Seuraavia kasvatteja pohtiessa ja ulkopuolisia oreja miettiessä, sitä tulee mietittyä kiinnostuksen kohteena kulloinkin olevien hevosten jälkeläismääriä. Vieläkö tälle pitäisi tehdä yksi varsa? Uskaltaakohan tuota oria käyttää, kun sillä on jo viisi varsaa? Mutta mikä edes on sopiva jälkeläismäärä virtuaalihevoselle? Tämä omaa pohdintaani oman harrastukseni pohjalta sisältävä ajatusvirta sivuaa hieman serenan Virtuaalianarkiaa-blogin kirjoitusta Jalostus - oliko ennen kaikki paremmin?.
Oman kasvatukseni koko idea on luoda omia linjoja ja aina vain "isompia" sukutauluja, eli saavuttaa pidempiä ja pidempiä esivanhempien ketjuja. Toinen ohjaava ajatus, mutta ensimmäistä tavoitetta pienempi, on saada niitä omia kasvatteja ujutettua muiden rodun kasvattajien sukutauluihin. Vaikka kuinka se oman kasvatin sukutaulu ilahduttaakin, lämmittää mieltä toisen kasvattajan kasvatin sukutaulussa jossain kolmannessa tai neljännessä (tai kauemmassa!) polvessa oleva oma kasvatti vielä enemmän. Kai jokainen kasvattaja haavailee jättävänsä jälkensä rodun sukuihin vielä oman harrastuksen päättymisen jälkeenkin?
Omassa tallissa omien linjojen kasvatus on helppoa, eikä vaadi itseltä kuin viitseliäisyyttä. Omien linjojen luomiseen ja aina vain pidempien sukutaulujen tekemiseen tarvitaan paljon aloitusmateriaalia eli niitä ns. suvuttomia hevosia, mutta riittää, kunhan kukin saa yhden varsan, joka sitten jatkaa sukua, ja jonka varsa jatkaa sukua ja niin edelleen. Yksi sukua jatkava varsa riittää ja kun se yksi varsa jää omaan talliin, on seuraava sukupolvi aikalailla taattu. Oman kasvatukseni ensimmäinen tavoite, siis pidempien sukujen ja ori- tai tammalinjojen luominen, on helposti hoidettu yhdellä varsalla. Onko siis yksi varsa sopiva jälkeläismäärä?
Jos haluaa jättää kasvatuksestaan tai jostain tietystä hevosyksilöstä merkkejä laajemmin oman kuplan ulkopuolelle, pitää omia kasvatteja saada myytyä muille harrastajille tai tarjota itsekasvattamiaan oreja muiden käyttöön. Ja tässä kohtaa astuu "määrä korvaa laadun" peliin. Kaikki ulos myydyt kasvatit tai astutettujen tammojen jälkeläiset eivät tule koskaan saamaan jälkikasvua. Harrastaja lopettaa ennen kuin kasvatti ehtii tehdä yhtään jälkeläistä ko. harrastajan tallin ulkopuolelle, sivut katoavat ja puff, jälleen yksi hevosyksilö on hävinnyt bittiavaruuteen. Toisin sanottuna omakasvattamaa jalostusmateriaalia tai sen yhden yksilön jälkeläisiä pitää saada liikkeelle riittävästi, jotta edes yksi tai kaksi yksilöä joskus näkyisi tulevaisuuden sukutauluissa. Jos haluaa jonkin tietyn hevosyksilön yleistyvän, tarvitaan valtavasti jälkeläisiä sille yhdelle hevoselle (ja myös sen jälkeläisille), tai sitten vain todella hyvää tuuria.
