Laatuarvosteluhulinaa!

Huhtikuussa minulta oli hevosia mukana ponikantakirjan, ERJ:n laatuarvostelun ja VWY:n rotulaatuarvostelun tilaisuuksissa. Tarkoitus oli ilmottaa poneja myös VVJ:n laatuarvostelun tilaisuuteen mutta enhän minä sitten kuitenkaan muistanut. No, onpahan kasa valmiita valjakkoponeja odottamassa seuraavaa tilaisuutta!

PoniKTK:n tilaisuudessa kaikki ilmoittamani ponit pääsivät mukaan jonoponia myöten. Yllätyksiä ei tällä kertaa tullut vaan olin aavistellut kaikkien ponien palkinnot "oikein". Upea Flintheart Gloomgold MPB, jonka isälinja muuten on yksi suosikeistani, sai ykkösen erittäin komeilla 83 pisteellä. Supermodel MPB, Vampire Slayer MPB, Moana's Unfair ja Dinosaurus MPB ylsivät kaikki toiseen palkintoon. Hopea-geenistä wpb-tammalinjaani edustava Duchess MPB palkittiin kolmosella.

ERJL:n huhtikuun tilaisuudessa minulla oli tuomarioikeuksieni ansiosta mukana kuusi hyvin valmisteltua ponia. Moana's Shenanigan, Moana's Little Mermaid, Moana's Samba Rythm ja Dazzling Heartqueen MPB saivat kaikki ensimmäisen palkinnon komeilla pisteillä vaikka Samballa ja Dallalla jälkeläispisteet jäivätkin vajaiksi. Busy Walter MPB ja Blackwoods Antoinette saivat kakkosen, lähinnä vähäisten jälkeläispisteiden takia. Kauas ei ykkönen jäänyt kummallakaan, mutta tuskin viitsin kakkosta lähteä uusimaan. Hyvä palkinto sekin.

Huhtikuulle puuhasin jälleen welshien rotulaatuarvostelutilaisuuden ja ilmoitin mukaan viisi ponia, joista neljä on "pikakasvattejani" ja yksi ostoponi. Ponit palkittiinkin yli odotusteni! Snowholic MPB ja French Special MPB saivat kakkosen erityisen hyvien rakennepisteidensä ansiosta. Samoin kakkosen saivat Bitter-n-Sweet MPB ja Huhtalan Sunrise, jotka ylittivät kakkosen rajan komeiden luonnepisteidensä ansiosta. Dewdrop MPB sai kolmospalkinnon.

Pitkästä aikaa laukkauutisia

Olen viimeksi tammikuussa kertonut laukkahevosteni (ja -ponien) kuulumisia, joten nyt lienee aika mainita niistä jotakin. Olen viime aikoina keskittynyt enemmän laukkaponeihin ja toistaiseksi viimeisin laukkahevoseni siirtyi eilen eläkkeelle.

Oma kasvattini Juksulan Carma xx aloitti uransa vanhempiensa jalanjäljissä risuesteillä mutta siirtyi maaliskuussa sileille kun juoksu ei oikein kulkenut. Sileällä Carma juoksikin jonkin sortin prosentit (21%/68%). Eilisen G2-voittonsa ansiosta Carma saa lopettaa uransa tähän, sillä suhteutetun arvonnan takia sitä ei kannata ilmoittaa arvokilpailuihin. Carmalla tosin on hankittuna osallistumisoikeus Breeders' Cup Marathoniin, joten saatan ehkä muuttaa mieltäni.

Sileänjuoksijat Juksulan Guerrilla xx ja Juksulan Chaos xx lopettivat molemmat uransa maaliskuun puolivälin tienoilla. Kummallakin olisi vaikka mitä kvaaleja hankittuna vaikka mihin tämän CAS-vuoden arvokilpailuihin, mutta molempien prosentit ovat sellaiset, että en taida viitsiä ilmoittaa niitä edes lähtöjen täytteeksi. Guerrilla ja Chaos ovat jo siirtyneet kilpailemaan porrastettuja kilpailuita kenttäratsastuksessa.

Ratsusukuinen Raising Dragon Ring xx käväisi kokeilemassa laukkakilpailuita surkein tuloksin: 16 starttia, vain yksi voitto ja prosentit 6%/44%. Drakesta oli tarkoitus tulla sulhanen Carmalle mutta pitänee harkita hetki. Toki Drakella olisi vielä aikaa kokeilla risuesteitäkin jos vaikka este- ja kenttähevosia vilisevällä sukutaululla osaisi hypätä kovassakin vauhdissa.

Ainoa viimeaikoina juossut arabini Juksulan Habibti ox juoksi viimeisen starttinsa maaliskuun alussa. Ehtipä tamma napata voiton G1-tasoltakin! Tosin Habibtin prosenteilla ei juhlita. Habibtin molemmat vanhemmathan ovat pärjänneet hienosti, joten tamma tulee varmasti saamaan jälkikasvua. Ties vaikka olisi periyttäjä, heh!

Kuten jo mainitsin, olen keskittynyt viime aikoina laukkaponeihin. Innostuin tuossa jokin aika sitten tuomaan ison kasan uusia poneja kun kalenterissa oli tarjolla pelkkiä maiden day -kilpailuita. Ryhmän 1 poneja minulla onkin tällä hetkellä noin 30 ja ryhmän 3 ponejakin pitkälle toistakymmentä, joten on turha käydä kaikkia poneja läpi. Kuten taisin jo tammikuussa harmitella, eivät ponini ole juosseet kovin ihmeellisesti. Kaksi joulukuusta asti minulla ollutta pilkkuponia, Pearson Telynin ja Cil Mabelin, olen saanut juoksutettua G2-tason voittoon mutta kummankin voittoprosentti on 17% eli mistään huippuponeista ei ole kyse.

Laukkahevoset saavat nyt joksikin aikaa jäädä sivuun ja kilpailuttelen tuota ponilaumaani jonkin aikaa. Juksulassa on muuten nyt jo parin kuukauden ajan järjestetty säännöllisesti joka viikko yksi kilpailu sekä ryhmän 1 että ryhmän 3 poneille eli olen kunnostautunut kilpailunjärjestämisenkin puolella! Saanpahan ainakin valita sopivat matkat ja tasot oman ponilaumani tarpeisiin.

Onko kasvatustoiminta aloitettava evm sukuisilla?

Eilen illalla kännykällä Keskustaa selatessani eteeni tupsahti kysymys Onko kasvatustoiminta aloitettava evm sukuisilla?. Siinähän alkoi meikäläisen, vannoutuneen pikseliponikasvattajan, aivot hyrrätä ja ennen nukahtamista vedinkin pitkät pohdinnat aiheesta.

Olen virtuaaliharrastukseni aikana kasvattamalla kasvattanut kabardiineja (Siittola Cipofüzo), trakehnereja (Juksula), chincoteaguenponeja (Chigeon Ponies) ja welshejä (Moana part breds) ja aina, ihan joka kerta, olen aloittanut kasvatukseni suvuttomista, yleensä vielä itse keksimistäni, hevosista. En oikeastaan ole koskaan ajatellut asiaa sen enempää, vaan kun olen päättänyt alkaa kasvattaa jotain, olen vain keksinyt kasan hevosia ja aloittanut niistä. 

Itse se asiassa nyt vasta ensimmäistä kertaa aloin oikeasti miettimään miksi olen aloittanut evm-sukuisista. Valmiiksi suvullisilla hevosilla aloittaminen ei ole jostain syystä tullut edes mieleeni. Kabardiinien ja chincoteaguenponien kohdalla valmiiksi suvullisia hevosia ei tietenkään oikeastaan muilla ollutkaan, joten se ei edes olisi ollut vaihtoehto. Sen sijaan trakehnereissa ja welsheissä valinnanvaraa olisi riittänyt vaikka kuinka ja kasvatuksen aloittaminen valmiiksi suvullisista olisi vaatinut vain muutaman ostotarjouksen ja tilausvarsakyselyn kirjoittamista.

Ehkä tärkein syy suvuttomilla aloittamiseen on sen helppous. Keksit lauman hevosia ja alat yhdistellä niitä. Ei tarvitsee opiskella pitkiä, muiden kasvattamia sukuja, tutkia kantahevosia, opetella omien uusien hevostensa sukuja ja tarkkailla ettei samat nimet toistu liian lähellä. Kun aloittaa suvuttomista, ei tarvitse miettiä ensimmäisessä kasvattamassaan polvessa hevosten sukuja lainkaan. Saa ikään kuin pehmeän laskun rodun kasvatukseen ja voi siinä omien suvuttomiensa rinnalle pikkuhiljaa ostella suvullisia hevosia muilta kasvattajilta ilman, että tulee liikaa sukujen opettelua kerralla.

Toinen merkittävä syy suvuttomien hevosten suosimiseen, ainakin omalla kohdallani, on suvuttomien hevosten rentous. Kukaan ei hengitä niskassa, että hevonen saa riittävästi kilpailuita ja jälkeläisiä riittävän nopeasti. Kukaan ei ole moksiskaan vaikka kyllästyisin rotuun heti seuraavalla viikolla ja laittaisin pillit pussiin. Jos rotu ei enää kiinnosta, sen kuin pistää kaikki hevoset kuoppaan tai heittää bittiavaruuteen - suvuttomilla ei ole kasvattajaa vaatimassa minua siitä tilille. Itse keksityt suvuttomat hevoset antavat erinomaisen mahdollisuuden kokeilla uutta rotua ilman paineita pitkäaikaisuudesta tai muista tavoitteista.

