Yhteen Nintsuun mahtuu monta alter-egoa

Oresama kirjoitteli blogissaan kauan sitten omista alter-egoistaan virtuaalimaailmassa ja aloin jo tuolloin valmistella omaa tekstiäni virtuaalisesta Nintsusta, tai oikeastaan Nintsuista, sekä muista alter-agoistani. Aihe vähän jäi (koska kiire ja tauko ja mitä näitä nyt on), mutta tämä aihe on yksinkertaisesti liian hyvä unohdettavaksi! 

Nintsu on nimimerkkini virtuaalifoorumeilla ja ns. virallisissa yhteyksissä, mutta samalla se on myös kahden tämän hetken tärkeimmän virtuaalisen alter-egoni (kutsuma)nimi. Nina Rentel on Juksulan Nintsu ja Nina Cheetham Moana part bredsin Nintsu. Juksulan Nintsu ja Moanan Nintsu ovat kaksi täysin erillistä hahmoa ja "kasvaneet" täysin eri suuntiin. Foorumeilla esiintyvä Nintsu on kolmas, oma erillinen henkilöllisyys, jolla ei kuitenkaan ole varsinaista hahmoa virtuaalimaailmassa, eikä sitä siten voi varsinaisesti alter-egoksi ehkä kutsua. Tarinan Nintsu-nimimerkin takaa voit lukea täältä.

Nina Rentel eli Juksulan Nintsu on alusta saakka (eli vuodesta 2006 alkaen) ollut selvästi IRL-minääni vanhempi (aluksi +30v, nykyään +40v), eronnut nainen, joka on kyninyt ex-aviomiehensä puhtaaksi ja perustanut sitten kalliin kilpatallin ex-miehensä rahoilla. Juksulan Nintsu on tiukka, päättäväinen ja itsenäinen nainen, joka on tallinsa tyranni ja diktaattori, eikä hänelle niin vain vastaan laitetakaan. Sen sijaan Nina Cheetham eli Moanan Nintsu on hyvin erilainen kuin kaimansa virtuaalisessa Saksassa. Alunperin myös Moanan Nintsusta piti tulla napakka johtajatar, mutta jotenkin hänestä kuitenkin kasvoi ajan kanssa sovitteleva, ystävällinen ja tunteellinen henkilö, joka uskoo tiukan diktaattorimaisen johtamistavan sijaan dialogiin ja alaistensa kuuntelemiseen. Oikeastaan hän ei edes haluaisi olla pomo, vaan vain ihan tavallinen ponityttö. Moanan Nintsu on mielestäni loistava esimerkki muotoaan muuttavasta alter-egosta: aluksi loin hänet aivan erilaiseksi kuin mitä hänestä loppujen lopuksi tarinoiden myötä tuli!

Vaikka tarinallisuus julkaistavien tarinoiden muodossa ei ole enää muutamaan vuoteen kuulunut virtuaaliharrastukseeni, näkyvät näiden kahden Nintsun erot heidän nimissään kirjoittamissani päiväkirjamerkinnöissä. Moanan Nintsu menee uuden ponin ostettuaan häntä koipien välissä tallimestarille kertomaan, että näin nyt kävi, anteeksi, tiedän että karsinoiden kanssa on jo tiukkaa ja kyllä tämä on viimeinen poni, jonka ostan enää koskaan, vielä kerran anteeksi. Juksulan Nintsu taas ostaa hevosrekallisen kalliita kilparatsuja, ilmoittaa tallimestarilleen, että tarkasta, kävelytä ja juota uudet hevoset ja loihdi jostain niille kuusi karsinaa, piste. Varsomista odottaessa Moanan Nintsu syö kynsiään ja käy läpi kauhukuvia, Juksulan Nintsu siemailee punaviiniä, lueskelee naistenlehteä ja huolestuu vasta jos sille on oikeasti aihetta. On Nintsuissa toki hieman samaakin. Molemmat ovat esimerkiksi taipuvaisia perfektionismiin ja jaksavat hioa suorituksiaan vaikka maailman tappiin. Molemmat myös rakastavat hevosiaan intohimoisesti, joskin näyttävät sen eri tavalla: Juksulan Nintsu upottamalla valtavat määrät rahaa eläimiinsä ja Moanan Nintsu taas huolehtimalla ja stressaamalla hiuksensa harmaiksi.

Aikoinaan (vuosien 2006-2014 välillä ainakin) tarinoin varsin paljonkin sekä ns. julkisesti että yksityisesti omalle koneelleni säilöen. Esimerkiksi Juksulan Nintsulle kirjoitin sivutolkulla tarinaa freewebsiin vuosina 2006-2011, mutta kaikki nuo tarinat tuolta ajalta ovat kadonneet websin poistettua Juksulan tunnuksen. Voin kertoa, että harmittaa!! Moni tuolloin Nintsulle kirjoitettu tarina oli aika ilkeäkin, muistelisin esimerkiksi kerran kirjoittaneeni A4:sen verran tekstiä uuden tallitytön simputtamisesta. Juksulan Nintsu on noista ajoista ehkä hieman pehmentynyt tai sitten hänen temperamenttinen persoonansa ei vain tule samalla tavalla esiin lyhyissä päiväkirjamerkinnöissä. Moanan Nintsu ei ehkä ole ihan samoihin (julkaistuihin) tarinamääriin päässyt koskaan, mutta päiväkirjamerkintöjä ja minun päänsisäistä tarinaa hänestä on paljon, paljon enemmän.

Muitakin Nintsuja on vuosien varrella ollut, mutta ei muita yhtä pitkäikäisiä, moniulotteisia ja "eläviä". Aina silloin tällöin olen yrittänyt jonkin yksityishevosen kanssa alkaa tarinoida, mutta ne projektit eivät loppujen lopuksi ole ottaneet kovinkaan suurta tuulta alleen. Muista Nintsuista mainitsemisen arvoinen on ehkäpä Nina Liljasaari, parin yksityissuomenhevosen omistajatar, joka oli aktiivinen alter-egoni joskus 2012/2013-2014. Tämä Nintsu oli rempseä, suurpiirteinen ja rämäpäinen suomalainen, jota ei muta, räntäsade tai krenkkaava tallinovi haitanneet. Hän syntyi vastavoimaksi ylellistä elämää elävälle Juksulan Nintsulle ja taisin kirjoitella hänelle aika paljon "jeesusteippi ja paalinnaru korjaa kaiken" -tekstejä. Myös tämän Nintsun tekstit näyttäisivät kaikki kadonneen freewebsin myötä.

Minusta luontevinta on ollut esiintyä Ninana/Nintsuna, mutta on minulla muutama muukin alter-ego ollut ja on jollakin tasolla edelleen. Vanhoja ja unohtuneita alter-egoja on paljonkin, mutta joten kuten aktiivisena (tai ainakin olemassa) on pari Moana part bredsin työntekijää. Ulrica "Ric" on nykyään Moanan tallimestari, mutta aiemmin hän oli tavallinen tallityöntekijä. Ric oli työhönsä leipääntynyt henkilö, jolle kirjoitin jonkin verran tarinoita ja päiväkirjamerkintöjä "hevoshommat on p*rseestä" -asenteella vuosien 2014-2015 aikana. Mahtavaa terapiaa, kun IRL-hevosharrastukseni oli melkoisessa vastatuulessa tuolloin! Sittemmin Ric sai ylennyksen tallimestariksi ja pääsi vastaamaan Moanan markkinoinnista samaan aikaan, kun itse päädyin IRL myyntityöhön vuonna 2018. Perehdytysjaksoni aikana kirjoittelin Ricille muutaman markkinointitarinan, joiden kautta pureskelin oppimaani. Toivottavasti ne ovat vielä jossain tallessa, pitääpä katsoa! Toinen joten kuten hengissä oleva alter-egoni on Naomi, joka myös on Moanan fiktiivinen hevosenhoitaja. Hän oli 16-vuotias ongelmateini, jolle kirjoittelin paljon melko rajujakin tarinoita varkauksista, huumeiden käytöstä ja alkoholin juomisesta vuosien 2012-2014 välillä. Näitä tarinoita en ole julkaissut, kun ne eivät Moanaan suoranaisesti liittyneet, mutta ne ovat (muistaakseni) jossain itselläni tallessa. Sittemmin Naomi on aikuistunut ja jättänyt huonot piirit taakseen, jääden samalla hieman sivuun tarinahahmoistani. Tykkään edelleen kyllä valmentaa Naomia ja hänestä onkin vuoden 2014 jälkeen lähinnä erilaisia valmennusmerkintöjä sekä valmentajan että hänen itsensä näkökulmasta kirjoitettuna.

Aivan oma lukunsa on sitten ne hahmot, jotka aktiivisesti esiintyvät tarinoissa tai päiväkirjamerkinnöissä, mutta jotka eivät ole varsinaisia alter-egoja. Tällaisista hahmoista ehkä tässä yhteydessä mainitsemisen arvoisia ovat Moanan (jälleen) työntekijät Sabine ja Ava, joista molemmista alunperin oli tarkoitus tulla aktiivisia alter-egoja. Sabinen loin Ricin kanssa samoihin aikoihin vastapainoksi negatiiviselle asenteelle ja kantava teema Sabinen tarinoissa olikin "ponityttöys" ja rakkaus poneihin. Se kävi nopeasti tylsäksi, mutta positiivinen ja kannustava Sabine on jäänyt vakivieraaksi muiden näkökulmasta kirjoittamiini päiväkirjamerkintöihin. Avan taas kehitin vuonna 2016 Moanan siittola-avustajaksi tasapainottamaan varsomisia jännittävää Moanan Nintsua. Alunperin minun oli tarkoitus kirjoittaa Avan kautta, mutta nopeasti huomasin, että Nintsu+Ava toimi paremmin Nintsun näkökulmasta ja näin Ava jäikin sivuhahmoksi. Sellaisena hän on kyllä varsin tuttu näky ja esiintyy lähes puolessa Moanan ponien syntymäkertomuksessa.

Pystyn samaistumaan kaikkiin alter-egoihini (tietysti), mutta yksikään niistä ei ole sama tai samanlainen kuin IRL-minä. En ole koskaan halunnut tuoda "minua" virtuaalimaailmaan, vaan luoda aina kuhunkin tarkoitukseen sopivan hahmon, jolle kirjoittaa ja tarinoida. Toki alter-egoissani on aina ollut hieman joitakin piirteitä minusta, mikä piirre nyt missäkin, mutta olen aina halunnut tehdä hahmot riittävän erilaisiksi kuin mitä IRL olen. Mielestäni virtuaalimaailman yksi parhaista puolista nimenomaan on, että voi olla mitä haluaa! Osalle hahmoista olen laittanut paljonkin alkutietoja ja taustatarinaa, osalla olen lähtenyt tarinoimaan pelkän nimen ja aseman perusteella. Lopulta alter-egot kuitenkin kehittyvät ajan ja tarinoiden myötä omanlaisikseen, joskus aivan eri suuntaan (kuten Moanan Nintsu) kuin alunperin olisin ajatellut.

Vaikken enää juurikaan kirjoita tarinoita, ovat hahmoni, alter-egoni, minulle edelleen tärkeitä ja seikkailevat päänsisäisissä tarinoissani lähes aina tallejani päivittäessäni. En varmaan edes osaisi kirjoittaa päiväkirjoja ja päivitellä tallejani ellen voisi kuvitella tekeväni sitä jonkin hahmon kautta! Kai hahmoihin on myös jotenkin kiintynyt, varsinkin Juksulan ja Moanan Nintsuihin. Pitäisiköhän Nintsut laittaa joskus tapaamaan toisiaan?

Tarina nimimerkkini takana

Aina silloin tällöin keskustelufoorumeilla tulee puhetta nimimerkeistä ja tarinat nimimerkkien takana ovat joka kerta yhtä mielenkiintoisia. On myös hauska huomata, että jokin topikissa ihan vieraalla nimellä liikkuva onkin aikaisemmin ollut tuttuakin tutumpi harrastaja! Aikaisempina vuosina nimimerkkien vaihtaminen tuntui olevan muotia ja ht.netin virtuaalipalstalla saattoi etusivulla olla kerralla useampikin "vaihdoin nimimerkkiä: X -> Y!"-topikki. Nykyään nimimerkit taitavat vaihtua vähemmän tai sitten niistä ei enää samalla tavalla ilmoitella foorumeilla.

Minä olen ollut todella laiska ja mielikuvitukseton nimimerkkini kanssa, sillä olen kulkenut nimellä Nintsu jo vuosia. Taisi olla jossakin vuosien 2002-2003 vaihteessa, kun väänsin etunimestäni Nina lempinimen. IRL minua ei ole koskaan kutsuttu millään lempinimellä enkä ole sellaista koskaan kaivannutkaan. Virtuaalimaailmassa taas en osaisi (enää) kulkea omalla Nina-nimelläni.

Virtuaaliharrastukseni alkuaikoina vuonna 2001 minulla oli jonkin sortin fiksaatio sateenkaariin ja ensimmäiset muistamani nimimerkit olivat jonkinlainen väännös sateenkaaresta tai rainbow'sta. Nimimerkki saattoi vaihtua hieman joka kirjoituskerralla, oli SaTeEnKaArI, ~Rainbow~: ja milloin mitäkin ylimääräistä merkkiä ja numeroa edessä ja takana. Yhdellä tallilla muistan olleeni pitkään hoitajana nimimerkillä ~Sateenkaari~ tai jokin siihen suuntaan, mutta muutoin nimimerkin kirjoitusasu saattoi vaihtua joka kerralla sen päivän tuulen mukaisesti.

Vuoden 2002 syksyllä sain muutamia luokkakavereitani innostumaan virtuaaliharrastuksesta ja päätin vaihtaa nimimerkkini etunimekseni, jotta kaverini tunnistaisivat minut. Ei tullut ala-asteikäisen lapsen mieleen, että siellä netissä saattaa olla pari muutakin Ninaa! Ninan tallia pidin Nina-nimimerkillä ja käytin nimeä muutenkin pyöriessäni virtuaalimaailmassa. Välillä käytin nimestä joitakin variaatioita, lisäsin merkkejä tai numeroita nimen eteen tai taakse, mutta muistelisin pääasiassa käyttäneeni Nina-muotoa.

Joskus vuosien 2002-2003 vaihteessa hain hoitajaksi tallille, jonka nimeä en enää muista enkä muista haluamaani hoitohevostakaan. Tallilla oli kuitenkin jo Nina-niminen hoitaja eikä tallin omistaja halunnut tallille kahta samannimistä, ei vaikka olisin laittanut nimeeni lisää merkkejä tai numeroita. Halusin kuitenkin ehdottomasti alkaa hoitamaan juuri tuolla tallilla juuri sitä hevosta, joten väänsin hyvin nopeasti ja enempää harkitsematta Nina-nimestä lempinimen Nintsu. Minua ei koskaan IRL oltu kutsuttu millään lempinimellä enkä muista kuolemaksikaan mistä lempinimen keksin. Olinko lukenut sen jostain vai onnistuinko itse muotoilemaan sen? En muista, mutta niin syntyi Nintsu.

Hetken aikaa käytin Ninaa ja Nintsua rinnakkain. Ainakin Ninan tallia pidin Nina-nimimerkillä vuoden 2003 kevääseen saakka, mutta sen jälkeen olen liikkunut vain nimellä Nintsu. Mitä sitä hyvää nimeä vaihtamaan! Jos rehellisiä ollaan, niin usein on kyllä tullut mieleen uuden nimimerkin keksiminen, mutta toisaalta taas Nintsu on minulle niin vakiintunut nimimerkki, etten tohdi sitä vaihtaa. Eikä ole tullut vielä tähän päivään mennessä toista Nintsua vastaan, joten lienee ihan hyvä ja erottuva nimi siltäkin kantilta.

Nimet ovat makuasia

Taidan olla welshpiireissä kuuluisa ravi- ja laukkahevosten nimillä paiskotuista welsheistäni, joten Sirpan Keskustassa aloittama keskustelu nimihirviöistä osui ja upposi! Sirpa tosin taisi hakea vaikeasti kirjoitettavia nimiä (niitäkin jokunen toki minultakin löytyy), mutta eiköhän nimihirviöiksi lasketa muutoinkin kamalat nimet. Minun nimimakuni virtuaalihevosilla tuntuu olevan varsin outo ja ehkä valtavirrasta (ainakin welshpuolella) poikkeava, joten voin vain arvailla kuinka moni jättää kasvattini ostamatta tai lainaamasta orejani jalostukseen, koska nimi! Varmaan aika moni, heh.

Jos aloitetaan niistä vaikeasti kirjoitettavista. Kymri on näin suomalaisittain aika vaikea kieli ja melkein kaikki kymrinkieliset nimet tuntuvat ainakin itsestäni jossain määrin hankalilta kirjoittaa. Aina jää joku konsonantti puuttumaan! Jo edesmennyt Gwerfyl Cwmfelin taitaa olla kärjessä vaikeimmasta päästä mitä tallistani on kymriä löytynyt, eikä Gwalch Fflamwydden'kään helpoimmasta päästä ole. Muunkielisistä vaikein lienee Rhynchocephala MPB, joka on saanut nimensä erään piileväsuvun latinankielisen nimen mukaan. Jos Sirpan keskustelussa esiin tulleisiin ja vaikeasti kirjoitettaviin nimiin verrataan, eivät nämä kaikista vaikeimpia mahdollisia ole, mutta kiinnitän jonkin verran huomiota nimen kirjoittamisen helppouteen ja monesti jätän kirjoitusasultaan kovin vaikeat nimet käyttämättä. En tykkää myöskään erikoismerkeistä nimissä. Tämä tosin on freewebsin/websin peruja, sillä erikoismerkit tuppasivat siellä muuttumaan kysymysmerkeiksi ellei niitä kirjoittanut koodilla, mihin taas olin kovin laiska ryhtymään.

Tykkään lausemaisista nimistä ja siksi aika monella hevosellani onkin pitkä nimi. No Work Before Coffee MPB on aika hyvä esimerkki tästä. Ei ehkä heti nimen perusteella arvaisi welshiksi? Muita pitkähköjä nimiä löytyy vaikkapa Bebble Copple Boulder MPB, Smoke on the Water MPB, Shake Yo' Money Makers ja Tea is for Hipsters MPB. Kolmi- tai neliosainen nimi (plus kasvattajaliite) ei ole minun talleissani mikään poikkeus. Pitkät nimet voivat olla hankalia sekä kirjoituksellisesti että esimerkiksi nimikenttien ja sukutaulujen kanssa, mutta pidän niistä silti.

No entäs ne ravi- ja laukkahevosten nimet? Niitähän löytyy! Ei muuta kuin Moanan ponilistaukset auki ja katsomaan. Ei taida tulla ensimmäisenä welshkasvattaja mieleen? En muista kuka welsh-harrastaja se vuosia, vuosia sitten oli, joka totesi, että saisin mennä kasvattamaan jotain amerikkalaista rotua, kun nimet sopisi paremmin sinne (lisähuomautuksena, että tämä todettiin hyvässä hengessä minulle tulevan tilausvarsan nimeä mietittäessä). Ehkä kaikista "karmeimmasta" päästä voitanee esitellä Cheesy Cheese Mouse MPB ja poikansa Cheese in Mousetrap MPB, joista varsinkin jälkimmäisen nimi on mielestäni aivan ihana. Myös aikaisemmin mainittu Shake Yo' Money Makers on melkoinen nimipaiskaus. Ja siitäkin nimestä pidän ihan erityisesti! Tässä Moanan poneja selatessani huomasin, että tammoillani on selvästi konservatiivisempia ja "valtavirtamaisempia" nimiä kuin oreillani. Ilmeisesti jostain syystä epä-welshmäiset nimet tuntuvat istuvan mielestäni paremmin oreille.

Useissa nimikeskusteluissa nousee "turn offina" kahta eri kieltä yhdistävät nimet. Minä olen kunnostautunut tässä(kin), sillä Juksulassa kasvattajaliitteenä käytetään pääasiassa liitettä Juksulan - ja surutta myös vieraskielisten sanojen ja nimien kanssa. Esimerkiksi arabitamman Juksulan Habibtin nimessä yhdistyvät suomalainen kasvattajaliite ja latinalaisille kirjaimille kirjoitettu arabiankielinen naispuolisen ystävän/läheisen hellittelynimi. Tällä hetkellä Juksulan hevoslistojen kieliyhdistelmät ovat tosin aika kesyjä, sillä aikaisempina vuosina sieltä on löytynyt melkoisia kieliyhdistelmiä. Moanassakin englanninkielisen genetiivin omaava kasvattajanimi on yhdistetty kymriin welshoriin Moana's Iarll Rhyfelgar nimessä. En tiedä kuinka vahvasti nykyään virtuaalimaailmassa karsastetaan tämän tyylisiä nimiä. En kuitenkaan ole ainoa tätä harrastava, vaan welshkasvattajissa on ainakin pari muutakin. Itse jostain syystä tykkään suomenkielisen kasvattajaliitteen yhdistämisestä erityisesti vieraskielisten nimien tai nimimäisten sanojen kanssa.

Nimet ovat todella vahvasti makuasia, mutta mutulla väittäisin suurimman osan harrastajista pitävän hyvin huomiota herättämättömistä ja oikeiden hevosten nimiä mukailevista nimistä. Suomenhevosten nimissä revitellään mielestäni yleisesti ottaen enemmän kuin vaikkapa puoliveri- tai ponipiireissä. Varsinkin welsh-harrastajien keskuudessa welshien nimet ovat usein kymriä ja/tai melko perinteisen kuuloisia. Itse tykkään käyttää hyväkseni virtuaalimaailman vapaita nimeämismahdollisuuksia, jolloin nimetkin saattavat välillä olla aika villejä. Onneksi virtuaalimaailmassa mahtuvat kukoistamaan kaikki!

PS. Tämä postaus on samalla pakollinen karkauspäivän kirjoitus! Seuraava mahdollisuus postauksen julkaisemiseen karkauspäivänä on vasta neljän vuoden päästä, joten pitäähän tämä mahdollisuus käyttää hyväksi.

Kasvattajanimi - kasvattajan käyntikortti

Rakastan kasvattajanimiä. Minusta on mukavaa tietää jo heti hevosen nimen luettuani kuka sen on kasvattanut (edellyttäen toki, että tunnistan kasvattajanimen ja osaan yhdistää sen oikeaan kasvattajaan). Pitkissä sukutauluissa nautin erityisesti siitä, että sukutaulun hevoset koostuvat eri kasvattajien kasvateista. Sukutauluissa varsinkin korostuu kasvattajanimen olemassa olon merkitys, sillä sen avulla voi yhdellä silmäyksellä nähdä sukutaulun "kirjavuuden". Aina uusia siitoshevosia ostaessani, mietin miltä kyseisen hevosen oma nimi ja suku tulee sukutauluissa näyttämään.

Omien kasvattieni kohdalla pidän kasvattajanimeä erityisen tärkeänä, enkä ole muistaakseni koskaan virtuaalihistoriani aikana myynyt kasvattiani ilman kasvattajanimeä, vaikka sitä on välillä kysyttykin. Kasvattajanimi on ikään kuin tunnistusleima, jonka kasvattiini lyön. Harva varmasti osaa käyttämäni kasvattajanimet liittää minuun ja talleihini, mutta minulle itselleni on tärkeää, että voin tunnistaa kasvattini heti nähtyäni nimen vaikka kilpailuiden osallistujalistalla. Myönnän, että en muista jok'ikistä kasvattiani pitkän virtuaalihistoriani ajalta. Sen sijaan jokaisen käyttämäni kasvattajanimen muistan, joten kasvattajanimen pitäminen ja liittäminen kasvattien nimeen on kannattanut. Kasvattajan sydäntä ei lämmitä mikään sen enempää, kuin ikivanhan ja täysin itseltä unohtuneen kasvatin hoksaaminen jonkun muun omistaman ja kasvattaman hevosen sukutaulusta!

Mikä sitten on hyvä kasvattajanimi? Siihen on yhtä monta vastausta kuin on kasvattajaa ja hevosenomistajaakin. Itse olen hyvin kaikkiruokainen mitä kasvattajanimiin tulee. Pidän niin genetiivi- kuin nominatiivimuotoisistakin kasvattajanimistä, kirjainyhdistelmistä, taka- ja etuliitteistä. Minulle kelpaa niin suomenkielinen kuin vieraskielinenkin kasvattajanimi. Pääasiassa pidän nimistä, jotka liittyvät kasvattavaan talliin tai kasvattajaan itseensä, mutta sekään ei ole mikään ehdoton vaatimus. Kun oikein aloin miettimään, niin keksin vain yhden sellaisen kasvattajanimen, joka oli niin kamala, etten sitä olisi tallini hevoslistalle halunnut. Joskus aikoinaan (reilu kymmenen vuotta sitten ehkä?) joku yritti kasvattaa muistaakseni jotain harvinaisempaa hevosrotua kasvattajanimellä F*ck tai F*ckin', enkä itse oikein moisesta innostunut, enkä olisi sellaista kasvattia ostanut.

Olen virtuaalihistoriani aikana käyttänyt useita kasvattajanimiä, joista osa on ollut kivoja ja osa vähemmän kivoja. Juksulan nykyinen, kaikille kasvateille käytössä oleva, Juksulan-etuliite on mielestäni mukava sekä suuhun ja talliin sopiva. Vieraskielisiin sanoihin se istuu toki huonosti, mutta toisaalta siihen on helppo liittää vieraskielisiäkin nimiä. Juksulan-tyyppiset nimet ovatkin varsin helppoja kasvattien nimeämisen kannalta ja niistä on helppoa myös tunnistaa kasvattanut talli. Toinen paljon käyttämäni nimityyppi on kirjainyhdistelmät. Ne ovat monikäyttöisiä ja istuvat niin lyhyisiin kuin pitkiinkin hevosennimiin, sekä nimen eteen että taakse. Suosikkini on Talli Light Dragonissa monella rodulla käytössä ollut etuliite LD. Siitä on ollut käytössä myös muoto LD's/LD'n, mutta ahkerimmalla käytöllä, ja myös oma suosikkini, oli LD ilman omistusmuotoja. Moanalla alusta asti welsh part bredeillä käytössä ollut MPB-kirjainliite ei ehkä ole kaikista kauneimmasta päästä, mutta pidän sen sopivuudesta erilaisiin nimiin. Harrastan jonkin verran pitkiä, lausemaisia nimiä, joihin napakka kirjainyhdistelmä ei tuo liikaa lisäpituutta, kuten sanamainen kasvattajanimi toisi.

Toki kasvatushistoriaani mahtuu kasvattajaliitteitä, joista en ole sitten ihan niin paljoa tykännytkään. Esimerkiksi aikoinaan Chigeon Poniesissa kasvatin erittäin pienimuotoisesti laukkaristeytyksiä ja laukkahevosia Chig-takaliitteellä. Jotenkin liite ei sitten niin kauhean hyvin istunut oikein mihinkään nimeen, mutta laiskuuttani en jaksanut keksiä uuttakaan. Myös Juksulassa trakehnereilla käytössä ollut, ja edelleen satunnaisesti käytetty, Jux-takaliite on kokenut hieman saman kohtalon - en ihan täysillä tykkää, mutta en jaksa keksiä uuttakaan.

Kasvattajanimet jakavat harrastajien mielipiteitä ja niin sen pitääkin ja saakin olla. Itse pidän kasvattajanimistä, mutta olen myös ostanut hevosia ilman niitä. Mielestäni kasvattajanimen merkitys korostuu pitkissä sukutauluissa, joissa usein yhdistyy usean kasvattajan kasvatustyö - kasvattajanimien avulla tuo yhteinen työ tulee paremmin ja selvemmin esiin. Toisaalta myös pitkä sukutaulu vain yhden kasvattajan kasvattajanimellä on melkoisen kunnioitusta herättävä näky - siihenkin tarvitaan se kasvattajanimi työnjälkeä korostamaan.

(P.S. Kuten lukijat ovat varmaan huomanneetkin, on blogissa ollut viime aikoina hiljaisempaa. IRL-elämän työkiireistä on harrastus tässä kärsinyt, mutta nyt pitäisi taas hetkeksi helpottaa sillä saralla!)