyt käydä hevoslistoja läpi (lähes) laatisvalmiiden hevosten toivossa. Ei nyt kesäkuussakaan mitään ryntäystä laatuarvosteluihin minun talleista lähtenyt, mutta muutamat palkinnot käytiin sentään hakemassa!

Virtuaalinen Ponikantakirja piti kesäkuussa suurtilaisuuden, johon sai kantakirjakelpoisten lisäksi ilmoittaa kolme "kelvotonta" ponia. Käytin tämän tietysti hyväkseni ja ilmoitin mukaan maksimimäärän poneja eli viisi kantakirjakelpoista ja kolme kelvotonta. Yksi ykköspalkintokin saatiin matkaan, kun aikaisemmin näyttelyissä voimakkaasti tuomareiden mielipiteitä jakanut Airedale Celsey pokasi komeasti KTK-I-palkinnon huikeilla 83 pisteellä! Muut kantakirjakelpoiset, Caldwell Wanda, Draycott Savanne, Moana's Narcissa ja Pencalow Duinhir, saivat kaikki toiset palkinnot. Narcissa jäi vain himpun päähän ensimmäisestä palkinnosta ja Duinhiriakin yksi tuomari piti parhaimman palkinnon arvoisena. Jokeriponeista ihana ruunivoikko Moana's Bisquit ja mielestäni hauskasti nimetty wpb-kasvattini Made in Spain MPB saivat odotetusti kolmannet palkinnot. Topsham Sundance sai 59 pistettä ja jäi näin nippa nappa palkintojen ulkopuolelle, mikä harmitti minua ehkä puolisekuntia.

ERJ:n kesäkuun tilaisuuteen laitoin mukaan kuusi pitkään lopetuslistalla roikkunutta ponia, jotka kaikki olivat teksteiltään aika keskeneräiset. En antanut sen häiritä, sillä palkinto se on kolmonenkin! Paremminkin valmisteltuja poneja olisi ollut liuta valmiina, mutta nämä ovat odottaneet laatuarvosteluun (ja sen jälkeen ikivihreille) pääsyä jo kauan, joten oli aika saada nämäkin sysättyä pois jonottamasta. Suvuttomat B-ponit Windstone BergeracCaerdydd Macao ja Someone Special saivat toiset palkinnot ja Topsham Sundance, Winchester Lilith ja Airedale Celsey kolmoset. Lilith jäi vain yhden pisteen päähän toisesta palkinnosta (koska puuttuvat päiväkirjamerkinnät), mikä harmitti minua jälleen sen puolisen sekuntia.

Seuraavaksi Moanassa viuhuu viikate, sillä kaikki edellä mainitut suvuttomat ponit ovat lopetusvuorossa. Pitänee samalla vilkaista ponilistoja muutenkin elävien fossiilien varalta...

sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Virtuaalitallin päivittäminen

Puolisoni uteli tuossa yksi päivä mitä teen koneella. Vastasin päivittäväni virtuaalitalliani, mikä poiki tarkentavia kysymyksiä. Niin, mitä se virtuaalitallin päivittäminen sitten oikein on? Mihin kaikki netissä harrastuksen parissa käytetty aika oikeastaan uppoaa? Tämä kirjoitus menee ehkä hieman todennäköisen lukijakuntani ohi, sillä epäilen, ettei lukijoina ole yhtäkään sellaista, joka ei tietäisi mitä virtuaalitallin pyörittäminen pitää sisällään. Kirjoittelen aiheesta nyt kuitenkin, kun kerta aloin sitä itse pohdiskella.

Työ virtuaalitallin parissa ei pääty siihen, että saa tallin sivut julkaisukuntoon ja esittelee ne foorumilla kaikelle virtuaalikansalle. Ehei, siitä se homma oikeastaan vasta alkaa. Se, mitä tallin päivittämiseen ja ajantasalla pitämiseen konkreettisesti kuuluu, riippuu hyvin paljon tallista ja sen toiminnasta ja tavoitteista. Tarinatallin päivittäminen on hyvin erilaista kuin kilpailuihin tai kasvatukseen orientoituneen paikan.

Moana part breds keskittyy vahvasti ponien kasvattamiseen ja siellä isoimman osan ajasta viekin kasvattien suunnittelu, ponimateriaalin läpikäyminen ja sivujen tekeminen kasvateille. Yhdistelmien suunnitteluun voisi käyttää aivan loputtomasti aikaa! Sivujen tekeminenkään ei ole mikään pikkujuttu, jos meinaa kerralla saada sivut asialliseen kuntoon. Moanassa tämä tarkoittaa perustietojen ja sukutaulun lisäksi sopivan kuvan etsimistä, luonteen kirjoittamista tai ainakin parin ponia kuvaavan adjektiivin keksimistä ja syntymästä kertovan päiväkirjamerkinnän tarinointia. Unohtamatta kasvatin lisäämistä kasvattilistaan, vanhempiensa sivuille ja hevoslistaukseen, sekä rekisterihakemuksen naputtelua VRL:ään Joskus katsoin kellosta, että käytän keskimäärin tunnin verran aikaa yhden kasvatin sivuihin. Siinä se aika kuluukin joutuisasti, varsinkin jos tekee vielä parille ostoponillekin sivut samalla kaavalla.

Toinen iso aikasyöppö Moanassa on ponien kilpailukalenterit. Olen melko ahkera kilpailija ja ponini kilpailevat isolla joukolla ja monessa lajissa, joten läpikäytäviä kutsuja on käytännössä jatkuvasti suosikeissa odottamassa vuoroaan. Pyrin pitämään kaiken mahdollisimman hyvin ajantasalla, jottei tule kilpailtua ns. turhia sijoituksia. Kilpailukutsujen ja sijoitusten läpikäynti ja päivittäminen kunkin ponin omaan kilpailukalenteriin on hidasta ja aikaavievää käsityötä. En ole keksinyt tähän puuhaan mitään helpompaa tai nopeampaa tapaa, kun kuitenkin haluan sen elämääkin pidemmän ja epärealistisen sijoituslistauksen kunkin ponin omilla sivuilla pitää. Ei auta kuin purra hammasta ja pakertaa tämän aikasyöpön kanssa, kunnes päätän vähentää (tai lopettaa) kilpailemista tai saan itseni ylipuhuttua siirtämään Moanan ponit kilpailemaan porrastettuja.

Kilpailuiden pitäminen vie vain vähän aikaa verrattuna ponien sivujen tekemiseen ja kilpailukalentereiden päivittämiseen. Tekee kutsun (siis copypasteaa parilla pikkumuutoksella sen edellisen kisan kutsun), lisää sen VRL:ään, kopioi osallistujat sähköpostista, arpoo tulokset, lisää tulokset sivuille ja lähettää ne lopulta vielä arkistoitavaksi. Osa aika tylsää hommaa, mutta ihan hirveästi aikaa se ei vie.

Oma lukunsa on tekstien kirjoittaminen aka ponien valmistelu laatuarvosteluihin. Luonteen pyrin jokaiselle kirjoittamaan jo sivuja tehdessäni, mutta yleensä ainakin muutama päiväkirjamerkintä pitää raapustaa ennen kuin ponia kannattaa ilmoittaa arvosteltavaksi. Isossa kuvassa tekstien kirjoittaminen ei kuitenkaan vie paljoa aikaa. Tallin teksteihinkään ei tarvitse juurikaan koskea, mitä nyt joskus vähän huvikseni viilailen jotakin lausetta. Tekstien täysremontti onkin sitten asia erikseen.

Siinä missä Moana syö aikaa aivan tolkuttomasti, Juksulan päivittämisen olen tehnyt mahdollisimman helpoksi. Juksulan hevoset kilpailevat VRL:n porrastetuissa kilpailuissa, joten kilpailukalenteriksi riittää linkki hevosen rekisterisivulle. Kilpaileminen tai kilpailulistan ylläpitäminen eivät vie paljoa mitään aikaa, kiitos Karuksen ja VRL:n valmiin kilpailulistan. Juksulan kasvatuskin on niin retuperällä, että kasvattien sivujen tekemiseen käytetty aika on viime aikoina (tai vuosina...) ollut minimaalinen. Ostohevosien sivuihin olen käyttänyt jonkin verran aikaa ja hevoslistauksen läpikäyntiin hieman enemmän. Jos ajatustyö laskettaisiin "päivittämiseksi", olisi Juksulaan käyttämäni aika katsottava moninkertaiseksi. Oikeasti Juksulaan pitäisi laittaa paljon enemmän aikaa, jotta tallia voisi kutsua mitenkään nykyhetkeen sijoittuvaksi.

Jos siis puhun virtuaalitallin päivittämisestä, mitä suurimmalla todennäköisyydellä askartelen kilpailukalentereiden tai kasvattien sivujen kimpussa. Tai sitten vain surffaan pitkin nettiä ja väitän itselleni etsiväni kasvateille kuvia, vaikka todellisuudessa vain nautin hienoista heppakuvista.

perjantai 14. kesäkuuta 2019

Ensikosketukseni virtuaalimaailmaan

Viime viikolla muistelin ensimmäistä virtuaalihevostani, joten ei liene ihme, että seuraava muisteloni koskee ensimmäistä kohtaamistani virtuaalihevosharrastuksen kanssa. Tämä postaus ei todellakaan ole mikään blogikirjoitusten aatelija, kun vain kirjoittelen muistojani ylös, mutta onneksi omassa blogissa voi kirjoittaa mistä haluaa.

Olen aina tykännyt lukemisesta, joten hevoshulluna tyttönä olin tietysti vaatinut vanhempiani tilaamaan minulle Hevoshullu-lehden, kun aloitin kolmannen luokan koulussa 2001. Lehdessä oli tuolloin (onkohan vieläkin?) ilmoituspalsta, jonne lukijat saattoivat lähettää lyhyitä viestejä. Olikohan peräti oma palsta vihko- ja virtuaalitalleille? No, joka tapauksessa sieltä bongasin parinkin virtuaalitallin mainoksen. Uteliaisuuteni heräsi, vaikka en aiemmin ollut juurikaan ollut kiinnostunut tietokoneista. Kaikki hevosiin liittyvä kuitenkin kiinnosti, joten isältä aloin kinuamaan lupaa tietokoneelle ja nettiin. Tuohon aikaan vanhemmillani oli puhelimeen liitetty netti, eli kun joku oli netissä, ei puhelin toiminut, joten netissä roikkumiseen ei kannustettu. Lopulta sain kuitenkin luvan käyttää tietokonetta (talouden ainoaa) ja nettiä.

Päädyin Ratsastuskoulu Farlotin sivuille ja, kiitos WayBack Machinen: tallin etusivu on edelleen tallessa! Oikea nostalgiapläjäys! Farlot oli ajalleen hyvin tyypillinen talli; paljon värejä, animaatioita ja grafiikkaa, vieraskirjoja, kävijälaskuri. Etusivun mukaan Farlot oli perustettu 15.8.2001 ja muistelisin Hevoshullussa olleen mainoksen olleenkin tallin avajaismainos. En tiedä mikä minua juuri Farlotissa tuolloin viehätti, mutta ihastuin heti ajatukseen virtuaalisista hevosista. Omaa oikeaa hevosta minulle ei oltu suostuttu hankkimaan (ahkerasta kärttämisestä huolimatta) enkä nuoren ikäni takia saanut ratsastuskoulultani hoitohevosta, joten idea "tietokonehevosista" upposi hedelmälliseen maaperään.

2000-luvun alussa virtuaaliharrastus oli nimenomaan hevosten hoitotarinoiden kirjoittelua eikä kilpaileminen tai kasvatus tainneet olla niin iso juttu. Minäkään en tuolloin ollut tippaakaan kiinnostunut kilpailemisesta tai virtuaalihevosten kasvatuksesta, mutta hoitotarinoita hinkusin kirjoittamaan heti jutun juonen ymmärrettyäni. Vihkotalleja olin vähän jo harrastellutkin itsekseni, joten siirtyminen virtuaalimaailmaan oli helppoa. Farlotissa rakastuin syystä X, Y tai Z vuonohevosoriiseen, jonka nimi oli Pogo, ja halusin sen ehdottomasti hoitohevosekseni. Oriilla oli kuitenkin jo hoitaja (tai ehkä jopa kaksi), mutta sitkeästi kärtin hevosta hoidettavakseni. Lopulta (mahdollisesti spämmiini ärtyneinä) minulle tarjottiin hoidettavaksi toista hevosta, josta taisin hieman suuttua jostakin syystä, ja päätinkin perustaa oman tallin omine hevosineni. Siinä ei kauaa minulla nokka tuhissut, kun jo puuhasin sivuja pystyyn expgaessa! Siitä se sitten lähti, eikä loppua ole vielä toistaiseksi näkynyt.

Voi kauhea, kun tästäkin on jo kauan! Lähes 18 vuotta, harrastukseni tulee siis tänä syksynä täysi-ikäiseksi. No, tämä fossiili kiittää ja kuittaa tältä erää! (Plus, luen enemmän kuin mielelläni kuinka muut ovat tämän harrastuksen pariin päätyneet!)

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Ensimmäinen virtuaalihevoseni

Viime elokuussa kirjoittelin ikivanhasta 2000-luvun alussa toimineesta tallistani Ninan tallista. Se sai minut pohtimaan ihka ensimmäistä virtuaalihevostani. Valitettavasti en muista tarkalleen mikä oli ihan ensimmäinen virtuaalihevoseni, sillä harrastukseni alkuaikoja leimasivat useat hyvin lyhytikäiset tallit. En edes muista varmaksi mikä oli ihan ensimmäisen virtuaalitallini nimi.

Ensimmäinen muistamani virtuaalihevoseni on Tähtitar-niminen suomenhevostamma. Itseasiassa Tähtitar ei alunperin edes ollut virtuaalihevonen, vaan schleich-hevosfiguuri, vuonna 2000 ilmestynyt quarterhevonen. Sain lelun samoihin aikoihin, kun päädyin virtuaalihevosten maailmaan eli joskus siinä vuoden 2001 aikana. En tarkalleen muista miten Tähtitar siirtyi oikean elämän leluhevosleikeistäni virtuaalimaailmaan. Minulla oli muitakin schleich-hevosia (parhaimmillaan noin sata), mutta en muista, että olisin muiden hevosfiguurien "henkilöllisyyden" siirtänyt nettiin.

Tähtitar-virtuaalihevosen alkuaikojen osalta minun on luotettava muistiini, sillä 2000-luvun alussa en ollut millään muotoa mukana "järjestäytyneessä" virtuaaliharrastuksessa, minkä lisäksi sivuni olivat expagessa, joka tunnetusti on kadonnut kuin tuhka tuuleen. En voi edes varmaksi sanoa, että milloin Tähtitar on ottanut ensiaskeleensa virtuaalimaailmassa, mutta tamma oli jo vakiinnuttanut paikkansa harrastuksessani Ninan tallin aikoihin (siinä vuoden 2002 syksyn tienoilla), joten uskaltaisin väittää virtuaalisen Tähtitaren saaneen alkunsa vuoden 2001 lopulla tai vuoden 2002 alussa.

Virtuaali-Tähtitaren ja schleich-Tähtitaren tiedot olivat aluksi täysin samat. Tamma oli syntynyt 80-luvun lopulla (muistelisin hämärästi, että 1988, mutta varmaksi en sano) ja ikääntyi reaalisti. Se oli ex-ravuri, joka oli pärjännytkin raveissa ihan hyvin. Ratsastaessa se oli kovasuinen ja vauhdikas, mutta meni hieman kouluratsastusta ja hyppäsikin hyvin. Suvultaan Tähtitar oli tietenkin keksitty (suvuton). Ninan tallin aikoihin 2002-2003 Tähtitar oli vielä "sama hevonen" sekä virtuaalimaailmassa että schleich-leikeissä ja se mitä tapahtui schleich-Tähtitarelle tapahtui myös virtuaaliselle puoliskolla ja toisin päin. Esimerkiksi, kun schleich-Tähtitar sai varsan, sai myös virtuaali-Tähtitar samannimisen varsan. Jossain vaiheessa virtuaalinen ja leluhevonen erkanivat toisistaan ja alkoivat elää omia elämiänsä.

Kuljetin mukanani Tähtitarta tallilta toiselle. Ninan talli on ensimmäinen talli, jolla varmasti muistan tamman asuneen. Seuraava muistikuvani tammasta on Myrskyluodon tallilta (jos oikein muistan niin 2004) ja sitten Dragon Stablesta (vuonna 2005), minkä jälkeen tamma siirtyi Talli Light Dragoniin, jossa se muistosivujen perusteella on kuollut vuonna 2006. Aikanaan olen myös rekisteröinyt Tähtitaren VRL:n hevosrekisteriin, josta tamma onneksi löytyy vielä tänäkin päivänä. Rekisterin tiedot poikkeavat sekä "alkuperäisen", schleich-hevosfiguuriin pohjautuneen virtuaalihevosen että säilyneiden muistosivujen tiedoista. Vaikea näin pitkän ajan jälkeen enää sanoa mitkä tiedot ovat oikein.

Tähtitar ei juurikaan kilpaillut virtuaalimaailmassa, vaan muistaakseni sen kaikki kilpailutulokset (niin ravit kuin ratsukilpailutkin) olivat keksittyjä. Google ei myöskään antanut ainuttakaan hakutulosta, joten oletettavaa on, ettei Tähtitar itse kilpaillut "oikeasti".

VRL:n hevosrekisterissä tammalla on vain kolme rekisteröityä jälkeläistä, mutta todellisuudessa jälkikasvua oli paljon enemmän. Ninan tallin aikaan tamma sai varsat Tähti-Ilona, Tähti-Hobitti ja Tähti-Majuri. Kaikilla oli esikuvansa schleich-hevosarmeijassani, mutta muistaakseni kaikki olivat ainakin hetken myös Ninan tallin virtuaalisia asukkaita hieman erilaisin tiedoin. Myrskyluodon tallilla Tähtitar sai orivarsan ML Tulinen Tähdenlento (i. Dj Justmare) ja muistaakseni myös toisen varsan, jonka nimeä en nyt millään saa päähäni. Tulisella Tähdenlennolla olen googlettelun perusteella kilpaillut vielä vuonna 2013 sen toimiessa tarinointihevosenani. Dragon Stablessa Tähtitar sai yhden varsan, tamma DS Yön Vampyyrin. DS Yön Vampyyrillekin löytyy googlella kilpailutuloksia vielä vuodelta 2012 ja VRL:n rekisterissä olen merkinnyt sen kuolleeksi vasta 28.9.2014. Talli Light Dragonissa Tähtitar sai ainakin kaksi varsaa, kaksosvarsat LD'n Tähtisydämen ja LD'n Tähtisilmän, jotka molemmat on rekisteröity ja joille molemmille löytyy tuloksia ravikilpailuista ainakin vuosilta 2006-2007. Pidän kuitenkin todennäköisenä, että Tähtitar on tehnyt useammankin varsan LD:ssä.

Tähtitar sai siis melkoisen määrän jälkikasvua, mutta mitenkäs suku on jatkunut tähän päivään? Tähti-Ilona, Tähti-Hobitti ja Tähti-Majuri painuivat pian unholaan, eikä kukaan niistä jatkanut sukuaan. ML Tulinen Tähdenlento sai yhden orivarsan, joka sai nimekseen Lelun Uljas. Myin varsan Kirsikkaiselle Bullerbyn tallille, mutta sivut näyttäisivät kadonneen eikä oriilla varmaan ole jälkeläisiä. DS Yön Vampyyrillä oli orivarsa LD'n Kurittaja, joka ei saanut jälkikasvua. Maisa H.lle myydylle LD'n Tähtisilmälle ei löydy rekisteristä tai googlesta jälkeläisiä. Sen sijaan LD'n Tähtisydän sai omistuksessani kolme varsaa, joista LD Patukka päätyi Sonja P.lle Kultahuiskuun, jossa se sai orivarsan KHn Mainio Pietari. Pietari sai tammavarsan Viuhtiina BRE, jolla on jälkeläiset  ori Syksyn Tomu ja tamma Ryövärintytär. Ryövärintytär on Miltsulla Breawessa, joka on aktiivinen ja toiminnassa, joten voi olla, että Tähtitaren tyttärentyttärenpojantyttärentytär (vau!) vielä jatkaa sukuaan jonain päivänä!

Ensimmäinen muistamani oma virtuaalihevoseni löytyy siis edelleen ainakin yhden aktiivisen nykysuomenhevosen suvusta. Aikas upeaa, vaikka itse sanonkin!

lauantai 8. kesäkuuta 2019

Uudenvuoden tavoitteiden puolivuositsekkaus

Viime viikonloppuna aloin innoissani kaivella esiin tammikuussa julkaisemaani postausta uudenvuoden lupauksistani. Kun aloin käydä niitä läpi, turhaannuin itseeni sen verran, että meinasin ensiksi jättää koko puolivuositsekkauksen tekemättä (kuten viime vuonna, jolloin se tosin johtui kiireisestä kesäkuustani). Muutin kuitenkin mieltäni, joten käydäänpä nämä julkisestikin läpi.

Moana part breds
  • Ensimmäinen Moanan omasta isä- ja/tai emälinjasta polveutuva kasvatti, jota voi nimittää pitkäsukuiseksi (isä/emälinja yli 4 polvea). Tasasukuisuutta ei vaadita. - suunnitteluasteella, mutta ehtinee loppuvuodeksi, koska juuri aikuistuneita tai pian aikuistuvia nelipolvisia on jo useampia.
  • Yksi viiden kutsun kilpailurypäs joka kuukausi. - maaliskuussa jäi pitämättä, mutta muuten menee hyvin.
  • Pidä kasvattilista CAS-vuosittain ajantasalla. - hei, tämä sujuu toistaiseksi hyvin!
  • Ikuisuusprojekti nimeltä "maastokartta" valmiiksi. - koko projekti on suurinpiirtein unohtunut.


Moana farm
  • Hanki muuli, aasi ja karjahevonen. - aasirotuja olen vähän lueskellut, mutta muuten aika retuperällä. Sanotaanko, ettei ihan unohtunut kuitenkaan!
  • Säännöllisen epäsäännöllisesti uusia eläimiä joukon jatkoksi. - joulukuun jälkeen ei ainuttakaan uutta eli huonosti menee. Mutta ehkä vielä pelastettavissa tälle vuodelle "säännöllisen epäsäännöllisesti"-ilmauksen ansiosta?
  • Farmin hyödyntäminen miljöönä Moanan ponien päiväkirjamerkinnöissä. - ei ole tapahtunut muuten kuin ajatuksissani.


Juksula
  • Hoida tallia tänä vuonna paremmin kuin viime vuonna. - olen kyllä ottanut pikkiriikkisen ryhtiliikkeen Juksulan kanssa, joten laitan tämän vihreäksi, vaikkei tallia vieläkään voi sanoa millään tavalla ajantasalla olevaksi.
  • Hanki se työhevonen ja kokeile työkisoja. - hahahah, niin varmaan.
  • Elvytä laukkapuolta. Joko poni- tai hevoslaukoissa. - sama kuin edellisessä.


Blogi
  • "Vuoden 2019 top5" - helmi-huhtikuu oli ehkä vähän epäaktiivisempaa, mutta eiköhän tähän silti päästä tänäkin vuonna.
  • Kommentoi ahkerammin muiden blogikirjoituksiin. - hmm. Tämä onkin hieman vaikea. Lasketaanko parista blogista löytyviä tykkäys- yms. nappeja? Jos ei, niin ei tämän kanssa sitten kauhean hyvin suju. Toisaalta virtuaaliblogien parissa on jopa tavallistakin hiljaisempaa, joten ei kommentoitavia kirjoituksiakaan nyt ihan kauheasti ole ollut. Olen kiltti itselleni ja merkitsen tämän siniseksi.

Tulos 5,5/12. Paremminkin voisi mennä, mutta onhan tässä vuotta puolet vielä jäljellä!

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Moana part bredsin CAS54 kasvatit

Koska Moanan kasvattilistalla mennään (melkein) ajantasalla (viikko sinne tai tänne!), on aika esitellä juuri loppuneen CAS54-vuoden kivoimmat varsat! Kasvatteja syntyi huikeat 13 kappaletta: olin suunnitellut maltillista seitsemän varsan rypästä, mutta sain varsojen sivut valmiiksi jo ennen huhtikuun puoliväliä, joten päätin tehdä niin monta varsaa tälle vuotta kuin ehdin. Ja niitähän sitten tulikin melkein tuplamäärä suunniteltuun nähden. Joukossa on lisäksi aivan ihana tilausvarsa Goldina MPB Upelle Pikkupeltoon, eli 12/13 jäi loppujen lopuksi kotiin. Varsoista tammoja oli kahdeksan ja oreja loput viisi. Welsh part bredejä oli kymmenen kappaletta ja loput kolme olivat A-sektion poneja.

Oikeastaan kaikki CAS54 syntyneet varsat ovat aikas kivoja! Melkein tekee mieli esitellä kaikki kaksitoista kotiin jäävää varsaa, mutta jos nyt kuitenkin poimisi vain muutaman extrakivan (tosin oikeushan määritti juuri vähän aika sitten, että "muutama" voi tarkoittaa mitä vain 99 saakka).

Aloitetaanpa welsh mountainilla, sillä vuoden kasvattirysäyksen aloitti tamma Moana's Sunny Gold, joka jatkaa ihanaa Sunny-tammalinjaani. Goldylle etsin alunperin ruunivoikon tamman kuvaa, mutta juuri täydellistä ei vastaan tullut, joten tammasta tuli sitten kimo. Omaa kasvatusta Goldyssa on oikeastaan vain emälinja, isänpuolen suku on ostoponeja ja emänisä samoin. Kuva, luonne, nimi ja suku muodostavat kuitenkin mielestäni todella mukavan kokonaisuuden, joten Goldy on ehdottomasti esittelyn arvoinen.

No Work Before Coffee MPB on esittelyn arvoinen ihan jo nimensäkin takia. Toffen emä Tea is for Hipsters MPB on yksi ehdottomista suosikkitammoistani, eikä vähiten nimensä ansiosta, joten Toffen kohdalla minulla oli suorastaan paineita keksiä oriille Se Täydellinen Nimi. Sellainen onneksi lopulta työpaikan kahvitauolla putkahti päähän. Kuvat ja luonne mätsäävät mielestäni hyvin yhteen ja kolmipolvinen sukutaulu täynnä lemppariponejani kruunaa kaiken.

Hieman erikoisempaa väriä tarjoilee wpb-ori Death to Hollywood MPB, joka on mustanpäistärikkö. Kuvan poni taitaa oikeasti olla päistärikönkimo, mutta ei anneta sen häiritä. Innostuin oriin nimestä sen verran, että sen pojallekin on jo nimi (ja on muuten jo morsiankin) keksittynä! Lempinimi Woody on myös ihana ja luonteesta tuli juuri sellainen kuin ajattelinkin. Kolmipolvinen suku on kokonaan omia kasvattejani ja isälinja yksi suosikkejani, joten ei tässä ole muita mahdollisuuksia kuin Woodyn nousta lemppareideni joukkoon.

Wpb-tamma Really s Star MPB on ollut jo todella, todella pitkään suunnitteilla ja näki nyt viimein päivänvalon. Staran emän Smelly Catin saadessa sivunsa puolitoista vuotta sitten, päätin, että se tulee saamaan tammavarsan, jolle tulee läsipäisen Piccola-ponin kuvat. Tässä se läsipäinen jälkikasvu nyt on! Staran kolmepolvinen sukutaulu on kokonaan omia kasvattejani, mutta ei ihan kokonaan Moanan kasvatteja, sillä ie. Juksulan July xx on Juksulasta lähtöisin. Staran suvusta tykkään kovin ja yhdessä nimen, luonteen ja kuvan kanssa muodostuu loistava kokonaisuus virtuaalihevoselle.

