Virtuaalihevosen "hyvä kuva"

Kuva, valokuva tai piirretty, on varsin olennainen osa virtuaalihevosta ja väittäisin, että lähes jokaisella virtuaalihevosella on jokin kuva sivuillaan jossain vaiheessa virtuaalista elämäänsä. Omassa harrastuksessani kuva on yksi tärkeimmistä virtuaalihevosen "osista" ja valitsenkin jokaiselle hevoselleni kuvan melko huolellisesti. Joskus kuvan valintaan saattaaa kulua pidempään kuin muihin osa-alueisiin yhteensä!

Kunnossa olevat tekijänoikeusasiat nyt toki ovat itsestään selvyys, mutta sopivan kuvan valinnassa on monta muutakin mutkaa.

1. Oikea (tai oikeasta menevä) sukupuoli, rotu ja väri. Aika itsestään selvyyksiä nämäkin. Kuvan hevosen ei tarvitse oikeasti olla juuri oikeaa sukupuolta ja rotua, mutta sen pitäisi ainakin näyttää siltä, että olisi. Tosin varsinkin erikoisvärien kohdalla saatan joustaa vaikka rotutyypistä aika paljonkin, jos muuten ei sopivaa kuvaa löydy. Eikä se ole varsinkaan ratsastuskuvien kohdalla niin justiinsa onko kuvassa ori vai ruuna, ja joskus ruunan kuva sopii tammallekin ihan hyvin.

2. Kuvan koko ja laatu. Kuvan pitää olla sellainen, että siitä näkeekin jotain ja hyvälaatuisia, järkevästi rajattuja kuvia on mukavampi muutenkin katsella. Liian pieni tai kovin pikselimössöinen kuva kelpaa vain jos kuvan hevonen on jotenkin erityinen, esimerkiksi harvinaisen värinen.

3. Hevosen edustavuus. Kukaan tuskin haluaa omasta hevosestaan epäedustavia kuvia jaettavaksi nettiin, mutta jos sellaisia on tarjolla, en niitä itse halua edes virtuaalihevosilla käyttää. Rakennekuvassa hevosen pitäisi seistä joten kuten järkevästi ja ratsastuskuvassa askel- tai hyppyvaiheen pitäisi olla ainakin kohtuullinen. Kuvan hevosen pitäisi myös olla sen verran puhdas, että värin erottaa. Jokin kuratahra tai takkuinen harja ei haittaa, mutta täysin mutakuorrutettu ei laidunkuvan hevonenkaan voi olla.

4. Kuvan eettisyys ja hevosen ilme. Tästä voisin kirjoittaa kokonaisen oman postauksen. Veri ja muut selvät loukkaantumisen merkit ovat tietysti ehdoton ei. Kiinnitän kuitenkin paljon huomiota myös hevosen ilmeeseen ja jätän muuten hyvänkin kuvan käyttämättä, jos kuvan hevosen ilme on selvä kipuilme tai muuten vain todella kärsivän, pelokkaan tai tyytymättömän näköinen. En myöskään käytä kuvia, joissa hevonen on hypännyt pystyyn ratsastajan kanssa tai vaikkapa kieltäytyy esteelle. Ratsastuskuvissa raakkaan pois kuvat, joissa ratsulla on suu auki ja/tai se kulkee voimakkaasti luotiviivan takana sylkirauhaset ja alakaula pullottaen. Joskus vastaan tulee myös kuvia, joissa ratsastaja on aivan liian suuri ratsulleen, joko pituuden tai painon suhteen, enkä tällaisiakaan kuvia halua käyttää, vaikka ratsu muuten olisi juuri etsimäni. Katson myös kuvan hevosen yleiskuntoa: onko selvästi liian laiha tai todella lihava, onko kaviot aivan sukset ja niin edelleen. Hevosen pitää olla sen näköinen, että se on hoidettu ja ruokittu asianmukaisesti.

5. Hevosen asento ja näkyvyys. Yritän löytää jokaiselle hevoselleni (ainakin) yhden mahdollisimman suoraan sivusta otetun kuvan, jossa näkyy koko hevonen, oli kuva sitten rakenne- tai liikekuva. Pääkuvia harrastan aika vähän tästä syystä. 

Eniten pidän sivusta otetuista, hyvälaatuisista liikekuvista, joissa hevonen liikkuu hyvällä, tyytyväisellä ja iloisella ilmeellä varustettuna ilman ratsastajaa joko vapaana tai narussa esitettynä, ja jos olisi mahdollista, olisi kaikilla hevosillani tällainen kuva. Ratsastuskuvissa ratsastaja vaikuttaa joskus negatiivisesti kuvan yleisvaikutelmaan, mutta käytän silti ratsastuskuvia paljon, koska niitä on monipuolisesti tarjolla (eli voin jättää minusta ns. huonot käyttämättä), ja ne ovat minusta mielenkiintoisempia ja persoonallisempia kuin useimmat rakennekuvat. Rakennekuvat koen nimittäin hieman tylsinä, vaikka ne usein ovatkin edustavia ja siksi mukavia katsella.

Mitä enemmän jollekin hevoselle on kuvissa valinnanvaraa, sen tiukempi eri kriteerien (erityisesti eettisyyden ja hevosen ilmeen) suhteen olen. Taas mitä vähemmän valinnanvaraa (harvinainen rotu, erikoisempi väri), sen enemmän joustan. Ja joskus juuri Sen Oikean kuvan löytäminen on oikein työn ja tuskan takana!