Olen viime aikoina sormet sauhuten väsännyt Moanan viime vuoden kasvattien sekä muutamien ostoponien ja tilausvarsojen sivuja. Koska kilpailen kaikilla poneillani, tulee sivujen teossa aina vastaan ponin painotuslajin ja koulutustason valinta. Jokaisella harrastajalla on varmasti oma tapansa päättää kasvattamansa tai ostamansa hevosen painotuslaji ja koulutustaso. Serena kirjoitti aiheesta omia ajatuksiaan Virtuaalianarkiaa-blogiinsa otsikolla Henkilökohtainen koulutustasohelvetti ja toimi samalla katalyyttinä omien koulutustaso-pohdintojeni ylöskirjoituksessa.
Reaalimaailmassa hevosten suurin koulutustasoa määrittelevä tekijä on hevosen omistajan rahat, taidot, aika ja kiinnostus. Suurin osa vaikkapa Suomessa rekisteröidyistä puoliverisistä jää sinne aluetason helppoon A:han tai 110 sentin esteluokkiin, vaikka hevosella lahjoja ja kapasiteettia olisi enemmän, ja poneilla kilpailutason ja todellisen kapasiteetin ero on varmasti vielä suurempi. Koulutustaso tai kapasiteetin yläraja ovat jo itsessäänkin hieman hankalia käsitteitä, sillä esimerkiksi jos hevonen teknisesti suorittaa GP-liikkeet ja vaikka kokonaisen GP-radankin, mutta ei askellajeiltaan ole aivan riittävän lennokas ko. tasolle, niin onko hevonen sitten kapasiteetiltaan tai koulutustasoltaan GP vai ei? Tai estehevonen hyppää surkealla ja kroppaansa kuluttavalla tekniikalla, mutta ammattikuskilla kiipeää silti jollain ilveellä puhtaasti yli 160 sentin esteistä - mikä tämän hevosen kapasiteetti on?
Virtuaalimaailmassa omistajasta johtuvia rajoituksia ei ole tai tarvitse olla, vaan jokaisen ponin ja hevosen koulutustasoksi ja kapasiteetin ylärajaksi voi laittaa mitä haluaa. VRL ja lajijaokset ovat asettaneet poneille ja suomenhevosille rajoituksia realistisuuteen perustuen, mutta muuten koulutustason voi heittää omasta päästään, eikä toki VRL:n rajoituksistakaan tarvitse välittää jos ei kilpaile. Yleisesti virtuaalimaailmassa suositaan tänäpäivänä kuitenkin realistisia koulutustasoja. En ole enää pitkiin aikoihin nähnyt esimerkiksi vaativa B-tasoista shetlanninponia tai 160 senttiä hyppäävää arabia ja GP/160cm-tasoiset superpuoliverisetkin ovat nykyään harvinaisempia kuin joskus aikaisemmin. Siitä mikä on realistinen koulutustaso millekin hevoselle, onkin sitten varmasti aina mielipiteitä suuntaan ja toiseen.
Itselleni virtuaalimaailmassa Se Juttu on nimenomaan se, että voin itse kontrolloida (melkein) kaikkea. Voin tehdä kaikista kasvateistani superkilpureita korkeimmissa mahdollisissa luokissa, eikä hevosten kykyjä rajoita maalliset murheet. Juuri tietyn tasoinen epärealistisuus siis viehättää. Useat harrastajat sen sijaan tykkäävät hakea realistisuutta lahjakkuuden periytymiseen joko omasta päästään tai käyttämällä ulkopuolisia laskureita, kuten vaikka Rate My Ponyn pistearvostelua. Itsekin kokeilin aikoinaan muutamalla Moanan ponilla RMP:tä, mutta kontrollin puute ja yllätyksellisyys eivät sopineet minulle sitten yhtään!
Pohdin asiaa lähinnä Moanan näkökulmasta, koska Juksulan kasvatustoiminta on viime vuosina ollut niin pientä, mutta samat "säännöt" toimivat minulla Juksulassakin. Moanassa leikin kasvattavani huipputason kilpaponeja, joten ponien kouluttamiseen ja kilpailuttamiseen on rahaa loputtomasti ja hahmoni on taitava ratsastuksen joka lajin ammattilainen (erittäin realistista, heh!). Isoilla poneilla (sk. yli 140 cm) käytän lahjakkuuden mittarina VRL:n poneille asettamia ylärajoja eli kouluponeilla vaativa B, esteponeilla 130 cm ja kenttäponeilla CIC2. Pienillä poneilla vastaavat "huipputasot" ovat helppo (B)-A, 90-110cm (ponin säkäkorkeudesta riippuen) ja harraste-helppoluokka (taas ponin säkäkorkeus huomioiden). Valjakkoajo onkin sitten hieman hankalampi tapaus, osittain koska en lajia tunne reaalimaailmassa lainkaan. Vaikeat luokat ovat todennäköisesti pikkuponeille epärealistisia, mutta itse olen kuitenkin päätynyt siihen, että "huipputason" valjakkoponini (ne alle 140-senttisetkin) kilpailevat vaikeiden luokkien koulu- ja tarkkuuskokeissa, mutta eivät vaikeissa yhdistetyissä luokissa (pl. cupit, koska haluan cup-sijat omalta tasolta, vaikka se siellä yhdistetty onkin). Ehkä hieman epärealistista, mutta sopii omaan harrastukseeni ja saa ne huippuponit erottumaan muista.
Minulla Moanassa koulutustason (eli virtuaalimaailmassa maksimikapasiteetin) valinta lähtee käyntiin painotuslajin valinnalla. Yleensä painotuslaji tulee vahvasti vanhemmilta, kahden estepainotteisen ponin jälkeläinen on estepainotteinen ja niin edelleen, mutta sekoitan varsinkin este- ja kenttäponeissa usein "väärän" painotteisia keskenään, jolloin varsan painotuslajia pitää hieman miettiä. Pyrkimyksenäni on valita kullekin hevoselle vain yksi painotuslaji mutta joskus en osaa päättää ja painotuslajiksi tulee esimerkiksi "este- ja kenttäpainotteinen". Tämä on itseltäni hieman hölmöä, koska ensimmäiseksi kuitenkin merkkaan sen "ykköspainotuslajin", joten aivan yhtä hyvin voisin merkitä ponin painotukseksi vain estepainotteinen. Painotuslajillahan ei muuten ole omassa harrastuksessani suurta merkitystä, mutta käytän sitä merkitsemään lajia, jossa kyseinen poni omissa kuvitelmissani on lahjakkain. Yleispainotteisiksi merkitsen sellaiset yksilöt, jotka ovat tasaisen hyviä (tai huonoja), vanhempien painotuksista riippumatta.
Kun painotuslaji on valittu, on aika keksiä ponille koulutustasot. Huipputason kilpaponeja kasvattavassa tallissa luonnollisesti suurin osa poneista on omassa painotuslajissaan huipputasoa tai lähelle sitä, mutta ihan suoraan en joka ponista tee lajinsa huippua (pieni hippunen realistisuutta). Jos molemmat vanhemmat ovat estepainotteisia, mutta vaikkapa "vain" 120 sentin hyppääjiä, eli yhdistetään kaksi lähes huippua, tulee varsasta joko "lähes huippu" 120- tai sitten se huippu 130 senttiä hyppäävä esteponi. Jos toinen vanhemmista hyppää 110 cm ja toinen 130 cm, varsasta tulee todennäköisesti 120-tason hyppääjä. Koulupuolella tämä on helpompaa, isot kouluponit ovat järjestään vaativa B-tasoisia ja pienet helppo A. Samoin valjakkoajon tasovalinnat ovat helppoja. Kenttäratsastus onkin hieman haasteellisempaa, koska huippukenttäponin pitäisi olla kuitenkin kohtuullisen hyvä joka lajissa.
Koulutustason/kapasiteetin valinta on kohtalaisen yksinkertaista, kun vanhemmat ovat samaa painotuslajia, mutta entä, kun yhdistän kaksi eri painotteista ponia keskenään? Este+kenttä ja koulu+valjakko eivät omien sääntöjeni mukaan "laske" syntyvän varsan kapasiteettia, vaan esimerkiksi koulupainotteisen ja valjakkoajopainotteisen vanhemman koulupainotteinen varsa on suurella todennäköisyydellä kouluvanhempansa perusteella tasoltaan vaativa B, vaikka valjakkopainotteisen koulutaso olisikin alhaisempi. Sen sijaan este/kenttä+koulu/valjakko yhdistäminen keskenään laskee varsan painotuslajin tasoa - kuinka paljon, riippuu sitten vanhempien tasoerosta kyseisessä lajissa sekä myös isovanhempien painotuslajeista. Esimerkiksi estesukuisen estepainotteisen ponin ja este- ja koulusukuisen koulupainotteisen ponin estepainotteinen jälkeläinen saa korkeamman estetason kuin jos koulupainotteinen vanhempi olisi kokonaan koulusukuinen. Eri painotuslajien yhdistely voi kuitenkin myös nostaa jotakin lajitasoa, esimerkiksi este+koulu yhdistelmän estepainotteinen jälkeläinen on todennäköisesti estevanhempaansa parempi kouluratsu, vaikkei kouluvanhempansa tasolle yltäisikään.
Välillä syntyy kuitenkin poikkeuksia. Yleensä näillä on jokin tarinallinen ajatus tai jalostuksellinen tarve (tai joskus kisalistalla vain on paremmin tilaa tasolla, joka on joko yli tai alle vanhempien tason). Joskus keksin joka lajin huippuja, kuten suosikkipikselinäkin esitelty ori Verdejo Sauvignon Blanc, joka oli poneille korkeimmalla mahdollisella tasolla niin este-, koulu- kuin kenttäratsastuksessakin. Veeti luonnollisesti oli poikkeusyksilö, ja lähes kaikki ponini ovat (realistisuuden nimissä) hyviä vain yhdessä (tai harvat kahdessa) lajissa. Joskus keksin poikkeuksia myös toiseen suuntaan, kuten tamma That's Freaky MPB, joka lahjakkaista estevanhemmista huolimatta on tasoltaan vain helppo C, 60cm ja aloittelijaluokka. Niitä tasaisia "ei kauhean hyviä missään"-puurtajiakin löytyy, kuten helppo A ja 90 sentin tasoinen Rinkki-poni. Tykkään kuitenkin hallita näitä poikkeuksia, enkä voisi sietää jos jokin arvontakone tai arvostelulaitos antaisi keksimälleni ponille erilaiset kyvyt kuin itse olin ajatellut.
Jalostusponeja valitessani en ole kiinnostunut isä- tai emäehdokkaan koulutustasoista ja painotuslajikin on melko toissijainen valintaperuste. Voin aivan hyvin käyttää vaikkapa kyvyiltään heikkotasoista vierasta oritta, jos se suvultaan sopii sekä sulhoa etsivälle tammalleni että yleisemmin Moanan ponikantaan. Virtuaalimaailmassa kun mikään ei oikeasti periydy paitsi se sukutaulu, niin en jaksa tehdä harrastuksesta liian vaikeaa tällä saralla. Nostan kyllä hattua niille, jotka jaksavat ja haluavat!
Kaipaatko itse rajoitteita kykyjen ja kapasiteetin periytymiseen vai tykkäätkö vapaammasta tyylistä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti