Reilu vuosi sitten kerroin siirtymisestäni IRL-kiireiden takia viikonloppuharrastajaksi. Ajankäytön muuttumisen takia jouduin opettelemaan uuden tavan harrastaa ja vuoden takaisessa kirjoituksessa olenkin varsin positiivisella mielellä uuden harrastustapani suhteen. Mutta miltä tuntuu nyt, kun viikonloppuharrastamista on takana yli vuosi?
Viikolla suorastaan kihisen halusta päästä pikseliponeilemaan. Kesken palaverin saatan alkaa haaveilla uusien eläinten keksimisestä Moana farmille. Raporttia kirjoittaessa mieleen tulee loistava aihe päiväkirjamerkinnälle tai asiakaskäynnillä pääkoppaani alkaa muodostua luonne uudelle kasvatille. Sitten koittaa viikonloppu ja kaikenlaisen perinteisen viikonlopputohinan ohessa sitä pääsisi vihdoin istahtamaan koneelle. Pikseliponeilutuokio odottaa! Mutta mistä ihmeestä sitä oikein aloittaisi? Mitä viikon aikana virtuaalimaailmassa onkaan tapahtunut? Lauantai menee sen miettimiseen, että mitä sitä oikeastaan pitäisi tehdä, ja sitten sunnuntai siihen, että miettii mistä aloittaa. Yhtäkkiä onkin sunnuntai-ilta, enkä ole saanut tehtyä mitään virtuaalijuttuja.
Viime aikoina tämä vain viikonloppuisin harrastaminen on tökkinyt ihan huolella. Lauantaisin istahdan koneelle ja olen aivan pyörällä päästäni mistä aloittaa. Luen sähköpostit, selaan foorumia ja yritän muistella, että mihin jäin edellisenä viikonloppuna. Sunnuntaina saatan sitten hyvällä tuurilla jo saada jotain tehdyksi, kun ensin olen käyttänyt lauantain koneajan epämääräiseen haahuiluun. Ne viikonloput ovat helppoja, jolloin on laatuarvostelutuomarointeja tai muita vastuutehtäviä - niiden jälkeen ei yleensä enää jää aikaa omille hevosille, joten ei tarvitse muistella mitä niiden kanssa edes pitäisi tehdä.
Varsinainen ongelma ei tässä ehkä ole ajanpuute vaan enemminkin sen vähäisen ajan käyttäinen tehokkaasti. Aikaisemmin harrastin vähän mutta usein - en tarvinnut muistilappuja tai muita, koska harrastin käytännössä joka päivä ja muistin helposti mihin olin edellisenä päivänä jäänyt. Nyt olen yrittänyt opetella erilaisten muistilistojen käyttöön, mutta olen siinä edelleen aika surkea. Ongelmia aiheuttavat erityisesti usein tehtävät ja paljon aikaa vievät asiat, kuten kilpailukalenterien päivitykset. On paljon helpompi tarttua puuhaan, jonka tietää saavansa valmiiksi käytettävissä olevassa ajassa, kuin hommaan, jonka tietää jo jäävän kesken. Ja jos se muistilista on pitkä kuin nälkävuosi (kuten usein on), ei tee mieli oikein tarttua mihinkään.
Tämä nyt oli tällainen valituspläjäys tähän sunnuntai-iltaan. Jos ei muutamaa kilpailuosallistumista ja sähköposteihin vastaamista lasketa, en ole koko viikonloppuna saanut tehtyä mitään virtuaaliharrastukseni eteen, mutta sen sijaan koko viikon haaveilin milloin mistäkin pikseliponeihin liittyvästä. Miten ihmeessä halu upota virtuaalimaailmaan iskee juuri töissä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti