Moana part bredsin vuoden 2023 kasvatit

Moana part bredsin kasvattilista vuodelta 2023 on tällä päivämäärällä suljettu ja kaikki syntyneet kasvatit ovat saaneet sivunsa.

Vuonna 2023 Moanassa syntyi 60 uutta kasvattia. Tällä lukemalla rikkoutui vuodelta 2016 peräisin ollut ennätys eli 59 kasvattia vuodessa. Ei ollut tarkoitus, mutta näin vain pääsi käymään! Vuosi 2023 oli selvästi puhtaiden sektioiden vuosi. Part bredeja syntyi tuttuun tapaan eniten, 26 kappaletta, mikä on hieman vähemmän kuin aikaisempina vuosina. Sen sijaan sekä A- että B-sektion kasvattien määrä kasvoi ja mountainien kohdalla tehtiin jopa historian ennätys 13 varsalla (edellinen ennätys v. 2019 9 kpl). Lisäksi C-sektiota syntyi vuosien tauon jälkeen kolme kasvattia. Vuoden suurtapaus oli tietenkin koko Moanan historian ensimmäisten D-sektion kasvattien syntyminen (2 kpl)!

Alla olevassa kuvassa on esitetty eri sektioiden kasvattien määrät vuosilta 2012-2023. Puhtaiden sektioiden määrä on pari viimeistä vuotta ollut lievässä kasvussa, mutta pb:t pitävät vielä pintansa suurimpana ryhmänä.

Vuosi 2023 oli tuttuun tapaan tammapainotteinen, sillä tammavarsoja syntyi peräti 35 ja oreja 25. Ero oli suurin D-sektion kasvateissa, joista molemmat olivat tammoja. Welsh part bredeissa tammoja syntyi peräti 17 ja oreja vain 9. A- ja B-sektioissa sukupuolten väliset suhteet olivat lähes tasan (A o/t: 7/6 ja B o/t: 8/8). C-sektion poneista oreja oli yksi ja tammoja kaksi.

Keskimääräiset suvun pituudet olivat vuonna 2023 hieman paria aikaisempaa vuotta lyhyempiä, kun vuosien 2022-2023 aikana muualta ostetut lyhytsukuiset ponit ovat saaneet jälkikasvua. Kasvatteja syntyi kuitenkin ihan 1-polvisista pitkäsukuisiin.

Ulkopuolinen isä oli peräti kymmenellä varsalla, mutta kaikki emät olivat moanalaisia. Onneksi sentään vieraista isäreista suurin osa oli muita kuin juksulalaisia.

Ennätyssuurta kasvattimäärää selittää osittain poikkeuksellisen suuri pois myytyjen kasvattien määrä. Peräti yhdeksän moanalaista kasvattia sai uuden kodin muualta kuin Moanasta tai Juksulasta. Olin vuoden aikana varsin aktiivinen tarjoamaan tilausvarsoja foorumilla, mikä toikin tulosta ja näkyy myytyjen varsojen määrässä.

500. kasvatin raja on nyt myös mennyt rikki, sillä vuoden 2023 loppuun mennessä Moanassa on syntynyt yhteensä 502 kasvattia. Tästä jatketaan siis seuraavien viidensadan parissa!

Vuosien 2012-2023 kasvattilista sekä numeronippelitiedot löytyvät täältä.

Moana part bredsin kasvatusvuosi 2022, yhteenveto

Iisakin kirkko on jälleen rakennettu eli Moana part bredsin kasvattilista vuodelta 2022 on valmis ja suljettu. Yli puolivuotta myöhässä, mutta eipä unohdeta vuoden 2020 listaa, jonka sain valmiiksi vasta seuraavan vuoden lokakuussa! Ja taisinpa viime vuonnakin olla sen puolivuotta myöhässä eli rima ei ole kovin korkealla tämän suhteen (saisi kyllä olla).

Vuonna 2022 Moanassa kasvatettiin yhteensä 48 welsiä, joista enemmistö oli tuttuun tapaan part bredeja (29 kpl). B-sektiossa oli hurja nousu, sillä viime vuosi oli sektion osalta ennätysvuosi, kun B-varsoja syntyi 13 kappaletta. Edellisenä vuonna (2021) B-sektiota syntyi kuusi varsaa ja aikaisempi ennätys oli seitsemän (vuosina 2015, 2017 ja 2018). B-poneihin olen viime ja toissavuotena panostanut muun muassa keksimällä useita uusia tuontiponeja, mikä näkyi viime vuoden kasvateissa ja tulee näkymään myös tämän vuoden kasvattilistalla. Viime vuonna mountaineja syntyi kuusi, mikä on aika tavanomainen lukema.

Syntyneistä kasvateista 27 oli tammoja ja 21 oreja, mikä on meillä aika tavallinen suhde. A-sektiossa tosin suhdeluku oli toisinpäin, sillä kuudesta varsasta peräti viisi oli oreja ja vain yksi tamma. B-sektiossa oreja syntyi viisi ja tammoja kahdeksan ja part bredeissa oreja 11 ja tammoja 18.

Ulkopuolisia lainayksilöitä käytin viime vuonna varsin vähän, sillä ulkopuolinen isä oli kolmella varsalla ja ulkopuolinen emä samoin kolmella. Käytetyt "vieraat" tammat olivat kaikki omiani Juksulasta, mutta lainaoriit sentään olivat muilta harrastajilta.

Perinteiseen tapaan vain pari hassua yksilöä on löytänyt kodin Moanan ulkopuolelta, kun vain kolme kasvattia, kaksi part bredia (ori ja tamma) ja yksi B-tamma, ei jäänyt kotiin. Aika vähän olen muutenkin myynyt kasvatteja mihinkään, sillä edellisenä vuonna (2021) maailmalle lähti vain yksi moanalainen. Taidan sanoa tämän joka vuosi, mutta tässä kohtaa voisi ehkä vähän ryhdistäytyä. Milloinkohan olen viimeksi pitänyt ihan oikean kasvattimyynnin? En edes muista. Ehkä 2014?

Mutu-tuntumalla heitettynä keskimääräinen suvunpituus on pidentynyt ja viime vuonna syntyi jo useampi pitkäsukuinen (tasaista sukua viisi polvea tai enemmän). Suvunpituuksia on kuitenkin edelleen laidasta laitaan, aina niistä 1-polvisista alkaen.

Vuoden 2022 loppuun mennessä Moana part bredsissa on syntynyt jo 441 kasvattia. Näistä 316 (72 %) on part bredeja, 58 (13 %) mountaineja, 60 (14 %) B-poneja ja loput 7 (1,5 %) C-sektion poneja. Cobeja (sektio D) ei ole Moanassa ainoatakaan vielä syntynyt, mutta ties vaikka kuluva vuosi muuttaisi tilanteen!

Vuosien 2012-2022 kasvattilista sekä numeronippelitiedot löytyvät täältä.

Suosikkipikselit: Moana's Shenanigan

Joskus joistakin virtuaalihevosista vain tulee tärkeämpiä kuin toisista, vaikka jokaisen kohdalla kyse onkin vain mielikuvituksen tuotteista ja kasasta pikseleitä. Silti omia "suosikkipikseleitä" on aina kiva esitellä muille! Omien virtuaalihevossuosikkieni, sekä menneiden että nykyisten lempparien, esittelyt löytyvät blogista tunnisteella Suosikkipikselit-sarja.

Welsh mountain -ori Moana's Shenanigan oli Moana part bredsin kasvatti, jonka isä oli Moanan oma tuontiponi Eiddof Diafoll ja emä A-linjojemme kantatamma Goldwood's Honey Bonnie, jonka olen myös esitellyt suosikkipikselinäni sarjan ensimmäisessä osassa. Nipsu syntyi vuonna 2014 ja sai muistosivunsa eilen - yhteinen virtuaalinen taipaleemme kesti siis yli kahdeksan vuotta (CAS-ikääntymisellä 35 virtuaalista vuotta). Väriltään ori oli voikko isoilla valkoisilla merkeillä ja säkäkorkeutta löytyi kuvitteelliset 118 senttiä. Tykkäsin erityisesti Nipsun kuvista. Kullankeltainen karva, valkoiset jouhet, neljä sukkaa ja läsi vaaleanpunaisella turvalla - ei kai voikko paljoa kauniimpi voisi ollakaan?

Virallisesti Nipsu oli painotukseltaan valjakkoajoponi, mutta valjakkoajon vaikeiden luokkien lisäksi ori kilpaili täydet sijoitukset sekä este- että kouluratsastuksessa. Rakennekuvaa Nipsulla ei ollut, joten näyttelyura jäi tekemättä, mutta lajilaatuarvosteluista Esteratsastusjaoksen ja Kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluista tuli ensimmäiset palkinnot ja Valjakkoajojaoksen arvostelusta kakkonen. Rotulaatuarvostelussa Nipsu jäi 47 pisteellään toiselle palkinnolle, mutta sai täydet kilpailu- ja meriittipisteet. VWY:n jälkeläispalkinnoista Nipsulla on tällä AB-kirjain, mutta ori on yhden VWY-palkitun jälkeläisen päässä parhaasta mahdollisesta jälkeläispalkinnosta eli VWY-A:sta. Sinne tähdätään! Onneksi jälkeläispalkintoa voi korottaa myös ponin kuoleman jälkeen.

Jälkeläisiä Nipsulle ehti ilmaantua kuusi kappaletta, kaksi oria ja neljä tammaa. Käytin Nipsua varsin monipuolisesti ja oriilla onkin sekä puhtaita mountainvarsoja, että yksi part bred -jälkeläinen ja yksi B-sektion varsa. Nipsun varsoista neljä asuu Moanassa, yksi on myyty muualle ja yksi oli tilausvarsa jo valmiiksi. Nipsun leviäminen Moanan ulkopuolelle on jäänyt aika vähäiseksi, sillä toinen sen ulosmyydyistä varsoista ei ole varsonut lainkaan ja toinen on saanut yhden jälkeläisen, joka taas ei ole jatkanut sukuaan ja näyttää unohtuneen. Sen sijaan Moanassa oriilla on oma ja hyvinvoiva isälinja, joka menee tällä hetkellä Nipsun pojanpojanpojassa Moana's Pranksterissa. Toisen poikansa, pb-ori Squeek MPB:n kautta Nipsulla ei ole orilinjaa, mutta pb-suvuissa Nipsu silti poikansa tyttären ja tyttärentyttären kautta näkyy. Moanalaisissa A-poneissa Nipsu on jo kohtuullisen yleinen nimi, sillä sen lisäksi, että oriilla itsellään on useampi kotiin jäänyt A-jälkeläinen, olen käyttänyt sen varsoja ja varsojenvarsoja melko paljon. Vielä Nipsu ei ole sukutauluissa ongelma, enkä kyllä laittaisi pahakseni, vaikka joskus se (vähän kauempana) jonkun kerran kertaantuisikin!

Jo Nipsua tehdessä tiesin, että oriista tulee varmasti yksi lempiponeistani, ja niinhän siitä tulikin. On jännä miten joidenkin virtuaalihevosten, siis täysin mielikuvituksen tuotteiden, kuoppaaminen tuntuu hankalalta, jopa pahalta ja surulliselta, mutta niin vain Nipsun kohdalla muistosivujen tekeminen taas oli vaikeaa. Periaatteessahan virtuaalihevosesta ei edes tarvitsisi luopua - sehän ei oikeasti vanhene ja voi elää ikuisesti. Itse olen kuitenkin sen verran "kasvattaja", että pidän ajatuksesta, että jatkossa virtuaalihevonen "elää" jälkeläistensä ja niiden jälkeläisten kautta. Nipsun oli siis aika antaa tilaa jälkipolvelleen - ehkä sieltä nousee seuraava The Suosikkipikseli.

Moana part breds ja vuoden 2021 kasvatit

Tänään suljin Moana part bredsin viime vuoden kasvattilistan. Ollaan toki jo toukokuussa, että hieman myöhässä, mutta jos vuoden 2020 kasvattilistan sulku oli 10 kuukautta myöhässä niin eikös tämä ole jo huomattava parannus!

Vuonna 2021 Moanassa syntyi 36 kasvattia, mikä on täsmälleen sama määrä kuin vuonna 2020. Jälleen varsoista suurin osa oli part bredejä, joita syntyi 28 kappaletta (2020: 24 kpl). Mountaineja syntyi viime vuonna vain kaksi (2020: 7 kpl) ja B-sektion poneja kuusi (2020: 5kpl). Mountainkasvattien määrä on ollut viime vuosina laskeva, kun B-sektion varsojen määrä on noussut jo useampana vuonna. Mountaineista ja niiden kasvatuksesta olen yrittänyt jo vuosia luopua, mutta aina vain palaan uudelleen niiden pariin, joten varmaan jatkossakin jokunen varsa vuosittain niitäkin syntyy. C- sektiota ei ole syntynyt Moanassa enää vuosiin, mutta mainitaan se nyt kuitenkin tässä.

Vuoden 2021 kasvattilista on Moanan mittakaavassa poikkeuksellisesti oripainotteinen. Edellinen oriiden vuosi oli vuosi 2018, muutoin tammoilla on ollut enemmistö tai sukupuolet ovat olleet tasan. Oreja syntyi viime vuonna 20/36 ja tammoja 16/36, kun vuonna 2020 lukemat olivat tismalleen toisin päin. Part bredeissä oreja oli hieman yli puolet (15/28), B-sektiossa sukupuolet menivät tasan ja A-sektiossa molemmat syntyneet yksilöt olivat oreja.

Tuttuun tapaan myös ulkopuolisia hevosia on jalostuksessa käytetty pienimuotoisesti. Ulkopuolinen isä on viidellä varsalla, joista yksi on B-sektion kasvatti ja loput neljä part bredeja. Kolmella part bred kasvatilla on ulkopuolinen emä, joskin nämä kaikki ovat omia tammojani Juksulasta. Edellisenä vuonna ulkopuolinen isä oli niin ikään viidellä varsalla ja ulkopuolinen emä neljällä (nämäkin neljä Juksulan hevosia).

36:sta varsasta huikea yksi kappale löysi kotinsa muualta kuin Moanasta, kun todella ihana joulukuussa syntynyt Disney It MPB muutti turjakkeelle Blumenfeldiin. Edellisenä vuonna (2020) peräti kahdeksan varsaa myytiin muualle, joten tässä on aika isoa laskua. Toisaalta vuonna 2019 on myöskin vain yksi kasvatti päätynyt muualle. En ole kovin ahkera markkinoimaan moanalaisia, joten jokainen muualle päätynyt kasvatti on voitto.

Yleisin suvun pituus on tällä hetkellä 4-polvinen, mutta loppuvuodesta syntyi useampi 1-polvisen suvun omaava varsa, ja toki joukossa on vähän kaikenlaisia suvun pituuksia. Pisin suku (kun sukutaulujen yksittäiset "hännät" jätetään laskuista) on joulukuussa syntyneellä Bashir MPB:llä, jolla on isän puolelta sukua 5 polvea ja emän puolelta 5-6 polvea. Bashirilla taitaa olla vuoden pisin "häntäkin", kun siltä löytyy yhden linjan kautta sukua 13. polvesta asti.

Vuoden 2021 loppuun mennessä Moanassa on syntynyt yhteensä 392 kasvattia, joista 287 kappaletta (73 %) on pääkasvatusrotua welsh part brediä. Mountaineja on yhteensä 52 kappaletta (13 %) ja B-sektion poneja 46 kappaletta (12 %). Loput 7 varsaa (2 %) ovat C-sektion kasvatteja, sillä ensimmäinen D-sektion moanalainen antaa vielä odottaa itseään.

Vuosien 2012-2021 kasvattilista ja lukumäärätaulukot löytyvät täältä.

Ihmeiden aika ei ole ohi: Moanan vuoden 2020 kasvatit

Nappasin syysflunssan ja työnantajani ohjeistuksen mukaisesti menin koronatestiin sekä sain sairauslomaa testituloksen valmistumiseen saakka. En yleensä iloitsisi sairauslomasta mutta nyt on sanottava, että tulipa ylimääräinen lepopäivä tarpeeseen! Ja koska kalenteri yllättäen tyhjeni, sain viettää koko päivän pikseliponien parissa. Lähes 9 tuntia armotonta pikselöintiä - aivan kuin kultaisina teinivuosina.

Tulostakin tuli, sillä Moana part bredsin vuoden 2020 kaikkien kasvattien sivut ovat vihdoin valmiit ja julkaistu. Muutamia luonteita vielä puuttuu, mutta kaikki kasvatit on vihdoin nimetty, sivutettu ja rekisteröity. Ei tässä olla kuin 10 kuukautta myöhässä, mutta kuka sellaisia muka laskee tai muistaa!

Moanassa syntyi vuonna 2020 yhteensä 36 kasvattia, mikä on yksi vähemmän kuin edellisenä vuonna. Varsoista suurinosa oli welsh part bredeja (24 kpl). Toiseksi eniten oli A-sektion kasvatteja (7 kpl) ja vähiten B-sektiota (5 kpl). Part bredeissa oli pientä laskua edelliseen vuoteen (2019: 26 kpl), kuten myös A-sektiossa (2019: 9 kpl). Sen sijaan B-sektion varsoja syntyi viime vuonna hieman enemmän kuin edellisenä (2019: 2 kpl). C- tai D-sektion varsoja Moanassa ei ole syntynyt viime eikä sitä edellisenä vuonna lainkaan.

Vuoden 2020 kasvattilista on hieman tammapainotteinen, sillä kasvateista 16/36 oli orivarsoja ja loput 20/36 tammoja. Edellisvuonna orivarsoja oli samoin 16 kpl ja tammavarsoja 21 kpl. Kaikissa sektioissa (pb, A ja B) syntyi hieman enemmän tamma- kuin orivarsoja.

Ulkopuolinen isäori oli viidellä kasvatilla ja ulkopuolinen emä neljällä, joskin kaikki liisinkitammat olivat omia tammojani Juksulasta. Ulkopuolisten tammojen käyttö jalostuksessa oli viime vuonna lisääntynyt verrattuna edelliseen vuoteen (2019 ulkopuolisia oreja 5 kpl, tammoja 0 kpl). Moanassa vuonna 2020 syntyneistä varsoista peräti kahdeksan (22 %!) sai omistajan tallin ulkopuolelta, kun edellisvuonna varsoja myytiin pois vain yksi. Minun myynti- ja mainostusaktiivisuudella tämä on loistava tulos!

Sukujen pituuksia en alkanut sen tarkemmin räknäämään, mutta 3-4-polvinen on mutulla se yleisin suvunpituus. Sukuja löytyi kuitenkin viime vuodenkin varsoissa ihan 1-polvisesta pitkäsukuisiin, joilta sukua löytyy yli viisi polvea.

Vuoden 2020 loppuun mennessä Moanassa on syntynyt yhteensä 356 varsaa, joista 259 on welsh part bredeja. Alkaa olla jo ihan kivat lukemat, vaikka itse sanonkin. Kasvattilista ja taulukot löytyvät täältä.

Moanassa tauon aikana syntyneet kasvatit

Ennen taukoa olin suunnitellut ja tehnytkin valmiiksi kasan kasvatteja Moanaan CAS-vuosille 59 ja 60. Nämä ovat vielä esittelemättä, joten hoidetaanpa tämä pois alta. CAS59 syntyi komeat 14 varsaa ja tänään loppuvana CAS60 vain kolme kasvattia. CAS60 tiputin kaikki suunnitellut mutta vielä nimettömät ja sivuttomat seuraavalle, huomenna alkavalle vuodelle, jotta eivät jää turhaan roikkumaan.

Viime vuoden varsoista ehdottomat suosikkini ovat wA-ori Moana's Llionel, wB-ori Moana's Draugluin ja wpb-tamma After Work Candy MPB. Draugluin ei ole moanasukuista nähnytkään, vaan vain sen vanhemmat ovat Moanan kasvatteja, mutta suku on muuten tosi kiva. Lisäksi pidän oriin nimestä ja hieman meidän valtavirrasta poikkeavasta, laiskan leppoisasta luonteesta. Llionelin kuva on mielestäni aivan syötävän suloinen, vaikkei oriista sen myötä kantakirjaponia tulekaan. Oriin suku on meidän mountainkantaan nähden varsin eri sukuinen, joten myös siitosoriina Llionelilla on paikkansa. After Work Candyn nimestä pidän kovasti ja sukutaulussa on useampia lempiponejani niin isän kuin emänkin puolella, joten lemmikin paikka on Affellekin taattu! Tulevaisuuden sulho saattaa kyllä olla haasteellista löytää Affelle, sillä kuten sanottu - lempiponeja (=paljon siitoksessa käytettyjä poneja) suku täynnä...

Muitakin herkullisia ja esittelemisen arvoisia neljäntoista ponin joukosta tietysti löytyy. Suvullisesti herkullinen on varsinkin wA-tamma Moana's Sunny Smooth, jonka isä on supervanhaa sukua elenin arkistoista ja emälinja meidän ensimmäisiä wA-linjoja. Welsh part bredit Freedomholic MPB ja Miss Marzipan MPB ovat molemmat kivoja ja (ainakin osin) vierassukuisia muihin poneihin nähden, ja tiedän, että minulla oli ennen taukoa näille jotain astutussuunnitelmia jo (astutus keskenään?), mutta en vain muista mitä! Ihana wpb-tamma Future Star MPB on yhden lempiemälinjani uusin edustaja ja aivan super edustaja onkin. Suku, kuva, luonne, nimi - juuri semmoinen kokonaisuus, minkä tammasta halusinkin luoda.

Tänään loppuvana CAS-vuonna syntyi tosiaan nyt vain kolme varsaa, kun ennen taukoa nimettömiksi ja sivuttomiksi jääneet siirsin seuraavalle vuodelle. wB-tamma Moana's Prima Donna on vähän "hätävaravarsa" ja repäisinkin sille isän vasta, kun sivut oli jo tehty, mutta tamma on täysin erisukuinen kaikkiin meidän muihin poneihin nähden, joten se on arvokas siitosponi tulevaisuudessa (joskin olen tykästynyt sen emään kovasti, joten voinee olla, että Donnalle on sisaruksia jossain kohti tiedossa). wpb-ori Verwonderlijk MPB ei nyt heti noussut miksikään suosikiksi vaikka ihan kelpo poni onkin, mutta tammavarsojen tulevaksi isäksi se onkin kasvatettu, joten paikkansa se on silläkin. Tamma Pretty Perfect MPB on sen sijaan ollut suunnitelmissa jo vuosia ja aivan herkullisen ihana siitä tulikin! Kaikki mätsää nelipolvista sukua myöten, joten eiköhän tällekin ole lempiponin paikka pedattuna.

Moana part bredsin CAS58 kasvatit ja 100. postaus

En tiedä lukeeko kukaan näitä CAS-vuosikasvattihehkutuksia, mutta minä pidän näistä aivan valtavasti, joten jälleen uutta pukkaa! Uusi CAS-vuosi alkoi tänään ja minä olen hyvin aikataulussa eli valmis viime vuoden kasvattien osalta. Erityisen ihanaa loppuneessa CAS-vuodessa oli peräti kaksi tilausvarsakyselyä, joista poiki yhteensä neljä tilausvarsoina maailmalle lähtenyttä Moana-kasvattia. Vaikka itselleni kasvatankin, on aina yhtä ihanaa, kun myös joku muu tykkää minun poneistani ja haluaa niistä varsan tai jopa varsoja! Tilausvarsojen lisäksi CAS58 syntyi kymmenen kotiin jäävää varsaa eli yhteensä kasvatteja syntyi peräti 14 kappaletta, joissa kahdeksan oritta ja kuusi tammaa.

Kaikki neljä maailmalle lähtenyttä kasvattia olivat kivoista yhdistelmistä ja hienoja muutenkin, mutta Sonjalle Cloudfieldiin matkanneet oriit Lockdown MPB ja Born to be Spy MPB ovat mielestäni niiiin ihania sekä suvun, nimen että kaiken muunkin osalta, että melkein harmittaa luopua niistä! En yhtään hämmästyisi, jos jossain kohtaa kävisin näistä varsoja pyytämässä, vaikka molempien suvut ovat jo hyvin Moanassa edustettuina. Mutta kun nämä kaksi ovat niin kivoja!

Onneksi niitä kivoja varsoja syntyi kotiin jätettäväksikin. Yllättäen CAS-vuoden suosikeikseni nousivat kolmepolviset oriit Hailstorm MPB ja Rhedor The Rhenator MPB. Yllätys tämä oli siksi, että molempien sukuyhdistelmät ovat erittäin pikaisen miettimisen tuloksia. Kolmipolvisia ponejani parittaessani totesin tarvitsevani kipeästi kaksi uutta ja erisukuista wpb-oria ja nopeintenhan sellaiset saa, kun omasta omistuksesta löytyy Moanan wpb-suvuissa tuntemattomia A-poneja sekä täysverisiä. Ja hups vain, niin syntyi kaksi uutta oria. Molempien suvut ovat todella hienot, nimistäkin tuli omaan makuuni sopivat (varsinkin Redon!) ja kuvatkin on kivat. Kaksi todella arvokasta siitosoria tulevaisuudessa ja aivan ihanat ponit muutenkin.

Tammoja jäi kotiin CAS58-vuonna neljä kappaletta, jotka ovat kyllä kaikki aika kivoja. Erityisesti A-tamma Moana's Salome on aivan syötävän ihanasta sukuyhdistelmästä ja tammasta tuli ihan kiva paketti muutenkin. Salomesta oli tarkoitus tulla puoliso tuplaL-orilinjan Latelle orilinjan jatkoa varten, mutta nyt kutkuttelee kyllä jo vahvasti tammavarsan(kin) hankkiminen Salomesta. Kolmepolvinen B-tamma Moana's Dusty Paris ei sen sijaan ole Moanan omia sukulinjoja, mutta tamma on silti kaikin puolin todella ihana. Sen suvussa yhdistyy neljän eri kasvattajan kasvatustyö, sillä sukua on niin Paraatiponeista, Vinhakulmasta, Mewianista kuin Adinastakin! Aika herkku, vaikka itse sanonkin.

Viimeisenä esittelyn ansaitsee kolmepolvinen kouluori Checino MPB, joka on sukuyhdistelmästä, jota olen miettinyt aina siitä saakka, kun oriin emän talliini ostin. Welshprosentti on pieni, mutta suku istuu yhteen kuin nenä päähän: isän puolelta keveyttä ja runsasta arabiverta, emänpuolelta laatua puoliveriemänisältä ja näyttävyyttä cob-sukulaisilta. Lisäksi minulla on muutama koulutamma melko korkealla welshprosentilla, joten Keksi sopii niille sulhoksi oikein hyvin. Aivan erisukuinen se ei muuhun ponikantaan nähden ole, mutta ei yleinenkään.

Kai olen tässä harrastuksessa onnistunut, kun nämä virtuaaliset, mielikuvituksen luomat kasvatit saavat minut näin iloiseksi. Tämä oli samalla Nintsun pikselipulinoiden 100. julkaistu kirjoitus!

Moanan CAS57-kasvatit ja vuoden 2019 kasvattiyhteenveto

Uusi CAS-vuosi vaihtuu maanantaina, joten on aika sulkea kasvattilista tältä CAS-vuodelta. Samalla valmistuu myös vuoden 2019 kasvattiyhteenveto.

Moanan CAS57 kasvatit

Moanaan syntyi CAS57 seitsemän varsaa, jotka kaikki jäivät kotiin. Welsh part bredeja varsoista oli viisi, joidenka lisäksi syntyi yksi A- ja yksi B-sektion kasvatti. Varsoista oli neljä tammoja ja loput kolme oreja. Kaikki syntyneet kasvatit olivat suvultaan vähintään kolmepolvisia.

CAS-vuoden ehdoton suosikkini on wpb-tamma Magica De Spell MPB. Ensinnäkin jo nimi on juuri minun makuuni. Ihana voikko tamma on suvultaan kolmepolvinen ja kokonaan omaa kasvatustani. Isänemä on lähtöisin Juksulasta, mutta muutoin suku on moanalainen. Magia on kaunis kuin kuva ja luonteestakin tuli sopivan säpäkkä. Varmasti myös tulevaisuudessa yksi tallini suosikkiponeista!

Voikko ori Moana's Magician olisi yksi lemppareistani ihan jo isolinjansa takia, mutta aika herkullinen tästä A-sektion ponista tuli muutoinkin! Nuo Vikaruksen kuvat ovat olleet jemmassa jo jonkin aikaa vain odottamassa sopivaa ponia ja nyt se sitten osui kohdalle. Luonteesta tuli mielestäni aika veikeä ja oikein sopiva tämän isälinjan edustajalle. Isänpuoleinen suku on moanalainen, emän puolelta tulee ostoponeja sekä ikivanhaa Chigeonin aikaista laukkaponikasvatustani, ja tykkäänkin isälinjan lisäksi suvun monipuolisuudesta.

Viimeisenä esiteltäköön wpb-ori Lion King MPB eli Leo. Ori on suvultaan nelipolvinen, isänsä puolelta vahvasti vierasta verta ja emänpuolelta puhtaasti Moanan kasvatteja. Leossa päätin hieman avartaa kenttäponieni sukuja ripauttamalla sinne koulupuolelle painottunutta verta, joten Moanan kenttäponikantaan verrattuna Leo on emälinjansa osalta melko erisukuinen. Isälinja tulee jo lopettaneesta Lumivuosta. Minulla oli melkoinen tuska löytää sopivan rauhallisen mutta silti kilpaponin näköisen kimon ponioriin kuvat, enkä ole noihinkaan kuviin aivan täysin tyytyväinen mutta mennään näillä nyt. Kokonaisuutena, ja varsinkin suvultaan, Leo on kiva ja esittelynsä ansainnut.

Moanan vuoden 2019 kasvattiyhteenveto

Moanaan syntyi yhteensä 37 varsaa (2018: 52 kpl), joista vain yksi lähti maailmalle (2018: 11 kpl) ja kaikki loput jäivät kotinurkkiin. Tammoja syntyi 21 kpl eli 57 % (2018: 25 kpl / 48 %) ja oreja 16 kpl eli 43 % (2018: 27 kpl / 52 %). Vaikka ainoa muualle myyty oli tammavarsa, jäi viime vuonna kotiin silti melkoinen tammaenemmistö. Jälleen ylivoimaisesti eniten syntyi welsh part bredeja, mutta myös muutama A- ja B-sektion poni. C-sektiosta ei syntynyt viime vuonna ainuttakaan varsaa. Yleisin suvunpituus on viimekin vuonna ollut kolmepolvinen, mutta nelipolvisten määrä on selvästi kasvanut edellisestä vuodesta. Suvunpituudet vaihtelevat edelleen pääasiassa yhden ja neljän polven välillä.

Welsh part bredeja syntyi vuonna 2019 yhteensä 26 kpl eli hieman reilu 70 % (2018: 36 kpl / 70 %). Näistä tammoja oli 16 kpl ja oreja loput 10 kpl. Sukujen pituus on keskimäärin pidentynyt, mutta kasvatteja löytyy edelleen 1-polvisesta aina nelipolviseen ja osasukuisina pidemmällekin. Vain neljällä wpb-varsalla oli ulkopuolinen isä (2018: 8 kpl), ja kaikki varsat syntyivät Moanan omista tammoista (2018: 6 liisinkitammaa). Vuoden ainoa poismyyty varsa oli wpb.

Toiseksi eniten syntyi viimekin vuonna A-sektion poneja, vaikka muka kovasti mietin niiden kasvatuksen lopettamista. A-poneja syntyi 9 kpl (2018: 8 kpl), joista oreja oli viisi ja tammoja neljä.  Joukossa on suvultaan pari 1-polvista kasvattia, yksi 2-polvinen ja loput kuusi ovat 3-polvisia. Kaikki syntyivät omista tammoista, mutta yhdellä oli isänä lainaori.

B-ponien kasvatus koki vuonna 2019 notkahduksen, kun B-sektion poneja syntyi vaivaiset kaksi kappaletta (2018: 7 kpl), yksi ori ja yksi tamma. Molemmat olivat suvultaan kolmepolvisia ja  molempien vanhempina on Moanan omat ponit. B-sektion tilanne Moanassa ei kuitenkaan ole huono, sillä suunniteltuja yhdistelmiä on useita eli eiköhän sektion kasvattimäärä lähde tänä vuonna nousuun!

Vuosien 2012-2019 aikana Moanassa on syntynyt komeat 320 kasvattia. Kasvattilistan kokonaisuudessaan ja syntyneiden kasvattien tilastot taulukkomuodossa voi katsoa täältä.

Vihdoin ja viimein Moanan CAS56 kasvatit

CAS-vuosi vaihtui jo yli kuukausi sitten, mutta minkäs teet, kun kiirettä on pitänyt! CAS-vuodelle 56 oli alunperin suunniteltuna muistaakseni kuusi varsaa, mutta syksyn kiireideni takia, varsoja syntyi lopulta vain kolme. Meinasin ensin jättää ne kokonaan esittelemättä, mutta kun ovat mielestäni kuitenkin niin kivoja, joten esitellään kolmikko nyt kuitenkin. Kaikki kolme ovat mountaineja ja jäivät kotiin. Varsoista kaksi on tammoja ja yksi ori.

Moana's Summer Trick on päistärikön welsh mountain tammalinjamme uusin edustaja. En oikeastaan ollut ajatellut jatkaa tätä tammalinjaa puhtaana welshlinjana ollenkaan, vaan linjan oli tarkoitus jatkua wpb-linjana. Lopulta en kuitenkaan malttanut lopettaa puhdasta welshlinjaa tästä, joten niin sai alkunsa Tikru. Suku tällä on mielestäni mahtava ja emänisää lukuunottamatta omaa kasvatustani. Kuvan ponin on vain erittäin hyvällä mielikuvituksella ymmärrettävissä voikonpäistäriköksi, mutta ei niitä aitoja päistärikköjä joka oksalla istu, eli menköön nyt. Saa nähdä saako Tikru itse aikanaan puhtaan welsh-varsan tammalinjansa jatkajaksi vai ei.

Tämän CAS-vuoden ehdoton suosikkini on syötävän suloinen Moana's Lili Cain! Tamman isänä on Tuulian omistama Rhediad Caer Llion, joka on suvultaan täysin erisukuinen verrattuna meidän muihin mountainponeihimme eli sopivia sulhoja Lilille pitäisi olla jo kotitallissa sitten tulevaisuudessa, kun ei tuota emän sukuakaan ole meillä kuin emä itse. Lilin kuvien löytäminen oli työn ja tuskan takana, ja sain selata kuvalupiani kyllä pidemmän kaavan kautta löytääkseni sopivat kuvat. Ei ehkä mikään rakennekukkanen, mutta silti todella söpö! Suku on kiva, vaikka en sitä oman kasvatustyöni tulokseksi voikaan sanoa. Luonteestakin tuli oikeinkin kelvollinen, joten Lili on ihan täysi paketti!

Vuoden ainoana oriina syntyi Moana's Llacheu eli Late. Late on kaksipolvinen ori, jonka suku on kokonaan omaa kasvatustani. Suku nyt ei ole mitenkään hirveän suuria tunteita herättävä, mutta tykästyin Laten luonteeseen ja tykkäsin myös kirjoittaa sitä. Oriille valikoitui mielestäni luonteeseen ja sukuun sopiva kuva, joten kokonaisuutena Late on onnistunut. Late on täysin erisukuinen meidän muihin mountaineihin nähden, joten morsiamia oriille on omassa tallissa jonoksi asti. Jalostuksellisesti siis hyvinkin arvokas kasvatti.

Moanan ponien säkäkorkeudet

Olen joskus ammoisina aikoina kirjoittanut Moana part bredsin toiminta-sivulle tallin welsh part bredien kasvatustavoitteksi "jalostaa lahjakkaita kilpaponeja, jotka ovat kooltaan nippanappa ponirajojen sisäpuolella ja joiden welshprosentti on 50 prosentin korvilla". En tänä viikonloppuna oikein (taaskaan) saanut tehtyä mitään järkevää, joten aloin huvikseni selailla Moanan poneja ja päätin sitten extempore katsoa kuinka hyvin olen oikeastaan tuohon säkäkorkeustavoitteeseen osunut.

Pääasiassa meillä ponien säkäkorkeus "periytyy" keskiarvona kahdelta ensimmäiseltä sukupolvelta niin, että emälinjan (siis emän ja emänemän) säkäkorkeus lasketaan mukaan tuplana. Esimerkiksi jos isä on säkäkorkeudeltaan 120 cm, isänisä 121 cm, isänemä 122 cm, emä 123 cm, emänisä 124 cm ja emänemä 125cm, olisi jälkeläisen säkäkorkeus tällä laskutavalla 123 cm ((120+121+122+123*2+124+125*2)/8=122,875). Aivan orjallisesti en tällä tavoin laskettua säkäkorkeutta noudata, mutta se antaa hyvän "lähtönumeron" säkäkorkeudelle. Numerosta voi sitten vähentää tai lisätä senttejä, esimerkiksi jotta poni sopisi valokuviensa ponin kokoon. Lisäksi orivarsoille heitän lähes automaationa sentin pari lisää säkäkorkeutta, kuin laskenta antaisi. Pääasiassa myös välttelen kuin ruttoa vanhempien keskiarvosäkäkorkeutta, eli vaikkapa 120- ja 124-senttisistä vanhemmista ei minulla lähes koskaan tule 122-senttistä varsaa. Jos säkäkorkeus määräytyisi aina suvun keskiarvona, olisivat kaikki kasvatit lopulta samankorkuisia.

Eli minkäs kokoisia poneja meiltä sitten löytyy? Welsh mountainien tulee olla alle 122 senttiä korkeita ja meiltä löytyykin varsin laajalla skaalalla erikorkuisia mountaineja. Pienin on vain 111 cm korkea, suurimmat 121 cm. Tasan 122-senttistä ei näköjään tällä hetkellä ole tallissa ainuttakaan. Eniten, 9 kpl, on 118 senttiä korkeita A-sektion poneja. B-sektion ponien säkäkorkeuden tulee olla alle 137 senttiä ja jälleen meillä on aikalailla koko skaala käytössä, kun poniemme säkäkorkeudet vaihtelevat 125-136 cm välillä. B-sektiossa suosituin säkäkorkeus on 130 cm, jonka kokoisia on kahdeksan ponia. A-ponien säkäkorkeuden keskiarvo on 117 cm ja B-ponien 131 cm. 

Paljon mielenkiintoisempi on part bredien säkäkorkeusjakauma. Pienimmät wpb:t ovat vain 124-senttisiä, kun tämän hetken suurin yksilö on 157 cm. Eniten on kasvatustavoitteemme mukaisesti 147 (18 kpl) ja 148 (21 kpl) senttiä korkeita poneja. Poneiksi ylikorkeitakin (sk yli 148 cm) on vielä 12 kpl (6 %). Welsh part bredien säkäkorkeuden keskiarvo on 142 cm, mikä mielestäni saisi olla kasvatustavoitteiden valossa hieman suurempi. Matalaa keskiarvoa selittää säkäkorkeusjakauman alkaminen kovin pienistä poneista. Olen käyttänyt paljon welsh A- ja B-tammoja wpb-jalostuksessa, joten koska emälinjan painotus säkäkorkeuden periytymisessä on minun systeemissäni suurempi, on jälkikasvukin pienempää pienistä ponitammoista kuin olisi hevostammoista. Pikkuhiljaa se siitä kuitenkin nousee ja kasvaa!

Joskus tekee ihan hyvää käydä hevoskatrastaan läpi ja katsoa yksilöiden sijaan laumaa yleisemmin. Seuraavaksi saamattoman viikonlopun projektiksi voisikin ottaa ne poniprosentit!

Moanan CAS55-kasvatit

Viimeksi olin viikon myöhässä, nyt paransin jo vähän ja olen vain kaksi päivää jäljessä CAS-vuoden vaihtumisesta! Annettakoon se (jälleen) anteeksi, sillä CAS55 Moanassa syntyi 13 varsaa - kuten syntyi edellisenäkin vuotena. En tiedä mistä nämä kaikki varsat tulevat, kun en ollut alunperin suunnitellut kuin kuutta varsaa! Kaikki varsat jäivät vielä kotiinkin. Sukupuolet menivät lähes tasan, kun tammoja syntyi kuusi ja oreja seitsemän. Suurin osa (10 kpl) oli welsh part bredeja, joiden lisäksi joukkoon mahtui kaksi mountainia ja yksi B-sektion poni.

Ihastuin joskus vuosia sitten taffelin laukkaponioriiseen Murderous Bucket of Cheese'en (enkä vähiten nimen takia), josta ehdottomasti halusin varsan. Sitten ori pääsi unohtumaan ja lopulta huomasin harmikseni, että ori oli jo pistetty ikivihreille. Onneksi taffel suostui antamaan oriista "pakastetta". Puhe taisi olla ensin vain yhden tamma astuttamisesta, mutta lopulta meille putkahtikin kolme juusto-varsaa; tamma Cheesecake MPB ja oriit Cheesy Cheese Mouse MPB ja Go for Cheese MPB. Kolmikosta tulikin aika kiva ja näiden myötä olisi kasvatuksessa tarkoitus leikitellä cheese-sanalla tai ruoka-aiheella niin pitkään kuin mielikuvitusta riittää.

Kirjallisuusaiheinen tammalinja sai jatkoa Jane Austinin Ylpeys ja ennakkoluulo -romaanin mukaan nimetystä Elizabeth Bennet MPB:stä. Lizzystä tuli mielestäni hauskan persoonallinen ja sopivalla tavalla epätäydellinen. On tylsää jos kaikki ponit ovat täydellisiä huippuja painotuslajissaan, joten on mukava ujuttaa ponin luonteeseen myös ongelmallisempia ominaisuuksia. Lizzyllä on lisäksi kiva, meidän muista kouluponeista hieman poikkeava, suku, joten eihän tästä auta kuin tykätä.

CAS-vuoden ainoa B-ponikasvatti on tosi söötti Moana's Little Treat. Isänä on welsh-piirien puuhanaisen elenin kasvatti Cedion Teifion ja emänä omaa kasvatustani edustava ja yksi lempiponeistani Moana's Little Beauty. Suku on siis Tealla kohdillaan, mutta suloiset, hieman meidän B-ponikuvien valtavirrasta poikkeavat kuvat sekä herttainen luonne kruunaavat kokonaisuuden. Kiva poni kaiken kaikkiaan ja tulee varmasti jatkamaan tuoretta Little-tammalinjaamme.

Muutama (melkein) pitkäsukuiseksikin kelpaava kasvatti syntyi. Näistä ehdottomasti pitää nostaa esiin nelipolvisen suvun omaava wpb-ori D'Arthur MPB. Oriin vanhemmat päätin rehellisesti sanottuna puolessa sekunnissa, mutta näin jälkikäteen ajateltuna tässä on mukava yhdistelmä eri kasvattajien kasvatteja pidemmältä ajanjaksolta ja uutta ja vanhempaa sukua sopivasti sekaisin. Nimen kanssa minulla oli aluksi aika paljonkin vaikeuksia, mutta lopulta varsa sai nimensä Kuningas Arthurin legendan mukaan, kuten isänisänsäkin on saanut. Luonteesta tuli ihan ok, mukava vaihteeksi kirjoittaa vähän rauhallisemman ja hitaammin lämpeävän hevosen luonnetta, kun usein nämä minun welshit tuppaavat olemaan aika kuumia tapauksia. Kuvat sopivat hyvin mielikuvaani oriista, joten kokonaisuus on mielestäni onnistunut.

CAS55 kasvateista ei ehkä noussut ketään ehdotonta suosikkia, vaikkakin monta kivaa ja jalostuksellisesti arvokasta ponia.

Näyttelymenestystä!

En arvosta virtuaalihevosten näyttelymenestystä ihan järin korkealle, koska se ei vaadi muuta kuin riittävän hyvän kuvan löytämisen (itseotetulla kuvalla kyllä sitten enemmän), joka ei toki ole aina läpihuutojuttu, mutta silti. Tästä huolimatta tykkään aivan hirveästi siitä, miltä NJ:n arvonimet sukutauluissa näyttävät. En tiedä miksi, mutta esimerkiksi VIR MVA Ch on mielestäni vain jotenkin niin kivan näköinen ja nimenomaan siellä sukutaulussa.

Pääasiassa käytän ponejani näyttelyissä kantakirjakelpoisuuden hankkimiseksi, mutta muutaman ponin kanssa olen innostunut kiertämään enemmänkin. Vihdoista viimein muistin tehdä arvonimihakemukset ja nyt ne on hyväksyttykin, joten Moana ja Juksula(!!! C-ponit asuvat Juksulassa) saavat toivottaa tervetulleeksi joukon uusia näyttelychampioneja!

Näyttelyjaoksen champion-palkinto (Ch) myönnettiin omille kasvateilleni Snowholic MPB:lle, Moana's Sunny Daylle, Moana's Tricksterille, Moana's Venicelle ja Moana's Corinnalle, sekä ostoponeille Anfarwol Trollynille ja Malissa Dael:lle. Moana's Trickster on metsästänyt puuttuvaa MVA-sertiä muotovalio-arvonimeä varten ikuisuuden, mutta nyt vedän sen kanssa ainakin hetken henkeä siltä osin. Sen sijaan VIR MVA Ch myönnettiin Dramolett MPB:lle, joka myöskin metsästi viimeistä puuttuvaa MVA-sertiä pitkään, Anfarwol Durdurille ja Moana's Purple Cloverille. Purppis keräsi sertit ehkä nopeiten ikinä, sillä tamma sai sertin jokaisesta näyttelystä, johon osallistui. Se tuntui hieman turhan helpolta, enkä siksi osaa juurikaan arvostaa tamman titteliä (paitsi, että se näyttää kivalta!).

Virtuaalisen shownäyttelyjaoksen arvonimet eivät sukutaulussa ole esteettisesti ihan niin hienoja kuin NJ:n (älkää kysykö miksi), mutta kivoja silti. VSN Champion -titteli myönnettiin ostoponille A.D. Dusty Quadrilelle ja omalle (UPEALLE!) kasvatilleni Moana's Unforgivablelle myönnettiin VSN:n korkein mahdollinen arvonimi eli VSN World Champion.

Jotain kiinnostuksestani näyttelyihin ja näyttelyarvonimiin kertonee se, että osa nyt palkituista on kerännyt arvonimiin tarvittavat sertit tai muut palkinnot kasaan jo vuonna 2017. Ehkä seuraava rypäs sitten vuoden 2021 tienoilla?

Moana part bredsin CAS54 kasvatit

Koska Moanan kasvattilistalla mennään (melkein) ajantasalla (viikko sinne tai tänne!), on aika esitellä juuri loppuneen CAS54-vuoden kivoimmat varsat! Kasvatteja syntyi huikeat 13 kappaletta: olin suunnitellut maltillista seitsemän varsan rypästä, mutta sain varsojen sivut valmiiksi jo ennen huhtikuun puoliväliä, joten päätin tehdä niin monta varsaa tälle vuotta kuin ehdin. Ja niitähän sitten tulikin melkein tuplamäärä suunniteltuun nähden. Joukossa on lisäksi aivan ihana tilausvarsa Goldina MPB Upelle Pikkupeltoon, eli 12/13 jäi loppujen lopuksi kotiin. Varsoista tammoja oli kahdeksan ja oreja loput viisi. Welsh part bredejä oli kymmenen kappaletta ja loput kolme olivat A-sektion poneja.

Oikeastaan kaikki CAS54 syntyneet varsat ovat aikas kivoja! Melkein tekee mieli esitellä kaikki kaksitoista kotiin jäävää varsaa, mutta jos nyt kuitenkin poimisi vain muutaman extrakivan (tosin oikeushan määritti juuri vähän aika sitten, että "muutama" voi tarkoittaa mitä vain 99 saakka).

Aloitetaanpa welsh mountainilla, sillä vuoden kasvattirysäyksen aloitti tamma Moana's Sunny Gold, joka jatkaa ihanaa Sunny-tammalinjaani. Goldylle etsin alunperin ruunivoikon tamman kuvaa, mutta juuri täydellistä ei vastaan tullut, joten tammasta tuli sitten kimo. Omaa kasvatusta Goldyssa on oikeastaan vain emälinja, isänpuolen suku on ostoponeja ja emänisä samoin. Kuva, luonne, nimi ja suku muodostavat kuitenkin mielestäni todella mukavan kokonaisuuden, joten Goldy on ehdottomasti esittelyn arvoinen.

No Work Before Coffee MPB on esittelyn arvoinen ihan jo nimensäkin takia. Toffen emä Tea is for Hipsters MPB on yksi ehdottomista suosikkitammoistani, eikä vähiten nimensä ansiosta, joten Toffen kohdalla minulla oli suorastaan paineita keksiä oriille Se Täydellinen Nimi. Sellainen onneksi lopulta työpaikan kahvitauolla putkahti päähän. Kuvat ja luonne mätsäävät mielestäni hyvin yhteen ja kolmipolvinen sukutaulu täynnä lemppariponejani kruunaa kaiken.

Hieman erikoisempaa väriä tarjoilee wpb-ori Death to Hollywood MPB, joka on mustanpäistärikkö. Kuvan poni taitaa oikeasti olla päistärikönkimo, mutta ei anneta sen häiritä. Innostuin oriin nimestä sen verran, että sen pojallekin on jo nimi (ja on muuten jo morsiankin) keksittynä! Lempinimi Woody on myös ihana ja luonteesta tuli juuri sellainen kuin ajattelinkin. Kolmipolvinen suku on kokonaan omia kasvattejani ja isälinja yksi suosikkejani, joten ei tässä ole muita mahdollisuuksia kuin Woodyn nousta lemppareideni joukkoon.

Wpb-tamma Really s Star MPB on ollut jo todella, todella pitkään suunnitteilla ja näki nyt viimein päivänvalon. Staran emän Smelly Catin saadessa sivunsa puolitoista vuotta sitten, päätin, että se tulee saamaan tammavarsan, jolle tulee läsipäisen Piccola-ponin kuvat. Tässä se läsipäinen jälkikasvu nyt on! Staran kolmepolvinen sukutaulu on kokonaan omia kasvattejani, mutta ei ihan kokonaan Moanan kasvatteja, sillä ie. Juksulan July xx on Juksulasta lähtöisin. Staran suvusta tykkään kovin ja yhdessä nimen, luonteen ja kuvan kanssa muodostuu loistava kokonaisuus virtuaalihevoselle.

Säästin ehdottoman suosikkini viimeiseksi: wpb-ori Barrica Monastrell MPB on vain aivan syötävän upea. Tämä komistus on omasta tuontioriistani Verdejo Sauvignon Blancista alkaneen viini-orilinjan uusin edustaja. Sen kolmipolvinen suku on emänisää lukuunottamatta omaa kasvatustani, joskin suvun tuontihevosista eei. Cayman's Cocoholic ei ole omani vaan Quismat Arabiansin suklaanruskea ori. Barryn suku on kuitenkin mielestäni aivan mahtava ja pidän siitä paljon. Oriille tuli ihan kiva luonnekin ja onhan nuo kuvatkin todella herkulliset. En tiedä miten maltan olla käyttämättä Barrya vähemmälle kuin kymmenelle omalle tammalle!

Moanan vuoden 2018 kasvattiyhteenveto

Vihdoin ja viimein sain viimeisetkin Moanan viime vuoden kasvattien sivut valmiiksi ja saatoin sulkea vuoden 2018 kasvattilistan! Eihän tässä olla kuin kaksi ja puoli kuukautta myöhässä, mutta mitäs pienistä. Viime vuonna olin jo tammikuun alkupäivinä vastaavassa tilanteessa.

Kaiken kaikkiaan Moanassa syntyi viime vuonna yhteensä 52 varsaa (2017: 48 kpl), joista lähti peräti 11 tilausvarsoina maailmalle. Tässä on todella iso kasvu, sillä vuonna 2017 en myynyt ainuttakaan varsaa ulos tallista. Sukupuolijakauma sen sijaan oli tänäkin vuonna lähes tasan: 27 oritta ja 25 tammaa. Sen sijaan tilausvarsoista 7/11 oli oreja ja loput neljä tammoja, toisin sanottuna kotiin jäi tammaenemmistö. Ylivoimaisesti eniten syntyi welsh part bredeja (noin 70 %), mutta lisäksi syntyi jokunen varsa A-, B- ja C-sektioista. Yleisin suvunpituus näyttäisi olleen kolmepolvinen, mutta haarukka vaihtelee yhden ja neljän polven välillä ja joukossa on myös muutama, joiden suku menee osittain hyvinkin pitkälle.

Pääkasvatusrotua welsh part bredia syntyi vuoden aikana 36 kappaletta, joista 17 tammaa ja 19 oritta. Varsoista neljä (kaikki oriita) lähti tilausvarsoina maailmalle. Vuonna 2017 syntyi 37 wpb:iä eli määrä pysyi aika samana. Sukujen pituus on edelleen keskimäärin pidentynyt, mutta sukuja löytyy 1-polvisesta aina nelipolviseen ja epätasaisina sukuina hieman pidemmällekin. Kahdeksalla wpb-varsalla oli isänä ulkopuolinen ori, mikä on aika paljon vähemmän kuin edellisenä vuonna (2017: 16 kpl). Sen sijaan liisasin tammoja aika paljon enemmän kuin aiemmin, sillä peräti kuudella varsalla oli emänä liisinkitamma (2017: 0 kpl).

Hieman yllättäen toiseksi eniten syntyi A-sektion varsoja (se siitä mountaineista luopumisesta). A-sektion poneja syntyi yhteensä 8 kpl, joista oreja oli viisi ja tammoja kolme. A-ponikasvattien määrä tuplautui edellisvuodesta (2017: 4 kpl), mutta määrä ei edelleenkään ole valtava. Kaksi orivarsaa olivat tilausvarsoja eli kotiin jäi kuusi kasvattia. Kaikki syntyivät omista poneistamme. Syntyneiden A-sektion kasvattien sukujen pituus oli 2- tai 3-polvea.

Kolmanneksi eniten syntyi viime vuonna B-sektion kasvatteja, joita oli yhteensä 7 kpl, mikä on täsmälleen sama määrä kuin edellisenä vuonna. Näistä oli oreja 3 ja tammoja 4. Syntyneistä varsoista kolme oli tilausvarsoja, eli talliin jäi vain neljä varsaa, joista puolet oreja ja puolet tammoja. Yhdellä tilausvarsalla oli ulkopuolinen isä, muutoin kaikki kasvatit olivat omista poneistamme. Suvut olivat lyhyitä, vain 1- tai 2-polvisia.

Viime vuonna meillä syntyi myös yksi C-sektion kasvatti! Edellisvuonna C-ponivarsoja ei syntynyt ainuttakaan. Moana's Tiwlip oli oma "tilausvarsani" Juksulaan. Kumpa muuten joskus saisi Juksulastakin tällaisen samanlaisen postauksen kirjoitettua. Siellä on sivuttomina kasvatteja vuodesta ööööö... ehkä 2016 alkaen. Sitä kaunista ja epätodennäköistä päivää odotellessa...

Nyt Moanassa on vuosina 2012-2018 syntynyt yhteensä komeat 283 kasvattia! Kuluvallekin vuodelle on paljon kasvatteja suunniteltu eli ei tämä tähän ole jäämässä. Vuosien 2012-2018 kasvattitilastot voi katsoa taulukkomuodossa täältä.

Moanan Hall of Fame

Vaikka kasvattelenkin omaksi ilokseni ja pääasiassa omaan käyttööni, on jokunen Moanan welshkasvatti tässä vuosien varrella eksynyt tallin ulkopuolellekin muiden käsiin. En kyttää mitä kasvateillani tehdään, mutta aina silloin tällöin käyn kasvattilistaa läpi ja katson mitä kasvateilleni kuuluu. On aina yhtä suuri ilo huomata, että kasvatillani on jotain tehty! Erityisesti mieltä lämmittää jos kasvattini on päässyt laajemminkin jatkamaan sukuaan tai menestynyt laatuarvosteluissa tai näyttelyissä.

Vuoden 2013 loppukesästä syntynyt Adealaide MPB on kiva yhdistelmä este- ja koulusukua. Isänä sillä on Kidan kasvattama ja minun omistamani, edesmennyt Cullenton's Ikaros ja emänä Violan kasvatti Violan Jolie, joka oli yksi ensimmäisistä Moanan wpb:eista. Uppe on tehnyt Adealaiden kanssa loistavaa työtä niin kilpailu- kuin kasvatuspuolellakin. Tamma on jo palkittu YLA1 ja KRJ-I  -palkinnoilla ja se on kuulemma suuntaamassa vielä esteratsastuksen laatuarvosteluunkin. Lisäksi Adealaidella on peräti viisi varsaa ja se onkin jälkeläispalkittu VWY-C-arvonimellä. Tammalla on jo yksi pojanpoikakin ja lisää varmasti tulossa, sillä tamman jälkikasvua on asumassa aktiivisten harrastajien talleissa.

wA-tamma Moana's Nevada syntyi syksyllä 2013 ja alunperin se oli tarkoitus jättää kotiin. Eräs aloitteleva welshkasvattaja kuitenkin teki tammasta tarjouksen ja myin sen hänelle. Hän katosi aika pian, jolloin tarjosin Nevadaa suoraan Ompulle Coedwig Welshiin. Ehdottomasti yksi parhaista kaupoistani ikinä! Tamma on kilpaillut ja se on palkittu YLA2 ja VWY-II -palkinnoin. Jälkikasvua Nevadalla on neljä, jotka tosin kaikki ovat oreja, eli tammalinjaa ponista ei ole enää jäljellä. Tamman jälkeläiset ovat palkittuja ja komeita ja niitä löytyy aktiivisten welshkasvattajien hoivista, eli ne tulevat vielä varmasti jatkamaan sukuaan. Jokunen lapsenlapsi Nevadalta jo löytyykin. Nevadan suvun jatkuminen on itselleni tärkeää erityisesti tamman eei:n LD's Las Mountainsin takia, joka on ensimmäinen welshkasvattini ikinä.

Loppuvuoden 2013 kasvatti Moana's Taryn päätyi elenille, liekö peräti ihan tilausvarsana. Ori on kyllä kivasti valjakkoajossa kilpaillut ja lisäksi VWY-palkittu, mutta erityisen iloinen tämän ponin kohdalla olen sen runsaasti jälkeläismäärästä: peräti yhdeksän varsaa! Nykyään tuollainen on oikea harvinaisuus, varsinkin kun kaikki eivät ole elenin omia kasvatteja, vaan oriilla on ollut kysyntää muuallakin. Tarynilla on jo kourallinen lapsenlapsia ja esimerkiksi elenillä on siitä kolmipolvisen suvun omaava, todella kiva tamma, jossa hän on yhdistänyt uudempaa sukua vanhempiin linjoihin.

Cruella De Vil MPB lähti danille Paraatiponeihin tilausvarsana alkuvuonna 2014. Ihan kauhean kovaa jalostuskäyttöä ei tammalla ole ollut, mutta yksi varsa löytyy. Tykkään kuitenkin kovasti siitä, millaisen persoonan dani on tammasta tehnyt. Ja näin himokisaajana arvostan kyllä myös tamman ERJ-I ja VWY-II -palkintoja.

Moana's May Queen oli myös tilausvarsa, tosin Jannicalle Adinaan. Emänä May Queenilla on Moanan ensimmäinen wA-tamma Goldwood's Honey Bonnie, joka on yksi tallin tärkeimmistä kantatamoista. En tiedä löytyisikö May Queenille jotkin päivitetymmät sivut jostakin, mutta ainakin näiden sivujen mukaan poni on vain vähän kilpaillut. Sen sijaan jälkikasvua siltä löytyy! May Queenillä on viisi varsaa, jotka ovat varsin ahkerasti jatkaneet sukuaa. Tammalla on jo jopa lapsenlapsenlapsiakin! Parhaimmillaan May Queen löytyy siis kolmannesta polvesta. Nostan hattua!

Paraatiponeihin värkättiin uusi tilausvarsa alkuvuodesta 2015, tällä kertaa wB-ori Moana's Osiris. Tykästyin oriiseen heti ja melkein jo harmitti, että olin mennyt moisen herkun myymään! Osiris on kilpaillut porrastetuissa, mutta se ei ole kiertänyt laatuarvosteluita. Sen sijaan jälkikasvua löytyy tältäkin herralta. Neljästä varsasta puolet on oreja ja puolet tammoja. Osirista on mukavasti käytetty eri kasvattajien tammoille ja sen varsat ovat myös levinneet usealle eri omistajalle. Vielä en lapsenlapsia oriille löytänyt, mutta vihjeitä tulevista sellaisista löytyi kyllä! Itseänikin kutkuttaisi jostakin Osiriksen jälkeläisestä napata varsa itselle - sen verran vielä Osiriksen (nykyään ruuna) perään haikailen!

Konstantin MPB on vuoden 2015 tilausvarsa Jannicalle Adinaan. Konsta on muuten samasta isästä kuin ensimmäisenä esitelty Adealaide! Emänä Konstalla on yksi suosikkitammoistani, Anna Karenina MPB. Konsta ei ole sivujensa mukaan juurikaan meritoitunut ratsastuskilpailuissa (joskin pari kertaa olen hoksannut oriin ainakin KERJ-kilpailuiden tuloslistoilla), mutta sitäkin enemmän näyttelykehissä. Komea musta ori on kantakirjattu toisella palkinnolla ja lisäksi saavuttanut champion-arvonimen sekä perinteisissä NJ-näyttelyissä, että VSN:n alaisista näyttelyistä. Konstalla on lisäksi yksi orivarsa, joka ei tosin näytä olevan aktiivisen harrastajan omistuksessa.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, oman esittelynsä ansaitsee wB-ori Moana's Anwar. Ori lähti tilausvarsana Disalle Glenwood Welshiin kesällä 2016. Oriin isä ja emä ovat molemmat ihan superkivoja ja olin itsekin ajatellut ne joskus yhdistää, mutta Disa ehti ehdottaa sitä ensin. Anwarin 2-polvinen suku on mielestäni upea! Ori on meritoitunut kilpakentillä ja se on palkittu ERJ-I-palkinnolla. Jälkeläisiä oriilla on nyt neljä ja se on edelleen jalostuskäytössä. Lapsenlapsia ei Anwarille ole vielä syntynyt, mutta oriin kaikki varsat ovat aktiivisilla harrastajilla, joten taitaa olla vain ajankysymys milloin seuraava sukupolvi syntyy.

Yritän aina sopivissa tilanteissa kiittää ahkeria kasvattieni omistajia, mutta vielä yleisesti ja yhteisesti kiitos kaikille! Myös niille, joiden omistuksessa olevaa kasvattiani ei tässä kirjoituksessa esitetty.

Welsh mountain -ongelma

Viimeviikkoinen matalapaine on ohi ja olen tänään tässä aamupäivän aikana harrastellut hyvillä mielin. Puuhastelun kohteena on tosin (jälleen kerran) ollut Moana part breds eli Juksulan homehtuminen saa rauhassa jatkua. Saa nähdä milloin teen asialle jotain - vai teenkö ollenkaan.

Tässä astutuksia suunnitellessani törmäsin taas samaan ongelmaan: jatkaako welsh mountainien kasvatusta vai ei. Moanan ensisijainen kasvatusrotu on welsh part bred, mutta A- ja B-sektioiden varsoja syntyy aina silloin tällöin. 

Suhteeni B-poneihin on aina ollut hyvä ja niiden pienimuotoinen kasvatus on ja pysyy Moanan strategiassa. Sen sijaan suhteeni mountaineihin on aina ollut vähän ristiriitainen. Toisaalta ne ovat todella kauniita tai ainakin söpöjä, mutta toisaalta en taas ole lainkaan pikkuponi-ihminen (tai ovathan B:tkin pikkuponeja, mutta kuitenkin) ja "Se Jokin" mounteista puuttuu. A-ponien kasvatuskin on aika kausittaista: välillä suorastaan vimmalla yhdistän A-linjojani part bredeihin jättäen puhtaat A:t kokonaan pois. Sitten taas seuraavassa hetkessä puuhaan kovaa vauhtia uusia sukuja ja elvytän vanhoja.

Minulla on mountaineissa joitakin tärkeitä isä- ja emälinjoja, jotka tahtoisin puhtaina A-linjoina säilyttää. Emälinjoja voisi periaatteessa pitää yllä ulkopuolisten oriiden astutuksilla, mutta isälinjoja varten tarvitaan omia tammoja jos siis tahdon linjan varsat oman kasvattajanimeni alle. Toki jotkut antavat tammojaan liisinkiin, mutta ehkä pelkästään siihen nojautuminen ei ole kannattavaa. Tästä tullaan siis siihen johtopäätökseen, että jos tahdon säilyttää ne muutamat isä- ja emälinjat puhtaina mountain-linjoina, on minulla oltava myös muuta A-ponien kasvatusta, jotta saan materiaalia isä- ja emälinjojen jatkamiseen. Ostoponeja ja ulkopuolisia isä/emätarjokkaita unohtamatta.

Esimerkiksi edesmenneellä A-tuontitammalla Goldwood's Honey Bonniella on oma emälinjansa sekä welsh part bredien keskuudessa, että puhtaana A-linjana (Bonnie -> Moana's Honey Brianna -> Moana's Honey Bunny). Bonnien Honey-linja on yksi tärkeimmistä mountainien emälinjoistani ja ehdottomasti säilyttämislistallani - nimenomaan puhtaana mountainsukuna vaikka tammalla onkin peräti kaksi wpb-tyttärentytärtä. Toinen tärkeä ja puhtaana säilytettävä emälinja on Sunny Burprispin Sunny-linja (Puppe -> Moana's Sunny Smile -> Moana's Sunny Day), josta ei welsh part bred -tammalinjaa (vielä) olekaan. 

Puhtaita mountainponien isälinjoja minulla on selvästi vähemmän. Yritin joku vuosi sitten vähentää radikaalisti A-ponien määrää ja katsoin, että ylläpitäisin emälinjat ulkopuolisten orien avulla. Siksipä vanhemmat A-isälinjat ovat tallista lähes kadonneet. Isälinjoista puhtaana säilyttämislistalla on ainakin tuontiori Eiddof Diafolin A-linja (Jimmy -> Moana's Shenanigan -> Moana's Trickster). Monia muita puhtaita isälinjoja olen tallista jo hävittänyt. Onneksi muutamia isälinjoja on jatkunut Moanan ulkopuolella, joten jokusen linjan palauttaminen voisi olla mahdollista.

Mutta kun haluaisin päästä mountaineista eroon! Haluaisin yhdistää kaikki A-sukuni welsh part bredeihin ja jatkaa linjoja siellä. Mutta sitten taas tahdon kuitenkin pitää nuo muutamat linjat myös puhtaina! Hirveä ongelma, kun tahdon kahta ristiriitaista asiaa samaan aikaan. Huoh, että ihminen voikin tehdä elämänsä vaikeaksi!

Suosikkipikselit: Goldwood's Honey Bonnie

Joskus joistakin virtuaalihevosista tulee vain tärkeämpiä kuin toisista vaikka jokaisen kohdalla kyse onkin vain mielikuvituksen tuotteista ja kasasta pikseleitä. Silti omia "suosikkipikseleitä" on aina kiva esitellä muille, joten täältä pesee! Omien virtuaalihevossuosikkieni, sekä menneiden että nykyisten, esittelyt löytyvät tunnisteella Suosikkipikselit-sarja.

Goldwood's Honey Bonnie ei ole ensimmäinen suosikin asemaan noussut virtuaalihevoseni, mutta koska tein tammalle tänään muistosivut, saa se aloittaa tämän sarjan. Keksin Bonnien elokuussa 2011  alunperin Juksulaan. Perustettuani Moana part bredsin siirtyi tamma luonnollisestikin sinne ja on asustellut siellä viimeiset kuusi vuotta. Rodultaan Bonnie oli welsh mountain. Säkäkorkeutta löytyi 120 senttiä ja väriltään tamma oli voikko. Pidin erityisesti Bonnien kuvista, sillä kuvien poni on kermanvärinen voikko vitivalkoisin jouhin - voiko kauniinpaa ollakaan? Myös Bonnien luonne sopi mielestäni sen kuviin erinomaisesti.

Virtuaalisen elämänsä aikana Bonnie ehti kilpailla paljon: 62 sijoitusta esteratsastuksesta, 49 sijoitusta koulukentiltä, 14 sijoitusta kärryjen edessä ja vielä kaksi sijoitusta kenttäkilpailuista. Unohtamatta Bonnien ahkeraa, joskaan ei kovin menestyksekästä, match show -uraa! Koulumenestyksestään tamma palkittiin jopa ensimmäisellä palkinnolla. Esteratsastusjaoksen laatuarvostelusta Bonnie sai toisen palkinnon, kuten myös Yleislaatuarvostelusta ja welshien rotulaatuarvostelusta. Jälkeläisistään Bonnie on palkittu toiseksi parhaimmalla arvonimellä eli VWY-AB:llä.

Bonnie jätti ison jäljen Moanan ponien sukuihin sekä mountainien että part bredien puolella. Minulle kotiin Moanaan jäi Bonniesta kaksi tammaa, mountaintamma Moana's Honey Brianna ja wpb-tamma Bonnie Blue MPB, sekä mountainori Moana's Shenanigan. Lisäksi Bonnien kaksi mountaintammavarsaa on myyty muualle: Moana's May Queen on tehnyt Adinassa jo monta varsaa ja Moana's Hafrina on Susannan luona kantakirjattu kolmannelle palkinnolle. Kaukaisimmillaan Bonnie näyttäisi olevan neljännessä polvessa - vieläpä suoraan emälinjassa! Tammat KW Meggan ja KW Torlan ovat Ompulla Coedwig Welshissä eli ne tulevat varmasti jatkamaan Bonnien sukua vielä pidemmällekin. Omassa kasvatuksessani Bonnie on tällä hetkellä kolmannessa polvessa mutta siihen en toki aio lopettaa! Toivon voivani jonain päivänä tehdä Bonnie-kertauksen/sia, esimerkiksi 5+5 tai vielä kaukaisempia. Siihen on vielä hieman matkaa.

Monessa suhteessa Bonnie oli ensimmäinen. Se oli Moanan ensimmäinen welshmountaintamma. Se oli Moanan ensimmäisen kasvatin emä. Se oli ensimmäinen ykkösellä KRJ:n laatuarvostelussa palkittu virtuaalihevoseni koskaan. Se oli ensimmäinen VWY:n jalostuarvostelussa palkittu ponini ikinä. Bonnie on todellakin ansainnut pikseleilleen paikkansa minun muistoissani.

Kasvatuksen nopeuttaminen

Usein uudet kasvattajat aloittavat kasvatuksensa suvuttomista hevosista edeten sukupolvi sukupolvelta pidempiin sukuihin. Näin aloitin minäkin welshkasvatukseni vuonna 2012 ja oikeastaan kaikkia muitakin kasvattamiani rotuja olen aloittanut kasvattamaan suvuttomista hevosista. Se on ehkä kaikista helpoin tapa: ei niskaan hengittäviä kasvattajia, ei paineita hevosten pölyyntymisestä, ei tarvitse heti kasvatuksen aluksi alkaa opetella jalostusmateriaalinsa sukuja ja niin edelleen. Sitä paitsi jokaista vähänkään kunnianhimoista kasvattajaa varmasti houkuttaa lähteä kasvattamaan ihan omia linjoja. "Tuoda uutta verta" rodun jalostukseen.

Jos omista suvuttomista linjoistaan jaksaa kasvattaa riittävän pitkälle, joutuu huomaamaan nopeasti, että kaikki tallin hevoset ovat tavalla tai toisella sukua keskenään. Tarvitaan siis jatkuvasti uusia suvuttomia hevosia, joista saa kasvatettua uusia, erisukuisia lyhytsukuisia, joita sitten yhdistellä vanhemman kasvatuksensa tuloksiin. Ja taas kaikki ovat sukua keskenään. Yleisemmissä roduissa on tietysti aina vaihtoehtona ostaa uusia, erilaisista suvuista tulevia hevosia muualta. Mutta entä ne omat isä- ja emälinjat? Tai mitä jos sopivia ostohevosia ei löydykään?

Jossain vaiheessa kasvattaja ajautuu tilanteeseen, jossa talli on täynnä kohtalaisen pitkäsukuisia hevosia, joita ei enää juurikaan voi yhdistellä keskenään. Paitsi jos kasvattaja on ollut fiksu ja tuonut jatkuvasti talliinsa uusia hevosia ja kasvattanut jatkuvasti uusia lyhytsukuisia uusista suvuista. Valitettavasti allekirjoittanut ei ole ollut ihan niin fiksu. Törmäsinkin tuossa viime vuoden puolella siihen, että welshkasvatukseni kolmannen polven kasvatit vielä onnistuvat mutta neljännen polven kasvatit alkavat olla jo kaikki sukua keskenään ja viides polvi onkin jo lähes mahdoton. Olenkin viimeisen puolen vuoden aikana ostellut aika paljon uusia jalostusponeja muualta sekä käyttänyt ulkopuolisia oreja jalostuksessa mutta silti tuntui ettei sekään riitä tai etten löytänyt riittävästi juuri sellaisia poneja, joita omien welshieni sukuihin tahdoin.

Viime syksynä pyörittelin ideaa erillisestä "lyhytsukuisten hautomosta". Halusin kuitenkin, että kaikki welshkasvattini ovat Moanan kasvatusta, joten uuden tallin tekeminen ei ollut vaihtoehto. Lopulta päädyin ikään kuin kompromissiin: suvuttomat ja yksipolviset ponit asuvat Moanassa mutta ikääntyvät merkittävästi nopeammin ja kilpailevat kevyemmin. Näin pääsen 2-polvisiin kasvatteihin omista suvuttomista poneista noin kuukaudessa tai kahdessa entisen vuoden tai kahden sijaan (CAS-ikääntyminen). Nämä "pikakasvatit" ovat kaikin tavoin Moanan kasvatteja, vain nopeammin tuotettuja. Toistaiseksi olen tuonut vain A- ja B-sektion poneja, joista olen kasvattanut welsh part bredeja ulkopuolisten hevosoriiden kanssa. Tavoitteena on, että kunhan kasvatukseni edistyy, siirtyvät myös kaksipolviset ponit nopeautettuun elämänkiertoon.

Onko parin ensimmäisen polven pikakasvatus huijausta? Heikentääkö se jollain tavalla sen kautta syntyneen, hieman pidempisukuisen hevosen arvoa? Mitä muita keinoja kasvatuksen nopeuttamiseen teiltä muilta kasvattajilta löytyy vai kasvatatteko siivosti alusta asti samaan tahtiin ja samoin tavoittein?

Moanan CAS49 kasvatit

Takaisin nykyhetkeen, nimittäin Moana part bredsin CAS49-vuoden kasvatteihin! Varsoja syntyi yksitoista kappaletta. Aika tammavoittoista oli tällä kertaa, sillä yhdestätoista varsasta peräti seitsemän on tammoja! Kuten tuolla pari kirjoitusta sitten hehkutin, niin näistä CAS49-kasvateista peräti kolme lähti maailmalle eli kotiin jäi "vain" kahdeksan varsaa. Tämän kerran kasvatit ovat A- ja B-sektiota sekä tietenkin part bredeja. Tässä tämän CAS-vuoden varsapoiminnat!

Disalle Glenwood welshiin lähti komea ori Rufus Roux MPB, joka on hurmannut minut täysin! Yhdistelmä on mielestäni mainio ja kolmipolvinen suku on syötävän herkullinen. Suvusta löytyy Kidan pitkäaikaista kasvatustyötä Cullenton's ja Aelwen kasvattajanimillä sekä danin Paraatiponien wpb-kasvatusta (ei. Norris). Emälinja menee minun arabikasvatteihini Juksulassa. Rufusta tulen tulevaisuudessa varmasti lainaamaan jollekin Moanan tammoista!

Uutta verta B-ponilinjoihini tuo Moana's Hecuba, yksipolvinen, oikein sievä tamma. Meillä yksipolviset ikääntyvät vähän nopeammin ja siksipä Hebakin on jo ehtinyt aloitella kilpauraansa. Tamman tarkoituksena on pykätä varsa tai pari ja siirtyä sitten mananmajoille. Tästä tammasta kuitenkin jostain syystä pidän enemmän kuin yksipolvisistani yleensä.

Puolivahingossa olen vuosien saatossa katkaissut kaikki omiin tuontiponeihin pohjautuvat mountainorilinjamme yhtä lukuunottamatta. Moana's Ghostbuster on yritys korjata tätä erhettä. Kaksipolvisen suvun omaava Kosti on uudempia A-linjojamme sekä isäsä että emän puolelta. Luonteestakin tuli kiva ja kuva on komea, joten siinäpä riittävästi syytä tykätä tästä herrasta!

Hopea-geeni on welsheille äärimmäisen harvinainen mutta kuitenkin se on olemassa. Meillä on yksi hopea emälinja ja kolmipolvinen wpb-tamma Royal Dream MPB on linjan uusin tuotos. Tiedän kyllä, ettei Ruusan kuva ole welsh part bredia nähnytkään, mutta kuvassa on aito hopeanruunikko, joten annettakoon se tällä kertaa anteeksi. Ehkä seuraavalle sukupolvelle haeskelen jonkun "melkein hopean", joka näyttää enemmän welshiltä.

Moanan vuoden 2017 kasvattien yhteenveto

Lupailin pari postausta sitten yhteenvetoa Moana part bredsin vuoden 2017 kasvateista. Täältä pesee!

Welsh part bredeja syntyi yhteensä 37 kappaletta, joista oreja 19 ja tammoja 18 varsaa. Käytimme harvinaisen paljon ulkopuolisia oreja, sillä peräti 16. wpb-kasvatin isä ei ole omistuksessani. Aikaisempina vuosina alle kymmenen varsan isä on minun hevosteni ulkopuolelta eli siinä on ollut isoa kasvua. Sen sijaan määrä laski aika rajustikin viime vuodesta, jolloin wpb-varsoja syntyi meillä peräti 51 kappaletta. Sukujen pituus on keskimäärin pidentynyt, mutta edelleen sukuja löytyy 1-polvisesta aina nelipolviseen.

Welshien B-sektiota syntyi toiseksi eniten eli yhteensä seitsemän varsaa, joista oli oreja kolme ja tammoja neljä kasvattia. Näistä kahden tamman isä on oman tallin ulkopuolelta. B-poneja meillä on yleensä syntynyt vuodessa alle kymmenen eli ei nytkään suurta muutosta mihinkään suuntaan. Sukujen pituukset ovat vielä aika lyhyitä, 1-3-polvisia.

Welsh mountaineja kasvatimme yhteensä vain neljä kappaletta, joista puolet oreja ja puolet tammoja. Kaikki mountit syntyivät omista poneistamme. Viime vuonna syntyneet mountit olivat lyhytsukuisia, 1- tai 2-polvisia.

Yhteensä vuonna 2017 Moanassa syntyi 48 kasvattia. Ylivoimaisesti suurinosa oli welsh part bredeja (77%). Varsojen sukupuolijakauma oli täsmälleen tasan (oreja 24 ja tammoja 24). Suvuista ylivoimaisesti yleisimmät olivat 2- ja 3-polviset suvut, lyhyempiä ja pidempiä sukuja omaavia varsoja syntyi vain muutama kumpaakin.

Yhteensä vuosina 2012-2017 Moanassa on syntynyt huikeat 231 varsaa! Ihan kelpo määrä jo. Moanan kasvattitilastoja voi tarkastella täältä näppärässä taulukkomuodossa, joskin sukupuolia ja suvunpituuksia ei ko. taulukossa ole eritelty.

Hyvää uutta vuotta koko virtuaalikansalle!