sunnuntai 1. marraskuuta 2020

Sittenkin sabinoa

Lokakuu hujahti ohi niin nopeasti, että en yhtään tiedä mihin kaikki aika oikein katosi. Olen varmaan nukkunut koko kuukauden! Tauolta paluu ei siis ehkä sujunut ihan odotetulla tavalla, mutta elämä on.

Kirjautuessani Keskustan foorumille 27 päivän tauon jälkeen, sain ilokseni huomata, että yhdessä vakiostalkkaus-topikissani "Värien ihmemaa" oli keskusteltu sabino-geenistä ja erityisesti sabinon esiintymisestä welsheillä. "Vanhan" tiedon mukaanhan welsheiltä ei ole löytynyt sabino SB1-geeniä, vaikka rodussa esiintyy paljon sabinolle tyypillisiä, suuria ja pitsireunaisia valkoisia merkkejä. Mutta löytyypä kuin löytyykin welsheiltä SB1-geeniä! Lokakuussa 2019 on löydetty SB1-geeni ruunivoikolta D-sektion tammalta. Tammalta löytyi lisäksi dominanttivalkoinen W20-geeni, joten ponin ulkoasu on aika veikeän valkoinen!

Minä olen Moanan alkuajoista saakka merkinnyt kaikki isoja valkoisia merkkejä omaavat ponini sabinoiksi, vaikka olen ollut tietoinen ettei SB-geeniä welsheiltä ollut (vielä) löytynyt. Halusin jotenkin nostaa isot merkit perustiedoissa esiin ponin värin kohdalla ja sabino tuntui siihen parhaalta vaihtoehdolta. Kun toinen harrastaja lukee esimerkiksi kuvattomilta muistosivuilta ponin väriksi "rautias sabino", kertoo se varmasti perusharrastajalle enemmän kuin "rautias dominanttivalkoinen" saatika pelkkä "rautias". Mietin myös vaihtoehtoa "rautias isoin merkein", mutta se taas ei vain kuulostanut mielestäni hyvältä, joten päädyin sabinoon.

Todennäköisesti sabino (tai ainakin juuri SB1) on welsheillä melko harvinainen eikä selitä kaikkia sabinolta näyttäviä kuvioita. Jos geeni olisi welsheissä kovin yleinen, oltaisiin se varmasti löydetty aikaisemmin, koska sabinokuvioita rodussa on kuitenkin paljon. Minä aion kuitenkin edelleen pitää ponieni värit kohtuullisen yksinkertaisina ja merkitä kaikki isomerkkiset ponit sabinoiksi sotkematta sekaan vaikkapa dominanttivalkoista. Kasvattieni omistajat voivat sitten itse miettiä kuinka haluavat "sabinoihin" vanhempiin suhtautua, mutta ainakin nyt on todistettu, että welshin nimittäminen sabinoksi ei ole täysin epärealistista.

Lisää isoista merkeistä ja (Sirpan sanoin) suuresta sabino-sekaannuksesta voi lukea edellä mainitusta Keskustan topikista (uusimmat sabino-keskustelut sivulla 141) ja Ionicin blogista Suuri sabino-sekaannus osa 1 ja osa 2.

2 kommenttia:

  1. Tuo sabino on kyllä yhden sortin yllätyspaketti! Kuten sabino-sekaannus-sarjassa kirjoitin, minä ainakin olin jossain vaiheessa valmis pitämään sitä harvinaisena ja suhteellisen epäkiinnostavana, lähinnä pohjois-amerikkalaisten rotujen kuviona. Tämä luonnollisesti sen jälkeen kun olin nähnyt sabinoita suunnilleen kaikkialla ja kaikilla roduilla.
    Hupaisintahan juuri welshien kannalta on se, että 10 vuotta sitten yhtä ponia nimitettiin sabinoksi hyvällä omalla tunnolla, 5 vuotta sitten sitä samaa ponia nimitettiin W20:ksi hyvällä omalla tunnolla. Tänään se on taas sabino (jolla Voi olla toki myös se W20). Jos jotakin olen tästä oppinut, niin lähinnä fraasin "Never say never".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Mä olin jo jämähtänyt tuohon sabinoon, joten tämä löydös ei hetkauttanut värikirjauksia suuntaan eikä toiseen, mutta silti mielenkiintoinen löydös ja kertoo siitä, että geenitutkimuksessa ollaan vasta raapaistu pintaa.

      Poista