lauantai 12. toukokuuta 2018

Talli Light Dragonin sivut auki!

Esittelin maaliskuussa ikivanhan tallini Talli Light Dragonin ja valittelin samalla kuinka webs oli poistanut tallin tunnuksen kokonaan. Eilen tein sivuja Moanan uudelle kasvatille, jonka suvusta löytyy vanhoja LD:läisiä. Yllätys oli melkoinen, kun "page not found" olikin muuttunut "site is frozen"-ilmoitukseksi!! Meni puolisen tuntia kun väänsin ja käänsin tunnuksen mahdollisia salasanoja ja sitten oikea löytyi - ping pääsin päivittämään uuden sähköpostiosoitteen tunnuksen tietoihin - ping tunnus oli jälleen auki!

LD:n etusivusta ette paljoa kostu: se sisältää vain teini-ikäisen nolon tunteellisen vuodatuksen tallin lopettamisesta (tunteisiin vetoava lopetusilmoitus oli tuolloin muotia, jos oikein muistan). Olen harmillisesti myös poistanut kaikki muut sivut paitsi etusivun ja hevosten sivuja, joten esimerkiksi kasvattilistaa ei ole enää olemassa. Sen katoaminen harmittaa minua erityisesti! En taatusti muista puoliakaan LD:n aikana kasvattamistani hevosista. Muistan vain, että rotukirjo oli valtava eikä kasvatuksessa ollut juurikaan pitkäjänteisyyttä (pitkiä sukuja, omia linjoja tms.).

Vanhoja hevosten sivuja sentään löytyy. Tunnuksen hevoset-kansiossa on 66 hevosen sivut ja kasvatit-kansiossa seitsemän, ilmeisesti myynnissä olleen kasvatin sivut. Rotuja löytyy vaikka mitä. Aina perinteisistä suomenhevosista ja shetlanninponeista harvinaisempiin rotuihin, kuten kaspianponeihin ja camarguenhevosiin. En näemmä ole ollut turhan tarkka hevosten sivujen päivittämisestä, esimerkiksi jälkeläisiä puuttuu lähes kaikilta vaikka jälkeläinen/jälkeläiset olisivatkin asuneet omassa tallissa. Olen myös harrastanut kuolleiden hevosten sivujen poistamista (todella, todella sääli, mutta esimerkiksi ihka ensimmäisen welshkasvattini vanhemmat olen iloisesti mennyt kadottamaan niiden kuoltua) ja sukutauluun vain ensimmäisen polven linkittämistä vaikka sukua olisi enemmänkin.

Shetlanninponeja on useampia kuin muistin, esimerkiksi LD Goofy on jo toisen polven LD-kasvatti. Suomenhevosiakin, erityisesti suvuttomia ja itse tuotuja, on enemmän kuin muistini kertoi. Suvuttomista suokeista muistin vain Kirottu Ensirakkaus -tamman, josta joskus varmaan kirjoitan Suosikkipikselit-postauksen, sekä Ilmavaaran Loistelias -oriin. Norjanvuonohevoset olivat yhteen väliin kovasti minun mieleeni ja vuoniksia tunnukselta löytyykin kymmenisen kappaletta. Esimerkiksi LD Miranda oli yksi LD:n vuonohevoskasvateista.

Näköjään siittola Cipofüzon kabardiinitkin olen siirtänyt aikoinaan LD:hen. Züf Bruste oli  aikanaan suosikkiorejani, koska pidin sen kuvasta todella paljon. Siinä oli jokin musta ori, tuskin aito kabardiini, mutta muistaakseni kuitenkin ihan uskottava otus. Sillä kuvalla Puusti ansaitsi irtoSERTinkin! Kabardiinitammoistani Ratdim V oli lempparini. Kuten sen sivuilta voi lukea, Dimma oli Suunnistusratsastusjaoksen rankingissa neljäs vuonna 2006. Olin tuosta saavutuksesta tuolloin todella ylpeä!

Tunnuksen saaminen auki oli kyllä mahtavaa ja samalla oikea sukellus omaan virtuaaliseen historiaani. Aarteitakin löytyi, jopa niin, että harkitsen parin hevosen henkiin herättämistä tai ainakin käyttöä pakasteena. Esimerkiksi fwb-tamma LD Pretórian houkuttaisi herättää kuolleista tuomaan LD:n perintöä Juksulan fwb-linjoihin!

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Kasvatusrodun valinta

Vältelläkseni tylsiä "aikuisten hommia" (kuten pyykkien viikkausta), lueskelin ajankulukseni foorumilta "Miksi juuri tämä rotu" -topikin keskustelua kasvatusroduista. Aika moni tuntuu valinneen kasvatusrotunsa irl-elämän kokemustensa perusteella tai ihan vain koska kyseisen rodun edustajat miellyttävät omaa silmää. Useampi kertoi valinneensa rodun sen alkuperämaan takia eli kiinnostus rotuun on syntynyt kiinnostuksesta rodun kotimaata kohtaan. Minulle ihan uusi näkökulma rodun valintaan! Myös perinteisemmät "hyvin kuvia tarjolla" ja "löytyy kaikilta muiltakin" mainittiin. Syyt rotuvalintoihin siis ovat kirjavat ja yksilölliset eikä ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa valita omaa kasvatusrotuaan tai -rotujaan.

Jos valitsisin virtuaalisen kasvatusrotuni IRL-mieltymysteni perusteella, kasvattaisin suomenhevosia. Minulla on viimeiset 12 vuotta ollut oma IRL suomenhevonen/suomenhevosia enkä ole juuri lainkaan kiinnostunut muista roduista. Kuitenkin virtuaalisesti kiinnostukseni suomenhevosiin on aina ollut täysi nolla. Jokusen yksilön olen puolivahingossa kasvattanut milloin milläkin tallilla mutta esimerkiksi tällä(kään) hetkellä minulla ei ole omistuksessani ainuttakaan virtuaalista suomenhevosta. Yksi syy virtuaalisten suomenhevosten karttamiseeni on kuvat. Seuraan paljon IRL-suomenhevospiirejä, kilpailuita ja näyttelyitä, ja tunnistan suurimman osan kuvissa pyörivistä suomenhevosista, jotenkin kuvat eivät ole siis riittävän "anonyymejä". Lisäksi virtuaalisten suomenhevosharrastajien piirit tuntuvat kovin kilpailuhenkisiltä tai sitten täysin tarinoivilta, enkä oikein istu kumpaakaan lokeroon. Suomenhevoskasvatuksessa ollaan myös todella pitkällä ja 20. polvinen sukutaulu ei ole mikään ihme. Jostain syystä se ahdistaa, tuntuu, että kelkkaan olisi kauhean vaikea hypätä "kesken kaiken" mukaan. IRL-suokit siis riittävät minulle oikein mainiosti.

Vuodesta 2012 olen kasvattanut welshejä Moana part bredsissa, mutta rodun yksilöitä (lähinnä A-sektiosta) minulla on ollut omistuksessani ihan virtuaalihistoriani alkuajoista asti vaikka IRL-kokemukseni welsheistä on minimaalinen. Welshit ovat todella kauniita katsella, joten kuvia on miellyttävä selata sivuilla. Kuvia on myös melko hyvin saatavilla. Welsh part bredit valitsin, koska halusin hyödyntää Juksulan puoliveri- ja täysveritarjontaa  (perimmäisenä ajatuksena oli sekoittaa Juksulan linjat Moanan welsheihin ja sitten sulkea Juksula, mutta eihän moinen suunnitelma tietenkään pitänyt vaan Juksula porskuttaa ja voi hyvin edelleen). Myös se, etten puuhaa rodun kanssa yksin, oli ehdottomasti iso plussa, mutta paremmin welsh-harrastajiin tutustuin vasta jo aloitettuani kasvatuksen. Mukava welshporukka ja toimiva rotuyhdistys rotulaatuarvosteluineen ja muine toimintoineen on silti osoittautunut tärkeäksi silloin, kun kasvatus ei oikein nappaa. Tiivistettynä minulle siis kasvatusrodun valinnassa tärkeintä oli kauniit kuvat ja niiden hyvä saatavuus. 

Jos pitäisi siis antaa neuvoja kasvatusrotuaan miettivälle, kehoittaisin ensin miettimään mitkä rodut kiinnostavat ja miksi sekä sitä mitä kasvatusharrastukseltaan haluaa. Jos kaipaa paljon yhteistyötä muiden kasvattajien kanssa, kannattaa kasvatusrotua miettiä aktiivisista rotuporukoista. Jos taas tienraivaajana toimiminen uuden tai harvinaisen rodun kanssa kiinnostaa, voi miettiä harvinaisempaa rotua. Jos oikein helpolla tahtoo kuvien kanssa päästä, niin jokin puoliverikantakirja taitaa olla helpoin valinta siinä suhteessa. Kaikista tärkeintä on löytää se Oma Rotu - vaikka sitten yrityksen ja erehdyksen kautta, jonka kanssa jaksaa puuhata sukupolvesta toiseen.

lauantai 5. toukokuuta 2018

Himoshoppaajan päiväkirja

Joskus iskee kauhea tarve saada uusia hevosia ja silloin tuntuu, että foorumi on täynnä toinen toistaan kivempia myytäviä heppoja! Minulla oli melkoinen ostovimma tuossa maalis-huhtikuun ajan ja paljon uusia tuttavuuksia talliin tiensä löysikin. Osansa sai niin Juksula kuin Moana part bredkin ja VRL:n hevosrekisterin hevosmääräni pomppasi melkein parikymmentä numeroa suuremmaksi.

Moanaan shoppasin lyhytsukuisia welshejä, joiden sukua ei meiltä vielä löydy. HM:n Ramya Ranchilta löytyi kasa yksipolvisia mountaineja: oriit Eirian Hedros ja Taith ja tammat Eirian Lwyn, Haldy ja Myan. Näissä minua erityisesti houkutti sukujen harvinaisuus - kaikki ovat vanhempiensa ainokaisia eli sukua ei löydy muualta. Osa vanhemmista tosin näytti myös olevan myynnissä, joten tilanne saattaa muuttua tulevaisuudessa. HM:ltä löytyi myös danin Paraatiponien kasvatti Buchanan Dawn, joka oli ihan pakko saada jo värinsäkin (ruunivoikonpäistärikkö) takia! Buch on vielä kuvaton mutta en ole luovuttanut etsintäni suhteen! Ne ruunivoikonpäistärikön A-oriin kuvat ovat ihan nurkan takana!

Kida myi foorumilla sopivasti Pencalowin vanhempia kasvatteja, joista bongasin Moanaan uutta B-ponivahvistusta pariskunnan muodossa: Pencalow Dunhair ja Laramie ovat yksipolvisia, estepainotteisia poneja, joiden tavoitteena on jälkikasvun lisäksi kantakirjaus. Pencalowista löytyi myös kiva kouluponi suppeita koulusukujamme avartamaan eli yksipolvinen Pencalow Julius.

Juksulaankin löytyi vaikka mitä uutta! Alegren maaliskuun poistomyynnistä ihastuin CT Moccachinoon vaikka sen koko suku onkin kadonnut. HM:n myydessä uusia, lyhytsukuisia täysverikasvattejaan, nappasin mukaani ruunivoikon(!) tamman Gold Marien. HM:n suurmyynnistä nappasin edellä esitellyn welshlauman lisäksi matkaani kolmipolvisen arabitamman Zayna Ricon sekä kaksipolviset angloarabit ori Narzena B:n ja tamma Nirvana B:n. leahiiilta löytyi yksipolvinen trakehnertamma Lagarde BH, jolleka on sulho vielä mietinnässä. Ehkä pitäisi ostaa yksi hevonen lisää?!

Josko tässä nyt olisi hetkeksi shoppailuinto käytetty. Ainakin sivujen tekeminen ja kuvien etsiminen riittää tältä erää!