Ihana kamala sijoitusten metsästys

Kilpailuiden muotoonlaitto ja hevosten kilpailukalentereiden päivittäminen ovat yksi inhokkitehtävistäni virtuaaliharrastuksessani. Se on mekaanista, tylsää, toistavaa työtä, jossa ei pääse käyttämään mielikuvitustaan. Silti kilpailen edelleen ahkerasti perinteisissä kilpailuissa Moanan ponilauman kera. Miksi ihmeessä en ole siirtynyt helppoihin, vaivattomiin ja nopeisiin porrastettuihin kilpailuihin kokonaan? Miksi olen siirtänyt vain Juksulan hevoset niihin?

Kilpailuihin ilmottautuminen on helppoa. Minulla on muistiossa lajeittain ja luokittain valmiissa osallistumismuodossa olevat listat, joista vain nopeasti kopioin osallistujat sähköpostiin luokkaotsikoiden alle ja voilá ponit on ilmoitettu kilpailuihin. Sitten kutsuryppään ensimmäinen kutsu suosikkeihin oikeaan kansioon ja tuloksia odottelemaan. Ihannetapauksessa, kun osallistuminen on ilmestynyt kutsusivulle eli on varmistunut, että olen mahtunut mukaan, "muotoon laitan" kutsuryppään eli teen kutsuista valmiit rimpsut (päivämäärä, järjestyspaikka linkkinä kutsuun, laji/jaos, luokka, sijoitus/osallistujamäärä), jotka joskus sitten päätyvät ponien kisakalentereihin jos sijoitus sieltä jollekin napsahtaa. Tulosten tultua käyn kutsut muistion valmiiden linkkien kautta läpi, naputtelen sijoitukset ja siirrän ne sijoittuneiden ponien kisakalentereihin. Teoriassa kohtuullisen helppoa ja nopeaa - todellisuudessa todella aikaavievää ja tylsää.

Porrastetut ovat niin ihanan helppoja. VRL suodattaa rekisteröidyistä hevosista valmiin listan, kutsuja on kalenterissa pilvin pimein, tulokset tulevat aina ajoissa ja "kisakalenteri" päivittyy hevosen rekisterisivuille ilman pienintäkään vaivannäköä. Valmiit, tasolleen kilpailleet hevoset siirtyvät automaattisesti pois listoilta, joten "ylikisatut" hevosetkin ovat historiaa. Vaikka ponien kanssa kilpaillessa säkäkorkeussäännöt aiheuttavat esteillä ja koulussa harmaita hiuksia, sujuu homma pitkälti kuin itsestään - ja se siinä oikeastaan kiikastaakin. Porrastetut ovat niin helppo ja huomaamaton tapa kilpailla, että sitä tuskin huomaa tai muistaa tehneensä. Yhtäkkiä hevonen vain jo onkin juossut 10-tason läpi ja on valmis 11-tason GP-superkilparatsu. Ei tunnu miltään.

Toisin on, kun hikeä, verta ja kyyneleitä vuodattaen on ensin ilmoittanut poninsa pariin sataan kilpailuun, poiminut lukuisista kutsuista sijoituksia kuin kalleimpia jalokiviä, tallettanut ne ponin sivuille elämääkin pidempään listaan, jota kukaan ei koskaan lue... Ja sitten pääsee siihen tavoitteeseen, 40 sijoitukseen! Tekisi mieli pitää juhlat joka kerta, vaikkei kyse olisi edes lempiponista! Jo sijoitusten kertyminen sijoitus sijoitukselta vapauttaa endorfiineja (ja myös erittäin suuren määrän kirosanoja, turhautumista ja ärsytystä). Pakko se on myöntää, että niin ärsyttävää kuin sijoitusten metsästys onkin, on sen tulos houkuttelevampi kuin porrastettujen hajuttomuus.

Olen tällä hetkellä Moanan ponien kisakalentereiden kanssa menossa (kyllä, olen jopa aloittanut tätä savottaa vähän!) esteiden osalta maaliskuussa 2020, koulun ja valjakkoajon osalta tammikuussa 2020 ja kenttäkilpailuiden osalta vasta joulukuussa 2019. Vaikka touko-marraskuussa 2020 en ole kilpaillut lähes lainkaan, puhutaan silti noin parista tuhannesta läpikäytävästä kilpailukutsusta. Tekisi mieli pyyhkiä kaikki olemattomiin ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Kun tätä työmaata katsoo niin sitä todellakin alkaa miettiä, että oliko ne porrastetut sittenkään niin pliisuja. Mutta ei, saan paljon enemmän mielihyvää siitä, kun Moana's Ghostbuster rikkoo 40 sijoituksen rajapyykin esteratsastuksessa kuin siitä, että Juksulan Cindy siirtyi 10-tasolta tasolle 11 ja on nyt ominaisuuspisteiltään huipputason estekilpuri. Jälkimmäistä en edes huomannut tapahtuneeksi ennen kuin aloin tätä kirjoitusta varten etsiä "tappiin asti" kilpailtua hevosta...

Hei, olen Nintsu ja olen virtuaalinen masokisti. Jatkossakin siis kilpailutan Moanan ponit perinteisissä kilpailuissa, kiroan ja äksyilen itselleni sijoituksia metsästäessäni ja nautin työni tuloksista sen kolme sekuntia, kun siirrän sijoituksia ponien sivuille kalentereihin. Yleensä tykkään tässä harrastuksessa mennä sieltä missä aita on matalin, mutta tässä sijoitus-asiassa näytän etsivän korkeimman seinän, minkä vain löydän.

Aina myöhässä

Minun vuottani 2021 on leimannut ennalta-arvaamattomuus. On ollut viikkoja, jolloin en ihan oikeasti ole tiennyt, mitä edes saman päivän iltana minun on mahdollista tehdä, saatika että olisin tiennyt aikatauluni vaikka muutaman päivän eteenpäin. Osa on ollut minusta itsestä johtuvia menoja tai aikataulumuutoksia, mutta useimmat ovat olleet minusta riippumattomia. Vuoden 2021 aikana elämääni tuntuu liittyneen tuhatpalainen palapeli, jonka mielenliikkeitä minun pitäisi seurata ja hypähtää varoajatta milloin mihinkin nurkkaan palapelin paloja asettelemaan.

Muutoinkin kiireisessä aikuisen ihmisen elämässä aikataulujen jatkuva muuttuminen haittaa muun muassa tätä virtuaaliharrastusta aika rankasti. Se näkyi jo alkuvuodesta ja kesällä laatuarvostelutuomaroinneissani, joita oli todella vaikea suorittaa ajallaan ja lopulta lopetinkin, kun se 0,5-1 tunnin homma tuntui välillä mahdottomalta sovittaa tiettyyn deadlineen mennessä suoritettavaksi. Harmitti luopua "yhteisen hyvän" eteen tehtävästä työstä, mutta minkäs teet, kun et tiedä, että ehditkö antaa tunnin yhteiseen hyvään alkukuusta (=et voi tuomaroida, kun ilmottautumisaika on vielä auki), keskellä kuuta (=tuomarointi onnistuu jo ylläpitäjä on koonnut osallistujat ajoissa valmiiksi) vai loppukuusta (=tuomarointi onnistuu).

Toinen ennalta-arvaamattomuudesta kärsinyt harrastuksen osani on kilpailuiden järjestäminen. VRL:n alaisten kilpailuiden tulokset tulisi julkaista viikko kilpailupäivän jälkeen, jonka jälkeen niiden katsotaan olevan myöhässä. Ja minulla on ollut tänä vuonna noin puolet kaikista järjestämistäni kilpailuista myöhässä. Oman nimen bongaaminen Keskustan "Tuloksettomat kilpailut"-topikissa pysäyttää joka kerta. Hävettää, eikä ihan vähäänkään. Uskokaa tai älkää, mutta olen oikeasti todella täsmällinen ja luotettava ihminen, joka tekee lupaamansa asiat aikataulussa. Tänä vuonna se ei vain ole virtuaalihommissa näkynyt. Oikea elämä tulee aina ennen virtuaalimaailmaa, vaikka aivan hirveästi on tehnyt kyllä mieli vain uppoutua tuntikausiksi pikseliponien pariin ja unohtaa IRL-maailma kokonaan - aivan kuin huolettomina teinivuosina!

Ainaisena optimistina näen kuitenkin tunnelin päässä valoa. Mahdollisesti jo helmikuussa IRL-elämästäni tipahtaa pois kaksikin erittäin hankalia aikatauluja aiheuttanutta palapelin palaa! Tiedä vaikka saisin syntyvän tyhjiön täytettyä virtuaalihevosilla... Toivossa on hyvä elää!

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

Viimeksi kolme viikkoa sitten

Olen viimeksi kolme viikkoa sitten tehnyt mitään edes etäisesti virtuaalihevosiin liittyvää. Motivaatiopulaako? Päinvastoin! Motivaatiota, inspiraatiota ja kaikkia muitakin "aatioita" olisi vaikka muille jakaisi, mutta valitettavasti IRL-elämä on pakko (edelleen) laittaa virtuaalisen haavemaailman edelle ja pikseliponit ovat tällä hetkellö siellä prioriteettilistan häntäpäässä.

Kaipaan virtualimaailman vapautta. Sitä ettei tarvitse uutta hevosta keksiessä miettiä, että paljonko pankkitilillä on rahaa. Ettei tarvitse kilpailuihin ilmoittautuessa vilkaista työvuorolistaa ja miettiä missä oliko vetoautoon öljyt vaihdettu. Että voi vain (kuvitelmissaan) treenata hiki hatussa kouluratsastusta eikä miettiä, että onkohan tämä hevonen kipeä, kun ei oikein taivu rehellisesti oikealle. Että voi vain keksiä kymmenen varsaa yhden CAS-kesän aikana eikä yksikään varsominen mene pieleen.

Virtuaalimaailma on aina toiminut minulle pakopaikkana todellisuudesta. On kiva, kun joskus voi tehdä mitä ikinä sattuu haluamaan ja hallitsemaan jokaisen mutkan ja kulman. Kilpailuissa nyt sattumalla on hieman merkitystä, mutta toisaalta on yhden tekevää onko sijoitusprosentti 1% vai 50% eli silläkään ei ole väliä. Tiedän useiden virtuaaliharrastajien toivovan harrastukseen enemmän sattumaa ja ulkopuolista ohjausta, kuten erilaisia generaattoreita ("kumpaa sukupuolta varsa on" jne.). Minulle virtuaalimaailman yksi isoimmista rikkauksista on nimenomaan se, että kontrolloin itse lähes kaikkea. IRL-elämässä kontrolli kun on usein minulta hukassa...

Tähän loppuun pitäisi varmaan lupailla kuinka lupaan parantaa tapani ja aktivoitua taas virtuaalimaailmassa. Juuri tosin katselin kalenteriani ja totesin, että ilmeisesti harrastan virtuaalihevosia seuraavan kerran joulukuussa *tähän tuskaisen mielipuolinen virnistys* Hauskaa. Kyllä vain alkaa pakopaikkaa olla jo ikävä.

Hyvinhän se vuosi alkoikin...

Oikea elämä ja sen reaaliteetit tulivat tielle, joten hyvässä uskossa tehdyt uuden vuoden tavoitteet saivat pienesti kenkää ennen kuin tätä vuotta oli kuukauttakaan kulunut. Mutta elämä on ja näillä mennään mitä on annettu. Radiohiljaisuutta on todennäköisesti hetken aikaa vielä luvassa.

Onneksi virtuaaliasiani ovat jo valmiiksi niin levällään ja kesken, että lisäkuukausi sinne tai tänne ei haittaa enää yhtikäs mitään. Kestän todella huonosti keskeneräisiä asioita, eikä tämmöinen on-off-harrastaminen sovi minulle yhtään. Se tekee myös tallien ja pikseleiden pariin palaamisen tauon jälkeen hankalaksi, kun se kesken olevien asioiden pino tuntuu niin valtavalta ja ylitsepääsemättömältä. No, se ei (onneksi tai harmiksi) ole tämän päivän asia, vaan mietin sitä sitten joskus toiste.

Ehdin tässä noin nelisen viikkoa olla täysin ulkona virtuaalimaailmasta, ja kun tänään tänne kömmin niin täällähän oli tapahtunut vaikka ja mitä! Keskustasta silmiini osui heti marsupienen viesti, jossa kerrotaan uuden VRL:n sivujen olevan jo siinä vaiheessa, että vanhojen sivujen sulkeminen on jo lähellä (topa)! Itse pidän VRL:n tähän harrastukseen tuomasta yhtenäisyydestä ja yhteisistä "perussäännöistä", joten olen sivuston päivittymistä nykyaikaan seurannut mielenkiinnolla ja odotuksella.

Innokkaana virtuaaliblogien lukijana minulla oli virtuaalitaukoni jäljiltä odottamassa enemmän lukemattomia blogitekstejä kuin pystyin yhdelle iltaa lukemaan. Lisäksi bongasin muutaman uuden bloginkin! Virtuaalivalo ja Väriloisto ovat ihan uusia, tämän vuoden puolella aloittaneita blogeja, joidenka lisäksi törmäsin vanhempaan, viime vuonna naftaliinista kaivettuun Virtuaalimietteitä-blogiin. Varsinkin Virtuaalimietteitä on ollut ihastuttavan aktiivinen nyt alkuvuonna ja kirjoituksen napakoita ja helppoja lukea. Kaikki kolme on lisätty Suosittelen-listaukseen tuonne sivun oikeaan reunaan. Suosittelen!

Seuraavaksi takaisin radiohiljaisuuden pariin.

Tauolta paluun vaikeus

Kesäkuussa ilmoittelin pienestä tauonpoikasesta, mutta enpä arvannut, että ihan tosissani taukoilen tällä tasolla näinkin pitkään. Olen harrastanut virtuaalihevosia vuodesta 2001 enkä ole oikeastaan koskaan ihan tosissani taukoillut. Aina olen vähän jotain pientä säätöä "taukojeni" aikana tehnyt, mutta tällä kertaa tauko virtuaaliharrastuksesta oli yllättävänkin totaalinen minun mittapuullani. Jopa laatuarvostelutuomaroinnit laitoin jäihin ja ajatukseni viikottaisesta sähköpostien tsekkauksesta jäi ajatukseksi. Harvinaista oli myös se, ettei virtuaaliasiat edes käyneet mielessä!

Nyt olen jo reilun viikon tehnyt jonkin asteista paluuta tämän harrastuksen pariin. Mutta voi jestas kuinka tämä onkin hankalaa! Hommathan tietysti jäivät aika levälleen, kun tauko tuli hieman yllättäen, joten ihan ensimmäisenä olen tässä yrittänyt selvittää, että mistä aloittaa ja ylipäätään mitäköhän tässä on kiireellisintä. Mitä yhdistelmiä olen miettinyt? Onkohan kilpailulista yhtään ajantasalla? Olikohan minulla ajatus kuopata tuo hevonen vai vieläkö sille oli jotain suunnitelmia? Olen aina ollut todella huono pitämään mitään konkreettista "to do"-listaa, vaan luotan hyvin pitkälle muistiini ja satunnaisiin muistilappuihin, joita työpöydälläni seikkailee milloin missäkin. Nyt kolmen kuukauden taukoni aikana sekä muistini että minulla ehkä vielä alkukesästä olleet muistilaput ovat pyyhkiytyneet pois ja kadonneet tuhkana tuuleen.

Olen huono sietämään sekasotkua ja "irtonaisia langanpäitä". Keskeneräiset työt ovat jo itsessään mielestäni todella ärsyttäviä, mutta keskeneräiset työt, joista en oikein edes tiedä mitä niihin oli seuraavaksi tarkoitus tehdä, ovat vielä ärsyttävämpiä. Saatika se fiilis, että tietää niitä keskeneräisiä juttuja olevan vaikka kuinka, mutta ei muista oikein mitä kaikkea on kesken.... Tekisi mieli pyyhkiä vain pöydät puhtaaksi ja aloittaa taas alusta. Aika pöljä ajatus huikean kolmen kuukauden tauon jäljiltä! Mutta minkäs sitä perfektionistiselle luonteelleen mahtaa. En ymmärrä miten joku voi jatkaa tätä harrastusta saman tallin kanssa vaikkapa vuoden tai useamman tauon jälkeen!!

Olen yrittänyt tässä saada itseni uskomaan, ettei tässä oikeasti mistään sekasotkusta ole kyse (koska ei oikeasti ole! kai), mutta kun korvien väli on sellainen kuin on ja tuo IRL-elämäkin on vähän tuiskeessa tässä rinnalla, niin jotenkin kaikki tuntuu hirveän vaikealta. Mutta motivaatio ja innostus harrastukseen on palannut ja virtuaalimaailma putkahtelee taas ajatuksiin pitkin päivää. Eiköhän tämä tästä ala setviytymään ja IRL-elämänkin tuulet pikkuhiljaa tasoittumaan.

Tämä alkoon "virallinen" tauolta paluuilmoitus, joskin harrastukseni on edelleen painottunut viikonloppuihin (:

Viikonloppuharrastajan marinaa

Reilu vuosi sitten kerroin siirtymisestäni IRL-kiireiden takia viikonloppuharrastajaksi. Ajankäytön muuttumisen takia jouduin opettelemaan uuden tavan harrastaa ja vuoden takaisessa kirjoituksessa olenkin varsin positiivisella mielellä uuden harrastustapani suhteen. Mutta miltä tuntuu nyt, kun viikonloppuharrastamista on takana yli vuosi?

Viikolla suorastaan kihisen halusta päästä pikseliponeilemaan. Kesken palaverin saatan alkaa haaveilla uusien eläinten keksimisestä Moana farmille. Raporttia kirjoittaessa mieleen tulee loistava aihe päiväkirjamerkinnälle tai asiakaskäynnillä pääkoppaani alkaa muodostua luonne uudelle kasvatille. Sitten koittaa viikonloppu ja kaikenlaisen perinteisen viikonlopputohinan ohessa sitä pääsisi  vihdoin istahtamaan koneelle. Pikseliponeilutuokio odottaa! Mutta mistä ihmeestä sitä oikein aloittaisi? Mitä viikon aikana virtuaalimaailmassa onkaan tapahtunut? Lauantai menee sen miettimiseen, että mitä sitä oikeastaan pitäisi tehdä, ja sitten sunnuntai siihen, että miettii mistä aloittaa. Yhtäkkiä onkin sunnuntai-ilta, enkä ole saanut tehtyä mitään virtuaalijuttuja.

Viime aikoina tämä vain viikonloppuisin harrastaminen on tökkinyt ihan huolella. Lauantaisin istahdan koneelle ja olen aivan pyörällä päästäni mistä aloittaa. Luen sähköpostit, selaan foorumia ja yritän muistella, että mihin jäin edellisenä viikonloppuna. Sunnuntaina saatan sitten hyvällä tuurilla jo saada jotain tehdyksi, kun ensin olen käyttänyt lauantain koneajan epämääräiseen haahuiluun. Ne viikonloput ovat helppoja, jolloin on laatuarvostelutuomarointeja tai muita vastuutehtäviä - niiden jälkeen ei yleensä enää jää aikaa omille hevosille, joten ei tarvitse muistella mitä niiden kanssa edes pitäisi tehdä.

Varsinainen ongelma ei tässä ehkä ole ajanpuute vaan enemminkin sen vähäisen ajan käyttäinen tehokkaasti. Aikaisemmin harrastin vähän mutta usein - en tarvinnut muistilappuja tai muita, koska harrastin käytännössä joka päivä ja muistin helposti mihin olin edellisenä päivänä jäänyt. Nyt olen yrittänyt opetella erilaisten muistilistojen käyttöön, mutta olen siinä edelleen aika surkea. Ongelmia aiheuttavat erityisesti usein tehtävät ja paljon aikaa vievät asiat, kuten kilpailukalenterien päivitykset. On paljon helpompi tarttua puuhaan, jonka tietää saavansa valmiiksi käytettävissä olevassa ajassa, kuin hommaan, jonka tietää jo jäävän kesken. Ja jos se muistilista on pitkä kuin nälkävuosi (kuten usein on), ei tee mieli oikein tarttua mihinkään.

Tämä nyt oli tällainen valituspläjäys tähän sunnuntai-iltaan. Jos ei muutamaa kilpailuosallistumista ja sähköposteihin vastaamista lasketa, en ole koko viikonloppuna saanut tehtyä mitään virtuaaliharrastukseni eteen, mutta sen sijaan koko viikon haaveilin milloin mistäkin pikseliponeihin liittyvästä. Miten ihmeessä halu upota virtuaalimaailmaan iskee juuri töissä?

Uudenvuoden tavoitteiden puolivuositsekkaus

Viime viikonloppuna aloin innoissani kaivella esiin tammikuussa julkaisemaani postausta uudenvuoden lupauksistani. Kun aloin käydä niitä läpi, turhaannuin itseeni sen verran, että meinasin ensiksi jättää koko puolivuositsekkauksen tekemättä (kuten viime vuonna, jolloin se tosin johtui kiireisestä kesäkuustani). Muutin kuitenkin mieltäni, joten käydäänpä nämä julkisestikin läpi.

Moana part breds

• Ensimmäinen Moanan omasta isä- ja/tai emälinjasta polveutuva kasvatti, jota voi nimittää pitkäsukuiseksi (isä/emälinja yli 4 polvea). Tasasukuisuutta ei vaadita. - suunnitteluasteella, mutta ehtinee loppuvuodeksi, koska juuri aikuistuneita tai pian aikuistuvia nelipolvisia on jo useampia.
• Yksi viiden kutsun kilpailurypäs joka kuukausi. - maaliskuussa jäi pitämättä, mutta muuten menee hyvin.
• Pidä kasvattilista CAS-vuosittain ajantasalla. - hei, tämä sujuu toistaiseksi hyvin!
• Ikuisuusprojekti nimeltä "maastokartta" valmiiksi. - koko projekti on suurinpiirtein unohtunut.

Moana farm

• Hanki muuli, aasi ja karjahevonen. - aasirotuja olen vähän lueskellut, mutta muuten aika retuperällä. Sanotaanko, ettei ihan unohtunut kuitenkaan!
• Säännöllisen epäsäännöllisesti uusia eläimiä joukon jatkoksi. - joulukuun jälkeen ei ainuttakaan uutta eli huonosti menee. Mutta ehkä vielä pelastettavissa tälle vuodelle "säännöllisen epäsäännöllisesti"-ilmauksen ansiosta?
• Farmin hyödyntäminen miljöönä Moanan ponien päiväkirjamerkinnöissä. - ei ole tapahtunut muuten kuin ajatuksissani.

Juksula

• Hoida tallia tänä vuonna paremmin kuin viime vuonna. - olen kyllä ottanut pikkiriikkisen ryhtiliikkeen Juksulan kanssa, joten laitan tämän vihreäksi, vaikkei tallia vieläkään voi sanoa millään tavalla ajantasalla olevaksi.
• Hanki se työhevonen ja kokeile työkisoja. - hahahah, niin varmaan.
• Elvytä laukkapuolta. Joko poni- tai hevoslaukoissa. - sama kuin edellisessä.

Blogi

• "Vuoden 2019 top5" - helmi-huhtikuu oli ehkä vähän epäaktiivisempaa, mutta eiköhän tähän silti päästä tänäkin vuonna.
• Kommentoi ahkerammin muiden blogikirjoituksiin. - hmm. Tämä onkin hieman vaikea. Lasketaanko parista blogista löytyviä tykkäys- yms. nappeja? Jos ei, niin ei tämän kanssa sitten kauhean hyvin suju. Toisaalta virtuaaliblogien parissa on jopa tavallistakin hiljaisempaa, joten ei kommentoitavia kirjoituksiakaan nyt ihan kauheasti ole ollut. Olen kiltti itselleni ja merkitsen tämän siniseksi.

Tulos 5,5/12. Paremminkin voisi mennä, mutta onhan tässä vuotta puolet vielä jäljellä!

Ärsyttävä saamattomuus

Jokainen varmaan tietää sen tunteen, kun tekemistä on niin paljon, ettei tahdo aloittaa niiden tekemistä lainkaan. Bingo! Juuri siltä minusta on tuntunut koko viikonlopun. Erityisen luotaantyöntävä on Juksulan nälkävuoden mittainen tehtävälista ja ihan liian pitkään jatkunut päivittämättömyys. Ei sovi lainkaan tällaisen kontrollin ja järjestyksen rakastajan luonteeseen. Helpoimmalta tuntuisi vain heivata koko talli ja aloittaa sen suhteen puhtaalta pöydältä, mutta tiedän katuvani sitä myöhemmin. Joten taidan vain sulkea koneen ja tehdä jotain muuta. Kokeillaanpa ensiviikolla uudelleen.

(c) quickmeme.com