Näytetään tekstit, joissa on tunniste motivaatio. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste motivaatio. Näytä kaikki tekstit

maanantai 6. huhtikuuta 2026

Pääsiäispikselöinnit

Laiska töitään luettelee, mutta niin luettelee myös harvoin pikselöinnin maailmaan uppoutumaan pääsevä harrastaja! Neljän päivän pääsiäispyhäni kuluivat nimittäin osittain virtuaaliharrastuksen parissa ja ehdin pikselöidä ainakin pari tuntia per päivä. Minua on vaivannut alati paheneva inspiraatio pikselimaailmaa kohtaan jo pidempään ja oli aivan ihana päästä vihdoin toteuttamaan sitä. Tosin nyt vielä maanantai-iltanakin tuntuu, että motivaatiota olisi edelleenkin useammallekin päivälle jemmassa.

Mitä sitten puuhailin neljän päivän aikana?

  • muotoonlaitoin niin monta kilpailukutsua, että en pysynyt enää laskuissa mukana
  • suunnittelin uusia kasvatteja ja käytin aikaa muiden harrastajien talleja ja hevoslistauksia selaten
  • tein kolmelle ostoponille sivut
  • tein kahdelle omalle kasvatille sivut (Juksulalaisia! ja toisen pallukan seikkailuiden ensimmäiset tulokset)
  • kirjoitin yli 1000 sanan edestä päiväkirjamerkintöjä
  • tuomaroin omat harvinaisten rotujen näyttelyni (aikaavievää, kun uusia rotuja oli niin monta, mutta olipa hauskaa!) ja laitoin jo uuden kutsunkin tarjolle
  • arvoin kahden kutsuryppään tulokset ja samoin laitoin seuraavat kaksi rypästä kalenteriin

    Rehellisesti sanottuna to do -lista ei ihan hirveästi lyhentynyt ja todella paljon suunniteltuja tekemisiä jäi tekemättä, mutta olipa kuitenkin mukava pitkä viikonloppu sekä virtuaalisen että oikean elämän parissa!

    maanantai 23. joulukuuta 2024

    Hyvää joulua!

    Vuosi lähenee loppuaan ja blogi jatkaa ruususen untaan, vaikka virtuaaliharrastukseni muuten voi hyvin. Kirjoitusinspiraation etsintä tälle vuodelle saa riittää tältä erää ja jatketaan sitten (toivottavasti) uudella innolla ensi vuonna.

    Hyvää joulua armaat blogini lukijat!

    lauantai 5. maaliskuuta 2022

    Ihana kamala sijoitusten metsästys

    Kilpailuiden muotoonlaitto ja hevosten kilpailukalentereiden päivittäminen ovat yksi inhokkitehtävistäni virtuaaliharrastuksessani. Se on mekaanista, tylsää, toistavaa työtä, jossa ei pääse käyttämään mielikuvitustaan. Silti kilpailen edelleen ahkerasti perinteisissä kilpailuissa Moanan ponilauman kera. Miksi ihmeessä en ole siirtynyt helppoihin, vaivattomiin ja nopeisiin porrastettuihin kilpailuihin kokonaan? Miksi olen siirtänyt vain Juksulan hevoset niihin?

    Kilpailuihin ilmottautuminen on helppoa. Minulla on muistiossa lajeittain ja luokittain valmiissa osallistumismuodossa olevat listat, joista vain nopeasti kopioin osallistujat sähköpostiin luokkaotsikoiden alle ja voilá ponit on ilmoitettu kilpailuihin. Sitten kutsuryppään ensimmäinen kutsu suosikkeihin oikeaan kansioon ja tuloksia odottelemaan. Ihannetapauksessa, kun osallistuminen on ilmestynyt kutsusivulle eli on varmistunut, että olen mahtunut mukaan, "muotoon laitan" kutsuryppään eli teen kutsuista valmiit rimpsut (päivämäärä, järjestyspaikka linkkinä kutsuun, laji/jaos, luokka, sijoitus/osallistujamäärä), jotka joskus sitten päätyvät ponien kisakalentereihin jos sijoitus sieltä jollekin napsahtaa. Tulosten tultua käyn kutsut muistion valmiiden linkkien kautta läpi, naputtelen sijoitukset ja siirrän ne sijoittuneiden ponien kisakalentereihin. Teoriassa kohtuullisen helppoa ja nopeaa - todellisuudessa todella aikaavievää ja tylsää.

    Porrastetut ovat niin ihanan helppoja. VRL suodattaa rekisteröidyistä hevosista valmiin listan, kutsuja on kalenterissa pilvin pimein, tulokset tulevat aina ajoissa ja "kisakalenteri" päivittyy hevosen rekisterisivuille ilman pienintäkään vaivannäköä. Valmiit, tasolleen kilpailleet hevoset siirtyvät automaattisesti pois listoilta, joten "ylikisatut" hevosetkin ovat historiaa. Vaikka ponien kanssa kilpaillessa säkäkorkeussäännöt aiheuttavat esteillä ja koulussa harmaita hiuksia, sujuu homma pitkälti kuin itsestään - ja se siinä oikeastaan kiikastaakin. Porrastetut ovat niin helppo ja huomaamaton tapa kilpailla, että sitä tuskin huomaa tai muistaa tehneensä. Yhtäkkiä hevonen vain jo onkin juossut 10-tason läpi ja on valmis 11-tason GP-superkilparatsu. Ei tunnu miltään.

    Toisin on, kun hikeä, verta ja kyyneleitä vuodattaen on ensin ilmoittanut poninsa pariin sataan kilpailuun, poiminut lukuisista kutsuista sijoituksia kuin kalleimpia jalokiviä, tallettanut ne ponin sivuille elämääkin pidempään listaan, jota kukaan ei koskaan lue... Ja sitten pääsee siihen tavoitteeseen, 40 sijoitukseen! Tekisi mieli pitää juhlat joka kerta, vaikkei kyse olisi edes lempiponista! Jo sijoitusten kertyminen sijoitus sijoitukselta vapauttaa endorfiineja (ja myös erittäin suuren määrän kirosanoja, turhautumista ja ärsytystä). Pakko se on myöntää, että niin ärsyttävää kuin sijoitusten metsästys onkin, on sen tulos houkuttelevampi kuin porrastettujen hajuttomuus.

    Olen tällä hetkellä Moanan ponien kisakalentereiden kanssa menossa (kyllä, olen jopa aloittanut tätä savottaa vähän!) esteiden osalta maaliskuussa 2020, koulun ja valjakkoajon osalta tammikuussa 2020 ja kenttäkilpailuiden osalta vasta joulukuussa 2019. Vaikka touko-marraskuussa 2020 en ole kilpaillut lähes lainkaan, puhutaan silti noin parista tuhannesta läpikäytävästä kilpailukutsusta. Tekisi mieli pyyhkiä kaikki olemattomiin ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Kun tätä työmaata katsoo niin sitä todellakin alkaa miettiä, että oliko ne porrastetut sittenkään niin pliisuja. Mutta ei, saan paljon enemmän mielihyvää siitä, kun Moana's Ghostbuster rikkoo 40 sijoituksen rajapyykin esteratsastuksessa kuin siitä, että Juksulan Cindy siirtyi 10-tasolta tasolle 11 ja on nyt ominaisuuspisteiltään huipputason estekilpuri. Jälkimmäistä en edes huomannut tapahtuneeksi ennen kuin aloin tätä kirjoitusta varten etsiä "tappiin asti" kilpailtua hevosta...

    Hei, olen Nintsu ja olen virtuaalinen masokisti. Jatkossakin siis kilpailutan Moanan ponit perinteisissä kilpailuissa, kiroan ja äksyilen itselleni sijoituksia metsästäessäni ja nautin työni tuloksista sen kolme sekuntia, kun siirrän sijoituksia ponien sivuille kalentereihin. Yleensä tykkään tässä harrastuksessa mennä sieltä missä aita on matalin, mutta tässä sijoitus-asiassa näytän etsivän korkeimman seinän, minkä vain löydän.

    torstai 23. joulukuuta 2021

    Aina myöhässä

    Minun vuottani 2021 on leimannut ennalta-arvaamattomuus. On ollut viikkoja, jolloin en ihan oikeasti ole tiennyt, mitä edes saman päivän iltana minun on mahdollista tehdä, saatika että olisin tiennyt aikatauluni vaikka muutaman päivän eteenpäin. Osa on ollut minusta itsestä johtuvia menoja tai aikataulumuutoksia, mutta useimmat ovat olleet minusta riippumattomia. Vuoden 2021 aikana elämääni tuntuu liittyneen tuhatpalainen palapeli, jonka mielenliikkeitä minun pitäisi seurata ja hypähtää varoajatta milloin mihinkin nurkkaan palapelin paloja asettelemaan.

    Muutoinkin kiireisessä aikuisen ihmisen elämässä aikataulujen jatkuva muuttuminen haittaa muun muassa tätä virtuaaliharrastusta aika rankasti. Se näkyi jo alkuvuodesta ja kesällä laatuarvostelutuomaroinneissani, joita oli todella vaikea suorittaa ajallaan ja lopulta lopetinkin, kun se 0,5-1 tunnin homma tuntui välillä mahdottomalta sovittaa tiettyyn deadlineen mennessä suoritettavaksi. Harmitti luopua "yhteisen hyvän" eteen tehtävästä työstä, mutta minkäs teet, kun et tiedä, että ehditkö antaa tunnin yhteiseen hyvään alkukuusta (=et voi tuomaroida, kun ilmottautumisaika on vielä auki), keskellä kuuta (=tuomarointi onnistuu jo ylläpitäjä on koonnut osallistujat ajoissa valmiiksi) vai loppukuusta (=tuomarointi onnistuu).

    Toinen ennalta-arvaamattomuudesta kärsinyt harrastuksen osani on kilpailuiden järjestäminen. VRL:n alaisten kilpailuiden tulokset tulisi julkaista viikko kilpailupäivän jälkeen, jonka jälkeen niiden katsotaan olevan myöhässä. Ja minulla on ollut tänä vuonna noin puolet kaikista järjestämistäni kilpailuista myöhässä. Oman nimen bongaaminen Keskustan "Tuloksettomat kilpailut"-topikissa pysäyttää joka kerta. Hävettää, eikä ihan vähäänkään. Uskokaa tai älkää, mutta olen oikeasti todella täsmällinen ja luotettava ihminen, joka tekee lupaamansa asiat aikataulussa. Tänä vuonna se ei vain ole virtuaalihommissa näkynyt. Oikea elämä tulee aina ennen virtuaalimaailmaa, vaikka aivan hirveästi on tehnyt kyllä mieli vain uppoutua tuntikausiksi pikseliponien pariin ja unohtaa IRL-maailma kokonaan - aivan kuin huolettomina teinivuosina!

    Ainaisena optimistina näen kuitenkin tunnelin päässä valoa. Mahdollisesti jo helmikuussa IRL-elämästäni tipahtaa pois kaksikin erittäin hankalia aikatauluja aiheuttanutta palapelin palaa! Tiedä vaikka saisin syntyvän tyhjiön täytettyä virtuaalihevosilla... Toivossa on hyvä elää!

    Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

    perjantai 1. lokakuuta 2021

    Viimeksi kolme viikkoa sitten

    Olen viimeksi kolme viikkoa sitten tehnyt mitään edes etäisesti virtuaalihevosiin liittyvää. Motivaatiopulaako? Päinvastoin! Motivaatiota, inspiraatiota ja kaikkia muitakin "aatioita" olisi vaikka muille jakaisi, mutta valitettavasti IRL-elämä on pakko (edelleen) laittaa virtuaalisen haavemaailman edelle ja pikseliponit ovat tällä hetkellö siellä prioriteettilistan häntäpäässä.

    Kaipaan virtualimaailman vapautta. Sitä ettei tarvitse uutta hevosta keksiessä miettiä, että paljonko pankkitilillä on rahaa. Ettei tarvitse kilpailuihin ilmoittautuessa vilkaista työvuorolistaa ja miettiä missä oliko vetoautoon öljyt vaihdettu. Että voi vain (kuvitelmissaan) treenata hiki hatussa kouluratsastusta eikä miettiä, että onkohan tämä hevonen kipeä, kun ei oikein taivu rehellisesti oikealle. Että voi vain keksiä kymmenen varsaa yhden CAS-kesän aikana eikä yksikään varsominen mene pieleen.

    Virtuaalimaailma on aina toiminut minulle pakopaikkana todellisuudesta. On kiva, kun joskus voi tehdä mitä ikinä sattuu haluamaan ja hallitsemaan jokaisen mutkan ja kulman. Kilpailuissa nyt sattumalla on hieman merkitystä, mutta toisaalta on yhden tekevää onko sijoitusprosentti 1% vai 50% eli silläkään ei ole väliä. Tiedän useiden virtuaaliharrastajien toivovan harrastukseen enemmän sattumaa ja ulkopuolista ohjausta, kuten erilaisia generaattoreita ("kumpaa sukupuolta varsa on" jne.). Minulle virtuaalimaailman yksi isoimmista rikkauksista on nimenomaan se, että kontrolloin itse lähes kaikkea. IRL-elämässä kontrolli kun on usein minulta hukassa...

    Tähän loppuun pitäisi varmaan lupailla kuinka lupaan parantaa tapani ja aktivoitua taas virtuaalimaailmassa. Juuri tosin katselin kalenteriani ja totesin, että ilmeisesti harrastan virtuaalihevosia seuraavan kerran joulukuussa *tähän tuskaisen mielipuolinen virnistys* Hauskaa. Kyllä vain alkaa pakopaikkaa olla jo ikävä.

    sunnuntai 11. heinäkuuta 2021

    Kesäkuun tekemiset

    Maaliskuussa aloin listata kunkin kuukauden aikana tekemiäni asioita. Tarkoituksena on vähentää virtuaalista tekemättömistä päivitystöistä johtuvaa ahdistustani pieni pala kerrallaan. Edelleen on sanottava, että vieläkään tämä ei ollut mikään jymymenestys korvieni välissä, mutta annetaan nyt vielä jonkun kuukauden verran mahdollisuus. Sitä paitsi kesäkuu oli vallan mainio (lähinnä kiitos juhannuksen), joten pitäähän tällä ahkeruudella päästä julkisesti kehumaan! "Laiska töitään luettelee" vai miten se menikään...

    Kesäkuun tekemiset...

    • tein sivut kahdelle ostoponille Moanaan
    • Moanan cas-kalenterin tutkailua ja jonkun kätevämmän taulukon kehittelyä, mutta lopulta kuitenkin paluu vanhaan (hyvin käytetty pari tuntia...)
    • tein sivut kolmelle hevoselle Moana farmille
    • Moana farmissa muutakin pikkupäivittelyä, tekstien lukua, korjailua ja täydennystä
    • kirjoitin JUKSULAN hevosille kaksi luonnetta ja noin 5-6 päiväkirjamerkintää tai valmennusta (unohdin jo tarkan määrän)
    • käytin yhden iltapäivän JUKSULAN asukkaan Prendan esi-isien toimivien sivujen selvittämiseen
    • järjestin JUKSULASSA seitsemät (7) porrastetut kilpailut (tämä on tosin tehty niin helpoksi nykyään, että kehtaako tätä edes täällä mainita)
    • tuomaroin kahdessa laatuarvostelussa
    Huomaatteko? JUKSULASSA on tapahtunut jotain! Sen sijaan Moanan kasvattilista ja ponien kilpailukalenterit jäivät edelleen huomiotta ja laahaavat niin jäljessä, että en tiedä saanko niitä enää ikinä ajantasalle.

    Olin kesäkuun lopulla niin innoissani kaikesta saavuttamastani, että unohdin tämänkin rehentelyn julkaista!

    maanantai 31. toukokuuta 2021

    Yhteinen hyvä vs. oma harrastus

    Olen aikaisemminkin kirjoittanut ajatuksistani virtuaalisia vastuutehtäviä kohtaan ja voin edelleen allekirjoittaa tuon parin vuoden takaisen tekstin. Virtuaalimaailma ei pyöri ilman vapaaehtoisia ja siksi jokainen kynnelle kykenevä vapaaehtoistyöntekijä on kullan arvoinen. Itse edelleen räpiköin omien vapaaehtoisten vastuideni kanssa, kun en ole niistä raaskinut tai kehdannut luopuakaan. Viime aikoina olen kyllä pohtinut, että pitäisikö sittenkin kehdata.

    Viimeinen noin vuosi on ollut minulle IRL-elämässä hieman haasteellinen moneltakin eri kantilta, mikä on valitettavasti näkynyt virtuaaliharrastuksessani aika voimakkaasti. Kun kyse on pikseleistä ja mielikuvituksen tuotteesta niin tämä harrastus nyt vain valitettavasti on se ensimmäinen, josta aikaa pitää nipistää pois silloin, kun aikaa ja voimavaroja on hyvin vähän käytettävissä. Harrastusintoa olisi vaikka muille jakaa, mutta mistä tunnit kaikkien ideoiden toteuttamiseen?

    Kun aikaa on hyvin rajallisesti ja kuukaudessa saattaa olla kaksi tai kolme päivää, jolloin koneelle ehtii istahtamaan, alkaa sitä pohtia ajankäyttöään entistä kriittisemmin. Toukokuussa tuomaroin kahdessa laatuarvostelussa sekä olin lisäksi lupautunut hetkellisessä mielenhäiriössä vieläpä tuomaroimaan neljän luokan verran VSN-näyttelyitäkin. Käytännössä toukokuun harrastustunnit siis menivät sen kuuluisan "yhteisen hyvän" eteen. Omat tallit, ponit ja harrastus jäi toukokuun osalta oikeastaan kokonaan edistämättä ja toteuttamatta.

    Yhteen laatuarvostelutuomarointiin menee hieman tilaisuudesta, tuomaroitavista pisteistä, osallistujamäärästä ja osallistujista riippuen 15-40 minuuttia. Näyttelytuomaroinnit ovat samaa suuruusluokkaa taas riippuen osallistujista ja määristä. Jos kuukaudessa on noin 4-5 tuntia rauhallista koneaikaa, niin siinähän se laatuarvostelu- ja näyttelytuomarointeihin jo menikin. Onko tässä sitten mitään järkeä? Miksi harrastaa virtuaaliponeilua, jos kaikki aika meneekin vain muiden harrastuksen tukemiseen? Samalla sitten kuitenkin tuntuu, että mitä minä tässä valitan, kun oikeasti teen todella vähän yhteisen hyvän eteen verrattuna moneen muuhun harrastajaan.

    Pidän vapaaehtoistöitä virtuaaliharrastuksen kannalta hyvin tärkeänä ja toivon, että kaikki joilla siihen on mahdollisuus, osallistuivat eri laitosten ja toimintojen pyörittämiseen. Oma pieni panokseni muiden eteen on omalle omatunnolleni tärkeä, vaikka se vapaaehtoisten kokonaisuudessa onkin ehkä pisara meressä. Aikatauluun sidotut tuomaroinnit myös mukavasti pitävät kiinni tässä harrastuksessa, kun tietokoneelle on raahauduttava, jotta tulokset saa lähetettyä ajoissa. Tykkään katsella muiden harrastajien hevosia ja usein laatuarvosteluissa tuleekin vastaan mielenkiintoisia ja uusia talleja ja jopa sopivia sulhasehdokkaita omille hevosille. Lisäksi tseppaan itseäni, ettei tämän hetkinen hieman hankala elämäntilanne jatku loputtomiin, vaan jossain kohden tilanne varmasti helpottuu ja tällekin harrastukselle löytyy toivottavasti enemmän aikaa. Fakta toki on, että jos arki-iltana työpäivän, kotitöiden ja muiden harrastusten jälkeen on tunti ns. vapaata aikaa, niin tuskin jatkossakaan tulen tätä tuntia varten avaamaan erikseen tietokonetta, mutta josko viikonlopuille saisi jatkossa paremmin varattua aikaa pikseliponeiluun. Myös vinkkejä harrastamiseen puhelimen kautta otetaan vastaan!

    Summa summarum: tällä hetkellä oma harrastus on sitä yhteisen hyvän eteen tekemistä pienellä panoksella, koska koen nämä pienetkin vapaaehtoishommani tärkeiksi ja ns. vaivan arvoisiksi. Josko kiperä aikatilanteeni tästä piakkoin muuttuu ja aikaa omallekin harrastukselle taas pian löytyy. Askeleita siihen suuntaan on ainakin jo otettu!

    maanantai 17. toukokuuta 2021

    Huhtikuun tekemiset

    Maaliskuussa aloin listaamaan kuukauden aikana tekemiäni asioita, jotta saisin vähennettyä virtuaalista tekemättömistä päivitystöistä johtuvaa ahdistustani. Pakko sanoa, että ainakaan yhden postauksen perusteella tämä ei ollut mikään jymymenestys korvieni välissä, mutta annetaan tälle nyt vielä mahdollisuus. Huhtikuu tosin oli niin surkea, että kehtaako tätä edes julkaista...

    Huhtikuun tekemiset:

    • järjestin 3 kutsurypästä eli yhteensä 15 kilpailua (joista yhden ryppään tulokset olivat niin myöhässä, että hävettää)
    • edistin hevosten kilpailukalentereiden päivitystä noin 200 kutsun muotoonlaitolla (kuulostaa paljolta, mutta ei oikeasti ole)
    • tuomaroin kahdessa laatuarvostelussa
    Julkaisen tämän nyt kuitenkin, niin voin nolostella sitten julkisestikin huhtikuisia saavutuksiani. Näillä näkymin myöskään toukokuusta ei ole tulossa tämän parempi. Huomatkaa myös, että kasvattien sivujen tekeminen loistaa edelleen poissa olollaan - arvannette varmaan onko kasvattilista lainkaan ajantasalla...

    lauantai 3. huhtikuuta 2021

    Maaliskuun tekemiset

    Inhoan keskeneräisiä asioita. Viime vuoden ja alkuvuoden taukoilujen seurauksena niitä keskeneräisiä asioita on valtavasti, ja se jos mikä ärsyttää ja ahdistaa. "To do"-lista tuntuu ylitsepääsemättömältä eikä hoitamista odottavat asiat tunnu vähenevän yhtään. Siksi päätin ottaa Virtuaalimietteitä-blogin kuukausikatsauksista mallia ja koota aina kunkin kuukauden tekemiset yhteen postaukseen. Ainakaan toistaiseksi tarkoitus ei ole jatka tätä ikuisesti, mutta jos nyt saisi Mount Everestin korkuisen tehtäväpinon tuntumaan edes vähän vähemmän suurelta. 

    Tämän postaussarjan ajatuksena siis on: "Hei katso, kirjoitit tässä kuussa yhden päiväkirjamerkinnän! Se on yksi päiväkirjamerkintä vähemmän kuin alkukuusta oli tekemättä. Hyvä sinä!". Siispä positiivisuuden kautta.

    Maaliskuun tekemiset:

    • kirjoitin yhteensä viisi päiväkirjamerkintää tai valmennusta kolmelle eri hevoselle
    • kirjoitin yhden luonteen
    • toin yhden uuden eläimen (Kennick-muuli) Moana farmille
    • ilmoitin yhteensä 21 hevosta neljään eri laatuarvosteluun (joista osa kyllä hylättiin, koska en ollut muistanut korjata kaikille osoitetta VH-rekisterisivulle...)
    • järjestin viidet kilpailut
    • tuomaroin kolmessa laatuarvostelussa
    Alku se on tämäkin, eikö?

    torstai 18. maaliskuuta 2021

    Uusi VRL ja Keskustan kaipuu

    Olen seurannut puolihuolimattomasti mutta silti mielenkiinnolla Virtuaalisen ratsastajainliiton päivitysprojektia enkä voi kuin hattua nostaa päivityksestä vastannaille henkilöille. Iso kiitos! En itse ymmärrä koodaamisesta juuri mitään, mutta olen siinä käsityksessä, että nyt koodausta on yhtenäistetty ja päivitetty tälle vuosikymmenelle, mikä toivottavasti näkyy sivuston jouhevampana toimivuutena. Hetkihän tässä menee, että oppii uuden sivuston hienoudet ja muut, mutta ensivaikutelma on ainakin positiivinen. (Asiasta kukkaruukkuun, käytän niin usein lyhennettä VRL, että piti ihan käydä lunttaamassa liiton sivuilta, mikä se oikea ja virallinen nimi on.)

    En ole vielä kovin ehtinyt uutta VRL:ää käyttää, mutta sen verran mitä olen testaillut niin hyvältä vaikuttaa. Erityisesti pidän hevosten suorarekisteröinnistä, jolloin saa samalla vaivalla tehtyä sekä rekisteröinnin että heti perään tunnuksen lisäämisen hevosen sivuille. Pieni miinus on, että hevosten rekisterisivujen osoite muuttui, mikä tarkoittaa että joudun päivittämään uudet rekisteriprofiilin osoitteet tälle noin 400 elossa olevan hevoseni laumalle. Unohtamatta niitä, joilla sukutaulussa kadonneen sukulaisen linkki on johtanut sukulaisen rekisterisivulle - lisää päivitettävää siis.

    Toinen iiiso plussa on, ettei porrastettuihin kilpailuihin enää tarvitse tehdä kutsua itse eikä järjestäjän tarvitse enää listata osallistujia VRL:ään, vaan kutsu tehdään suoraan järjestelmään ja tulokset tulevat automaattisesti kilpailupäivänä. Hyvästi myöhässä olevat porrastettujen kilpailuiden tulokset! Mielestäni hieno ja kaivattu parannus. Kilpailukalenterin ja sen hakutoiminnot koen hieman kankeammaksi kuin entisen, mutta ehkä tämä on tottumiskysymys ja käyttäjässä vika. Samaten hieman nosti karvoja pystyyn hevosen VH-tunnuksen palaaminen pakolliseksi perinteisissä kilpailuissa, mutta senkin kanssa voin elää.

    Kasvattajaa ilahduttaa sukusiitosprosentin ja sukukatokertoimen ilmaantuminen hevosten rekisteriprofiiliin. Olisi vielä mielenkiintoista tietää, että lasketaanko prosentti ja kerroin koko sukutaulun tietojen perusteella vai vaikka vain ensimmäisen neljän polven. Prosentti ja kerroin lasketaan luonnollisesti vain VRL:ään rekisteröityjen sukulaisten osalta eikä siksi esimerkiksi omista poneistani, joilla tiedon suvussa jonkin yksilön esiintyvän useampaan kertaan, näy sukusiitosta tai sukukatoa rekisterisuvulla, koska sukutaulu rekisterissä ei ole täydellinen. Mutta tulevilla pitkäsukuisilla kasvateillani tämä on tosi kiva ominaisuus! Vielä jos saisi jonkin "tämä hevonen on suvuton"-ruksin esimerkiksi uutta hevosta rekisteröitäessä, jolloin suvuttomat hevoset erottaisi paremmin sellaisista suvullisista, joiden sukua ei ole rekisterissä mutta on kuitenkin virtuaalimaailmassa. Tätä on ehdotettu kehityskohteeksi VRL:n discort-kanavalla eikä ideaa ainakaan suoraan tyrmätty, joten ehkä tällainen suvuton-ominaisuus jossain kohtaa saadaan.

    Samoihin aikoihin, kun uusi VRL julkaistiin, kaatuivat Keskustan foorumi - virtuaalihevosmaailman ehkä tärkein tiedotuskanava. Sanotaanko, että ajoitus ei olisi voinut olla huonompi. Foorumin puuttuessa sitä on huomannut, kuinka riippuvainen tietyllä tapaa foorumista on. Minäkin avaan pikselöidessä aina ensimmäisenä Keskustan - silloinkin, kun en varsinaisesti käytä foorumia mihinkään, mutta siinä taustalla se aina on. Nyt kun foorumia ei saa taustalle auki, tuntuu jotenkin irralliselta ja hommien aloittaminen vaikeammalta. Hassua, sillä kuvailisin itseäni kuitenkin aikalailla yksinharrastajaksi ja ihan tyytyväiseksi sellaiseksi, mutta jokin alitajuinen vaikutus foorumilla kuitenkin on. Hieman helpotusta on tuonut VRL:n discort-kanava, jota olen seurannut itse asiassa nyt aktiivisemmin kuin alkuvuodesta foorumia. Aktiivinen kanava ja keskustelun seuraaminen muuten nostaa omaa motivaatiotani harrastukseen kummasti. ja suorastaan polttelee päästä päivittämään tallien ja ponien sivuja! Ehkä en ole ihan niin yksinharrastaja kuin aina kuvittelen olevani...

    sunnuntai 21. helmikuuta 2021

    Hyvinhän se vuosi alkoikin...

    Oikea elämä ja sen reaaliteetit tulivat tielle, joten hyvässä uskossa tehdyt uuden vuoden tavoitteet saivat pienesti kenkää ennen kuin tätä vuotta oli kuukauttakaan kulunut. Mutta elämä on ja näillä mennään mitä on annettu. Radiohiljaisuutta on todennäköisesti hetken aikaa vielä luvassa.

    Onneksi virtuaaliasiani ovat jo valmiiksi niin levällään ja kesken, että lisäkuukausi sinne tai tänne ei haittaa enää yhtikäs mitään. Kestän todella huonosti keskeneräisiä asioita, eikä tämmöinen on-off-harrastaminen sovi minulle yhtään. Se tekee myös tallien ja pikseleiden pariin palaamisen tauon jälkeen hankalaksi, kun se kesken olevien asioiden pino tuntuu niin valtavalta ja ylitsepääsemättömältä. No, se ei (onneksi tai harmiksi) ole tämän päivän asia, vaan mietin sitä sitten joskus toiste.

    Ehdin tässä noin nelisen viikkoa olla täysin ulkona virtuaalimaailmasta, ja kun tänään tänne kömmin niin täällähän oli tapahtunut vaikka ja mitä! Keskustasta silmiini osui heti marsupienen viesti, jossa kerrotaan uuden VRL:n sivujen olevan jo siinä vaiheessa, että vanhojen sivujen sulkeminen on jo lähellä (topa)! Itse pidän VRL:n tähän harrastukseen tuomasta yhtenäisyydestä ja yhteisistä "perussäännöistä", joten olen sivuston päivittymistä nykyaikaan seurannut mielenkiinnolla ja odotuksella.

    Innokkaana virtuaaliblogien lukijana minulla oli virtuaalitaukoni jäljiltä odottamassa enemmän lukemattomia blogitekstejä kuin pystyin yhdelle iltaa lukemaan. Lisäksi bongasin muutaman uuden bloginkin! Virtuaalivalo ja Väriloisto ovat ihan uusia, tämän vuoden puolella aloittaneita blogeja, joidenka lisäksi törmäsin vanhempaan, viime vuonna naftaliinista kaivettuun Virtuaalimietteitä-blogiin. Varsinkin Virtuaalimietteitä on ollut ihastuttavan aktiivinen nyt alkuvuonna ja kirjoituksen napakoita ja helppoja lukea. Kaikki kolme on lisätty Suosittelen-listaukseen tuonne sivun oikeaan reunaan. Suosittelen!

    Seuraavaksi takaisin radiohiljaisuuden pariin.

    lauantai 21. marraskuuta 2020

    Kasvatushaaveita

     Virtuaaliharrastukseni on hyvin vahvasti kallellaan kasvatuspuolelle. Sydämeni ei syki mitenkään poikkeuksellisen kovasti welshponeille, joten aina välillä (tai oikeastaan aika usein) sitä tulee mietittyä, että mitä kaikkea muuta sitä voisi kasvattaa!

    1. Gotlanninrussit

    Älkää kysykö miksi, mutta haluaisin aivan hirveästi kasvattaa Juksulassa gotlanninrusseja. Eikä tämä ole hetken mielijohde, vaan jo pidempään kutkutellut ajatus! Mikä on vähän outoa, koska en ole virtuaalisesti enkä oikeassakaan elämässä ollut juurikaan tekemisissä russponien kanssa. Nimeäisin kasvattini suomalaisittain taivutetulla kasvattajaliitteellä Juksulan ja ruotsinkielisellä sanalla tai nimellä. Ponit olisivat kivoja monitoimiponeja, sellaisia kuin russit usein taitavat oikeassakin maailmassa olla. Yhdet ravikisat silloin, estekisat tuolloin ja kouluradallakin ehtii pyörähtää - kaikki matalilla ja helpoilla tasoilla toki. Ja näyttelyt! Minun russit olisivat urheiluharrastustensa ohella näyttelyponeja ja kaikilla olisi tietysti nätit rakennekuvat.

    2. Arabialaiset täysveriset, egyptiläinen ja venäläinen verilinja

    Juksulassa olen vähän arabeja kasvatellutkin ja koko virtuaaliharrastukseni ajan on arabikasvatteja nimeni alle putkahdellut silloin tällöin. Jos minulla olisi ihan hirveästi aikaa ja arabikuvia, perehtyisin tosissani virtuaalisten arabien sukuihin ja kantahevosiin, hankkisin valtavan lauman sekä muiden vanhempia kasvatteja että omia tuontihevosia, ja alkaisin kasvattaa isolla volyymilla egyptiläisiä ja venäläisiä arabeja. Pääasiassa arabini olisivat (ja ovat nytkin) aika sekalaista seurakuntaa mitä käyttöön tulee, joukossa olisi niin ratsuja, näyttelyhevosia kuin laukkaajiakin ja todennäköisesti sekoittelisin eri lajien hevosia iloisesti keskenään. Jos ihan tosissani kasvattaisin arabeja, keksisin egyptiläisillä ja venäläisille omat kasvattajanimet, egyptiläisille jokin kiva arbiankielinen (tai siltä kuulostava) liite ja venäläisille jokin venäjänkieleen viittaava.

    3. Työhevoset

    Olisi niin kiva kasvattajaa jotakin työhevosrotua (ei shire tai clydesdale)! Kilpailla ahkerasti työhevoskilpailuissa ja kuvitella pyrkivänsä kasvattamaan aina vain vahvempia ja hyväluonteisempia työhevosia. Ehkä jopa vähän eri linjoja ja sukuja käyttöajoon painottuneisiin ja vetoon ja kyntöön painottuneisiin! Työhevosrodulla ei varsinaisesti olisi ihan hirveän suurta merkitystä, kunhan näyttää "tietyllä tavalla" näyttävältä, eikä ole kovin suuria tupsuja jaloissa.

    4. Quarterit

    Quartereissa kiehtoo värikirjo. Ei tarvitsisi tyytyä perusrautiaaseen vaan saatavilla on aikalailla kaikkea mitä hevosista löytyy (pl. kirjava)! Shampanjaväreihin en ole päässyt muissa harrastamissani roduissa tutustumaan, joten se väri olisi varmaankin aika vahvasti quarter-laumassani edustettuna. Kuviakin tuntuu ainakin flickirissä löytävän melkein riesaksi asti, kun kyse on yhdestä Yhdysvaltojen suosituimmasta rodusta. Lännenratsastus on myös aina ollut sellainen "olisi kiva opetella" (sekä oikeassa elämässä että virtuaalisessa), joten siksikin westernhevosten virtuaalinen kasvattaminen olisi hauskaa ja mielenkiintoista.

    5. Ravihevoset

    Tai ehkä tarkemmin lämminverinen ravihevonen. Rotuna lämminverinen ei ole mikään intohimo, mutta jokin ennätysten, voitto- ja totoprosenttien ja voittosumman vahtaamisessa kiehtoo. Yksittäisiä ravihevosia, lähinnä tosin suomenhevosia ja poneja, minulla on ollut pitkän virtuaaliharrastukseni aikana aina yksi silloin ja toinen tällöin, mutta minua kiehtoisi nimenomaan isommalla ravihevosporukalla harrastaminen ja ravihevosten kasvattaminen realistisella ajatuksella hyvin pärjänneistä isistä ja yrittää koota sitä hyvää ja menestyksekästä emälinjaa. Ravihevosten kanssa puljaaminen tosin kosahtaa samaan kuin aikoinaan laukkahevosten ja -ponienkin: laukka- ja ravitulosten seuraamiseen ja järkevään starttien suunnitteluun menee aikaa ja se vaatii niin paljon enemmän "hereillä" olemista kuin ratsukilpailuissa kilpaileminen. Käytännössähän kunkin starttihevosen kisakalenterin on jatkuvasti oltava ajantasalla, jotta hevosen saa ilmoitettua sille oikeisiin ja ennätykseltään sopiviin lähtöihin (ei tule onnistumaan, terveisin kisakalenterit päivitetty edellisen kerran alkuvuodesta).

    6. Knabstrupit

    Juksulassa on pienehkö lauma knabbeja, mutta halajaisin niitä lisää ja paljon. Jostain syystä pidän pilkullisista hevosista ja ihan erityisesti selkeäpilkkuisista leopardeista. Knabstrupeissa tosin hiertää ihan hivenen se, että rakenteeltaan modernien ja ratsuhevostyyppisten knabbien kuvia ei (ainakaan minun etsintöjeni perusteella) ole aivan hirveästi ja juuri sen tyyppisiä pilkullisia hevosia haluaisin kasvattaa.

    Ja monta, monta muuta haavetta. Ainakin toistaiseksi isomman mittakaavan kasvattaminen pitää rajoittaa welshponeihin mutta jos joskus welshit alkavat kyllästyttää niin seuraavat ideat ovat kyllä jo tulilla.

    keskiviikko 23. syyskuuta 2020

    Tauolta paluun vaikeus

    Kesäkuussa ilmoittelin pienestä tauonpoikasesta, mutta enpä arvannut, että ihan tosissani taukoilen tällä tasolla näinkin pitkään. Olen harrastanut virtuaalihevosia vuodesta 2001 enkä ole oikeastaan koskaan ihan tosissani taukoillut. Aina olen vähän jotain pientä säätöä "taukojeni" aikana tehnyt, mutta tällä kertaa tauko virtuaaliharrastuksesta oli yllättävänkin totaalinen minun mittapuullani. Jopa laatuarvostelutuomaroinnit laitoin jäihin ja ajatukseni viikottaisesta sähköpostien tsekkauksesta jäi ajatukseksi. Harvinaista oli myös se, ettei virtuaaliasiat edes käyneet mielessä!

    Nyt olen jo reilun viikon tehnyt jonkin asteista paluuta tämän harrastuksen pariin. Mutta voi jestas kuinka tämä onkin hankalaa! Hommathan tietysti jäivät aika levälleen, kun tauko tuli hieman yllättäen, joten ihan ensimmäisenä olen tässä yrittänyt selvittää, että mistä aloittaa ja ylipäätään mitäköhän tässä on kiireellisintä. Mitä yhdistelmiä olen miettinyt? Onkohan kilpailulista yhtään ajantasalla? Olikohan minulla ajatus kuopata tuo hevonen vai vieläkö sille oli jotain suunnitelmia? Olen aina ollut todella huono pitämään mitään konkreettista "to do"-listaa, vaan luotan hyvin pitkälle muistiini ja satunnaisiin muistilappuihin, joita työpöydälläni seikkailee milloin missäkin. Nyt kolmen kuukauden taukoni aikana sekä muistini että minulla ehkä vielä alkukesästä olleet muistilaput ovat pyyhkiytyneet pois ja kadonneet tuhkana tuuleen.

    Olen huono sietämään sekasotkua ja "irtonaisia langanpäitä". Keskeneräiset työt ovat jo itsessään mielestäni todella ärsyttäviä, mutta keskeneräiset työt, joista en oikein edes tiedä mitä niihin oli seuraavaksi tarkoitus tehdä, ovat vielä ärsyttävämpiä. Saatika se fiilis, että tietää niitä keskeneräisiä juttuja olevan vaikka kuinka, mutta ei muista oikein mitä kaikkea on kesken.... Tekisi mieli pyyhkiä vain pöydät puhtaaksi ja aloittaa taas alusta. Aika pöljä ajatus huikean kolmen kuukauden tauon jäljiltä! Mutta minkäs sitä perfektionistiselle luonteelleen mahtaa. En ymmärrä miten joku voi jatkaa tätä harrastusta saman tallin kanssa vaikkapa vuoden tai useamman tauon jälkeen!!

    Olen yrittänyt tässä saada itseni uskomaan, ettei tässä oikeasti mistään sekasotkusta ole kyse (koska ei oikeasti ole! kai), mutta kun korvien väli on sellainen kuin on ja tuo IRL-elämäkin on vähän tuiskeessa tässä rinnalla, niin jotenkin kaikki tuntuu hirveän vaikealta. Mutta motivaatio ja innostus harrastukseen on palannut ja virtuaalimaailma putkahtelee taas ajatuksiin pitkin päivää. Eiköhän tämä tästä ala setviytymään ja IRL-elämänkin tuulet pikkuhiljaa tasoittumaan.

    Tämä alkoon "virallinen" tauolta paluuilmoitus, joskin harrastukseni on edelleen painottunut viikonloppuihin (:

    tiistai 30. kesäkuuta 2020

    Pientä taukoilua ja vuositavoitteiden puolivuosikatsastus

    Minulla on oikeassa elämässä yllättäen ollut hieman enemmän puuhaa viime kuukausina kuin olin ajetellut, minkä lisäksi IRL-hevosteluni on kokemassa sen verran suuria muutoksia, ettei aikaa ja oikeastaan kovin suurta kiinnostustakaan virtuaalisiin hevosiin ole viime aikoina ollut. Pientä näpertelyä harrastan aina joutessani, päivitän jonkun jälkeläisen vanhempiensa sivuille, ilmottaudun kilpailuihin tai pariin, kirjoitan luonteen tai päiväkirjamerkinnän tai muuta vastaavaa, mutta varsinaista aktiivista harrastamista en viime aikoina enkä tule lähiaikoinakaan harrastamaan. Minut saa kiinni kuitenkin sekä Keskustan foorumilta että sähköpostitse käytännössä normaalisti, joten ihan varsinaisesta totaalitauosta ei tässä ole kyse. Varmaan taas syksymmällä palaan aktiiviseksi viikonloppuharrastajaksi!

    Mutta jottei tämä jää pelkäksi "puolitaukoilmoitukseksi", käydäänpä läpi mitä tammikuussa asetetuille tavoitteille nyt kuuluu! Tiivistetysti voin kertoa, että huonoa kuuluu.

    Moana part breds
    • pidä kasvattilista CAS-vuosittain ajan tasalla - toistaiseksi näin todella on! Joskin kuluva CAS-vuosi loppuu tämän viikon sunnuntaina ja kahdeksalle suunnitellulle kasvatille on sivut vielä tekemättä... Mutta vielä ollaan ajan tasalla!
    • pidä ponien kisakalenterit CAS-vuosittain ajan tasalla (=kalentereiden päivitys min. 4krt/vuodessa) - erittäin, erittäin, erittäin punainen. Kisakalentereita ei ole päivitetty tänä vuonna vielä kertaakaan. Tosin huhtikuun jälkeen en ole tainnut kilpaillakaan, joten teoriassa kilpailut ovat päivittämättä vain vuoden ensimmäiseltä neljännekseltä (ja vähän reilu).
    • yksi viiden kutsun kilpailurypäs joka kuukausi - aikaisempina vuosina olen saanut tämän tavoitteen toteutettua hyvin, mutta nyt edellinen rypäs on huhtikuulta.
    • luetteloi tärkeät, säilytettävät ori- ja tammalinjat - tätä hommaa olen aloittanut alkuvuodesta, mutta kesken, sanotaanko silti, että puoliksi suoritettu.
    • ensimmäinen pitkäsukuinen (yli 4-polv.) kasvatti, jonka isä- tai emälinja on kokonaan Moanan omaa kasvatusta - suunniteltu on! Joskin saa nähdä ehtiikö syntyä tämän vuoden puolella.
    • älä päästä ponimäärää yli 300 - tällä päivämäärällä VRL ilmoittaa Moanan ponimääräksi 284, josta tosin puuttuu tänä CAS-vuonna syntyneet/syntyvät varsat, mutta toisaalta siellä on myös muutama muistosivujaan odottava, joten katsotaan tämä tavoite täytetyksi (sähköpostissa odottavia tuontiponeja ei lasketa vielä ponimäärään, eihän?).


    Juksula
    • tee lista tallin vaatimista päivitystoimenpiteistä ja seuraa listaa - lista on tehty, uskokaa tai älkää, mutta siitä ei kyllä ole toteutettu edes ensimmäistä kohtaa.
    • hanki ne työhevoset!! - tarvitseeko edes sanoa.
    • järjestä vähintään yhdet WRJ- ja TYH-kilpailut - sama kuin yllä.
    • välillä voisi vaikka kasvattaakin jotain eli (ainakin) suunnittele uusia juksulalaisia - voi huokaus. En taida kehdata antaa itselleni tästä edes puolikasta, vaikka maaliskuussa taisinkin hieman penkoa täysverihevosiani.


    Moana farm
    • hyödynnä maatilaa ponien päiväkirjamerkinnöissä - kyllä! Olen kirjoittanut ainakin muutaman maastotarinan hyödyntäen maatilaa miljöönä. Esimerkiksi Samu kävi ihmettelemässä maastolenkin päätteeksi mandariinisorsia ja vuohia.
    • hanki aasi, muuli/muuliaasi ja karjahevonen - en ole saanut vieläkään aikaiseksi haaveilua kummempaa.


    Blogi
    • vuoden 2020 top5 (tietysti!) - kirjoitustahti ei ole koko vuonna ollut kovin kummoinen, mutta kyllä tässä varmaan jonkun sortin top5 saadaan vuoden lopussa aikaiseksi. Laadusta en sitten sanokaan mitään.
    • vähennä "hillopurkkiotsikoiden" käyttöä - kuten sanottu, ei tekstejä ole kovinkaan paljoa ilmestynyt, mutta ainakin olen käyttänyt otsikoinnissa hippusen enemmän luovuutta kuin aikaisemmin.
    • kommentoi muiden blogikirjoituksiin aina, kun mahdollista ja keksit kommentoitavaa blogirintamalla on muillakin ollut hiljaista, mutta muutaman kommentin olen vuoden ensimmäisen puoliskon aikana kirjoittanut, joten olkoon vihreä. 
    Puolivuosikatsauksen tuloksena 7,5/15 eli komeasti täsmälleen puolet suoritettu. En ota tästä kipinää sen enempää, nyt oikean elämäni tilanne on se mikä on, ja virtuaalielämä saa odottaa parempia aikoja.

    sunnuntai 4. marraskuuta 2018

    Ärsyttävä saamattomuus

    Jokainen varmaan tietää sen tunteen, kun tekemistä on niin paljon, ettei tahdo aloittaa niiden tekemistä lainkaan. Bingo! Juuri siltä minusta on tuntunut koko viikonlopun. Erityisen luotaantyöntävä on Juksulan nälkävuoden mittainen tehtävälista ja ihan liian pitkään jatkunut päivittämättömyys. Ei sovi lainkaan tällaisen kontrollin ja järjestyksen rakastajan luonteeseen. Helpoimmalta tuntuisi vain heivata koko talli ja aloittaa sen suhteen puhtaalta pöydältä, mutta tiedän katuvani sitä myöhemmin. Joten taidan vain sulkea koneen ja tehdä jotain muuta. Kokeillaanpa ensiviikolla uudelleen.

    (c) quickmeme.com

    keskiviikko 14. helmikuuta 2018

    Virtuaalimaailman yhteisöllisyydestä

    Ystävänpäivän kunniaksi (ja koska tahdon vältellä parin esseen kirjoittamista) ajattelin raapustella jotakin virtuaalimaailman yhteisöllisyydestä ja sen merkityksestä. Samalla tämä kirjoitus jatkaa hieman edellisen postaukseni, Tilausvarsoja maailmalle, aihetta.

    Virtuaalimaailma on yhteisönä aika poikkeuksellinen. Nimimerkkien takana voi olla ketä vain: alaikäisiä ja aikuisia, naisia/tyttöjä ja miehiä/poikia, opiskelijoita, työttömiä tai työllisiä, terveitä ja sairaita, rikkaita ja köyhiä ja niin edelleen. Virtuaalihevosharrastuksen harrastajakirjo on varmasti laajempi kuin vaikkapa jalkapallon tai ratsastusharrastuksen. Virtuaalihevosia pystyy harrastamaan halvalla, internet-yhteys ei ole kovin suuri investointi ja tietokoneitakin saa nykyään aika halvalla, ja jos ei silti ole internettiin ja tietokoneeseen varaa, pääsee kaikissa kirjastoissa tietokonetta käyttämään ilmaiseksi. Laajakirjoinen harrastajakunta on ehdottomasti rikkaus ja mielestäni on mahtavaa, että näin erilaiset ihmiset voivat saada hyvää oloa ja mieltä samasta asiasta.

    Mielestäni jokainen tulisi ensisijaisesti harrastaa tai olla harrastamatta oman itsensä takia. Kuitenkin ihminen on pääsääntöisesti sosiaalinen olento ja muiden hyväksyntä ja yhteisöllisyyden tunne on ihmisen hyvinvoinnille tärkeää. Siksi moni virtuaaliharrastaja tahtoo verkostoitua muiden harrastajien kanssa. 

    Mitä merkitystä sillä yhteisöllisyydellä sitten oikein on? Voin puhua vain omasta puolestani, mutta samanhenkisten ihmisten löytäminen on aivan uskomaton motivaattori. Kun motivaatio ja inspiraatio on hukassa, yksi parhaista keinoista niiden löytämiseen on kirjautua keskustelufoorumille ja rutista hieman muiden kanssaharrastajien kanssa joko asiasta tai sen vierestä. Itselläni auttaa usein jo pelkkä foorumin selailu: Klikkaan pari kiinnostavaa tallia auki, ja hups vain, taas alkaa inspiraatio virrata! Muiden harrastajien olemassa olo lisää myös "vastuullisuutta" harrastusta kohtaan. Olen ikään kuin vastuussa talleistani ja omistamistani hevosista ja yhtäkkinäinen katoamistemppuni olisi väärin muille harrastajille. Joku voisi ehkä ottaa vastuullisuudesta paineita, mutta itselleni se on vain yksi tukijalka lisää virtuaaliharrastukseeni. Muilta harastajilta saa myös valtavasti uusia ideoita niin oman tallin pyöritykseen ja kasvatustoimintaan, kuin  myösihan perusasioihin kuten päiväkirjamerkintöihin ja luonneteksteihin.

    On ollut aikoja, jolloin virtuaaliyhteisön yhteisöllisyys ei ollut minulle lainkaan tärkeää. Esimerkiksi hevoset.comin lopetettua vietin useamman vuoden lähes ilman kontakteja muihin virtuaaliharrastajiin (jos kilpailuosallistumisia ja vastaavia ei lasketa). Hevostalli.net ei anonyymiydellaan ole koskaan kiinnostanut ja innostanut minua osallistumaan virtuaalimaailman menoon mutta nyt Keskustan myötä olen ollut huomattavasti aktiivisempi ja osallistunut niin keskusteluun kuin myös vapaaehtoistyöhön laatuarvostelutuomarointien kautta. Nykyään virtuaalimaailman luomalla yhteisöllä onkin harrastuksessani tärkeä jalansija ja saan paljon niin itse harrastuksestani kuin myös sen tuomista uusista virtuaalisista ystävistä!

    Hyvää ystävänpäivää kaikille!

    keskiviikko 17. tammikuuta 2018

    Osallistujakato masentaa

    Tykkään järjestää kilpailuita. Minusta on mukava miettiä luokkia, osallistujamääriä ja lisäillä osallistujia, sekä arpoa tuloksia ja seurata useamman kutsun ryppäissä kuinka jokin ratsukko järjestelmällisesti menestyy tai häviää. Vilkas mielikuvitukseni muotoilee puolivahingossa tarinoita ratsukon mainiosta vireestä tai joka radalla toistuvasta ongelmasta. Jos aika vain sallisi, järjestäisin varmaan kilpailut kuun joka päivälle tai vaikka useammatkin per päivä!

    Koska pidän kilpailuiden järjestämisestä, masentaa oikein kovasti jos kukaan ei osallistu kilpailuihini. Niin kävi Moanan ERJ-kutsuryppään kanssa: isoin luokka oli 15 osallistujaa, joista neljä ratsukkoa olen minä itse. Siis vain 11 muuta ratsukkoa. Pienimmät luokat olivat vain yhdeksän ratsukon kokoisia: ja minä jälleen neljässä ratsukossa mukana. Aika turhauttavaa.

    En tiedä mikä mätti. 110cm on yleensä nopeiten täyttyvä esteluokka metrin rinnalla mutta oliko neljä 110cm-luokkaa liikaa? Toisaalta samat ihmiset osallistuivat kaikkiin neljään luokkaan, joten tuskin vaikkapa kaksi 110cm-luokkaa olisi täyttynyt sen enempää kuin nuo neljäkään. 120cm ja 130cm ovat hankalammin täyttyviä luokkia, joten varsinkin 120cm-luokan 15 ratsukkoa on jo kohtalainen osallistujamäärä vaikka muodostankin itse vajaan kolmasosan ko. luokan osallistujista.

    Ehkä ajoitus oli huono? Laitoin kutsut kalenteriin aamulla, sillä yleensä osallistujat osallistuvat vain kyseisenä päivänä kalenteriin tulleisiin kutsuihin, joten pyrin maksimoimaan osallistujien kiinnostuksen julkaisemalla kutsut heti aamutuimaan. Todennäköisesti päivä, jona kutsut julkaisin, oli huono. Ilmeisesti 30.12 harrastajilla oli muuta tekemistä kuin osallistua kilpailuihin. Toisaalta, mainostin kyllä tyhjyyttään kumisevia luokkia Keskustassa pariinkin otteeseen ja sain sitä kautta pari yksittäistä ratsukkoa kilpailuihin. Ehkä iso osa harrastajista vietti joululomaa eikä ollut kiinnostunut pikseliponien kilpailuista.

    En rehellisesti sanottuna tiedä miksi osallistujia oli tällä kertaa näin surkean vähän. Moni tuttu, monella hevosella osallistuva nimi puuttui listoilta jostain syystä. Ehkä he eivät nähneet kutsua tai ehtineet osallistua. No, tämä masentaa hetken mutta seuraavat kilpailut ovat jo suunnitteilla!