perjantai 23. helmikuuta 2018

Tasainen pisterivi helmikuun PoniKTK:sta

Tammikuun laatuarvosteluista kertovassa postauksessa (Palkintosadetta tammikuussa) lupailin jatkavani aktiivista linjaani helmikuussakin ja ilmoittavani hevosiani vaikka mihinkä kissanristiäisiin. No, KRJL:ään ei ollut valmiita hevosia ja ERJL:n ja KERJL:n viimeinen ilmottautumispäivä (tietenkään aiemmin ei voi ilmoittaa, koska hevosten valmistelu jää aina viime tippaan...) sattui viikonlopulle, joten unohdin sitten kokonaan ilmottautua. Viikonloppuisin kun olen tällä hetkellä aika vähän koneella. Siksipä helmikuussa toin hevosiani esille vain ponikantakirjan helmikuun tilaisuudessa.

Mukana meiltä oli neljä ponia: kolme anfarwolilaista, laukkasukuista B-ponia Turre, Trolli ja Mekku, sekä oma wpb-kasvattini Ukko. Kaikki neljä ovat mukavasti ja tasaisesti näyttelyissä menestyneet ja selvästi hyvin saman tasoisiksi kantakirjankin tuomarit porukan mielsivät, sillä Trolli sai 75 pistettä ja Mekku ja Ukko 76 pistettä eli koko kolmikolle tuli kakkospalkinto. Turre erottui joukosta 80 pisteellään ja ensimmäisellä palkinnollaan. Olin hieman yllättynyt siitä, että Mekku sai Trollia enemmän pisteitä, vaikkakin eroa oli vain yksi piste. Mekun kohdalla tuomarit olivat hyvin yksimielisiä, sillä kaikki antoivat tammalle 19 pistettä. Ei muillakaan kyllä isoja eroja ollut. Isoimmat piste-erot oli Ukolla, jonka pisteet olivat 18-20 pisteen välillä eli ei iso ero siinäkään.

Yritän ryhdistäytyä taas ensikuun laatuarvosteluihin, jottei arvosteluihin pääsyä odottavien jono kasva talleissa liian pitkäksi!

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Virtuaalimaailman yhteisöllisyydestä

Ystävänpäivän kunniaksi (ja koska tahdon vältellä parin esseen kirjoittamista) ajattelin raapustella jotakin virtuaalimaailman yhteisöllisyydestä ja sen merkityksestä. Samalla tämä kirjoitus jatkaa hieman edellisen postaukseni, Tilausvarsoja maailmalle, aihetta.

Virtuaalimaailma on yhteisönä aika poikkeuksellinen. Nimimerkkien takana voi olla ketä vain: alaikäisiä ja aikuisia, naisia/tyttöjä ja miehiä/poikia, opiskelijoita, työttömiä tai työllisiä, terveitä ja sairaita, rikkaita ja köyhiä ja niin edelleen. Virtuaalihevosharrastuksen harrastajakirjo on varmasti laajempi kuin vaikkapa jalkapallon tai ratsastusharrastuksen. Virtuaalihevosia pystyy harrastamaan halvalla, internet-yhteys ei ole kovin suuri investointi ja tietokoneitakin saa nykyään aika halvalla, ja jos ei silti ole internettiin ja tietokoneeseen varaa, pääsee kaikissa kirjastoissa tietokonetta käyttämään ilmaiseksi. Laajakirjoinen harrastajakunta on ehdottomasti rikkaus ja mielestäni on mahtavaa, että näin erilaiset ihmiset voivat saada hyvää oloa ja mieltä samasta asiasta.

Mielestäni jokainen tulisi ensisijaisesti harrastaa tai olla harrastamatta oman itsensä takia. Kuitenkin ihminen on pääsääntöisesti sosiaalinen olento ja muiden hyväksyntä ja yhteisöllisyyden tunne on ihmisen hyvinvoinnille tärkeää. Siksi moni virtuaaliharrastaja tahtoo verkostoitua muiden harrastajien kanssa. 

Mitä merkitystä sillä yhteisöllisyydellä sitten oikein on? Voin puhua vain omasta puolestani, mutta samanhenkisten ihmisten löytäminen on aivan uskomaton motivaattori. Kun motivaatio ja inspiraatio on hukassa, yksi parhaista keinoista niiden löytämiseen on kirjautua keskustelufoorumille ja rutista hieman muiden kanssaharrastajien kanssa joko asiasta tai sen vierestä. Itselläni auttaa usein jo pelkkä foorumin selailu: Klikkaan pari kiinnostavaa tallia auki, ja hups vain, taas alkaa inspiraatio virrata! Muiden harrastajien olemassa olo lisää myös "vastuullisuutta" harrastusta kohtaan. Olen ikään kuin vastuussa talleistani ja omistamistani hevosista ja yhtäkkinäinen katoamistemppuni olisi väärin muille harrastajille. Joku voisi ehkä ottaa vastuullisuudesta paineita, mutta itselleni se on vain yksi tukijalka lisää virtuaaliharrastukseeni. Muilta harastajilta saa myös valtavasti uusia ideoita niin oman tallin pyöritykseen ja kasvatustoimintaan, kuin  myösihan perusasioihin kuten päiväkirjamerkintöihin ja luonneteksteihin.

On ollut aikoja, jolloin virtuaaliyhteisön yhteisöllisyys ei ollut minulle lainkaan tärkeää. Esimerkiksi hevoset.comin lopetettua vietin useamman vuoden lähes ilman kontakteja muihin virtuaaliharrastajiin (jos kilpailuosallistumisia ja vastaavia ei lasketa). Hevostalli.net ei anonyymiydellaan ole koskaan kiinnostanut ja innostanut minua osallistumaan virtuaalimaailman menoon mutta nyt Keskustan myötä olen ollut huomattavasti aktiivisempi ja osallistunut niin keskusteluun kuin myös vapaaehtoistyöhön laatuarvostelutuomarointien kautta. Nykyään virtuaalimaailman luomalla yhteisöllä onkin harrastuksessani tärkeä jalansija ja saan paljon niin itse harrastuksestani kuin myös sen tuomista uusista virtuaalisista ystävistä!

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Tilausvarsoja maailmalle

Olen suorastaan luvattoman huono myymään omia kasvattejani, tai paremminkin olen surkean huono tekemään kasvattejani myyntiin. Jokainen keskimäni yhdistelmä on aina niin kiva, ettei sitä millään malttaisi pistää pois omasta tallista! Enkä toisaalta oikein jaksa sitä myyntirumbaakaan ostotarjouksineen ja sivujen odotteluineen.

Siksipä omia kasvattejani on hyyyyyvin vähän omien tallieni ulkopuolella. Olen keskittynyt lähinnä tarjoamaan omia hevosiani (lähinnä oreja) muille jalostukseen aina kun joku huutelee sopivia rotuja tarvitsevansa. Sitä kautta olenkin saanut jonkin verran puskettua hevosteni verta oman kuplani ulkopuolelle.

Mutta helmikuussapa onkin sattunut useampi ihme! Olen nimittäin ihan sähköpostilla (ja Keskustan chatissa, mutta se nyt on melkein kuin sähköposti) saanut useamman tilausvarsa-kyselyn! Ilman mitään mainostamista. Vau! Vaikka tätä itseni vuoksi harrastankin niin se todella lämmittää sydäntä, kun muutkin harrastajat löytävät tallini ja ihanat hevoseni.

Juksulasta saatiin yksi konik-kasvatti liikkeelle, kun Tinu kysyi tilausvarsaa kahdesta suvuttomasta konikistani. Juksulan Julita onkin Juksulan ensimmäinen konik-varsa ikinä! Myös toinen suvuttomista konik-oreistamme pääsi tositoimiin ja tuloksena syntyi Angren Maksym. Lisäksi meidän eestinhevoskasvatti Juksulan Moritz sai jälkikasvua Tinun tamman kanssa, tuloksena Angren Olev.

Glenwoodin Disa on aikaisemminkin kysellyt Moana part bredsista tilaria ja tällä kertaa saatiin kasaan koulupainotteinen wpb-ori Rufus Roux MPB. Tästä varsasta olen todella innoissani, joten saattaapi olla, että jonkun vuoden päästä olen itse kinuamassa ponista varsaa! Moanasta saatiin toinenkin tilausvarsa liikkeelle, kun Ellille Vinhakulmaan tekaistiin mounttiori Moana's Fflamddwyn. Saa nähdä tuleeko Frankista muotovalio - ainakin on geenit kohdallaan, sillä oriin molemmat vanhemmat ovat VIR MVA Ch -tittelit lunastaneet! Kolmaskin poni on Moanasta matkalla maailmalle, kun Kidalle Pencalowiin on luvattu takautuvasti syntyvä B-ponivarsa meidän Neffi-tammasta.

On mukava huomata, että hevoseni ovat muidenkin mielestä kivoja!