Entiset tallini osa 3. Chigeon Ponies

Minulla on ollut virtuaalitalleja tauotta vuodesta 2001, joten joukkoon on mahtunut yksi jos toinenkin viritelmä. Tässä "Entiset tallini"-postaussarjassa kaivan esille vanhoja tallejani ja kasaan kunkin tallin elinkaaren omaan postaukseensa. Aivan kaikista virtuaalihistoriani talleista ei varmasti esittelyä tule, sillä varsinkin lyhytikäiset tallit ovat itseltänikin jo unohtuneet. Sarjaan kuuluvat postaukset löytyvät tunnisteella Entiset tallini -sarja.

Chigeon ponies pähkinänkuoressa

• perustettu huhtikuussa 2009
• kasvatti laukkapainotteisia chincoteaguenponeja, sekä hyvin pienimuotoisesti laukkapainotteisia risteytysponeja ja täysverisiä
• valittiin PLJ:n gaalaäänestyksessä Vuoden talliksi ja Vuoden valmentajaksi vuonna 2009 ja Vuoden valmentajaksi 2010, Nintsu äänestettiin Vuoden laukkatekijäksi 2010
• lopettanut kesäkuussa 2011 useamman kuukauden tauon jälkeen
• yritti uutta tulemista welsh mountainien kanssa kesä-marraskuussa 2013, mikä kuivui pian kasaan
• sivut ovat kadonneet joskus vuonna 2016 mutta Chigeon oli rekisteröity VRL:oon

Ajauduin puolivahingossa laukkaponien maailmaan joskus vuoden 2009 alkupuolella VRL:n tauon aikoihin. Aloitin kilpailemisen Juksulassa asuneella she-tamma TuuHa's Marciskalla, innostuin ja perustin pikavauhdilla chincoteaguenponeja kasvattavan laukkaponitallin Chigeon Poniesin. Mitään pitkää suunnittelu- tai harkinta-aikaa ei tallin kohdalla käytetty, vaan talli pistettiin pystyyn rehellisesti sanottuna hetken mielijohteesta. Virallisesti Chigeon Ponies taisi avata ovensa huhtikuussa 2009. Harmillisesti webs poisti koko Chigeonin tunnuksen joskus vuoden 2016 aikana, joten koko talli katosi muutamia yksittäisiä, web archiveen tallennettuja poneja lukuunottamatta.

Chigeon Ponies oli Australian puoliaavikolla sijaitseva "pikku" ponitalli, jonka ponimäärä huiteli kahdensadan paikkeilla. Komeita tallirakennuksia tai valkoaitaisia tarhoja ei tallilla ollut, vaan ponit asuivat ympärivuoden isoilla laitumilla laumoissa. Ponit olivat kengättömiä, vähän takkujouhisia ja yksinkertaisesti (mutta riittävästi!) ruokittuja ja saivat elää oikeaa poninelämää. Taustatarinassa tallia haluttiin pyörittää mahdollisimman kustannustehokkaasti ja paikat vähän repsottivat muutenkin. Aluksi tallilla ei ollut edes omaa laukkarataa vaan poneja treenattiin puoliaavikolla, mutta melko pian tallille rakennettiin myös pieni, ponilaukkoihin soveltuva laukkarata.

Ulkoasulla ei Chigeonissa pröystäilty, vaan harmaa-valkoinen-neonvihreä ulkoasu oli muokattu jostakin hyvin yksinkertaisesta valmisulkoasusta. Ulkoasussa ei ollut lainkaan grafiikkaa tai kuvia, ja fontitkin tavallisia, eli hyvin pelkistetyllä linjalla mentiin. Teksteilläkään ei leveilty, vaan tekstit pidettiin lyhyinä ja sivuosassa. Itseasiassa koko talli oli ponien sivuja ja kilpailukutsuja lukuunottamatta mahdutettu yhdelle ainoalle sivulle.

Chigeon Poniesin toimintaidea oli kasvattaa nopealla kierrolla menestyviä laukkaponeja. Ponit ikääntyivät yhden vuoden joka kuukauden ensimmäinen päivä, siis hieman samoin kuin CAS-ikääntymisessä, ainoastaan noin kolme kertaa nopeammin. Varsoja syntyi joka kuukausi useampi kymmenen, mutta omat sivunsa ne saivat vasta kilpailu-uransa jälkeen - siis jos voitto- ja sijoitusprosentit olivat kelvolliset jatkojalostusta ajatellen. Orivarsat nimettiin samalla alkukirjaimella kuin isänsä ja tammavarsat samalla alkukirjaimella kuin emänsä. Kasvattiroduksi valikoitui lähinnä eksoottisuutensa ja ison värivalikoimansa takia chincoteaguenponi, jota ei virtuaalimaailmassa ollut tuolloin (eikä taida olla nykyäänkään) juuri lainkaan, joten kasvatustoiminta lähti täysin omista tuontiponeista liikkeelle. Ensimmäiset kolmipolviset kasvatit siirtyivät siitoskäyttöön tallin lopettamisen aikoihin. Chigeonin chincoteaguenponikasvatteja ei enää näy sukutauluissa vaan kaikki linjat päättyivät tallin lopettaessa. Sen sijaan yksi Chigeonin täysverikasvatti, angloarabiori Ddacapo Chig, päätyi Juksulaan Chigeonin lopettamisen jälkeen ja on jatkanut siellä sukuaa.

Kasvatuksen ja ponien kilpailutuksen lisäksi Chigeon järjesti myös itse omia laukkakilpailuita. Tavoitteena oli järjestää ainakin yhdet kilpailut joka toinen IRL-viikko. Ponilaukkajaoksen vanhaa kilpailukalenteria tutkiessa voidaan todeta, että vaikka tavoitteeseen ei kyllä ihan aina päästy, oli kilpailutoiminta Chigeonissa kehuttavan aktiivista. Tallilla oli myös oma suurkilpailu, kolmepäiväinen Beach Trophy, joka oli lyhyillä matkoilla, sileällä radalla juostava kilpailu avoinna 2 ryhmän poneille.

Loppujen lopuksi Chigeon Ponies jäi oman kiinnostuksen puutteeni tauolle alkuvuodesta 2011 ja sulki ovensa virallisesti saman vuoden kesäkuussa. Ponilaukkapiirit olivat muutenkin hiljaiset tuohon aikaan ja VRL oli palailemassa takaisin, joten olin motivoituneempi perinteisissä ratsastuksenlajeissa kilpailevia hevosiani kohtaan ja laukkaponit joutuivat paitsioon.

Yritin Chigeon Poniesin kanssa uutta tulemista kesä-marraskuussa 2013. Halusin kasvattaa nopealla tahdilla pidempisukuisia welsh mountaineja Moana part bredsin käyttöön ja ajattelin Chigeonin sopivan siihen hommaan hyvin. Loppujen lopuksi siitä ei tullut mitään vaikka kasan laukkapainotteisia, 1-polvisen suvun omaavia kasvatteja sainkin aikaiseksi. Marraskuussa 2013 Chigeon poistui vähin äänin ponilaukkamaailmasta lopullisesti.

Toisin kuin chincoteaguiden kohdalla, Chigeonin kasvattamia welshejä ja niiden jälkeläisiä löytyy kourallinen muualtakin kuin minun hoteistani! Esimerkiksi mountaintamma Chigeon Sin päätyi danille Paraatiponeihin, ja ko. poni löytyy jo kauempaakin sukutauluista, nimittäin KW Zeralla Chigeon Sin on kolmannessa polvessa! Sonjalla Daelwynissä kasvatetulla ja asuvalla B-ponitamma Frostfall Daelilla on isänään Chigeon Duke. Vionalla Valerassa on siitoskäytössä mountaintamma Chigeon Nerith. Ja tietenkin itsellänikin on pari chigeonilaista jäljellä, ori Chigeon Lucas ja tamma Chigeon Shamie, joista kummastakin on varsa kasvamassa Moanassa. Lisäksi edellä mainitusta Ddacapo Chigistä on Moanassa wpb-tamma Honeythief MPB, jolla on jo kaksi varsaa, ja Juksulassa xx-tamma Juksulan Ddanielle, jolla myös on jälkikasvua. Ihan täysin ei Chigeon Poniesin perintö siis ole kadonnut vaikka talli jälleen onkin kuollut ja kuopattu!

Pitkästä aikaa laukkauutisia

Olen viimeksi tammikuussa kertonut laukkahevosteni (ja -ponien) kuulumisia, joten nyt lienee aika mainita niistä jotakin. Olen viime aikoina keskittynyt enemmän laukkaponeihin ja toistaiseksi viimeisin laukkahevoseni siirtyi eilen eläkkeelle.

Oma kasvattini Juksulan Carma xx aloitti uransa vanhempiensa jalanjäljissä risuesteillä mutta siirtyi maaliskuussa sileille kun juoksu ei oikein kulkenut. Sileällä Carma juoksikin jonkin sortin prosentit (21%/68%). Eilisen G2-voittonsa ansiosta Carma saa lopettaa uransa tähän, sillä suhteutetun arvonnan takia sitä ei kannata ilmoittaa arvokilpailuihin. Carmalla tosin on hankittuna osallistumisoikeus Breeders' Cup Marathoniin, joten saatan ehkä muuttaa mieltäni.

Sileänjuoksijat Juksulan Guerrilla xx ja Juksulan Chaos xx lopettivat molemmat uransa maaliskuun puolivälin tienoilla. Kummallakin olisi vaikka mitä kvaaleja hankittuna vaikka mihin tämän CAS-vuoden arvokilpailuihin, mutta molempien prosentit ovat sellaiset, että en taida viitsiä ilmoittaa niitä edes lähtöjen täytteeksi. Guerrilla ja Chaos ovat jo siirtyneet kilpailemaan porrastettuja kilpailuita kenttäratsastuksessa.

Ratsusukuinen Raising Dragon Ring xx käväisi kokeilemassa laukkakilpailuita surkein tuloksin: 16 starttia, vain yksi voitto ja prosentit 6%/44%. Drakesta oli tarkoitus tulla sulhanen Carmalle mutta pitänee harkita hetki. Toki Drakella olisi vielä aikaa kokeilla risuesteitäkin jos vaikka este- ja kenttähevosia vilisevällä sukutaululla osaisi hypätä kovassakin vauhdissa.

Ainoa viimeaikoina juossut arabini Juksulan Habibti ox juoksi viimeisen starttinsa maaliskuun alussa. Ehtipä tamma napata voiton G1-tasoltakin! Tosin Habibtin prosenteilla ei juhlita. Habibtin molemmat vanhemmathan ovat pärjänneet hienosti, joten tamma tulee varmasti saamaan jälkikasvua. Ties vaikka olisi periyttäjä, heh!

Kuten jo mainitsin, olen keskittynyt viime aikoina laukkaponeihin. Innostuin tuossa jokin aika sitten tuomaan ison kasan uusia poneja kun kalenterissa oli tarjolla pelkkiä maiden day -kilpailuita. Ryhmän 1 poneja minulla onkin tällä hetkellä noin 30 ja ryhmän 3 ponejakin pitkälle toistakymmentä, joten on turha käydä kaikkia poneja läpi. Kuten taisin jo tammikuussa harmitella, eivät ponini ole juosseet kovin ihmeellisesti. Kaksi joulukuusta asti minulla ollutta pilkkuponia, Pearson Telynin ja Cil Mabelin, olen saanut juoksutettua G2-tason voittoon mutta kummankin voittoprosentti on 17% eli mistään huippuponeista ei ole kyse.

Laukkahevoset saavat nyt joksikin aikaa jäädä sivuun ja kilpailuttelen tuota ponilaumaani jonkin aikaa. Juksulassa on muuten nyt jo parin kuukauden ajan järjestetty säännöllisesti joka viikko yksi kilpailu sekä ryhmän 1 että ryhmän 3 poneille eli olen kunnostautunut kilpailunjärjestämisenkin puolella! Saanpahan ainakin valita sopivat matkat ja tasot oman ponilaumani tarpeisiin.

