Kesällä palkittuja

Alkukesästä tosiaan taas aktivoiduin hiljaisemman kauden jälkeen laatuarvosteluiden parissa ja heinä- ja elokuussa hevosiani, tai oikeastaan Moanan poneja, näkyi vaikka missä kissanristiäisissä laitosten kesätauoista huolimatta. Menestystäkin saatiin!

Moana's Tamarisk kävi heinäkuussa uusimassa kolmospalkintonsa VVJL:n tilaisuudessa. Palkinto nousikin odotetusti pykälän verran eli nyt Tammy on palkittu VVJ-II-palkinnolla. Parempaan ei tammalla mahdollisuuksia ole, sillä sen isä ei ole kilpaillut valjakkoajoa lainkaan. Tammyn jälkeen muita valjakkoajoponeja ei nyt laatuarvosteluvalmiina olekaan eli hetkeen ei meitä taida tilaisuuksissa näkyä ellen ihan väärin muista.

Heinäkuun KERJL:n tilaisuudessa oli meiltä kolme ponia mukana, joista What the Hell MPB nappasi hieman odottamatta ykköspalkinnon ja vielä aika huikeilla 107 pisteellä! Sen sijaan vahvemmin kenttäsukuiset ponit Bad Brian MPB ja Lil' Diva MPB saivat tyytyä kakkospalkintoihin keskeneräisten jälkeläisnäyttöjensä takia.

Heinäkuun rotulaatuarvosteluun puskin taas mukaan niin monta ponia kuin vain kehtasin! Bug Bites You MPB vastasi koko tilaisuuden huonoimmista pisteistä ja sai kolmannen palkinnon. Loput yhdeksän poniani palkittiin toisella palkinnolla. Näistä Sjöbackas Audrina sai peräti huimat 9/10 suvustaan!

Aina välillä muistan ilmoittaa KRJL:nkin tilaisuuksiin ponejani mukaan muista laatuarvosteluista poikkeavasta osallistumisajasta huolimatta. Elokuussa muistin! Ostoponi Brunnby Poesi kipusi  pisteineen ensimmäisen palkinnon puolelle. Kouluponi Hope in the Dark MPB pärjäsi loistavasti, mutta sai vain kakkospalkinnon, koska omaa vain yhden jälkeläisen ja sai siksi vain puolet jälkeläispisteistä. Delyth LAC ja Wings of Love MPB saivat kolmoset. Lotta jäi vain puolen pisteen päähän kakkosesta, joten tiedä vaikka käytäisiin se jossain vaiheessa korottamassa.

Elokuussa järjestettiin myös ponikantakirjan tilaisuus, johon ilmoitin maksimimäärän eli viisi ponia mukaan. Upeat mountain-kasvattini Moana's Hulabaloo ja Moana's Purple Clover saivat odotetusti ensimmäiset palkinnot. Tuontiponini Hildesheim Rearmice sai kakkosen ja oma kasvattini Bad Brian MPB kolmosen. Moana's Peanut Butter jakoi tuomareiden mielipiteitä ja jäi lopulta nippanappa ilman palkintoa 58 pisteellään.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä ponit pyörähtivät elokuussa ERJL:n tilaisuudessa. Komeat ykköspalkinnot oreille Dirty Daydream MPB ja Touchdown MPB. Ginger Candy MPB ja Moana's Summer Madness jäivät hiuksen hienosti pisteineen kakkospalkinnon puolelle, kun taas Veronique MPB sai selvän toisen palkinnon esteillä kilpailemattoman isänsä takia. Suvuton ja hieman valmistelematon Draycott Savanne sai odotetusti kolmannen palkinnon ja matkaa sen turvin ikivihreille.

Virtuaaliset vastuutehtävät

Virtuaalimaailma pyörii vapaaehtoisvoimin. Jaokset, yhdistykset, jopa VRL toimivat kaikki ilman korvausta työtä tekevien harrastajien panoksella. Jotkut uhraavat aikaa "yhteisen hyvän" eteen enemmän, toiset vähemmän, ja sitten on se joukko, joka ei osallistu lainkaan (mitenkään heitä siitä syyttämättä!). TK:n kirjoitus Kahdeksan vuotta ARJ:ta inspiroi minua pohtimaan omaa panostani sen kuuluisan "yhteisen hyvän" eteen.

Lähes parikymmenvuotisen virtuaaliharrastukseni aikana olen ehtinyt toimia jos jossakin vapaaehtoisessa vastuutehtävässä. Ensimmäinen muistamani vastuutehtävä taisi olla Maastoestejaoksen rankingin sekä kilpailukalenterin ylläpito joskus vuoden 2006 tienoilla. Sen jälkeen olen ehtinyt olla Ponilaukkajaoksen ja sen laatuarvostelun ylläpitäjä (2010-2015), pitää hetken Virtuaalista Match Show -yhdistystä (vuonna 2012?), toimia näyttelytuomarina, (tällä hetkellä VSN:ssä vuodesta 2013 alkaen), tuomarina useissa eri laatuarvosteluissa, VRL:n hevosrekisterin hyväksyjänä (aloittaen heti piparitauon loppumisen jälkeen) ja nyt viimeisimpänä Virtuaalisen welsh yhdistyksen ja rotulaatuarvostelun ylläpitäjänä.

