Olin ajatellut tänään kirjoittaa laatuarvosteluista, kun olen tässä viikonlopun aikana valmistellut taas aimokasan hevosia valmiiksi kyseisiä kinkereitä varten. Sirpan Ionicin blogin tänään julkaistu postaus Virtuaalihevosmaailman tulevaisuus? sekä keppis.netin pian loppuva laskutusjakso laittoivat minut kuitenkin pohtimaan sekä oman että muiden (pääasiassa ehkä kuitenkin oman) virtuaaliharrastuksen tulevaisuutta sen verran, että eiköhän niistä yhden blogipostauksen saa aikaiseksi. Hyödynnän tässä erittäin röyhkeästi edellä linkittämääni Sirpan postausta.
Virtuaali(hevos)maailman lamasta on puhuttu jo vuosia. Asiasta on tehty useita ja useita topikeja eri foorumeille, sekä pohdittu keinoja lamasta nousemiseen, hevoskaupan vilkastuttamiseen ja uusien harrastajien mukaan saamiseen ja niin edelleen. Käsittääkseni mitään ei varsinaisesti ole tehty, eikä tilanne ole tässä vuosien mittaan muuttunut, vaan virtuaali(hevos)maailman lama on ja pysyy ja harrastajat vähenevät.
Postauksessaan Sirpa maalaa aika masentavan kuvan nykymuotoisen virtuaalihevosmaailman tulevaisuudesta. Olen kuitenkin hänen kanssaan aika samoilla linjoilla - vai kuinka monta ihan upouutta virtuaaliharrastajaa vaikkapa Keskustan foorumille on eksynyt viimeaikoina? Yritin muuten etsiä Keskustasta viimeisimpiä uusia rekisteröityjä käyttäjätunnuksia, mutta en löytänyt. Jos joku löytää viimeisimmät rekisteröityjät, niin saa vinkata kommenttikentässä! Uusia harrastajia ei siis ole ainakaan Keskustaan ovista ja ikkunoista tullut, paluumuuttajia silloin tällöin. Vanhoja harrastajia kuitenkin putoaa koko ajan pois, kun elämä vie muuhun suuntaan, toisin sanottuna harrastajakunta pienenee. Se ei ainakaan helpota virtuaalimaailman tulevaisuutta.
Keskustan foorumilla vallalla oleva, käsin tehtäviin sivuihin perustuva harrastustapa ei kuitenkaan ole ainoa tapa harrastaa virtuaalihevosia. Instagram-talleista olen useaan kertaan kuullut ja onhan noita muitakin sosiaalisen median palveluita, jotka varmasti ovat nykyisille esiteineille ja teineille luontevampia ja tutumpia käyttää kuin vaikkapa ftp-paneeli. En ole näihin kuitenkaan itse juuri tutustunut, enkä tiedä kuinka isosta harrastusjoukosta esimerkiksi instragram-tallien kohdalla on kyse.
En ole myöskään lainkaan perehtynyt suntuubi-talleihin. Jossakin virtuaalimaailman lamaa käsittelevässä topikissa mainittiin, että suntuubi-tallit voivat hyvin ja niiden määrä koko ajan kasvaa. En tiedä väitteen todenperäisyydestä (enkä löytänyt ko. topikia Keskustan haulla), mutta toivon, että se on totta. Suntuubi-maailma on käsittääkseni rennompi ja yhtenäisempi kuin Keskustaan kokoontunut virtuaaliharrastajaporukka. Voisiko yksi syy tuntemani virtuaalimaailman lamaan olla sen tavoitteellisuus ja muiden harrastajien luomat (osittain varmasti kuvitellut) paineet? Ajatus ei ole täysin omani vaan sen on heittänyt ilmoille aika moni muukin.
Entä sitten oma virtuaalihevosharrastukseni? Ajan puutteesta olen täällä useaan otteeseen maininnut. Harrastusintoni ei kuitenkaan ole lainkaan vähentynyt, vaan mielelläni pikseliponeilisin paljon, paljon enemmän kuin mitä nyt on mahdollisuus. En myöskään koe muiden harrastajien vähenemisen tai virtuaalimaailman laman vaikuttavan juurikaan omaan harrastamiseeni. Mutta entä jos lähes kaikki muut harrastajat lopettavat? VRL ja muut isompaa harrastajakuntaa vaativat laitokset kaatuisivat ja jäisin yksinäni tai parin muun fossiilin kanssa harrastamaan tätä tämänmuotoista virtuaaliharrastusta? Vaikka harrastan itseäni varten ja koska itse nautin tästä harrastuksesta, voi olla, että ihan täysin yksin en kuitenkaan jaksaisi harrastaa. Luultavasti jonkin aikaa yrittäisin, mutta jossain vaiheessa seinä varmaan tulisi vastaan ja löisin minäkin lapun luukulle. Vai etsisinkö uuden tavan harrastaa uuden harrastajaporukan kanssa? Olen aika kaavoihini kangistunut mitä virtuaaliharrastukseeni tulee, enkä oikein tiedä taipuisinko enää näin monen (kymmenen) vuoden harrastuksen jälkeen ihan uuteen harrastustapaan.
En usko, että virtuaalihevosharrastus täysin loppuu, mutta uskon, että se jollain aikavälillä tulee muuttamaan muotoaan radikaalisti. Milloin tämä sitten tapahtuu, sitä on tietenkin mahdotonta ennustaa. Tai mistä sitä tietää, että jos tämä "vanhamuotoinen" virtuaalihevosharrastus yhtäkkiä löisikin uudelleen läpi, ja nykyteinit kiinnostuisivat sosiaalisen median palveluiden tarjoamien alustojen sijaan itse alusta asti tekemisestä? Tai jos joku keksii mahtavan idean ja onnistuu automatisoimaan käytännössä koko harrastuksen sivujen teosta alkaen, vähän kuten sandi on tehnyt Virtuaalisen Laukkaurheilukeskuksen ja SPC:n kanssa? Toivossa on hyvä elää, mutta sen verran luottavainen olen ainakin oman harrastukseni jatkumiseen, että maksoin keppis.nettiä jälleen viisi vuotta eteenpäin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti