Etätyöpäivä eli pikseliponien shoppailupäivä!

Minä kuten moni muukin on joutunut tai saanut siirtyä etätyöskentelyyn, kiitos koronaviruksen. Minä myönnän olevani todella surkea "etäilijä". Kotona on niin paljon kaikkia virikkeitä, että työntekoni pilkkoutuu. Varsinaisia töitä saan tehtyä vain lyhyissä pätkissä ja "työpäiväni" tuppaavat siksi etätöissä venymään 7-21 välille. Tänäänkin olen istunut koneella jo lähemmäs kahdeksan tuntia, josta olen oikeasti työskennellyt ehkä neljä. Loput neljä olen tehnyt kaikkea muuta, heh. Hieman harjoittelemista tässä etäilyssä! Vaikka toisaalta kyllä pidän tästä, että voin tehdä töitä 1-2 tunnin jaksoissa ja pitää sitten haluamanilaisen tauon. Eikä se työnantajaltakaan ole pois, vaikka en teekään 7,5 tunnin työpäivääni putkeen, kun kuitenkin olen virka-ajan työpuhelimitse tavoitettavissa.

No mutta virtuaaliasioihin! Etäpäivä antaa lukuisia mahdollisuuksia pikseliponeiluun. Yksi minulle ehdottomasti parhaista asioista on se, että voin palata "vanhaan" tapaani harrastaa eli usein mutta vähän kerrallaan. Pari vuotta sitten kerroin harrastustapani muutoksesta ja siirtymisestäni viikonloppuharrastajaksi. On tuntunut taas ihanalta, kun voi kesken päivän tehdä yhdelle kasvatille sivut, laittaa muutamat kisakutsut muotoon, etsiä ne täydelliset kuvat, selailla foorumia... Oi, kuinka olenkaan kaivannut tätä!

Foorumin selailu onkin poikinut useamman kuin yhden uuden ostoksen! Tänään Juksulaan astelivat pilkulliset knabstrupit Virgo ja Laila sekä tallin ensimmäinen amerikanponi Sheila. Lisäksi bongasin kertakaikkisen ihanan rautiaankimopohjaisen dominanttivalkoisen täysveritamman Mian, jonka nappasin heti talliani koristamaan! Mia tulee ehdottomasti saamaan jälkikasvua sekä Juksulaan että Moanaan. Suvuttomia täysverisiä minulla on hakusessa muutenkin, joten jos niitä sattuu löytymään jostain nurkista niin antakaa tulla vain!

Moanakin on saanut shoppailusta osansa. Tosin toistaiseksi vain yksi uusi poni on saanut matkalipun Uusi-Seelantiin, kun hankin eleniltä ruunivoikonkirjavan Nellan, jota elen on tarjoillut minulle jo pidemmän aikaa, mutta en mukamas ole tammaa tarvinnut. Tyhmä minä! Täydellisestihän tuo sopii Moanaan, vai mitä? Sormet syyhyävät kyllä muutoinkin hankkimaan lisää uusia poneja muilta welsh-kasvattajilta. Ties vaikka pari suvutontakin löytäisi tiensä Moanan uusiksi kantaponeiksi...

Nimet ovat makuasia

Taidan olla welshpiireissä kuuluisa ravi- ja laukkahevosten nimillä paiskotuista welsheistäni, joten Sirpan Keskustassa aloittama keskustelu nimihirviöistä osui ja upposi! Sirpa tosin taisi hakea vaikeasti kirjoitettavia nimiä (niitäkin jokunen toki minultakin löytyy), mutta eiköhän nimihirviöiksi lasketa muutoinkin kamalat nimet. Minun nimimakuni virtuaalihevosilla tuntuu olevan varsin outo ja ehkä valtavirrasta (ainakin welshpuolella) poikkeava, joten voin vain arvailla kuinka moni jättää kasvattini ostamatta tai lainaamasta orejani jalostukseen, koska nimi! Varmaan aika moni, heh.

Jos aloitetaan niistä vaikeasti kirjoitettavista. Kymri on näin suomalaisittain aika vaikea kieli ja melkein kaikki kymrinkieliset nimet tuntuvat ainakin itsestäni jossain määrin hankalilta kirjoittaa. Aina jää joku konsonantti puuttumaan! Jo edesmennyt Gwerfyl Cwmfelin taitaa olla kärjessä vaikeimmasta päästä mitä tallistani on kymriä löytynyt, eikä Gwalch Fflamwydden'kään helpoimmasta päästä ole. Muunkielisistä vaikein lienee Rhynchocephala MPB, joka on saanut nimensä erään piileväsuvun latinankielisen nimen mukaan. Jos Sirpan keskustelussa esiin tulleisiin ja vaikeasti kirjoitettaviin nimiin verrataan, eivät nämä kaikista vaikeimpia mahdollisia ole, mutta kiinnitän jonkin verran huomiota nimen kirjoittamisen helppouteen ja monesti jätän kirjoitusasultaan kovin vaikeat nimet käyttämättä. En tykkää myöskään erikoismerkeistä nimissä. Tämä tosin on freewebsin/websin peruja, sillä erikoismerkit tuppasivat siellä muuttumaan kysymysmerkeiksi ellei niitä kirjoittanut koodilla, mihin taas olin kovin laiska ryhtymään.

Tykkään lausemaisista nimistä ja siksi aika monella hevosellani onkin pitkä nimi. No Work Before Coffee MPB on aika hyvä esimerkki tästä. Ei ehkä heti nimen perusteella arvaisi welshiksi? Muita pitkähköjä nimiä löytyy vaikkapa Bebble Copple Boulder MPB, Smoke on the Water MPB, Shake Yo' Money Makers ja Tea is for Hipsters MPB. Kolmi- tai neliosainen nimi (plus kasvattajaliite) ei ole minun talleissani mikään poikkeus. Pitkät nimet voivat olla hankalia sekä kirjoituksellisesti että esimerkiksi nimikenttien ja sukutaulujen kanssa, mutta pidän niistä silti.

No entäs ne ravi- ja laukkahevosten nimet? Niitähän löytyy! Ei muuta kuin Moanan ponilistaukset auki ja katsomaan. Ei taida tulla ensimmäisenä welshkasvattaja mieleen? En muista kuka welsh-harrastaja se vuosia, vuosia sitten oli, joka totesi, että saisin mennä kasvattamaan jotain amerikkalaista rotua, kun nimet sopisi paremmin sinne (lisähuomautuksena, että tämä todettiin hyvässä hengessä minulle tulevan tilausvarsan nimeä mietittäessä). Ehkä kaikista "karmeimmasta" päästä voitanee esitellä Cheesy Cheese Mouse MPB ja poikansa Cheese in Mousetrap MPB, joista varsinkin jälkimmäisen nimi on mielestäni aivan ihana. Myös aikaisemmin mainittu Shake Yo' Money Makers on melkoinen nimipaiskaus. Ja siitäkin nimestä pidän ihan erityisesti! Tässä Moanan poneja selatessani huomasin, että tammoillani on selvästi konservatiivisempia ja "valtavirtamaisempia" nimiä kuin oreillani. Ilmeisesti jostain syystä epä-welshmäiset nimet tuntuvat istuvan mielestäni paremmin oreille.

Useissa nimikeskusteluissa nousee "turn offina" kahta eri kieltä yhdistävät nimet. Minä olen kunnostautunut tässä(kin), sillä Juksulassa kasvattajaliitteenä käytetään pääasiassa liitettä Juksulan - ja surutta myös vieraskielisten sanojen ja nimien kanssa. Esimerkiksi arabitamman Juksulan Habibtin nimessä yhdistyvät suomalainen kasvattajaliite ja latinalaisille kirjaimille kirjoitettu arabiankielinen naispuolisen ystävän/läheisen hellittelynimi. Tällä hetkellä Juksulan hevoslistojen kieliyhdistelmät ovat tosin aika kesyjä, sillä aikaisempina vuosina sieltä on löytynyt melkoisia kieliyhdistelmiä. Moanassakin englanninkielisen genetiivin omaava kasvattajanimi on yhdistetty kymriin welshoriin Moana's Iarll Rhyfelgar nimessä. En tiedä kuinka vahvasti nykyään virtuaalimaailmassa karsastetaan tämän tyylisiä nimiä. En kuitenkaan ole ainoa tätä harrastava, vaan welshkasvattajissa on ainakin pari muutakin. Itse jostain syystä tykkään suomenkielisen kasvattajaliitteen yhdistämisestä erityisesti vieraskielisten nimien tai nimimäisten sanojen kanssa.

Nimet ovat todella vahvasti makuasia, mutta mutulla väittäisin suurimman osan harrastajista pitävän hyvin huomiota herättämättömistä ja oikeiden hevosten nimiä mukailevista nimistä. Suomenhevosten nimissä revitellään mielestäni yleisesti ottaen enemmän kuin vaikkapa puoliveri- tai ponipiireissä. Varsinkin welsh-harrastajien keskuudessa welshien nimet ovat usein kymriä ja/tai melko perinteisen kuuloisia. Itse tykkään käyttää hyväkseni virtuaalimaailman vapaita nimeämismahdollisuuksia, jolloin nimetkin saattavat välillä olla aika villejä. Onneksi virtuaalimaailmassa mahtuvat kukoistamaan kaikki!

PS. Tämä postaus on samalla pakollinen karkauspäivän kirjoitus! Seuraava mahdollisuus postauksen julkaisemiseen karkauspäivänä on vasta neljän vuoden päästä, joten pitäähän tämä mahdollisuus käyttää hyväksi.

Joulu-helmikuun pakollinen palkintopläjäys

Loppu- ja alkuvuodesta ovat Moanan ponit olleet taas esillä ja palkintojakin on tullut kotiin viemisiksi.

Joulukuun palkintosateen aloitti Kouluratsastusjaoksen tilaisuus, jossa oli mukana Moanasta neljä ponia. Yleisponi What the Hell MPB nappasi ykkösen muiden lajijaosten tapaan myös KRJL:stä. Kyllä vain tuossa palkintorivissä on jotain niin mielihyvää herättävää! Toinen yleisponi Touchdown MPB sai myös ensimmäisen palkinnon. Ainoa tilaisuuteen ilmoittamani oikea kouluponi Hermes MPB jäi nippanappa toisen palkinnon puolelle. Ori sai muista osioista maksimaaliset pisteet, mutta yhden jälkeläisensä takia jälkeläispisteistä vain puolet, minkä takia ykkönen jäi oriilta saamatta. Patriot Act MPB nosti vanhan kolmospalkintonsa kakkoseksi, mihin olen oikein tyytyväinen.

Ponikantakirja järjesti tuttuun tapaan joulukuussa suurtilaisuuden, joka oli avoin myös kantakirjakelvottomille. Kelvollisista (sukunsa puolesta) kakkoset sai Moana's Mythbuster ja Moana's Hailey. Ostoponi Crane Chernava ja oma kasvatti Moana's Druid saivat kolmannet palkinnot. Chernava oli jakanut jonkin verran tuomareiden mielipiteitä ja osa tuomareista olisi jopa antanut tammalle kakkosen! Ktk-kelvottomista Moana's Meleri ja Cheesy Cheese Mouse MPB ansaitsivat toiset palkinnot ja Moana's Llegolas kolmosen.

Myös Kenttäratsastusjaos järjesti joulukuussa suurtilaisuuden, jonne yksi henkilö sai ilmoittaa peräti kymmenen hevosta. Minähän innostuin ihan tosissani ja kaivelin ne kymmenen osallistujaa kasaan. Osa jäi ehkä hieman keskeneräisiksi esimerkiksi jälkeläisnäyttöjen osalta, mutta pääosin olen kuitenkin palkintoihin tyytyväinen. Peräti viisi ponia palkittiin ensimmäisellä palkinnolla: kenttäoriit Deadly Hallow MPB ja Moana's Smaug, kenttätammat Candy Crush MPB ja Mistletoe MPB sekä B-sektion ori Moana's Unforgivable. Lai'e Marcella, That's Freaky MPB, Vampire Slayer MPB ja Smoke on the Water MPB palkittiin kakkospalkinnolla. Lisäksi yleisponi Patriot Act MPB haki kolmosen jo valmiiksi pitkää palkintoriviään koristamaan.

Tammikuussa sain pitkästä aikaa taas ilmoitettua ponejani mukaan Yleislaatuarvosteluun. Kaikki kolme Moanan ponia, That's Evil MPB, Moon above Ohio MPB ja Zonnentje MPB, palkittiin toisella palkinnolla ja varsin samanlaisilla pistemäärillä. Eelillä oli joukon parhaimmat sukupisteet, mikä ei ole ihme, sillä oriilla on useampia jälkeläisiä kuin kahdella muulla on kummallakin vain yksi. Zonan tekstipisteet taas olivat kolmikon parhaat, mitä en sitäkään hämmästele, sillä olen kirjoittanut tammalle aika kivojakin valmennuksia.

Esteratsastusjaoksen tammikuun tilaisuudessa oli minulta mukana viisi ponia. Porukan ainoasta ykköspalkinnosta vastasi Cancy Crush MPB, ja Delyth LAC, Sumusilmun Basil ja Moana's Smaug palkittiin toisella palkinnolla. Pencalow Ramona ja Moon above Ohio MPB jäivät erittäin vähäisten jälkeläisnäyttöjensä takia pisteinensä kolmospalkinnon puolelle.

Welshien rotulaatuarvostelun helmikuun tilaisuus jääneekin meidän osalta helmikuun ainoaksi laatuarvosteluksi. Minulta oli mukana jopa 13 ponia, kun muita osallistujia oli jälleen niin vähän. Vastasin taas tilaisuuden huonoimman ponin tittelistä, kun oma kasvattini Moana's Mererid sai 38 pistettä ja kolmannen palkinnon. Minun poneistani parhaat pisteet saivat tammat Candy Crush MPB ja Duchess MPB, jotka molemmat saivat 44,5 pistettä. Erityisesti minua ilahdutti Candyn sukupisteet (7/10p) sekä Mainly Awesome MPB luonnepisteet (7/10p).

Varmaankin maaliskuussa meidän laatuarvostelukarkelointi taas jatkuu.

Moanan CAS57-kasvatit ja vuoden 2019 kasvattiyhteenveto

Uusi CAS-vuosi vaihtuu maanantaina, joten on aika sulkea kasvattilista tältä CAS-vuodelta. Samalla valmistuu myös vuoden 2019 kasvattiyhteenveto.

Moanan CAS57 kasvatit

Moanaan syntyi CAS57 seitsemän varsaa, jotka kaikki jäivät kotiin. Welsh part bredeja varsoista oli viisi, joidenka lisäksi syntyi yksi A- ja yksi B-sektion kasvatti. Varsoista oli neljä tammoja ja loput kolme oreja. Kaikki syntyneet kasvatit olivat suvultaan vähintään kolmepolvisia.

CAS-vuoden ehdoton suosikkini on wpb-tamma Magica De Spell MPB. Ensinnäkin jo nimi on juuri minun makuuni. Ihana voikko tamma on suvultaan kolmepolvinen ja kokonaan omaa kasvatustani. Isänemä on lähtöisin Juksulasta, mutta muutoin suku on moanalainen. Magia on kaunis kuin kuva ja luonteestakin tuli sopivan säpäkkä. Varmasti myös tulevaisuudessa yksi tallini suosikkiponeista!

Voikko ori Moana's Magician olisi yksi lemppareistani ihan jo isolinjansa takia, mutta aika herkullinen tästä A-sektion ponista tuli muutoinkin! Nuo Vikaruksen kuvat ovat olleet jemmassa jo jonkin aikaa vain odottamassa sopivaa ponia ja nyt se sitten osui kohdalle. Luonteesta tuli mielestäni aika veikeä ja oikein sopiva tämän isälinjan edustajalle. Isänpuoleinen suku on moanalainen, emän puolelta tulee ostoponeja sekä ikivanhaa Chigeonin aikaista laukkaponikasvatustani, ja tykkäänkin isälinjan lisäksi suvun monipuolisuudesta.

Viimeisenä esiteltäköön wpb-ori Lion King MPB eli Leo. Ori on suvultaan nelipolvinen, isänsä puolelta vahvasti vierasta verta ja emänpuolelta puhtaasti Moanan kasvatteja. Leossa päätin hieman avartaa kenttäponieni sukuja ripauttamalla sinne koulupuolelle painottunutta verta, joten Moanan kenttäponikantaan verrattuna Leo on emälinjansa osalta melko erisukuinen. Isälinja tulee jo lopettaneesta Lumivuosta. Minulla oli melkoinen tuska löytää sopivan rauhallisen mutta silti kilpaponin näköisen kimon ponioriin kuvat, enkä ole noihinkaan kuviin aivan täysin tyytyväinen mutta mennään näillä nyt. Kokonaisuutena, ja varsinkin suvultaan, Leo on kiva ja esittelynsä ansainnut.

Moanan vuoden 2019 kasvattiyhteenveto

Moanaan syntyi yhteensä 37 varsaa (2018: 52 kpl), joista vain yksi lähti maailmalle (2018: 11 kpl) ja kaikki loput jäivät kotinurkkiin. Tammoja syntyi 21 kpl eli 57 % (2018: 25 kpl / 48 %) ja oreja 16 kpl eli 43 % (2018: 27 kpl / 52 %). Vaikka ainoa muualle myyty oli tammavarsa, jäi viime vuonna kotiin silti melkoinen tammaenemmistö. Jälleen ylivoimaisesti eniten syntyi welsh part bredeja, mutta myös muutama A- ja B-sektion poni. C-sektiosta ei syntynyt viime vuonna ainuttakaan varsaa. Yleisin suvunpituus on viimekin vuonna ollut kolmepolvinen, mutta nelipolvisten määrä on selvästi kasvanut edellisestä vuodesta. Suvunpituudet vaihtelevat edelleen pääasiassa yhden ja neljän polven välillä.

Welsh part bredeja syntyi vuonna 2019 yhteensä 26 kpl eli hieman reilu 70 % (2018: 36 kpl / 70 %). Näistä tammoja oli 16 kpl ja oreja loput 10 kpl. Sukujen pituus on keskimäärin pidentynyt, mutta kasvatteja löytyy edelleen 1-polvisesta aina nelipolviseen ja osasukuisina pidemmällekin. Vain neljällä wpb-varsalla oli ulkopuolinen isä (2018: 8 kpl), ja kaikki varsat syntyivät Moanan omista tammoista (2018: 6 liisinkitammaa). Vuoden ainoa poismyyty varsa oli wpb.

Toiseksi eniten syntyi viimekin vuonna A-sektion poneja, vaikka muka kovasti mietin niiden kasvatuksen lopettamista. A-poneja syntyi 9 kpl (2018: 8 kpl), joista oreja oli viisi ja tammoja neljä.  Joukossa on suvultaan pari 1-polvista kasvattia, yksi 2-polvinen ja loput kuusi ovat 3-polvisia. Kaikki syntyivät omista tammoista, mutta yhdellä oli isänä lainaori.

B-ponien kasvatus koki vuonna 2019 notkahduksen, kun B-sektion poneja syntyi vaivaiset kaksi kappaletta (2018: 7 kpl), yksi ori ja yksi tamma. Molemmat olivat suvultaan kolmepolvisia ja  molempien vanhempina on Moanan omat ponit. B-sektion tilanne Moanassa ei kuitenkaan ole huono, sillä suunniteltuja yhdistelmiä on useita eli eiköhän sektion kasvattimäärä lähde tänä vuonna nousuun!

Vuosien 2012-2019 aikana Moanassa on syntynyt komeat 320 kasvattia. Kasvattilistan kokonaisuudessaan ja syntyneiden kasvattien tilastot taulukkomuodossa voi katsoa täältä.

Jos nyt kuitenkin ihan vain pari tavoitetta

Vaikkei historiani uudenvuodenlupausten/-tavoitteiden kanssa olekaan kovinkaan ruusuinen, listaan nyt kuitenkin ihan muutaman tavoitteen tälle uudelle vuodelle 2020. Tällä kertaa puhun sitkeästi vain tavoitteista, koska lupausten rikkominen on ikävää. Tavoitteisiin taas on vain tavoitteena päästä, mutta jos ei onnistu niin voi yrittää myöhemmin uudestaan.

Moana part breds

• pidä kasvattilista CAS-vuosittain ajan tasalla
• pidä ponien kisakalenterit CAS-vuosittain ajan tasalla (=kalentereiden päivitys min. 4krt/vuodessa)
• yksi viiden kutsun kilpailurypäs joka kuukausi
• luetteloi tärkeät, säilytettävät ori- ja tammalinjat
• ensimmäinen pitkäsukuinen (yli 4-polv.) kasvatti, jonka isä- tai emälinja on kokonaan Moanan omaa kasvatusta
• älä päästä ponimäärää yli 300

Juksula

• tee lista tallin vaatimista päivitystoimenpiteistä ja seuraa listaa
• hanki ne työhevoset!!
• järjestä vähintään yhdet WRJ- ja TYH-kilpailut
• välillä voisi vaikka kasvattaakin jotain eli (ainakin) suunnittele uusia juksulalaisia

Moana farm

• hyödynnä maatilaa ponien päiväkirjamerkinnöissä
• hanki aasi, muuli/muuliaasi ja karjahevonen

Blogi

• vuoden 2020 top5 (tietysti!)
• vähennä "hillopurkkiotsikoiden" käyttöä
• kommentoi muiden blogikirjoituksiin aina, kun mahdollista ja keksit kommentoitavaa

Saas nähdä kunka näiden tavoitteiden tällä kertaa käy!

Lempilapsi Moana part breds 8v

Kenellekään blogia seuranneelle ei varmasti ole jäänyt epäselväksi, että Moana part breds on talleistani aktiivisin, suosikkini kun on. Tänään tuon tallin perustamisesta on tullut kuluneeksi kahdeksan vuotta! Nykyään ei kahdeksan vuoden ikäinen talli ole enää mikään superharvinaisuus, kuten vaikkapa vielä 10-15 vuotta sitten. Tuntuu, että harrastajien keski-iän kasvaessa kasvaa myös tallien keski-ikä. Olen silti iloinen ja ylpeäkin, että lempilapseni on päässyt jo alakoululaisen ikään.

Moanan syntymäpäivien kunniaksi alla muutama excel-käppyrä kuluneen kahdeksan vuoden luvuista.

Moanan ensisijainen toimintamuoto on welshien kasvatus, eli tässä tärkein käppyrä, mitä tallista voi vain tehdä. Poismyytyjä kasvatteja voisi olla isompikin osuus syntyneistä varsoista, mutta kuitenkin ihan kiva määrä on saanut kodin Moanan ulkopuolelta (ainakin, kun huomioidaan kuinka laiska myyjä ja markkinoija olen). Vuoden 2019 kasvattimääristä puuttuu vielä viimeisen CAS-vuoden (CAS57 päättyy 19.1.) varsat, joita tulee näillä näkymin olemaan 4-6 kpl eli yli kolmenkymmenen kasvatin päästiin viime vuonnakin.

Moanan hevosmäärä on moninkertaistunut sitten tallin aloitettua toimintansa. Vuoden 2012 lopussa poneja oli vaivaiset 32 kappaletta, kun tänään poneja oli tasan 280! Vuosien 2013-2015 hevosmäärät ovat laskennallisia arvioita, muut lukemat on otettu vuosittain VRL:n rekisteristä eli pieniä heittoja todellisuuteen nähden voi olla sinne tänne rekisterin välillä hieman päivittämättömien tietojen takia. Hevosmäärän kasvu on viime vuosina tasaantunut, johtuen hevoskannan vanhenemisesta eli nykyään muistosivujen ja uusien syntyvien kasvattien määrät alkavat olla jotakuinkin tasapainossa.

Kilpailuiden järjestäminen on aina ollut lähellä sydäntäni, mutta ei niin paljon kuin kasvattaminen. Aika kivasti Moanassa on kuitenkin viime vuosina kilpailuita pidetty ja varsinkin 5 kutsun kuukausitavoite on toiminut loistavasti. Tarkoitus on, ettei vuosien 2014-2016 "lamavuosiin" kilpailuiden järjestämisen osalta enää päädytä.

Hyvää kahdeksatta syntymäpäivää Moana part breds <3

Totuuden hetki: vuoden 2019 rikotut uudenvuodenlupaukset

Hyvää uutta vuotta 2020 kaikille ja olkoon uusi vuosikymmen menestyksekäs itse kullekin!

Vuosi ja vuosikymmen vaihtui ja on aika vilkaista kuinka nyt loppujen lopuksi kävikään itselleni antamieni uudenvuodenlupausten kanssa. Kesäkuussa tehtiin puolivuositsekkaus, jolloin tulos oli 5,5/12. Spoiler alert!: paremmaksi ei ole pistetty.

Moana part breds

• Ensimmäinen Moanan omasta isä- ja/tai emälinjasta polveutuva kasvatti, jota voi nimittää pitkäsukuiseksi (isä/emälinja yli 4 polvea). - Useita isä- ja emäehdokkaita tällaiselle varsalle jo olisi, mutta sitä yli 4. polvista varsaa en ole saanut vieläkään aikaiseksi. Mutta ensi vuonna! Ihan varmasti!
• Yksi viiden kutsun kilpailurypäs joka kuukausi. - Maalis-, syys- ja marraskuussa jäi pitämättä. Maaliskuu oli ihan omaa laiskuuttani, syys- ja marraskuu taas IRL-puolella niin kiireisiä, ettei mitään mahdollisuutta. Ryppäitä on kuitenkin pidetty 14 kappaletta eli enemmän kuin tavoitteena ollut 12. Tämä on siis ehdottomasti toteutettu lupaus.
• Pidä kasvattilista CAS-vuosittain ajantasalla. - Lupaus pidetty!
• Ikuisuusprojekti nimeltä "maastokartta" valmiiksi. - Ööö, mikä projekti tämä olikaan...? Hyvä jos edes muistan missä koko tiedosto majaileekaan

Moana farm

• Hanki muuli, aasi ja karjahevonen. - Muulille ja aasille on kuvat olemassa, mutta mitään sen konkreettisempaa en ole tehnyt. Itselleen pitää kuitenkin olla armollinen, joten sovitaan, että tämä on puoliksi tehty.
• Säännöllisen epäsäännöllisesti uusia eläimiä joukon jatkoksi. - Ei todellakaan toteutunut. Koko vuonna 2019 farmille ei tullut ainuttakaan uutta eläintä. Kuvia on suosikeissa jonoksi asti.
• Farmin hyödyntäminen esimerkiksi Moanan ponien päiväkirjamerkinnöissä. - En ymmärrä miksen saanut tätä toteutettua. Yhdestä maastolenkistä farmin läpi saisi helposti päiväkirjamerkinnän jos toisenkin. Olen suorastaan pettynyt itseeni.

Juksula

• Hoida tallia tänä vuonna paremmin kuin viime vuonna. - Vaikka kehuskelin vuosi sitten, että suunta on vain ylöspäin niin unohdin vaihtoehdon "mikään ei muutu". Alkuvuodesta oli kyllä yritystä ilmassa ja puolivuositsekkauksessa laitoin tämän vihreäksi, joten olisiko tämä nyt puoliksi suoritettu - lepsulla arvostelulla.
• Hanki se työhevonen ja kokeile työkisoja. - En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.
• Elvytä laukkapuolta. - Lasketaanko Keskustan laukkatopikin lukeminen?

Blogi

• "Vuoden 2019 top5" - Onnistui yli odotusten!
• Kommentoi ahkerammin muiden blogikirjoituksiin. - Vuosi on ollut todella hiljainen blogipuolella. Olen tainnut kommentoida kerran tai kaksi koko vuonna, mutta jos ei ole mitään kommentoitavaa niin ei kai sitä voi kommentoidakaan? Yritystä on ollut, joten olkoon suoritettu.

Tulos 5/12 lepsulla arvostelulla. Huonommin kuin viime vuonna. Pitänee harkita, että teenkö lupauksia vuodelle 2020 lainkaan, vaan puksuttelenko eteenpäin kuten parhaiten taidan.

Vuoden 2019 top5 postaukset

Vuosi 2019 lähentelee loppuaan ja tuskin enää mitään mestariteoksia tässä kirjoittelen, joten lienee paikallaan valita oma top5 blogipostausten joukosta. Ennen kuin aloin pohtia vuoden suosikkejani, mietin, etten ole varmaan kirjoittanut yhtään fiksua postausta koko vuonna. Varsinkin kesä ja tämä loppuvuosi on ollut IRL-elämässäni todella kiireinen, mikä on näkynyt myös bloggaustahdissa. Ilokseni sain kuitenkin huomata, että olenhan minä ehtinyt jokusen ajatelmankin tänne kirjoittaa. Jopa niin monta, että piti ihan miettiä mitä top5:een ottaa. Top5 ei siis koostukaan pelkistä oman harrastuksen hehkuttamiskirjoituksista, mikä helpotus!

1. Kasvattajanimi - kasvattajan käyntikortti: kuten heti kirjoituksen alussa totean: rakastan kasvattajanimiä, Aihe on siis itselleni läheinen ja lisäksi teksti on mielestäni kirjoitettu varsin mukavasti omien kokemuksteni ja kasvattajanimieni kautta perustellen. Selvä suosikkini vuoden 2019 kirjoituksista.

2. Ensimmäinen virtuaalihevoseni ja Ensikosketukseni virtuaalimaailmaan: ihanaa nostalgiaa! Täysin omiin muistoihini perustuvaa ajatusvirtaa, mutta henkilökohtaisesti minulle tärkeää muistelointia.

3. Virtuaalitallin päivittäminen: välillä tekee hyvää itsellekin vähän miettiä, että mihin se kaikki virtuaalitalleiluun käytetty aika menee. Tämä on varmaan jälleen teksti, joka ei kiinnosta ketään muuta kuin minua, mutta itse tykkään tästä paljon.

4. Mitä muut virtuaaliharrastajat haluavat lukea?: sinänsä harvinainen teksti tässä blogissa, että olen miettinyt tätä kirjoittaessani muita kuin itseäni (apua, tämä saa minut kuulostamaan todella epämiellyttävältä ihmiseltä!). Kirjoituksena ei mitenkään ihmeellinen, mutta ansaitsee paikkansa top5:sessa poikkeuksellisuutensa takia.

5. Moanan Hall of Fame: omia, muualle myytyjä kasvattejaan ei voi koskaan ihailla liikaa, eikä niiden omistajia kehua turhaan. Moanan kasvattien omistajat ovat tehneet hienoa työtä ja ansaitsevat oman postauksensa.

Muita maininnan arvoisia kirjoituksia ovat ehdottomasti myös esimerkiksi Kun oma kasvatti ei inspiroi ja itsetutkiskelua sisältävä Mikä virtuaalimaailmassa kiehtoo?. Yllättävän monta mielestäni varsin kivan pohdiskelevaa tekstiä olinkin vuoden aikana kirjoittanut - en olisi uskonut, kun itsestä on tuntunut, etten ole ehtinyt keskittyä virtuaalitalleiluun kunnolla pitkään aikaan.

Mikä oli sinun suosikkisi Nintsun pikselipulinoiden kirjoituksista vuodelta 2019?

Virtuaalihevosten jälkeläismäärät

Seuraavia kasvatteja pohtiessa ja ulkopuolisia oreja miettiessä, sitä tulee mietittyä kiinnostuksen kohteena kulloinkin olevien hevosten jälkeläismääriä. Vieläkö tälle pitäisi tehdä yksi varsa? Uskaltaakohan tuota oria käyttää, kun sillä on jo viisi varsaa? Mutta mikä edes on sopiva jälkeläismäärä virtuaalihevoselle? Tämä omaa pohdintaani oman harrastukseni pohjalta sisältävä ajatusvirta sivuaa hieman serenan Virtuaalianarkiaa-blogin kirjoitusta Jalostus - oliko ennen kaikki paremmin?.

Oman kasvatukseni koko idea on luoda omia linjoja ja aina vain "isompia" sukutauluja, eli saavuttaa pidempiä ja pidempiä esivanhempien ketjuja. Toinen ohjaava ajatus, mutta ensimmäistä tavoitetta pienempi, on saada niitä omia kasvatteja ujutettua muiden rodun kasvattajien sukutauluihin. Vaikka kuinka se oman kasvatin sukutaulu ilahduttaakin, lämmittää mieltä toisen kasvattajan kasvatin sukutaulussa jossain kolmannessa tai neljännessä (tai kauemmassa!) polvessa oleva oma kasvatti vielä enemmän. Kai jokainen kasvattaja haavailee jättävänsä jälkensä rodun sukuihin vielä oman harrastuksen päättymisen jälkeenkin?

Omassa tallissa omien linjojen kasvatus on helppoa, eikä vaadi itseltä kuin viitseliäisyyttä. Omien linjojen luomiseen ja aina vain pidempien sukutaulujen tekemiseen tarvitaan paljon aloitusmateriaalia eli niitä ns. suvuttomia hevosia, mutta riittää, kunhan kukin saa yhden varsan, joka sitten jatkaa sukua, ja jonka varsa jatkaa sukua ja niin edelleen. Yksi sukua jatkava varsa riittää ja kun se yksi varsa jää omaan talliin, on seuraava sukupolvi aikalailla taattu. Oman kasvatukseni ensimmäinen tavoite, siis pidempien sukujen ja ori- tai tammalinjojen luominen, on helposti hoidettu yhdellä varsalla. Onko siis yksi varsa sopiva jälkeläismäärä?

Jos haluaa jättää kasvatuksestaan tai jostain tietystä hevosyksilöstä merkkejä laajemmin oman kuplan ulkopuolelle, pitää omia kasvatteja saada myytyä muille harrastajille tai tarjota itsekasvattamiaan oreja muiden käyttöön. Ja tässä kohtaa astuu "määrä korvaa laadun" peliin. Kaikki ulos myydyt kasvatit tai astutettujen tammojen jälkeläiset eivät tule koskaan saamaan jälkikasvua. Harrastaja lopettaa ennen kuin kasvatti ehtii tehdä yhtään jälkeläistä ko. harrastajan tallin ulkopuolelle, sivut katoavat ja puff, jälleen yksi hevosyksilö on hävinnyt bittiavaruuteen. Toisin sanottuna omakasvattamaa jalostusmateriaalia tai sen yhden yksilön jälkeläisiä pitää saada liikkeelle riittävästi, jotta edes yksi tai kaksi yksilöä joskus näkyisi tulevaisuuden sukutauluissa. Jos haluaa jonkin tietyn hevosyksilön yleistyvän, tarvitaan valtavasti jälkeläisiä sille yhdelle hevoselle (ja myös sen jälkeläisille), tai sitten vain todella hyvää tuuria.

Usein näkee rajoitettavan jälkeläismäärää, esimerkiksi oriin astumien ulkopuolisten tammojen muodossa, jottei jokin tietty hevosyksilö yleistyisi populaatiossa liikaa. Itse kerran pari vuotta sitten harmistuin, kun omalle tammalleni käyttämäni ori oli yllättäen saanut yli 10 jälkeläistä ja tuntui tulevan vastaan jokaisessa sukutaulussa. Nyt silloinen harmistukseni naurattaa, sillä kyseisen oriin jälkeläisiä tai edes koko oriin nimeä ei ole enää tullut vastaan oikeastaan missään. Nimen "yleistyminen" oli hetkellistä, sillä sen suorat jälkeläiset eivät juurikaan ole saaneet jälkikasvua, vaan jäivät pääosin unholaan. Viimeistään tästä tapauksesta oppineena, olen tullut siihen tulokseen, että jonkin nimen yleistymistä ei yleisesti ottaen tarvitse pelätä. Lähes aina yleistyminen on lyhytaikaista tai paikallista, eikä pitkässä juoksussa yksilöstä tule todennäköisesti sen yleisempää sukutauluissa kuin mistään muustakaan hevosyksilöstä. Oma lukunsa on toki harvinaiset rodut, joiden harrastajat ja linjat ovat valmiiksi suppeat. Siellä yhden yksilön yleistyminen sukutauluissa näkyisi selvästi jo syntyvien varsojen vähäisen määrän takia ja jälkeläismäärän rajoittaminen siksi järkevää.

Mikä sitten on sopiva jälkeläismäärä virtuaalihevoselle? Mielestäni ehkä jälkeläismäärää tärkempää olisi katsoa niitä jälkeläisiä ja erityisesti sitä millaisilla omistajilla (tai tarkemmin kasvattajilla) varsat ovat. Kolmekin varsaa voi olla paljon, jos kaikki ovat aktiivisilla kasvattajilla ja saavat kaikki vaikkapa kolme omaa jälkeläistä. Verrattuna vaikkapa kymmeneen varsaan, joista vain yksi on aktiivisella kasvattajalla. Jokin yksilö ei voi yleistyä pysyvästi sukutauluissa jos sen jälkeläiset ja jälkeläisenjälkeläiset jne. eivät saa jälkikasvua, joten pelkkää jälkeläisten määrää tuijottamalla ei pääse puusta pitkälle. Olennaisempaa on miten paljon ne jälkeläiset saavat varsoja.

Minun hevosteni jälkeläismäärät ovat pääasiassa pieniä, 1-2 jälkeläistä per hevonen. Vaikka kuinka haluaisin nähdä kasvattejani maailmalla, olen aivan liian laiska myymään niitä kovinkaan ahkerasti, ja siksi suurin osa kasvateistani jää itselleni (ja on alunperinkin suunniteltu niin). Omaan talliin ei taasen kannata ihan hirveää määrää jättää varsoja yhdestä hevosesta, koska paikallisesti (kuten siinä omassa tallissa) jonkin yksilön yleistyminen suvuissa kyllä on helposti toteuttavissa ja tekee jatkojalostuksen vaikeaksi. Ideaalitilanne olisi yksi ori- ja yksi tammavarsa joka hevosesta, mutta koska hevosmääräkin on kiva pitää jotenkin hallinnassa, riittää yksikin jälkeläinen jos ei mitään "ihan pakko saada"-yhdistelmää tule mieleen. Ilman yhtään varsaa ei minulta muistosivuja saa yksikään hevonen (historiassa saattaa olla tähän sääntöön joitakin poikkeuksia).

Sen sijaan mitään ylärajaa en ole yhdenkään hevoseni jälkeläismäärälle asettanut. Joskus tarjotessani orejani julkisesti omassa topikissaan jalostukseen, olen saattanut sanoa, että ori astuu vaikka kolme tammaa. Syynä ei ole jälkeläismäärän rajoittaminen, vaan tarkoitus on asettaa jokin takaraja esim. oriin muistosivujen tekemiselle tai vain tilan antamiselle seuraavalle oriille. Lisäksi rajoitan nykyään suvuttomien ja lyhytsukuisten Moanan ponien siitoskäyttöä tallin ulkopuolella. Tällä haluan houkutella mahdollisia oriin käyttäjiä tai varsan ostajia harkitsemaan yhden tai parikin polvea pidemmän sukuista ehdokasta, enkä rajoittaa suvuttomien tai lyhytsukuisten ponieni jälkeläismäärää (vaikkakin se toimii kyllä niinkin).

Summa summarum: älä säikähdä isoa jälkeläismäärää - todennäköisesti sukupolven tai kahden päästä kukaan ei ole enää kyseisestä hevosesta kuullutkaan.

Etsintäkuulutus: Joulukalenterit 2019!

Olen tässä koettanut viime sunnuntaista asti etsiskellä virtuaalisia joulukalentereita, mutta onko tosiaan niin, että tänä vuonna kalentereita ei ole vai enkö vain löydä?

Adinassa on jälleen perinteinen joulukalenteri, johon lupaan yrittää tänä vuonna osallistua edes jonakin päivänä. Samaa taisin luvata viime vuonnakin - huonolla menestyksellä. Uusi yritys siis jälleen!

Uutena tuttavuutena foorumilta löytyi Sierran joulukalenteri, jossa on tarjolla yksi uusi kasvatti joka päivä. Idea on mielestäni tosi kiva juuri tuollaiselle monen rodun tallille! "Yksi welshkasvatti joka päivä" ei ehkä toimisi. Meinasin jo yhden tarjouksenkin Sierran joulukalenterikasvateista tehdä, mutta hevonen ehti mennä nenäni alta ennen kuin ehdin ajatuksista tekoihin. Seuraan siis tiiviisti josko tulisi muita kivoja kasvatteja vastaan.

Kaikki virtuaaliset joulukalenterit saa ilmiantaa alla!