Aika pitkä lista, vai mitä? Vaikka olen toiminut useissa vapaaehtoisissa vastuutehtävissä virtuaalimaailmassa, ja vaikka toimin niistä osassa edelleen, en oikeastaan koskaan ole halunnut niitä. Ihannetilanteessa harrastelisin pikseliponeja miten haluaisin ja käyttäisin rajallisen aikani tietokoneella vain itseäni ja omia tallejani varten. Varsinkin nyt viime vuosina, kun vapaa-aikani on työelämään siirtymisen ja opiskelijaelämän loppumisen takia selvästi enemmän kortilla kuin ennen, en haluaisi harrastukseeni ainuttakaan aikaavievää vastuutehtävää. Saan kantaa vastuuta aivan riittävästi jo IRL, en tarvitsisi sitä vielä virtuaalisestikin.

Miksi sitten olen haalinut itselleni yhtä sun toista tekemistä? Ensinnäkään vapaaehtoisia tekijöitä ei koskaan ole ollut, eikä edelleenkään ole, jonoksi asti. Jos kerran erehtyy johonkin hommaan ryhtymään, saattaa siitä olla todella vaikea päästä eroon ihan vain, koska jatkajaa voi olla todella vaikea löytää. Velvollisuudentunnosta sitä ei kuitenkaan viitsi vain kadota tuuleen. Lisäksi joskus jos tahtoo jonkin laitoksen, jaoksen tai yhdistyksen toimivan ja pysyvän aktiivisena, voi olla ainoa keino ilmottautua itse ylläpitäjäksi tai ainakin apukädeksi. Näin itselleni kävi aikoinaan Ponilaukkajaoksen kanssa ja nyt pari vuotta sitten VWY:n kohdalla - aikaisemmat aktiivihenkilöt alkoivat hiljennellä harrastustaan, joten jos itse mielin käyttää yhdistyksen palveluja, oli hypättävä mukaan remmiin niitä tuottamaan.

Eikä hoitamani vastuutehtävät varsinaisesti mitenkään vastenmielisiä minulle ole. Oikeasti pidän rakennetuomaroinnista (VSN:n tuomarina toimiminen) ja minusta on mukava nähdä hevosia oman "harrastuskuplani" ulkopuolelta (VRL:n hevosrekisteri ja tuomarointitehtävät eri laatuarvosteluissa). Welsh-harrastajat taas ovat tosi mukava ja rento porukka, joten rotulaatuarvostelua ja yhdistystä on hauskaa ylläpitää ja kehittää. Kyse on enemmänkin siitä, että haluaisin käyttää rajallisen aikani vain omiin juttuihini. Lisäksi vastuutehtävien väkisinkin tuomat aikataulut tuntuvat joskus ahdistavilta. Haluaisin harrastaa silloin, kun huvittaa, enkä silloin kun tulokset on saatava valmiiksi ja julkaistuiksi. Olen myös melko vastuuntuntoinen persoona, joten otan minun vastuulleni langenneet tehtävät usein turhankin vakavasti, ja saatan vielä illalla sänkyyn mennessäkin muistella, että lähetinkö nyt varmasti ne jälkeläispisteet eteenpäin.

Vaikka minulla olisi kaikki maailman aika käytettävissäni, en siltikään riemusta kiljuen tarjoutuisi tekemään kaikki mahdollisia vastuutehtäviä mitä virtuaalimaailma tarjoaa. Esimerkiksi jonkin isomman jaoksen tai laatuarvostelun ylläpito olisi minulle aivan liian stressaavaa - tuntisin olevani vastuussa liian suurelle joukolle harrastajia, enkä jaksaisi kuunnella niin monen eri harrastajan mielipiteitä ja toiveita. Jos aikaa olisi loputtomasti, tarjoutuisin todennäköisesti useampaan laatuarvosteluun tuomariksi ja tuomaroisin myös enemmän VSN-näyttelyissä. Muita vastuutehtäviä varmaankin välttelisin entiseen tapaan, jotten joutuisi aikatauluttamaan harrastustani liiaksi tai saisi liikaa vastuuta.

Jokainen vapaaehtoistyöntekijä ansaitsee hatunnoston! Ja nekin, jotka ovat vain hengessä mukana tai osallistuvat tilaisuuksiin, ovat tärkeitä, sillä esimerkiksi laatuarvosteluissa osallistujamäärät jäisivät aika vähäisiksi jos vain tuomarit saisivat osallistua.