Kasvattajanimi - kasvattajan käyntikortti

Rakastan kasvattajanimiä. Minusta on mukavaa tietää jo heti hevosen nimen luettuani kuka sen on kasvattanut (edellyttäen toki, että tunnistan kasvattajanimen ja osaan yhdistää sen oikeaan kasvattajaan). Pitkissä sukutauluissa nautin erityisesti siitä, että sukutaulun hevoset koostuvat eri kasvattajien kasvateista. Sukutauluissa varsinkin korostuu kasvattajanimen olemassa olon merkitys, sillä sen avulla voi yhdellä silmäyksellä nähdä sukutaulun "kirjavuuden". Aina uusia siitoshevosia ostaessani, mietin miltä kyseisen hevosen oma nimi ja suku tulee sukutauluissa näyttämään.

Omien kasvattieni kohdalla pidän kasvattajanimeä erityisen tärkeänä, enkä ole muistaakseni koskaan virtuaalihistoriani aikana myynyt kasvattiani ilman kasvattajanimeä, vaikka sitä on välillä kysyttykin. Kasvattajanimi on ikään kuin tunnistusleima, jonka kasvattiini lyön. Harva varmasti osaa käyttämäni kasvattajanimet liittää minuun ja talleihini, mutta minulle itselleni on tärkeää, että voin tunnistaa kasvattini heti nähtyäni nimen vaikka kilpailuiden osallistujalistalla. Myönnän, että en muista jok'ikistä kasvattiani pitkän virtuaalihistoriani ajalta. Sen sijaan jokaisen käyttämäni kasvattajanimen muistan, joten kasvattajanimen pitäminen ja liittäminen kasvattien nimeen on kannattanut. Kasvattajan sydäntä ei lämmitä mikään sen enempää, kuin ikivanhan ja täysin itseltä unohtuneen kasvatin hoksaaminen jonkun muun omistaman ja kasvattaman hevosen sukutaulusta!

Mikä sitten on hyvä kasvattajanimi? Siihen on yhtä monta vastausta kuin on kasvattajaa ja hevosenomistajaakin. Itse olen hyvin kaikkiruokainen mitä kasvattajanimiin tulee. Pidän niin genetiivi- kuin nominatiivimuotoisistakin kasvattajanimistä, kirjainyhdistelmistä, taka- ja etuliitteistä. Minulle kelpaa niin suomenkielinen kuin vieraskielinenkin kasvattajanimi. Pääasiassa pidän nimistä, jotka liittyvät kasvattavaan talliin tai kasvattajaan itseensä, mutta sekään ei ole mikään ehdoton vaatimus. Kun oikein aloin miettimään, niin keksin vain yhden sellaisen kasvattajanimen, joka oli niin kamala, etten sitä olisi tallini hevoslistalle halunnut. Joskus aikoinaan (reilu kymmenen vuotta sitten ehkä?) joku yritti kasvattaa muistaakseni jotain harvinaisempaa hevosrotua kasvattajanimellä F*ck tai F*ckin', enkä itse oikein moisesta innostunut, enkä olisi sellaista kasvattia ostanut.

Olen virtuaalihistoriani aikana käyttänyt useita kasvattajanimiä, joista osa on ollut kivoja ja osa vähemmän kivoja. Juksulan nykyinen, kaikille kasvateille käytössä oleva, Juksulan-etuliite on mielestäni mukava sekä suuhun ja talliin sopiva. Vieraskielisiin sanoihin se istuu toki huonosti, mutta toisaalta siihen on helppo liittää vieraskielisiäkin nimiä. Juksulan-tyyppiset nimet ovatkin varsin helppoja kasvattien nimeämisen kannalta ja niistä on helppoa myös tunnistaa kasvattanut talli. Toinen paljon käyttämäni nimityyppi on kirjainyhdistelmät. Ne ovat monikäyttöisiä ja istuvat niin lyhyisiin kuin pitkiinkin hevosennimiin, sekä nimen eteen että taakse. Suosikkini on Talli Light Dragonissa monella rodulla käytössä ollut etuliite LD. Siitä on ollut käytössä myös muoto LD's/LD'n, mutta ahkerimmalla käytöllä, ja myös oma suosikkini, oli LD ilman omistusmuotoja. Moanalla alusta asti welsh part bredeillä käytössä ollut MPB-kirjainliite ei ehkä ole kaikista kauneimmasta päästä, mutta pidän sen sopivuudesta erilaisiin nimiin. Harrastan jonkin verran pitkiä, lausemaisia nimiä, joihin napakka kirjainyhdistelmä ei tuo liikaa lisäpituutta, kuten sanamainen kasvattajanimi toisi.

Toki kasvatushistoriaani mahtuu kasvattajaliitteitä, joista en ole sitten ihan niin paljoa tykännytkään. Esimerkiksi aikoinaan Chigeon Poniesissa kasvatin erittäin pienimuotoisesti laukkaristeytyksiä ja laukkahevosia Chig-takaliitteellä. Jotenkin liite ei sitten niin kauhean hyvin istunut oikein mihinkään nimeen, mutta laiskuuttani en jaksanut keksiä uuttakaan. Myös Juksulassa trakehnereilla käytössä ollut, ja edelleen satunnaisesti käytetty, Jux-takaliite on kokenut hieman saman kohtalon - en ihan täysillä tykkää, mutta en jaksa keksiä uuttakaan.

Kasvattajanimet jakavat harrastajien mielipiteitä ja niin sen pitääkin ja saakin olla. Itse pidän kasvattajanimistä, mutta olen myös ostanut hevosia ilman niitä. Mielestäni kasvattajanimen merkitys korostuu pitkissä sukutauluissa, joissa usein yhdistyy usean kasvattajan kasvatustyö - kasvattajanimien avulla tuo yhteinen työ tulee paremmin ja selvemmin esiin. Toisaalta myös pitkä sukutaulu vain yhden kasvattajan kasvattajanimellä on melkoisen kunnioitusta herättävä näky - siihenkin tarvitaan se kasvattajanimi työnjälkeä korostamaan.

(P.S. Kuten lukijat ovat varmaan huomanneetkin, on blogissa ollut viime aikoina hiljaisempaa. IRL-elämän työkiireistä on harrastus tässä kärsinyt, mutta nyt pitäisi taas hetkeksi helpottaa sillä saralla!)