Tämä blogi on hyvin Moana-painotteinen, koska Moanan kanssa tulee puuhattua eniten. Siellä on "systeemi", asiat suurin piirtein järjestyksessä ja hommat rullaavat eteenpäin. Mutta on minulla toinenkin talli, lähinnä vuositavoitteiden yhteydessä esillä vilahtava Juksula. Nyt olen parina päivänä hyörinyt Juksulan kimpussa ja onpa se ollutkin mukavaa vaihtelua! Minullahan on siellä vaikka mitä ihania hevosia, jotka olen lähes unohtanut omistavani.
Olen perustanut Juksulan esiasteen "Nintsun yksityiset" vuonna 2006. Alunperin tallissa oli tarkoitus olla muutama reaaliajassa ikääntyvä silmäterä tarinointia varten, mutta tapojeni mukaan homma räjähti käsiin, ja vuonna 2007 hevosia oli jo yli 30 ja nimi vaihtunut pientalli Juksulaan. Pientalli-etuliitekin tipahti jossain kohden pois ja tällä hetkellä tätä kirjoittaessa Juksulassa on rekisteröityjä hevosia tismalleen 130 kappaletta - tosin tiedän, että tallissa on ainakin muutama (tai ehkä useampikin) rekisteröimätön hevonen... Villi veikkaus, että todellinen hevosmäärä on lähempänä 140:tä ja tallin sivuilla oleva hevoslistaushan ei sitten ole edes sinne päinkään ajantasalla.
Alkuaikoina tallissa oli pientä hoitajatoimintaa sekä muiden harrastajien yksityishevosten majoitusta omieni rinnalla. Tarinoin Juksulassa aikoinaan hyvinkin paljon sekä itsekseni että muiden harrastajien kanssa. Minulla on hämäriä muistikuvia jopa valmennusringin pyörittämisestä tai ainakin jostain sellaisesta viritelmästä. Yksittäisiä varsoja tallin hevosista on syntynyt aina, ensimmäinen vuonna 2007, mutta jossain vaiheessa kasvattaminen alkoi taas kiinnostaa enemmän, ja lopulta tallissa olikin kohtuullisen tavoitteellista (joskin ajallisesti ja suvullisesti melko lyhyeksi jäänyttä) trakehner-kasvatusta. Juksulan hevoset ovat kilpailleet ja kiertäneet laatuarvosteluita välillä enemmän ja välillä vähemmän aktiivisesti. Välissä Juksula oli myös melkein vakavasti otettava laukkatallikin, kun tallissa yhtäkkiä oli iso kasa laukkaponeja eri roduista sekä laukkapainotteisia arabialaisia.
Perustettuani Moana part bredsin alkuvuonna 2012, jäi Juksula vähän lapsipuolen asemaan. Viime vuosien ajanpuutteen takia tämä on vain entisestään korostunut. Moanan alkuvuosina ajattelin itseasiassa lopettaa ja sulkea Juksulan kokonaan - tarkoitus oli yhdistää Juksulan puoliveriset ja täysveriset Moanan welsheihin ja sitten kadottaa Juksula virtuaaliselta maailmankartalta. Lopulta olin kuitenkin liian nostalginen, enkä voinutkaan luopua Juksulasta ja sen kirjavasta hevosjoukosta.
Nykyään Juksula lähinnä on, eikä tallilla ole selkeää visiota tai tavoitetta. Juksula on vähän sellainen vanha jäänne, tuttu ja turvallinen parisuhde, josta ei vain uskalla luopua. Ehkä tallin tärkeimmäksi tehtäväksi voisi sanoa täysveristen pitämisen Moanan welsh part bred -jalostusta varten, mutta toisaalta en tiedä mitä british spotted pony -lauma tai esimerkiksi national show horse, criollo ja budjonnyi tätä tehtävää palvelevat. Juksulassa asuukin vähän sitä sun tätä, heräteostoksia, jotka eivät mitenkään löytäisi paikkaansa Moanasta. Hevoset kilpailevat kohtuullisen aktiivisesti porrastetuissa kilpailuissa kukin painotuslajissaan. Lisäksi sen verran olen sielultani kasvattaja, että jokainen hevonen tulee ainakin yhden jälkeläisen saamaan, ja siksi Juksulan kasvattilista onkin melkoinen sekasotku. Sieltä löytyy kaikenlaista aina shetlanninponista arabialaiseen ja ties mitä risteytyksiä ja tilastohevosia.
Juksulan tulevaisuus on todennäköisesti sama kuin sen nykyhetki: talli on ja pysyy, mutta paljoa mitään ei tapahdu. Minulla on siellä kyllä niin kivoja hevosia, että jos aikaa olisi harrastaa enemmän, nostaisin Juksulan takaisin entiseen loistoonsa, mutta tässä tilanteessa talli saa tyytyä muruihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti