Joku vuosi takaperin kirjoittelin ajatuksiani ikääntymisestä ja sen hyvistä ja huonoista puolista. Yksi hyvistä (ja samalla ehkä huonoistakin) puolista on hevosten "pakollinen" vaihtuvuus, kun vanhempia "pitää" laittaa pois niiden saavutettua kunnioitettavan vanhuusiän sillä valitulla ikääntymisellä. Mikään pakkohan näin ei virtuaalimaailmassa olisi tehdä, mutta ainakin itselleni on helpompi siirtää suosikkiponikin muistojen kirjoihin, kun sille on kertynyt ikää. Pysyy hevosmäärä kurissa ja paletti hallinnassa, voi keskittyä paremmin niihin nuorempiin poneihin eikä sivuille jää roikkumaan ylimääräisiä ja tarpeettomia yksilöitä.
Otin tälle viikolle tavoitteeksi tehdä muistosivut isolle joukolle Moanan vanhempia poneja. Minun käyttämäni CAS-ikääntyminen on melko hidas ja yhdessä oikeassa vuodessa on noin neljä virtuaalista vuotta. Siksi noin puolen vuoden on-off-taukoni aikana ei ehtinyt tapahtua mitään ikäkriisikatastrofia, vaan nämä ponit olivat monttulistalla jo ennen taukoakin.
Moanassa on sen kahdeksan toimintavuoden aikana lopetettu 123 ponia. Näiden keskimääräinen ikä CAS-vuosissa on 23,3 vuotta eli oikeassa elämässä 5 vuotta 5 kuukautta. Orien keski-ikä on 23,1 CAS-vuotta eli 5,3 vuotta ja tammojen hieman pidempi 23,5 CAS-vuotta eli 5,4 vuotta. Keskimäärin oriit siis elävät Moanassa kuukauden lyhyempään kuin tammat. Kuolleita tammoja on jonkin verran enemmän kuin oriita (73 kpl vs. 50 kpl), sillä olen käyttänyt kasvatuksessa paljon Juksulan täysverioriita ja puhtaissa sektioissa jonkin verran ulkopuolisia oreja, jolloin oriiden määrä omassa tallissa on koko ajan ollut hieman tammoja pienempi.
Vanhin Moanassa kuollut poni on ollut 38-vuotias (wpb-ori Verdejo Sauvignon Blanc). Ylipäänsä yli 30-vuotiaiksi eläneitä on vain viisi, joista yksi on ori (edellä esitelty Veeti) ja neljä tammaa. Nuorin poni on lopetettu 15-vuotiaana. Alle 20-vuotiaana kuolleita on kuusi, joista neljä oria ja kaksi tammoja. Ylivoimaisesti suurin osa, yli 90 %, Moanan poneista on siis kuollut 20-29-vuotiaana. Kuoliniän kanssa on vahva korrelaatio suosion kanssa: mitä enemmän "lempiponi", sen pidempi elämä. Nuorena kuolleet ovat kaikki olleet osastoa "ei inspiroi".
Milloin poni sitten on valmis muistosivuihin siirtymiseen? Pelkkä ikä ei riitä syyksi, mutta se kyllä usein vauhdittaa asioita. Yleensä kun ponini tulee yli 20-vuotiaaksi (ja kun ensin hoksaan, että oho, tuo on jo noin vanha), alan pohtia sen tulevaisuutta ja tavoitteita. Vieläkö aion viedä sen johonkin laatuarvosteluun? Haluanko siitä vielä yhden varsan? Jos vastaus on ei, siirrän ponin mielessäni monttulistalle ja loppuelämän pituuden määrittää sen jälkeen lähinnä viitseliäisyyteni muistosivujen kanssa. Jos vastaus on kyllä, alan toteuttaa säntillisemmin ponille suunnittelemiani asioita, kuten sitä laatuarvosteluun ilmoittamista tai vielä yhden varsan teettämistä. Kun laatisreissu tai varsa on tehty, teen yleensä muistosivut samalla, kun päivitän palkinnon/varsan sivuille. Sitten on tietysti ne suosikit, joille ei oikeasti ole enää mitään käyttöä tai tavoitteita, mutta joita ei silti vain raaskisi lopettaa. Silloin käy kuten vaikka Veetille ja virtuaalinen elämä vain jatkuu ja jatkuu.
Vaikka kirjoitan ponien vaihtuvuudesta ja ponin poistamisesta tavoitteiden täyttymisen jälkeen, ei tätä varmaan silti voi oikein liukuhihnatoiminnaksi sanoa, kun keskimäärin jokainen poni pyörii tallissa sen viitisen vuotta. Tällaisella vilkaalla mielikuvituksella varustetulle harrastajalle se on viisi vuotta keksiä mielessään (kirjoittamattomia) tarinoita ponin edesottamuksista aina sivuja päivittäessään. Viidessä vuodessa ehtii hyvin "oppia tuntemaan" sen vähemmänkin lempiponin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti