Virtuaalimaailma pyörii vapaaehtoisvoimin. Jaokset, yhdistykset, jopa VRL toimivat kaikki ilman korvausta työtä tekevien harrastajien panoksella. Jotkut uhraavat aikaa "yhteisen hyvän" eteen enemmän, toiset vähemmän, ja sitten on se joukko, joka ei osallistu lainkaan (mitenkään heitä siitä syyttämättä!). TK:n kirjoitus Kahdeksan vuotta ARJ:ta inspiroi minua pohtimaan omaa panostani sen kuuluisan "yhteisen hyvän" eteen.
Lähes parikymmenvuotisen virtuaaliharrastukseni aikana olen ehtinyt toimia jos jossakin vapaaehtoisessa vastuutehtävässä. Ensimmäinen muistamani vastuutehtävä taisi olla Maastoestejaoksen rankingin sekä kilpailukalenterin ylläpito joskus vuoden 2006 tienoilla. Sen jälkeen olen ehtinyt olla Ponilaukkajaoksen ja sen laatuarvostelun ylläpitäjä (2010-2015), pitää hetken Virtuaalista Match Show -yhdistystä (vuonna 2012?), toimia näyttelytuomarina, (tällä hetkellä VSN:ssä vuodesta 2013 alkaen), tuomarina useissa eri laatuarvosteluissa, VRL:n hevosrekisterin hyväksyjänä (aloittaen heti piparitauon loppumisen jälkeen) ja nyt viimeisimpänä Virtuaalisen welsh yhdistyksen ja rotulaatuarvostelun ylläpitäjänä.
Aika pitkä lista, vai mitä? Vaikka olen toiminut useissa vapaaehtoisissa vastuutehtävissä virtuaalimaailmassa, ja vaikka toimin niistä osassa edelleen, en oikeastaan koskaan ole halunnut niitä. Ihannetilanteessa harrastelisin pikseliponeja miten haluaisin ja käyttäisin rajallisen aikani tietokoneella vain itseäni ja omia tallejani varten. Varsinkin nyt viime vuosina, kun vapaa-aikani on työelämään siirtymisen ja opiskelijaelämän loppumisen takia selvästi enemmän kortilla kuin ennen, en haluaisi harrastukseeni ainuttakaan aikaavievää vastuutehtävää. Saan kantaa vastuuta aivan riittävästi jo IRL, en tarvitsisi sitä vielä virtuaalisestikin.
Miksi sitten olen haalinut itselleni yhtä sun toista tekemistä? Ensinnäkään vapaaehtoisia tekijöitä ei koskaan ole ollut, eikä edelleenkään ole, jonoksi asti. Jos kerran erehtyy johonkin hommaan ryhtymään, saattaa siitä olla todella vaikea päästä eroon ihan vain, koska jatkajaa voi olla todella vaikea löytää. Velvollisuudentunnosta sitä ei kuitenkaan viitsi vain kadota tuuleen. Lisäksi joskus jos tahtoo jonkin laitoksen, jaoksen tai yhdistyksen toimivan ja pysyvän aktiivisena, voi olla ainoa keino ilmottautua itse ylläpitäjäksi tai ainakin apukädeksi. Näin itselleni kävi aikoinaan Ponilaukkajaoksen kanssa ja nyt pari vuotta sitten VWY:n kohdalla - aikaisemmat aktiivihenkilöt alkoivat hiljennellä harrastustaan, joten jos itse mielin käyttää yhdistyksen palveluja, oli hypättävä mukaan remmiin niitä tuottamaan.
Eikä hoitamani vastuutehtävät varsinaisesti mitenkään vastenmielisiä minulle ole. Oikeasti pidän rakennetuomaroinnista (VSN:n tuomarina toimiminen) ja minusta on mukava nähdä hevosia oman "harrastuskuplani" ulkopuolelta (VRL:n hevosrekisteri ja tuomarointitehtävät eri laatuarvosteluissa). Welsh-harrastajat taas ovat tosi mukava ja rento porukka, joten rotulaatuarvostelua ja yhdistystä on hauskaa ylläpitää ja kehittää. Kyse on enemmänkin siitä, että haluaisin käyttää rajallisen aikani vain omiin juttuihini. Lisäksi vastuutehtävien väkisinkin tuomat aikataulut tuntuvat joskus ahdistavilta. Haluaisin harrastaa silloin, kun huvittaa, enkä silloin kun tulokset on saatava valmiiksi ja julkaistuiksi. Olen myös melko vastuuntuntoinen persoona, joten otan minun vastuulleni langenneet tehtävät usein turhankin vakavasti, ja saatan vielä illalla sänkyyn mennessäkin muistella, että lähetinkö nyt varmasti ne jälkeläispisteet eteenpäin.
Vaikka minulla olisi kaikki maailman aika käytettävissäni, en siltikään riemusta kiljuen tarjoutuisi tekemään kaikki mahdollisia vastuutehtäviä mitä virtuaalimaailma tarjoaa. Esimerkiksi jonkin isomman jaoksen tai laatuarvostelun ylläpito olisi minulle aivan liian stressaavaa - tuntisin olevani vastuussa liian suurelle joukolle harrastajia, enkä jaksaisi kuunnella niin monen eri harrastajan mielipiteitä ja toiveita. Jos aikaa olisi loputtomasti, tarjoutuisin todennäköisesti useampaan laatuarvosteluun tuomariksi ja tuomaroisin myös enemmän VSN-näyttelyissä. Muita vastuutehtäviä varmaankin välttelisin entiseen tapaan, jotten joutuisi aikatauluttamaan harrastustani liiaksi tai saisi liikaa vastuuta.
Jokainen vapaaehtoistyöntekijä ansaitsee hatunnoston! Ja nekin, jotka ovat vain hengessä mukana tai osallistuvat tilaisuuksiin, ovat tärkeitä, sillä esimerkiksi laatuarvosteluissa osallistujamäärät jäisivät aika vähäisiksi jos vain tuomarit saisivat osallistua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti