perjantai 14. kesäkuuta 2019

Ensikosketukseni virtuaalimaailmaan

Viime viikolla muistelin ensimmäistä virtuaalihevostani, joten ei liene ihme, että seuraava muisteloni koskee ensimmäistä kohtaamistani virtuaalihevosharrastuksen kanssa. Tämä postaus ei todellakaan ole mikään blogikirjoitusten aatelija, kun vain kirjoittelen muistojani ylös, mutta onneksi omassa blogissa voi kirjoittaa mistä haluaa.

Olen aina tykännyt lukemisesta, joten hevoshulluna tyttönä olin tietysti vaatinut vanhempiani tilaamaan minulle Hevoshullu-lehden, kun aloitin kolmannen luokan koulussa 2001. Lehdessä oli tuolloin (onkohan vieläkin?) ilmoituspalsta, jonne lukijat saattoivat lähettää lyhyitä viestejä. Olikohan peräti oma palsta vihko- ja virtuaalitalleille? No, joka tapauksessa sieltä bongasin parinkin virtuaalitallin mainoksen. Uteliaisuuteni heräsi, vaikka en aiemmin ollut juurikaan ollut kiinnostunut tietokoneista. Kaikki hevosiin liittyvä kuitenkin kiinnosti, joten isältä aloin kinuamaan lupaa tietokoneelle ja nettiin. Tuohon aikaan vanhemmillani oli puhelimeen liitetty netti, eli kun joku oli netissä, ei puhelin toiminut, joten netissä roikkumiseen ei kannustettu. Lopulta sain kuitenkin luvan käyttää tietokonetta (talouden ainoaa) ja nettiä.

Päädyin Ratsastuskoulu Farlotin sivuille ja, kiitos WayBack Machinen: tallin etusivu on edelleen tallessa! Oikea nostalgiapläjäys! Farlot oli ajalleen hyvin tyypillinen talli; paljon värejä, animaatioita ja grafiikkaa, vieraskirjoja, kävijälaskuri. Etusivun mukaan Farlot oli perustettu 15.8.2001 ja muistelisin Hevoshullussa olleen mainoksen olleenkin tallin avajaismainos. En tiedä mikä minua juuri Farlotissa tuolloin viehätti, mutta ihastuin heti ajatukseen virtuaalisista hevosista. Omaa oikeaa hevosta minulle ei oltu suostuttu hankkimaan (ahkerasta kärttämisestä huolimatta) enkä nuoren ikäni takia saanut ratsastuskoulultani hoitohevosta, joten idea "tietokonehevosista" upposi hedelmälliseen maaperään.

2000-luvun alussa virtuaaliharrastus oli nimenomaan hevosten hoitotarinoiden kirjoittelua eikä kilpaileminen tai kasvatus tainneet olla niin iso juttu. Minäkään en tuolloin ollut tippaakaan kiinnostunut kilpailemisesta tai virtuaalihevosten kasvatuksesta, mutta hoitotarinoita hinkusin kirjoittamaan heti jutun juonen ymmärrettyäni. Vihkotalleja olin vähän jo harrastellutkin itsekseni, joten siirtyminen virtuaalimaailmaan oli helppoa. Farlotissa rakastuin syystä X, Y tai Z vuonohevosoriiseen, jonka nimi oli Pogo, ja halusin sen ehdottomasti hoitohevosekseni. Oriilla oli kuitenkin jo hoitaja (tai ehkä jopa kaksi), mutta sitkeästi kärtin hevosta hoidettavakseni. Lopulta (mahdollisesti spämmiini ärtyneinä) minulle tarjottiin hoidettavaksi toista hevosta, josta taisin hieman suuttua jostakin syystä, ja päätinkin perustaa oman tallin omine hevosineni. Siinä ei kauaa minulla nokka tuhissut, kun jo puuhasin sivuja pystyyn expgaessa! Siitä se sitten lähti, eikä loppua ole vielä toistaiseksi näkynyt.

Voi kauhea, kun tästäkin on jo kauan! Lähes 18 vuotta, harrastukseni tulee siis tänä syksynä täysi-ikäiseksi. No, tämä fossiili kiittää ja kuittaa tältä erää! (Plus, luen enemmän kuin mielelläni kuinka muut ovat tämän harrastuksen pariin päätyneet!)

2 kommenttia:

  1. Ihanaa nostalgiaa! Pitää varmaan pyytää Virginiaa kirjoittamaan omasta ensikosketuksestaan virtuaalimaailmaan, vuosihan taisi olla myös 2001 tai jotain sitä suuntaa... Itsekin kyllä selailin silloin läpi virtuaalitalleja, mutta tuolloin Hevosmaailma.net oli etusijalla ja virtuaalitalleista oli lähinnä haittaa, kiitos suoralinkittämisen ja tekstien kopioinnin. – Sirpa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä oikea nostalgiapläjäys! Oli mahtava yllätys, että Farlotista oli vielä jotakin jäljellä netin syövereissä. Pääsin fiilistelemään muistojani oikein kunnolla.

      Poista