perjantai 30. maaliskuuta 2018

Maaliskuun palkintopläjäys

Helmikuussa lupasin ryhdistäytyä laatuarvosteluiden kanssa ja niin todella tein! Minulta oli hevosia mukana ponikantakirjan ja rotu-, esteratsastus- ja kenttäratsastuslaatuarvosteluiden maaliskuun tilaisuuksissa. Hyvä minä!

Ponikantakirjan maaliskuun tilaisuudessa odotti oikea jymy-yllätys: What the Hell MPB ja Dirty Daydream MPB, jotka molemmat metsästivät ktk-kelpoisuutta kauan sekä NJ:n että VSN:n puolella, palkittiin ykköspalkinnoilla! Ostoponit Vinhan Challex ja Malissa Dael saivat kakkoset. Pettymyksekseni suosikkini Kleopatra MPB sai vain kolmosen odottamani kakkospalkinnon sijaan.

ERJL:n tilaisuudessa minulta oli mukana kuusi hyvinvalmisteltua hevosta, joten komea palkintorivi sieltä tulikin. Juksulan Czarina ox, Juksulan Elena ox, Ganymedex Jux ja Lord Jackson Jux palkittiin kaikki ensimmäisellä palkinnolla, kuten myös kolmospalkintoaan korottamassa ollut Blue-eyed Misty MPB. Panda Mania ylsi hienosti kakkospalkinnolle.

KERJL:n tilaisuudessa oli minulta mukana Juksulan Czarina ox, Juksulan Elena ox ja Lord Jackson Jux, joista arabitammat palkittiin toisella palkinnolla ja Jake kolmosella.

Maaliskuussa järjestettiin myös pitkästä aikaa welshien rotulaatuarvostelun tilaisuus, jonne tuomarina (ja tilaisuuden vastuuhenkilönä) vein viisi ponia. Winningmood MPB, Raw Coffee MPB, Storyteller MPB, Kleeves MPB ja Sneaky Squeky MPB ovat kaikki Moanan "pikakasvatteja". Raipe palkittiin toisella palkinnolla, muut neljä saivat kolmoset. Olen oikein tyytyväinen oripoikien palkintosaaliiseen vaikkakin Leevin jääminen pisteen päähän kakkosesta hieman kirpaiseekin.

maanantai 26. maaliskuuta 2018

Kasvatuksen nopeuttaminen

Usein uudet kasvattajat aloittavat kasvatuksensa suvuttomista hevosista edeten sukupolvi sukupolvelta pidempiin sukuihin. Näin aloitin minäkin welshkasvatukseni vuonna 2012 ja oikeastaan kaikkia muitakin kasvattamiani rotuja olen aloittanut kasvattamaan suvuttomista hevosista. Se on ehkä kaikista helpoin tapa: ei niskaan hengittäviä kasvattajia, ei paineita hevosten pölyyntymisestä, ei tarvitse heti kasvatuksen aluksi alkaa opetella jalostusmateriaalinsa sukuja ja niin edelleen. Sitä paitsi jokaista vähänkään kunnianhimoista kasvattajaa varmasti houkuttaa lähteä kasvattamaan ihan omia linjoja. "Tuoda uutta verta" rodun jalostukseen.

Jos omista suvuttomista linjoistaan jaksaa kasvattaa riittävän pitkälle, joutuu huomaamaan nopeasti, että kaikki tallin hevoset ovat tavalla tai toisella sukua keskenään. Tarvitaan siis jatkuvasti uusia suvuttomia hevosia, joista saa kasvatettua uusia, erisukuisia lyhytsukuisia, joita sitten yhdistellä vanhemman kasvatuksensa tuloksiin. Ja taas kaikki ovat sukua keskenään. Yleisemmissä roduissa on tietysti aina vaihtoehtona ostaa uusia, erilaisista suvuista tulevia hevosia muualta. Mutta entä ne omat isä- ja emälinjat? Tai mitä jos sopivia ostohevosia ei löydykään?

Jossain vaiheessa kasvattaja ajautuu tilanteeseen, jossa talli on täynnä kohtalaisen pitkäsukuisia hevosia, joita ei enää juurikaan voi yhdistellä keskenään. Paitsi jos kasvattaja on ollut fiksu ja tuonut jatkuvasti talliinsa uusia hevosia ja kasvattanut jatkuvasti uusia lyhytsukuisia uusista suvuista. Valitettavasti allekirjoittanut ei ole ollut ihan niin fiksu. Törmäsinkin tuossa viime vuoden puolella siihen, että welshkasvatukseni kolmannen polven kasvatit vielä onnistuvat mutta neljännen polven kasvatit alkavat olla jo kaikki sukua keskenään ja viides polvi onkin jo lähes mahdoton. Olenkin viimeisen puolen vuoden aikana ostellut aika paljon uusia jalostusponeja muualta sekä käyttänyt ulkopuolisia oreja jalostuksessa mutta silti tuntui ettei sekään riitä tai etten löytänyt riittävästi juuri sellaisia poneja, joita omien welshieni sukuihin tahdoin.

Viime syksynä pyörittelin ideaa erillisestä "lyhytsukuisten hautomosta". Halusin kuitenkin, että kaikki welshkasvattini ovat Moanan kasvatusta, joten uuden tallin tekeminen ei ollut vaihtoehto. Lopulta päädyin ikään kuin kompromissiin: suvuttomat ja yksipolviset ponit asuvat Moanassa mutta ikääntyvät merkittävästi nopeammin ja kilpailevat kevyemmin. Näin pääsen 2-polvisiin kasvatteihin omista suvuttomista poneista noin kuukaudessa tai kahdessa entisen vuoden tai kahden sijaan (CAS-ikääntyminen). Nämä "pikakasvatit" ovat kaikin tavoin Moanan kasvatteja, vain nopeammin tuotettuja. Toistaiseksi olen tuonut vain A- ja B-sektion poneja, joista olen kasvattanut welsh part bredeja ulkopuolisten hevosoriiden kanssa. Tavoitteena on, että kunhan kasvatukseni edistyy, siirtyvät myös kaksipolviset ponit nopeautettuun elämänkiertoon.

Onko parin ensimmäisen polven pikakasvatus huijausta? Heikentääkö se jollain tavalla sen kautta syntyneen, hieman pidempisukuisen hevosen arvoa? Mitä muita keinoja kasvatuksen nopeuttamiseen teiltä muilta kasvattajilta löytyy vai kasvatatteko siivosti alusta asti samaan tahtiin ja samoin tavoittein?

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Nostalginen arabitamma Juksulaan

Vasta pääsin suurtallihaaveeni ja Bellisenten mainitsemaan, niin heti törmäsin Keskustan foorumilla myynnissä olevaan, ikivanhaan Bellisenten kasvattiin! Mahtava nähdä, että niitäkin on vielä elossa! Nostalgiahuuruissani en tietenkään voinut vastustaa kiusausta, vaan tarjouduin ottamaan usealla omistajalla kiertäneen tamman itselleni säilöön. Niinpä olen nyt Khalilah Zaira BLS:n onnellinen omistaja!

Zaira on syntynyt vuoden 2009 lopulla, mutta uskaltaisin väittää sen syntyneen takautuneesti. Kun aloitin Bellisenten yhtenä omistajana 2009-2010 vuodenvaihteessa, pidimme heti alkuun ison kasvattimyynnin. Todennäköisesti Zaira on myyty tuossa myyntipläjäyksessä. Varma en tietenkään voi olla, kun ei tästä mitään kirjallisia todisteita ole netin syöveireihin jäänyt vaan tieto on pelkän muistini varassa.

Bellisentessä rodut oli jaettu meidän omistajien kesken ja kukin keskittyi erityisesti oman vastuurotunsa kilpailuttamiseen ja jälkikasvuun. Arabit olivat yksi minun vastuuroduistani ja Zairan emän T.H. Yasafeenan muistankin tuolta ajalta hyvin. Pystyn jopa mielessäni näkemään tammalla olleen kuvan! Saatan tosin muistaa väärinkin, sillä hevoselle ei löydy enää mitään sivuja netistä. Pikainen goolailu kertoi sen sijaan, että muistin ainakin Yasafeenan kilpailutason oikein (re 120cm)! Yasafeena oli Tuuliharjan kasvatti, ja koska fanitan/fanitin Tuuliharjaa, tykkäsin kovasti Yasafeenastakin. On siis hienoa saada Yasafeenan tytär omistukseeni! Isänä Zairalla on Sonja P.:n omistuksessa ollut ori Aeesha, joka on suvultaan hyvin vanha ja käsittääkseni aika tunnettujen kasvattajien kasvatteja (saa korjata jos olen väärässä!).

En oikeastaan tiedä mitä tarkoituksenani on Zairalla tehdä. Mitään paineita sen kanssa ei tarvitse mistään ottaa, sillä tammalla on kolme jälkeläistä, joista kaksi on aktiivisten arabikasvattajien hoivissa, eli Zairasta todennäköisesti tulee jonain päivänä isoäiti. Kilpaillut tamma ei ole, joten ehkäpä polkaisen sille muutamat kilpailutulokset! Mutta tärkeintä on, että saan Zairassa säilöä palan virtuaalista historiaani omaan talliini.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Minä suurtallin omistajana?

Olen aloittanut virtuaaliharrastukseni joskus vuonna 2001 eli harrastusta on takana monituisen monta vuotta. Aivan alusta asti olen ihaillut isoja talleja: Paljon, paljon hevosia (esimerkiksi 500 kuulostaa jo aika hyvältä), eri rotuja ja iso määrä kasvatteja joka rodusta. Olen aina haaveillut omasta suurtallista, jossa hevosilla ei kilpailtaisi eikä niille kirjoitettaisi tekstejä. Kiva nimi, kiva kuva, kiva suku ja kivat jälkeläiset - siinä minun haaveilemani suurtallin hevosen elämä. Miksi minulla sitten ei ole suurtallia?

Ensimmäinen yritykseni perustaa suurtalli oli jo ennen kuin päädyin virtuaalitallien pariin. Lainasin kirjastosta hevoskirjoja, katsoin niistä kauniin näköisiä hevosia ja kirjasin sitten vihkoon "viisi kaspianponia" tai "ei yhtään akhaltekinhevosta". Tuolloin toki kuvittelin, että kun olen aikuinen ja käyn töissä, voin ostaa kaikki ne hevoset (ah, lapsuuden viattomuus!), joista tuolloin haaveilin.

Sitten eksyin Hevoshullu-lehden kautta virtuaalitalli ratsastuskoulu Farlotin sivuille ja virtuaalihevosten maailmaan. Ihan heti en lähtenyt suurtallia tavoittelemaan, vaan ehkä vasta Talli Light Dragon oli ensimmäinen suurtallin yritelmäni. En muista mikä LD:n hevosmäärä korkeimmillaan oli mutta epäilen, ettei ainakaan yli sataa hevosta ollut kerrallaan. Sen sijaan rotumäärä oli kyllä melkoinen ja kasvattejakin syntyi monesta rodusta. En silti saanut LD:stä sitä haaveilemaani suurtallia, sillä tallin toiminta keskittyi kaikkeen mahdolliseen eikä kasvatukseen ja sitä kautta hevosten hankkimiseen riittänyt suurtallissa sen vaatimaa aikaa.

Viimeinen nettiin päätynyt suurtallin viritelmä taisi olla Bellisente. Bellisente oli voimissaan vuosina 2009-2011 mutta minä olin toiminnassa mukana aika tarkkaan vuoden 2010 ajan. Yksin en Bellisenteä siis pitänyt vaan tallilla oli kaksi muutakin omistajaa ja minä hyppäsin tallin toimintaan mukaan kesken kaiken. Mutta ei onnistunut suurtallin pito valmiin tallin eikä kahden kaverinkaan kanssa eli jättäydyin pois tallinpidosta reilun vuoden yrittämisen jälkeen.

LD:n ja Bellisenten väliin oli mahtunut yhtä sun toista suurtallin yrittämistä mutta viimein Bellisenten jättämisen jälkeen aloitin vakavan itsetutkiskelun. Haaveilin säännöllisesti suurtallista, olin tehnyt sitä jo kauan, mutta silti joka kerta yritykseni suurtallin perustamiseen kaatuivat. Miksi?

Kun katselin suurtallejani tai siksi yrittäviä, huomasin, että aina kävi samalla tavalla: en vain malttanut olla kilpailematta, kirjoittamatta tekstejä ja luomasta hevosista omia persooniaan tavalla, joka ei haluamani kokoisen hevoslauman kanssa vain ollut mahdollista. Halusin "tuntea" tallin jokaisen hevosen, luoda jokaisesta hevosesta muutakin kuin nimi+suku+kuva-yhdistelmän. Ahdistuin jos en muistanut ulkoa jokaisen hevosen oikean nimen lisäksi sen lempinimeä, kuvaa ja sukutaulua. Suurtallin pitäjänä olisi pitänyt myös sietää jonkin sortin keskeneräisyyttä, mitä järjestelmällisenä ja perfektionismiin taipuvaisena en kestä lainkaan ilman valtavaa ahdistusta.

Nykyään jo uskon, että haaveilustani huolimatta minusta ei ole suurtallin pitäjäksi. Aina välillä alan unelmoida upeasta suurtallista upeine kuvineen mutta aika helposti saan taas palautettua järjen päähäni. Kokeiltu on niin monta kertaa, että tiedän suurtallin pidon olevan minulle sopimatonta. Tyydyn siis ihailemaan muiden suuria talleja, vaikkei suurtalleja kyllä ihan kauheasti olekaan. Suosikkejani ja säännöllisten vierailuiden kohteitani ovat tällä hetkellä Ionic, kaikkien suurtallien äiti, ja sandin Anfarwol-tallikompleksi, josta löytyy jokaiselle jotakin. Vanhoja suosikkejani ovat olleet esimerkiksi Tarun pitämä Tuuliharja arabeineen ja muine "tavallisine" rotuineen ja Shiran Djoehem, josta löytyi paljon harvinaisia hevosia. Ja mistä sitä tietää jos vaikka jonain päivänä pääsen yli virtuaalihevosten personoinnista ja löysään pipoa enkä enää vaadi itseltäni jokaisen pikselimöntin yksilöllistä muistamista?!

PS. Nintsun pikselipulinat on mainittu: Uudet virtuaalibloggaajat: yksi pyyntö ja pari ohjetta! Kommentoinninkin yritän sallia, mutta bloggerin käyttöohjeet on edelleen vähän hakusessa.

lauantai 10. maaliskuuta 2018

Moanan CAS49 kasvatit

Takaisin nykyhetkeen, nimittäin Moana part bredsin CAS49-vuoden kasvatteihin! Varsoja syntyi yksitoista kappaletta. Aika tammavoittoista oli tällä kertaa, sillä yhdestätoista varsasta peräti seitsemän on tammoja! Kuten tuolla pari kirjoitusta sitten hehkutin, niin näistä CAS49-kasvateista peräti kolme lähti maailmalle eli kotiin jäi "vain" kahdeksan varsaa. Tämän kerran kasvatit ovat A- ja B-sektiota sekä tietenkin part bredeja. Tässä tämän CAS-vuoden varsapoiminnat!

Disalle Glenwood welshiin lähti komea ori Rufus Roux MPB, joka on hurmannut minut täysin! Yhdistelmä on mielestäni mainio ja kolmipolvinen suku on syötävän herkullinen. Suvusta löytyy Kidan pitkäaikaista kasvatustyötä Cullenton's ja Aelwen kasvattajanimillä sekä danin Paraatiponien wpb-kasvatusta (ei. Norris). Emälinja menee minun arabikasvatteihini Juksulassa. Rufusta tulen tulevaisuudessa varmasti lainaamaan jollekin Moanan tammoista!

Uutta verta B-ponilinjoihini tuo Moana's Hecuba, yksipolvinen, oikein sievä tamma. Meillä yksipolviset ikääntyvät vähän nopeammin ja siksipä Hebakin on jo ehtinyt aloitella kilpauraansa. Tamman tarkoituksena on pykätä varsa tai pari ja siirtyä sitten mananmajoille. Tästä tammasta kuitenkin jostain syystä pidän enemmän kuin yksipolvisistani yleensä.

Puolivahingossa olen vuosien saatossa katkaissut kaikki omiin tuontiponeihin pohjautuvat mountainorilinjamme yhtä lukuunottamatta. Moana's Ghostbuster on yritys korjata tätä erhettä. Kaksipolvisen suvun omaava Kosti on uudempia A-linjojamme sekä isäsä että emän puolelta. Luonteestakin tuli kiva ja kuva on komea, joten siinäpä riittävästi syytä tykätä tästä herrasta!

Hopea-geeni on welsheille äärimmäisen harvinainen mutta kuitenkin se on olemassa. Meillä on yksi hopea emälinja ja kolmipolvinen wpb-tamma Royal Dream MPB on linjan uusin tuotos. Tiedän kyllä, ettei Ruusan kuva ole welsh part bredia nähnytkään, mutta kuvassa on aito hopeanruunikko, joten annettakoon se tällä kertaa anteeksi. Ehkä seuraavalle sukupolvelle haeskelen jonkun "melkein hopean", joka näyttää enemmän welshiltä.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Entiset tallini osa 1. Talli Light Dragon

Minulla on ollut virtuaalitalleja tauotta vuodesta 2001, joten joukkoon on mahtunut yksi jos toinenkin viritelmä. Tässä "Entiset tallini"-postaussarjassa kaivan esille vanhoja tallejani ja kasaan kunkin tallin elinkaaren omaan postaukseensa. Aivan kaikista virtuaalihistoriani talleista ei varmasti esittelyä ole, sillä varsinkin lyhytikäiset tallit ovat itseltänikin jo unohtuneet. Esitellyt tallit eivät myöskään välttämättä ole aikajärjestyksessä. Sarjaan kuuluvat postaukset löytyvät tunnisteella Entiset tallini -sarja.

Talli Light Dragon pähkinänkuoressa:

  • perustettu syksyllä vuonna 2005
  • saanut nimensä Nintsun silloisen IRL-hoitohevosen nimestä
  • Nintsun ensimmäinen pitkäikäinen talli
  • eri rotujen sekametelisoppa, jonka kasvatit tunnisti liitteistä LD's, LD'n ja LD
  • myös toiminnaltaan monipuolinen, aina ratsastuskoulutoiminnasta kasvatukseen ja kilpailutukseen
  • toiminta hiipui hitaasti vuoden 2008 aikana
  • virallisesti talli lopetti toukokuussa 2009
  • freewebs on poistanut tallin tunnuksen, mutta LD löytyy VRL:osta

Ennen Talli Light Dragonia oli monen monta tallia, mutta Talli Light Dragon oli ensimmäinen pitkäikäinen tallini ja saa siksi aloittaa tämän sarjan. Perustin LD:n aloittaessani yläasteen syksyllä 2005 ja kärsiessäni koulukiusaamisesta ja ulkopuolisuuden tunteesta. Käytin talliin suunnilleen kaiken koululta ja IRL-tallilta liikenevän ajan, eli istuin LD:n ääressä tuntikausia joka päivä. Talli sai nimensä silloisen IRL-hoitohevoseni nimestä, yhdistettynä parhaimman (ainoan) IRL-kaverini hoitohevosen nimeen. Aluksi kyseisen kaverini oli tarkoitus olla tallin toinen omistaja mutta jo ennen tallin valmistumista päädyimme kumpikin perustamaan omat tallimme.

LD:stä tulikin melkoinen sekametelisoppa kaikkea. 13-vuotias minäni ei ollut kovin valikoiva millään muotoa, vaan talliin tuli mitä tahansa rotua satuinkin keksimään tai mitä kuvia ikinä löysinkään netin syövereistä. Toimintaakin oli kaikkea mahdollista aina hoitajatoiminnasta, ratsastustunneista ja maastovaelluksista alkaen. Alunperin kilpailut, tai varsinkaan laatuarvostelut ja VRL, eivät olleet merkittävässä roolissa LD:ssä, mutta vuosien mittaan niiden merkitys kasvoi ja hevosten kilpailutus muuttui tavoitteellisemmaksi.

Ison rotukirjon takia kasvatteja syntyi todella monista roduista ja kasvattajanimiäkin oli useampi. Etuliitteet LD's, LD'n ja LD olivat yleisimmät, mutta muistelisin ainakin yhden islanninhevosvarsan syntyneen frá Light Dragon - nimellä ja muitakin nimipoikkeuksia saattoi olla. Harmillisesti tähän päivään saakka kasvatteja on säilynyt tuskin kourallistakaan eikä niitä VRL:oonkaan ole rekisteröity kuin 22 kappaletta (tosin osa LD:n kasvateista näyttäisi olevan rekisterissä ilman kasvattajaa tai kasvattajana on minun VRL-tunnukseni). Kasvatteja on kuitenkin todellisuudessa ollut varmasti paljon, paljon enemmän, mutta ne ovat valitettavasti kadonneet bittiavaruuteen.

Aivan kokonaan ei Light Dragonin kasvatustyö ole kadonnut nykyvirtuaalihevosten sukutauluista. Omassa omistuksessani on jälkikasvua wA-tamma LD Cheyennestä, joka oli viimeinen LD:ssä syntynyt kasvatti. Sen suvussa on myös koko virtuaalihistoriani ensimmäinen welshkasvatti, LD's Las Mountains, joka oli yksi LD:n ensimmäisistä kasvateista. Myös wpb-tamma LD Moonbeam näkyy omien hevosteni suvuissa, sillä tamman molemmat jälkeläiset ovat omistuksessani. Muutamissa suomenhevossuvuissa olen myös törmännyt LD:n vanhoihin kasvatteihin. Esimerkiksi Viuhtiina BRE:n isänemä LD Patukka ja isänemänemä LD'n Tähtisydän ovat molemmat LD:n kasvatteja, minkä lisäksi Viuhtiinan isänisänisä Ilmavaaran Loistelias oli minun omistuksessani ja asui Light Dragonissa. Yksi kaspianponikasvattikin näyttäisi olevan aktiivisena, kun hoksasin eräästä Keskustan EJ-topikista jalostukseen tarjottavan oriin LD Koyanin! Lisäksi silloin tällöin olen törmännyt rekisteröimättömiin LD:n kasvetteihin kaukana nykysuomenhevosten ja -puoliveristen suvuissa, joten ehkä pieniä hippusia Light Dragonin kasvatustyöstä on olemassa muuallakin kuin omissa hoteissani!

Talli Light Dragon on ollut omalle virtuaaliharrastukselleni erityisen tärkeä monellakin tapaa. LD oli ensimmäinen kokonaan itse koodaamani talli. Ulkoasu oli toki jokin vapaasti kopioitava, mutta opettelin muokkaamaan ja käyttämään koodeja sen avulla eikä lopputulos enää juurikaan muistuttanut alkuperäistä vapaasti kopioitavaa ulkoasua. Toiseksi, ennen LD:tä en ollut oikeastaan koskaan kuullutkaan Virtuaalisesta ratsastajainliitosta saatika ottanut osaa sen toimintaan. LD:n kautta opettelin VRL:n kiemuroita ja jaosten alaisten kilpailuiden sääntöjä, sekä innostuin laatuarvosteluista ja tavoitteellisemmasta harrastamisesta.

Ehkä tärkein LD:n minulle opettama asia oli tekijänoikeudet. Ennen Light Dragonia olin hakenut Googlen kuvahaulla kuvia ja suoralinkittänyt ne sitten hevosteni sivuille. Esiteltyäni LD:n ensikerran hevoset.comin virtuaalifoorumilla muistaakseni vuoden 2006 alussa, sain heti kanssaharrastajilta noottia suoralinkityksestä ja puutteellisista tekijänoikeusmerkinnöistä. Herkkä, koulukiusattu minäni jopa sulki hetkeksi LD:n sivut pelästyttyäni kritiikkiä! Onneksi siitä järkiinnyin, tallensin kuvat photobuckettiin ja pistin tekijänoikeusasiat kuntoon kysymällä farmeilta lupia ja vaihtamalla useimmat kuvat vapaasti kopioitaviin, joten LD sai jatkaa tarinaansa vielä monta vuotta.

Kiinnostukseni Light Dragonia kohtaan laimeni vahvasti vuoden 2008 aikana. Olin vuotta aikaisemmin perustanut LD:n rinnalle toisen tallin, Juksulan, jonka toimintaan olin poiminut sekalaisesta LD:stä ne minua eniten kiinnostavat palaset. LD jäi ikään kuin ylimääräiseksi ja lopulta vain hiipui pois. Lopetusilmoituksen tallin sivuille laitoin toukokuussa 2009. Vaikka LD on jo lopettanut, muistelen edelleen tallia lämmöllä. Se eli aikansa, mutta antoi minulle tuona aikana todella paljon ja jää omaan virtuaalihistoriaani yhtenä tärkeimmistä talleistani.