Uudenvuoden lupauksia tai tavoitteita

Menestyksekästä uutta vuotta 2019 kaikille!

Vuosi on vaihtunut ja nyt on aika suunnata katseet alkaneeseen vuoteen. Sanoi näitä nyt sitten tavoitteiksi tai uudenvuoden lupauksiksi, niin tässäpä listaa mitä meinasin vuonna 2019 virtuaaliharrastukseni kanssa tehdä. Hieman kierrätystä viime vuodelta havaittavissa, mutta mitäs sitä hyviä lupauksia/tavoitteita mihinkään vaihtamaan.

Moana part breds

• Ensimmäinen Moanan omasta isä- ja/tai emälinjasta polveutuva kasvatti, jota voi nimittää pitkäsukuiseksi (isä/emälinja yli 4 polvea). Tasasukuisuutta ei vaadita.
• Yksi viiden kutsun kilpailurypäs joka kuukausi.
• Pidä kasvattilista CAS-vuosittain ajantasalla (eikä kuten nyt...).
• Ikuisuusprojekti nimeltä "maastokartta" valmiiksi.

Moana farm

• Hanki muuli, aasi ja karjahevonen.
• Säännöllisen epäsäännöllisesti uusia eläimiä joukon jatkoksi.
• Farmia voisi hyödyntää enemmän esimerkiksi Moanan ponien päiväkirjamerkinnöissä.

Juksula (huoh, mistähän sitä tämänkin kanssa oikein aloittaisi...)

• Hoida tallia tänä vuonna paremmin kuin viime vuonna. Ei kai tässä kyllä suuntakaan voi olla kuin ylöspäin.
• Hanki se työhevonen ja kokeile työkisoja.
• Elvytä laukkapuolta. Joko poni- tai hevoslaukoissa.

Blogi

• "Vuoden 2019 top5" on tietysti tavoitteena, mutta pääasia, että bloggaaminen säilyy kivana lisänä harrastuksessani!
• Kommentoi ahkerammin muiden blogikirjoituksiin.

Vielä pieni, hiljainen lupaus, jota en oikein saanut muiden otsikoiden alle. Olen viime vuosina kirjoitellut lähinnä virtuaalihevosten äiväkirjamerkintöjä, luonteita ja sukuselvityksiä, ja ihan tykkäänkin niitä kirjoitella ja joskus saan kivan innostuksenkin niistä aikaiseksi. Kuitenkin joulukuussa vihdoin ja viimein sain ihan oikean kirjoitusinspiraation: kirjoitin kolme A4:sta täyteen kuin hurmoksen vallassa niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin iltapuvun valinta. Kirjoitus oli osallistumiskuittaus Zenin vuodenvaihteen gaalailtaan. Pitkästä aikaa tunsin sitä kirjoittamisen paloa! Se tunne, kun sormet suorastaan kutiavat päästäkseen näppäimille, kuinka pää surisee tarinaa, joka vain vaatii päästä ulos, kuinka jalatkaan eivät meinaa mahtua tuoliin, kun pitäisi jo saada mustaa valkoiselle! Tunne on erilainen kuin innostus päiväkirjamerkintöihin, luonteisiin tai sukuselvityksiin, eikä blogitekstien kirjoittaminenkaan (niin paljon kuin siitäkin tykkään) tunnu samalta kuin tarinan kirjoittaminen.

Siksipä viimeisenä lupauksena: kirjoita tarinoita. Mistä aiheesta vain. Anna mielikuvituksen virrata, eläydy ja anna inspiraation viedä.