sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Miten kävi uudenvuoden lupausten?

Viime vuoden viimeinen päivä tein pitkän listan uudenvuoden lupauksia. Olisi ollut varmaan fiksua jo jossain vaiheessa vuotta vilkaista mitä niille kuuluu, mutta käydäänpä nyt läpi mitä sitä oikein tulikaan luvattua ja lopulta tehtyä!

Moana part breds
  • Ensimmäinen omasta isä- ja/tai emälinjasta polveutuva kasvatti, jota voi nimittää pitkäsukuiseksi. - Njääh! Vaikken määritellyt mikä lasketaan pitkäsukuiseksi, niin ei tämä täysin Moanan kasvattien kohdalla onnistunut. Sen sijaan jos linjassa voi olla mitä vain minun kasvattejani, niin Onni on jo aika lähellä, sillä oriin isälinja (4 polvea) on kokonaan omaa kasvatustani. 4-polvinen ei kyllä mielestäni ole pitkäsukuinen, joten eiköhän tämä lupaus mennyt harakoille ainakin puoliksi.
  • Ainakin yksi viiden kutsun kilpailurypäs joka kuukausi. - Alunperin ajattelin, että tämä se vasta vaikea onkin, mutta tämä onkin sujunut oikein hyvin. Touko- ja kesäkuussa en järjestänyt lupaamiani ryppäitä uuden työn (IRL) aloittamisen takia ja marraskuussa rypäs jäi anomatta, koska VRL:n palvelin oli sopivasti juuri sinä viikonloppuna alhaalla. Viiden kutsun ryppäitä on tullut järjestettyä yhteensä 13 rypästä eli 65 kilpailua. Jopa enemmän kuin tavoite (yksi joka kuukausi eli 12 rypästä koko vuonna). Hyvä minä!
  • Ikuisuusprojekti nimeltä "maastokartta" valmiiksi. - Hupsista, tiedosto on avattu viimeksi huhtikuussa. Maastokartta on siis edelleen ikuisuusprojekti.

Moana farm
  • Uusia kissoja - muitakin kuin maatiaisia (= opiskele kissarotuja). - No, en tiedä täyttävätkö kaksi rotukissaa "uusia kissoja" määreen, mutta ainakin sivuille on ilmestynyt somali ja brittiläinen lyhytkarva. Rotutunnistuksen kanssa on tietysti niin ja näin, mutta opiskeltu on!
  • Ainakin yksi muuli ja yksi aasi, lisäksi karjahevosen hankinta. - Vielä vähän ajatuksen tasolla, mutta "pohjatyöt" on tehty.
  • Nautojen hankkimista ainakin harkittava (ja taas: opiskele nautarotuja). - Kyllä vain, rotuja on vähän lueskeltu ja aivan mielettömän upea texas longhorn -lehmä asteli juuri tänään farmille!
  • Eläinmäärän lisääminen sitä mukaa kun törmään ihaniin, sopivilla lisensseillä oleviin kuviin. - Tämä kärsi hieman ajanpuutteestani, mutta on uusia eläimiä saatu ihan sivuillekin asti. Lisäksi suosikeissa on nälkävuottakin pidempi lista ihania kuvia odottamassa. Eiköhän tämä voida katsoa suoritetuksi!

Juksula
  • Muutama pilkkupeppu lisää! - Tämä on ehdottomasti suoritettu, sillä Juksulan valtasi lokakuussa pilkkukuume!
  • Ainakin yksi työhevonen, jolla pääsisi kokeilemaan työkisoja. - Ei ole vielä päässyt totetukseen, mutta potentiaalisia kuva- ja rotuehdotuksia on suosikeissa odottamassa parempia aikoja.
  • Ikivanhat, websin kadottamat trakini vihdoin ja viimein jonkinlaiseen päätökseen. - Pääosin tämä lupaus on lunastettu. Vielä pari erittäin monta vuotta takautuvasti syntynyttä kasvattia odottavat sivuja, mutta aikalailla kaikki olennaisimmat on saatu listattua kadonneet-sivulle. Tämän suorittamisesta olen erittäin iloinen, sillä asia on ollut "to do" -listallani pitkään.
  • Muutenkin noita vanhempia hevosia voisi katsella kuoppa-aikeet mielessä ja uudistaa hevoslaumaa. - No jaa. Aika raju karsinta käväisi hevoslauman läpi alkuvuodesta, minkä lisäksi olen ostellut uusiakin hevosia, joten on tämäkin ehkä lunastettu, vaikka noita vanhoja fossiileja edelleen sivuilla roikkuu.

Blogi
  • Päästä siihen pisteeseen, että voin vuoden päästä valita blogistani vuoden 2018 parhaimmat kirjoitukset. - Tehty! Mielestäni blogin parhaat palat voit lukea tästä.

Ei tämä nyt ihan hullusti sujunut, vaikka historiani uudenvuoden lupausten kanssa onkin surkea. 12 lupausta, joista reippahasti yli puolet (noin kahdeksan, riippuu hieman parin lupauksen tulkinnasta) sain lunastettua. Nyt vain ensivuoden lupauksia pohtimaan!

(P.S. En ole vieläkään käynyt itse hierojalla/kiropraktikolla/tms. Hevonen on sen sijaan käynyt ihan riittävän monta kertaa vuoden aikana eläinlääkärillä.)

lauantai 29. joulukuuta 2018

Anonyymit kommentit sallittu

Sain sähköpostia, jossa kerrottiin/valitettiin, ettei blogia voi kommentoida anonyymisti. En edes tiennyt, että olen sellaisen täpän jonnekin laittanut, joten meni hetki ennen kuin löysin bloggerista oikean paikan. Asia on nyt korjattu ja tänne voi kommentoida myös anonyymisti! Kaikki kommentit menevät edelleen moderoinnin kautta, jotta varmasti huomaan jokaisen kommentin.

Tervetuloa kommentoimaan!

keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Vuoden 2018 top5 postaukset

Viime joulukuussa lupasin itselleni, että pidän blogin niin hyvin pystyssä, että voin vuoden lopuksi valita viisi parasta kirjoitustani. En varmaan enää tälle vuodelle mitään maata mullistavaa kirjoita, joten lunastan lupaukseni jo nyt, vaikka vuotta onkin vielä jokunen päivä jäljellä.

1. Nostalginen arabitamma Juksulaan: tämä on juuri sellainen postaus, jota varten olen blogin perustanut: Ostan kivan hevosen, olen siitä aivan innoissani ja tahdon kertoa siitä koko (virtuaali)maailmalle. Vastaavia postauksiahan löytyy blogista enemmänkin.

2. Virtuaalikoirat ja eettinen pulma: tämä on aihe, jota olen pohdiskellut paljon niin oikean elämän kuin virtuaaliharrastuksenkin näkökulmasta. Mielestäni hyvää pohdintaa ja olen myös postauksen toteutukseen varsin tyytyväinen.

3. VSN-tuomarointi á la Nintsu: rakennearvostelu on yksi lempilapseni virtuaaliharrastuksessani. Harmillisesti aihe on jäänyt tätä postausta lukuun ottamatta täysin sivuosaan blogissa. Kirjoitettavaa tästä löytyisi paljonkin, joten pitänee yrittää tsempata tämän aiheen kanssa ensivuonna!

4. Entiset tallini osa 2. Ninan talli: pidän kovasti entisten tallieni kaivelusta, mutta Ninan tallista kirjoittaminen oli erityisen hauskaa, koska siitä ei ollut jäänyt mitään jälkeä netin syövereihin. Olin siis täysin muistini varassa! Juttelin muuten tämän postauksen innoittamana piiiiitkästä aikaa myös ala-asteaikaisen ystäväni kanssa, joka muistikin hyvin tuon ruoka-sanan kirjoitusasuepisodin. Emme kuulemma olleet noudattaneet kirjastonhoitajan antamaa tietokoneiden käyttökieltoa, hupsis.

5. Talli Light Dragonin sivut auki!: en nyt tiedä onko tämä postauksena kuinka ihmeellinen, mutta minulle tämä oli todella merkittävä tapahtuma ja tulen vieläkin iloiseksi tämän postauksen lukiessani.

Tiedän blogillani olevan pari lukijaa, joten kysynkin teiltä: mikä oli Nintsun pikselipulinoiden suosikkipostauksesi vuonna 2018?

torstai 6. joulukuuta 2018

Ensimmäinen VWY-I-palkinto!

Ehdin vihdoinkin kasata VWY:n rotulaatuarvostelun marraskuun tilaisuuden pisteet kasaan. Onneksi, sillä siellä odottikin minulle melkoinen yllätys!

Oma B-kasvattini Moana's Wilde Margareth palkittiin ensimmäisellä palkinnolla!! Tamma oli 111. kyseiseen laitokseen arvosteltavaksi ilmoittamani poni ja nyt se ensimmäinen ykköspalkinto sitten tuli. On Maggie sen kyllä ansainnutkin - tamma on kaunis kuin mikä, kivan sukuinen, kelpo luonne ja jo parissa muussa laatuarvostelussa palkittukin.

Samalla tamma on muuten ensimmäinen "Tilaisuuden paras poni"-tittelin saavuttanut ponini. En muista saaneeni sitäkään koskaan ennen. Vau!

lauantai 1. joulukuuta 2018

Joulukalentereita!

Olen jouluihminen, tosin melko hiljaisella tavalla. Lasken päiviä jouluun, fiilistelen glögilasin ja piparin kera, poltan kynttilöitä ja ihailen jouluvaloja. Virtuaalimaailmassa joulu ei näy omassa tekemisessäni erityisemmin, en esimerkiksi ole koskaan pitänyt omaa joulukalenteria tai koristellut tallini sivuja jouluaiheisilla kuvilla tai grafiikoilla. Sen sijaan seuraan ahkerasti muiden harrastajien tekemiä joulukalentereita. Tässäpä alla muutama, jotka olen omalle listalleni laittanut!

Alexiinalla on Orange Woodissa usein todella mielenkiintoisia ja aktivoivia tapahtumia. Ehdoton suosikkini hänen tapahtumistaan on virtuaalitallien kuva-arvoitukset, jotka todellakin laittavat aivot raksuttamaan! Nyt Orange Woodista löytyy kuva-arvoituksista koostuva joulukalenteri. Tähän on ihan pakko osallistua!

Piirrostalleilla on useina vuosina ollut todella hienoja joulukalentereita. Toistaiseksi olen bongannut joulukalenterit HallavanDragon Age Estaten ja Auburnin sivuilta. Kaikissa kalentereissa jo etusivu on niin kauniisti tehty, että siinäkin riittää ihailtavaa. Viime vuonna (vai olikohan se toissa vuonna...) muuten seurasin jonkin piirrostallin joulukalenteria, joka oli piirroksiltaan niin upea, että hengästytti. Harmi, kun en nyt muista tallin nimeä! Pitääpä yrittää kaivella vanhoja kirjanmerkkejä sun muita jos vaikka sieltä vielä löytyisi.

Jannicalla on Adinassa jo perinteeksi muodostunut joulukalenteri, jota olen seurannut useampanakin vuonna. Osallistumiseni kalenteriin on tosin ollut nolostuttavan laiskaa, mutta ehkä tänä vuonna...

Muitakin joulukalentereita varmasti on ja osaa en ole vielä edes löytänyt! Erityisesti piirrostallien kalentereita saa ilmiantaa alla.

torstai 29. marraskuuta 2018

Marraskuun meriittejä

Lokakuussa oli vähän hiljaisempaa laatuarvosteluiden suhteen, mutta marraskuussa olin kiitetävän ahkera! KRJL:n tilaisuus meni taas vaihteeksi ihan ohi, mutta pitää nyt olla tarkempi sen VIP:n kanssa, jotta ehtisin sinnekin saada jonkun ponskin mukaan, nyt kun niitä olisi sinne valmiinakin.

Esteratsastusjaoksen laatuarvostelun marraskuun tilaisuudessa meiltä oli komea kauttaus Moanan poneja mukana. Miss Venus MPB, Well Done MPB, Rhychocephala MPB ja Suellen MPB saivat ykköspalkinnot. Koulupainotteinen Hope in the Dark MPB palkittiin toisella palkinnolla. Ostoponi Oldsfell's Narnia sai kolmosen kilpailemattomista vanhemmistaan johtuen. Kelpo palkinto sekin! Lisäksi kasvattini, Disan omistuksessa oleva Moana's Anwar sai upean ykköspalkinnon.

Marraskuun ponikantakirjan tilaisuuteen sain viisi ponia mukaan. Moana's Foxhunt piti lippua korkealla saamalla ensimmäisen palkinnon - ihan ansaitusti! Hiding my Heart MPB palkittiin toisella palkinnolla. Goldie O'Gilt MPB, Divadream MPB ja Junior Devil MPB saivat kolmoset, kuten olin etukäteen arvellut. Hieman kyllä jännitin, että yltääkö tuo kolmikko palkinnoille lainkaan, kun kukaan niistä ei mikään rakenneruusunen ole. Olen siis tuloksiin oikein tyytyväinen!

Moanan poneja on mukana myös marraskuun VVJL:n tilaisuudessa, jossa palkintoja ovat hakemassa Moana's Vernon, Moana's Shenanigan ja Moana's Tamarisk. Odotukset ovat kaikkien kohdalla korkealla ja lähelle ensimmäisen palkinnon rajaa pitäisi kaikkien yltää - ehkä jopa ykkösen puolelle.

Welshien rotulaatuarvostelussakin olen ponejani ahkerasti käyttänyt enkö todellakaan ole unohtanut käyttää laitoksen tarjoamia tuomarietuja. Sekä lokakuun että marraskuun tilaisuuksissa minulta on mukana kymmenen ponia kummassakin. Lokakuussa ponit pärjäsivät yli odotusten, sillä kaikki palkittiin kakkospalkinnolla! Jopa Sumusilmun Fatima sai toisen palkinnon, vaikka olin aivan varma tamman saavan kolmosen. Marraskuun tulokset sen sijaan uupuvat vielä, koska allekirjoittanut ei ole laittanut tuloksia kasaan... Tuomarioikeuksien huono puoli, heh!

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Nintsun pikselipulinat 1v

Nintsun pikselipulinoiden aloituspostaus julkaistiin vuosi sitten 13.11.2017. Tällä viikolla olikin siis blogin 1-vuotissynttärit!

Blogi on alusta saakka ollut osa virtuaaliharrastustani, eikä harrastus itsessään. En ole missään kohtaa ottanut bloggaamisesta paineita tai edes erityisemmin suunnitellut postausten kirjoittamista. Kun mieleen on tullut jotain tai olen pidempään jotakin asiaa pohdiskellut, olen avannut bloggerin ja kokeillut saisinko ajatuksiani paremmin järjestykseen jos kirjoitan ne ylös. Suurin osa viritelmistä on päätynyt luonnoksiin puolitekoisina odottamaan editointi-inspiraatiota tai menneet ihan suoraan roskakoriin. Pääasiassahan olenkin täällä blogissa esitellyt hevosiani, kasvattejani ja laatuarvostelupalkintoja - aivan kuten blogia perustaessani jo arvelinkin tekeväni.

Vuosi sitten en yhtään uskaltanut arvioida blogin tulevaa kirjoitusaktiivisuutta, enkä ottanut sen suhteen mitään tavoitteita. Kuten jo ylempänä sanoin, blogista ei edes ollut tarkoitus tulla omaa harrastustaan vaan osa muuta virtuaaliharrastustani. Olen kuitenkin tyytyväinen, että blogi on ollut tasaisesti hengissä pitkin vuotta. Postaustahti on vaihdellut kahdesta postauksesta kuukaudessa jopa seitsemään postaukseen. Ihan hyvin vaikka itse sanonkin! Laadullisesti ihan kaikki postaukset eivät loista, mutta eipä tällaisen hyvän mielen blogin kirjoitelmien tarvitsekaan.

Ja ihan yksikseni itselleni en kirjoittele, vaan Nintsun pikselipulinoilla on jopa lukijoitakin. En tiedä kuinka luotettavia Bloggerin tilastot ovat, mutta niiden mukaan joku käy täällä näitä sepostuksia lukemassakin. Suosituimpia postauksia lukijamäärissä ovat olleet Uusia harrastajia vai uusi tapa harrastaa?, jonka on käynyt tilastojen mukaan joku lukemassa 21 kertaa. Virtuaalikoirat ja eettinen pulma on ollut toiseksi suosituin 19 lukukerrallaan. Kolmanneksi suosituimmaksi ovat nousseet tasapistein Bloggaamisen punainen lanka ja Viikonloppuharrastaja, joita molempia on luettu 17 kertaa. Suurin osa lukijoista on löytänyt blogiin Ionicin blogin kautta, mutta vahvana kakkosena on Keskustan foorumi.

Kiitos kaikille tänne eksyneille! Vaikka blogi onkin itseäni varten perustettu, tuntuu mukavalta, että en ihan yksin kirjoittele. Toivottavasti blogi vuoden päästä viettelee 2v-synttäreitään hyvissä voimin!

lauantai 10. marraskuuta 2018

Welsh mountain -ongelma

Viimeviikkoinen matalapaine on ohi ja olen tänään tässä aamupäivän aikana harrastellut hyvillä mielin. Puuhastelun kohteena on tosin (jälleen kerran) ollut Moana part breds eli Juksulan homehtuminen saa rauhassa jatkua. Saa nähdä milloin teen asialle jotain - vai teenkö ollenkaan.

Tässä astutuksia suunnitellessani törmäsin taas samaan ongelmaan: jatkaako welsh mountainien kasvatusta vai ei. Moanan ensisijainen kasvatusrotu on welsh part bred, mutta A- ja B-sektioiden varsoja syntyy aina silloin tällöin. 

Suhteeni B-poneihin on aina ollut hyvä ja niiden pienimuotoinen kasvatus on ja pysyy Moanan strategiassa. Sen sijaan suhteeni mountaineihin on aina ollut vähän ristiriitainen. Toisaalta ne ovat todella kauniita tai ainakin söpöjä, mutta toisaalta en taas ole lainkaan pikkuponi-ihminen (tai ovathan B:tkin pikkuponeja, mutta kuitenkin) ja "Se Jokin" mounteista puuttuu. A-ponien kasvatuskin on aika kausittaista: välillä suorastaan vimmalla yhdistän A-linjojani part bredeihin jättäen puhtaat A:t kokonaan pois. Sitten taas seuraavassa hetkessä puuhaan kovaa vauhtia uusia sukuja ja elvytän vanhoja.

Minulla on mountaineissa joitakin tärkeitä isä- ja emälinjoja, jotka tahtoisin puhtaina A-linjoina säilyttää. Emälinjoja voisi periaatteessa pitää yllä ulkopuolisten oriiden astutuksilla, mutta isälinjoja varten tarvitaan omia tammoja jos siis tahdon linjan varsat oman kasvattajanimeni alle. Toki jotkut antavat tammojaan liisinkiin, mutta ehkä pelkästään siihen nojautuminen ei ole kannattavaa. Tästä tullaan siis siihen johtopäätökseen, että jos tahdon säilyttää ne muutamat isä- ja emälinjat puhtaina mountain-linjoina, on minulla oltava myös muuta A-ponien kasvatusta, jotta saan materiaalia isä- ja emälinjojen jatkamiseen. Ostoponeja ja ulkopuolisia isä/emätarjokkaita unohtamatta.

Esimerkiksi edesmenneellä A-tuontitammalla Goldwood's Honey Bonniella on oma emälinjansa sekä welsh part bredien keskuudessa, että puhtaana A-linjana (Bonnie -> Moana's Honey Brianna -> Moana's Honey Bunny). Bonnien Honey-linja on yksi tärkeimmistä mountainien emälinjoistani ja ehdottomasti säilyttämislistallani - nimenomaan puhtaana mountainsukuna vaikka tammalla onkin peräti kaksi wpb-tyttärentytärtä. Toinen tärkeä ja puhtaana säilytettävä emälinja on Sunny Burprispin Sunny-linja (Puppe -> Moana's Sunny Smile -> Moana's Sunny Day), josta ei welsh part bred -tammalinjaa (vielä) olekaan. 

Puhtaita mountainponien isälinjoja minulla on selvästi vähemmän. Yritin joku vuosi sitten vähentää radikaalisti A-ponien määrää ja katsoin, että ylläpitäisin emälinjat ulkopuolisten orien avulla. Siksipä vanhemmat A-isälinjat ovat tallista lähes kadonneet. Isälinjoista puhtaana säilyttämislistalla on ainakin tuontiori Eiddof Diafolin A-linja (Jimmy -> Moana's Shenanigan -> Moana's Trickster). Monia muita puhtaita isälinjoja olen tallista jo hävittänyt. Onneksi muutamia isälinjoja on jatkunut Moanan ulkopuolella, joten jokusen linjan palauttaminen voisi olla mahdollista.

Mutta kun haluaisin päästä mountaineista eroon! Haluaisin yhdistää kaikki A-sukuni welsh part bredeihin ja jatkaa linjoja siellä. Mutta sitten taas tahdon kuitenkin pitää nuo muutamat linjat myös puhtaina! Hirveä ongelma, kun tahdon kahta ristiriitaista asiaa samaan aikaan. Huoh, että ihminen voikin tehdä elämänsä vaikeaksi!

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Ärsyttävä saamattomuus

Jokainen varmaan tietää sen tunteen, kun tekemistä on niin paljon, ettei tahdo aloittaa niiden tekemistä lainkaan. Bingo! Juuri siltä minusta on tuntunut koko viikonlopun. Erityisen luotaantyöntävä on Juksulan nälkävuoden mittainen tehtävälista ja ihan liian pitkään jatkunut päivittämättömyys. Ei sovi lainkaan tällaisen kontrollin ja järjestyksen rakastajan luonteeseen. Helpoimmalta tuntuisi vain heivata koko talli ja aloittaa sen suhteen puhtaalta pöydältä, mutta tiedän katuvani sitä myöhemmin. Joten taidan vain sulkea koneen ja tehdä jotain muuta. Kokeillaanpa ensiviikolla uudelleen.

(c) quickmeme.com

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Uusia harrastajia vai uusi tapa harrastaa?

Olin ajatellut tänään kirjoittaa laatuarvosteluista, kun olen tässä viikonlopun aikana valmistellut taas aimokasan hevosia valmiiksi kyseisiä kinkereitä varten. Sirpan Ionicin blogin tänään julkaistu postaus Virtuaalihevosmaailman tulevaisuus? sekä keppis.netin pian loppuva laskutusjakso laittoivat minut kuitenkin pohtimaan sekä oman että muiden (pääasiassa ehkä kuitenkin oman) virtuaaliharrastuksen tulevaisuutta sen verran, että eiköhän niistä yhden blogipostauksen saa aikaiseksi. Hyödynnän tässä erittäin röyhkeästi edellä linkittämääni Sirpan postausta.

Virtuaali(hevos)maailman lamasta on puhuttu jo vuosia. Asiasta on tehty useita ja useita topikeja eri foorumeille, sekä pohdittu keinoja lamasta nousemiseen, hevoskaupan vilkastuttamiseen ja uusien harrastajien mukaan saamiseen ja niin edelleen. Käsittääkseni mitään ei varsinaisesti ole tehty, eikä tilanne ole tässä vuosien mittaan muuttunut, vaan virtuaali(hevos)maailman lama on ja pysyy ja harrastajat vähenevät.

Postauksessaan Sirpa maalaa aika masentavan kuvan nykymuotoisen virtuaalihevosmaailman tulevaisuudesta. Olen kuitenkin hänen kanssaan aika samoilla linjoilla - vai kuinka monta ihan upouutta virtuaaliharrastajaa vaikkapa Keskustan foorumille on eksynyt viimeaikoina? Yritin muuten etsiä Keskustasta viimeisimpiä uusia rekisteröityjä käyttäjätunnuksia, mutta en löytänyt. Jos joku löytää viimeisimmät rekisteröityjät, niin saa vinkata kommenttikentässä! Uusia harrastajia ei siis ole ainakaan Keskustaan ovista ja ikkunoista tullut, paluumuuttajia silloin tällöin. Vanhoja harrastajia kuitenkin putoaa koko ajan pois, kun elämä vie muuhun suuntaan, toisin sanottuna harrastajakunta pienenee. Se ei ainakaan helpota virtuaalimaailman tulevaisuutta.

Keskustan foorumilla vallalla oleva, käsin tehtäviin sivuihin perustuva harrastustapa ei kuitenkaan ole ainoa tapa harrastaa virtuaalihevosia. Instagram-talleista olen useaan kertaan kuullut ja onhan noita muitakin sosiaalisen median palveluita, jotka varmasti ovat nykyisille esiteineille ja teineille luontevampia ja tutumpia käyttää kuin vaikkapa ftp-paneeli. En ole näihin kuitenkaan itse juuri tutustunut, enkä tiedä kuinka isosta harrastusjoukosta esimerkiksi instragram-tallien kohdalla on kyse.

En ole myöskään lainkaan perehtynyt suntuubi-talleihin. Jossakin virtuaalimaailman lamaa käsittelevässä topikissa mainittiin, että suntuubi-tallit voivat hyvin ja niiden määrä koko ajan kasvaa. En tiedä väitteen todenperäisyydestä (enkä löytänyt ko. topikia Keskustan haulla), mutta toivon, että se on totta. Suntuubi-maailma on käsittääkseni rennompi ja yhtenäisempi kuin Keskustaan kokoontunut virtuaaliharrastajaporukka. Voisiko yksi syy tuntemani virtuaalimaailman lamaan olla sen tavoitteellisuus ja muiden harrastajien luomat (osittain varmasti kuvitellut) paineet? Ajatus ei ole täysin omani vaan sen on heittänyt ilmoille aika moni muukin.

Entä sitten oma virtuaalihevosharrastukseni? Ajan puutteesta olen täällä useaan otteeseen maininnut. Harrastusintoni ei kuitenkaan ole lainkaan vähentynyt, vaan mielelläni pikseliponeilisin paljon, paljon enemmän kuin mitä nyt on mahdollisuus. En myöskään koe muiden harrastajien vähenemisen tai virtuaalimaailman laman vaikuttavan juurikaan omaan harrastamiseeni. Mutta entä jos lähes kaikki muut harrastajat lopettavat? VRL ja muut isompaa harrastajakuntaa vaativat laitokset kaatuisivat ja jäisin yksinäni tai parin muun fossiilin kanssa harrastamaan tätä tämänmuotoista virtuaaliharrastusta? Vaikka harrastan itseäni varten ja koska itse nautin tästä harrastuksesta, voi olla, että ihan täysin yksin en kuitenkaan jaksaisi harrastaa. Luultavasti jonkin aikaa yrittäisin, mutta jossain vaiheessa seinä varmaan tulisi vastaan ja löisin minäkin lapun luukulle. Vai etsisinkö uuden tavan harrastaa uuden harrastajaporukan kanssa? Olen aika kaavoihini kangistunut mitä virtuaaliharrastukseeni tulee, enkä oikein tiedä taipuisinko enää näin monen (kymmenen) vuoden harrastuksen jälkeen ihan uuteen harrastustapaan.

En usko, että virtuaalihevosharrastus täysin loppuu, mutta uskon, että se jollain aikavälillä tulee muuttamaan muotoaan radikaalisti. Milloin tämä sitten tapahtuu, sitä on tietenkin mahdotonta ennustaa. Tai mistä sitä tietää, että jos tämä "vanhamuotoinen" virtuaalihevosharrastus yhtäkkiä löisikin uudelleen läpi, ja nykyteinit kiinnostuisivat sosiaalisen median palveluiden tarjoamien alustojen sijaan itse alusta asti tekemisestä? Tai jos joku keksii mahtavan idean ja onnistuu automatisoimaan käytännössä koko harrastuksen sivujen teosta alkaen, vähän kuten sandi on tehnyt Virtuaalisen Laukkaurheilukeskuksen ja SPC:n kanssa? Toivossa on hyvä elää, mutta sen verran luottavainen olen ainakin oman harrastukseni jatkumiseen, että maksoin keppis.nettiä jälleen viisi vuotta eteenpäin!

lauantai 13. lokakuuta 2018

Pilkkukuume Juksulassa

Viime viikolla kirosin Juksulan pitkää "to do"-listaa, joten tänä viikonloppuna päätin ottaa härkää sarvista ja alkaa lyhentää sitä listaa. Koska minua on viime aikoina hirveästi houkutellut kaikki pilkulliset ponit ja hevoset, päätin aloittaa listan lyhentämisen vanhojen laukkaponieni sivujen tekemisellä - laukkaponien joukossa on meinaan iso lauma pilkullisia british spotted poneja!

Tuumasta toimeen ja hihat heilumaan! Juksula sai tänään kymmenen uutta pilkullista pikkuponia riveihinsä. Ennestään tallissa asusteli jo komea orhipoika Tepe, joka siis sai nyt seurakseen viisi uutta orikaveria sekä viisi tammaa. Näistä uutuuksista suosikkejani ovat ori Hansu (katsokaa nyt tuota kuvaa!) ja tammat Fuu (mikä pallero!) ja Frosty (kaunis kuin mikä ja nimikin on kiva). Sivujaan jäi vielä kaipaamaan kuusi british spotted ponia, kolme tammaa ja kolme oritta, sekä joukko kerry bogin poneja ja pari eestiläistä. Katsotaan jos vielä nuo saisi tänä viikonloppuna hoidettua, niin olisi yksi kohta vähemmän "to do"-listalla!

British spotted ponien kanssa ongelmaksi nousi kuvat, vaikka en todellakaan ollut ronkeli rotutyypin tai kuvan laadun kanssa. Halusin kuitenkin pääasiassa miniatyyri-tyypin poneja (eli alle 107 cm korkeita pilkkuponeja), mikä osoittautui hieman haastavaksi. Osa Juksulan uusista pilkullisista asukeista onkin isompia ratsuponityypin poneja. Tiedossa on myös melkoista kuvien kierrätystä, sillä jokaikinen löytämäni sopiva pilkkuponi kuva tulee menemään näille suvuttomille poneille. Jos ja kun jälkikasvua tulee, en enää keksi mistä niille löytäisin uudet kuvat. Saa siis ilmoitta jos tiedät esimerkiksi vapaasti kopioitavia pilkkuponien kuvia!

Nyt kun olen pilkkujen kanssa vauhtiin päässyt, ajattelin päivittäväni Juksulan knabstrup-lauman ajantasalle. Useamman uuden knabin saisi kyllä hankkia, kun kaikki jo melkein sukua keskenään. Ja tuossa british spotted ponien kuvia etsiessäni törmäsin pariin niin kivaan appaloosan kuvaan, että pitäisiköhän niitäkin hankkia pari...

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Mitä kuuluu...

...Juksulalle?
Juksula on kärsinyt ajanpuutteestani ehdottomasti eniten. Osittain syynä on se, että talli oli päässyt pintahomeeseen jo ennen uuden työni alkua, joten nyt paikka on jo läpeensä homehtunut. Ostin tuossa syyskuussa pari uutta hevosta, voikon puoliverisen Tripin ja heräteostoksena bydjonnyioriin, Shacon, mutta muuten en ole tehnyt yhtään mitään tallin eteen sitten.... ööö, ehkä toukokuun? Harvinaista kyllä, en ole edes ilmoittanut ainuttakaan tallin hevosta ainoaankaan kilpailuun moneen kuukauteen! 

Juksulassa olisi koko tämän vuoden kasvattien sivut tekemättä ja lisäksi iso kasa (entisiä) laukkaponeja odottelee sivujaan (tai bittiavaruuteen heittämistä). Parin viime vuoden kasvatinkin sivut taitavat olla vielä jossain kotikoneen kansioiden syövereissä keskeneräisinä... Lisäksi houkuttaisi ihan hirveästi tuoda lauma työhevosia, joilla pääsisi kokeilemaan TYH:n kilpailuita! Ja knabbejakin haluaisin hankkia lisää. Ja trakeja. Ja täysverisiä. Ja sitä ja tätä ja tuota. Noita vanhempia hevosiakin voisi kuoppailla, niin ei ala hevosmäärä ahdistaa. Yhteensä Juksulan "to do"-lista on lähes kolmenkymmenen kohdan pituinen. Mistäköhän Juksulan jättipäivitykseen löytyisi aikaa?

...Moana part bredsille?
Moana on pärjännyt varsin hyvin viikonloppuharrastamisestani huolimatta. Joka viikonloppu olen ehtinyt jotain pientä tehdä ja välillä vähän isompaakin, joten ihan mahdotonta "to do"-listaa ei tallin osalta ole kertynyt.

Moanassa on paljon valmiita tai lähes valmiita poneja laatuarvosteluita varten ja kilpailulista pyörii melko tasaiseen tahtiin. Kilpailuita olen pyrkinyt järjestämään ainakin yhden ryppään kuukaudessa ja siinä olen aika hyvin onnistunutkin. Vanhoja ponejakin olen saanut kuopattua melkein suunnitelemani aikataulun mukaan. Talli on kaiken kaikkiaan aika hyvin ajantasalla - paitsi mitä kasvattien sivuihin tulee. Viime CAS-vuoden (CAS51; 04.06.-26.08.2018) kaikkien kasvattien sivut on edelleen tekemättä ja kuluvan CAS-vuoden (CAS52; 27.08.-18.11.2018) varsoja ei ole edes suunniteltu. Myös seuraavan CAS-vuoden (CAS53; 19.11.-10.02.2019) on vielä keksimättä, mutta onneksi sen kanssa on aikaa marraskuun puoliväliin asti. Tekemistä siis piisaisi Moanassakin, vaikka talli pääosin onkin aika hyvässä kuosissa, ainakin jos Juksulaan verrataan.

...Moana farmille?
Jos farmin etusivua katsoo, ei paikka vaikuta enää lainkaan aktiiviselta. Sen sijaan kulisseissa on tapahtunut ja paljon. Uudenvuoden lupauksissani lupasin hankkia farmille kissoja (muitakin kuin maatiaisia) ja nautoja, mikä taas vaatii hieman kissa- ja nautarotujen opiskelua. Ja sitä olen kyllä varsin ahkeraan tehnytkin! Lisäksi Flickrin selaaminen onnistuu loistavasti vaikkapa kännykällä kotisohvalta mainoskatkojen aikana, joten uusia, suloisia, mielenkiintoisia tai muuten vain hienoja kuvia tulee laitettua muistiin jatkuvasti. Farmi siis elää ja voi hyvin minun pääni sisällä. Toteutus muiden silmille onkin sitten hieman eri asia...

Pari tuntia lisää vuorokauteen, kiitos!

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Syyskuun menestyjät

Tiedän, etteivät nämä (lähes) kuukausittaiset laatuarvostelupalkintokirjoitukset kiinnosta oikeastaan ketään muuta kuin minua, mutta sehän riittää, eli tässäpä on syyskuun palkitut!

Syyskuun ehdoton valopilkku oli mahtumiseni mukaan ponikantakirjan tilaisuuteen. Kantakirjakelpoisten ponien jono onkin jo kasvanut melkoisiin mittoihin, eli neljän ponin pääseminen arvosteltavaksi, ja siten poistuminen jonosta, on ihan tervetullutta! Upea Kerberos MPB sai aivan huikeat 88 pistettä ja näin ollen ensimmäisen palkinnon. Goldsworthy Gurney MPB palkittiin toisella palkinnolla ja Sjöbackas Audrina ja Hercule Poirot MPB kolmosilla. Audrin pistesaaliista ja palkinnosta olen todella iloinen, sillä pelkäsin tamman jäävän kokonaan palkinnotta, kun ei kuvan poni mikään rakennekukkanen ole saatika seiso kovin hyvin.

Welshien rotulaatuarvosteluun ilmoitin tällä kertaa vain kaksi ponia, kun en oikein saanut aikaiseksi valmistella ketään. Laomedeia's Galatea vetäisikin ihan huippupisteet, 48,5 pistettä, mikä taitaa olla ponieni ennätys! Pisteillään Kalle jäi niukasti kakkospalkinnon puolelle, ensimmäinen palkinto jäi vain 1,5 pisteen päähän. Gwalch Celda pärjäsi myös kivasti, saaden toisen palkinnon pistein 46,0.

VVJ:n laatuarvostelun syyskuun tilaisuuteen meiltä löytyi yksi valmis poni. Moana's Little Mermaid pitikin Moanan mainetta upeasti yllä ja saavutti ensimmäisen palkinnon hienolla 107 pisteen saaliillaan. Hyvä Mimmu!

Syyskuun ERJL:n tilaisuudessa hylättiin harvinaisen monta arvosteltavaa hevosta. Keneltä puuttui VH-tunnus sivuilta tai kuka oli kilpaillut tasoaan korkeammissa luokissa. Onneksi omillani oli kaikki kunnossa, sillä komea palkintorivi sieltä tuotiinkin kotiin! Kolme wpb-kasvattiani Valentinus MPBCherry Champagne MPB ja What the Hell MPB palkittiin kukin ensimmäisellä palkinnolla. Helli muuten laittoi uusiksi ponieni piste-ennätyksen 109 pisteellään! Gwalch Celda palkittiin toisella palkinnolla lähes kilpailemattomista vanhemmistaan huolimatta.

lauantai 15. syyskuuta 2018

Virtuaalikoirat ja eettinen pulma

Viime vuosina on mediassa paljon puhuttu koirien liian pitkälle menneestä jalostuksesta. Liian lyhyt kuono vaikeuttaa hengitystä, raskas rakenne tuo lonkka- ja muita nivelvaivoja, pitkä selkä altistaa mm. halvaukselle ja ihopoimut tuovat mukanaan tulehdusriskin. Joillakin roduilla kallo on niin pieni, etteivät aivot mahdu sinne kunnolla. Toisilla roduilla taas iso osa synnytyksistä päättyy keisarinleikkaukseen suureksi jalostetun pään ja kevyeksi jalostetun lantion takia. Kaikki vain, koska jokin tietty ulkonäköpiirre miellyttää silmää. Kennelliiton sivuilla on paljon tietoa periytyvistä sairauksista ja myös Google löytää lukuisia artikkeleita aiheesta.

Miten tämä sitten liittyy virtuaalikoiriin? Esimerkiksi Suomen Eläinlääkäriliitto on vedonnut, ettei sairaaksi jalostettujen koirien kuvia käytettäisi mainoksissa tai mediassa, koska kuvien käyttö lisää rotujen suosiota. Vaikuttaisiko kuva virtuaalikoiralla samalla tavalla? Päätyisikö joku hankkimaan todennäköisesti sairaan koiran vain, koska näki jollain virtuaalikoiralla kivan kuvan?

Minun on myönnettävä, että katsoaessani esimerkiksi beaglen (synnytysongelmat) tai ranskanbulldogin (brakykefalia) kuvia, pidän näkemästäni. Beaglet ovat hurjan suloisia, isopäisiä luppakorvia, jotka usein vielä touhuavat kuvissa kuin viimeistä päivää. Ranskanbulldogeissa taas viehättää suuret, pyöreät korvat ja "stichtmäinen" (Lilo ja Sticht -elokuva) ulkomuoto. Ranskanbulldog kelpaisi kyllä vähän vähemmän lytyllä kuonollakin, enkä kaikista övereimpiä (yleensä valitettavasti näyttelymenestyjiä) yksilöitä ihastele, mutta en kyllä lyttyä kuonoa kammoksukaan, vaikka hyvin tiedän mitä se koiralle hengitysongelmien myötä aiheuttaa - ja tämä aiheuttaa itselleni jonkin asteisia tunnontuskia.

En koskaan voisi hankkia IRL-elämässä lyttykuonoista koiraa (tai muutakaan liiallisuuksiin jalostetun rodun edustajaa). En kestäisi sitä tuhinaa ja hengästymistä. Tuttavapiirissäni on muutama lyttykuono (pari näyttelylinjaista bokseria, mopsi ja muutama ranskanbulldogi) ja kyllä ne vain kaikki rohisevat kulkiessaan. Tuttavani kiven kovaan väittävät kuinka terveitä koiransa ovat ja se rohiseva hengitys on vain rotuominaisuus, ei mikään sairaus tai ongelma. Bokserit nyt jaksavat vähän jotain tehdäkin, mutta mopsi ja ranskanbulldogi ovat kyllä sellaisia tuhisijoita, että ihme etteivät kesken sohvalle hyppäämisen heitä henkeään. Ja silti nuo tuntemani ranskanbulldogit ovat mielestäni söpöjä (hengitysääntä lukuunottamatta). Olen kamala ihminen, mutta mitä esteettiselle silmälleen mahtaa?

Oikeassa elämässä minusta ei siis koskaan tule lyttykuonon omistajaa, mutta miten virtuaalimaailmassa? Eihän Moana farmilla tai Moana part bredsin koiraosastolla edes käy kukaan muu kuin minä. Olisiko se niin kamalaa jos siellä olisikin jokin sairaaksi jalostetun rodun edustaja? Ehkä tämä on vain omassa päässäni, mutta olen virtuaalikoirien eettisyysasioita pohtinut viime aikoina paljon, enkä edelleenkään tiedä mitä mieltä asiasta olla.

tiistai 11. syyskuuta 2018

YLA-yllätys

Tiedän: ensin mainostan olevani viikonloppuharrastaja ja heti seuraavan kerran postaankin tiistaina! Mutta pakko ihan nopeasti tulla ylpeilemään: Moanassa on nimittäin kaksi uutta YLA-palkittua ponia!

Elokuun laatuarvostelupostauksessa ennustin, että Balthazar MPB ja Siarra Moon MPB saisivat vahvat kolmoset tai heikot kakkoset Yleislaatuarvostelun elokuun tilaisuudesta, koska en ollut juurikaan panostanut kummemmin ponien teksteihin. Mutta mitä vielä! Molempien kakkospalkinnot olivat ihan selvästi kakkospalkinnon puolella! Säälipisteillä ei siis YLA2-titteleitä näille poneille hankittu.

Hieman yllättäen kumpikin sai ihan kivat tekstipisteet: Pasille 18+12,5 ja Sierra 17+13,5. Molempien tekstipisteet 30,5/40 ovat siis ehdottomasti yli odotusteni. Toinen ilonaiheeni ponien pisteriveissä on kummankin hienot sukupisteet. Kumpikin sai jälkeläisistään vain kuusi pistettä, mikä taitaa olla korkein mahdollinen mitä kahdella jälkeläisellä voi saada. Sen sijaan Pasi sai sukutaulustaan komeat 21/21 pistettä ja Sierrakin hienot 17!  Pasin täydet pisteet vanhemmistaan ja esivanhemmistaan todella lämmittää kasvattajan mieltä.

Kaiken kaikkiaan olen oikein ilahtunut ponieni menestyksestä. Pitääkin varmaan alkaa ahkerammin ilmoitella hevosia YLA:an, kun vähän vähemmilläkin teksteillä yltää hienosti palkinnoille.

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Viikonloppuharrastaja

Taisin jo jossain postauksessa mainita, että aloitin uudessa työssä toukokuussa. Olen ollut työhöni todella tyytyväinen ja koen sen palkitsevaksi. Ilmeisesti olen tehnyt hommani hyvin, sillä kesän kuluessa vastuutani on lisätty ja elokuussa sain ylennyksen, joka virallisesti astui voimaan eilen. En varsinaisesti ole esimiesasemassa, sillä minulla ei ole alaisia, mutta en enää ole ihan rivityöläinenkään. Nousseen palkan myötä nousi kuitenkin myös vastuu ja työkuorma.

Kun venyneen työpäivän jälkeen kiitää tallille, on sitä kotona sen verran myöhään, ettei pikseliponeille jää arki-iltoina juurikaan aikaa. Ainakin jos mielii nähdä parisuhteensa toista osapuoltakin joskus. Oikeastaan koko kesän olen harrastellut lähinnä viikonloppuisin, minkä aika hyvin täältä blogistakin on voinut huomata.

Olen tottunut harrastamaan virtuaalihevosia joka päivä, mutta ajallisesti aina melko vähän kerrallaan. Tämä on ensimmäinen kokoaikainen työpaikkani, jossa minulla ei ole mahdollisuutta työpäivän aikana surffata netissä (aka pikseliponeilla). Koska tämä kuulostaa lusmuilulta, on pakko mainita, että olen ollut asiakaspalvelijana paikoissa, joissa on ollut täysin luvallista käyttää asiakkaiden väliin jäävät raot miten parhaiten katsoo - vaikka sitten kuvitteellisia hevosia harrastaen. Nyt tähän ei ole mahdollisuutta, joten olen joutunut opettelemaan uuden tavan harrastaa.

Alkuun tuntui mahdottomalta yhdistää haluamani harrastustapa (siis iso hevosmäärä, runsas kilpaileminen ja laatuarvosteluihin tähtääminen) käytettävissä olevaan aikaan. Nyt alkaa kuitenkin pikkuhiljaa tuntua siltä, että harrastuksen tavoitteista ei tarvitse luopua, vaikka aikaa onkin vähemmän. Joitakin pieniä kompromisseja olen joutunut tekemään, mutta harrastuksen pääpointit olen voinut säilyttää. Ehkä suurin myönnytys, jonka olen joutunut tekemään, on virtuaalimaailman "uutisten" seuraamisen jättäminen. Keskityn enemmän omaan harrastamiseeni enkä siihen mitä muut tekevät tai mistä muut puhuvat. Kun jättää foorumin selaamisen vähemmälle, on yllättäen enemmän aikaa puuhata oman tallin ja ponilauman kanssa. Olen myös vähentänyt hevosten kilpailemien lajien määrää (yksi hevonen kilpailee kolmea lajia vs. yksi hevonen kilpaileekin vain kahta) ja löysännyt kriteerejäni hevosten kuvien suhteen (ei tarvitse olla ko. hevoselle täydelliset kuvat, kunhan on ihan kivat).

Ehkä minusta sittenkin on viikonloppuharrastajaksi! Virtuaaliharrastuksen yksi parhaista puolista on sen joustavuus eri elämäntilanteissa: tätä hommaa kun voi harrastaa niin monella tapaa. Eivätkä virtuaalihevoset kärsi, vaikka niitä hoitaisikin vasemmalla kädellä jos silläkään!

perjantai 31. elokuuta 2018

Heinä- ja elokuun palkintosaalis

Kesäkuussa en saanut aikaiseksi valmistella ainuttakaan hevosta yhtään mihinkään laatuarvosteluun, eikä heinäkuukaan siltä osin kovin kummoinen ollut. Elokuun alussa sentään ehdin, jaksoin ja viitsin pistellä kasan poneja jonkinlaiseen kuosiin ja tuupata muiden harrastajien arvosteltavaksi. Elokuun laatuarvosteluiden teema oli "suvultaan vaillinaiset", mikä näkyi palkintotasossa.

Heinäkuussa VWYL oli ainoa laatuarvostelu, jonne sain aikaiseksi mitään ilmoittaa (johtunee varmaan siitä, että olen aika vahvasti laitoksen ylläpidossa mukana). Sinne sitten laitoinkin mukaan peräti 11 omaa poniani, sillä muu osanotto tilaisuuteen oli vaatimatonta. Ponien valmistelu oli vähän niin ja näin: kuusi kakkospalkintoa ja viisi kolmosta. Valmistelemattomuus näkyi erityisesti lisäpisteissä, mutta ei sukutaulujen linkkien päivittämisestäkään olisi varmasti haittaa ollut...

Petrasin elokuun VWYL:n tilaisuuteen ja toin näytille paremmin valmisteltuja welshejä (tai niin kuvittelin). Viidestä ponistani kolme sai toisen palkinnon ja kaksi kolmosen. What the Hell MPB, Crazy Cat Lady MPB ja Pencalow Tesla ovatkin palkintonsa ansainneet! Hienoja tammoja kaikki kolme. Well Done MPB:n kolmospalkinto hieman kaivelee. Mielestäni tamma olisi kakkosen arvoinen, ainakin näin kasvattajan vaaleanpunaisten silmälasien läpi katsottuna. Sen sijaan Delyth LAC onkin mielestäni ihan saamansa kolmosen welshponi.

Elokuun VVJL:n tilaisuuteen ilmoitin kolme ponia, joiden kaikkien toinen vanhempi oli valjakkoajossa täysin kilpailematon. Lisäksi vain yhdellä oli kaksi kilpaillutta jälkeläistä, joten jälkeläispisteetkin jäivät vajaiksi. Moana's Sunny Smile ylsi yhteispisteillään nippanappa kakkospalkinnon puolelle, A.D. Dusty Quadrile ja Moana's Wilde Margareth jäivät kolmoselle. Ihan kivat palkinnot, ottaen huomioon, että suku- ja jälkeläispisteissä oli isoja puutteita!

Tuomarioikeuksieni ansiosta sain kuusi ponia mukaan elokuun ERJL:n tilaisuuteen. Menestyksenkin makuun päästiin, kun Freakshow MPB, Moana's Wilde Margareth ja Moana's Vernon palkittiin ensimmäisillä palkinnoilla! Ventin ykkönen oli oikein mukava yllätys. Moana's Sunny Smile ja koulupainotteinen Moana's Tamarisk saivat toiseen palkintoon riittävät pisteet. A.D. Dusty Quadrile jäi kolmospalkinnolle kilpailemattomien vanhempiensa takia.

En muista milloin viimeksi olen ilmoittanut Yleislaatuarvosteluun hevosia, mutta elokuussa kuulkaas repäisin ja pistin kaksi Moanan ponia mukaan! Balthazar MPB ja Siarra Moon MPB edustavat hienosti omaa kasvatustani. Päiväkirjamerkintöjä molemmilta jo löytyi, mutta valmennuksia ei kummallakaan ollut, joten väänsin molemmille jonkin sortin valmennusräpellykset ennen tilaisuutta. Silti aika heikoilla teksteillä pistin ponini esille, mutta mitäs pienistä. YLA:n tuloksia ei ole vielä tullut, mutta vahvaa kolmosta tai heikkoa kakkosta uskaltaisin kummallekin veikata.

sunnuntai 26. elokuuta 2018

Ikääntyminen vai ei?

Otin Moana part bredsissa tälle CAS-vuotta projektiksi noin kahdenkymmenen vanhan ponin kuoppaamisen. Tappolistalle joutuneissa oli useita lempiponejani, jotka olivat olleet omistuksessani jo oikeissakin vuosissa mitattuna monta vuotta - CAS-vuosista nyt puhumattakaan. On kummallista miten poneista, jotka ovat täysin mielikuvituksen tuotetta ja joita ei oikeasti ole edes olemassa, voi olla niin hankala luopua. Ei vain millään raaskisi. 

Mihin sitä ikääntymistä oikeastaan tarvitsee? Jos en käyttäisi mitään ikääntymistä, voisin pitää lemppariyksilöt roikkumassa tallin sivuilla ikuisesti. Tai no, eihän nytkään mikään estä minua pitämästä hengissä ikääntymisellään lähes 40-vuotiasta pikseliponia, mutta estää sitten kuitenkin.

Juksulassa minulla ei ole lainkaan ikääntymistä käytössä. Hevoset ikääntyvät kun jaksan/muistan/tahdon päivittää ikää niiden sivuille, eli käytännössä hevoset ikääntyvät ehkä pari kertaa virtuaalisen elämänsä aikana useamman vuoden kerrallaan, kunnes päätyvät hautaan X ikäisinä. Ikääntymättömyys tuo touhuun vapautta, sillä hevoset voivat varsoa, kilpailla ja oleskella juuri omien menojeni ja mielenkiintojeni mukaan. Jos en vuoteen jaksa tai ehdi päivittää Juksulaa, eivät sen asukkaatkaan siitä vanhene, vaan voin jatkaa siitä mihin ennen taukoa olin jäänytkin. 

Toisaalta ikääntymättömyys myös johtaa (ainakin minun kohdallani) laiskuuteen sekä asukkaiden kesken epätasaisesti jakautuvaan aktiivisuuteen. Kun ikääntyminen ei aseta mitään raameja hevosen kanssa tekemiselle, saattaa hevonen jäädä pölyttymään, koska "tallissa on muita mielenkiintoisempia hevosia", koska "ehtiihän sitä myöhemminkin", koska "teen tuon toisen hevosen ensin valmiiksi" ja niin edelleen. Osa hevosista siis ns. valmistuu nopeammin, osa saattaa elää vuosikaudet tekemättä mitään. Lisäksi suosikit elävät ikuisesti, vaikka mitään tarvetta kyseiselle hevoselle ei enää olisi. 

Kasvatuksen näkökulmasta ikääntymättömyys on Juksulassa ollut sekä hyvä että huono asia. Hyvää on se, että pääsen helposti yhdistelemään vanhoja ja uusia sukuja, kun tallista löytyy samaan aikaan sekä vuonna 2005 että 2018 syntyneitä hevosia. Huonoa taas hevosten elämänkaaren puuttuminen. Juksulan hevoset ovat elävien kirjoissa keskimäärin varmaankin n. 10 IRL-vuotta, joten hevoskanta ei vaihdu kasvatuksen etenemisen vaatimalla tavalla.

Moanassa on pääosalla asukkaista käytössä CAS-ikääntyminen. Kasvatuksen kannalta ikääntyminen on suorastaan pakollinen: ponit syntyvät, ovat kisa- ja lisääntymisikäisiä ja lopulta kuolevat. Hevoskanta vaihtuu, vanhat antavat tilaa uusille ja jälleen uusille sukupolville. Suosikkejakaan ei voi pitää elossa ikuisesti (tai voi jos tahtoo), vaan nekin antavat tilaa uusille suosikeille. CAS-ikääntymisessä on vielä sekin etu, että samana vuonna syntyneitä kasvatteja on helppo käsitellä yhtenä joukkona: yhtaikaa kisalistoille, siitosponeihin, muistosivuille. Näin kaikkia tulee huomioitua melko tasapuolisesti.

Ikääntyminen asettaa kuitenkin jonkin verran rajoitteita vanhempien ja uudempien sukujen yhdistämiselle, sekä luo paineita vanhenevan pikseliponin keskeneräisyyden takia. Joskus voi myös kiristää hermoja odotella, että jokin yksilö on riittävän vanha asiaan X. Ikääntymisen noudattamisessa on siis omat hyvät ja huonot puolensa.

Omaan harrastukseeni jonkin ikääntymisen noudattaminen tuo raamit, jotka saavat isonkin hevosmäärän pysymään jotenkin hallittavan tuntuisena. Omaan harrastustahtiini sopivan ikääntymisen löytäminen vei aikansa, mutta tällä hetkellä CAS tuntuu sopivan hitaalta mutta riittävän nopealta. Enkä ota ikääntymistä niin vakavasti, vaan tarvittaessa rukkailen ponin ikää isommaksi tai pienemmäksi epäsäännöllisen ikääntymisen avulla. Juksulan tilannetta voisi hieman harkita, mutta toisaalta talli on aika muinaisjäänne itsekin, ja kasvatustavoitteiltaan aika vaatimaton, joten pysykööt nyt toistaiseksi ajattomana tallina.

lauantai 18. elokuuta 2018

Entiset tallini osa 2. Ninan talli

Minulla on ollut virtuaalitalleja tauotta vuodesta 2001, joten joukkoon on mahtunut yksi jos toinenkin viritelmä. Tässä "Entiset tallini"-postaussarjassa kaivan esille vanhoja tallejani ja kasaan kunkin tallin elinkaaren omaan postaukseensa. Aivan kaikista virtuaalihistoriani talleista ei varmasti esittelyä ole, sillä varsinkin lyhytikäiset tallit ovat itseltänikin jo unohtuneet. Esitellyt tallit eivät myöskään välttämättä ole aikajärjestyksessä. Sarjaan kuuluvat postaukset löytyvät tunnisteella "Entiset tallini -sarja".

Ninan talli pähkinänkuoressa:
  • perustettu syksyllä tai alkutalvesta 2002
  • ensimmäinen tallini, jossa oli kävijöitä
  • ei mitään varsinaista toimintaa, kasvatusta tai suunnitelmaa
  • hevosten lisäksi tallilla oli paljon koiria, kissoja ja muita eläimiä
  • talli oli toiminnassa yhden talven, keväällä 2003 talli vain jäi ja unohtui
  • sivut olivat expagessa, joten mitään ei ole säilynyt tähän päivään saakka

Nyt mennäänkin tosi vanhoihin juttuihin! Aivan virtuaaliharrastukseni alkuvuosiin. Kaikki on vain minun muistini varassa, sillä Ninan tallin sivut olivat expagessa. Expagen lopetettua, kaikki todisteet ja sivut tallin olemassaolosta ovat kadonneet. Joskus on kuitenkin kiva sukeltaa oman muistinsa syövereihin ja katsoa mitä muistoja "aikojen alusta" sieltä löytyykään!

Olen aloittanut virtuaaliharrastukseni vuonna 2001 ja ennen Ninan tallia olin puuhastellut usean hyvin lyhytikäisen tallin kanssa. Ninan tallin perustin koulujen alettua syksyllä tai alkutalvesta 2002. Aluksi Ninan tallin kohtalo näytti samalta kuin tallieni ennen sitä: saan sivut lähes valmiiksi ja joukon eläimiä talliin, sitten kyllästyn ja alan tehdä uutta viritelmää toisella nimellä. Kuitenkin samana syksynä luokalleni tuli uusi tyttö, jolle sitten sivulauseessa mainitsin virtuaaliharrastuksestani. Hän innostui asiasta ja alkoi heti hoitaa Legenda-nimistä hevosta ja yhtä tai kahta koiraa. Siitäpä se sitten Ninan tallin kanssa todenteolla lähtikin!

Lähes joka päivä koulun jälkeen menimme tuon tytön kanssa kirjastoon ja valtasimme kaksi tietokonetta ja aloimme kirjoittaa. Minä keksin koko ajan uusia hevosia ja eläimiä Ninan tallille ja kaverini kirjoitti tarinan toisensa jälkeen. Pikkuhiljaa muutkin luokkamme tytöt kiinnostuivat tekemisistämme ja joskus ennen joulua Ninan tallilla oli jo kymmenisen hoitajaa. Ei ollut ihan kerta tai kaksi, kun kirjastonhoitaja tuli häätämään "meidän jengiä" pois tietokoneilta, jotta kirjaston muutkin asiakkaat pääsivät niille! Muistan myös erään iltapäivän, kun meille tuli tyttöporukalla riitaa sanan "ruoka" taivutuksesta. Oli varmaan melkoinen meteli, kun joukko neljäsluokkalaisia riiteli keskenään yhden sanan oikeasta kirjoitusasusta! Kirjastonhoitaja potki meidät kokonaan ulos ja antoi meille viikon porttikiellon kirjaston tietokoneille.

Ninan tallilla oli talli-päätteestään huolimatta enemmän muita eläimiä kuin hevosia. Lähinnä tämä oli hoitajajoukkoni sanelemaa, sillä olin joukon ainoa hevoshullu. Muut olivat kiinnostuneita pääasiassa koirista, joten Ninan talli muistuttikin ehkä enemmän kenneliä kuin tallia. Luokkakaverini kirjoittivat varmaankin satoja tarinoita hoidokeilleen, lähettivät ne sähköpostilla minulle ja minä lisäsin ne manuaalisesti kunkin eläimen sivuille. Muuta toimintaa, kasvatusta tai edes ideaa ei Ninan tallilla ollut. Oikeastaan koko talli oli vain lista siellä asuvista eläimistä.

Ulkoasultaan Ninan talli oli ajalleen hyvin tyypillinen expage-talli. Joka sivulla oli eri tausta, fontti ja värit. Kuvat olivat suoralinkitettyjä ja etsitty googlesta tekijänoikeuksista välittämättä. Myös erilaiset animaatiot, gif't ja taustamusiikit olivat tuolloin suosittuja ja minullakin oli niitä sivuillani vaikka kuinka - ja joka sivulla tietenkin erilainen animaatio ja musiikki! Ehkä on ihan hyväkin, ettei sivuja ole enää tallella... Saattaisin kuolla nauruun.

En oikeastaan pitänyt Ninan tallia itselleni vaan luokkakavereilleni, joten oli aika selvä, että luokkakavereideni kiinnostuksen laannuttua, katosi omakin innostukseni talliin. Joskus lopputalvesta näin kävikin. Luokkakaverini kiinnostuivat jostain muusta, emmekä enää kokoontuneet kirjastoon koulun jälkeen kirjoittamaan tarinoita. Ennen kuin koulut tuolta lukuvuodelta loppuivat, oli Ninan tallin taru jo lopussa ja minulla jo tusina uusia talleja rakentumassa.

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Mutua osallistumiskäyttäytymisestä

Pitkästä aikaa järjestin lähes samaan aikaan ERJ:n alaiset kilpailut lähes samoin luokin sekä Juksulassa että Moanassa. Juksulassa kutsuryppääseen kuului kymmenen kutsua, joissa kussakin neljä luokkaa (80cm, 110cm, 120cm ja 130cm). Moanan ryppäässä oli vain viisi kutsua, mutta jokaisessa kuusi luokkaa (korkeuksilla 110cm, 120cm ja 130cm, joita kaikkia kaksi luokkaa per kutsu). 

Juksulan kilpailuiden VIP ei ole aivan vielä ohitse, mutta voin jo nyt sanoa, että Juksulan kymmenen kutsun ryppääseen on tullut selvästi enemmän osallistumisviestejä kuin Moanan viiden kutsun pakettiin, vaikka luokat ovat lähes samat.  Erityisesti 110cm-luokkaan on tullut useammilta eri ihmisiltä osallistumista (120-130cm eivät ole mitään suosittuja luokkia muutenkaan). Huomionarvoista on myös se, että Moanan kilpailuita olen mainostanut Keskustan foorumilla, kun taas Juksulan kilpailut ovat olleet vain VRL:n kilpailukalenterissa.

Tämä on toki vain mutua, mutta se ainakin on yleisessä tiedossa, että yhden kutsun kilpailuihin tulee aina todella vähän osallistujia. Mutta, että vielä viiden kutsunkin ryppäitä jätetään välistä? Vaikka vielä VRL:n kilpailukalenterin lisätieto-kohtaan laitoin maininnan tuplaluokista, eli jos haluaa kilpailuttaa hevostaan 120cm-tasolla, saisi sille silti kymmenen starttia ko. ryppäästä (vrt. Juksulan kilpailut, kymmenen kutsua mutta vain yksi 120cm-tason luokka per kutsu).

Seuraavaksi taidankin järjestää täsmälleen samat luokat, täsmälleen samoina päivinä ja täsmälleen samana päivänä julkaistuna Juksulassa ja Moanassa. Osoittautuuko mutu todeksi vai vain harhaluuloksi?

lauantai 4. elokuuta 2018

Uusi blogi seurantaan

Viimeaikoina olen selaillut piirrostalleja - ja ollut kateudesta vihreänä. Olen aina haaveillut omasta pienestä piirrostallista, mutta en vain koskaan ole tyytyväinen omiin piirroksiini. Piirrostallin idea taas vesittyisi täysin jos tilaisin kuvat muilta, joten siksipä minulta ei piirrostallia löydy. Mutta kyllä vain jotkut osaavatkin piirtää upeasti! 

Virtuaalitalli Zen on yksi piirrostallisuosikeistani. Aina tallilla vieraillessani ihailen toinen toistaan upeampia piirroksia ja nautin hyvinkirjoitetusta, persoonallisesta ja sujuvasta tekstistä. Mutta useista vierailuistani huolimatta, tajusin vasta tänään, että Zenillä on muuten talliblogi! Olen tuijotellut vain tallin sivuja ja instagram-tiliä, mutta blogi on jäänyt kokonaan huomaamatta. Asia on nyt korjattu ja Talliposti Z -blogi on lisätty blogilistaukseen tuohon oikeaan sivupalkkiin. Blogi ei ole kirjoitustahdiltaan kovin aktiivinen (viimeisin postaus heinäkuussa, sitä ennen tammikuussa), mutta laatu korvaa ehdottomasti määrän.

Jos sivupalkin listauksesta puuttuu jokin toiminnassa oleva blogi, saa niitä ilmiantaa alla. Ilahdun aina kovasti, kun törmään (minulle) uuteen, aktiiviseen blogiin!

lauantai 21. heinäkuuta 2018

Suosikkipikselit: Sultan van del Quinto

Joskus joistakin virtuaalihevosista tulee vain tärkeämpiä kuin toisista vaikka jokaisen kohdalla kyse onkin vain mielikuvituksen tuotteista ja kasasta pikseleitä. Silti omia "suosikkipikseleitä" on aina kiva esitellä muille, joten täältä pesee! Omien virtuaalihevossuosikkieni, sekä menneiden että nykyisten, esittelyt löytyvät tunnisteella Suosikkipikselit-sarja.

Näin hellepäivänä on mukava kaivella vanhoja juttuja ja Sultan van del Quintoa voi hyvällä omatunnolla kutsua vanhaksi jutuksi. Sultan oli suvuton ori ja rodultaan lämminverinen ratsuhevonen, sen tarkemmin kantakirjaa määrittelemättä. Väriltään ori oli tähtipäinen ruunikko, jolta löytyi korkeutta 174 sentin verran. 

Keksin Sultanin itselleni joskus vuonna 2005 alunperin Myrskyluodon tallille. Myrskyluodon aikaiset sivutkin ovat vielä tallessa. Kuten sivuilta voi huomata, on oriin säkäkorkeus ja syntymäpäivä muuttuneet matkan varrella, mutta uskokaa tai älkää, Sultanilla oli nuo samat kuvat koko virtuaalisen taipaleensa ajan! Vilkaiskaapa muuten tuota luonnetta, taattua 12-13-vuotiaan tyttösen laatua! Kaikessa muussa täydellinen ja super-kilparatsu, mutta taluttaessa tallin vaikein hevonen. Hahhah! 

Myrskyluodosta Sultan siirtyi Talli Light Dragoniin vuoden 2005 lopulla. Varmaan noihin aikoihin oriin syntymäaika ja säkäkorkeuskin ovat vaihtuneet VH-rekisterissä oleviin tietoihin. LD:ssä kilpailin Sultanilla ahkerasti ja omassa mielessäni ori olikin ensisijaisesti kilpahevonen. Mielestäni se oli yksi tallini hienoimmista hevosista ja pidin siitä kovasti. LD:stä Sultan siirtyi hetkeksi siittola Cipofüzoon, mutta tuo reissu jäi aika lyhyeksi. Sultan asusti myös yksityishevosena YT Sanattomassa jonkin aikaa vuoden 2006 lopulla ja/tai vuoden 2007 alussa. Tuolta ajalta on olemassa kopio webArchiven arkistossa. Valitettavasti kopiossa ei näy kuvia, ne nimittäin olivat nuo samat kuin oriin ensimmäisillä sivuilla! Huomaa muuten hyvin kuinka kehityin luonteenkirjoittajana, sillä onhan tuo webArchiven kopiossa oleva luonne paljon fiksumpi kuin noilla ensimmäisillä sivuilla oleva.

Sultan oli ensimmäinen "oikea" kilpahevoseni, jolle halusin kerätä pitkän listan kilpailuita sivuille. Muotoonlaitoin kaikki oriin kilpailut ja muistaakseni sillä olikin parhaimmillaan useampi sata kilpailua takanaan. En ollut turhan tarkka kilpailemistani luokista tai lajeista, vaan ori kilpaili vähän joka lajia eikä se tasokaan ollut niin justiinsa. Laatuarvosteluista en tainnut olla tuolloin koskaan kuullutkaan eikä niitä Sultanin kanssa koskaan tavoiteltu saatika saavutettu.

Enkä ollut ainoa, joka tykkäsi Sultanista! Ori sai elonsa aikana peräti 11 jälkeläistä, eikä kaikki edes minun kasvattejani. Muistelisin mainostaneeni oritta pariinkin kertaan hevoset.comin foorumilla ja sitä kautta saaneeni suosikilleni jälkikasvua. Sultan jopa palkittiin VRL:n historian viimeisessä Virtuaalisen Jälkeläisarvostelun tilaisuudessa VJA-B-palkinnolla jälkikasvunsa ansiosta. Näyttää tosin siltä, että melko kunnioitettavasta jälkeläismäärästään huolimatta, oriin sukulinja on jatkunut tähän päivään vain omien hevosteni kautta. Puoliverisissä Sultanista ei ole enää olemassa suoraa isälinjaa, mutta LD:n raunioista pelastamani fwb-tamma LD Pretorian, Sultanin pojantytär, elää ja voi hyvin Juksulassa. Sen sijaan wpb-ori Flintheart Gloomgold MPB on suoraan Sultanin isälinjan jälkeläinen. Flintin isänisä Nery's Voyager oli tilausvarsa minulle omasta Sultanistani ja Nerys Welshin welshtammasta. Flint ja Prenda tulevat varmasti jatkamaan sukuaan, joten ainakaan minun hoivistani ei Sultan sukutauluista katoa! Ja ei sitä tiedä vaikka onnistuisin ujuttamaan oriin nuorempaa polvea muillekin...


En muista tarkalleen milloin lopulta merkitsin Sultanin kuolleeksi, sillä sen muistosivut ovat kadonneet (kiitos websin). Luultavasti joskus VRL:n tauon aikana 2009-2010, sillä VRL:ssä ori on merkitty kuolleeksi 4.1.2011. Ori on kuitenkin jäänyt virtuaaliseen sydämeeni yhtenä Suurista Suosikeistani. Eihän tuo näin jälkikäteen katsottuna ole ollut mitenkään ihmeellinen, mutta omassa mielessäni ori oli jostain syystä spesiaali. Ja Sultan on se syy, miksi pidän nykyään kilpailemisesta, sillä ennen oriin keksimistä en juurikaan kilpaillut hevosillani. Kilpailukalenterin kasvattamiseen vain jäi koukkuun!

sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Kesäkuun palkitut

Taas ehti kuukausi vaihtua, mutta en nyt sentään iiiihan mahdottoman myöhässä ole kesäkuun laatuarvostelupalkittujen kanssa! Nämä postaukset tuskin kiinnostavat ketään muuta kuin minua, mutta koska minulla ei ole muutakaan paikkaa missä esitellä ja hehkuttaa hevosiani, teen sen täällä.

KRJL:n tilaisuuteen ilmoitin jälleen neljä hevosta. Tällä kertaa piti tyytyä "vain" yhteen ensimmäiseen palkintoon, kun suloinen wpb-kasvattini Blue-eyed Misty MPB pääsi nippanappa ykköspakinnon rajan yli. Sen sijaan Afrodite MPB jäi puolen pisteen päähän ykkösestä, ARGH! En yleensä harrasta hevosteni viemistä uusinta-arvosteluun, mutta Ditta on ehkä pakko viedä. Blackwoods Antoinette ja Fourth Ophelia MPB saivat kakkoset, joihin olen näiden estepainotteisten tammojen kohdalla enemmän kuin tyytyväinen.

Luulin, ettei KERJL:n kesäkuun tilaisuudesta ole vieläkään tullut tuloksia, kunnes huomasin linkin erilliseen pdf-tiedostoon. Minulta oli mukana vain kaksi Moanan kasvattia, tammat Freakshow MPB ja Miss Venus MPB, jotka molemmat palkittiin ansaitusti ensimmäisellä palkinnolla. Venus sai aivan huikeat pisteet, 107,5 pistettä, mikä taitaa olla omien hevosteni ennätys tästä laatiksesta! KERJL:n jononi on tältä erää tyhjä, eli hetkeen en tämän laitoksen palveluita tarvitse.

Tuomarioikeuksieni ansiosta vein ERJL:n kesäkuun tilaisuuteen jälleen kuusi hevosta. Upeat tammani Katniss MPB ja Crazy Cat Lady MPB saivat ykköset ja vielä todella herkullisilla pisteillä! Kreisi sai peräti 108p, mikä taitaa olla oma ERJL:n ennätykseni. Patriot Act MPB jäi puolen pisteen päähän ensimmäisestä palkinnosta, joten pakkohan tuo on kai uusia. Mukana oli tällä kertaa myös useampi "vaillinainen" hevonen: Suvuton ja heikolla päiväkirjalla varustettu Winna B ja kilpailemattomista emistä olevat Gwalch Cherry Berry ja Lumivuon Ferveren palkittiin kukin toisella palkinnolla.

