Ystävänpäivän kunniaksi (ja koska tahdon vältellä parin esseen kirjoittamista) ajattelin raapustella jotakin virtuaalimaailman yhteisöllisyydestä ja sen merkityksestä. Samalla tämä kirjoitus jatkaa hieman edellisen postaukseni,
Tilausvarsoja maailmalle, aihetta.
Virtuaalimaailma on yhteisönä aika poikkeuksellinen. Nimimerkkien takana voi olla ketä vain: alaikäisiä ja aikuisia, naisia/tyttöjä ja miehiä/poikia, opiskelijoita, työttömiä tai työllisiä, terveitä ja sairaita, rikkaita ja köyhiä ja niin edelleen. Virtuaalihevosharrastuksen harrastajakirjo on varmasti laajempi kuin vaikkapa jalkapallon tai ratsastusharrastuksen. Virtuaalihevosia pystyy harrastamaan halvalla, internet-yhteys ei ole kovin suuri investointi ja tietokoneitakin saa nykyään aika halvalla, ja jos ei silti ole internettiin ja tietokoneeseen varaa, pääsee kaikissa kirjastoissa tietokonetta käyttämään ilmaiseksi. Laajakirjoinen harrastajakunta on ehdottomasti rikkaus ja mielestäni on mahtavaa, että näin erilaiset ihmiset voivat saada hyvää oloa ja mieltä samasta asiasta.
Mielestäni jokainen tulisi ensisijaisesti harrastaa tai olla harrastamatta oman itsensä takia. Kuitenkin ihminen on pääsääntöisesti sosiaalinen olento ja muiden hyväksyntä ja yhteisöllisyyden tunne on ihmisen hyvinvoinnille tärkeää. Siksi moni virtuaaliharrastaja tahtoo verkostoitua muiden harrastajien kanssa.
Mitä merkitystä sillä yhteisöllisyydellä sitten oikein on? Voin puhua vain omasta puolestani, mutta samanhenkisten ihmisten löytäminen on aivan uskomaton motivaattori. Kun motivaatio ja inspiraatio on hukassa, yksi parhaista keinoista niiden löytämiseen on kirjautua keskustelufoorumille ja rutista hieman muiden kanssaharrastajien kanssa joko asiasta tai sen vierestä. Itselläni auttaa usein jo pelkkä foorumin selailu: Klikkaan pari kiinnostavaa tallia auki, ja hups vain, taas alkaa inspiraatio virrata! Muiden harrastajien olemassa olo lisää myös "vastuullisuutta" harrastusta kohtaan. Olen ikään kuin vastuussa talleistani ja omistamistani hevosista ja yhtäkkinäinen katoamistemppuni olisi väärin muille harrastajille. Joku voisi ehkä ottaa vastuullisuudesta paineita, mutta itselleni se on vain yksi tukijalka lisää virtuaaliharrastukseeni. Muilta harastajilta saa myös valtavasti uusia ideoita niin oman tallin pyöritykseen ja kasvatustoimintaan, kuin myösihan perusasioihin kuten päiväkirjamerkintöihin ja luonneteksteihin.
On ollut aikoja, jolloin virtuaaliyhteisön yhteisöllisyys ei ollut minulle lainkaan tärkeää. Esimerkiksi hevoset.comin lopetettua vietin useamman vuoden lähes ilman kontakteja muihin virtuaaliharrastajiin (jos kilpailuosallistumisia ja vastaavia ei lasketa). Hevostalli.net ei anonyymiydellaan ole koskaan kiinnostanut ja innostanut minua osallistumaan virtuaalimaailman menoon mutta nyt Keskustan myötä olen ollut huomattavasti aktiivisempi ja osallistunut niin keskusteluun kuin myös vapaaehtoistyöhön laatuarvostelutuomarointien kautta. Nykyään virtuaalimaailman luomalla yhteisöllä onkin harrastuksessani tärkeä jalansija ja saan paljon niin itse harrastuksestani kuin myös sen tuomista uusista virtuaalisista ystävistä!
Hyvää ystävänpäivää kaikille!