Näytetään tekstit, joissa on tunniste nostalgiaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nostalgiaa. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 30. heinäkuuta 2025

Sukellus Wanhojen virtuaalihevosten maailmaan

Jokunen vuosi takaperin löysin Virtuaalisen ratsastajainliiton tunnukseni syövereistä unohtuneen arabioriin SA Al-Chakir ox:n. Ori on tämän jälkeen jo pidempään odotellut muuttoaan Juksulaan, mutta nyt viimein päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja tehdä oriille uudet sivut. Sivuja väsätessä huomasin oriin suvun olevan wanha ja jatkuvan nelipolvisenkin sukutaulun ulkopuolelle. No mikäs sen mukavampaa kuin yhdeksi kesäloman illaksi uppoutua vanhojen virtuaaliarabien maailmaan!

Paitsi ettei suvun selvittämisen riittänyt yksi ilta, ei edes kaksi. Lopulta aikaa taisi mennä noin kolmen työpäivän verran - ellei jopa enemmän. Olin jo aika varhain siinä pisteessä, että jokaisen uuden linkin kohdalla toivoin hartaasti ettei linkin takaa löytyisi enää lisää linkkejä. Mutta nyt suku on lopultakin selvitetty: nelipolvisen sukutaulun lisäksi sukulaisia löytyi 312 rivin verran. Osa yksilöistä esiintyi suvussa useammin kuin kerran, mutta menin sukua selvittäessä jo niin sekaisin eri kertauksista, että ne jää nyt laittamatta esille. Koska käytin tähän yhden kesälomaviikkoni kaikki harrastustunnit, ansaitsee työ tulla esitellyksi: Aapon 4-polvisen sukutaulun ylittävä suku.

Aapon isän puoleiset, nelipolvisen sukutaulun ulkopuolelle jäävät sukulaiset ovat vahvasti sieltä 2000-luvun alusta eli virtuaalihevosharrastuksen alkuvuosilta yli 20 vuoden takaa. Alla on muutama tuon ajan (arabipiireissä) harrastamiseen liittyvä huomio, mitkä jäivät mieleen sukua läpi käydessä:

  • Sukusiitos: tiukkojakaan kertauksia ei ole karsastettu. Liekö sukutaulujen puuttumisella ja pelkkien vanhempien merkitsemisellä ollut osansa, mutta ei näytä olleen mitenkään harvinaista että vaikkapa isänisä ja emänisä ovat sama hevonen.
  • Epätasaiset suvut: epätasaisuus ei ole lyhyissäkään suvuissa haitannut ja pidempi sukuisia on yhdistetty myös keksittyihin evm-hevosiin.
  • Virtuaalisen Muotovalion tittelin arvostaminen: VIR MVA Ch oli THE PALKINTO. Kantakirjapalkinto, varsinkin jos se oli ykkönen, tuli hyvänä kakkosena. Näyttelyjaoksen arvonimistä tuli tiukasti osa hevosen nimeä. Muita kilpailuita tai palkintoja on 2000-2005 hevosten sivuilla erittäin vähän.
  • Kasvattajanimet evm-hevosilla: ylipäätään sen päättely, onko hevonen tai sen vanhemmat oikeasti olleet olemassa vai ei, on osan vanhojen hevosten kohdalla vaikeaa. Vielä vaikeampaa se on, jos nimiin on sotkettu oikeasti käytössä ollut kasvattajanimi. (Erityistä pään vaivaa aiheutti tällä kertaa Greymask'ilaiset)
  • Kuolleiden hevosten sivujen poistaminen: hevosen sivut on usein poistettu sen kuoleman jälkeen ja tiedot (tai pelkkä muistovärssy) on siirretty yhteiselle muistosivulle. Muistan itsekin harrastaneeni tätä 2000-luvun alussa. Joskus muistosivut on olemassa, mutta niiltä on poistettu kaikki tieto ja korvattu nyyhkytarinalla. Kuolleiden hevosten linkit on usein poistettu myös jälkeläisten sivuilta ja sukutauluihin hevonen on vain merkitty kuolleeksi ilman linkkiä. Todella tuskastuttavaa etsiä juuri sitä oikeaa kuollutta Twilight'ia tai Snowball'ia, kun linkit on kaikilta sivuilta poistettu ja Googlesta ei tuollaisten nimien kanssa ole apua...
  • Suositut jalostushevoset ovat todella olleet oikeasti Suosittuja: esimerkiksi Sunflower's Al Sheik'llä on lähes 70 jälkeläistä ja monella aikansa "must have" hevosella on yli 20 jälkeläistä. Toki harrastajakunta on aikoinaan ollut suurempi.

Oman mausteensa wanhojen sukujen selvittämiseen tuovat hevosten vaihtelevat kirjoitusasut. Ehkä copypaste ei ole ollut harrastajilla yleisesti tiedossa, mutta nimissä on erityisesti heittomerkkien osalta paljonkin vaihtelua. Häiritsee mukavasti hakutuloksia, kun heittomerkkeinä joutuu käyttämään kaikkia mahdollisia yläpilkkuja, jotka näppäimistöltä löytyy. Useille hevosille myös löytyi monta eri sivua (joilla jokaisella saattoi nimellä olla eri kirjoitusasu), joista oli mahdotonta sivun sisällön tai webarchiven tallennuspäivän perusteella päätellä, mikä on mahdollisesti uusin ja viimeksi päivitetty sivu. Itse otin sukuselvitykseen yleensä sen sivun, jossa tuntui olevan eniten informaatiota.

Olipa homma, mutta tulipahan tehtyä. Aapon suvun selvittämisestä sai lopulta ihan voittajafiiliksen, vaikka välissä meinasi kyllä epätoivo iskeä.

P.S. Sukuselvitykseen jäi vielä joitakin kysymysmerkkejä! Epäselviksi jääneet löytyvät sivulta haulla sanoilla "kadonnut tai evm" tai "evm?". Toki myös "kadonnut"-maininnalla merkittyjen hevosten (mahdollisesti jopa toimivia osoitteita) otetaan vastaan!

tiistai 6. joulukuuta 2022

Kaikuja suomenhevoskasvatuksestani

Itsenäisyyspäivän kunniaksi sopii kaivella vanhoja muistoja virtuaalisista suomenhevoskasvateistani - kyllä! Minäkin olen joskus kyseisen kansallisrodun kanssa virtuaalimaailmassa puljannut. Oikeassa maailmassa suomenhevonen on lempirotuni ja kaikki omat hevoseni ovat olleet juuri suomenhevosia. Virtuaalimaailmassa rotu ei sen sijaan ole koskaan erityisemmin sykäyttänyt, useastakin syystä.

Virtuaalimaailmassa olen silti kasvattanut suomenhevosia. En koskaan kovin tavoitteellisesti tai pitkäjänteisesti, mutta useamman kasvatin olen bittiavaruuteen keksinyt. Harmillisesti suokkikasvatusajoistani on niin kauan, että suurin osa todistusaineistosta sekä minun muistijäljistäni on jo kadonnut. Onneksi on VRL:on rekisteri! Tämän postauksen listaus ei siis ole täydellinen, vaan perustuu pelkästään VRL:n rekisterin tietoihin.

Olen kasvattanut suomenhevosia ainakin kuudessa eri tallissa: Myrskyluodon tallissa, Dragon Stablessa, Talli Light Dragonissa, Siittola Cipofüzossa, Yksityistalli Adlerissa ja vielä nykyisinkin pystyssä olevassa Juksulassa. Lisäksi olin jonkin aikaa toisena omistajana suomenhevosia kasvattaneessa Hunajapurossa, joten sitäkin kautta olen sotkeutunut suomenhevosiin. Hunajapuroa en kuitenkaan koskaan oikein tuntenut omakseni, joten jätetään se pois tästä tekstistä. Myös Bellisentessä, jossa olin hetken aikaa kolmantena omistajana, syntyi (rekisterin mukaan) yksi suomenhevoskasvatti.

Myrskyluodon tallissa (n. 2004) on vanhan geocitiesin sivun mukaan syntynyt ainakin kaksi suomenhevosvarsaa, mutta rekisteriin tai jatkojalostukseen niistä ei ole päätynyt kumpikaan. Dragon Stable, Siittola Cipofüzo ja Yksityistalli Adler olivat nekin lyhyitä projekteja, joista ei paljoa tarinoita jäänyt, varsinkaan suomenhevosten saralla, kerrottavaksi. Yllättäen silti useampi näiden tallien kasvatti on sukupolven tai kaksi jättänyt jälkikasvua virtuaalimaailmaan, mutta kaikkien jäljet katkeavat vuosien 2009-2010 tienoille, joten nykypäivän suvuissa näitä ei enää näy.

Light Dragonissa sh-kasvatteja on rekisterissä kasvattajanimillä LD ja LD'n, josta ensimmäinen on peräti rekisteröity alunperin suomenhevosilla ja jälkimmäistä ei ole rekisteröity lainkaan. Rekisterin eri lähteistä kasaamalla saan LD:n aikaisia rekisteröityjä sh-kasvatteja 11 kappaletta, mutta määrä on todennäköisesti suurempi, sillä tuohon aikaan en rekisteröinyt kaikkia omia hevosiani, enkä vaatinut kasvattieni rekisteröintiä myöskään muilta. Rekisteröidyistä kasvateista useampi on saanut varsan tai useamman, mutta suurimman osan sukulinja katkeaa sukupolven tai toisen jälkeen. Ei kuitenkaan kaikilla, sillä LD'n Tähtisydän näkyy tyttärensä LD Patukan kautta Ryövärintytär-tamman suvussa. Ko. tamma asustaa Miltsulla Breawassa, joka on aktiivisessa toiminnassa. Myös LD Hissukan tytär Teriina on saanut jälkeläisen, Korpin Kentaurin, vuonna 2021 ja oriin omistaja näyttäisi olevan Keskustassa aktiivinen, joten ehkä suku jatkuu jonakin päivänä. Jos kerta LD:läisiä suomenhevosia näkyy nykypäivänä kahtakin eri kautta ilman omaa myötävaikutustani, niin aika hyvin, eikö?

Juksulassa on syntynyt kaksi suomenhevoskasvattia, Juksulan Jonninjoutava ja Juksulan Kultainen, molemmat vuonna 2009 ja molemmilla oli eminään LD:n kasvatit. Molemmat päätyivät muille omistajille ja ovat sittemmin kadonneet ilman jälkikasvua. Lievästi kyllä polttelisi napata kumpikin tamma itselle tätä sukua jatkamaan... Molemmillahan on emänemänään Kirottu Ensirakkaus, jonka olen esitellyt Suosikkipikselinäni aika tarkkaan vuosi sitten, ja olisihan tuota LD-sukua (sekä Juksulan heppoista suomenhevoskasvatusta) kiva tuoda omallakin panoksella nykypäivään. Harkitsen vakavasti!

Hyvää itsenäisyyspäivää blogin lukijoille!


Myrskyluodon talli, 3 kpl:
  • ML Junnu, 2004 (rekisteröimätön, isä)
  • ML Junni, 2004 (rekisteröimätön, isä)
  • ML Tulinen Tähdenlento, 2004 (rekisteröimätön, emä)

Dragon Stable, 2 kpl:

Talli Light Dragon, 12 kpl:

Siittola Cipofüzo, 2 kpl:

Yksityistalli Adler, 3 kpl:

Juksula, 2 kpl

torstai 21. toukokuuta 2020

Entiset tallini osa 5. Myrskyluodon talli

Minulla on ollut virtuaalitalleja tauotta vuodesta 2001, joten joukkoon on mahtunut yksi jos toinenkin viritelmä. Tässä "Entiset tallini"-postaussarjassa kaivan esille vanhoja tallejani ja kasaan kunkin tallin elinkaaren omaan postaukseensa. Aivan kaikista virtuaalihistoriani talleista ei varmasti esittelyä tule, sillä varsinkin lyhytikäiset tallit ovat itseltänikin jo unohtuneet. Sarjaan kuuluvat postaukset löytyvät tunnisteella Entiset tallini -sarja.

Myrskyluodon talli pähkinänkuoressa:
  • perustettu alkuvuodesta 2004 tai loppuvuodesta 2003
  • alkuperäisenä perustajana tuolloin Yuna-nimellä kulkenut harrastaja
  • talli siirtyi minun hoiviini muistojeni mukaan kesällä tai syksyllä 2004
  • alkuperäinen toiminta hoitajatoiminta, ei kilpailuita tai suunnitelmallista kasvatusta, myöhemmin pääasiassa sekalaista kasvatusta
  • muutamia kasvatteja ML- ja DS-etuliitteillä
  • sivut olivat Geocitiesissa eikä tallin sivuja ole säilynyt, muutamia hevosten sivuja löytyy vielä Oocitiesista
  • talli lopetti toimintansa syksyllä 2005 koettuaan ensin muutamia nimi- ja toiminnanmuutoksia
Myrskyluodon talli oli nimenä varsin lyhytaikainen, mutta olen niputtanut tallin vaiheet ja nimimuutokset tähän yhteen esittelyyn. Alunperin talli perustettiin nimellä Kirjavan Kissan tila. Tallin perustaja oli Yuna-niminen harrastaja ja minä päädyin Kirjavan Kissan tilalle alunperin hoitajana joskus 2003-2004 vuosien vaihteessa, kun talli oli vasta perustettu. Hoitohevosenani oli  tuolloin suomenhevosori Dj Justmare eli Justus. Erinäisten vaiheiden jälkeen Kirjavasta Kissasta tuli Myrskyluodon talli - käytännössä tallin hevoset ja hoitajat pysyivät samoina, vain nimi ja muistaakseni myös ulkoasu vaihtui. Jatkoin tallilla edelleen hoitajana.

Ilmeisesti nimenvaihdoskaan ei auttanut eikä Yunan kiinnostus talliin ja sen hevosiin siitä juurikaan parantunut. Olin tallin aktiivisin hoitaja ja olin tainnut haalia tallilta jo useammankin hoitohevosen, joten Yuna tiedusteli kiinnostustani ottaa talli kontolleni. Todennäköisesti en paljoja harkinnut, vaan vastasin heti myöntävästi ja niinpä minusta tuli Myrskyluodon tallin onnellinen omistaja muistini mukaan joskus kesällä tai syksyllä vuonna 2004.

Myrskyluodon talli on edelleen virtuaaliharrastukseni ainoa talli, jonka olen "perinyt" toiselta harrastajalta. Aluksi olin tallista tietenkin erittäin innoissani ja sulautin silloisen tallini (ehkä Talli Rainbow tai jokin vastaava) Myrskyluodon talliin. Aika nopeasti Myrskyluodon talli alkoi muuttua kasvatuspainotteisemmaksi ja pian nimi vaihtuikin Myrskyluodon siittolaan. Hoitajatoimintakin taisi aikalailla kuihtua samoihin aikoihin vai lopetinko sen tietoisesti kokonaan, mutta ainakaan en muista tallilla juuri hoitajia pyörineen. Kilpailuiden järjestäminen tai hevosten aktiivinen kilpailutus ei ollut missään vaiheessa osa Myrskyluodon toimintaa.

Myrskyluodon talli/siittola ei kuitenkaan alkanut tuntua siltä Omalta Tallilta, vaikka kuinka yritin ja vaikka kuinka olin tallista tykännyt hoitajana ollessani. Suosiolla en tallin kanssa luovuttanut vaan vaihdoin tallin nimen Dragon Stableksi keväällä 2005. Dragon Stablekaan ei oikein ottanut tuulta alleen ja aika pian nimenvaihdoksen jälkeen Myrskyluodon talli / Dragon Stable saateltiin pikselien hautausmaalle. Viimeiset Dragon Stablen kasvatit näyttäisivät syntyneen marraskuussa 2005, jolloin talli on kyllä jo vahvasti ollut toinen jalka haudassa.

Kasvattajanimellä ML varustettuja suomenhevos- ja arabivarsoja syntyi Oocitiesissa säilyneiden hevosten sivujen mukaan vajaat kymmenen kappaletta lokakuun 2004 ja maaliskuun 2005 välisenä aikana. Varsoja voi olla muitakin. Kovin merkittäväksi ei tallin kasvatustyötä voi sanoa, sillä ML-alkuiset kasvattini eivät juuri saaneet jälkikasvua. Poikkeuksen teki suomenhevosori ML Tulinen Tähdenlento, joka sai pojan Lelun Uljas, joka kuitenkin on nykyään kadonnut eikä ilmeisesti saanut jälkeläisiä. Myrskyluodon kasvatit ovatkin hävinneet nykyisten virtuaalihevosten suvuista täysin eikä niille muutamille Dragon Stablen DS-liitteellä syntyneillä käynyt sen paremmin. Tosin aika moni Myrskyluodon (aikuisista, alkuperäisistä) hevosista päätyi tallin lopettamisen jälkeen Talli Light Dragoniin ja sai siellä jälkeläisiä, joista osa ei täysin ole nykyäänkään kadonnut.

Mikä Myrskyluodon tallista sitten teki tämän esittelyn arvoisen? Talli oli toiminnassa minun omistuksessani ehkä vuoden, ei saanut mitään merkittävää aikaan kasvatusrintamalla tai millään muullakaan rintamalla eikä jättänyt virallista jälkeä edes VRL:oon. Olin aloittanut virtuaaliharrastukseni Expagessa, kuten moni muukin uusi harrastaja siihen aikaan. Expagessa ei pystynyt tai tarvinnut käyttää lainkaan koodeja, vaan sivun sai editoitua mieleisekseen Expagen tarjoamilla työkaluilla. Myrskyluodon talli olikin ensimmäinen koodattu tallini ja sen kautta hurahdin koodien mahdollisuuksiin enkä ole palannut "koodittomiin" editoreihin sitten Myrskyluodon. En edelleenkään ole innokas koodaaja ja luomani koodiviritykset ovat usein melko kömpelöitä ja saavat osaavammat lähinnä naureskelemaan. Mutta Myrskyluodon talli oli se porras, jonka kautta ponnistin itsekoodattujen sivujen maailmaan ja sain kipinän opetella edes tämän alkeellisen koodaustaidon, mikä minulla tänä päivänä on. Lisäksi muistan edelleen Kirjavan Kissan tilan ja Myrskyluodon tallin yhtenä parhaana paikkana virtuaalisella hoitajanurallani.

perjantai 3. huhtikuuta 2020

Tarina nimimerkkini takana

Aina silloin tällöin keskustelufoorumeilla tulee puhetta nimimerkeistä ja tarinat nimimerkkien takana ovat joka kerta yhtä mielenkiintoisia. On myös hauska huomata, että jokin topikissa ihan vieraalla nimellä liikkuva onkin aikaisemmin ollut tuttuakin tutumpi harrastaja! Aikaisempina vuosina nimimerkkien vaihtaminen tuntui olevan muotia ja ht.netin virtuaalipalstalla saattoi etusivulla olla kerralla useampikin "vaihdoin nimimerkkiä: X -> Y!"-topikki. Nykyään nimimerkit taitavat vaihtua vähemmän tai sitten niistä ei enää samalla tavalla ilmoitella foorumeilla.

Minä olen ollut todella laiska ja mielikuvitukseton nimimerkkini kanssa, sillä olen kulkenut nimellä Nintsu jo vuosia. Taisi olla jossakin vuosien 2002-2003 vaihteessa, kun väänsin etunimestäni Nina lempinimen. IRL minua ei ole koskaan kutsuttu millään lempinimellä enkä ole sellaista koskaan kaivannutkaan. Virtuaalimaailmassa taas en osaisi (enää) kulkea omalla Nina-nimelläni.

Virtuaaliharrastukseni alkuaikoina vuonna 2001 minulla oli jonkin sortin fiksaatio sateenkaariin ja ensimmäiset muistamani nimimerkit olivat jonkinlainen väännös sateenkaaresta tai rainbow'sta. Nimimerkki saattoi vaihtua hieman joka kirjoituskerralla, oli SaTeEnKaArI, ~Rainbow~: ja milloin mitäkin ylimääräistä merkkiä ja numeroa edessä ja takana. Yhdellä tallilla muistan olleeni pitkään hoitajana nimimerkillä ~Sateenkaari~ tai jokin siihen suuntaan, mutta muutoin nimimerkin kirjoitusasu saattoi vaihtua joka kerralla sen päivän tuulen mukaisesti.

Vuoden 2002 syksyllä sain muutamia luokkakavereitani innostumaan virtuaaliharrastuksesta ja päätin vaihtaa nimimerkkini etunimekseni, jotta kaverini tunnistaisivat minut. Ei tullut ala-asteikäisen lapsen mieleen, että siellä netissä saattaa olla pari muutakin Ninaa! Ninan tallia pidin Nina-nimimerkillä ja käytin nimeä muutenkin pyöriessäni virtuaalimaailmassa. Välillä käytin nimestä joitakin variaatioita, lisäsin merkkejä tai numeroita nimen eteen tai taakse, mutta muistelisin pääasiassa käyttäneeni Nina-muotoa.

Joskus vuosien 2002-2003 vaihteessa hain hoitajaksi tallille, jonka nimeä en enää muista enkä muista haluamaani hoitohevostakaan. Tallilla oli kuitenkin jo Nina-niminen hoitaja eikä tallin omistaja halunnut tallille kahta samannimistä, ei vaikka olisin laittanut nimeeni lisää merkkejä tai numeroita. Halusin kuitenkin ehdottomasti alkaa hoitamaan juuri tuolla tallilla juuri sitä hevosta, joten väänsin hyvin nopeasti ja enempää harkitsematta Nina-nimestä lempinimen Nintsu. Minua ei koskaan IRL oltu kutsuttu millään lempinimellä enkä muista kuolemaksikaan mistä lempinimen keksin. Olinko lukenut sen jostain vai onnistuinko itse muotoilemaan sen? En muista, mutta niin syntyi Nintsu.

Hetken aikaa käytin Ninaa ja Nintsua rinnakkain. Ainakin Ninan tallia pidin Nina-nimimerkillä vuoden 2003 kevääseen saakka, mutta sen jälkeen olen liikkunut vain nimellä Nintsu. Mitä sitä hyvää nimeä vaihtamaan! Jos rehellisiä ollaan, niin usein on kyllä tullut mieleen uuden nimimerkin keksiminen, mutta toisaalta taas Nintsu on minulle niin vakiintunut nimimerkki, etten tohdi sitä vaihtaa. Eikä ole tullut vielä tähän päivään mennessä toista Nintsua vastaan, joten lienee ihan hyvä ja erottuva nimi siltäkin kantilta.

perjantai 14. kesäkuuta 2019

Ensikosketukseni virtuaalimaailmaan

Viime viikolla muistelin ensimmäistä virtuaalihevostani, joten ei liene ihme, että seuraava muisteloni koskee ensimmäistä kohtaamistani virtuaalihevosharrastuksen kanssa. Tämä postaus ei todellakaan ole mikään blogikirjoitusten aatelija, kun vain kirjoittelen muistojani ylös, mutta onneksi omassa blogissa voi kirjoittaa mistä haluaa.

Olen aina tykännyt lukemisesta, joten hevoshulluna tyttönä olin tietysti vaatinut vanhempiani tilaamaan minulle Hevoshullu-lehden, kun aloitin kolmannen luokan koulussa 2001. Lehdessä oli tuolloin (onkohan vieläkin?) ilmoituspalsta, jonne lukijat saattoivat lähettää lyhyitä viestejä. Olikohan peräti oma palsta vihko- ja virtuaalitalleille? No, joka tapauksessa sieltä bongasin parinkin virtuaalitallin mainoksen. Uteliaisuuteni heräsi, vaikka en aiemmin ollut juurikaan ollut kiinnostunut tietokoneista. Kaikki hevosiin liittyvä kuitenkin kiinnosti, joten isältä aloin kinuamaan lupaa tietokoneelle ja nettiin. Tuohon aikaan vanhemmillani oli puhelimeen liitetty netti, eli kun joku oli netissä, ei puhelin toiminut, joten netissä roikkumiseen ei kannustettu. Lopulta sain kuitenkin luvan käyttää tietokonetta (talouden ainoaa) ja nettiä.

Päädyin Ratsastuskoulu Farlotin sivuille ja, kiitos WayBack Machinen: tallin etusivu on edelleen tallessa! Oikea nostalgiapläjäys! Farlot oli ajalleen hyvin tyypillinen talli; paljon värejä, animaatioita ja grafiikkaa, vieraskirjoja, kävijälaskuri. Etusivun mukaan Farlot oli perustettu 15.8.2001 ja muistelisin Hevoshullussa olleen mainoksen olleenkin tallin avajaismainos. En tiedä mikä minua juuri Farlotissa tuolloin viehätti, mutta ihastuin heti ajatukseen virtuaalisista hevosista. Omaa oikeaa hevosta minulle ei oltu suostuttu hankkimaan (ahkerasta kärttämisestä huolimatta) enkä nuoren ikäni takia saanut ratsastuskoulultani hoitohevosta, joten idea "tietokonehevosista" upposi hedelmälliseen maaperään.

2000-luvun alussa virtuaaliharrastus oli nimenomaan hevosten hoitotarinoiden kirjoittelua eikä kilpaileminen tai kasvatus tainneet olla niin iso juttu. Minäkään en tuolloin ollut tippaakaan kiinnostunut kilpailemisesta tai virtuaalihevosten kasvatuksesta, mutta hoitotarinoita hinkusin kirjoittamaan heti jutun juonen ymmärrettyäni. Vihkotalleja olin vähän jo harrastellutkin itsekseni, joten siirtyminen virtuaalimaailmaan oli helppoa. Farlotissa rakastuin syystä X, Y tai Z vuonohevosoriiseen, jonka nimi oli Pogo, ja halusin sen ehdottomasti hoitohevosekseni. Oriilla oli kuitenkin jo hoitaja (tai ehkä jopa kaksi), mutta sitkeästi kärtin hevosta hoidettavakseni. Lopulta (mahdollisesti spämmiini ärtyneinä) minulle tarjottiin hoidettavaksi toista hevosta, josta taisin hieman suuttua jostakin syystä, ja päätinkin perustaa oman tallin omine hevosineni. Siinä ei kauaa minulla nokka tuhissut, kun jo puuhasin sivuja pystyyn expgaessa! Siitä se sitten lähti, eikä loppua ole vielä toistaiseksi näkynyt.

Voi kauhea, kun tästäkin on jo kauan! Lähes 18 vuotta, harrastukseni tulee siis tänä syksynä täysi-ikäiseksi. No, tämä fossiili kiittää ja kuittaa tältä erää! (Plus, luen enemmän kuin mielelläni kuinka muut ovat tämän harrastuksen pariin päätyneet!)

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Ensimmäinen virtuaalihevoseni

Viime elokuussa kirjoittelin ikivanhasta 2000-luvun alussa toimineesta tallistani Ninan tallista. Se sai minut pohtimaan ihka ensimmäistä virtuaalihevostani. Valitettavasti en muista tarkalleen mikä oli ihan ensimmäinen virtuaalihevoseni, sillä harrastukseni alkuaikoja leimasivat useat hyvin lyhytikäiset tallit. En edes muista varmaksi mikä oli ihan ensimmäisen virtuaalitallini nimi.

Ensimmäinen muistamani virtuaalihevoseni on Tähtitar-niminen suomenhevostamma. Itseasiassa Tähtitar ei alunperin edes ollut virtuaalihevonen, vaan schleich-hevosfiguuri, vuonna 2000 ilmestynyt quarterhevonen. Sain lelun samoihin aikoihin, kun päädyin virtuaalihevosten maailmaan eli joskus siinä vuoden 2001 aikana. En tarkalleen muista miten Tähtitar siirtyi oikean elämän leluhevosleikeistäni virtuaalimaailmaan. Minulla oli muitakin schleich-hevosia (parhaimmillaan noin sata), mutta en muista, että olisin muiden hevosfiguurien "henkilöllisyyden" siirtänyt nettiin.

Tähtitar-virtuaalihevosen alkuaikojen osalta minun on luotettava muistiini, sillä 2000-luvun alussa en ollut millään muotoa mukana "järjestäytyneessä" virtuaaliharrastuksessa, minkä lisäksi sivuni olivat expagessa, joka tunnetusti on kadonnut kuin tuhka tuuleen. En voi edes varmaksi sanoa, että milloin Tähtitar on ottanut ensiaskeleensa virtuaalimaailmassa, mutta tamma oli jo vakiinnuttanut paikkansa harrastuksessani Ninan tallin aikoihin (siinä vuoden 2002 syksyn tienoilla), joten uskaltaisin väittää virtuaalisen Tähtitaren saaneen alkunsa vuoden 2001 lopulla tai vuoden 2002 alussa.

Virtuaali-Tähtitaren ja schleich-Tähtitaren tiedot olivat aluksi täysin samat. Tamma oli syntynyt 80-luvun lopulla (muistelisin hämärästi, että 1988, mutta varmaksi en sano) ja ikääntyi reaalisti. Se oli ex-ravuri, joka oli pärjännytkin raveissa ihan hyvin. Ratsastaessa se oli kovasuinen ja vauhdikas, mutta meni hieman kouluratsastusta ja hyppäsikin hyvin. Suvultaan Tähtitar oli tietenkin keksitty (suvuton). Ninan tallin aikoihin 2002-2003 Tähtitar oli vielä "sama hevonen" sekä virtuaalimaailmassa että schleich-leikeissä ja se mitä tapahtui schleich-Tähtitarelle tapahtui myös virtuaaliselle puoliskolla ja toisin päin. Esimerkiksi, kun schleich-Tähtitar sai varsan, sai myös virtuaali-Tähtitar samannimisen varsan. Jossain vaiheessa virtuaalinen ja leluhevonen erkanivat toisistaan ja alkoivat elää omia elämiänsä.

Kuljetin mukanani Tähtitarta tallilta toiselle. Ninan talli on ensimmäinen talli, jolla varmasti muistan tamman asuneen. Seuraava muistikuvani tammasta on Myrskyluodon tallilta (jos oikein muistan niin 2004) ja sitten Dragon Stablesta (vuonna 2005), minkä jälkeen tamma siirtyi Talli Light Dragoniin, jossa se muistosivujen perusteella on kuollut vuonna 2006. Aikanaan olen myös rekisteröinyt Tähtitaren VRL:n hevosrekisteriin, josta tamma onneksi löytyy vielä tänäkin päivänä. Rekisterin tiedot poikkeavat sekä "alkuperäisen", schleich-hevosfiguuriin pohjautuneen virtuaalihevosen että säilyneiden muistosivujen tiedoista. Vaikea näin pitkän ajan jälkeen enää sanoa mitkä tiedot ovat oikein.

Tähtitar ei juurikaan kilpaillut virtuaalimaailmassa, vaan muistaakseni sen kaikki kilpailutulokset (niin ravit kuin ratsukilpailutkin) olivat keksittyjä. Google ei myöskään antanut ainuttakaan hakutulosta, joten oletettavaa on, ettei Tähtitar itse kilpaillut "oikeasti".

VRL:n hevosrekisterissä tammalla on vain kolme rekisteröityä jälkeläistä, mutta todellisuudessa jälkikasvua oli paljon enemmän. Ninan tallin aikaan tamma sai varsat Tähti-Ilona, Tähti-Hobitti ja Tähti-Majuri. Kaikilla oli esikuvansa schleich-hevosarmeijassani, mutta muistaakseni kaikki olivat ainakin hetken myös Ninan tallin virtuaalisia asukkaita hieman erilaisin tiedoin. Myrskyluodon tallilla Tähtitar sai orivarsan ML Tulinen Tähdenlento (i. Dj Justmare) ja muistaakseni myös toisen varsan, jonka nimeä en nyt millään saa päähäni. Tulisella Tähdenlennolla olen googlettelun perusteella kilpaillut vielä vuonna 2013 sen toimiessa tarinointihevosenani. Dragon Stablessa Tähtitar sai yhden varsan, tamma DS Yön Vampyyrin. DS Yön Vampyyrillekin löytyy googlella kilpailutuloksia vielä vuodelta 2012 ja VRL:n rekisterissä olen merkinnyt sen kuolleeksi vasta 28.9.2014. Talli Light Dragonissa Tähtitar sai ainakin kaksi varsaa, kaksosvarsat LD'n Tähtisydämen ja LD'n Tähtisilmän, jotka molemmat on rekisteröity ja joille molemmille löytyy tuloksia ravikilpailuista ainakin vuosilta 2006-2007. Pidän kuitenkin todennäköisenä, että Tähtitar on tehnyt useammankin varsan LD:ssä.

Tähtitar sai siis melkoisen määrän jälkikasvua, mutta mitenkäs suku on jatkunut tähän päivään? Tähti-Ilona, Tähti-Hobitti ja Tähti-Majuri painuivat pian unholaan, eikä kukaan niistä jatkanut sukuaan. ML Tulinen Tähdenlento sai yhden orivarsan, joka sai nimekseen Lelun Uljas. Myin varsan Kirsikkaiselle Bullerbyn tallille, mutta sivut näyttäisivät kadonneen eikä oriilla varmaan ole jälkeläisiä. DS Yön Vampyyrillä oli orivarsa LD'n Kurittaja, joka ei saanut jälkikasvua. Maisa H.lle myydylle LD'n Tähtisilmälle ei löydy rekisteristä tai googlesta jälkeläisiä. Sen sijaan LD'n Tähtisydän sai omistuksessani kolme varsaa, joista LD Patukka päätyi Sonja P.lle Kultahuiskuun, jossa se sai orivarsan KHn Mainio Pietari. Pietari sai tammavarsan Viuhtiina BRE, jolla on jälkeläiset  ori Syksyn Tomu ja tamma Ryövärintytär. Ryövärintytär on Miltsulla Breawessa, joka on aktiivinen ja toiminnassa, joten voi olla, että Tähtitaren tyttärentyttärenpojantyttärentytär (vau!) vielä jatkaa sukuaan jonain päivänä!

Ensimmäinen muistamani oma virtuaalihevoseni löytyy siis edelleen ainakin yhden aktiivisen nykysuomenhevosen suvusta. Aikas upeaa, vaikka itse sanonkin!

lauantai 18. elokuuta 2018

Entiset tallini osa 2. Ninan talli

Minulla on ollut virtuaalitalleja tauotta vuodesta 2001, joten joukkoon on mahtunut yksi jos toinenkin viritelmä. Tässä "Entiset tallini"-postaussarjassa kaivan esille vanhoja tallejani ja kasaan kunkin tallin elinkaaren omaan postaukseensa. Aivan kaikista virtuaalihistoriani talleista ei varmasti esittelyä ole, sillä varsinkin lyhytikäiset tallit ovat itseltänikin jo unohtuneet. Esitellyt tallit eivät myöskään välttämättä ole aikajärjestyksessä. Sarjaan kuuluvat postaukset löytyvät tunnisteella "Entiset tallini -sarja".

Ninan talli pähkinänkuoressa:
  • perustettu syksyllä tai alkutalvesta 2002
  • ensimmäinen tallini, jossa oli kävijöitä
  • ei mitään varsinaista toimintaa, kasvatusta tai suunnitelmaa
  • hevosten lisäksi tallilla oli paljon koiria, kissoja ja muita eläimiä
  • talli oli toiminnassa yhden talven, keväällä 2003 talli vain jäi ja unohtui
  • sivut olivat expagessa, joten mitään ei ole säilynyt tähän päivään saakka

Nyt mennäänkin tosi vanhoihin juttuihin! Aivan virtuaaliharrastukseni alkuvuosiin. Kaikki on vain minun muistini varassa, sillä Ninan tallin sivut olivat expagessa. Expagen lopetettua, kaikki todisteet ja sivut tallin olemassaolosta ovat kadonneet. Joskus on kuitenkin kiva sukeltaa oman muistinsa syövereihin ja katsoa mitä muistoja "aikojen alusta" sieltä löytyykään!

Olen aloittanut virtuaaliharrastukseni vuonna 2001 ja ennen Ninan tallia olin puuhastellut usean hyvin lyhytikäisen tallin kanssa. Ninan tallin perustin koulujen alettua syksyllä tai alkutalvesta 2002. Aluksi Ninan tallin kohtalo näytti samalta kuin tallieni ennen sitä: saan sivut lähes valmiiksi ja joukon eläimiä talliin, sitten kyllästyn ja alan tehdä uutta viritelmää toisella nimellä. Kuitenkin samana syksynä luokalleni tuli uusi tyttö, jolle sitten sivulauseessa mainitsin virtuaaliharrastuksestani. Hän innostui asiasta ja alkoi heti hoitaa Legenda-nimistä hevosta ja yhtä tai kahta koiraa. Siitäpä se sitten Ninan tallin kanssa todenteolla lähtikin!

Lähes joka päivä koulun jälkeen menimme tuon tytön kanssa kirjastoon ja valtasimme kaksi tietokonetta ja aloimme kirjoittaa. Minä keksin koko ajan uusia hevosia ja eläimiä Ninan tallille ja kaverini kirjoitti tarinan toisensa jälkeen. Pikkuhiljaa muutkin luokkamme tytöt kiinnostuivat tekemisistämme ja joskus ennen joulua Ninan tallilla oli jo kymmenisen hoitajaa. Ei ollut ihan kerta tai kaksi, kun kirjastonhoitaja tuli häätämään "meidän jengiä" pois tietokoneilta, jotta kirjaston muutkin asiakkaat pääsivät niille! Muistan myös erään iltapäivän, kun meille tuli tyttöporukalla riitaa sanan "ruoka" taivutuksesta. Oli varmaan melkoinen meteli, kun joukko neljäsluokkalaisia riiteli keskenään yhden sanan oikeasta kirjoitusasusta! Kirjastonhoitaja potki meidät kokonaan ulos ja antoi meille viikon porttikiellon kirjaston tietokoneille.

Ninan tallilla oli talli-päätteestään huolimatta enemmän muita eläimiä kuin hevosia. Lähinnä tämä oli hoitajajoukkoni sanelemaa, sillä olin joukon ainoa hevoshullu. Muut olivat kiinnostuneita pääasiassa koirista, joten Ninan talli muistuttikin ehkä enemmän kenneliä kuin tallia. Luokkakaverini kirjoittivat varmaankin satoja tarinoita hoidokeilleen, lähettivät ne sähköpostilla minulle ja minä lisäsin ne manuaalisesti kunkin eläimen sivuille. Muuta toimintaa, kasvatusta tai edes ideaa ei Ninan tallilla ollut. Oikeastaan koko talli oli vain lista siellä asuvista eläimistä.

Ulkoasultaan Ninan talli oli ajalleen hyvin tyypillinen expage-talli. Joka sivulla oli eri tausta, fontti ja värit. Kuvat olivat suoralinkitettyjä ja etsitty googlesta tekijänoikeuksista välittämättä. Myös erilaiset animaatiot, gif't ja taustamusiikit olivat tuolloin suosittuja ja minullakin oli niitä sivuillani vaikka kuinka - ja joka sivulla tietenkin erilainen animaatio ja musiikki! Ehkä on ihan hyväkin, ettei sivuja ole enää tallella... Saattaisin kuolla nauruun.

En oikeastaan pitänyt Ninan tallia itselleni vaan luokkakavereilleni, joten oli aika selvä, että luokkakavereideni kiinnostuksen laannuttua, katosi omakin innostukseni talliin. Joskus lopputalvesta näin kävikin. Luokkakaverini kiinnostuivat jostain muusta, emmekä enää kokoontuneet kirjastoon koulun jälkeen kirjoittamaan tarinoita. Ennen kuin koulut tuolta lukuvuodelta loppuivat, oli Ninan tallin taru jo lopussa ja minulla jo tusina uusia talleja rakentumassa.

lauantai 12. toukokuuta 2018

Talli Light Dragonin sivut auki!

Esittelin maaliskuussa ikivanhan tallini Talli Light Dragonin ja valittelin samalla kuinka webs oli poistanut tallin tunnuksen kokonaan. Eilen tein sivuja Moanan uudelle kasvatille, jonka suvusta löytyy vanhoja LD:läisiä. Yllätys oli melkoinen, kun "page not found" olikin muuttunut "site is frozen"-ilmoitukseksi!! Meni puolisen tuntia kun väänsin ja käänsin tunnuksen mahdollisia salasanoja ja sitten oikea löytyi - ping pääsin päivittämään uuden sähköpostiosoitteen tunnuksen tietoihin - ping tunnus oli jälleen auki!

LD:n etusivusta ette paljoa kostu: se sisältää vain teini-ikäisen nolon tunteellisen vuodatuksen tallin lopettamisesta (tunteisiin vetoava lopetusilmoitus oli tuolloin muotia, jos oikein muistan). Olen harmillisesti myös poistanut kaikki muut sivut paitsi etusivun ja hevosten sivuja, joten esimerkiksi kasvattilistaa ei ole enää olemassa. Sen katoaminen harmittaa minua erityisesti! En taatusti muista puoliakaan LD:n aikana kasvattamistani hevosista. Muistan vain, että rotukirjo oli valtava eikä kasvatuksessa ollut juurikaan pitkäjänteisyyttä (pitkiä sukuja, omia linjoja tms.).

Vanhoja hevosten sivuja sentään löytyy. Tunnuksen hevoset-kansiossa on 66 hevosen sivut ja kasvatit-kansiossa seitsemän, ilmeisesti myynnissä olleen kasvatin sivut. Rotuja löytyy vaikka mitä. Aina perinteisistä suomenhevosista ja shetlanninponeista harvinaisempiin rotuihin, kuten kaspianponeihin ja camarguenhevosiin. En näemmä ole ollut turhan tarkka hevosten sivujen päivittämisestä, esimerkiksi jälkeläisiä puuttuu lähes kaikilta vaikka jälkeläinen/jälkeläiset olisivatkin asuneet omassa tallissa. Olen myös harrastanut kuolleiden hevosten sivujen poistamista (todella, todella sääli, mutta esimerkiksi ihka ensimmäisen welshkasvattini vanhemmat olen iloisesti mennyt kadottamaan niiden kuoltua) ja sukutauluun vain ensimmäisen polven linkittämistä vaikka sukua olisi enemmänkin.

Shetlanninponeja on useampia kuin muistin, esimerkiksi LD Goofy on jo toisen polven LD-kasvatti. Suomenhevosiakin, erityisesti suvuttomia ja itse tuotuja, on enemmän kuin muistini kertoi. Suvuttomista suokeista muistin vain Kirottu Ensirakkaus -tamman, josta joskus varmaan kirjoitan Suosikkipikselit-postauksen, sekä Ilmavaaran Loistelias -oriin. Norjanvuonohevoset olivat yhteen väliin kovasti minun mieleeni ja vuoniksia tunnukselta löytyykin kymmenisen kappaletta. Esimerkiksi LD Miranda oli yksi LD:n vuonohevoskasvateista.

Näköjään siittola Cipofüzon kabardiinitkin olen siirtänyt aikoinaan LD:hen. Züf Bruste oli  aikanaan suosikkiorejani, koska pidin sen kuvasta todella paljon. Siinä oli jokin musta ori, tuskin aito kabardiini, mutta muistaakseni kuitenkin ihan uskottava otus. Sillä kuvalla Puusti ansaitsi irtoSERTinkin! Kabardiinitammoistani Ratdim V oli lempparini. Kuten sen sivuilta voi lukea, Dimma oli Suunnistusratsastusjaoksen rankingissa neljäs vuonna 2006. Olin tuosta saavutuksesta tuolloin todella ylpeä!

Tunnuksen saaminen auki oli kyllä mahtavaa ja samalla oikea sukellus omaan virtuaaliseen historiaani. Aarteitakin löytyi, jopa niin, että harkitsen parin hevosen henkiin herättämistä tai ainakin käyttöä pakasteena. Esimerkiksi fwb-tamma LD Pretórian houkuttaisi herättää kuolleista tuomaan LD:n perintöä Juksulan fwb-linjoihin!

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Nostalginen arabitamma Juksulaan

Vasta pääsin suurtallihaaveeni ja Bellisenten mainitsemaan, niin heti törmäsin Keskustan foorumilla myynnissä olevaan, ikivanhaan Bellisenten kasvattiin! Mahtava nähdä, että niitäkin on vielä elossa! Nostalgiahuuruissani en tietenkään voinut vastustaa kiusausta, vaan tarjouduin ottamaan usealla omistajalla kiertäneen tamman itselleni säilöön. Niinpä olen nyt Khalilah Zaira BLS:n onnellinen omistaja!

Zaira on syntynyt vuoden 2009 lopulla, mutta uskaltaisin väittää sen syntyneen takautuneesti. Kun aloitin Bellisenten yhtenä omistajana 2009-2010 vuodenvaihteessa, pidimme heti alkuun ison kasvattimyynnin. Todennäköisesti Zaira on myyty tuossa myyntipläjäyksessä. Varma en tietenkään voi olla, kun ei tästä mitään kirjallisia todisteita ole netin syöveireihin jäänyt vaan tieto on pelkän muistini varassa.

Bellisentessä rodut oli jaettu meidän omistajien kesken ja kukin keskittyi erityisesti oman vastuurotunsa kilpailuttamiseen ja jälkikasvuun. Arabit olivat yksi minun vastuuroduistani ja Zairan emän T.H. Yasafeenan muistankin tuolta ajalta hyvin. Pystyn jopa mielessäni näkemään tammalla olleen kuvan! Saatan tosin muistaa väärinkin, sillä hevoselle ei löydy enää mitään sivuja netistä. Pikainen goolailu kertoi sen sijaan, että muistin ainakin Yasafeenan kilpailutason oikein (re 120cm)! Yasafeena oli Tuuliharjan kasvatti, ja koska fanitan/fanitin Tuuliharjaa, tykkäsin kovasti Yasafeenastakin. On siis hienoa saada Yasafeenan tytär omistukseeni! Isänä Zairalla on Sonja P.:n omistuksessa ollut ori Aeesha, joka on suvultaan hyvin vanha ja käsittääkseni aika tunnettujen kasvattajien kasvatteja (saa korjata jos olen väärässä!).

En oikeastaan tiedä mitä tarkoituksenani on Zairalla tehdä. Mitään paineita sen kanssa ei tarvitse mistään ottaa, sillä tammalla on kolme jälkeläistä, joista kaksi on aktiivisten arabikasvattajien hoivissa, eli Zairasta todennäköisesti tulee jonain päivänä isoäiti. Kilpaillut tamma ei ole, joten ehkäpä polkaisen sille muutamat kilpailutulokset! Mutta tärkeintä on, että saan Zairassa säilöä palan virtuaalista historiaani omaan talliini.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Minä suurtallin omistajana?

Olen aloittanut virtuaaliharrastukseni joskus vuonna 2001 eli harrastusta on takana monituisen monta vuotta. Aivan alusta asti olen ihaillut isoja talleja: Paljon, paljon hevosia (esimerkiksi 500 kuulostaa jo aika hyvältä), eri rotuja ja iso määrä kasvatteja joka rodusta. Olen aina haaveillut omasta suurtallista, jossa hevosilla ei kilpailtaisi eikä niille kirjoitettaisi tekstejä. Kiva nimi, kiva kuva, kiva suku ja kivat jälkeläiset - siinä minun haaveilemani suurtallin hevosen elämä. Miksi minulla sitten ei ole suurtallia?

Ensimmäinen yritykseni perustaa suurtalli oli jo ennen kuin päädyin virtuaalitallien pariin. Lainasin kirjastosta hevoskirjoja, katsoin niistä kauniin näköisiä hevosia ja kirjasin sitten vihkoon "viisi kaspianponia" tai "ei yhtään akhaltekinhevosta". Tuolloin toki kuvittelin, että kun olen aikuinen ja käyn töissä, voin ostaa kaikki ne hevoset (ah, lapsuuden viattomuus!), joista tuolloin haaveilin.

Sitten eksyin Hevoshullu-lehden kautta virtuaalitalli ratsastuskoulu Farlotin sivuille ja virtuaalihevosten maailmaan. Ihan heti en lähtenyt suurtallia tavoittelemaan, vaan ehkä vasta Talli Light Dragon oli ensimmäinen suurtallin yritelmäni. En muista mikä LD:n hevosmäärä korkeimmillaan oli mutta epäilen, ettei ainakaan yli sataa hevosta ollut kerrallaan. Sen sijaan rotumäärä oli kyllä melkoinen ja kasvattejakin syntyi monesta rodusta. En silti saanut LD:stä sitä haaveilemaani suurtallia, sillä tallin toiminta keskittyi kaikkeen mahdolliseen eikä kasvatukseen ja sitä kautta hevosten hankkimiseen riittänyt suurtallissa sen vaatimaa aikaa.

Viimeinen nettiin päätynyt suurtallin viritelmä taisi olla Bellisente. Bellisente oli voimissaan vuosina 2009-2011 mutta minä olin toiminnassa mukana aika tarkkaan vuoden 2010 ajan. Yksin en Bellisenteä siis pitänyt vaan tallilla oli kaksi muutakin omistajaa ja minä hyppäsin tallin toimintaan mukaan kesken kaiken. Mutta ei onnistunut suurtallin pito valmiin tallin eikä kahden kaverinkaan kanssa eli jättäydyin pois tallinpidosta reilun vuoden yrittämisen jälkeen.

LD:n ja Bellisenten väliin oli mahtunut yhtä sun toista suurtallin yrittämistä mutta viimein Bellisenten jättämisen jälkeen aloitin vakavan itsetutkiskelun. Haaveilin säännöllisesti suurtallista, olin tehnyt sitä jo kauan, mutta silti joka kerta yritykseni suurtallin perustamiseen kaatuivat. Miksi?

Kun katselin suurtallejani tai siksi yrittäviä, huomasin, että aina kävi samalla tavalla: en vain malttanut olla kilpailematta, kirjoittamatta tekstejä ja luomasta hevosista omia persooniaan tavalla, joka ei haluamani kokoisen hevoslauman kanssa vain ollut mahdollista. Halusin "tuntea" tallin jokaisen hevosen, luoda jokaisesta hevosesta muutakin kuin nimi+suku+kuva-yhdistelmän. Ahdistuin jos en muistanut ulkoa jokaisen hevosen oikean nimen lisäksi sen lempinimeä, kuvaa ja sukutaulua. Suurtallin pitäjänä olisi pitänyt myös sietää jonkin sortin keskeneräisyyttä, mitä järjestelmällisenä ja perfektionismiin taipuvaisena en kestä lainkaan ilman valtavaa ahdistusta.

Nykyään jo uskon, että haaveilustani huolimatta minusta ei ole suurtallin pitäjäksi. Aina välillä alan unelmoida upeasta suurtallista upeine kuvineen mutta aika helposti saan taas palautettua järjen päähäni. Kokeiltu on niin monta kertaa, että tiedän suurtallin pidon olevan minulle sopimatonta. Tyydyn siis ihailemaan muiden suuria talleja, vaikkei suurtalleja kyllä ihan kauheasti olekaan. Suosikkejani ja säännöllisten vierailuiden kohteitani ovat tällä hetkellä Ionic, kaikkien suurtallien äiti, ja sandin Anfarwol-tallikompleksi, josta löytyy jokaiselle jotakin. Vanhoja suosikkejani ovat olleet esimerkiksi Tarun pitämä Tuuliharja arabeineen ja muine "tavallisine" rotuineen ja Shiran Djoehem, josta löytyi paljon harvinaisia hevosia. Ja mistä sitä tietää jos vaikka jonain päivänä pääsen yli virtuaalihevosten personoinnista ja löysään pipoa enkä enää vaadi itseltäni jokaisen pikselimöntin yksilöllistä muistamista?!

PS. Nintsun pikselipulinat on mainittu: Uudet virtuaalibloggaajat: yksi pyyntö ja pari ohjetta! Kommentoinninkin yritän sallia, mutta bloggerin käyttöohjeet on edelleen vähän hakusessa.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Entiset tallini osa 1. Talli Light Dragon

Minulla on ollut virtuaalitalleja tauotta vuodesta 2001, joten joukkoon on mahtunut yksi jos toinenkin viritelmä. Tässä "Entiset tallini"-postaussarjassa kaivan esille vanhoja tallejani ja kasaan kunkin tallin elinkaaren omaan postaukseensa. Aivan kaikista virtuaalihistoriani talleista ei varmasti esittelyä ole, sillä varsinkin lyhytikäiset tallit ovat itseltänikin jo unohtuneet. Esitellyt tallit eivät myöskään välttämättä ole aikajärjestyksessä. Sarjaan kuuluvat postaukset löytyvät tunnisteella Entiset tallini -sarja.

Talli Light Dragon pähkinänkuoressa:

  • perustettu syksyllä vuonna 2005
  • saanut nimensä Nintsun silloisen IRL-hoitohevosen nimestä
  • Nintsun ensimmäinen pitkäikäinen talli
  • eri rotujen sekametelisoppa, jonka kasvatit tunnisti liitteistä LD's, LD'n ja LD
  • myös toiminnaltaan monipuolinen, aina ratsastuskoulutoiminnasta kasvatukseen ja kilpailutukseen
  • toiminta hiipui hitaasti vuoden 2008 aikana
  • virallisesti talli lopetti toukokuussa 2009
  • freewebs on poistanut tallin tunnuksen, mutta LD löytyy VRL:osta

Ennen Talli Light Dragonia oli monen monta tallia, mutta Talli Light Dragon oli ensimmäinen pitkäikäinen tallini ja saa siksi aloittaa tämän sarjan. Perustin LD:n aloittaessani yläasteen syksyllä 2005 ja kärsiessäni koulukiusaamisesta ja ulkopuolisuuden tunteesta. Käytin talliin suunnilleen kaiken koululta ja IRL-tallilta liikenevän ajan, eli istuin LD:n ääressä tuntikausia joka päivä. Talli sai nimensä silloisen IRL-hoitohevoseni nimestä, yhdistettynä parhaimman (ainoan) IRL-kaverini hoitohevosen nimeen. Aluksi kyseisen kaverini oli tarkoitus olla tallin toinen omistaja mutta jo ennen tallin valmistumista päädyimme kumpikin perustamaan omat tallimme.

LD:stä tulikin melkoinen sekametelisoppa kaikkea. 13-vuotias minäni ei ollut kovin valikoiva millään muotoa, vaan talliin tuli mitä tahansa rotua satuinkin keksimään tai mitä kuvia ikinä löysinkään netin syövereistä. Toimintaakin oli kaikkea mahdollista aina hoitajatoiminnasta, ratsastustunneista ja maastovaelluksista alkaen. Alunperin kilpailut, tai varsinkaan laatuarvostelut ja VRL, eivät olleet merkittävässä roolissa LD:ssä, mutta vuosien mittaan niiden merkitys kasvoi ja hevosten kilpailutus muuttui tavoitteellisemmaksi.

Ison rotukirjon takia kasvatteja syntyi todella monista roduista ja kasvattajanimiäkin oli useampi. Etuliitteet LD's, LD'n ja LD olivat yleisimmät, mutta muistelisin ainakin yhden islanninhevosvarsan syntyneen frá Light Dragon - nimellä ja muitakin nimipoikkeuksia saattoi olla. Harmillisesti tähän päivään saakka kasvatteja on säilynyt tuskin kourallistakaan eikä niitä VRL:oonkaan ole rekisteröity kuin 22 kappaletta (tosin osa LD:n kasvateista näyttäisi olevan rekisterissä ilman kasvattajaa tai kasvattajana on minun VRL-tunnukseni). Kasvatteja on kuitenkin todellisuudessa ollut varmasti paljon, paljon enemmän, mutta ne ovat valitettavasti kadonneet bittiavaruuteen.

Aivan kokonaan ei Light Dragonin kasvatustyö ole kadonnut nykyvirtuaalihevosten sukutauluista. Omassa omistuksessani on jälkikasvua wA-tamma LD Cheyennestä, joka oli viimeinen LD:ssä syntynyt kasvatti. Sen suvussa on myös koko virtuaalihistoriani ensimmäinen welshkasvatti, LD's Las Mountains, joka oli yksi LD:n ensimmäisistä kasvateista. Myös wpb-tamma LD Moonbeam näkyy omien hevosteni suvuissa, sillä tamman molemmat jälkeläiset ovat omistuksessani. Muutamissa suomenhevossuvuissa olen myös törmännyt LD:n vanhoihin kasvatteihin. Esimerkiksi Viuhtiina BRE:n isänemä LD Patukka ja isänemänemä LD'n Tähtisydän ovat molemmat LD:n kasvatteja, minkä lisäksi Viuhtiinan isänisänisä Ilmavaaran Loistelias oli minun omistuksessani ja asui Light Dragonissa. Yksi kaspianponikasvattikin näyttäisi olevan aktiivisena, kun hoksasin eräästä Keskustan EJ-topikista jalostukseen tarjottavan oriin LD Koyanin! Lisäksi silloin tällöin olen törmännyt rekisteröimättömiin LD:n kasvetteihin kaukana nykysuomenhevosten ja -puoliveristen suvuissa, joten ehkä pieniä hippusia Light Dragonin kasvatustyöstä on olemassa muuallakin kuin omissa hoteissani!

Talli Light Dragon on ollut omalle virtuaaliharrastukselleni erityisen tärkeä monellakin tapaa. LD oli ensimmäinen kokonaan itse koodaamani talli. Ulkoasu oli toki jokin vapaasti kopioitava, mutta opettelin muokkaamaan ja käyttämään koodeja sen avulla eikä lopputulos enää juurikaan muistuttanut alkuperäistä vapaasti kopioitavaa ulkoasua. Toiseksi, ennen LD:tä en ollut oikeastaan koskaan kuullutkaan Virtuaalisesta ratsastajainliitosta saatika ottanut osaa sen toimintaan. LD:n kautta opettelin VRL:n kiemuroita ja jaosten alaisten kilpailuiden sääntöjä, sekä innostuin laatuarvosteluista ja tavoitteellisemmasta harrastamisesta.

Ehkä tärkein LD:n minulle opettama asia oli tekijänoikeudet. Ennen Light Dragonia olin hakenut Googlen kuvahaulla kuvia ja suoralinkittänyt ne sitten hevosteni sivuille. Esiteltyäni LD:n ensikerran hevoset.comin virtuaalifoorumilla muistaakseni vuoden 2006 alussa, sain heti kanssaharrastajilta noottia suoralinkityksestä ja puutteellisista tekijänoikeusmerkinnöistä. Herkkä, koulukiusattu minäni jopa sulki hetkeksi LD:n sivut pelästyttyäni kritiikkiä! Onneksi siitä järkiinnyin, tallensin kuvat photobuckettiin ja pistin tekijänoikeusasiat kuntoon kysymällä farmeilta lupia ja vaihtamalla useimmat kuvat vapaasti kopioitaviin, joten LD sai jatkaa tarinaansa vielä monta vuotta.

Kiinnostukseni Light Dragonia kohtaan laimeni vahvasti vuoden 2008 aikana. Olin vuotta aikaisemmin perustanut LD:n rinnalle toisen tallin, Juksulan, jonka toimintaan olin poiminut sekalaisesta LD:stä ne minua eniten kiinnostavat palaset. LD jäi ikään kuin ylimääräiseksi ja lopulta vain hiipui pois. Lopetusilmoituksen tallin sivuille laitoin toukokuussa 2009. Vaikka LD on jo lopettanut, muistelen edelleen tallia lämmöllä. Se eli aikansa, mutta antoi minulle tuona aikana todella paljon ja jää omaan virtuaalihistoriaani yhtenä tärkeimmistä talleistani.