Juksulan laukkauutisia

Juksulan laukkahevosissa on edellisen postauksen jälkeen tapahtunut sukupolven vaihdos ja kilpaileva ikäluokka on edellisen joukkoni jälkikasvua. Menestys on valitettavasti ollut kaikkea muuta paitsi loistavaa mutta onneksi en ole kovin tavoitteellinen laukkahevoskasvattaja. Omien kasvattieni lisäksi olen laajentanut Juksulan laukkaratsuvalikoimaa poneihin, joita hamstrasin urakalla Laukkaurheilukeskuksen Joulutuonnit-listalta.

Sileällä kilpailevia englantilaisia täysverisiä minulla on tällä hetkellä kaksi: Juksulan Guerrilla xx ja Juksulan Chaos xx. Guerrillan kilpailukalenteri on oikeastaan ihan hauska: tamma nimittäin on joko voittanut tai ollut ulkona rahasijoilta. Sopii sille suunnittelemaani luonteeseen mutta kovin menestynythän se ei todellakaan ole. Koska prosentit ovat jo surkeat, saa Guerrilla juosta siihen asti, että se vahingossa voittaa G1-tason ja siirtyy sitten kenttähevoseksi. Chaos on sijoittunut puolessa starteistaan mutta voittoja oriilla on vain kaksi. Ori on kuitenkin kvaalannut itsensä Breeder Cupiin, joten yritämme metsästää G1-voiton ennen sitä ja käyttää pojan kvaalit ennen muihin hommiin siirtymistä. Menestystä tosin on turha odotella.

Ainoa risuestehevoseni (missään ryhmässä) on omasta emälinjastani syntynyt Juksulan Carma xx, jonka isä on Laukkaurheilukeskuksen astutuspalvelusta löytämäni, aivan upeilla prosenteilla (55%/100%!!) varustettu Caraway CTB. Valitettavasti Carma ei ole tullut isäänsä, sillä viidentoista startin jälkeen tamman prosentit ovat surkeat 13%/40%. Toistaiseksi Carma kuitenkin jatkaa kilpailemista sinne pariinkymmeneen starttiin asti, kun eihän noita prosentteja pelasta mikään, joten ei sillä ole niin väliä enää.

Juksulan Habibti ox, tämän hetken ainoa laukka-arabini, on erikoistunut viimeisiin sijoihin: yksitoista starttia, joista kahdeksassa se on ollut viimeinen ja kahdessa toiseksi viimeinen. Mikä tuuri! Habille valitsin Laukkaurheilukeskuksen astutuspalvelusta isäoriiksi upeat 73%/100% prosentit omaavan Azhour S:n mutta eipä tullut tytär isäänsä. Emänähän Habilla on huipputammani Hanida Rewa ox, jota ihastelin edellisessä laukkauutispostauksessani häikäisevän menestyksensä takia. Ei ole Haninkaan geenit Habille periytyneet. Habi metsästää vielä G2-voittoa mutta siirtyy sitten siitokseen. Tiedä vaikka tamma osoittautuisi kilpamenestystään paremmaksi siitostammaksi!

Hamstrasin siis joulukuun aikana ison kasan Joulutuonteja. Mukana on vähän erikoisempia rotuja, kuten konik, british spotted pony, kerry bog pony ja eestinhevonen. Menestys on ollut aika huonoa: parhaimmat ovat ehtineet G3-tasolle mutta pääosa junnaa edelleen 10-15 startin jälkeen maidenissa tai allowancessa. Kenelläkään näillä ei ole vielä sivuja Juksulassa, enkä ole varma tulenko niitä koskaan sinne edes siirtämään, joten en käy laukkaponeja läpi yksitellen. Kunhan sanon yleisesti, että paremminkin saisivat juosta!

Juksulan laukkauutisia

Juksulasta löytyy pieni poppoo laukkahevosia, lähinnä sileällä juoksevia englantilaisia ja arabialaisia täysverisiä. Aika keskinkertaisesti menestyneitä, mutta ainahan omista hevosistaan saa ylpeä olla!

