Minä kuten moni muukin on joutunut tai saanut siirtyä etätyöskentelyyn, kiitos koronaviruksen. Minä myönnän olevani todella surkea "etäilijä". Kotona on niin paljon kaikkia virikkeitä, että työntekoni pilkkoutuu. Varsinaisia töitä saan tehtyä vain lyhyissä pätkissä ja "työpäiväni" tuppaavat siksi etätöissä venymään 7-21 välille. Tänäänkin olen istunut koneella jo lähemmäs kahdeksan tuntia, josta olen oikeasti työskennellyt ehkä neljä. Loput neljä olen tehnyt kaikkea muuta, heh. Hieman harjoittelemista tässä etäilyssä! Vaikka toisaalta kyllä pidän tästä, että voin tehdä töitä 1-2 tunnin jaksoissa ja pitää sitten haluamanilaisen tauon. Eikä se työnantajaltakaan ole pois, vaikka en teekään 7,5 tunnin työpäivääni putkeen, kun kuitenkin olen virka-ajan työpuhelimitse tavoitettavissa.
No mutta virtuaaliasioihin! Etäpäivä antaa lukuisia mahdollisuuksia pikseliponeiluun. Yksi minulle ehdottomasti parhaista asioista on se, että voin palata "vanhaan" tapaani harrastaa eli usein mutta vähän kerrallaan. Pari vuotta sitten kerroin harrastustapani muutoksesta ja siirtymisestäni viikonloppuharrastajaksi. On tuntunut taas ihanalta, kun voi kesken päivän tehdä yhdelle kasvatille sivut, laittaa muutamat kisakutsut muotoon, etsiä ne täydelliset kuvat, selailla foorumia... Oi, kuinka olenkaan kaivannut tätä!
Foorumin selailu onkin poikinut useamman kuin yhden uuden ostoksen! Tänään Juksulaan astelivat pilkulliset knabstrupit Virgo ja Laila sekä tallin ensimmäinen amerikanponi Sheila. Lisäksi bongasin kertakaikkisen ihanan rautiaankimopohjaisen dominanttivalkoisen täysveritamman Mian, jonka nappasin heti talliani koristamaan! Mia tulee ehdottomasti saamaan jälkikasvua sekä Juksulaan että Moanaan. Suvuttomia täysverisiä minulla on hakusessa muutenkin, joten jos niitä sattuu löytymään jostain nurkista niin antakaa tulla vain!
Moanakin on saanut shoppailusta osansa. Tosin toistaiseksi vain yksi uusi poni on saanut matkalipun Uusi-Seelantiin, kun hankin eleniltä ruunivoikonkirjavan Nellan, jota elen on tarjoillut minulle jo pidemmän aikaa, mutta en mukamas ole tammaa tarvinnut. Tyhmä minä! Täydellisestihän tuo sopii Moanaan, vai mitä? Sormet syyhyävät kyllä muutoinkin hankkimaan lisää uusia poneja muilta welsh-kasvattajilta. Ties vaikka pari suvutontakin löytäisi tiensä Moanan uusiksi kantaponeiksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti