Syyssateen lisäksi palkintosadetta

Olen tässä edellisen palkinto-hehkutukseni jälkeen jatkanut laatuarvosteluiden suhteen samalla linjalla eli aivan liian pitkiä jonoja purkaakseni, ilmoittanut aina kaikki kynnelle kykenevät ponit mukaan, vaikka sitten puolivalmiina. Mutta on silti muutama ykkönenkin tarttunut poneille matkaan!

Elokuussa laatuarvostelurupeaman aloitti welshien rotulaatuarvostelu, jonne raahasin tuttuun tapaan tuomarioikeuksieni ansiosta seitsemän (tällä kertaa) hyvin valmisteltua welshiä. Kotiin tuomisina oli tasainen rivi kakkospalkintoja. Oma A-kasvattini Purple Clover ilahdutti 48 pisteellään eli poni jäi vain kahden pisteen päähän ykkösestä! Ostoponeille Battleborn Dael, Spy Rewa ja Cedion Teifion olin onnistunut kirjoittamaan tuomaria miellyttävät luonteet - VWYL:ssä luonteesta 7/10 on aina hyvä syy riviin suklaata. Myös oman kasvatin Crazy Yellow Monkeyn 7,5 pistettä suvusta - moanalaisesta sellaisesta, lämmitti mieltä.

Lajilaatuarvosteluissa elokuussa sain moanalaisia mukaan joka lajiin. Kouluratsastusjaoksen arvostelusta Little Tempress MPB haki säälikolmosen ja komean nollan jälkeläispisteistä. Samoin Esteratsastusjaoksen tilaisuus meni Moanan osalta hivenen alavireisesti, kun omat kasvatit Drusilla, Unforgivable ja Prince Charming kipusivat juuri ja juuri kakkosen puolelle ja Mainly Awesome jäi pisteineen kolmannelle palkinnolle. Jälkeläispisteethän ne siellä taas kaiversivat, mutta palkinto kuin palkinto! Kenttäratsastusjaoksen arvostelussa kasvatit Nightmare from Hell ja Whiskey in Jar ylsivät juuri ja juuri toiselle palkinnolle, Little Tempress sitten jo selvemmin kakkoselle ja Drusilla vastasi moanalaisten ainoasta ensimmäisestä palkinnosta. Onneksi sentään Valjakkoajojaoksen elokuun tilaisuudessa moanalaiset loistivat - tilaisuuden kahdeksasta osallistujasta puolet (4 kpl) olivat lähtöisin Moanasta ja tuloksena oli kaksi hyvää kakkospalkintoa ja kaksi ykköstä. Prince Charming ja Summer Madness saivat ensimmäiset palkinnot ja Llegolas toisen, kuten myös Katariinan omistama Moana's Ambrosia.

Syyskuussa oli arvostelurintamalla hiljaista, kun vain Esteratsastusjaos järjesti tilaisuuden. Moanasta oli mukana muutama vähän valmiimpi poni ja kasvateille Smoke on the Water, Nelson ja Cha-cha-cha tulikin ensimmäiset palkinnot tuomisiksi. Koulupainotteinen kasvatti Ellis Bell haki jälkeläisnäytöttömänä kolmannen palkinnon.

Aiemmin tässä lokakuussa sain vihdoin anottua myös pari pitkään roikkunutta Näyttelyjaoksen arvonimeä ja niinpä Moanassa on (tai oikeastaan oli, koska kumpikin sai juuri muistosivunsa) kaksi muotovaliota lisää: ori Shahnameh MPB ja tamma Winchester Lilith.

Lokakuussa moanalaisia on mukana Este- ja Kenttäratsastusjaoksen sekä Valjakkoajojaoksen laatuarvosteluissa sekä marraskuun alussa rotulaatuarvostelussa. Koulupuolelle en nyt lokakuussa mahtunut mukaan, mikä kyllä vähän harmittaa... Pitää olla ensi kuunvaihteessa siis ajoissa liikkeellä, jotta ehtii saada poninsa tilaisuuteen. Myös kantakirjojen osalta pitäisi aktivoitua, sillä talleista löytyisi useampikin tulostensa tai sukunsa perusteella kantakirjakelpoinen yksilö.

Suosikkipikselit: Moana's Shenanigan

Joskus joistakin virtuaalihevosista vain tulee tärkeämpiä kuin toisista, vaikka jokaisen kohdalla kyse onkin vain mielikuvituksen tuotteista ja kasasta pikseleitä. Silti omia "suosikkipikseleitä" on aina kiva esitellä muille! Omien virtuaalihevossuosikkieni, sekä menneiden että nykyisten lempparien, esittelyt löytyvät blogista tunnisteella Suosikkipikselit-sarja.

