sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Viikonloppuharrastajan marinaa

Reilu vuosi sitten kerroin siirtymisestäni IRL-kiireiden takia viikonloppuharrastajaksi. Ajankäytön muuttumisen takia jouduin opettelemaan uuden tavan harrastaa ja vuoden takaisessa kirjoituksessa olenkin varsin positiivisella mielellä uuden harrastustapani suhteen. Mutta miltä tuntuu nyt, kun viikonloppuharrastamista on takana yli vuosi?

Viikolla suorastaan kihisen halusta päästä pikseliponeilemaan. Kesken palaverin saatan alkaa haaveilla uusien eläinten keksimisestä Moana farmille. Raporttia kirjoittaessa mieleen tulee loistava aihe päiväkirjamerkinnälle tai asiakaskäynnillä pääkoppaani alkaa muodostua luonne uudelle kasvatille. Sitten koittaa viikonloppu ja kaikenlaisen perinteisen viikonlopputohinan ohessa sitä pääsisi  vihdoin istahtamaan koneelle. Pikseliponeilutuokio odottaa! Mutta mistä ihmeestä sitä oikein aloittaisi? Mitä viikon aikana virtuaalimaailmassa onkaan tapahtunut? Lauantai menee sen miettimiseen, että mitä sitä oikeastaan pitäisi tehdä, ja sitten sunnuntai siihen, että miettii mistä aloittaa. Yhtäkkiä onkin sunnuntai-ilta, enkä ole saanut tehtyä mitään virtuaalijuttuja.

Viime aikoina tämä vain viikonloppuisin harrastaminen on tökkinyt ihan huolella. Lauantaisin istahdan koneelle ja olen aivan pyörällä päästäni mistä aloittaa. Luen sähköpostit, selaan foorumia ja yritän muistella, että mihin jäin edellisenä viikonloppuna. Sunnuntaina saatan sitten hyvällä tuurilla jo saada jotain tehdyksi, kun ensin olen käyttänyt lauantain koneajan epämääräiseen haahuiluun. Ne viikonloput ovat helppoja, jolloin on laatuarvostelutuomarointeja tai muita vastuutehtäviä - niiden jälkeen ei yleensä enää jää aikaa omille hevosille, joten ei tarvitse muistella mitä niiden kanssa edes pitäisi tehdä.

Varsinainen ongelma ei tässä ehkä ole ajanpuute vaan enemminkin sen vähäisen ajan käyttäinen tehokkaasti. Aikaisemmin harrastin vähän mutta usein - en tarvinnut muistilappuja tai muita, koska harrastin käytännössä joka päivä ja muistin helposti mihin olin edellisenä päivänä jäänyt. Nyt olen yrittänyt opetella erilaisten muistilistojen käyttöön, mutta olen siinä edelleen aika surkea. Ongelmia aiheuttavat erityisesti usein tehtävät ja paljon aikaa vievät asiat, kuten kilpailukalenterien päivitykset. On paljon helpompi tarttua puuhaan, jonka tietää saavansa valmiiksi käytettävissä olevassa ajassa, kuin hommaan, jonka tietää jo jäävän kesken. Ja jos se muistilista on pitkä kuin nälkävuosi (kuten usein on), ei tee mieli oikein tarttua mihinkään.

Tämä nyt oli tällainen valituspläjäys tähän sunnuntai-iltaan. Jos ei muutamaa kilpailuosallistumista ja sähköposteihin vastaamista lasketa, en ole koko viikonloppuna saanut tehtyä mitään virtuaaliharrastukseni eteen, mutta sen sijaan koko viikon haaveilin milloin mistäkin pikseliponeihin liittyvästä. Miten ihmeessä halu upota virtuaalimaailmaan iskee juuri töissä?

lauantai 14. syyskuuta 2019

Entiset tallini osa 4. Siittola Cipofüzo

Minulla on ollut virtuaalitalleja tauotta vuodesta 2001, joten joukkoon on mahtunut yksi jos toinenkin viritelmä. Tässä "Entiset tallini"-postaussarjassa kaivan esille vanhoja tallejani ja kasaan kunkin tallin elinkaaren omaan postaukseensa. Aivan kaikista virtuaalihistoriani talleista ei varmasti esittelyä tule, sillä varsinkin lyhytikäiset tallit ovat itseltänikin jo unohtuneet. Sarjaan kuuluvat postaukset löytyvät tunnisteella Entiset tallini -sarja.