Usein näkee rajoitettavan jälkeläismäärää, esimerkiksi oriin astumien ulkopuolisten tammojen muodossa, jottei jokin tietty hevosyksilö yleistyisi populaatiossa liikaa. Itse kerran pari vuotta sitten harmistuin, kun omalle tammalleni käyttämäni ori oli yllättäen saanut yli 10 jälkeläistä ja tuntui tulevan vastaan jokaisessa sukutaulussa. Nyt silloinen harmistukseni naurattaa, sillä kyseisen oriin jälkeläisiä tai edes koko oriin nimeä ei ole enää tullut vastaan oikeastaan missään. Nimen "yleistyminen" oli hetkellistä, sillä sen suorat jälkeläiset eivät juurikaan ole saaneet jälkikasvua, vaan jäivät pääosin unholaan. Viimeistään tästä tapauksesta oppineena, olen tullut siihen tulokseen, että jonkin nimen yleistymistä ei yleisesti ottaen tarvitse pelätä. Lähes aina yleistyminen on lyhytaikaista tai paikallista, eikä pitkässä juoksussa yksilöstä tule todennäköisesti sen yleisempää sukutauluissa kuin mistään muustakaan hevosyksilöstä. Oma lukunsa on toki harvinaiset rodut, joiden harrastajat ja linjat ovat valmiiksi suppeat. Siellä yhden yksilön yleistyminen sukutauluissa näkyisi selvästi jo syntyvien varsojen vähäisen määrän takia ja jälkeläismäärän rajoittaminen siksi järkevää.
Mikä sitten on sopiva jälkeläismäärä virtuaalihevoselle? Mielestäni ehkä jälkeläismäärää tärkempää olisi katsoa niitä jälkeläisiä ja erityisesti sitä millaisilla omistajilla (tai tarkemmin kasvattajilla) varsat ovat. Kolmekin varsaa voi olla paljon, jos kaikki ovat aktiivisilla kasvattajilla ja saavat kaikki vaikkapa kolme omaa jälkeläistä. Verrattuna vaikkapa kymmeneen varsaan, joista vain yksi on aktiivisella kasvattajalla. Jokin yksilö ei voi yleistyä pysyvästi sukutauluissa jos sen jälkeläiset ja jälkeläisenjälkeläiset jne. eivät saa jälkikasvua, joten pelkkää jälkeläisten määrää tuijottamalla ei pääse puusta pitkälle. Olennaisempaa on miten paljon ne jälkeläiset saavat varsoja.
Minun hevosteni jälkeläismäärät ovat pääasiassa pieniä, 1-2 jälkeläistä per hevonen. Vaikka kuinka haluaisin nähdä kasvattejani maailmalla, olen aivan liian laiska myymään niitä kovinkaan ahkerasti, ja siksi suurin osa kasvateistani jää itselleni (ja on alunperinkin suunniteltu niin). Omaan talliin ei taasen kannata ihan hirveää määrää jättää varsoja yhdestä hevosesta, koska paikallisesti (kuten siinä omassa tallissa) jonkin yksilön yleistyminen suvuissa kyllä on helposti toteuttavissa ja tekee jatkojalostuksen vaikeaksi. Ideaalitilanne olisi yksi ori- ja yksi tammavarsa joka hevosesta, mutta koska hevosmääräkin on kiva pitää jotenkin hallinnassa, riittää yksikin jälkeläinen jos ei mitään "ihan pakko saada"-yhdistelmää tule mieleen. Ilman yhtään varsaa ei minulta muistosivuja saa yksikään hevonen (historiassa saattaa olla tähän sääntöön joitakin poikkeuksia).
Sen sijaan mitään ylärajaa en ole yhdenkään hevoseni jälkeläismäärälle asettanut. Joskus tarjotessani orejani julkisesti omassa topikissaan jalostukseen, olen saattanut sanoa, että ori astuu vaikka kolme tammaa. Syynä ei ole jälkeläismäärän rajoittaminen, vaan tarkoitus on asettaa jokin takaraja esim. oriin muistosivujen tekemiselle tai vain tilan antamiselle seuraavalle oriille. Lisäksi rajoitan nykyään suvuttomien ja lyhytsukuisten Moanan ponien siitoskäyttöä tallin ulkopuolella. Tällä haluan houkutella mahdollisia oriin käyttäjiä tai varsan ostajia harkitsemaan yhden tai parikin polvea pidemmän sukuista ehdokasta, enkä rajoittaa suvuttomien tai lyhytsukuisten ponieni jälkeläismäärää (vaikkakin se toimii kyllä niinkin).
Summa summarum: älä säikähdä isoa jälkeläismäärää - todennäköisesti sukupolven tai kahden päästä kukaan ei ole enää kyseisestä hevosesta kuullutkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti