Entiset tallini osa 2. Ninan talli

Minulla on ollut virtuaalitalleja tauotta vuodesta 2001, joten joukkoon on mahtunut yksi jos toinenkin viritelmä. Tässä "Entiset tallini"-postaussarjassa kaivan esille vanhoja tallejani ja kasaan kunkin tallin elinkaaren omaan postaukseensa. Aivan kaikista virtuaalihistoriani talleista ei varmasti esittelyä ole, sillä varsinkin lyhytikäiset tallit ovat itseltänikin jo unohtuneet. Esitellyt tallit eivät myöskään välttämättä ole aikajärjestyksessä. Sarjaan kuuluvat postaukset löytyvät tunnisteella "Entiset tallini -sarja".

Ninan talli pähkinänkuoressa:

• perustettu syksyllä tai alkutalvesta 2002
• ensimmäinen tallini, jossa oli kävijöitä
• ei mitään varsinaista toimintaa, kasvatusta tai suunnitelmaa
• hevosten lisäksi tallilla oli paljon koiria, kissoja ja muita eläimiä
• talli oli toiminnassa yhden talven, keväällä 2003 talli vain jäi ja unohtui
• sivut olivat expagessa, joten mitään ei ole säilynyt tähän päivään saakka

Nyt mennäänkin tosi vanhoihin juttuihin! Aivan virtuaaliharrastukseni alkuvuosiin. Kaikki on vain minun muistini varassa, sillä Ninan tallin sivut olivat expagessa. Expagen lopetettua, kaikki todisteet ja sivut tallin olemassaolosta ovat kadonneet. Joskus on kuitenkin kiva sukeltaa oman muistinsa syövereihin ja katsoa mitä muistoja "aikojen alusta" sieltä löytyykään!

Olen aloittanut virtuaaliharrastukseni vuonna 2001 ja ennen Ninan tallia olin puuhastellut usean hyvin lyhytikäisen tallin kanssa. Ninan tallin perustin koulujen alettua syksyllä tai alkutalvesta 2002. Aluksi Ninan tallin kohtalo näytti samalta kuin tallieni ennen sitä: saan sivut lähes valmiiksi ja joukon eläimiä talliin, sitten kyllästyn ja alan tehdä uutta viritelmää toisella nimellä. Kuitenkin samana syksynä luokalleni tuli uusi tyttö, jolle sitten sivulauseessa mainitsin virtuaaliharrastuksestani. Hän innostui asiasta ja alkoi heti hoitaa Legenda-nimistä hevosta ja yhtä tai kahta koiraa. Siitäpä se sitten Ninan tallin kanssa todenteolla lähtikin!

Lähes joka päivä koulun jälkeen menimme tuon tytön kanssa kirjastoon ja valtasimme kaksi tietokonetta ja aloimme kirjoittaa. Minä keksin koko ajan uusia hevosia ja eläimiä Ninan tallille ja kaverini kirjoitti tarinan toisensa jälkeen. Pikkuhiljaa muutkin luokkamme tytöt kiinnostuivat tekemisistämme ja joskus ennen joulua Ninan tallilla oli jo kymmenisen hoitajaa. Ei ollut ihan kerta tai kaksi, kun kirjastonhoitaja tuli häätämään "meidän jengiä" pois tietokoneilta, jotta kirjaston muutkin asiakkaat pääsivät niille! Muistan myös erään iltapäivän, kun meille tuli tyttöporukalla riitaa sanan "ruoka" taivutuksesta. Oli varmaan melkoinen meteli, kun joukko neljäsluokkalaisia riiteli keskenään yhden sanan oikeasta kirjoitusasusta! Kirjastonhoitaja potki meidät kokonaan ulos ja antoi meille viikon porttikiellon kirjaston tietokoneille.

Ninan tallilla oli talli-päätteestään huolimatta enemmän muita eläimiä kuin hevosia. Lähinnä tämä oli hoitajajoukkoni sanelemaa, sillä olin joukon ainoa hevoshullu. Muut olivat kiinnostuneita pääasiassa koirista, joten Ninan talli muistuttikin ehkä enemmän kenneliä kuin tallia. Luokkakaverini kirjoittivat varmaankin satoja tarinoita hoidokeilleen, lähettivät ne sähköpostilla minulle ja minä lisäsin ne manuaalisesti kunkin eläimen sivuille. Muuta toimintaa, kasvatusta tai edes ideaa ei Ninan tallilla ollut. Oikeastaan koko talli oli vain lista siellä asuvista eläimistä.

Ulkoasultaan Ninan talli oli ajalleen hyvin tyypillinen expage-talli. Joka sivulla oli eri tausta, fontti ja värit. Kuvat olivat suoralinkitettyjä ja etsitty googlesta tekijänoikeuksista välittämättä. Myös erilaiset animaatiot, gif't ja taustamusiikit olivat tuolloin suosittuja ja minullakin oli niitä sivuillani vaikka kuinka - ja joka sivulla tietenkin erilainen animaatio ja musiikki! Ehkä on ihan hyväkin, ettei sivuja ole enää tallella... Saattaisin kuolla nauruun.

En oikeastaan pitänyt Ninan tallia itselleni vaan luokkakavereilleni, joten oli aika selvä, että luokkakavereideni kiinnostuksen laannuttua, katosi omakin innostukseni talliin. Joskus lopputalvesta näin kävikin. Luokkakaverini kiinnostuivat jostain muusta, emmekä enää kokoontuneet kirjastoon koulun jälkeen kirjoittamaan tarinoita. Ennen kuin koulut tuolta lukuvuodelta loppuivat, oli Ninan tallin taru jo lopussa ja minulla jo tusina uusia talleja rakentumassa.

Mutua osallistumiskäyttäytymisestä

Pitkästä aikaa järjestin lähes samaan aikaan ERJ:n alaiset kilpailut lähes samoin luokin sekä Juksulassa että Moanassa. Juksulassa kutsuryppääseen kuului kymmenen kutsua, joissa kussakin neljä luokkaa (80cm, 110cm, 120cm ja 130cm). Moanan ryppäässä oli vain viisi kutsua, mutta jokaisessa kuusi luokkaa (korkeuksilla 110cm, 120cm ja 130cm, joita kaikkia kaksi luokkaa per kutsu). 

Juksulan kilpailuiden VIP ei ole aivan vielä ohitse, mutta voin jo nyt sanoa, että Juksulan kymmenen kutsun ryppääseen on tullut selvästi enemmän osallistumisviestejä kuin Moanan viiden kutsun pakettiin, vaikka luokat ovat lähes samat.  Erityisesti 110cm-luokkaan on tullut useammilta eri ihmisiltä osallistumista (120-130cm eivät ole mitään suosittuja luokkia muutenkaan). Huomionarvoista on myös se, että Moanan kilpailuita olen mainostanut Keskustan foorumilla, kun taas Juksulan kilpailut ovat olleet vain VRL:n kilpailukalenterissa.

Tämä on toki vain mutua, mutta se ainakin on yleisessä tiedossa, että yhden kutsun kilpailuihin tulee aina todella vähän osallistujia. Mutta, että vielä viiden kutsunkin ryppäitä jätetään välistä? Vaikka vielä VRL:n kilpailukalenterin lisätieto-kohtaan laitoin maininnan tuplaluokista, eli jos haluaa kilpailuttaa hevostaan 120cm-tasolla, saisi sille silti kymmenen starttia ko. ryppäästä (vrt. Juksulan kilpailut, kymmenen kutsua mutta vain yksi 120cm-tason luokka per kutsu).

Seuraavaksi taidankin järjestää täsmälleen samat luokat, täsmälleen samoina päivinä ja täsmälleen samana päivänä julkaistuna Juksulassa ja Moanassa. Osoittautuuko mutu todeksi vai vain harhaluuloksi?

Uusi blogi seurantaan

Viimeaikoina olen selaillut piirrostalleja - ja ollut kateudesta vihreänä. Olen aina haaveillut omasta pienestä piirrostallista, mutta en vain koskaan ole tyytyväinen omiin piirroksiini. Piirrostallin idea taas vesittyisi täysin jos tilaisin kuvat muilta, joten siksipä minulta ei piirrostallia löydy. Mutta kyllä vain jotkut osaavatkin piirtää upeasti! 

Virtuaalitalli Zen on yksi piirrostallisuosikeistani. Aina tallilla vieraillessani ihailen toinen toistaan upeampia piirroksia ja nautin hyvinkirjoitetusta, persoonallisesta ja sujuvasta tekstistä. Mutta useista vierailuistani huolimatta, tajusin vasta tänään, että Zenillä on muuten talliblogi! Olen tuijotellut vain tallin sivuja ja instagram-tiliä, mutta blogi on jäänyt kokonaan huomaamatta. Asia on nyt korjattu ja Talliposti Z -blogi on lisätty blogilistaukseen tuohon oikeaan sivupalkkiin. Blogi ei ole kirjoitustahdiltaan kovin aktiivinen (viimeisin postaus heinäkuussa, sitä ennen tammikuussa), mutta laatu korvaa ehdottomasti määrän.

Jos sivupalkin listauksesta puuttuu jokin toiminnassa oleva blogi, saa niitä ilmiantaa alla. Ilahdun aina kovasti, kun törmään (minulle) uuteen, aktiiviseen blogiin!

Suosikkipikselit: Sultan van del Quinto

Joskus joistakin virtuaalihevosista tulee vain tärkeämpiä kuin toisista vaikka jokaisen kohdalla kyse onkin vain mielikuvituksen tuotteista ja kasasta pikseleitä. Silti omia "suosikkipikseleitä" on aina kiva esitellä muille, joten täältä pesee! Omien virtuaalihevossuosikkieni, sekä menneiden että nykyisten, esittelyt löytyvät tunnisteella Suosikkipikselit-sarja.

Näin hellepäivänä on mukava kaivella vanhoja juttuja ja Sultan van del Quintoa voi hyvällä omatunnolla kutsua vanhaksi jutuksi. Sultan oli suvuton ori ja rodultaan lämminverinen ratsuhevonen, sen tarkemmin kantakirjaa määrittelemättä. Väriltään ori oli tähtipäinen ruunikko, jolta löytyi korkeutta 174 sentin verran. 

Keksin Sultanin itselleni joskus vuonna 2005 alunperin Myrskyluodon tallille. Myrskyluodon aikaiset sivutkin ovat vielä tallessa. Kuten sivuilta voi huomata, on oriin säkäkorkeus ja syntymäpäivä muuttuneet matkan varrella, mutta uskokaa tai älkää, Sultanilla oli nuo samat kuvat koko virtuaalisen taipaleensa ajan! Vilkaiskaapa muuten tuota luonnetta, taattua 12-13-vuotiaan tyttösen laatua! Kaikessa muussa täydellinen ja super-kilparatsu, mutta taluttaessa tallin vaikein hevonen. Hahhah! 

Myrskyluodosta Sultan siirtyi Talli Light Dragoniin vuoden 2005 lopulla. Varmaan noihin aikoihin oriin syntymäaika ja säkäkorkeuskin ovat vaihtuneet VH-rekisterissä oleviin tietoihin. LD:ssä kilpailin Sultanilla ahkerasti ja omassa mielessäni ori olikin ensisijaisesti kilpahevonen. Mielestäni se oli yksi tallini hienoimmista hevosista ja pidin siitä kovasti. LD:stä Sultan siirtyi hetkeksi siittola Cipofüzoon, mutta tuo reissu jäi aika lyhyeksi. Sultan asusti myös yksityishevosena YT Sanattomassa jonkin aikaa vuoden 2006 lopulla ja/tai vuoden 2007 alussa. Tuolta ajalta on olemassa kopio webArchiven arkistossa. Valitettavasti kopiossa ei näy kuvia, ne nimittäin olivat nuo samat kuin oriin ensimmäisillä sivuilla! Huomaa muuten hyvin kuinka kehityin luonteenkirjoittajana, sillä onhan tuo webArchiven kopiossa oleva luonne paljon fiksumpi kuin noilla ensimmäisillä sivuilla oleva.

Sultan oli ensimmäinen "oikea" kilpahevoseni, jolle halusin kerätä pitkän listan kilpailuita sivuille. Muotoonlaitoin kaikki oriin kilpailut ja muistaakseni sillä olikin parhaimmillaan useampi sata kilpailua takanaan. En ollut turhan tarkka kilpailemistani luokista tai lajeista, vaan ori kilpaili vähän joka lajia eikä se tasokaan ollut niin justiinsa. Laatuarvosteluista en tainnut olla tuolloin koskaan kuullutkaan eikä niitä Sultanin kanssa koskaan tavoiteltu saatika saavutettu.

Enkä ollut ainoa, joka tykkäsi Sultanista! Ori sai elonsa aikana peräti 11 jälkeläistä, eikä kaikki edes minun kasvattejani. Muistelisin mainostaneeni oritta pariinkin kertaan hevoset.comin foorumilla ja sitä kautta saaneeni suosikilleni jälkikasvua. Sultan jopa palkittiin VRL:n historian viimeisessä Virtuaalisen Jälkeläisarvostelun tilaisuudessa VJA-B-palkinnolla jälkikasvunsa ansiosta. Näyttää tosin siltä, että melko kunnioitettavasta jälkeläismäärästään huolimatta, oriin sukulinja on jatkunut tähän päivään vain omien hevosteni kautta. Puoliverisissä Sultanista ei ole enää olemassa suoraa isälinjaa, mutta LD:n raunioista pelastamani fwb-tamma LD Pretorian, Sultanin pojantytär, elää ja voi hyvin Juksulassa. Sen sijaan wpb-ori Flintheart Gloomgold MPB on suoraan Sultanin isälinjan jälkeläinen. Flintin isänisä Nery's Voyager oli tilausvarsa minulle omasta Sultanistani ja Nerys Welshin welshtammasta. Flint ja Prenda tulevat varmasti jatkamaan sukuaan, joten ainakaan minun hoivistani ei Sultan sukutauluista katoa! Ja ei sitä tiedä vaikka onnistuisin ujuttamaan oriin nuorempaa polvea muillekin...

En muista tarkalleen milloin lopulta merkitsin Sultanin kuolleeksi, sillä sen muistosivut ovat kadonneet (kiitos websin). Luultavasti joskus VRL:n tauon aikana 2009-2010, sillä VRL:ssä ori on merkitty kuolleeksi 4.1.2011. Ori on kuitenkin jäänyt virtuaaliseen sydämeeni yhtenä Suurista Suosikeistani. Eihän tuo näin jälkikäteen katsottuna ole ollut mitenkään ihmeellinen, mutta omassa mielessäni ori oli jostain syystä spesiaali. Ja Sultan on se syy, miksi pidän nykyään kilpailemisesta, sillä ennen oriin keksimistä en juurikaan kilpaillut hevosillani. Kilpailukalenterin kasvattamiseen vain jäi koukkuun!

Kesäkuun palkitut

Taas ehti kuukausi vaihtua, mutta en nyt sentään iiiihan mahdottoman myöhässä ole kesäkuun laatuarvostelupalkittujen kanssa! Nämä postaukset tuskin kiinnostavat ketään muuta kuin minua, mutta koska minulla ei ole muutakaan paikkaa missä esitellä ja hehkuttaa hevosiani, teen sen täällä.

KRJL:n tilaisuuteen ilmoitin jälleen neljä hevosta. Tällä kertaa piti tyytyä "vain" yhteen ensimmäiseen palkintoon, kun suloinen wpb-kasvattini Blue-eyed Misty MPB pääsi nippanappa ykköspakinnon rajan yli. Sen sijaan Afrodite MPB jäi puolen pisteen päähän ykkösestä, ARGH! En yleensä harrasta hevosteni viemistä uusinta-arvosteluun, mutta Ditta on ehkä pakko viedä. Blackwoods Antoinette ja Fourth Ophelia MPB saivat kakkoset, joihin olen näiden estepainotteisten tammojen kohdalla enemmän kuin tyytyväinen.

Luulin, ettei KERJL:n kesäkuun tilaisuudesta ole vieläkään tullut tuloksia, kunnes huomasin linkin erilliseen pdf-tiedostoon. Minulta oli mukana vain kaksi Moanan kasvattia, tammat Freakshow MPB ja Miss Venus MPB, jotka molemmat palkittiin ansaitusti ensimmäisellä palkinnolla. Venus sai aivan huikeat pisteet, 107,5 pistettä, mikä taitaa olla omien hevosteni ennätys tästä laatiksesta! KERJL:n jononi on tältä erää tyhjä, eli hetkeen en tämän laitoksen palveluita tarvitse.

Tuomarioikeuksieni ansiosta vein ERJL:n kesäkuun tilaisuuteen jälleen kuusi hevosta. Upeat tammani Katniss MPB ja Crazy Cat Lady MPB saivat ykköset ja vielä todella herkullisilla pisteillä! Kreisi sai peräti 108p, mikä taitaa olla oma ERJL:n ennätykseni. Patriot Act MPB jäi puolen pisteen päähän ensimmäisestä palkinnosta, joten pakkohan tuo on kai uusia. Mukana oli tällä kertaa myös useampi "vaillinainen" hevonen: Suvuton ja heikolla päiväkirjalla varustettu Winna B ja kilpailemattomista emistä olevat Gwalch Cherry Berry ja Lumivuon Ferveren palkittiin kukin toisella palkinnolla.

Pitkästä, pitkästä, pitkästä aikaa ilmoitin ponejani VVJL:n tilaisuuteen! Minulla on valjakkoajoponeja vain vähän ja VVJL:kin on taukoillut, joten edellisen kerran olen tainnut ko. laitosta käyttää noin vuosi sitten. Nyt mukana minulta oli Winna B, Moana's Honey Brianna ja Marshmallow Man MPB, jotka kaikki palkittiin toisella palkinnolla.

Moanan viime CAS-vuoden kasvatit

Jälkijunassa jatketaan, kun en ihan ehtinyt saada sivuja valmiiksi ennen kuin CAS-vuosi vaihtui. Eihän parhaimpia paloja voi kuitenkaan jättää esittelemättä, joten parempi myöhään kuin ei milloinkaan! CAS50 Moanaan syntyi 12 varsaa, joista kahdeksan oritta ja neljä tammoja. Varsoista kolme on B-sektion poneja ja loput part bredeja. 

Wpb-ori No Pain No Gain MPB on koko paketti: erikoinen väri, hauska nimi, sympaattinen kuva, kelpo luonne, isälinja omaa kasvatusta ja emä yksi lemppareistani. Eihän tästä voi kun tykätä!

Täydet neljä polvea sukua omaava Moongold MPB eli Onni on ihana sekin. Tälläkin isälinja on omaa kasvatustani ja emänä on ostoponi, Disan kasvattama, Sjöbackas Audrina. Tuskailin pitkään Onnin kuvien kanssa, koska halusin oriista kimon tai rautiaan, enkä löytänyt sopivia. Lopulta hoksasin nuo ruunikon ponin kuvat, jotka loppujen lopuksi sopivat oriille oikein hyvin!

Wpb-ori Terminator MPB:sta tuli puolivahingossa ihan superkiva! Jotenkin Terryssä mätsää kaikki: nimi, kuva, luonne ja suku. Ehdoton plussa on myös se, ettei ori ole sukua yhdellekään muulle tallistamme löytyvälle ponille eli morsiamia löytyy jonoksi asti.

Belle Fleur MPB:n isälinja on yksi ehdottomista suosikeistani! Emälinjakin on kyllä tosi kiva ja menee Moanan ensimmäiseen wpb-tammaan Violan Jolieen. Fleurilla on myös omaa silmääni miellyttävä kuva eikä luonteestakaan tullut yhtään hullumpi. Oikein kiva paketti siis tämäkin ja tulee varmasti jatkamaan emälinjaansa tyttärellä jonain päivänä.

Suloistakin suloisempi Poechino MPB on uusi vahvistus pieneen kouluponikantaamme. Oriin kaksipolvinen suku on meidän tallissa ihan uusi, joten morsiamista ei Poellakaan ole pulaa. Ponin kuva on mielestäni aivan ihana, vaikken olekaan ihan vakuuttunut kuvan ponin orileimasta. Luonnetta oriilla ei vielä ole, mutta mielessäni olen jo hahmotellut ponille oikein kivan ja vekkulin persoonallisuuden!

Tämän CAS-vuoden kasvattijoukossa on myös jopa kaksi tilausvarsaa! Knockturn Poniesiin indylle lähti meiltä kaksi B-sektion ponia. Ori Moana's Rhodri ja tamma Moana's Moonbeam ovatkin muuten aikas ihania. Ilokseni indy valitsi tilausvarsojensa vanhemmiksi B-poneja, joilla kaikilla oli vain yksi varsa ennestään eikä suunnitelmissa lisää. Hienoa, että ponini kiinnostavat muitakin!

Toukokuun palkitut hieman jälkijunassa

Toukokuun lopusta tuli työrintamalla sen verran myrskyisä, että en ole ehtinyt, saatika jaksanut, ajatella mitään pikseliponeihin viittaavaakaan, oikeassakin maailmassa on ollut riittävästi kestämistä. Kuun alussa olin kuitenkin ahkerasti ilmoitellut hevosiani laatuarvosteluihin ja palkintojakin on ropissut oikein urakalla!

Minulta oli pitkästä aikaa hevosia mukana KRJL:n tilaisuudessa toukokuussa. Pitääpä ilmoittaa sinne ponskeja useamminkin, sillä suureksi hämmästyksekseni sieltä tuli komea ykkösrivi! Blackwoods Hemingway, Balthazar MPB, Dazzling Heartqueen MPB ja Anna Karenina MPB palkittiin kaikki siis ensimmäisellä palkinnolla. Vau!

VWYL:n viimeisessä tilaisuudessa ennen kesätaukoa oli minulta mukana viisi welshiä. Ginger Candy MPB palkittiin toisella palkinnolla huikeilla rakennepisteillä (8/10p!). Samoin Fourth Ophelia MPB ja Busy Walter MPB saivat kakkosen. Balthazar MPB ja That's Evil MPB jäivät nippanappa kolmospalkinnon puolelle.

Ponikantakirjan toukokuun tilaisuudesta saimme kotiin viemisiksi koko palkintokirjon aina ei palkitusta ensimmäiseen palkintoon saakka. Bordeaux MPB sai hienot 80 pistettä ja ensimmäisen palkinnon. Moana's Iarll Rhyfelgar keräsi tuomareilta tasaisen 19-rivin ja sai toisen palkinnon. Edellisellä kerralla palkitsematta jäänyt Lochlain Golden Samara ylsi tällä kertaa kolmospalkinnolle ja Deadly Hallow MPB jäi palkinnotta.

KERJL:n toukokuun tilaisuuteen vein kolme Juksulan täysverikasvattia arvosteltavaksi. Juksulan Ddanielle x ja Juksulan July xx saivat hienosti toiset palkinnot! Juksulan Valerie x ylsi kolmospalkintoon lähes kilpailemattomasta jälkeläisestään huolimatta, eikä se kakkonen kauas jäänyt. Olen siis oikein tyytyväinen tammojeni palkintoihin!

Tuomarioikeuksieni ansiosta toin ERJL:n toukokuun tilaisuuteen jälleen kuusi hevosta ja tälläkin kertaa tuliaisena tuli useampikin ykkönen talliin! Salsatime MPB, Norris ja Oldsfell's Monday Madness palkittiin ensimmäisellä palkinnolla. Juksulan Ddanielle x ja Siarra Moon MPB jäivät niukasti pisteillään kakkospalkinnon puolelle. Juksulan Valerie x palkittiin lähes kilpailemattoman jälkeläisensä takia jälleen kolmannella palkinnolla, mutta palkinto se on sekin!

Talli Light Dragonin sivut auki!

Esittelin maaliskuussa ikivanhan tallini Talli Light Dragonin ja valittelin samalla kuinka webs oli poistanut tallin tunnuksen kokonaan. Eilen tein sivuja Moanan uudelle kasvatille, jonka suvusta löytyy vanhoja LD:läisiä. Yllätys oli melkoinen, kun "page not found" olikin muuttunut "site is frozen"-ilmoitukseksi!! Meni puolisen tuntia kun väänsin ja käänsin tunnuksen mahdollisia salasanoja ja sitten oikea löytyi - ping pääsin päivittämään uuden sähköpostiosoitteen tunnuksen tietoihin - ping tunnus oli jälleen auki!

LD:n etusivusta ette paljoa kostu: se sisältää vain teini-ikäisen nolon tunteellisen vuodatuksen tallin lopettamisesta (tunteisiin vetoava lopetusilmoitus oli tuolloin muotia, jos oikein muistan). Olen harmillisesti myös poistanut kaikki muut sivut paitsi etusivun ja hevosten sivuja, joten esimerkiksi kasvattilistaa ei ole enää olemassa. Sen katoaminen harmittaa minua erityisesti! En taatusti muista puoliakaan LD:n aikana kasvattamistani hevosista. Muistan vain, että rotukirjo oli valtava eikä kasvatuksessa ollut juurikaan pitkäjänteisyyttä (pitkiä sukuja, omia linjoja tms.).

Vanhoja hevosten sivuja sentään löytyy. Tunnuksen hevoset-kansiossa on 66 hevosen sivut ja kasvatit-kansiossa seitsemän, ilmeisesti myynnissä olleen kasvatin sivut. Rotuja löytyy vaikka mitä. Aina perinteisistä suomenhevosista ja shetlanninponeista harvinaisempiin rotuihin, kuten kaspianponeihin ja camarguenhevosiin. En näemmä ole ollut turhan tarkka hevosten sivujen päivittämisestä, esimerkiksi jälkeläisiä puuttuu lähes kaikilta vaikka jälkeläinen/jälkeläiset olisivatkin asuneet omassa tallissa. Olen myös harrastanut kuolleiden hevosten sivujen poistamista (todella, todella sääli, mutta esimerkiksi ihka ensimmäisen welshkasvattini vanhemmat olen iloisesti mennyt kadottamaan niiden kuoltua) ja sukutauluun vain ensimmäisen polven linkittämistä vaikka sukua olisi enemmänkin.

Shetlanninponeja on useampia kuin muistin, esimerkiksi LD Goofy on jo toisen polven LD-kasvatti. Suomenhevosiakin, erityisesti suvuttomia ja itse tuotuja, on enemmän kuin muistini kertoi. Suvuttomista suokeista muistin vain Kirottu Ensirakkaus -tamman, josta joskus varmaan kirjoitan Suosikkipikselit-postauksen, sekä Ilmavaaran Loistelias -oriin. Norjanvuonohevoset olivat yhteen väliin kovasti minun mieleeni ja vuoniksia tunnukselta löytyykin kymmenisen kappaletta. Esimerkiksi LD Miranda oli yksi LD:n vuonohevoskasvateista.

Näköjään siittola Cipofüzon kabardiinitkin olen siirtänyt aikoinaan LD:hen. Züf Bruste oli  aikanaan suosikkiorejani, koska pidin sen kuvasta todella paljon. Siinä oli jokin musta ori, tuskin aito kabardiini, mutta muistaakseni kuitenkin ihan uskottava otus. Sillä kuvalla Puusti ansaitsi irtoSERTinkin! Kabardiinitammoistani Ratdim V oli lempparini. Kuten sen sivuilta voi lukea, Dimma oli Suunnistusratsastusjaoksen rankingissa neljäs vuonna 2006. Olin tuosta saavutuksesta tuolloin todella ylpeä!

Tunnuksen saaminen auki oli kyllä mahtavaa ja samalla oikea sukellus omaan virtuaaliseen historiaani. Aarteitakin löytyi, jopa niin, että harkitsen parin hevosen henkiin herättämistä tai ainakin käyttöä pakasteena. Esimerkiksi fwb-tamma LD Pretórian houkuttaisi herättää kuolleista tuomaan LD:n perintöä Juksulan fwb-linjoihin!

Kasvatusrodun valinta

Vältelläkseni tylsiä "aikuisten hommia" (kuten pyykkien viikkausta), lueskelin ajankulukseni foorumilta "Miksi juuri tämä rotu" -topikin keskustelua kasvatusroduista. Aika moni tuntuu valinneen kasvatusrotunsa irl-elämän kokemustensa perusteella tai ihan vain koska kyseisen rodun edustajat miellyttävät omaa silmää. Useampi kertoi valinneensa rodun sen alkuperämaan takia eli kiinnostus rotuun on syntynyt kiinnostuksesta rodun kotimaata kohtaan. Minulle ihan uusi näkökulma rodun valintaan! Myös perinteisemmät "hyvin kuvia tarjolla" ja "löytyy kaikilta muiltakin" mainittiin. Syyt rotuvalintoihin siis ovat kirjavat ja yksilölliset eikä ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa valita omaa kasvatusrotuaan tai -rotujaan.

Jos valitsisin virtuaalisen kasvatusrotuni IRL-mieltymysteni perusteella, kasvattaisin suomenhevosia. Minulla on viimeiset 12 vuotta ollut oma IRL suomenhevonen/suomenhevosia enkä ole juuri lainkaan kiinnostunut muista roduista. Kuitenkin virtuaalisesti kiinnostukseni suomenhevosiin on aina ollut täysi nolla. Jokusen yksilön olen puolivahingossa kasvattanut milloin milläkin tallilla mutta esimerkiksi tällä(kään) hetkellä minulla ei ole omistuksessani ainuttakaan virtuaalista suomenhevosta. Yksi syy virtuaalisten suomenhevosten karttamiseeni on kuvat. Seuraan paljon IRL-suomenhevospiirejä, kilpailuita ja näyttelyitä, ja tunnistan suurimman osan kuvissa pyörivistä suomenhevosista, jotenkin kuvat eivät ole siis riittävän "anonyymejä". Lisäksi virtuaalisten suomenhevosharrastajien piirit tuntuvat kovin kilpailuhenkisiltä tai sitten täysin tarinoivilta, enkä oikein istu kumpaakaan lokeroon. Suomenhevoskasvatuksessa ollaan myös todella pitkällä ja 20. polvinen sukutaulu ei ole mikään ihme. Jostain syystä se ahdistaa, tuntuu, että kelkkaan olisi kauhean vaikea hypätä "kesken kaiken" mukaan. IRL-suokit siis riittävät minulle oikein mainiosti.

Vuodesta 2012 olen kasvattanut welshejä Moana part bredsissa, mutta rodun yksilöitä (lähinnä A-sektiosta) minulla on ollut omistuksessani ihan virtuaalihistoriani alkuajoista asti vaikka IRL-kokemukseni welsheistä on minimaalinen. Welshit ovat todella kauniita katsella, joten kuvia on miellyttävä selata sivuilla. Kuvia on myös melko hyvin saatavilla. Welsh part bredit valitsin, koska halusin hyödyntää Juksulan puoliveri- ja täysveritarjontaa  (perimmäisenä ajatuksena oli sekoittaa Juksulan linjat Moanan welsheihin ja sitten sulkea Juksula, mutta eihän moinen suunnitelma tietenkään pitänyt vaan Juksula porskuttaa ja voi hyvin edelleen). Myös se, etten puuhaa rodun kanssa yksin, oli ehdottomasti iso plussa, mutta paremmin welsh-harrastajiin tutustuin vasta jo aloitettuani kasvatuksen. Mukava welshporukka ja toimiva rotuyhdistys rotulaatuarvosteluineen ja muine toimintoineen on silti osoittautunut tärkeäksi silloin, kun kasvatus ei oikein nappaa. Tiivistettynä minulle siis kasvatusrodun valinnassa tärkeintä oli kauniit kuvat ja niiden hyvä saatavuus. 

Jos pitäisi siis antaa neuvoja kasvatusrotuaan miettivälle, kehoittaisin ensin miettimään mitkä rodut kiinnostavat ja miksi sekä sitä mitä kasvatusharrastukseltaan haluaa. Jos kaipaa paljon yhteistyötä muiden kasvattajien kanssa, kannattaa kasvatusrotua miettiä aktiivisista rotuporukoista. Jos taas tienraivaajana toimiminen uuden tai harvinaisen rodun kanssa kiinnostaa, voi miettiä harvinaisempaa rotua. Jos oikein helpolla tahtoo kuvien kanssa päästä, niin jokin puoliverikantakirja taitaa olla helpoin valinta siinä suhteessa. Kaikista tärkeintä on löytää se Oma Rotu - vaikka sitten yrityksen ja erehdyksen kautta, jonka kanssa jaksaa puuhata sukupolvesta toiseen.

Himoshoppaajan päiväkirja

Joskus iskee kauhea tarve saada uusia hevosia ja silloin tuntuu, että foorumi on täynnä toinen toistaan kivempia myytäviä heppoja! Minulla oli melkoinen ostovimma tuossa maalis-huhtikuun ajan ja paljon uusia tuttavuuksia talliin tiensä löysikin. Osansa sai niin Juksula kuin Moana part bredkin ja VRL:n hevosrekisterin hevosmääräni pomppasi melkein parikymmentä numeroa suuremmaksi.

Moanaan shoppasin lyhytsukuisia welshejä, joiden sukua ei meiltä vielä löydy. HM:n Ramya Ranchilta löytyi kasa yksipolvisia mountaineja: oriit Eirian Hedros ja Taith ja tammat Eirian Lwyn, Haldy ja Myan. Näissä minua erityisesti houkutti sukujen harvinaisuus - kaikki ovat vanhempiensa ainokaisia eli sukua ei löydy muualta. Osa vanhemmista tosin näytti myös olevan myynnissä, joten tilanne saattaa muuttua tulevaisuudessa. HM:ltä löytyi myös danin Paraatiponien kasvatti Buchanan Dawn, joka oli ihan pakko saada jo värinsäkin (ruunivoikonpäistärikkö) takia! Buch on vielä kuvaton mutta en ole luovuttanut etsintäni suhteen! Ne ruunivoikonpäistärikön A-oriin kuvat ovat ihan nurkan takana!

Kida myi foorumilla sopivasti Pencalowin vanhempia kasvatteja, joista bongasin Moanaan uutta B-ponivahvistusta pariskunnan muodossa: Pencalow Dunhair ja Laramie ovat yksipolvisia, estepainotteisia poneja, joiden tavoitteena on jälkikasvun lisäksi kantakirjaus. Pencalowista löytyi myös kiva kouluponi suppeita koulusukujamme avartamaan eli yksipolvinen Pencalow Julius.

Juksulaankin löytyi vaikka mitä uutta! Alegren maaliskuun poistomyynnistä ihastuin CT Moccachinoon vaikka sen koko suku onkin kadonnut. HM:n myydessä uusia, lyhytsukuisia täysverikasvattejaan, nappasin mukaani ruunivoikon(!) tamman Gold Marien. HM:n suurmyynnistä nappasin edellä esitellyn welshlauman lisäksi matkaani kolmipolvisen arabitamman Zayna Ricon sekä kaksipolviset angloarabit ori Narzena B:n ja tamma Nirvana B:n. leahiiilta löytyi yksipolvinen trakehnertamma Lagarde BH, jolleka on sulho vielä mietinnässä. Ehkä pitäisi ostaa yksi hevonen lisää?!

Josko tässä nyt olisi hetkeksi shoppailuinto käytetty. Ainakin sivujen tekeminen ja kuvien etsiminen riittää tältä erää!