Siittola Cipofüzo pähkinänkuoressa:
  • perustettu syyskuussa 2006
  • kasvatti kabardiininhevosia ja russian based sport horseja kasvattiliitteellä Cipo's
  • muita rotuja syntyi takaliitteellä Ü
  • lisäksi myös ahkera kilpailuiden järjestäjä
  • freewebs on poistanut tallin tunnuksen, mutta etusivu on säilynyt web archivessa
  • talli löytyy rekisteröitynä VRL:osta
  • hyvin lyhyen aikaa kesällä 2007 tallilla oli myös toinen omistaja Heidii.
  • sulautui uudelleen perustettuun Talli Light Dragoniin eli lopetti toimintansa loppukesästä tai alkusyksystä 2007
Kasvattaminen ja omat kasvatuslinjat alkoivat kiinnostaa minua toden teolla joskus kesällä 2006. Olinhan kasvattanut jo useampia hevosia Talli Light Dragonissa, mutta mistään omien linjojen luomisesta ei voinut puhua. Sen sijaan, että olisin alkanut kehittää LD:n kasvatustoimintaa, perustin ihan uuden tallin; siittola Cipofüzon. Cipofüzon syntykertomus moninaisine (heheh) käänteineen on kuvattu web archivessa säilyneellä etusivulla, mutta tiivistetysti sanottakoon, että hevoset.comin virtuaalihevospalstalla pidetyillä gallupeilla oli tallin varhaisvaiheissa iso rooli. Taisi olla aika tavallista siihen aikaan valita kasvatusrotu/ulkoasu/tallinimi/joku muu foorumilla järjestetyllä äänestyksellä, jos oikein muistan.

Tuon aikainen IRL hoitohevoseni oli puoliksi kabardiini ja kiinnostukseni rotuun syntyikin sitä kautta. Jotenkin myös brandenburgit liittyivät kasvatusrodun valintaan, mutta en muista lainkaan, että miten. Olisinko ihaillut jonkun brandenburg-kasvattajan kasvatustyötä ja pyrkimystä rodun yleistämiseen virtuaalimaailmassa? Kasvatusrotua valittaessa taisin haluta aloittaa täysin "puhtaalta pöydältä" ja siksikin valitsin superharvinaisen rodun. Russian-based sport horset taas tulivat mukaan vähän niin kuin kaupan päällisinä, koska olen aina tykännyt kaikista risteytysroduista ja kabardiineista sai niin näppärästi jalostettua rbsh:eja.

Cipofüzon kasvatustyö jäi loppujen lopuksi aika laihaksi. Minusta ei todellakaan ollut harvinaisen rodun keulakuvaksi ja suosioon nostajaksi kuten olin kuvitellut. Yritin myös kasvattaa yksinäni aivan liian pienellä tuontihevosmäärällä - jos oikein muistan niin Cipossa taisi olla vain muutama ori ja viisi tai kuusi tammaa. Eihän sillä määrällä pääse juuri ensimmäistä polvea pidemmälle! Kuten tästä huomaa, en todellakaan ollut ymmärtänyt mitä harvinaisen rodun pitkäjänteinen kasvattaminen vaati. VRL:oon on rekisteröity yhteensä 16 Cipon kasvattia ja hatarin muistikuvin sanoisin, ettei määrä ole kovin pahasti alakanttiin. Tuosta 16:sta vain kuusi on kabardiineja ja kaksi rbsh:eja - loput ovat rodultaan shetlanninponeja (3 kpl), suomenhevosia (2 kpl), vuonohevosia (2 kpl) ja puoliverisiä (1 kpl).

Tallin panos virtuaalimaailman kabardiinikantaan jäi aika surkeaksi. Pari kabardiinia sain kuitenkin myytyä muualle ja toinen niistä, Cipo's Unbeatable, on saanut puhtaan kabardiinivarsan vuonna 2014. Kyseinen varsa ei tosin näytä olevan enää aktiivinen, joten sekin sukulinja on ainakin toistaiseksi päättynyt. Itselleni jääneistä kabardiinikasvateista ei koskaan tullut mitään, vaan taisin aika pian Cipon lopettamisen jälkeen hävittää kaikki bittiavaruuteen.

Muiden rotujen kohdalla Cipon työ oli hieman onnistuneempi. Omia linjoja ei tullut luotua, mutta yksittäisiä, edelleen suvuissa esiintyviä hevosia kylläkin! Shetlanninponiori Tittelintuure Ü päätyi jokusen mutkan kautta indylle ja on saanut kolme varsaa vuosina 2016-2019. Kaksi varsoista näyttäisi olevan edelleen aktiivisia eli Tittelintuuren sukulinja saattaa vielä jatkua. Yleislaatuarvostelussakin palkittu fwb-tamma Ionata Ü:n poika Juksulan Lorenzo on minulla edelleen Juksulassa ja tulee joku kaunis päivä saamaan jälkikasvua. Ja vuonohevoskasvatuksessa sitä vasta onnistuinkin! Ori Detonators Ü syntyi minun omistamasta tammasta ja lainaorista ja päätyi mairelle. Oriin tyttären Detornators Lilodiinan kautta sukujatkuu tähän päivään - kaukaisimmillaan Cipon kasvatti näyttäisi olevan oriilla Orange Wood's Flipperillä, jolla Detonatorst Ü on kuudennessa polvessa! Flipper vaikuttaisi olevan aktiivinen eli tiedä vaikka se aikanaan jatkaisi sukuaan.

Kasvatuksen lisäksi järjestin Cipofüzossa paljon kilpailuita. Googlen antaa hakutuloksina aimo kasan VRER:n alaisia ravikilpailukutsuja, suunnistusratsastusta, valjakkoajoa, esteitä... Cipofüzo oli ensimmäinen tallini missä järjestin aktiivisesti kilpailuita. Myös tallin hevoset kilpailivat melko järjestelmällisesti ja säännöllisesti, mikä sekin oli itselleni tuohon aikaan uutta.

Cipofüzon olemassa oloa leimasivat erinäiset "remonttitauot". Ulkoasua vaihdoin useampaankin kertaan tallin lyhyen elämän aikana ja pienikin tekstipäivitys taisi tuoda tallin etusivulle remontti-ilmoituksen. Google-löytöjen perusteella Cipolla oli myös hetken aikaa toinen omistaja, Heidii., mutta rehellisesti sanottuna en muista siitä mitään. Todennäköisesti olin hakenut toista omistajaa hevoset.comissa, kun harvinaisen rodun kasvatus oli alkanut tuntua liian yksinäiseltä. En kuitenkaan muista, että olisin varsinaisesti pitänyt tallia Heidiin kanssa, eli ehkä emme lopulta päässeet yksimielisyyteen tallinpidosta tai sitten vain muistini on pettänyt.

Loppujen lopuksi Cipofüzon tarina jäi alle vuoden mittaiseksi, joka tosin oli siihen virtuaalimaailman aikaan jo ihan kohtuullisen pitkäikäinen talli. Perustin aikaisemman tallini Talli Light Dragonin uudelleen kesällä 2007 ja sulautin pikkuhiljaa Cipofüzon vähin äänin LD:hen. Vaikkei Ciposta tullut pitkää ja menestyksekästä tarinaa, jätti talli aika isonkin jäljen virtuaaliharrastukseeni. Cipo oli ensimmäinen "vakavampi" kasvatuskokeiluni ja huomasin todella pitäväni siitä. Ymmärsin myös nopeasti kasvatusrotuvalintani olleen väärä, ja opin, ettei mikään superharvinainen rotu sovi minulle. Cipofüzo syntyi aikana, jolloin todella hain virtuaaliharrastukseni suuntaa, ja vaikkei talli pitkäikäinen ollutkaan, se ehti näyttää minulle intoni virtuaalista hevoskasvatusta kohtaan.