Säästin ehdottoman suosikkini viimeiseksi: wpb-ori Barrica Monastrell MPB on vain aivan syötävän upea. Tämä komistus on omasta tuontioriistani Verdejo Sauvignon Blancista alkaneen viini-orilinjan uusin edustaja. Sen kolmipolvinen suku on emänisää lukuunottamatta omaa kasvatustani, joskin suvun tuontihevosista eei. Cayman's Cocoholic ei ole omani vaan Quismat Arabiansin suklaanruskea ori. Barryn suku on kuitenkin mielestäni aivan mahtava ja pidän siitä paljon. Oriille tuli ihan kiva luonnekin ja onhan nuo kuvatkin todella herkulliset. En tiedä miten maltan olla käyttämättä Barrya vähemmälle kuin kymmenelle omalle tammalle!

lauantai 11. toukokuuta 2019

Juksulan täysveriset esiintymässä

Juksulassa on elämää! Tai ainakin oli parin minuutin ajan huhtikuussa... Hevoskantakirja järjesti oman arvosteltutilaisuuden hevosille, joilla ei ollut kantakirjakelpoisuutta. Nappasin heti mahdollisuudesta kiinni ja ilmoitin mukaan maksimimäärän hevosia eli kolme kappaletta. Ja koska kyse on hevoskantakirjasta, piti mukaan ilmoittaa hevosia, eli Juksulan asukassivu auki ja katsomaan sopivia kantakirjakelvottomia rakennekuvallisia!

Esiintymään pääsi kolme täysveristä: englantilaiset täysveriset ori Juksulan Chaos xx ja tamma Neon Rebel xx, sekä venäjänarabiori Juksulan Vasili ox. Kaikille napsahti kolmospalkinto tylsän tasaisilla pisteillä. Harmittelen edelleen, että sekä hevos- että ponikantakirja ovat luopuneet tuomareiden sanallisista kommenteista. Niitä oli mukava lukea ja ne usein selittivät paljon pisteitä ja palkintoja.

Chaos sai paremmat pisteet kuin ajattelin: ori on todella laukkahevostyyppinen, sen jalat ovat kamalat eikä sukupuolileimaa ole nimeksikään, mutta tasaisella 17 pisteen rivillä ori jäi vain kahden pisteen päähän toisesta palkinnosta. Myönnän olevani yllättynyt, mutta ehkä Chaos on arvosteltu laukkahevosena. Neon Rebel on omaan silmääni aika kivannäköinen täysveritamma ja varsinkin laukkahevosena oikein kelvollinen rakenteeltaankin. 69 pistettä on tammalle todella hieno tulos eli vain yksi piste jäi uupumaan korkeammasta palkinnosta.

Vasili taasen on mielestäni niiiin venäläinen (kevyt sellainen tai ehkä puolalainen) kuin vain osaa olla. Tuo kuva olisi varmaan aika sopiva myös itämaiselle terskinhevoselle? Vasili sai kuvalla 67 pistettä eli ihan hyvän saaliin. Epäilen kuitenkin, että sitä on katsottu ns. egyptiläisten lasien läpi ja venäläisestä tyypistä on rokotettu. Kuvan hevonen on korkeajalkainen ja neliömäinen, kuten venäläiset usein. Varsinkin etuosa on mielestäni hyvä (siltä osin mitä harjan alta näkee), runko tosin voisi olla hieman syvempi ja lautanen pidempi. Jalat on järeäluisemmat kuin arabeilla usein eikä pää ole yhtä jalo ja kovera kuin vaikka egyptiläisen linjan edustajilla. Mutta palkinto se on kolmonenkin ja olen siihen ihan tyytyväinen.

Pientä kutinaa on, että Juksulassa saattaisi tässä kesän aikana tapahtua vielä jotain muutakin! Olen saanut aikaiseksi käydä tallin hevosia läpi ja miettiä ihan rehellisesti, että onko millä hevosella enää käyttöä tai ns. säilytysarvoa vai joko olisi aika tehdä sille muistosivut ja siirtyä eteenpäin. Ehkä  tallin homeremontti lähtee tässä vielä käyntiin!

lauantai 4. toukokuuta 2019

Beach Trophy -tulosten arkistointia

Viikko sitten kirjoittelin Entiset tallini -sarjassa laukkaponitallistani Chigeon Poniesista ja mainitsin lyhyesti tallin oman arvokilpailun Beach Trophyn. Googlailu osoitti, että BT:n tulokset eivät ole kokonaan kadonneet websin hävittämien sivujen mukana, sillä Ponilaukkajaoksen kuolleilta sivuilta tulokset vielä löytyivät. Iloinen yllätys! Haluan vielä kasata tulokset omaan blogiinikin, joten tämän postauksen lopusta löytyvät kaikki BT:ssä sen historian aikana sijoittuneet ponit.

Beach Trophy oli kolmipäiväinen, sileällä radalla ja lyhyillä matkoilla juostava, Ponilaukkajaoksen hyväksymä suurkilpailu ryhmä 2 poneille. Se juostiin CAS-vuosittain aina kunkin vuoden lopussa. Jokainen omistaja sai ilmoittaa mukaan muistaakseni kolme ponia, joiden tuli olla voittanut G2-tason. Vähimmäisosallistujamäärä taisi olla viisi tai kuusi ponia, eli kilpailua ei järjestetty vähemmällä osallistujamäärällä ja pari kertaa kilpailu taidettiinkin perua liian vähäisen osallistujamäärän takia. Ponin aikaisemmalla statistiikalla tai vanhempien menestyksellä ei tässä kilpailussa ollut merkitystä, vaan osakilpailuiden tulokset arvottiin tavallisella lyhyellä arvonnalla ja kokonaiskilpailun voittajaksi selviytyi se, jonka sijoitusten summa oli pienin. Tasatilanteissa viimeisen lähdön tulos ratkaisi.

Yhteensä BT järjestettiin seitsemän kertaa. Ensimmäisen kerran CAS15 (13.-15.5.2010) ja viimeisen kerran CAS22. BT oli nimenomaan Chigeon Poniesin oma kilpailu, joten sitä ei järjestetty enää tallin lopetettua toimintansa.

CAS15 (13.-15.5.2010)
1. Drisco von SAY (om. Townsend Acres) - 2. Chigeon Xuanilla (om. Chigeon ponies) - 3. Sarason NL (om. Micram Raceponies)

CAS16 (6.-8.8.2010)
1. Chigeon Faith (om. Chigeon ponies) - 2. Pop Pop (om. Jaya) - 3. Chigeon Xuanilla (om. Chigeon Ponies)

CAS18 (20.-22.1.2011)
1. Bombidom High (om. Deadline) - 2. Gillian R (om. Chigeon ponies) - 3. Chigeon Yvone (om. Chigeon Ponies)

CAS19 (15.-17.4.2011)
1. Hambuz (om. Micram Raceponies) - 2. Amelia for Auro (om. Chigeon ponies) - 3. Qualem for Auro (om. Chigeon ponies)

CAS20 (8.-10.7.2011)
1. Chigeon Taro (om. Chigeon ponies) - 2. B.C. (om. Chigeon ponies) - 3. Quicksilver Sophia (om. Dastik Raceponies)

CAS21 (27.-29.9.2011)
1. Chigeon Xenia (om. Chigeon ponies) - 2. Chigeon Jeremy (om. Chigeon ponies) - 3. Splash Of Keno (om. Micram Raceponies)

CAS22 (20.-22.12.2011)
1. Da'Enriq (om. Micram Raceponies) - 2. Da'lqles (om. Micram Raceponies) - 3. Chigeon Joan (om. Chigeon ponies)

lauantai 27. huhtikuuta 2019

Entiset tallini osa 3. Chigeon Ponies

Minulla on ollut virtuaalitalleja tauotta vuodesta 2001, joten joukkoon on mahtunut yksi jos toinenkin viritelmä. Tässä "Entiset tallini"-postaussarjassa kaivan esille vanhoja tallejani ja kasaan kunkin tallin elinkaaren omaan postaukseensa. Aivan kaikista virtuaalihistoriani talleista ei varmasti esittelyä tule, sillä varsinkin lyhytikäiset tallit ovat itseltänikin jo unohtuneet. Sarjaan kuuluvat postaukset löytyvät tunnisteella Entiset tallini -sarja.

Chigeon ponies pähkinänkuoressa
  • perustettu huhtikuussa 2009
  • kasvatti laukkapainotteisia chincoteaguenponeja, sekä hyvin pienimuotoisesti laukkapainotteisia risteytysponeja ja täysverisiä
  • valittiin PLJ:n gaalaäänestyksessä Vuoden talliksi ja Vuoden valmentajaksi vuonna 2009 ja Vuoden valmentajaksi 2010, Nintsu äänestettiin Vuoden laukkatekijäksi 2010
  • lopettanut kesäkuussa 2011 useamman kuukauden tauon jälkeen
  • yritti uutta tulemista welsh mountainien kanssa kesä-marraskuussa 2013, mikä kuivui pian kasaan
  • sivut ovat kadonneet joskus vuonna 2016 mutta Chigeon oli rekisteröity VRL:oon
Ajauduin puolivahingossa laukkaponien maailmaan joskus vuoden 2009 alkupuolella VRL:n tauon aikoihin. Aloitin kilpailemisen Juksulassa asuneella she-tamma TuuHa's Marciskalla, innostuin ja perustin pikavauhdilla chincoteaguenponeja kasvattavan laukkaponitallin Chigeon Poniesin. Mitään pitkää suunnittelu- tai harkinta-aikaa ei tallin kohdalla käytetty, vaan talli pistettiin pystyyn rehellisesti sanottuna hetken mielijohteesta. Virallisesti Chigeon Ponies taisi avata ovensa huhtikuussa 2009. Harmillisesti webs poisti koko Chigeonin tunnuksen joskus vuoden 2016 aikana, joten koko talli katosi muutamia yksittäisiä, web archiveen tallennettuja poneja lukuunottamatta.

Chigeon Ponies oli Australian puoliaavikolla sijaitseva "pikku" ponitalli, jonka ponimäärä huiteli kahdensadan paikkeilla. Komeita tallirakennuksia tai valkoaitaisia tarhoja ei tallilla ollut, vaan ponit asuivat ympärivuoden isoilla laitumilla laumoissa. Ponit olivat kengättömiä, vähän takkujouhisia ja yksinkertaisesti (mutta riittävästi!) ruokittuja ja saivat elää oikeaa poninelämää. Taustatarinassa tallia haluttiin pyörittää mahdollisimman kustannustehokkaasti ja paikat vähän repsottivat muutenkin. Aluksi tallilla ei ollut edes omaa laukkarataa vaan poneja treenattiin puoliaavikolla, mutta melko pian tallille rakennettiin myös pieni, ponilaukkoihin soveltuva laukkarata.

Ulkoasulla ei Chigeonissa pröystäilty, vaan harmaa-valkoinen-neonvihreä ulkoasu oli muokattu jostakin hyvin yksinkertaisesta valmisulkoasusta. Ulkoasussa ei ollut lainkaan grafiikkaa tai kuvia, ja fontitkin tavallisia, eli hyvin pelkistetyllä linjalla mentiin. Teksteilläkään ei leveilty, vaan tekstit pidettiin lyhyinä ja sivuosassa. Itseasiassa koko talli oli ponien sivuja ja kilpailukutsuja lukuunottamatta mahdutettu yhdelle ainoalle sivulle.

Chigeon Poniesin toimintaidea oli kasvattaa nopealla kierrolla menestyviä laukkaponeja. Ponit ikääntyivät yhden vuoden joka kuukauden ensimmäinen päivä, siis hieman samoin kuin CAS-ikääntymisessä, ainoastaan noin kolme kertaa nopeammin. Varsoja syntyi joka kuukausi useampi kymmenen, mutta omat sivunsa ne saivat vasta kilpailu-uransa jälkeen - siis jos voitto- ja sijoitusprosentit olivat kelvolliset jatkojalostusta ajatellen. Orivarsat nimettiin samalla alkukirjaimella kuin isänsä ja tammavarsat samalla alkukirjaimella kuin emänsä. Kasvattiroduksi valikoitui lähinnä eksoottisuutensa ja ison värivalikoimansa takia chincoteaguenponi, jota ei virtuaalimaailmassa ollut tuolloin (eikä taida olla nykyäänkään) juuri lainkaan, joten kasvatustoiminta lähti täysin omista tuontiponeista liikkeelle. Ensimmäiset kolmipolviset kasvatit siirtyivät siitoskäyttöön tallin lopettamisen aikoihin. Chigeonin chincoteaguenponikasvatteja ei enää näy sukutauluissa vaan kaikki linjat päättyivät tallin lopettaessa. Sen sijaan yksi Chigeonin täysverikasvatti, angloarabiori Ddacapo Chig, päätyi Juksulaan Chigeonin lopettamisen jälkeen ja on jatkanut siellä sukuaa.

Kasvatuksen ja ponien kilpailutuksen lisäksi Chigeon järjesti myös itse omia laukkakilpailuita. Tavoitteena oli järjestää ainakin yhdet kilpailut joka toinen IRL-viikko. Ponilaukkajaoksen vanhaa kilpailukalenteria tutkiessa voidaan todeta, että vaikka tavoitteeseen ei kyllä ihan aina päästy, oli kilpailutoiminta Chigeonissa kehuttavan aktiivista. Tallilla oli myös oma suurkilpailu, kolmepäiväinen Beach Trophy, joka oli lyhyillä matkoilla, sileällä radalla juostava kilpailu avoinna 2 ryhmän poneille.

Loppujen lopuksi Chigeon Ponies jäi oman kiinnostuksen puutteeni tauolle alkuvuodesta 2011 ja sulki ovensa virallisesti saman vuoden kesäkuussa. Ponilaukkapiirit olivat muutenkin hiljaiset tuohon aikaan ja VRL oli palailemassa takaisin, joten olin motivoituneempi perinteisissä ratsastuksenlajeissa kilpailevia hevosiani kohtaan ja laukkaponit joutuivat paitsioon.

Yritin Chigeon Poniesin kanssa uutta tulemista kesä-marraskuussa 2013. Halusin kasvattaa nopealla tahdilla pidempisukuisia welsh mountaineja Moana part bredsin käyttöön ja ajattelin Chigeonin sopivan siihen hommaan hyvin. Loppujen lopuksi siitä ei tullut mitään vaikka kasan laukkapainotteisia, 1-polvisen suvun omaavia kasvatteja sainkin aikaiseksi. Marraskuussa 2013 Chigeon poistui vähin äänin ponilaukkamaailmasta lopullisesti.

Toisin kuin chincoteaguiden kohdalla, Chigeonin kasvattamia welshejä ja niiden jälkeläisiä löytyy kourallinen muualtakin kuin minun hoteistani! Esimerkiksi mountaintamma Chigeon Sin päätyi danille Paraatiponeihin, ja ko. poni löytyy jo kauempaakin sukutauluista, nimittäin KW Zeralla Chigeon Sin on kolmannessa polvessa! Sonjalla Daelwynissä kasvatetulla ja asuvalla B-ponitamma Frostfall Daelilla on isänään Chigeon Duke. Vionalla Valerassa on siitoskäytössä mountaintamma Chigeon Nerith. Ja tietenkin itsellänikin on pari chigeonilaista jäljellä, ori Chigeon Lucas ja tamma Chigeon Shamie, joista kummastakin on varsa kasvamassa Moanassa. Lisäksi edellä mainitusta Ddacapo Chigistä on Moanassa wpb-tamma Honeythief MPB, jolla on jo kaksi varsaa, ja Juksulassa xx-tamma Juksulan Ddanielle, jolla myös on jälkikasvua. Ihan täysin ei Chigeon Poniesin perintö siis ole kadonnut vaikka talli jälleen onkin kuollut ja kuopattu!

perjantai 19. huhtikuuta 2019

Kasvattajanimi - kasvattajan käyntikortti

Rakastan kasvattajanimiä. Minusta on mukavaa tietää jo heti hevosen nimen luettuani kuka sen on kasvattanut (edellyttäen toki, että tunnistan kasvattajanimen ja osaan yhdistää sen oikeaan kasvattajaan). Pitkissä sukutauluissa nautin erityisesti siitä, että sukutaulun hevoset koostuvat eri kasvattajien kasvateista. Sukutauluissa varsinkin korostuu kasvattajanimen olemassa olon merkitys, sillä sen avulla voi yhdellä silmäyksellä nähdä sukutaulun "kirjavuuden". Aina uusia siitoshevosia ostaessani, mietin miltä kyseisen hevosen oma nimi ja suku tulee sukutauluissa näyttämään.

Omien kasvattieni kohdalla pidän kasvattajanimeä erityisen tärkeänä, enkä ole muistaakseni koskaan virtuaalihistoriani aikana myynyt kasvattiani ilman kasvattajanimeä, vaikka sitä on välillä kysyttykin. Kasvattajanimi on ikään kuin tunnistusleima, jonka kasvattiini lyön. Harva varmasti osaa käyttämäni kasvattajanimet liittää minuun ja talleihini, mutta minulle itselleni on tärkeää, että voin tunnistaa kasvattini heti nähtyäni nimen vaikka kilpailuiden osallistujalistalla. Myönnän, että en muista jok'ikistä kasvattiani pitkän virtuaalihistoriani ajalta. Sen sijaan jokaisen käyttämäni kasvattajanimen muistan, joten kasvattajanimen pitäminen ja liittäminen kasvattien nimeen on kannattanut. Kasvattajan sydäntä ei lämmitä mikään sen enempää, kuin ikivanhan ja täysin itseltä unohtuneen kasvatin hoksaaminen jonkun muun omistaman ja kasvattaman hevosen sukutaulusta!

Mikä sitten on hyvä kasvattajanimi? Siihen on yhtä monta vastausta kuin on kasvattajaa ja hevosenomistajaakin. Itse olen hyvin kaikkiruokainen mitä kasvattajanimiin tulee. Pidän niin genetiivi- kuin nominatiivimuotoisistakin kasvattajanimistä, kirjainyhdistelmistä, taka- ja etuliitteistä. Minulle kelpaa niin suomenkielinen kuin vieraskielinenkin kasvattajanimi. Pääasiassa pidän nimistä, jotka liittyvät kasvattavaan talliin tai kasvattajaan itseensä, mutta sekään ei ole mikään ehdoton vaatimus. Kun oikein aloin miettimään, niin keksin vain yhden sellaisen kasvattajanimen, joka oli niin kamala, etten sitä olisi tallini hevoslistalle halunnut. Joskus aikoinaan (reilu kymmenen vuotta sitten ehkä?) joku yritti kasvattaa muistaakseni jotain harvinaisempaa hevosrotua kasvattajanimellä F*ck tai F*ckin', enkä itse oikein moisesta innostunut, enkä olisi sellaista kasvattia ostanut.

Olen virtuaalihistoriani aikana käyttänyt useita kasvattajanimiä, joista osa on ollut kivoja ja osa vähemmän kivoja. Juksulan nykyinen, kaikille kasvateille käytössä oleva, Juksulan-etuliite on mielestäni mukava sekä suuhun ja talliin sopiva. Vieraskielisiin sanoihin se istuu toki huonosti, mutta toisaalta siihen on helppo liittää vieraskielisiäkin nimiä. Juksulan-tyyppiset nimet ovatkin varsin helppoja kasvattien nimeämisen kannalta ja niistä on helppoa myös tunnistaa kasvattanut talli. Toinen paljon käyttämäni nimityyppi on kirjainyhdistelmät. Ne ovat monikäyttöisiä ja istuvat niin lyhyisiin kuin pitkiinkin hevosennimiin, sekä nimen eteen että taakse. Suosikkini on Talli Light Dragonissa monella rodulla käytössä ollut etuliite LD. Siitä on ollut käytössä myös muoto LD's/LD'n, mutta ahkerimmalla käytöllä, ja myös oma suosikkini, oli LD ilman omistusmuotoja. Moanalla alusta asti welsh part bredeillä käytössä ollut MPB-kirjainliite ei ehkä ole kaikista kauneimmasta päästä, mutta pidän sen sopivuudesta erilaisiin nimiin. Harrastan jonkin verran pitkiä, lausemaisia nimiä, joihin napakka kirjainyhdistelmä ei tuo liikaa lisäpituutta, kuten sanamainen kasvattajanimi toisi.

Toki kasvatushistoriaani mahtuu kasvattajaliitteitä, joista en ole sitten ihan niin paljoa tykännytkään. Esimerkiksi aikoinaan Chigeon Poniesissa kasvatin erittäin pienimuotoisesti laukkaristeytyksiä ja laukkahevosia Chig-takaliitteellä. Jotenkin liite ei sitten niin kauhean hyvin istunut oikein mihinkään nimeen, mutta laiskuuttani en jaksanut keksiä uuttakaan. Myös Juksulassa trakehnereilla käytössä ollut, ja edelleen satunnaisesti käytetty, Jux-takaliite on kokenut hieman saman kohtalon - en ihan täysillä tykkää, mutta en jaksa keksiä uuttakaan.

Kasvattajanimet jakavat harrastajien mielipiteitä ja niin sen pitääkin ja saakin olla. Itse pidän kasvattajanimistä, mutta olen myös ostanut hevosia ilman niitä. Mielestäni kasvattajanimen merkitys korostuu pitkissä sukutauluissa, joissa usein yhdistyy usean kasvattajan kasvatustyö - kasvattajanimien avulla tuo yhteinen työ tulee paremmin ja selvemmin esiin. Toisaalta myös pitkä sukutaulu vain yhden kasvattajan kasvattajanimellä on melkoisen kunnioitusta herättävä näky - siihenkin tarvitaan se kasvattajanimi työnjälkeä korostamaan.

(P.S. Kuten lukijat ovat varmaan huomanneetkin, on blogissa ollut viime aikoina hiljaisempaa. IRL-elämän työkiireistä on harrastus tässä kärsinyt, mutta nyt pitäisi taas hetkeksi helpottaa sillä saralla!)

lauantai 16. maaliskuuta 2019

Moanan vuoden 2018 kasvattiyhteenveto

Vihdoin ja viimein sain viimeisetkin Moanan viime vuoden kasvattien sivut valmiiksi ja saatoin sulkea vuoden 2018 kasvattilistan! Eihän tässä olla kuin kaksi ja puoli kuukautta myöhässä, mutta mitäs pienistä. Viime vuonna olin jo tammikuun alkupäivinä vastaavassa tilanteessa.

Kaiken kaikkiaan Moanassa syntyi viime vuonna yhteensä 52 varsaa (2017: 48 kpl), joista lähti peräti 11 tilausvarsoina maailmalle. Tässä on todella iso kasvu, sillä vuonna 2017 en myynyt ainuttakaan varsaa ulos tallista. Sukupuolijakauma sen sijaan oli tänäkin vuonna lähes tasan: 27 oritta ja 25 tammaa. Sen sijaan tilausvarsoista 7/11 oli oreja ja loput neljä tammoja, toisin sanottuna kotiin jäi tammaenemmistö. Ylivoimaisesti eniten syntyi welsh part bredeja (noin 70 %), mutta lisäksi syntyi jokunen varsa A-, B- ja C-sektioista. Yleisin suvunpituus näyttäisi olleen kolmepolvinen, mutta haarukka vaihtelee yhden ja neljän polven välillä ja joukossa on myös muutama, joiden suku menee osittain hyvinkin pitkälle.

Pääkasvatusrotua welsh part bredia syntyi vuoden aikana 36 kappaletta, joista 17 tammaa ja 19 oritta. Varsoista neljä (kaikki oriita) lähti tilausvarsoina maailmalle. Vuonna 2017 syntyi 37 wpb:iä eli määrä pysyi aika samana. Sukujen pituus on edelleen keskimäärin pidentynyt, mutta sukuja löytyy 1-polvisesta aina nelipolviseen ja epätasaisina sukuina hieman pidemmällekin. Kahdeksalla wpb-varsalla oli isänä ulkopuolinen ori, mikä on aika paljon vähemmän kuin edellisenä vuonna (2017: 16 kpl). Sen sijaan liisasin tammoja aika paljon enemmän kuin aiemmin, sillä peräti kuudella varsalla oli emänä liisinkitamma (2017: 0 kpl).

Hieman yllättäen toiseksi eniten syntyi A-sektion varsoja (se siitä mountaineista luopumisesta). A-sektion poneja syntyi yhteensä 8 kpl, joista oreja oli viisi ja tammoja kolme. A-ponikasvattien määrä tuplautui edellisvuodesta (2017: 4 kpl), mutta määrä ei edelleenkään ole valtava. Kaksi orivarsaa olivat tilausvarsoja eli kotiin jäi kuusi kasvattia. Kaikki syntyivät omista poneistamme. Syntyneiden A-sektion kasvattien sukujen pituus oli 2- tai 3-polvea.

Kolmanneksi eniten syntyi viime vuonna B-sektion kasvatteja, joita oli yhteensä 7 kpl, mikä on täsmälleen sama määrä kuin edellisenä vuonna. Näistä oli oreja 3 ja tammoja 4. Syntyneistä varsoista kolme oli tilausvarsoja, eli talliin jäi vain neljä varsaa, joista puolet oreja ja puolet tammoja. Yhdellä tilausvarsalla oli ulkopuolinen isä, muutoin kaikki kasvatit olivat omista poneistamme. Suvut olivat lyhyitä, vain 1- tai 2-polvisia.

Viime vuonna meillä syntyi myös yksi C-sektion kasvatti! Edellisvuonna C-ponivarsoja ei syntynyt ainuttakaan. Moana's Tiwlip oli oma "tilausvarsani" Juksulaan. Kumpa muuten joskus saisi Juksulastakin tällaisen samanlaisen postauksen kirjoitettua. Siellä on sivuttomina kasvatteja vuodesta ööööö... ehkä 2016 alkaen. Sitä kaunista ja epätodennäköistä päivää odotellessa...

Nyt Moanassa on vuosina 2012-2018 syntynyt yhteensä komeat 283 kasvattia! Kuluvallekin vuodelle on paljon kasvatteja suunniteltu eli ei tämä tähän ole jäämässä. Vuosien 2012-2018 kasvattitilastot voi katsoa taulukkomuodossa täältä.

torstai 28. helmikuuta 2019

Helmikuun palkitut

Ehdin kuin ehdinkin alkukuun reissustani huolimatta saamaan joukon hevosia laatuarvosteluihin. Jopa ihan kohtalaisen hyvin valmisteltuina. Hyvä minä!

Kouluratsastusjaoksen tilaisuudessa minulta oli mukana neljä Moanan ponia. Joukon ainoa koulupainotteinen poni, ori Measureless MPB, palkittiin komeasti ensimmäisellä palkinnolla ja aivan superhienoilla 107 pisteellä! Taitaa olla ponieni piste-ennätys kyseisestä laatuarvostelusta. Ja vasta edellisessä blogikirjoituksessani moitin Messiä epäinspiroivaksi! No, sitä se kyllä onkin ja nyt vihreät niityt kutsuvat, kun palkinnot on haettu. Kenttätamma Miss Venus MPB sai toisen palkinnon. Yleispainotteiset oriit Norris ja Patriot Act MPB jäivät kolmannelle palkinnolle. Aatu jäi vain puolen pisteen päähän kakkospalkinnosta! Yleensä en uusi ponieni palkintoja, mutta Aatu on ehkä pakko käyttää uusiksi...

Helmikuussa myös Ponikantakirja palasi kuvioihin alkuvuoden tauoltaan ja minulta oli mukana viisi ponia. Eirian Taith ja Caerdydd Macao palkittiin toisella palkinnolla. Macao jäi vain kahden pisteen päähän ensimmäisestä palkinnosta! Kaksi tuomaria olisi antanut oriille ykkösen, mutta kaksi muuta toisen palkinnon, joten hiuksen hienosti kakkoselle jäätiin. Winna B ja supersöpö Eirian Myan saivat odotetusti kolmoset. Laukkaponikasvattini Chigeon Shamie sai yllättäen ktk-kelpoisuuden voittamalla Adinassa oman VSN-luokkansa, joten pakkohan tamman kanssa oli kokeilla kepillä jäätä kantakirjassakin. Palkinnotta Shamie jäi (kuten olin arvellut), mutta yllättävän lähelle kolmospalkintoa silti päästiin!

Esteratsastusjaoksen tilaisuuteen en meinannut millään ensin löytää valmiita poneja ja meinasi jo paniikki iskeä, kunnes lopulta ilmoitin pikaisesti VIP-yön viimeisinä tunteina neljä suunnilleen valmista oria. Komea rivi ykköspalkintoja sieltä sitten tulikin! Ensimmäiset palkinnot siis oreille Moana's Steele, Bad Brian MPB, Bebble Copple Boulder MPB ja Sir Kick-a-lot MPB.

Helmikuun VWYL:n tilaisuudesta ei ole vielä tuloksia tullut, kun osa pisteistä puuttuu. Siellä on Moanasta mukana kuusi ponia, joille povaan toista palkintoa jokaiselle, joskin pari on hieman siinä rajoilla jäävätkö ihan pikkuisen sitten kuitenkin kolmosen puolelle.

lauantai 9. helmikuuta 2019

Kun oma kasvatti ei inspiroi

Kun kasvattaa isolla volyymilla, joukkoon eksyy aina varsoja, jotka eivät sitten kuitenkaan inspiroi. Varsoja, joihin vain ei syty innostusta, vaikka kuinka olisi suunnitellut suvun, nimen, kuvan ja luonteen viimeisen päälle.

On oikeastaan aika mielenkiintoista, että vaikka kaikki virtuaalihevosen yksittäiset "osaset" (nimi, suku, luonne, kuva) olisivat kivoja, ei sitten yksilöstä vain syystä X tule kivaa ja inspiroivaa kokonaisuutta. Se Jokin vain jää puuttumaan, vaikka kaikkensa tekisi. Mitä tai mikä se Jokin on - sen kuin tietäisi, niin epäinspiroivat kasvatit jäisivät heti unholaan. Yritän aina panostaa jokaiseen kotiin jäävään kasvattiin niin, että se olisi sekä yksilönä, että oman sukunsa ja linjansa edustajana mielenkiintoinen ja itselleni mieluinen. En kuitenkaan aina onnistu tässä, ja Moanan historiassa onkin siksi useita enemmän tai vähemmän tylsiä ja merkityksettömiä kasvatteja. 

Edes runsas ajankäyttö epäinspiroivaan varsaan ei auta - vaikka olisin viettänyt jopa tunteja kyseistä kasvattia ja sen persoonallisuutta pohtiessani, en vain saa varsasta kiinnostavaa. Esimerkikkinä tästä voisi mainita ori Measureless MPB:n, jonka oli tarkoitus perustaa yhdestä kaikkien aikojen suosikkioriistani Verdejo Sauvignon Blancista koulupainotteinen orilinja. Emäksi valitsin koulutammoistani kaikista kivoimman, Meizoentjen, joten suvultaan Messi oli juuri eikä melkein sitä mitä halusin. Nimeä pohdiskelin pitkään ja hartaasti. Kuvat valitsin huolella ja väriksi tuli tietysti voikko (yksi suosikkiväreistäni). Luonnetta kirjoitin kauan ja hioin vielä pitkään sen jälkeenkin. Teoriassa koko paketin piti olla kunnossa, mutta ori ei vain ole missään vaiheessa ollut oikeasti inspiroiva. Sitkeästi teetin sille kaksi varsaakin, joista oriin Boundless MPB:n oli tarkoitus jatkaa isälinjaa. Bobbysta ei kuitenkaan tullut yhtään sen kivempaa kuin isästäänkään, joten päätin lopettaa orilinjan siihen. Bobby onkin saanut vain yhden tammavarsan (josta sitten tulikin heti yksi suosikkikouluponeistani), eikä enempää ole suunnitteilla.

Silti vähäinenkään ajankäyttö varsaan ei tarkoita, että varsasta tulisi suorilta tylsä tai epäinspiroiva (ei tosin tarkoita sitäkään, että nopeista varsoista tulisi aina kivoja ja inspiroivia). Ori Terminator MPB syntyi hyvin nopeasti ja vähällä vaivalla. Sukuyhdistelmää oli kyllä mietitty tarkemmin, mutta itse oriin muut "osaset" (nimi, kuvat ja luonne) syntyivät pikavauhdilla. Oriin luomiseen sivuntekoineen kaikkineen hukutin tuskin puoltakaan tuntia - ja silti poni on yksi lempiponeistani! Siinä vain on sitä Jotakin, mitä en osaa sanoittaa tai tietoisesti kasvatteihini hakea. "Ihan kivoista" osista kasvoi "tosi kiva" kokonaisuus.

Joskus voi käydä niinkin, että aluksi epäinspiroivasta kasvatista tuleekin ajanmyötä kiva. Esimerkiksi ori Surprisingly MPB ei synnyttyään ollut kovinkaan mielenkiintoinen. En tiedä mikä oriissa mätti, ehkä nimi ei sitten ollutkaan niin kiva kuin olin ajatellut, ja lempinimikin vähän tökki. Luonteesta tuli hieman tylsä ja puhtaan arabin pojalle olisi voinut etsiä sitten kuitenkin vähän jalommat kuvat. Mutta kun aikaa on kulunut, olen vain syystä X, Y ja Z alkanut ihan hulluna tykätä Rinkistä! Jotenkin oriista on vain tullut kiva. Ehkä oriin osaset vain ovat sulautuneet mielessäni paremmin yhteen ja muodostaneet itseäni miellyttävän kokonaisuuden. Nyt, kun tarkemmin ajattelen, on itse asiassa aika usein käynyt niin, että kokoon laitettu kasvatti ei olekaan ensinäkemältä niin kiva, mutta on sitten myöhemmin lunastanutkin paikkansa mielikuvitusmaailmassani. Ehkä omaan mieleeni syntyy ajanmyötä (osittain alitajuista) tarinaa, joka sitten luo epäinspiroivasta tai tylsästä kasvatista paremmin minua miellyttävän kokonaisuuden?

Olen yrittänyt olla aika rento noiden epäinspiroivien kasvattien kanssa. Minun on joka tapauksessa tarkoitus kasvattaa eli edetä sukupolvi sukupolvelta pidempiin sukuihin. Yksi tai kaksikin tylsää esivanhempaa ei vähennä sukutaulun merkittävyyttä lainkaan, joten ne epäinspiroivat varsatkin on ihan hyvä pitää ja käyttää niitä jalostuksessa. Suvuthan on jokaisella kasvatillani tarkkaan mietitty ja se on kasvattaessa tärkeintä. Vain muutaman epäinspiroivan kasvatin olen myynyt pois ja tehnyt tilalle uuden ja inspiroivamman, mutta useimmiten vain sinnittelen tylsänkin kasvatin kanssa eteenpäin ja pistän sitten mananmajoille, kun kyseiselle kasvatille asetetut (matalat) tavoitteet on saavutettu. Ehkä jos olisin ahkerampi hevoskauppias, yrittäisin useammin puskea tylsät kasvatit pois tallista, mutta toisaalta eipä tuolta reilun 300 omistamani hevosen joukossa pari tylsää yksilöäkään haittaa.

keskiviikko 30. tammikuuta 2019

Vuoden ensimmäiset palkitut

Aloitin alkuvuoteni ahkerana, kun ilmoitin hevosiani mukaan peräti neljän laitoksen tilaisuuksiin mukaan. Helmikuun alussa olenkin sitten reissussa sopivasti koko ensimmäisen viikon, joten katsotaan ehdinkö puskea heppojani mukaan yhtään mihinkään.

Urakka alkoi welshien rotulaatuarvostelusta, jonne ilmoitin tällä kertaa "vain" viisi ponia mukaan, vaikka enemmänkin olisin voinut tuomarioikeuksien takia laittaa. Mukana oli aika hyvin valmisteltuja poneja sekä yksi, johon en oikein saanut panostetuksi yhtään. Kun ei joku inspiroi niin se ei inspiroi. Pencalow Laramie, Winna B, Moana's Bisquit ja Brunnby Poesi saivat vahvat kakkoset hyvillä pisteillä. Pencalow Julius haki melkeinpä tarkoituksella kolmannen palkinnon, mutta palkinto se on sekin.

KERJL:n tilaisuuteen löytyi pitkästä aikaa kolme valmista ponia. Upeat pisteet sieltä tulikin! Sir Kick-a-lot MPB ja Wings of Love MPB nappasivat hienosti kumpikin ensimmäisen palkinnon. Honeythief MPB jäi vain 2,5 pisteen päähän ykkösestä, mutta hyvä palkinto se on kakkonenkin.