Welsh mountain -ori Moana's Shenanigan oli Moana part bredsin kasvatti, jonka isä oli Moanan oma tuontiponi Eiddof Diafoll ja emä A-linjojemme kantatamma Goldwood's Honey Bonnie, jonka olen myös esitellyt suosikkipikselinäni sarjan ensimmäisessä osassa. Nipsu syntyi vuonna 2014 ja sai muistosivunsa eilen - yhteinen virtuaalinen taipaleemme kesti siis yli kahdeksan vuotta (CAS-ikääntymisellä 35 virtuaalista vuotta). Väriltään ori oli voikko isoilla valkoisilla merkeillä ja säkäkorkeutta löytyi kuvitteelliset 118 senttiä. Tykkäsin erityisesti Nipsun kuvista. Kullankeltainen karva, valkoiset jouhet, neljä sukkaa ja läsi vaaleanpunaisella turvalla - ei kai voikko paljoa kauniimpi voisi ollakaan?

Virallisesti Nipsu oli painotukseltaan valjakkoajoponi, mutta valjakkoajon vaikeiden luokkien lisäksi ori kilpaili täydet sijoitukset sekä este- että kouluratsastuksessa. Rakennekuvaa Nipsulla ei ollut, joten näyttelyura jäi tekemättä, mutta lajilaatuarvosteluista Esteratsastusjaoksen ja Kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluista tuli ensimmäiset palkinnot ja Valjakkoajojaoksen arvostelusta kakkonen. Rotulaatuarvostelussa Nipsu jäi 47 pisteellään toiselle palkinnolle, mutta sai täydet kilpailu- ja meriittipisteet. VWY:n jälkeläispalkinnoista Nipsulla on tällä AB-kirjain, mutta ori on yhden VWY-palkitun jälkeläisen päässä parhaasta mahdollisesta jälkeläispalkinnosta eli VWY-A:sta. Sinne tähdätään! Onneksi jälkeläispalkintoa voi korottaa myös ponin kuoleman jälkeen.

Jälkeläisiä Nipsulle ehti ilmaantua kuusi kappaletta, kaksi oria ja neljä tammaa. Käytin Nipsua varsin monipuolisesti ja oriilla onkin sekä puhtaita mountainvarsoja, että yksi part bred -jälkeläinen ja yksi B-sektion varsa. Nipsun varsoista neljä asuu Moanassa, yksi on myyty muualle ja yksi oli tilausvarsa jo valmiiksi. Nipsun leviäminen Moanan ulkopuolelle on jäänyt aika vähäiseksi, sillä toinen sen ulosmyydyistä varsoista ei ole varsonut lainkaan ja toinen on saanut yhden jälkeläisen, joka taas ei ole jatkanut sukuaan ja näyttää unohtuneen. Sen sijaan Moanassa oriilla on oma ja hyvinvoiva isälinja, joka menee tällä hetkellä Nipsun pojanpojanpojassa Moana's Pranksterissa. Toisen poikansa, pb-ori Squeek MPB:n kautta Nipsulla ei ole orilinjaa, mutta pb-suvuissa Nipsu silti poikansa tyttären ja tyttärentyttären kautta näkyy. Moanalaisissa A-poneissa Nipsu on jo kohtuullisen yleinen nimi, sillä sen lisäksi, että oriilla itsellään on useampi kotiin jäänyt A-jälkeläinen, olen käyttänyt sen varsoja ja varsojenvarsoja melko paljon. Vielä Nipsu ei ole sukutauluissa ongelma, enkä kyllä laittaisi pahakseni, vaikka joskus se (vähän kauempana) jonkun kerran kertaantuisikin!

Jo Nipsua tehdessä tiesin, että oriista tulee varmasti yksi lempiponeistani, ja niinhän siitä tulikin. On jännä miten joidenkin virtuaalihevosten, siis täysin mielikuvituksen tuotteiden, kuoppaaminen tuntuu hankalalta, jopa pahalta ja surulliselta, mutta niin vain Nipsun kohdalla muistosivujen tekeminen taas oli vaikeaa. Periaatteessahan virtuaalihevosesta ei edes tarvitsisi luopua - sehän ei oikeasti vanhene ja voi elää ikuisesti. Itse olen kuitenkin sen verran "kasvattaja", että pidän ajatuksesta, että jatkossa virtuaalihevonen "elää" jälkeläistensä ja niiden jälkeläisten kautta. Nipsun oli siis aika antaa tilaa jälkipolvelleen - ehkä sieltä nousee seuraava The Suosikkipikseli.