Joskus joistakin virtuaalihevosista tulee vain tärkeämpiä kuin toisista vaikka jokaisen kohdalla kyse onkin vain mielikuvituksen tuotteista ja kasasta pikseleitä. Silti omia "suosikkipikseleitä" on aina kiva esitellä muille, joten täältä pesee! Omien virtuaalihevossuosikkieni, sekä menneiden että nykyisten, esittelyt löytyvät tunnisteella Suosikkipikselit-sarja.
Verdejo Sauvignon Blanc eli tutummin Veeti on Moanan yksi kaikkien aikojen suosikkituontini. Poikkeukselliseksi oriin tekee myös se, että suunnittelin jokaisen siihen liittyvän yksityiskohdan tarkkaan ja tein ponista tarkoituksella oman suosikkini. Halusin, että Veetistä tulisi yksi lempiponeistani ja niin oriista todella tuli. Vieläkin välillä harmittaa, että menin oriin virtuaalisesti kuoppaamaan!
Keksin Veetin Moana part bredsiin tallin "huippuponiksi", tarinallisesti kalliiksi ja huolella hankituksi investoinniksi, alkuvuodesta 2013. Kuten jo edellä mainitsin, hioin oriin yksityiskohtia aina sukutaulun nimistä teksteihin huolellisesti ja ajan kanssa. Muistelisin, että Veetin luomiseen taisi mennä noin kuukausi, sillä alkunsa tämä kuvitteellinen herra sai joulupöydässä. Taitoimme Veetin kanssa yhteistä virtuaalista taivalta yli seitsemän oikean vuoden ajan, sillä siirsin ponin muistosivuille tänään täsmälleen vuosi sitten 30.3.2020.
Veeti oli cremello welsh part bred -ori, jonka welshprosentti oli kivasti rikottu 56,25 %. Keksityistä, mutta tietenkin aivan huipputasoista, sukulinjoista polveutuva ori oli vaativa kilpaponi, jolla kilpailin hullunkiilto silmissä niin este-, koulu- kuin kenttäratsastuksessakin tavoitteena laatuarvostelut. Kuten aina virtuaalimaailmassa, ahkeralla kilpailuttamisella saavutettiin myös tulosta. Laatuarvostelutavoitteisiinkin päästiin, joskin Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelun kakkospalkinto kirvelee vieläkin. Olisihan se ollut kiva, että lempiponini olisi saavuttanut kaikista kilpailemistaan lajeista ykköspalkinnon, mutta KRJ-I-palkinto olisi vaatinut sukuselvityksen muokkaamista, mihin en halunnut ryhtyä. Lajilaatuarvosteluiden palkintojen lisäksi Veeti on palkittu Yleislaatuarvostelussa YLA1-palkinnolla, mistä olen erityisen ylpeä. Veeti on saanut poneistani parhaat pisteet Yleislaatuarvostelun tekstiosuudesta! Vaikka oriin yleislaatuarvostelureissusta on kulunut jo yli viisi vuotta, en ole onnistunut kirjoittamaan tai jaksanut kirjoittaa yhtä hyviä (YLA-standardeilla) tekstejä kellekään toiselle hevoselle.
Kilpaponinroolin lisäksi, tai oikeastaan jopa sitä tärkeämpänä, Veeti oli arvokas jalostusponi Moanassa. Oriilla on minun mittakaavassani paljon jälkeläisiä, sillä jälkeläislistaa koristaa seitsemän nimeä. Kaikki sen olemassa olevat jälkeläiset ovat Moanan kasvatteja, mutta vanhoilla päivillään ponilla oli kysyntää ulkopuoleltakin, mutta harmillisesti olin tuolloin typerä, enkä antanut ponia enää käyttöön (koska se olio "eläkkeellä", nyt ajatus tuntuu todella pöljältä). Veetin seitsemästä jälkeläisestä kolme on minulla Moanassa ja loput neljä on myyty tallin ulkopuolelle.
Veetin vaikutus Moanan welsh part bredeihin on selvä ja ori on melko yleinen nimi meidän ponien sukutauluissa - enkä pistä pahakseni. Veetillä on oma ja rakkaudella vaalittu estepainotteinen viiniaiheinen orilinjansa, joka jatkuu pojanpojan Bordeauxin kautta. Myös koulupuolelle yritin Veetistä omaa orilinjaa, mutta sukupolvi sukupolvelta tykkäsin kouluorilinjasta vähemmän ja lopulta sammutin sen. Koulupuolella Veetiä näkyy kuitenkin poikansa Measureless'n kautta, vaikkei suoraa orilinjaa kouluponeissa enää olekaan. Veeti on myös yhden tämän hetken lempitammani Cherry Champagnen isänä. Cherry on seurannut vahvasti isänsä jalan jäljissä kilpaurallaan ja näköjään elääkin yhtä pitkään kuin isänsä. Omassa tallissa Veetin sukulinjat ovat vahvasti edustettuna, mutta neljästä muualle myydystä varsasta vain Jannicalle Adinaan myyty Le Petit Blanc MPB on toistaiseksi jatkanut sukuaan.
Oriin itse menin pitkin kynsin realistisuuden ja järjen nimissä siirtämään muistojen kirjoihin tasan vuosi sitten. Onhan se vähän (tai aika paljonkin) hölmöä kiintyä johonkin näin kuvitteelliseen ja olemattomaan, mutta minkäs sitä pöhkölle itselleen mahtaa. Lepää rauhassa pikselimöykkyni Veeti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti