Oresama kirjoitteli blogissaan kauan sitten omista alter-egoistaan virtuaalimaailmassa ja aloin jo tuolloin valmistella omaa tekstiäni virtuaalisesta Nintsusta, tai oikeastaan Nintsuista, sekä muista alter-agoistani. Aihe vähän jäi (koska kiire ja tauko ja mitä näitä nyt on), mutta tämä aihe on yksinkertaisesti liian hyvä unohdettavaksi!
Nintsu on nimimerkkini virtuaalifoorumeilla ja ns. virallisissa yhteyksissä, mutta samalla se on myös kahden tämän hetken tärkeimmän virtuaalisen alter-egoni (kutsuma)nimi. Nina Rentel on Juksulan Nintsu ja Nina Cheetham Moana part bredsin Nintsu. Juksulan Nintsu ja Moanan Nintsu ovat kaksi täysin erillistä hahmoa ja "kasvaneet" täysin eri suuntiin. Foorumeilla esiintyvä Nintsu on kolmas, oma erillinen henkilöllisyys, jolla ei kuitenkaan ole varsinaista hahmoa virtuaalimaailmassa, eikä sitä siten voi varsinaisesti alter-egoksi ehkä kutsua. Tarinan Nintsu-nimimerkin takaa voit lukea täältä.
Nina Rentel eli Juksulan Nintsu on alusta saakka (eli vuodesta 2006 alkaen) ollut selvästi IRL-minääni vanhempi (aluksi +30v, nykyään +40v), eronnut nainen, joka on kyninyt ex-aviomiehensä puhtaaksi ja perustanut sitten kalliin kilpatallin ex-miehensä rahoilla. Juksulan Nintsu on tiukka, päättäväinen ja itsenäinen nainen, joka on tallinsa tyranni ja diktaattori, eikä hänelle niin vain vastaan laitetakaan. Sen sijaan Nina Cheetham eli Moanan Nintsu on hyvin erilainen kuin kaimansa virtuaalisessa Saksassa. Alunperin myös Moanan Nintsusta piti tulla napakka johtajatar, mutta jotenkin hänestä kuitenkin kasvoi ajan kanssa sovitteleva, ystävällinen ja tunteellinen henkilö, joka uskoo tiukan diktaattorimaisen johtamistavan sijaan dialogiin ja alaistensa kuuntelemiseen. Oikeastaan hän ei edes haluaisi olla pomo, vaan vain ihan tavallinen ponityttö. Moanan Nintsu on mielestäni loistava esimerkki muotoaan muuttavasta alter-egosta: aluksi loin hänet aivan erilaiseksi kuin mitä hänestä loppujen lopuksi tarinoiden myötä tuli!
Vaikka tarinallisuus julkaistavien tarinoiden muodossa ei ole enää muutamaan vuoteen kuulunut virtuaaliharrastukseeni, näkyvät näiden kahden Nintsun erot heidän nimissään kirjoittamissani päiväkirjamerkinnöissä. Moanan Nintsu menee uuden ponin ostettuaan häntä koipien välissä tallimestarille kertomaan, että näin nyt kävi, anteeksi, tiedän että karsinoiden kanssa on jo tiukkaa ja kyllä tämä on viimeinen poni, jonka ostan enää koskaan, vielä kerran anteeksi. Juksulan Nintsu taas ostaa hevosrekallisen kalliita kilparatsuja, ilmoittaa tallimestarilleen, että tarkasta, kävelytä ja juota uudet hevoset ja loihdi jostain niille kuusi karsinaa, piste. Varsomista odottaessa Moanan Nintsu syö kynsiään ja käy läpi kauhukuvia, Juksulan Nintsu siemailee punaviiniä, lueskelee naistenlehteä ja huolestuu vasta jos sille on oikeasti aihetta. On Nintsuissa toki hieman samaakin. Molemmat ovat esimerkiksi taipuvaisia perfektionismiin ja jaksavat hioa suorituksiaan vaikka maailman tappiin. Molemmat myös rakastavat hevosiaan intohimoisesti, joskin näyttävät sen eri tavalla: Juksulan Nintsu upottamalla valtavat määrät rahaa eläimiinsä ja Moanan Nintsu taas huolehtimalla ja stressaamalla hiuksensa harmaiksi.
Aikoinaan (vuosien 2006-2014 välillä ainakin) tarinoin varsin paljonkin sekä ns. julkisesti että yksityisesti omalle koneelleni säilöen. Esimerkiksi Juksulan Nintsulle kirjoitin sivutolkulla tarinaa freewebsiin vuosina 2006-2011, mutta kaikki nuo tarinat tuolta ajalta ovat kadonneet websin poistettua Juksulan tunnuksen. Voin kertoa, että harmittaa!! Moni tuolloin Nintsulle kirjoitettu tarina oli aika ilkeäkin, muistelisin esimerkiksi kerran kirjoittaneeni A4:sen verran tekstiä uuden tallitytön simputtamisesta. Juksulan Nintsu on noista ajoista ehkä hieman pehmentynyt tai sitten hänen temperamenttinen persoonansa ei vain tule samalla tavalla esiin lyhyissä päiväkirjamerkinnöissä. Moanan Nintsu ei ehkä ole ihan samoihin (julkaistuihin) tarinamääriin päässyt koskaan, mutta päiväkirjamerkintöjä ja minun päänsisäistä tarinaa hänestä on paljon, paljon enemmän.
Muitakin Nintsuja on vuosien varrella ollut, mutta ei muita yhtä pitkäikäisiä, moniulotteisia ja "eläviä". Aina silloin tällöin olen yrittänyt jonkin yksityishevosen kanssa alkaa tarinoida, mutta ne projektit eivät loppujen lopuksi ole ottaneet kovinkaan suurta tuulta alleen. Muista Nintsuista mainitsemisen arvoinen on ehkäpä Nina Liljasaari, parin yksityissuomenhevosen omistajatar, joka oli aktiivinen alter-egoni joskus 2012/2013-2014. Tämä Nintsu oli rempseä, suurpiirteinen ja rämäpäinen suomalainen, jota ei muta, räntäsade tai krenkkaava tallinovi haitanneet. Hän syntyi vastavoimaksi ylellistä elämää elävälle Juksulan Nintsulle ja taisin kirjoitella hänelle aika paljon "jeesusteippi ja paalinnaru korjaa kaiken" -tekstejä. Myös tämän Nintsun tekstit näyttäisivät kaikki kadonneen freewebsin myötä.
Minusta luontevinta on ollut esiintyä Ninana/Nintsuna, mutta on minulla muutama muukin alter-ego ollut ja on jollakin tasolla edelleen. Vanhoja ja unohtuneita alter-egoja on paljonkin, mutta joten kuten aktiivisena (tai ainakin olemassa) on pari Moana part bredsin työntekijää. Ulrica "Ric" on nykyään Moanan tallimestari, mutta aiemmin hän oli tavallinen tallityöntekijä. Ric oli työhönsä leipääntynyt henkilö, jolle kirjoitin jonkin verran tarinoita ja päiväkirjamerkintöjä "hevoshommat on p*rseestä" -asenteella vuosien 2014-2015 aikana. Mahtavaa terapiaa, kun IRL-hevosharrastukseni oli melkoisessa vastatuulessa tuolloin! Sittemmin Ric sai ylennyksen tallimestariksi ja pääsi vastaamaan Moanan markkinoinnista samaan aikaan, kun itse päädyin IRL myyntityöhön vuonna 2018. Perehdytysjaksoni aikana kirjoittelin Ricille muutaman markkinointitarinan, joiden kautta pureskelin oppimaani. Toivottavasti ne ovat vielä jossain tallessa, pitääpä katsoa! Toinen joten kuten hengissä oleva alter-egoni on Naomi, joka myös on Moanan fiktiivinen hevosenhoitaja. Hän oli 16-vuotias ongelmateini, jolle kirjoittelin paljon melko rajujakin tarinoita varkauksista, huumeiden käytöstä ja alkoholin juomisesta vuosien 2012-2014 välillä. Näitä tarinoita en ole julkaissut, kun ne eivät Moanaan suoranaisesti liittyneet, mutta ne ovat (muistaakseni) jossain itselläni tallessa. Sittemmin Naomi on aikuistunut ja jättänyt huonot piirit taakseen, jääden samalla hieman sivuun tarinahahmoistani. Tykkään edelleen kyllä valmentaa Naomia ja hänestä onkin vuoden 2014 jälkeen lähinnä erilaisia valmennusmerkintöjä sekä valmentajan että hänen itsensä näkökulmasta kirjoitettuna.
