Olen aloittanut virtuaaliharrastukseni joskus vuonna 2001 eli harrastusta on takana monituisen monta vuotta. Aivan alusta asti olen ihaillut isoja talleja: Paljon, paljon hevosia (esimerkiksi 500 kuulostaa jo aika hyvältä), eri rotuja ja iso määrä kasvatteja joka rodusta. Olen aina haaveillut omasta suurtallista, jossa hevosilla ei kilpailtaisi eikä niille kirjoitettaisi tekstejä. Kiva nimi, kiva kuva, kiva suku ja kivat jälkeläiset - siinä minun haaveilemani suurtallin hevosen elämä. Miksi minulla sitten ei ole suurtallia?
Ensimmäinen yritykseni perustaa suurtalli oli jo ennen kuin päädyin virtuaalitallien pariin. Lainasin kirjastosta hevoskirjoja, katsoin niistä kauniin näköisiä hevosia ja kirjasin sitten vihkoon "viisi kaspianponia" tai "ei yhtään akhaltekinhevosta". Tuolloin toki kuvittelin, että kun olen aikuinen ja käyn töissä, voin ostaa kaikki ne hevoset (ah, lapsuuden viattomuus!), joista tuolloin haaveilin.
Sitten eksyin Hevoshullu-lehden kautta virtuaalitalli ratsastuskoulu Farlotin sivuille ja virtuaalihevosten maailmaan. Ihan heti en lähtenyt suurtallia tavoittelemaan, vaan ehkä vasta Talli Light Dragon oli ensimmäinen suurtallin yritelmäni. En muista mikä LD:n hevosmäärä korkeimmillaan oli mutta epäilen, ettei ainakaan yli sataa hevosta ollut kerrallaan. Sen sijaan rotumäärä oli kyllä melkoinen ja kasvattejakin syntyi monesta rodusta. En silti saanut LD:stä sitä haaveilemaani suurtallia, sillä tallin toiminta keskittyi kaikkeen mahdolliseen eikä kasvatukseen ja sitä kautta hevosten hankkimiseen riittänyt suurtallissa sen vaatimaa aikaa.
Viimeinen nettiin päätynyt suurtallin viritelmä taisi olla Bellisente. Bellisente oli voimissaan vuosina 2009-2011 mutta minä olin toiminnassa mukana aika tarkkaan vuoden 2010 ajan. Yksin en Bellisenteä siis pitänyt vaan tallilla oli kaksi muutakin omistajaa ja minä hyppäsin tallin toimintaan mukaan kesken kaiken. Mutta ei onnistunut suurtallin pito valmiin tallin eikä kahden kaverinkaan kanssa eli jättäydyin pois tallinpidosta reilun vuoden yrittämisen jälkeen.
LD:n ja Bellisenten väliin oli mahtunut yhtä sun toista suurtallin yrittämistä mutta viimein Bellisenten jättämisen jälkeen aloitin vakavan itsetutkiskelun. Haaveilin säännöllisesti suurtallista, olin tehnyt sitä jo kauan, mutta silti joka kerta yritykseni suurtallin perustamiseen kaatuivat. Miksi?
Kun katselin suurtallejani tai siksi yrittäviä, huomasin, että aina kävi samalla tavalla: en vain malttanut olla kilpailematta, kirjoittamatta tekstejä ja luomasta hevosista omia persooniaan tavalla, joka ei haluamani kokoisen hevoslauman kanssa vain ollut mahdollista. Halusin "tuntea" tallin jokaisen hevosen, luoda jokaisesta hevosesta muutakin kuin nimi+suku+kuva-yhdistelmän. Ahdistuin jos en muistanut ulkoa jokaisen hevosen oikean nimen lisäksi sen lempinimeä, kuvaa ja sukutaulua. Suurtallin pitäjänä olisi pitänyt myös sietää jonkin sortin keskeneräisyyttä, mitä järjestelmällisenä ja perfektionismiin taipuvaisena en kestä lainkaan ilman valtavaa ahdistusta.
Nykyään jo uskon, että haaveilustani huolimatta minusta ei ole suurtallin pitäjäksi. Aina välillä alan unelmoida upeasta suurtallista upeine kuvineen mutta aika helposti saan taas palautettua järjen päähäni. Kokeiltu on niin monta kertaa, että tiedän suurtallin pidon olevan minulle sopimatonta. Tyydyn siis ihailemaan muiden suuria talleja, vaikkei suurtalleja kyllä ihan kauheasti olekaan. Suosikkejani ja säännöllisten vierailuiden kohteitani ovat tällä hetkellä Ionic, kaikkien suurtallien äiti, ja sandin Anfarwol-tallikompleksi, josta löytyy jokaiselle jotakin. Vanhoja suosikkejani ovat olleet esimerkiksi Tarun pitämä Tuuliharja arabeineen ja muine "tavallisine" rotuineen ja Shiran Djoehem, josta löytyi paljon harvinaisia hevosia. Ja mistä sitä tietää jos vaikka jonain päivänä pääsen yli virtuaalihevosten personoinnista ja löysään pipoa enkä enää vaadi itseltäni jokaisen pikselimöntin yksilöllistä muistamista?!
PS. Nintsun pikselipulinat on mainittu: Uudet virtuaalibloggaajat: yksi pyyntö ja pari ohjetta! Kommentoinninkin yritän sallia, mutta bloggerin käyttöohjeet on edelleen vähän hakusessa.
Joo, ei se suurtalli ole mikään vastaus kaikkiin ongelmiin, mitä virtuaalihevosharrastuksessa tulee vastaan, varsinkaan jos se ei sovi itselle ja omaan ajatusmaailmaan. Jos suurtalli-haaveita tulee, kannattaa aina käydä katsomassa Ionicia ja bongailla sieltä ne kaikki kuvattomina kuolleet hevoset, joilla ei ole luonnetta eikä kisatuloksia, vain varsa tai pari (joskus harvoin ei niitäkään). Eiköhän kohtaus mene sillä ohi.
VastaaPoistaItseänikin harmittaa ne kuvattomat hevoset, kun viimeistään siinä vaiheessa hevoselle kehittyy minun päässäni persoona, kun se saa kuvan. Myönnän että kuvalla on paljonkin tekemistä sen kanssa, tosin vaikka joillain hevosilla olisi sama kuva, eivät ne silti ole toistensa kopioita. Mikä on hyvä, meillähän kierrätetään kuvia aika paljon. Mutta se persoona pysyy siellä minun pääni sisällä, kun ei ole aikaa eikä varsinaisesti jaksamistakaan alkaa kirjoittaa luonnekuvauksia. Ei se luonteiden kirjoittaminen edes ole helppoa, vaikka päässä onkin jonkinlainen sabluuna olemassa jo kullekin hevoselle. Mutta näillä nyt kuitenkin mennään Ionicin ja Gin Ahaltekin kanssa.
(ps. minä harrastan tuota hevoskirjojen selailua vielä nykyäänkin ja tunnistan itseni jollain tasolla tuosta kuvauksestasi. Jäljet näkyvät sitten Ionicissa :D )
Juuri tuota tarkoitinkin, etten kestäisi sitä jos/kun siellä isossa hevosjoukossa olisi joku ilman kuvaa/jälkeläisiä/luonnetta jne.! Enkä pystyisi muistamaan vaikkapa sen viidensadan hevosen kuvia/persoonaa.
VastaaPoistaNo, VRL:n hevosrekisterin mukaan meikäläisellä on 339 rekisteröityä hevosta, joten ei tuota niin kauheasti tarvitsisi lisätä, että pääsisi viiteensataan! Toistaiseksi kuitenkin ihan hallittava määrä.