Minulla oli hieman vaikeuksia löytää sopivia poneja ERJL:n tilaisuuteen vietäväksi, mutta viisi ponia sitten kuitenkin löytyi. Bug Bites You MPB ja Lil' Diva MPB palkittiin ihan ansaitusti ensimmäisillä palkinnoilla. Bugi sai muuten aivan käsittämättömän upeat 109 pistettä! Moana's Odin sen sijaan jäi yhden pisteen päähän ykköspalkinnosta ja sai tyytyä toiseen palkintoon. Myönnän, että harmittaa! Yleensä en jää harmittelemaan palkintoja, mutta yhden pisteen päähän jääminen aina nyppii. Koulupainotteinen Sumusilmun Fatima ja Moanan pikakasvatti Sneaky Squeky MPB palkittiin kolmannella palkinnolla.

Uskokaa tai älkää, vihdoin muistin ilmoittaa hevosia myös KRJL:ään arvosteltavaksi! Ja kyllä kannatti, sillä Suellen MPB, Katniss MPB ja Cherry Champagne MPB palkittiin ensimmäisillä palkinnoilla! Ei hullummin esteponikasvattajalta. Veronique MPB sai kouluratsastuksessa kilpailemattoman isänsä ja vain yhden jälkeläisensä takia kolmospalkinnon, mutta esteponille se on ihan kelpo palkinto sekin. Tilaisuudessa oli muuten mukana myös Disalle myyty kasvattini Moana's Anwar, joka myös sai kolmannen palkinnon.

Kuten huomaatte, Juksulan hevoset loistavat jälleen kerran poissaolollaan. Juksulan homehtuminen jatkuu. Homeremonttia suunnittelen kunhan joskus joudan.

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Moanan Hall of Fame

Vaikka kasvattelenkin omaksi ilokseni ja pääasiassa omaan käyttööni, on jokunen Moanan welshkasvatti tässä vuosien varrella eksynyt tallin ulkopuolellekin muiden käsiin. En kyttää mitä kasvateillani tehdään, mutta aina silloin tällöin käyn kasvattilistaa läpi ja katson mitä kasvateilleni kuuluu. On aina yhtä suuri ilo huomata, että kasvatillani on jotain tehty! Erityisesti mieltä lämmittää jos kasvattini on päässyt laajemminkin jatkamaan sukuaan tai menestynyt laatuarvosteluissa tai näyttelyissä.

Vuoden 2013 loppukesästä syntynyt Adealaide MPB on kiva yhdistelmä este- ja koulusukua. Isänä sillä on Kidan kasvattama ja minun omistamani, edesmennyt Cullenton's Ikaros ja emänä Violan kasvatti Violan Jolie, joka oli yksi ensimmäisistä Moanan wpb:eista. Uppe on tehnyt Adealaiden kanssa loistavaa työtä niin kilpailu- kuin kasvatuspuolellakin. Tamma on jo palkittu YLA1 ja KRJ-I  -palkinnoilla ja se on kuulemma suuntaamassa vielä esteratsastuksen laatuarvosteluunkin. Lisäksi Adealaidella on peräti viisi varsaa ja se onkin jälkeläispalkittu VWY-C-arvonimellä. Tammalla on jo yksi pojanpoikakin ja lisää varmasti tulossa, sillä tamman jälkikasvua on asumassa aktiivisten harrastajien talleissa.

wA-tamma Moana's Nevada syntyi syksyllä 2013 ja alunperin se oli tarkoitus jättää kotiin. Eräs aloitteleva welshkasvattaja kuitenkin teki tammasta tarjouksen ja myin sen hänelle. Hän katosi aika pian, jolloin tarjosin Nevadaa suoraan Ompulle Coedwig Welshiin. Ehdottomasti yksi parhaista kaupoistani ikinä! Tamma on kilpaillut ja se on palkittu YLA2 ja VWY-II -palkinnoin. Jälkikasvua Nevadalla on neljä, jotka tosin kaikki ovat oreja, eli tammalinjaa ponista ei ole enää jäljellä. Tamman jälkeläiset ovat palkittuja ja komeita ja niitä löytyy aktiivisten welshkasvattajien hoivista, eli ne tulevat vielä varmasti jatkamaan sukuaan. Jokunen lapsenlapsi Nevadalta jo löytyykin. Nevadan suvun jatkuminen on itselleni tärkeää erityisesti tamman eei:n LD's Las Mountainsin takia, joka on ensimmäinen welshkasvattini ikinä.

Loppuvuoden 2013 kasvatti Moana's Taryn päätyi elenille, liekö peräti ihan tilausvarsana. Ori on kyllä kivasti valjakkoajossa kilpaillut ja lisäksi VWY-palkittu, mutta erityisen iloinen tämän ponin kohdalla olen sen runsaasti jälkeläismäärästä: peräti yhdeksän varsaa! Nykyään tuollainen on oikea harvinaisuus, varsinkin kun kaikki eivät ole elenin omia kasvatteja, vaan oriilla on ollut kysyntää muuallakin. Tarynilla on jo kourallinen lapsenlapsia ja esimerkiksi elenillä on siitä kolmipolvisen suvun omaava, todella kiva tamma, jossa hän on yhdistänyt uudempaa sukua vanhempiin linjoihin.

Cruella De Vil MPB lähti danille Paraatiponeihin tilausvarsana alkuvuonna 2014. Ihan kauhean kovaa jalostuskäyttöä ei tammalla ole ollut, mutta yksi varsa löytyy. Tykkään kuitenkin kovasti siitä, millaisen persoonan dani on tammasta tehnyt. Ja näin himokisaajana arvostan kyllä myös tamman ERJ-I ja VWY-II -palkintoja.

Moana's May Queen oli myös tilausvarsa, tosin Jannicalle Adinaan. Emänä May Queenilla on Moanan ensimmäinen wA-tamma Goldwood's Honey Bonnie, joka on yksi tallin tärkeimmistä kantatamoista. En tiedä löytyisikö May Queenille jotkin päivitetymmät sivut jostakin, mutta ainakin näiden sivujen mukaan poni on vain vähän kilpaillut. Sen sijaan jälkikasvua siltä löytyy! May Queenillä on viisi varsaa, jotka ovat varsin ahkerasti jatkaneet sukuaa. Tammalla on jo jopa lapsenlapsenlapsiakin! Parhaimmillaan May Queen löytyy siis kolmannesta polvesta. Nostan hattua!

Paraatiponeihin värkättiin uusi tilausvarsa alkuvuodesta 2015, tällä kertaa wB-ori Moana's Osiris. Tykästyin oriiseen heti ja melkein jo harmitti, että olin mennyt moisen herkun myymään! Osiris on kilpaillut porrastetuissa, mutta se ei ole kiertänyt laatuarvosteluita. Sen sijaan jälkikasvua löytyy tältäkin herralta. Neljästä varsasta puolet on oreja ja puolet tammoja. Osirista on mukavasti käytetty eri kasvattajien tammoille ja sen varsat ovat myös levinneet usealle eri omistajalle. Vielä en lapsenlapsia oriille löytänyt, mutta vihjeitä tulevista sellaisista löytyi kyllä! Itseänikin kutkuttaisi jostakin Osiriksen jälkeläisestä napata varsa itselle - sen verran vielä Osiriksen (nykyään ruuna) perään haikailen!

Konstantin MPB on vuoden 2015 tilausvarsa Jannicalle Adinaan. Konsta on muuten samasta isästä kuin ensimmäisenä esitelty Adealaide! Emänä Konstalla on yksi suosikkitammoistani, Anna Karenina MPB. Konsta ei ole sivujensa mukaan juurikaan meritoitunut ratsastuskilpailuissa (joskin pari kertaa olen hoksannut oriin ainakin KERJ-kilpailuiden tuloslistoilla), mutta sitäkin enemmän näyttelykehissä. Komea musta ori on kantakirjattu toisella palkinnolla ja lisäksi saavuttanut champion-arvonimen sekä perinteisissä NJ-näyttelyissä, että VSN:n alaisista näyttelyistä. Konstalla on lisäksi yksi orivarsa, joka ei tosin näytä olevan aktiivisen harrastajan omistuksessa.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, oman esittelynsä ansaitsee wB-ori Moana's Anwar. Ori lähti tilausvarsana Disalle Glenwood Welshiin kesällä 2016. Oriin isä ja emä ovat molemmat ihan superkivoja ja olin itsekin ajatellut ne joskus yhdistää, mutta Disa ehti ehdottaa sitä ensin. Anwarin 2-polvinen suku on mielestäni upea! Ori on meritoitunut kilpakentillä ja se on palkittu ERJ-I-palkinnolla. Jälkeläisiä oriilla on nyt neljä ja se on edelleen jalostuskäytössä. Lapsenlapsia ei Anwarille ole vielä syntynyt, mutta oriin kaikki varsat ovat aktiivisilla harrastajilla, joten taitaa olla vain ajankysymys milloin seuraava sukupolvi syntyy.

Yritän aina sopivissa tilanteissa kiittää ahkeria kasvattieni omistajia, mutta vielä yleisesti ja yhteisesti kiitos kaikille! Myös niille, joiden omistuksessa olevaa kasvattiani ei tässä kirjoituksessa esitetty.