Aivan oma lukunsa on sitten ne hahmot, jotka aktiivisesti esiintyvät tarinoissa tai päiväkirjamerkinnöissä, mutta jotka eivät ole varsinaisia alter-egoja. Tällaisista hahmoista ehkä tässä yhteydessä mainitsemisen arvoisia ovat Moanan (jälleen) työntekijät Sabine ja Ava, joista molemmista alunperin oli tarkoitus tulla aktiivisia alter-egoja. Sabinen loin Ricin kanssa samoihin aikoihin vastapainoksi negatiiviselle asenteelle ja kantava teema Sabinen tarinoissa olikin "ponityttöys" ja rakkaus poneihin. Se kävi nopeasti tylsäksi, mutta positiivinen ja kannustava Sabine on jäänyt vakivieraaksi muiden näkökulmasta kirjoittamiini päiväkirjamerkintöihin. Avan taas kehitin vuonna 2016 Moanan siittola-avustajaksi tasapainottamaan varsomisia jännittävää Moanan Nintsua. Alunperin minun oli tarkoitus kirjoittaa Avan kautta, mutta nopeasti huomasin, että Nintsu+Ava toimi paremmin Nintsun näkökulmasta ja näin Ava jäikin sivuhahmoksi. Sellaisena hän on kyllä varsin tuttu näky ja esiintyy lähes puolessa Moanan ponien syntymäkertomuksessa.
Pystyn samaistumaan kaikkiin alter-egoihini (tietysti), mutta yksikään niistä ei ole sama tai samanlainen kuin IRL-minä. En ole koskaan halunnut tuoda "minua" virtuaalimaailmaan, vaan luoda aina kuhunkin tarkoitukseen sopivan hahmon, jolle kirjoittaa ja tarinoida. Toki alter-egoissani on aina ollut hieman joitakin piirteitä minusta, mikä piirre nyt missäkin, mutta olen aina halunnut tehdä hahmot riittävän erilaisiksi kuin mitä IRL olen. Mielestäni virtuaalimaailman yksi parhaista puolista nimenomaan on, että voi olla mitä haluaa! Osalle hahmoista olen laittanut paljonkin alkutietoja ja taustatarinaa, osalla olen lähtenyt tarinoimaan pelkän nimen ja aseman perusteella. Lopulta alter-egot kuitenkin kehittyvät ajan ja tarinoiden myötä omanlaisikseen, joskus aivan eri suuntaan (kuten Moanan Nintsu) kuin alunperin olisin ajatellut.
Vaikken enää juurikaan kirjoita tarinoita, ovat hahmoni, alter-egoni, minulle edelleen tärkeitä ja seikkailevat päänsisäisissä tarinoissani lähes aina tallejani päivittäessäni. En varmaan edes osaisi kirjoittaa päiväkirjoja ja päivitellä tallejani ellen voisi kuvitella tekeväni sitä jonkin hahmon kautta! Kai hahmoihin on myös jotenkin kiintynyt, varsinkin Juksulan ja Moanan Nintsuihin. Pitäisiköhän Nintsut laittaa joskus tapaamaan toisiaan?
Pystyn samaistumaan kaikkiin alter-egoihini (tietysti), mutta yksikään niistä ei ole sama tai samanlainen kuin IRL-minä. En ole koskaan halunnut tuoda "minua" virtuaalimaailmaan, vaan luoda aina kuhunkin tarkoitukseen sopivan hahmon, jolle kirjoittaa ja tarinoida. Toki alter-egoissani on aina ollut hieman joitakin piirteitä minusta, mikä piirre nyt missäkin, mutta olen aina halunnut tehdä hahmot riittävän erilaisiksi kuin mitä IRL olen. Mielestäni virtuaalimaailman yksi parhaista puolista nimenomaan on, että voi olla mitä haluaa! Osalle hahmoista olen laittanut paljonkin alkutietoja ja taustatarinaa, osalla olen lähtenyt tarinoimaan pelkän nimen ja aseman perusteella. Lopulta alter-egot kuitenkin kehittyvät ajan ja tarinoiden myötä omanlaisikseen, joskus aivan eri suuntaan (kuten Moanan Nintsu) kuin alunperin olisin ajatellut.
Vaikken enää juurikaan kirjoita tarinoita, ovat hahmoni, alter-egoni, minulle edelleen tärkeitä ja seikkailevat päänsisäisissä tarinoissani lähes aina tallejani päivittäessäni. En varmaan edes osaisi kirjoittaa päiväkirjoja ja päivitellä tallejani ellen voisi kuvitella tekeväni sitä jonkin hahmon kautta! Kai hahmoihin on myös jotenkin kiintynyt, varsinkin Juksulan ja Moanan Nintsuihin. Pitäisiköhän Nintsut laittaa joskus tapaamaan toisiaan?