Psycho Act xx voitti 7.11 LJ:n järjestämän G1-tasoisen Elliot VFU Stakes -lähdön ja jäi voittonsa myötä eläkkeelle. Suvuttomana sitä kun ei kannata enää ilmoittaa suhteutetulla arvonnalla arvottaviin arvokilpailuihin. Sileällä 6F-10F matkoilla juossut ori voitti 15 startistaan viisi mutta sijoittui kaikkiaan vain noin puolessa starteistaan. 440 500 euron voittosumma on kuitenkin ihan kelvollinen. Psyko keskittyy nyt porrastettujen kenttäkilpailuiden kiertämiseen!

Grand Parade xx pärjäsi oikein mukavasti aina G2-tason voittoonsa asti mutta nyt G1-tasolla homma on alkanut sakata. Toissapäivänä ori juoksi neljänneksi Paragon Racingin G1-tasoisessa Xpander Handicap -lähdössä, joten vielä toistaiseksi Randy saa jatkaa G1-voiton metsästystään. Voittoprosenttia (27%) ei enää mikään pelasta mutta 87%-sijoitusprosentti on ihan mukava.

Ihanan kuvansa takia yksi suosikeistani, Neon Rebel xx, ei suureksi harmikseni ole väläyttänyt laukkaradoilla mitään kovin ilmeellistä. Tammalla on 18 starttia ja se junnaa kahdella voitollaan edelleen G3-tasolla. On kokeiltu eri mittaisia matkoja, mutta ei niin ei. Prosentteja ei kannata enää edes katsoa, joten Nella saa jatkaa uraansa aina G3-voittoon asti (kyllä se sieltä tulee kun vaan ilmottaa uudelleen ja uudelleen!), sitten kutsuu kenttäradat.

Vihdoin ja viimein Dystopian Overture xx voitti G3-tason! Voitto tuli 17.11 Paragon Racingissa 10F matkalla. 6:lla startilla tamma pääsi G3-tasolle, mutta sitten kyseistä tasoa onkin tahkottu kahdentoista startin verran. Tipi saa yhden mahdollisuuden G2-tasolla huomenna ja siirtyy sitten kenttähevoseksi.

Tällä hetkellä ainoa risuestehevoseni on oma kasvattini Juksulan July xx. Se(kin) on jäänyt jumiin G3-tasolle edettyään ensin lupaavasti läpi maidenin ja allowancen. Tamma pitikin tässä pientä juoksutaukoa, mutta on nyt taas ilmoitettu kokeilemaan onneaan 26.11 Paragon Racingin kilpailuihin. Tämän prosentteja ei enää pelasta mikään mutta se G3-voitto haetaan vaikka väkisin.

Juksulan Zafir ox on omasta Z-tammalinjastani, joka ei ole pärjännyt erityisemmin laukkakilpailuissa. Zafir kuitenkin vaikutti lupaavalta ja voitti heti ensimmäisen lähtönsä, joskin jumiutui sitten allowanceen. Nyt Zafir näyttäisi saaneen tuulta alleen voittaen peräkkäin allowancen ja G3-tason. Prosentit tammalla on ihan hienot, voitto 30% ja sijoitus 90%, joten harkitsen tarkkaan jatkaako tamma vielä uraansa vai siirtyykö siitokseen ja ratsukilpailuihin.

Tämänhetkinen laukkaylpeyteni on emänsä puolelta ratsusukuinen mutta isänsä puolelta isovanhempien osalta laukkasukuinen Hanida Rewa ox. Tamma pääsi G1-tasolle kuudella startilla ja vaikka G1-voittoa pitikin hetki hakea, tuli se viimein eilen Paragon Racingin G1-tasoisesta Azale Farah Oaks -lähdöstä. Vanhempiensa kilpailutulosten puutteen takia Hania ei kannata suhteutettuihin lähtöihin ilmoitella eli tamma pääsee siitoskäyttöön. Statistiikalla 12: 6-2-1-0, voittosummalla 762 500e ja prosenteilla 50%/75% voi jo vähän ylpeilläkin!