perjantai 31. elokuuta 2018

Heinä- ja elokuun palkintosaalis

Kesäkuussa en saanut aikaiseksi valmistella ainuttakaan hevosta yhtään mihinkään laatuarvosteluun, eikä heinäkuukaan siltä osin kovin kummoinen ollut. Elokuun alussa sentään ehdin, jaksoin ja viitsin pistellä kasan poneja jonkinlaiseen kuosiin ja tuupata muiden harrastajien arvosteltavaksi. Elokuun laatuarvosteluiden teema oli "suvultaan vaillinaiset", mikä näkyi palkintotasossa.

Heinäkuussa VWYL oli ainoa laatuarvostelu, jonne sain aikaiseksi mitään ilmoittaa (johtunee varmaan siitä, että olen aika vahvasti laitoksen ylläpidossa mukana). Sinne sitten laitoinkin mukaan peräti 11 omaa poniani, sillä muu osanotto tilaisuuteen oli vaatimatonta. Ponien valmistelu oli vähän niin ja näin: kuusi kakkospalkintoa ja viisi kolmosta. Valmistelemattomuus näkyi erityisesti lisäpisteissä, mutta ei sukutaulujen linkkien päivittämisestäkään olisi varmasti haittaa ollut...

Petrasin elokuun VWYL:n tilaisuuteen ja toin näytille paremmin valmisteltuja welshejä (tai niin kuvittelin). Viidestä ponistani kolme sai toisen palkinnon ja kaksi kolmosen. What the Hell MPB, Crazy Cat Lady MPB ja Pencalow Tesla ovatkin palkintonsa ansainneet! Hienoja tammoja kaikki kolme. Well Done MPB:n kolmospalkinto hieman kaivelee. Mielestäni tamma olisi kakkosen arvoinen, ainakin näin kasvattajan vaaleanpunaisten silmälasien läpi katsottuna. Sen sijaan Delyth LAC onkin mielestäni ihan saamansa kolmosen welshponi.

Elokuun VVJL:n tilaisuuteen ilmoitin kolme ponia, joiden kaikkien toinen vanhempi oli valjakkoajossa täysin kilpailematon. Lisäksi vain yhdellä oli kaksi kilpaillutta jälkeläistä, joten jälkeläispisteetkin jäivät vajaiksi. Moana's Sunny Smile ylsi yhteispisteillään nippanappa kakkospalkinnon puolelle, A.D. Dusty Quadrile ja Moana's Wilde Margareth jäivät kolmoselle. Ihan kivat palkinnot, ottaen huomioon, että suku- ja jälkeläispisteissä oli isoja puutteita!

Tuomarioikeuksieni ansiosta sain kuusi ponia mukaan elokuun ERJL:n tilaisuuteen. Menestyksenkin makuun päästiin, kun Freakshow MPB, Moana's Wilde Margareth ja Moana's Vernon palkittiin ensimmäisillä palkinnoilla! Ventin ykkönen oli oikein mukava yllätys. Moana's Sunny Smile ja koulupainotteinen Moana's Tamarisk saivat toiseen palkintoon riittävät pisteet. A.D. Dusty Quadrile jäi kolmospalkinnolle kilpailemattomien vanhempiensa takia.

En muista milloin viimeksi olen ilmoittanut Yleislaatuarvosteluun hevosia, mutta elokuussa kuulkaas repäisin ja pistin kaksi Moanan ponia mukaan! Balthazar MPB ja Siarra Moon MPB edustavat hienosti omaa kasvatustani. Päiväkirjamerkintöjä molemmilta jo löytyi, mutta valmennuksia ei kummallakaan ollut, joten väänsin molemmille jonkin sortin valmennusräpellykset ennen tilaisuutta. Silti aika heikoilla teksteillä pistin ponini esille, mutta mitäs pienistä. YLA:n tuloksia ei ole vielä tullut, mutta vahvaa kolmosta tai heikkoa kakkosta uskaltaisin kummallekin veikata.

sunnuntai 26. elokuuta 2018

Ikääntyminen vai ei?

Otin Moana part bredsissa tälle CAS-vuotta projektiksi noin kahdenkymmenen vanhan ponin kuoppaamisen. Tappolistalle joutuneissa oli useita lempiponejani, jotka olivat olleet omistuksessani jo oikeissakin vuosissa mitattuna monta vuotta - CAS-vuosista nyt puhumattakaan. On kummallista miten poneista, jotka ovat täysin mielikuvituksen tuotetta ja joita ei oikeasti ole edes olemassa, voi olla niin hankala luopua. Ei vain millään raaskisi. 

Mihin sitä ikääntymistä oikeastaan tarvitsee? Jos en käyttäisi mitään ikääntymistä, voisin pitää lemppariyksilöt roikkumassa tallin sivuilla ikuisesti. Tai no, eihän nytkään mikään estä minua pitämästä hengissä ikääntymisellään lähes 40-vuotiasta pikseliponia, mutta estää sitten kuitenkin.

Juksulassa minulla ei ole lainkaan ikääntymistä käytössä. Hevoset ikääntyvät kun jaksan/muistan/tahdon päivittää ikää niiden sivuille, eli käytännössä hevoset ikääntyvät ehkä pari kertaa virtuaalisen elämänsä aikana useamman vuoden kerrallaan, kunnes päätyvät hautaan X ikäisinä. Ikääntymättömyys tuo touhuun vapautta, sillä hevoset voivat varsoa, kilpailla ja oleskella juuri omien menojeni ja mielenkiintojeni mukaan. Jos en vuoteen jaksa tai ehdi päivittää Juksulaa, eivät sen asukkaatkaan siitä vanhene, vaan voin jatkaa siitä mihin ennen taukoa olin jäänytkin. 

Toisaalta ikääntymättömyys myös johtaa (ainakin minun kohdallani) laiskuuteen sekä asukkaiden kesken epätasaisesti jakautuvaan aktiivisuuteen. Kun ikääntyminen ei aseta mitään raameja hevosen kanssa tekemiselle, saattaa hevonen jäädä pölyttymään, koska "tallissa on muita mielenkiintoisempia hevosia", koska "ehtiihän sitä myöhemminkin", koska "teen tuon toisen hevosen ensin valmiiksi" ja niin edelleen. Osa hevosista siis ns. valmistuu nopeammin, osa saattaa elää vuosikaudet tekemättä mitään. Lisäksi suosikit elävät ikuisesti, vaikka mitään tarvetta kyseiselle hevoselle ei enää olisi. 

Kasvatuksen näkökulmasta ikääntymättömyys on Juksulassa ollut sekä hyvä että huono asia. Hyvää on se, että pääsen helposti yhdistelemään vanhoja ja uusia sukuja, kun tallista löytyy samaan aikaan sekä vuonna 2005 että 2018 syntyneitä hevosia. Huonoa taas hevosten elämänkaaren puuttuminen. Juksulan hevoset ovat elävien kirjoissa keskimäärin varmaankin n. 10 IRL-vuotta, joten hevoskanta ei vaihdu kasvatuksen etenemisen vaatimalla tavalla.

Moanassa on pääosalla asukkaista käytössä CAS-ikääntyminen. Kasvatuksen kannalta ikääntyminen on suorastaan pakollinen: ponit syntyvät, ovat kisa- ja lisääntymisikäisiä ja lopulta kuolevat. Hevoskanta vaihtuu, vanhat antavat tilaa uusille ja jälleen uusille sukupolville. Suosikkejakaan ei voi pitää elossa ikuisesti (tai voi jos tahtoo), vaan nekin antavat tilaa uusille suosikeille. CAS-ikääntymisessä on vielä sekin etu, että samana vuonna syntyneitä kasvatteja on helppo käsitellä yhtenä joukkona: yhtaikaa kisalistoille, siitosponeihin, muistosivuille. Näin kaikkia tulee huomioitua melko tasapuolisesti.

Ikääntyminen asettaa kuitenkin jonkin verran rajoitteita vanhempien ja uudempien sukujen yhdistämiselle, sekä luo paineita vanhenevan pikseliponin keskeneräisyyden takia. Joskus voi myös kiristää hermoja odotella, että jokin yksilö on riittävän vanha asiaan X. Ikääntymisen noudattamisessa on siis omat hyvät ja huonot puolensa.

Omaan harrastukseeni jonkin ikääntymisen noudattaminen tuo raamit, jotka saavat isonkin hevosmäärän pysymään jotenkin hallittavan tuntuisena. Omaan harrastustahtiini sopivan ikääntymisen löytäminen vei aikansa, mutta tällä hetkellä CAS tuntuu sopivan hitaalta mutta riittävän nopealta. Enkä ota ikääntymistä niin vakavasti, vaan tarvittaessa rukkailen ponin ikää isommaksi tai pienemmäksi epäsäännöllisen ikääntymisen avulla. Juksulan tilannetta voisi hieman harkita, mutta toisaalta talli on aika muinaisjäänne itsekin, ja kasvatustavoitteiltaan aika vaatimaton, joten pysykööt nyt toistaiseksi ajattomana tallina.

lauantai 18. elokuuta 2018

Entiset tallini osa 2. Ninan talli

Minulla on ollut virtuaalitalleja tauotta vuodesta 2001, joten joukkoon on mahtunut yksi jos toinenkin viritelmä. Tässä "Entiset tallini"-postaussarjassa kaivan esille vanhoja tallejani ja kasaan kunkin tallin elinkaaren omaan postaukseensa. Aivan kaikista virtuaalihistoriani talleista ei varmasti esittelyä ole, sillä varsinkin lyhytikäiset tallit ovat itseltänikin jo unohtuneet. Esitellyt tallit eivät myöskään välttämättä ole aikajärjestyksessä. Sarjaan kuuluvat postaukset löytyvät tunnisteella "Entiset tallini -sarja".

Ninan talli pähkinänkuoressa:
  • perustettu syksyllä tai alkutalvesta 2002
  • ensimmäinen tallini, jossa oli kävijöitä
  • ei mitään varsinaista toimintaa, kasvatusta tai suunnitelmaa
  • hevosten lisäksi tallilla oli paljon koiria, kissoja ja muita eläimiä
  • talli oli toiminnassa yhden talven, keväällä 2003 talli vain jäi ja unohtui
  • sivut olivat expagessa, joten mitään ei ole säilynyt tähän päivään saakka

Nyt mennäänkin tosi vanhoihin juttuihin! Aivan virtuaaliharrastukseni alkuvuosiin. Kaikki on vain minun muistini varassa, sillä Ninan tallin sivut olivat expagessa. Expagen lopetettua, kaikki todisteet ja sivut tallin olemassaolosta ovat kadonneet. Joskus on kuitenkin kiva sukeltaa oman muistinsa syövereihin ja katsoa mitä muistoja "aikojen alusta" sieltä löytyykään!

Olen aloittanut virtuaaliharrastukseni vuonna 2001 ja ennen Ninan tallia olin puuhastellut usean hyvin lyhytikäisen tallin kanssa. Ninan tallin perustin koulujen alettua syksyllä tai alkutalvesta 2002. Aluksi Ninan tallin kohtalo näytti samalta kuin tallieni ennen sitä: saan sivut lähes valmiiksi ja joukon eläimiä talliin, sitten kyllästyn ja alan tehdä uutta viritelmää toisella nimellä. Kuitenkin samana syksynä luokalleni tuli uusi tyttö, jolle sitten sivulauseessa mainitsin virtuaaliharrastuksestani. Hän innostui asiasta ja alkoi heti hoitaa Legenda-nimistä hevosta ja yhtä tai kahta koiraa. Siitäpä se sitten Ninan tallin kanssa todenteolla lähtikin!

Lähes joka päivä koulun jälkeen menimme tuon tytön kanssa kirjastoon ja valtasimme kaksi tietokonetta ja aloimme kirjoittaa. Minä keksin koko ajan uusia hevosia ja eläimiä Ninan tallille ja kaverini kirjoitti tarinan toisensa jälkeen. Pikkuhiljaa muutkin luokkamme tytöt kiinnostuivat tekemisistämme ja joskus ennen joulua Ninan tallilla oli jo kymmenisen hoitajaa. Ei ollut ihan kerta tai kaksi, kun kirjastonhoitaja tuli häätämään "meidän jengiä" pois tietokoneilta, jotta kirjaston muutkin asiakkaat pääsivät niille! Muistan myös erään iltapäivän, kun meille tuli tyttöporukalla riitaa sanan "ruoka" taivutuksesta. Oli varmaan melkoinen meteli, kun joukko neljäsluokkalaisia riiteli keskenään yhden sanan oikeasta kirjoitusasusta! Kirjastonhoitaja potki meidät kokonaan ulos ja antoi meille viikon porttikiellon kirjaston tietokoneille.

Ninan tallilla oli talli-päätteestään huolimatta enemmän muita eläimiä kuin hevosia. Lähinnä tämä oli hoitajajoukkoni sanelemaa, sillä olin joukon ainoa hevoshullu. Muut olivat kiinnostuneita pääasiassa koirista, joten Ninan talli muistuttikin ehkä enemmän kenneliä kuin tallia. Luokkakaverini kirjoittivat varmaankin satoja tarinoita hoidokeilleen, lähettivät ne sähköpostilla minulle ja minä lisäsin ne manuaalisesti kunkin eläimen sivuille. Muuta toimintaa, kasvatusta tai edes ideaa ei Ninan tallilla ollut. Oikeastaan koko talli oli vain lista siellä asuvista eläimistä.

Ulkoasultaan Ninan talli oli ajalleen hyvin tyypillinen expage-talli. Joka sivulla oli eri tausta, fontti ja värit. Kuvat olivat suoralinkitettyjä ja etsitty googlesta tekijänoikeuksista välittämättä. Myös erilaiset animaatiot, gif't ja taustamusiikit olivat tuolloin suosittuja ja minullakin oli niitä sivuillani vaikka kuinka - ja joka sivulla tietenkin erilainen animaatio ja musiikki! Ehkä on ihan hyväkin, ettei sivuja ole enää tallella... Saattaisin kuolla nauruun.

En oikeastaan pitänyt Ninan tallia itselleni vaan luokkakavereilleni, joten oli aika selvä, että luokkakavereideni kiinnostuksen laannuttua, katosi omakin innostukseni talliin. Joskus lopputalvesta näin kävikin. Luokkakaverini kiinnostuivat jostain muusta, emmekä enää kokoontuneet kirjastoon koulun jälkeen kirjoittamaan tarinoita. Ennen kuin koulut tuolta lukuvuodelta loppuivat, oli Ninan tallin taru jo lopussa ja minulla jo tusina uusia talleja rakentumassa.

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Mutua osallistumiskäyttäytymisestä

Pitkästä aikaa järjestin lähes samaan aikaan ERJ:n alaiset kilpailut lähes samoin luokin sekä Juksulassa että Moanassa. Juksulassa kutsuryppääseen kuului kymmenen kutsua, joissa kussakin neljä luokkaa (80cm, 110cm, 120cm ja 130cm). Moanan ryppäässä oli vain viisi kutsua, mutta jokaisessa kuusi luokkaa (korkeuksilla 110cm, 120cm ja 130cm, joita kaikkia kaksi luokkaa per kutsu). 

Juksulan kilpailuiden VIP ei ole aivan vielä ohitse, mutta voin jo nyt sanoa, että Juksulan kymmenen kutsun ryppääseen on tullut selvästi enemmän osallistumisviestejä kuin Moanan viiden kutsun pakettiin, vaikka luokat ovat lähes samat.  Erityisesti 110cm-luokkaan on tullut useammilta eri ihmisiltä osallistumista (120-130cm eivät ole mitään suosittuja luokkia muutenkaan). Huomionarvoista on myös se, että Moanan kilpailuita olen mainostanut Keskustan foorumilla, kun taas Juksulan kilpailut ovat olleet vain VRL:n kilpailukalenterissa.

Tämä on toki vain mutua, mutta se ainakin on yleisessä tiedossa, että yhden kutsun kilpailuihin tulee aina todella vähän osallistujia. Mutta, että vielä viiden kutsunkin ryppäitä jätetään välistä? Vaikka vielä VRL:n kilpailukalenterin lisätieto-kohtaan laitoin maininnan tuplaluokista, eli jos haluaa kilpailuttaa hevostaan 120cm-tasolla, saisi sille silti kymmenen starttia ko. ryppäästä (vrt. Juksulan kilpailut, kymmenen kutsua mutta vain yksi 120cm-tason luokka per kutsu).

Seuraavaksi taidankin järjestää täsmälleen samat luokat, täsmälleen samoina päivinä ja täsmälleen samana päivänä julkaistuna Juksulassa ja Moanassa. Osoittautuuko mutu todeksi vai vain harhaluuloksi?

lauantai 4. elokuuta 2018

Uusi blogi seurantaan

Viimeaikoina olen selaillut piirrostalleja - ja ollut kateudesta vihreänä. Olen aina haaveillut omasta pienestä piirrostallista, mutta en vain koskaan ole tyytyväinen omiin piirroksiini. Piirrostallin idea taas vesittyisi täysin jos tilaisin kuvat muilta, joten siksipä minulta ei piirrostallia löydy. Mutta kyllä vain jotkut osaavatkin piirtää upeasti! 

Virtuaalitalli Zen on yksi piirrostallisuosikeistani. Aina tallilla vieraillessani ihailen toinen toistaan upeampia piirroksia ja nautin hyvinkirjoitetusta, persoonallisesta ja sujuvasta tekstistä. Mutta useista vierailuistani huolimatta, tajusin vasta tänään, että Zenillä on muuten talliblogi! Olen tuijotellut vain tallin sivuja ja instagram-tiliä, mutta blogi on jäänyt kokonaan huomaamatta. Asia on nyt korjattu ja Talliposti Z -blogi on lisätty blogilistaukseen tuohon oikeaan sivupalkkiin. Blogi ei ole kirjoitustahdiltaan kovin aktiivinen (viimeisin postaus heinäkuussa, sitä ennen tammikuussa), mutta laatu korvaa ehdottomasti määrän.

Jos sivupalkin listauksesta puuttuu jokin toiminnassa oleva blogi, saa niitä ilmiantaa alla. Ilahdun aina kovasti, kun törmään (minulle) uuteen, aktiiviseen blogiin!