Pitkästä, pitkästä, pitkästä aikaa ilmoitin ponejani VVJL:n tilaisuuteen! Minulla on valjakkoajoponeja vain vähän ja VVJL:kin on taukoillut, joten edellisen kerran olen tainnut ko. laitosta käyttää noin vuosi sitten. Nyt mukana minulta oli Winna B, Moana's Honey Brianna ja Marshmallow Man MPB, jotka kaikki palkittiin toisella palkinnolla.

perjantai 8. kesäkuuta 2018

Moanan viime CAS-vuoden kasvatit

Jälkijunassa jatketaan, kun en ihan ehtinyt saada sivuja valmiiksi ennen kuin CAS-vuosi vaihtui. Eihän parhaimpia paloja voi kuitenkaan jättää esittelemättä, joten parempi myöhään kuin ei milloinkaan! CAS50 Moanaan syntyi 12 varsaa, joista kahdeksan oritta ja neljä tammoja. Varsoista kolme on B-sektion poneja ja loput part bredeja. 

Wpb-ori No Pain No Gain MPB on koko paketti: erikoinen väri, hauska nimi, sympaattinen kuva, kelpo luonne, isälinja omaa kasvatusta ja emä yksi lemppareistani. Eihän tästä voi kun tykätä!

Täydet neljä polvea sukua omaava Moongold MPB eli Onni on ihana sekin. Tälläkin isälinja on omaa kasvatustani ja emänä on ostoponi, Disan kasvattama, Sjöbackas Audrina. Tuskailin pitkään Onnin kuvien kanssa, koska halusin oriista kimon tai rautiaan, enkä löytänyt sopivia. Lopulta hoksasin nuo ruunikon ponin kuvat, jotka loppujen lopuksi sopivat oriille oikein hyvin!

Wpb-ori Terminator MPB:sta tuli puolivahingossa ihan superkiva! Jotenkin Terryssä mätsää kaikki: nimi, kuva, luonne ja suku. Ehdoton plussa on myös se, ettei ori ole sukua yhdellekään muulle tallistamme löytyvälle ponille eli morsiamia löytyy jonoksi asti.

Belle Fleur MPB:n isälinja on yksi ehdottomista suosikeistani! Emälinjakin on kyllä tosi kiva ja menee Moanan ensimmäiseen wpb-tammaan Violan Jolieen. Fleurilla on myös omaa silmääni miellyttävä kuva eikä luonteestakaan tullut yhtään hullumpi. Oikein kiva paketti siis tämäkin ja tulee varmasti jatkamaan emälinjaansa tyttärellä jonain päivänä.

Suloistakin suloisempi Poechino MPB on uusi vahvistus pieneen kouluponikantaamme. Oriin kaksipolvinen suku on meidän tallissa ihan uusi, joten morsiamista ei Poellakaan ole pulaa. Ponin kuva on mielestäni aivan ihana, vaikken olekaan ihan vakuuttunut kuvan ponin orileimasta. Luonnetta oriilla ei vielä ole, mutta mielessäni olen jo hahmotellut ponille oikein kivan ja vekkulin persoonallisuuden!

Tämän CAS-vuoden kasvattijoukossa on myös jopa kaksi tilausvarsaa! Knockturn Poniesiin indylle lähti meiltä kaksi B-sektion ponia. Ori Moana's Rhodri ja tamma Moana's Moonbeam ovatkin muuten aikas ihania. Ilokseni indy valitsi tilausvarsojensa vanhemmiksi B-poneja, joilla kaikilla oli vain yksi varsa ennestään eikä suunnitelmissa lisää. Hienoa, että ponini kiinnostavat muitakin!

lauantai 2. kesäkuuta 2018

Toukokuun palkitut hieman jälkijunassa

Toukokuun lopusta tuli työrintamalla sen verran myrskyisä, että en ole ehtinyt, saatika jaksanut, ajatella mitään pikseliponeihin viittaavaakaan, oikeassakin maailmassa on ollut riittävästi kestämistä. Kuun alussa olin kuitenkin ahkerasti ilmoitellut hevosiani laatuarvosteluihin ja palkintojakin on ropissut oikein urakalla!

Minulta oli pitkästä aikaa hevosia mukana KRJL:n tilaisuudessa toukokuussa. Pitääpä ilmoittaa sinne ponskeja useamminkin, sillä suureksi hämmästyksekseni sieltä tuli komea ykkösrivi! Blackwoods Hemingway, Balthazar MPB, Dazzling Heartqueen MPB ja Anna Karenina MPB palkittiin kaikki siis ensimmäisellä palkinnolla. Vau!

VWYL:n viimeisessä tilaisuudessa ennen kesätaukoa oli minulta mukana viisi welshiä. Ginger Candy MPB palkittiin toisella palkinnolla huikeilla rakennepisteillä (8/10p!). Samoin Fourth Ophelia MPB ja Busy Walter MPB saivat kakkosen. Balthazar MPB ja That's Evil MPB jäivät nippanappa kolmospalkinnon puolelle.

Ponikantakirjan toukokuun tilaisuudesta saimme kotiin viemisiksi koko palkintokirjon aina ei palkitusta ensimmäiseen palkintoon saakka. Bordeaux MPB sai hienot 80 pistettä ja ensimmäisen palkinnon. Moana's Iarll Rhyfelgar keräsi tuomareilta tasaisen 19-rivin ja sai toisen palkinnon. Edellisellä kerralla palkitsematta jäänyt Lochlain Golden Samara ylsi tällä kertaa kolmospalkinnolle ja Deadly Hallow MPB jäi palkinnotta.

KERJL:n toukokuun tilaisuuteen vein kolme Juksulan täysverikasvattia arvosteltavaksi. Juksulan Ddanielle x ja Juksulan July xx saivat hienosti toiset palkinnot! Juksulan Valerie x ylsi kolmospalkintoon lähes kilpailemattomasta jälkeläisestään huolimatta, eikä se kakkonen kauas jäänyt. Olen siis oikein tyytyväinen tammojeni palkintoihin!

Tuomarioikeuksieni ansiosta toin ERJL:n toukokuun tilaisuuteen jälleen kuusi hevosta ja tälläkin kertaa tuliaisena tuli useampikin ykkönen talliin! Salsatime MPB, Norris ja Oldsfell's Monday Madness palkittiin ensimmäisellä palkinnolla. Juksulan Ddanielle x ja Siarra Moon MPB jäivät niukasti pisteillään kakkospalkinnon puolelle. Juksulan Valerie x palkittiin lähes kilpailemattoman jälkeläisensä takia jälleen kolmannella palkinnolla, mutta palkinto se on sekin!

lauantai 12. toukokuuta 2018

Talli Light Dragonin sivut auki!

Esittelin maaliskuussa ikivanhan tallini Talli Light Dragonin ja valittelin samalla kuinka webs oli poistanut tallin tunnuksen kokonaan. Eilen tein sivuja Moanan uudelle kasvatille, jonka suvusta löytyy vanhoja LD:läisiä. Yllätys oli melkoinen, kun "page not found" olikin muuttunut "site is frozen"-ilmoitukseksi!! Meni puolisen tuntia kun väänsin ja käänsin tunnuksen mahdollisia salasanoja ja sitten oikea löytyi - ping pääsin päivittämään uuden sähköpostiosoitteen tunnuksen tietoihin - ping tunnus oli jälleen auki!

LD:n etusivusta ette paljoa kostu: se sisältää vain teini-ikäisen nolon tunteellisen vuodatuksen tallin lopettamisesta (tunteisiin vetoava lopetusilmoitus oli tuolloin muotia, jos oikein muistan). Olen harmillisesti myös poistanut kaikki muut sivut paitsi etusivun ja hevosten sivuja, joten esimerkiksi kasvattilistaa ei ole enää olemassa. Sen katoaminen harmittaa minua erityisesti! En taatusti muista puoliakaan LD:n aikana kasvattamistani hevosista. Muistan vain, että rotukirjo oli valtava eikä kasvatuksessa ollut juurikaan pitkäjänteisyyttä (pitkiä sukuja, omia linjoja tms.).

Vanhoja hevosten sivuja sentään löytyy. Tunnuksen hevoset-kansiossa on 66 hevosen sivut ja kasvatit-kansiossa seitsemän, ilmeisesti myynnissä olleen kasvatin sivut. Rotuja löytyy vaikka mitä. Aina perinteisistä suomenhevosista ja shetlanninponeista harvinaisempiin rotuihin, kuten kaspianponeihin ja camarguenhevosiin. En näemmä ole ollut turhan tarkka hevosten sivujen päivittämisestä, esimerkiksi jälkeläisiä puuttuu lähes kaikilta vaikka jälkeläinen/jälkeläiset olisivatkin asuneet omassa tallissa. Olen myös harrastanut kuolleiden hevosten sivujen poistamista (todella, todella sääli, mutta esimerkiksi ihka ensimmäisen welshkasvattini vanhemmat olen iloisesti mennyt kadottamaan niiden kuoltua) ja sukutauluun vain ensimmäisen polven linkittämistä vaikka sukua olisi enemmänkin.

Shetlanninponeja on useampia kuin muistin, esimerkiksi LD Goofy on jo toisen polven LD-kasvatti. Suomenhevosiakin, erityisesti suvuttomia ja itse tuotuja, on enemmän kuin muistini kertoi. Suvuttomista suokeista muistin vain Kirottu Ensirakkaus -tamman, josta joskus varmaan kirjoitan Suosikkipikselit-postauksen, sekä Ilmavaaran Loistelias -oriin. Norjanvuonohevoset olivat yhteen väliin kovasti minun mieleeni ja vuoniksia tunnukselta löytyykin kymmenisen kappaletta. Esimerkiksi LD Miranda oli yksi LD:n vuonohevoskasvateista.

Näköjään siittola Cipofüzon kabardiinitkin olen siirtänyt aikoinaan LD:hen. Züf Bruste oli  aikanaan suosikkiorejani, koska pidin sen kuvasta todella paljon. Siinä oli jokin musta ori, tuskin aito kabardiini, mutta muistaakseni kuitenkin ihan uskottava otus. Sillä kuvalla Puusti ansaitsi irtoSERTinkin! Kabardiinitammoistani Ratdim V oli lempparini. Kuten sen sivuilta voi lukea, Dimma oli Suunnistusratsastusjaoksen rankingissa neljäs vuonna 2006. Olin tuosta saavutuksesta tuolloin todella ylpeä!

Tunnuksen saaminen auki oli kyllä mahtavaa ja samalla oikea sukellus omaan virtuaaliseen historiaani. Aarteitakin löytyi, jopa niin, että harkitsen parin hevosen henkiin herättämistä tai ainakin käyttöä pakasteena. Esimerkiksi fwb-tamma LD Pretórian houkuttaisi herättää kuolleista tuomaan LD:n perintöä Juksulan fwb-linjoihin!

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Kasvatusrodun valinta

Vältelläkseni tylsiä "aikuisten hommia" (kuten pyykkien viikkausta), lueskelin ajankulukseni foorumilta "Miksi juuri tämä rotu" -topikin keskustelua kasvatusroduista. Aika moni tuntuu valinneen kasvatusrotunsa irl-elämän kokemustensa perusteella tai ihan vain koska kyseisen rodun edustajat miellyttävät omaa silmää. Useampi kertoi valinneensa rodun sen alkuperämaan takia eli kiinnostus rotuun on syntynyt kiinnostuksesta rodun kotimaata kohtaan. Minulle ihan uusi näkökulma rodun valintaan! Myös perinteisemmät "hyvin kuvia tarjolla" ja "löytyy kaikilta muiltakin" mainittiin. Syyt rotuvalintoihin siis ovat kirjavat ja yksilölliset eikä ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa valita omaa kasvatusrotuaan tai -rotujaan.

Jos valitsisin virtuaalisen kasvatusrotuni IRL-mieltymysteni perusteella, kasvattaisin suomenhevosia. Minulla on viimeiset 12 vuotta ollut oma IRL suomenhevonen/suomenhevosia enkä ole juuri lainkaan kiinnostunut muista roduista. Kuitenkin virtuaalisesti kiinnostukseni suomenhevosiin on aina ollut täysi nolla. Jokusen yksilön olen puolivahingossa kasvattanut milloin milläkin tallilla mutta esimerkiksi tällä(kään) hetkellä minulla ei ole omistuksessani ainuttakaan virtuaalista suomenhevosta. Yksi syy virtuaalisten suomenhevosten karttamiseeni on kuvat. Seuraan paljon IRL-suomenhevospiirejä, kilpailuita ja näyttelyitä, ja tunnistan suurimman osan kuvissa pyörivistä suomenhevosista, jotenkin kuvat eivät ole siis riittävän "anonyymejä". Lisäksi virtuaalisten suomenhevosharrastajien piirit tuntuvat kovin kilpailuhenkisiltä tai sitten täysin tarinoivilta, enkä oikein istu kumpaakaan lokeroon. Suomenhevoskasvatuksessa ollaan myös todella pitkällä ja 20. polvinen sukutaulu ei ole mikään ihme. Jostain syystä se ahdistaa, tuntuu, että kelkkaan olisi kauhean vaikea hypätä "kesken kaiken" mukaan. IRL-suokit siis riittävät minulle oikein mainiosti.

Vuodesta 2012 olen kasvattanut welshejä Moana part bredsissa, mutta rodun yksilöitä (lähinnä A-sektiosta) minulla on ollut omistuksessani ihan virtuaalihistoriani alkuajoista asti vaikka IRL-kokemukseni welsheistä on minimaalinen. Welshit ovat todella kauniita katsella, joten kuvia on miellyttävä selata sivuilla. Kuvia on myös melko hyvin saatavilla. Welsh part bredit valitsin, koska halusin hyödyntää Juksulan puoliveri- ja täysveritarjontaa  (perimmäisenä ajatuksena oli sekoittaa Juksulan linjat Moanan welsheihin ja sitten sulkea Juksula, mutta eihän moinen suunnitelma tietenkään pitänyt vaan Juksula porskuttaa ja voi hyvin edelleen). Myös se, etten puuhaa rodun kanssa yksin, oli ehdottomasti iso plussa, mutta paremmin welsh-harrastajiin tutustuin vasta jo aloitettuani kasvatuksen. Mukava welshporukka ja toimiva rotuyhdistys rotulaatuarvosteluineen ja muine toimintoineen on silti osoittautunut tärkeäksi silloin, kun kasvatus ei oikein nappaa. Tiivistettynä minulle siis kasvatusrodun valinnassa tärkeintä oli kauniit kuvat ja niiden hyvä saatavuus. 

Jos pitäisi siis antaa neuvoja kasvatusrotuaan miettivälle, kehoittaisin ensin miettimään mitkä rodut kiinnostavat ja miksi sekä sitä mitä kasvatusharrastukseltaan haluaa. Jos kaipaa paljon yhteistyötä muiden kasvattajien kanssa, kannattaa kasvatusrotua miettiä aktiivisista rotuporukoista. Jos taas tienraivaajana toimiminen uuden tai harvinaisen rodun kanssa kiinnostaa, voi miettiä harvinaisempaa rotua. Jos oikein helpolla tahtoo kuvien kanssa päästä, niin jokin puoliverikantakirja taitaa olla helpoin valinta siinä suhteessa. Kaikista tärkeintä on löytää se Oma Rotu - vaikka sitten yrityksen ja erehdyksen kautta, jonka kanssa jaksaa puuhata sukupolvesta toiseen.

lauantai 5. toukokuuta 2018

Himoshoppaajan päiväkirja

Joskus iskee kauhea tarve saada uusia hevosia ja silloin tuntuu, että foorumi on täynnä toinen toistaan kivempia myytäviä heppoja! Minulla oli melkoinen ostovimma tuossa maalis-huhtikuun ajan ja paljon uusia tuttavuuksia talliin tiensä löysikin. Osansa sai niin Juksula kuin Moana part bredkin ja VRL:n hevosrekisterin hevosmääräni pomppasi melkein parikymmentä numeroa suuremmaksi.

Moanaan shoppasin lyhytsukuisia welshejä, joiden sukua ei meiltä vielä löydy. HM:n Ramya Ranchilta löytyi kasa yksipolvisia mountaineja: oriit Eirian Hedros ja Taith ja tammat Eirian Lwyn, Haldy ja Myan. Näissä minua erityisesti houkutti sukujen harvinaisuus - kaikki ovat vanhempiensa ainokaisia eli sukua ei löydy muualta. Osa vanhemmista tosin näytti myös olevan myynnissä, joten tilanne saattaa muuttua tulevaisuudessa. HM:ltä löytyi myös danin Paraatiponien kasvatti Buchanan Dawn, joka oli ihan pakko saada jo värinsäkin (ruunivoikonpäistärikkö) takia! Buch on vielä kuvaton mutta en ole luovuttanut etsintäni suhteen! Ne ruunivoikonpäistärikön A-oriin kuvat ovat ihan nurkan takana!

Kida myi foorumilla sopivasti Pencalowin vanhempia kasvatteja, joista bongasin Moanaan uutta B-ponivahvistusta pariskunnan muodossa: Pencalow Dunhair ja Laramie ovat yksipolvisia, estepainotteisia poneja, joiden tavoitteena on jälkikasvun lisäksi kantakirjaus. Pencalowista löytyi myös kiva kouluponi suppeita koulusukujamme avartamaan eli yksipolvinen Pencalow Julius.

Juksulaankin löytyi vaikka mitä uutta! Alegren maaliskuun poistomyynnistä ihastuin CT Moccachinoon vaikka sen koko suku onkin kadonnut. HM:n myydessä uusia, lyhytsukuisia täysverikasvattejaan, nappasin mukaani ruunivoikon(!) tamman Gold Marien. HM:n suurmyynnistä nappasin edellä esitellyn welshlauman lisäksi matkaani kolmipolvisen arabitamman Zayna Ricon sekä kaksipolviset angloarabit ori Narzena B:n ja tamma Nirvana B:n. leahiiilta löytyi yksipolvinen trakehnertamma Lagarde BH, jolleka on sulho vielä mietinnässä. Ehkä pitäisi ostaa yksi hevonen lisää?!

Josko tässä nyt olisi hetkeksi shoppailuinto käytetty. Ainakin sivujen tekeminen ja kuvien etsiminen riittää tältä erää!

maanantai 30. huhtikuuta 2018

Laatuarvosteluhulinaa!

Huhtikuussa minulta oli hevosia mukana ponikantakirjan, ERJ:n laatuarvostelun ja VWY:n rotulaatuarvostelun tilaisuuksissa. Tarkoitus oli ilmottaa poneja myös VVJ:n laatuarvostelun tilaisuuteen mutta enhän minä sitten kuitenkaan muistanut. No, onpahan kasa valmiita valjakkoponeja odottamassa seuraavaa tilaisuutta!

PoniKTK:n tilaisuudessa kaikki ilmoittamani ponit pääsivät mukaan jonoponia myöten. Yllätyksiä ei tällä kertaa tullut vaan olin aavistellut kaikkien ponien palkinnot "oikein". Upea Flintheart Gloomgold MPB, jonka isälinja muuten on yksi suosikeistani, sai ykkösen erittäin komeilla 83 pisteellä. Supermodel MPB, Vampire Slayer MPBMoana's Unfair ja Dinosaurus MPB ylsivät kaikki toiseen palkintoon. Hopea-geenistä wpb-tammalinjaani edustava Duchess MPB palkittiin kolmosella.

ERJL:n huhtikuun tilaisuudessa minulla oli tuomarioikeuksieni ansiosta mukana kuusi hyvin valmisteltua ponia. Moana's Shenanigan, Moana's Little Mermaid, Moana's Samba Rythm ja Dazzling Heartqueen MPB saivat kaikki ensimmäisen palkinnon komeilla pisteillä vaikka Samballa ja Dallalla jälkeläispisteet jäivätkin vajaiksi. Busy Walter MPB ja Blackwoods Antoinette saivat kakkosen, lähinnä vähäisten jälkeläispisteiden takia. Kauas ei ykkönen jäänyt kummallakaan, mutta tuskin viitsin kakkosta lähteä uusimaan. Hyvä palkinto sekin.

Huhtikuulle puuhasin jälleen welshien rotulaatuarvostelutilaisuuden ja ilmoitin mukaan viisi ponia, joista neljä on "pikakasvattejani" ja yksi ostoponi. Ponit palkittiinkin yli odotusteni! Snowholic MPB ja French Special MPB saivat kakkosen erityisen hyvien rakennepisteidensä ansiosta. Samoin kakkosen saivat Bitter-n-Sweet MPB ja Huhtalan Sunrise, jotka ylittivät kakkosen rajan komeiden luonnepisteidensä ansiosta. Dewdrop MPB sai kolmospalkinnon.

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Pitkästä aikaa laukkauutisia

Olen viimeksi tammikuussa kertonut laukkahevosteni (ja -ponien) kuulumisia, joten nyt lienee aika mainita niistä jotakin. Olen viime aikoina keskittynyt enemmän laukkaponeihin ja toistaiseksi viimeisin laukkahevoseni siirtyi eilen eläkkeelle.

Oma kasvattini Juksulan Carma xx aloitti uransa vanhempiensa jalanjäljissä risuesteillä mutta siirtyi maaliskuussa sileille kun juoksu ei oikein kulkenut. Sileällä Carma juoksikin jonkin sortin prosentit (21%/68%). Eilisen G2-voittonsa ansiosta Carma saa lopettaa uransa tähän, sillä suhteutetun arvonnan takia sitä ei kannata ilmoittaa arvokilpailuihin. Carmalla tosin on hankittuna osallistumisoikeus Breeders' Cup Marathoniin, joten saatan ehkä muuttaa mieltäni.

Sileänjuoksijat Juksulan Guerrilla xx ja Juksulan Chaos xx lopettivat molemmat uransa maaliskuun puolivälin tienoilla. Kummallakin olisi vaikka mitä kvaaleja hankittuna vaikka mihin tämän CAS-vuoden arvokilpailuihin, mutta molempien prosentit ovat sellaiset, että en taida viitsiä ilmoittaa niitä edes lähtöjen täytteeksi. Guerrilla ja Chaos ovat jo siirtyneet kilpailemaan porrastettuja kilpailuita kenttäratsastuksessa.

Ratsusukuinen Raising Dragon Ring xx käväisi kokeilemassa laukkakilpailuita surkein tuloksin: 16 starttia, vain yksi voitto ja prosentit 6%/44%. Drakesta oli tarkoitus tulla sulhanen Carmalle mutta pitänee harkita hetki. Toki Drakella olisi vielä aikaa kokeilla risuesteitäkin jos vaikka este- ja kenttähevosia vilisevällä sukutaululla osaisi hypätä kovassakin vauhdissa.

Ainoa viimeaikoina juossut arabini Juksulan Habibti ox juoksi viimeisen starttinsa maaliskuun alussa. Ehtipä tamma napata voiton G1-tasoltakin! Tosin Habibtin prosenteilla ei juhlita. Habibtin molemmat vanhemmathan ovat pärjänneet hienosti, joten tamma tulee varmasti saamaan jälkikasvua. Ties vaikka olisi periyttäjä, heh!

Kuten jo mainitsin, olen keskittynyt viime aikoina laukkaponeihin. Innostuin tuossa jokin aika sitten tuomaan ison kasan uusia poneja kun kalenterissa oli tarjolla pelkkiä maiden day -kilpailuita. Ryhmän 1 poneja minulla onkin tällä hetkellä noin 30 ja ryhmän 3 ponejakin pitkälle toistakymmentä, joten on turha käydä kaikkia poneja läpi. Kuten taisin jo tammikuussa harmitella, eivät ponini ole juosseet kovin ihmeellisesti. Kaksi joulukuusta asti minulla ollutta pilkkuponia, Pearson Telynin ja Cil Mabelin, olen saanut juoksutettua G2-tason voittoon mutta kummankin voittoprosentti on 17% eli mistään huippuponeista ei ole kyse.

Laukkahevoset saavat nyt joksikin aikaa jäädä sivuun ja kilpailuttelen tuota ponilaumaani jonkin aikaa. Juksulassa on muuten nyt jo parin kuukauden ajan järjestetty säännöllisesti joka viikko yksi kilpailu sekä ryhmän 1 että ryhmän 3 poneille eli olen kunnostautunut kilpailunjärjestämisenkin puolella! Saanpahan ainakin valita sopivat matkat ja tasot oman ponilaumani tarpeisiin.