Onhan se toki mukava katsella vaikkapa tällaista kolmipolvista sukua, jossa jokainen kolmannen polven suvuton hevonen on omassa omistuksessa. Kuitenkin jos meinaa päästä kasvatuksessaan pitkälle, pitää joko tuoda aivan valtava määrä suvuttomia hevosia tai käyttää muiden kasvattamia hevosia jalostukseen. Minusta kasvatuksessa yksi mielenkiintoisimmista asioista on eri kasvattajien sukujen yhdistely. Mitä useampi eri kasvattajanimi pitkässä suvussa näkyy, sen parempi! Mutta omista kantahevosista lähtevissä isä- ja emälinjoissa on kyllä oma taikansa.

Vastauksena otsikon kysymykseen sanoisin kuitenkin, että kasvatustoimintaa ei mielestäni pidä aloittaa evm-hevosilla jos ei sitä itse tahdo. Aivan samalla tavalla se kahden ostohevosen varsa on oman tallin kasvatti kuin kahden suvuttomankin jälkeläinen. Jokainen voi harrastaa tavallaan, se on virtuaalimaailman rikkaus.

VSN-tuomarointi á la Nintsu

Olen ollut Virtuaalisten Show-näyttelyiden tuomarina alkuvuodesta 2013 alkaen tuomaroiden välillä ahkerammin ja välillä vähän harvemmin. Omien laskelmieni mukaan tuomaroituja luokkia on tässä vuosien mittaan kertynyt hieman alle sata eli jonkin sortin tuntuma ja rutiini tuomarointiin on jo ehtinyt syntyä vaikken yhdistyksen tuotteliain tuomari olekaan. Olen vuosien varrella pohdiskellut tuomarointitapojani paljonkin sekä kokeillut eri tyylejä tuomaroida luokkia. Nyt pari viimeisintä vuotta olen tuomaroinut aina samalla kaavalla ja ajattelin, että tapani tuomaroida saattaisi kiinnostaa muitakin. Ainakin itse kuulisin mielelläni muiden VSN-tuomarien (ja miksei NJ-tuomarienkin!) tuomarointitekniikoista!

Odotan aina näyttelyn järjestäjän ilmoitusta ennen kuin aloitan luokan tuomaroinnin. Ensin klikkaan kaikkien luokkaan osallistuneiden hevosten sivut auki ja rankkaan pois mahdolliset hylättävät hevoset  (eli tarkistan osallistujien rodut, sukupuolet, omistajamerkinnät jne.) sekä silmäilen nopeasti kaikkien kuvat läpi saadakseni yleiskuvan luokasta. Samalla katson onko luokassa sen rotuisia hevosia, että tarvitsen avukseni kyseisen rodun rotumääritelmää. Myös jos en pitkään aikaan ole tuomaroinut kyseistä rotua, kaivan rotumääritelmän esiin ja lukaisen sen läpi ennen tuomaroinnin aloittamista.

Kun hylättävät on tiputettu pois ja rotumääritelmät tarvittaessa luettu, alan pisteyttää hevosia yksitellen. Pisteytän aina suoraan kaikki VSN:ssä pisteytettävät kohdat (rakenneluokissa yleisvaikutelma, rotuleima, sukupuolileima, pää, kaula, etuosa, runko, takaosa, etujalat ja takajalat, käyttöluokissa yleisvaikutelma, tyyli, käynti, ravi ja laukka). Pisteytettyäni yhden hevosen, lasken sen kokonaispisteet ja laitan hevoset samalla pisteiden mukaiseen järjestykseen. Pyrin tekemään tämän ensimmäisen pisteytyskierroksen yhdellä istumalla, jotta linja olisi mahdollisimman yhtenäinen.

Ennen kuin lähetän tulokset näyttelyn järjestäjälle, käyn ne vielä kerran läpi. Parasta jos tässä välissä ehdin tehdä hetken jotakin muuta tai jopa nukkua yön yli. Avaan taas kaikkien luokkaan osallistuneiden hevosten kuvat esille ja silmäilen ne pisterivieni kanssa lävitse. Jos tuomaroisin luokan nyt ensikertaa, antaisinko edelleen saman pisteen tuosta ja tästä arvostelukohdasta? Tässä kohtaa tsekkaan myös aina hevosen omilta sivuilta tai VSN:n tulosarkistosta onko hevosella tuomarointeja aikaisemmin. Katson olenko antanut kovinkin erilaiset pisteet kuin toinen tuomari tai olenko jopa itse joskus tuomaroinut kyseisen hevosen eri tavalla. Jos isoja eroja on, katson kriittisesti omaa pisteriviäni ja mietin voinko seistä sen takana vai pitäisikö jotain muuttaa. Tarkistan myös hevosten pisteiden mukaisen järjestyksen ja mietin onko se mielestäni hyvä. Jos jotkin hevoset ovat samoilla pisteillä, mietin voisiko jommalle kummalle antaa jostakin enemmän tai vähemmän pisteitä. 

Viimeiseksi lasken vielä kaikkien pisteet kerran läpi, merkitsen palkinnot, tallennan tulokset omaan tuomarointitiedostooni ja lähetän tulokset lopulta järjestäjälle. 

Lopuksi haluan korostaa, että tämä on minun tapani tuomaroida eikä suinkaan ainoa oikea tapa. Ja jos lukijoina on muita rakennetuomareita niin kuulen mielelläni teidän ajatuksianne tuomaroinnista! Jossain vaiheessa aion myös kirjoitella mietteitäni rakennearvostelun vaikeudesta ja mielipiteellisyydestä (onkohan tuo edes sana...) sekä tuomarien välisistä eroista, joten kannattaa pysyä kuulolla!

Suosikkipikselit: Goldwood's Honey Bonnie

Joskus joistakin virtuaalihevosista tulee vain tärkeämpiä kuin toisista vaikka jokaisen kohdalla kyse onkin vain mielikuvituksen tuotteista ja kasasta pikseleitä. Silti omia "suosikkipikseleitä" on aina kiva esitellä muille, joten täältä pesee! Omien virtuaalihevossuosikkieni, sekä menneiden että nykyisten, esittelyt löytyvät tunnisteella Suosikkipikselit-sarja.

Goldwood's Honey Bonnie ei ole ensimmäinen suosikin asemaan noussut virtuaalihevoseni, mutta koska tein tammalle tänään muistosivut, saa se aloittaa tämän sarjan. Keksin Bonnien elokuussa 2011  alunperin Juksulaan. Perustettuani Moana part bredsin siirtyi tamma luonnollisestikin sinne ja on asustellut siellä viimeiset kuusi vuotta. Rodultaan Bonnie oli welsh mountain. Säkäkorkeutta löytyi 120 senttiä ja väriltään tamma oli voikko. Pidin erityisesti Bonnien kuvista, sillä kuvien poni on kermanvärinen voikko vitivalkoisin jouhin - voiko kauniinpaa ollakaan? Myös Bonnien luonne sopi mielestäni sen kuviin erinomaisesti.

Virtuaalisen elämänsä aikana Bonnie ehti kilpailla paljon: 62 sijoitusta esteratsastuksesta, 49 sijoitusta koulukentiltä, 14 sijoitusta kärryjen edessä ja vielä kaksi sijoitusta kenttäkilpailuista. Unohtamatta Bonnien ahkeraa, joskaan ei kovin menestyksekästä, match show -uraa! Koulumenestyksestään tamma palkittiin jopa ensimmäisellä palkinnolla. Esteratsastusjaoksen laatuarvostelusta Bonnie sai toisen palkinnon, kuten myös Yleislaatuarvostelusta ja welshien rotulaatuarvostelusta. Jälkeläisistään Bonnie on palkittu toiseksi parhaimmalla arvonimellä eli VWY-AB:llä.

Bonnie jätti ison jäljen Moanan ponien sukuihin sekä mountainien että part bredien puolella. Minulle kotiin Moanaan jäi Bonniesta kaksi tammaa, mountaintamma Moana's Honey Brianna ja wpb-tamma Bonnie Blue MPB, sekä mountainori Moana's Shenanigan. Lisäksi Bonnien kaksi mountaintammavarsaa on myyty muualle: Moana's May Queen on tehnyt Adinassa jo monta varsaa ja Moana's Hafrina on Susannan luona kantakirjattu kolmannelle palkinnolle. Kaukaisimmillaan Bonnie näyttäisi olevan neljännessä polvessa - vieläpä suoraan emälinjassa! Tammat KW Meggan ja KW Torlan ovat Ompulla Coedwig Welshissä eli ne tulevat varmasti jatkamaan Bonnien sukua vielä pidemmällekin. Omassa kasvatuksessani Bonnie on tällä hetkellä kolmannessa polvessa mutta siihen en toki aio lopettaa! Toivon voivani jonain päivänä tehdä Bonnie-kertauksen/sia, esimerkiksi 5+5 tai vielä kaukaisempia. Siihen on vielä hieman matkaa.

Monessa suhteessa Bonnie oli ensimmäinen. Se oli Moanan ensimmäinen welshmountaintamma. Se oli Moanan ensimmäisen kasvatin emä. Se oli ensimmäinen ykkösellä KRJ:n laatuarvostelussa palkittu virtuaalihevoseni koskaan. Se oli ensimmäinen VWY:n jalostuarvostelussa palkittu ponini ikinä. Bonnie on todellakin ansainnut pikseleilleen paikkansa minun muistoissani.